Veikko Huuska

Professori Markku Kuisma: Eurosta tuli Euroopan hajottaja

Professori Markku Kuisma: Eurosta tuli Euroopan hajottaja

Pitkä katse Euroopan valtiomuodostuksen viimeisimpään viiteensataan vuoteen

*

Professori Markku Kuisman Kanava-lehdessä (1/2017) sekä Suomen Kuvalehdessä (6.2.2017) julkaistu essee ”Yhteisestä rahasta tuli Euroopan julma hajottaja” on kenties 2010-luvun tärkein ja oleellisin artikkeli Suomessa, joten siihen kannattaa vielä palata.

Kuisman essee on luettavissa SK:n verkkosivuilla osoitteessa; https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/yhteisesta-rahasta-tuli-euroopan-julma-hajottaja-euron-synnytys-muistuttaa-rikollista-ihmiskoetta/

*

Professori Kuisma määrittelee Euroopan Unionin syntyhistoriaan vaikuttaneita piilotekijöitä ja avaa Euroopan nykyisen tilanteen kipukohtia.

Tässä sitaatteja Kuisman artikkelista.  Katkelmat eivät sinällään tee oikeutta koko esseelle, jonka lukemista lämpimästi suosittelen. (väliotsikointi ja korosteet tässä VH:n):

Euroopan Unionin vaaralliset virheet: Liika kiire kostautuu kaikessa

EUROjärjestelmä

Tärkein esimerkki tuhoisasta kiirehtimisestä on eurojärjestelmän synnytys.

Yhteinen raha sopii yhdentyneen, yhdenmukaistuneen ja keskitetysti hallitun suuralueen yhdistäväksi instrumentiksi. Kulttuureiltaan, talouksiltaan ja valtiokehitykseltään vahvasti eriparisten maiden yhteisvaluutan synnytys lähestyy sen sijaan rikollista ihmiskoetta.

Euforinen innostus ja kauniit tavoitteet tekevät rikoksesta inhimillisesti ymmärrettävän. Valtiomiehiksi kokeen toteuttajia tuskin tullaan seppelöimään.

Euron aika olisi ollut ehkä puolen vuosisadan päästä, mikäli integraatio olisi edennyt hyvin. Nyt yhteisestä rahasta tuli Euroopan julma hajottaja, hajoamisilmiöiden vauhdittaja ja kaikkien ääriliikkeiden äiti. Luottamus johtaviin kerroksiin särkyi, ja sen mukana paljon muuta.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta yleensä virheet kannattaa tunnistaa ja oikaista. Euron kohdalla asetelma on vain hyvin hankala. Kun maltilliset valtavirtaoppineet nimittelevät eurojärjestelmää helvetinkoneeksi, jota on mahdoton ilman kaiken palasiksi pilkkovaa räjähdystä purkaa, vaikeusasteen voi haaleasti tajuta.”

*

Itälaajentuminen

”Rajutahtinen itälaajentuminen on toinen hätäilyn hedelmä.

Sitä ei voi peruuttaa, vaikka laajentuminen Euroopan talousalueen ETA:n pohjalta olisi ollut monessa mielessä viisaampaa. ETA olisi ollut sopivan kunnianhimoisia yhdenmukaistumispaineita luova, vähemmän ristiriitoja herättävä ja siten vähemmän kansallishenkisiä ääri- ja vihaliikkeitä synnyttävä.

Ehkä ETA:an olisi syytä palata? Tai ehkä ETA:aan on pakko palata, jos yhdentymisen myönteisiä puolia on halu edistää? Rauhallinen, harkittu ja laajasti yhdessä sovittu askel tai pari taaksepäin voi olla rakentavampi tapa päästä tulevaisuudessa edes askel eteenpäin realistisemmalta pohjalta syvempään integraatioon.

Vahvistumista todennäköisempi skenaario on unionin pirstaloituminen sisäisiin ristiriitoihin ja hyökkäävän nationalismin nousuun. Pari viisasta askelta taakse voisi olla keino Euroopan pelastamiseksi ja etenemistien varmistamiseksi.

Pitkistä askelista tulevat mieleen Maon ajan Kiinan kumoukselliset harppaukset. Suuret loikat levittivät tehokkaasti katastrofia muutamiksi vuosikymmeniksi eteenpäin.”

*

Professori Markku Kuisma taustoittaa esseessään huolellisesti Euroopan kehityksen suuntaviivat ja syvävirrat:

Euroopan Unionin synty

”Sodan raunioista nousseet valtiot omaksuivat hiili- ja teräsyhteenliittymässä suuryritystensä jo vakiintuneen toimintamallin.

Oivallus ei periaatteessa vaatinut uuvuttavaa intellektuaalista ponnistelua. Ajatus, että yhteistyö ja selkeät, kaikille osapuolille hyödylliset sopimukset ovat kaikin puolin kannattavampia kuin sotaan johtava verinen kilpailu resursseista, ei ole sinänsä mullistava. Suurteollisuus oli sen moneen kertaan rajat ylittävällä yhteistyöllään osoittanut.

Valtiolliset päättäjät tarvitsivat silti näinkin yksinkertaisen asian tajutakseen kaksi julmuudessaan vertaansa vailla ollutta Euroopan sisällissotaa ja kymmenien miljoonien ihmisten ruumiskasat. Tämä on syytä edelleen ymmärtää, etenkin kun uusi kokematon päättäjäsukupolvi ei tunnu asiaa sisäistäneen muutoin kuin enintään ulkoa opittuna juhlapuheena.”

*

EU:n ongelmat – rönsyily, yltiöpäinen kunnianhimo; ydintehtävän hukkaaminen

”Iso ero unionin ja yrityskartellien välillä on EU:n laaja toimeliaisuus muussa kuin pelkässä asiallisessa liiketoiminnassa. Tämä saattaa olla unionin pahimpia heikkouksia? Ilman muuta se edustaa holtitonta rönsyilyä edeltäjien määrittelemästä ydintehtävästä: rauhan edellytysten vahvistamisesta kaikkia hyödyttävän taloudellisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön avulla.

Olisiko julkea peruuttaminen takaisin perusasioihin oikea tie edistää Euroopan integraatiota, siis karsia retorisia rönsyjä ja keskittyä pitkittä puheitta yhteismarkkinoiden enemmän tai vähemmän tekniseen kehittämiseen?

Sen sijaan, että EU:sta rakennellaan kunnianhimoisesti uutta maailmanvaltaa muiden mahtien joukkoon, palattaisiinkin pari askelta taaksepäin arkisen yhteistyön sfääreihin?

Uusi maailmanmahti, jos sellaista kaivataan, saattaa syntyä tätä kautta tehokkaammin kuin monen rintaman rynnäköillä. Luontainen kehitys kantaa kauemmas kuin vallankumous, jonka välitön tulos on yleensä sekasorto.

Aikaperspektiivi olisi viisasta pitää mieluummin vuosisadoissa kuin vuosissa. Vuosikymmenet kelpaavat lyhyen tähtäyksen tavoitteisiin.”

*

Unionin arvot ja raadollinen todellisuus

”Unionin ulkosuhteissa arvopolitiikka on liian usein osoittautunut sentimentaaliseksi kaunopuheeksi, joka on palvellut vain käyttökelpoisena kivetyksenä tiellä helvettiin.

Esimerkkinä olkoon Libya, jonka pommittamisesta keskiaikaiseen kaikkien sotaan kaikkia vastaan monet EU-kellokkaat häpeilemättä ylpeilivät. Toiset samanhenkiset Helsingissä häpeilivät puolestaan suomalaishävittäjien poisjääntiä! Kovin paljon syvemmälle raakalaismaisessa voimapolitiikan ihannoinnissa on vaikea päästä.

Kelpo puolustus toki on, että helvetit on tähän asti kyetty yleensä ulkoistamaan EU:n ulkopuolelle. Oikeastaan vasta hallitsemattomat väestöliikkeet Lähi-idästä ja Afrikan kriisimaista ovat antaneet unionilaisten maistella tilaamaansa. Kaikki on tehty hyvin aikein, mutta reaalimaailma ei oikein tahdo ottaa aikeita huomioon, kun tuloksena on verinen kaaos.”

*

Tavoitteiden ja keinojen ristiriita

Hyvissä tavoitteissa ei ole vikaa. Unionia horjuttavat ongelmat ovat syntyneet tavoiteltavien arvojen ja käytettyjen keinojen ristiriidasta. Tuhoisimpana tämä on ilmennyt Lähi-idässä, jossa unionin sinänsä vaatimaton panos on ollut aivan liian paljon osa ongelmaa.

Irak, arabikevät, Libya ja Syyria huutavat Euroopalta rehellistä ja inhorealistista analyysiä siitä, miten hyviä asioita tehokkaimmin edistetään.

Klaani- ja heimovetoisissa ja pahimmillaan vieläpä uskonnollisissa diktatuuri- ja klienttivaltioissa ei luoda demokratiaa, rauhaa ja edistystä edes jotenkuten toimivat valtiorakenteet palasiksi pommittamalla. Siten synnytetään vain loputonta kaaosta ja väkivaltaa.”

*

Tekopyhyys keskuudessamme

Euroopassa tällä tiellä (valtiomuodostus ja arvopolitiikka, VH) kuljettiin monen mutkan ja höyryävien ruumiskasojen kautta noin tuhat vuotta. Syyria, Irak ja Libya ovat nyt samassa vaiheessa kuin me olimme Ruotsissa 1500-luvulla: Assad, Saddam ja Gaddafi ovat tehneet sitä mitä Kustaa Vaasa Ruotsissa uudenaikaista keskitettyä valtiota luodessaan.

Historioitsija Francis Fukuyaman synteesi valtion ja poliittisen järjestyksen pitkistä kaarista inspiroi kammottavaan kysymykseen: sallimmeko Kustaa Vaasan nykyisille virkaveljille vastaavan mahdollisuuden modernin valtion synnytykseen ja yritämmekö auttaa tässä julmassa prosessissa kauheuksia minimoimalla?

Vai hykertelemmekö demokraattisessa erinomaisuudessamme vapauttamalla ilmestyskirjan pedot diktaattoreista ”vapauttamiimme” maihin.

Kannattaa kriittisesti katsoa Irakiin, Syyriaan, Libyaan ja Afganistaniin ennen ja jälkeen ”läntisten arvojen” veristä maihinnousua.

Tekopyhyys on vakava vitsaus niin sanotussa läntisessä arvoyhteisössämme. Ei siksi, että arvot olisivat vääriä, vaan siksi, että diagnoosi tehokkaista tavoista edistää arvojamme on hälyttävän pinnallinen, epärealistinen – ja tekopyhä.”

*

Mikä nyt eteen, Eurooppa?

”Maailmanhistoria ei toistaiseksi tunne demokraattisesti hallittua suurvaltaa tai monikymmenkansallista valtiokonglomeraattia.

Kaikissa tunnetuissa suurissa muodostelmissa on ollut yksi johtava kansa ja yleensä myös yksi valtakieli. Unioni sen sijaan tavoittelee kielten ja kansojen tasa-arvoista ja kansanvaltaista yhteisöä. Se on historiallisesti yhtä ihmeellistä kuin kommunismin rakentaminen Neuvostoliitossa.”

”Elävä elämä näyttää vievän unionia kohti vahvimpien ylivaltaa. Suomelle sopii kyllä kaikki, se on tehty selväksi. Mutta nyt on kyse koko Euroopasta, myös sen itsetutuntoisista kansakunnista, jotka ovat EU-projektin kannalta taantumuksellisesti juuttuneet kieleensä, katsomuksiinsa ja kansallisvaltiosuvereniteettiinsa.”

”Liittovaltiona EU olisi vahvempi, selkeämpi ja toimivampi. Mutta se olisi myös keskitetympi, muutenhan siinä ei olisi ideaa.

Vahvaan johtamiseen sisältyy etujen ohella vaaroja. Keskitetty ohjaus on tehokas hyvien asioiden toteuttaja, mutta yhtä tehokas väärän politiikan jalkauttaja. Kun kaikki siirtyvät yhtä aikaa veneen samalle laidalla, vene kallistelee tai peräti kaatuu.

Puhuttelevin esimerkki ilmiöstä on euroryhmän liuku noidankehään Saksa-vetoisen talouspolitiikan loogisena tuloksena. Kun saman valuutta-alueen maat leikkaavat julkista velkaa ja devalvoivat sisäisesti yhtä aikaa, seurauksena on kiihtyvä kilpajuoksu pohjalle eikä tervehtyminen. Financial Timesin kommentaattorin Martin Sandbun mielestä tämä on suurempi syy Euroopan harvinaisen pitkään taantumaan kuin yhteinen rahajärjestelmä.

Poliittisesti ja rauhanomaisesti tälle ei voi mitään. Muista ei ole Saksalle haastajiksi. Ellei Berliini muuta linjaansa, muutos tulee vain rytinällä ja kaaoksen kera. Todennäköisempää on, että taloudet sopeutuvat ja löytävät tasapainonsa uudessa normaalissa. Niin ne aina tekevät.”

*

Professori Kuisman teksti on kovaa, mutta kova on aihekin. 

Hänen esseensä Euroopasta sen tilasta ja tulevaisuudennäkymistä on epäilemättä painavinta puhetta, mitä sataa vuottaan viettävässä Suomessa on aikoihin puhuttu. 

Tämä kuvaus ja analyysi – esseistiikkaa huikeimmillaan – kannattaisi jokaisen Suomessa lukea ja miettiä yhteistä tulevaisuuttamme sen hahmotteleman tilannekuvan pohjalta.  Toivottavasti tämä karkea sitaatti-tiivistelmä antaa innoituksen Sinullekin, lukea koko Kuisman viesti täältä; https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/yhteisesta-rahasta-tuli-euroopan-julma-hajottaja-euron-synnytys-muistuttaa-rikollista-ihmiskoetta/

Nyt voi vain ihmetellä ja aprikoida mitä on tehtävissä: onko (Euroopan murentuessa ympärillämme) Kuisman kysymyksen muodossa esittämä ajatus – enää – mahdollista toteuttaa:

”Sen sijaan, että EU:sta rakennellaan kunnianhimoisesti uutta maailmanvaltaa muiden mahtien joukkoon, palattaisiinkin pari askelta taaksepäin arkisen yhteistyön sfääreihin?”

*

PS.

Suurkiitokset prof. Kuismalle tärkeästä kansallisesta ja yhteiskunnallisesta puheenvuorosta!

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
EU:sta väärennöksenä
kirjoitti eilen blogissaan Jukka Kemppinen (8.2.2017;

http://kemppinen.blogspot.fi/2017/02/tuskallinen-i... Blogin otsikkona on kuvaavasti: ”Tuskallinen ihmiskoe”;

Kemppinen vetää linjoja tähän tapaan, mihin sivumennen sanoen aika pitkälle yhdyn:

1.) Ensinnäkin KARTELLEISTA ja kaupan esteiden poistamisesta ELI Antikartelli/Antitrusti pyrkimyksistä:

”Pohjalla on Kuisman ja usean hänen tutkijansa mielenkiinnon kohde, kartellit. Kartelli on siis liikeyritysten tai pankkien keskenään sopima kilpailunrajoitus, tai esimerkiksi sopimus, jolla jaetaan markkina-alueet.
Kilpailun esteiden raivaaminen on yksi EU:n keskeisistä tehtävistä. Kuisma melkein sanoo, että tuo tehtävä on tuhoon tuomittu. Tuhoa ei kärsi EUJ, vaan Eurooppa.

Asiasta alkaa olla laajempaakin tutkimustietoa. Tämäkään ei ole paikka sen esittelemiseen. Väitän ja olen ennenkin väittänyt, että Suomen ja Ruotsin nykyinen hyvinvointi perustuvat törkeään kaupankäyntiin metsäteollisuuden tuotteilla ja metalleilla, Suomessa etenkin kuparilla.
Asiaa edelleen ajatellen tullaan aina vain lähemmäs oikeistolaisen presidentti ja kenraali Eisenhowerin varoitusta taloudellis-sotilaallisesta kompleksista.

Esimerkiksi Trump on näinä aikoina huomaamassa, että presidentti on pieni tekijä verrattuna armeijaansa, jota hän kenties kuvittelee komentavansa. Armeija komentaa presidenttiä. Mahtaako moni kuvitella vakavissaan, että armeija ryhtyisi käskystä toimimaan omien etujensa vastaisesti?

Öljy, teräs, koneet, myrkyt, muovit…”

*

2.) Toiseksi Euroopan valtiorakenteesta, siitä mitä se on, mitä se voisi ehkä olla – ja sen heikkoudesta:

”Kuisma miettii vaihtoehtoja. Todellinen liittovaltio eli federalismi? Yhdysvallat ja Venäjä ovat eräässä mielessä liitovaltioita, ja tiettävästi myös Kiina todellisuudessa.

On vaikea väittää vastaan, kun Kuisma kirjoittaa, etteivät vähien iskulauseiden populismia paljon vahvemmat kansalliset eli nationalistiset voimat suostu sellaiseen. Ranska ja Saksa suostuvat myönnytyksiin vain kun se on niiden edun mukaista. Englanti ei suostunut alkujaankaan ja on nyt lähdössä EU:sta.

Opettavainen esimerkki on Belgia, jonka pääkaupungissa EU toimii silloin kun se ei toimi Ranskan Strasbourgissa. Belgian poliittiset asiat ovat tiettävästi pahasti retuperällä ja eräänä syynä ovat kansalliset tunteet.”

*

3.) Kolmanneksi voimista, joilla Euroopan ”MONIKYMMENKANSALLINEN VALTIOKONGLOMERAATTI” (Kuisman käyttämä oiva termi), tai Euroopan federaatio, millä sitä sitten nimittäisimmekään, pidettäisiin kasassa.

Kuisma sanoo suoraan esseessään:
”Vahvistumista todennäköisempi skenaario on Unionin pirstaloituminen sisäisiin ristiriitoihin ja hyökkäävän nationalismin nousuun”.

Mutta Kemppinen siis sanoo koossapitävistä voimista, että ne ovat – näin tulkitsen – paitsi väkeviä, myös ikäviä, kuten;

”Ne henkilöt, jotka kirjoittavat tuomioistuimista toimivana tai toimimattomana lainkäytön koneistona unohtavat keskeisimmän asian.

Tuomioistuin on osa väkivaltakoneistoa. Poliittisen järjestelmän ydinasia on väkivallan keskittäminen eli monopolisoiminen.

Poliisi ja armeija on tapana mainita, mutta myös tuomioistuinten ratkaisut pannaan väkisin täytäntöön esimerkiksi viemällä ihmisiä vankilaan tai ulosmittaamalla heiltä varoja. Lisäksi annetaan erilaisia kieltoja.

EU:lla on kolme tuomioistuinta mutta ei oikeastaan keinoja toteuttaa väkipakolla vaatimuksiaan. Sillä on monenlaisia poliisiorganisaatioita mutta ei poliisia.
EU:lla ei ole armeijaa, eikä sellaista ole näköpiirissä. Näyttäisi siltä, että Ranska, Saksa ja etenkään Englanti eivät ole kiinnostuneita ajatuksesta.

Nato EU:n ”armeijana” ei ole oikein toimiva ratkaisu, koska Yhdysvalloille Nato on myös taloudellisen toiminnan väline. Yhdysvaltain ja eurooppalaisten sotatoimet Bosniassa, Irakissa, Afganistanissa ja nyt Syyriassa ja seuraavaksi ehkä Libanonissa eivät ole ainakaan johtaneet rauhoittumiseen.”

*

Kemppisen blogista saa parhaan käsityksen lukemalla sen täältä:

http://kemppinen.blogspot.fi/2017/02/tuskallinen-i...

Siinäkin on erittäin varteenotettavia näkemyksiä, hänelle tyypillisesti ilmaistuina kommentaareina Kuisman esseeseen, jota myös J. Kemppinen suosittelee luettavaksi.

*
PS.
Euroopan Unionista väärennöksenä.

Siis, Kemppinen tarkoittaa, että EU esittää jotain muuta kuin mitä se on.

”Joka tapauksessa koko Eurooppa on täynnä rakennuksia, jotka ovat sisältä aivan toista kuin mitä julkisivu väittää”, hän väittää ja on ilmeisen oikeassa.

Kemppinen viittaa Gentissä (kai se siellä on?) olevaan väärennettyyn ristiretkeläisten linnaan. On siellä oikeakin. -

Gent on kaupunki Flanderissa, Belgiassa. Se oli 1000-1200 Euroopan toiseksi suurin kaupunki heti Pariisin jälkeen, ja sillä on loisteliaat vallankeskuksen päivät takanaan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gent
SE väärennetty ristiretkeläisten linna on tämännäköinen:
Kreivinlinna eli Graavensteen, Gent;

https://nl.wikipedia.org/wiki/Gravensteen_(Gent)

*

Tähän lopuksi tulee siis tahtomattakin viittaus tulevaisuuteen:
Käyvätkö perhematkailijat ja muut turistit joskus tulevaisuuden päivinä Brysselissä katsahtamassa siellä seisovia tyhjiä "linnoja", feikkejä tai aitoja "Euroopan hallintolinnakkeita"?

Ehkä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Siis mikä on Euroopan Unionin idea?

Europa.eu -sivuilla kuvataan näin:

"Näin Euroopan unioni toimii

Tietoa EU:n toimielimistä

Euroopan unioni on ainutlaatuinen. Se ei ole liittovaltio kuten Yhdysvallat, koska sen jäsenvaltiot ovat riippumattomia ja itsenäisiä kansakuntia. Se ei ole myöskään puhtaasti hallitustenvälinen järjestö kuten Yhdistyneet Kansakunnat, koska jäsenvaltiot ovat yhdistäneet osan itsemääräämisoikeudestaan ja saavat näin paljon enemmän vaikutusvaltaa kuin niillä yksin voisi olla.

Voimavarojen yhdistäminen tapahtuu yhteisten toimielinten tekemillä yhteisillä päätöksillä.

Näitä toimielimiä ovat Euroopan parlamentti, jonka jäsenet EU:n kansalaiset ovat valinneet, sekä Eurooppa-neuvosto ja neuvosto, jotka molemmat edustavat jäsenvaltioiden hallituksia.

Ne tekevät päätökset Euroopan komission esittämien ehdotusten perusteella.

Komissio edustaa koko EU:n etuja.

Mutta mitä kukin toimielin itse asiassa tekee?
Kuinka ne toimivat yhteistyössä?
Kuka vastaa mistäkin asiasta?

Tässä oppaassa annetaan näihin kysymyksiin vastauksia. Lisäksi luodaan yleiskatsaus erillisvirastoihin ja muihin laitoksiin, jotka osallistuvat EU:n työskentelyyn. Tarkoituksena on auttaa lukijaa tutustumaan EU:n päätöksentekoon." http://bookshop.europa.eu/fi/how-the-european-unio...

*

Tuon EU-organisaation itsekuvauksen voi tänään lukea todellakin ainakin kahdella tavalla:
sinällään tai ironian valossa.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Britannian parlamentin alahuone päätti brexitistä eilen 494 puolesta ja 122 vastaan. Ymmärrettävistä syistä uutisointi äänestyksestä on jäänyt Suomessa vähemmälle. Kovasti ovat britit pyrkimässä eroon EU:sta syystä tai toisesta.

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Suomessa valtaeliitti on kieltäytynyt keskustelemasta kriittisesti EU:sta ja eurosta.Nyt alkaa kerä avautua ja keisarin uudet vaatteet paljastua. Ei tosin poliitikkojen aloitteesta.Ilmeisesti tarvitaa muutaman maan ero ennenkuin päästään asiaan myös Suomessa.
Hyvä analyysi.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Hieman huvittaa se ,että nämä "proffat" tuleva julkisuuteen vasta nyt, kun tavallinen kansalainen on voinut havaita nämä samat asiat jo yli kymmenen vuotta sitten ja olenpa paljon kirjoitellutkin Hesarin ja muiden medioiden mielipidepalstoja myöten. Lienen ollut ensimmäinen, joka nimitti euroa julkisesti "mätävaluutaksi" reilut toistakymmentä vuotta sitten.

Tyhjästäkö näille palkka maksetaan ,kun vuositolkulla jälkijunassa vasta huomaavat saman, minkä tavis on tajunnut jo aikoja sitten. Ihmetellä täytyy.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Kuisma on harvinainen valopilkku professoririntamassa. Esiintymisissä jopa ulkoinen habitus toimii ja narsistinen nillitys puuttuu, mikä taas pursuaa Scheineissa ja muissa Demlan ideologiassa pettyneissä surkimuksissa. Olisi varmaankin miellyttävää seuraa isojen tuoppien ja suolaisten palojen kera pöydäddä kuin pöydässä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset