Veikko Huuska

Aikamme sankari – miten hän heijastaakaan meitä ja aikaamme?

Aikamme sankari – miten hän heijastaakaan meitä ja aikaamme?

Katalysaattori vai aikakautensa elävä prisma?

*

Mistä tunnemme, kuka tai ketkä ovat aikamme sankareita?  Yksi tapa on tehdä päivälehteen juttu, jossa tunnetuilta kansalaisilta kysytään keitä he pitävät omina sankareinaan. 

Tällaisen kyselyn järjesti Aamulehti kesällä 1930, ja näin vastasi kysymykseen Ikaalisissa, vähäisessä töllissä 1893 syntynyt teatteriohjaaja Eino Salmelainen:

”Sankarit muuttavat maailman kuvaa.  Siksi myös jokaisella ajalla on omat sankarinsa sen mukaan mitä sen aikakauden yleinen, kehityksen synnyttämä kaipaus edellyttää”.

*

Eino Salmelainen nostaa Sunnuntailiitteen artikkelissaan 10.8. esiin vuoden 1930 suurimmat sankarit.  Heitä ovat:

Max Schmeling,

Ivan Petrovitsh,

Erich Maria Remarque,

Franz Lederer,

Ernst Deutsch,

Benito Mussolini ja

Krishnamurti.

He olivat Salmelaisen mukaan henkilöitä, joilla oli sankarin tärkein ominaisuus:

”he yllyttävät muitakin sankarillisiin tekoihin“.

*

Listan nimistä monet tunnistavat Länsirintamalta ei mitään uutta –kirjan kirjoittaneen Remarquen sekä fascistista Italiaa johtaneen Mussolinin.

Lederer, Petrovitsh ja Deutsch olivat aikansa miehekkäimpiä näyttelijöitä.  Schmeling oli Saksan suurin urheilusankari, raskaan sarjan hetkenaikainen maailmanmestari, ja hänellä oli suorat henkilösuhteet natsijohtoon.  Krishnamurti oli Intiassa syntynyt filosofi, joka pyrki saamaan ihmiset ymmärtämään todellisuus itsessään, ilman ajattelun luomia heijastuksia. 

Näistä näkymättömin ehkä oli Krishnamurti, Jiddu, s. 1895, intialainen ajattelija, alkujaan teosofi, joka irtautui siitä vuonna 1930, ja dogmatiikasta ja ekstaattisuudesta vapaassa opetuksessaan pyrki osoittamaan ne ristiriidat ja ahdistuksen lähteet, jotka ihmistä vaivaavat.  Hän pyrki voimakkaasti omakohtaisella ja persoonallisella tavallaan ohjaamaan oppilaansa kohden mystistä ”valaistumista”, joka johtaa oikeaan mielenrauhaan.  Itseasiassa hän tuli muotiin 1960-luvulla.

Kannattaa analysoida, ketkä olivat päässeet Eino Salmelaisen listalle.  Yksi muotikirjailija, yksi sankari Natsi-Saksasta ja yksi sankari Italiasta.  Sekä omaan fakkiin liittyen näyttelijöitä, mutta minkälaisia näyttelijöitä?  Ryhmä ”miehekkäimpiä” näyttelijöitä.  Eino oli tunnetusti niitä miehiä.  Voisiko tätä pitää hieman kapeana, jossain määrin toiseuden leimaamana näkökulmana? 

Nimittäin:

Ei yhtään sankaria Suomesta. 

Ei yhtään naista. 

Ei yhtään vasemmistolaista, tai sellaiselta haiskahtavaakaan, ei edes liberaalia. 

Vain vähän ei-saksalaisia.

Mutta tämähän on siitä huolimatta, ja ehkäpä juuri siksi, oiva ajankuva.

*

Mitä Eino Salmelainen sanoikaan 10.8.1930:

”Nykyajan ihminen ihailee toisaalta mystillisen outoa, yliherkkää [Krishnamurti], mutta hän näkee hyvin mielellään noihin ominaisuuksiin yhtyvän terveen, jalon ruumiin.  Linjan toisena äärimmäisyytenä on urheilusankari, fyysillinen huippukyky [Schmeling].” (vahvistukset VH:n)

Siis mystillistä, outoa, yliherkkää, tervettä, jaloa, huippua - äärimmäistä.

Mutta missä siis on järki, terävä käytännöllinen järki – ja arkinen työ, ja niistä kohoava hyvä?  Missä normaali maailma, tavallinen elämänpiiri ja sen hiljainen saavutus? 

*

”Mutta vain rajoitetussa piirissä voittaa ihailua urheilija, joka on vailla sulokkuutta, jonka ulkomuoto jälleen muodostuu erään aineellisuuden ylistykseksi, vailla kaikkea sielullista ilmettä”.

Näin Ikaalisten poika, teatteriohjaaja Eino Salmelainen kesällä 1930.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Salmelainen

*

Esikuvat ja sankarit

Die Zeit on vuoden ensimmäisessä numerossaan (1/2017) keskittynyt pohtimaan sankarein ja esikuvien (Vorbild) merkitystä nyt ja ennen. 

Die Zeitin artikkelin kirjoittaja Sabine Rückert on innoittanut aikamme terävimpiin ja näkemyksellisimpiin kirjoittajiin kuuluvan Timo Vihavaisen pohtimaan aihetta:

”Onko sellaisia vielä (sankareita ja esikuvia)?  Olivatko ne ennen nykyistä parempia?

Esille nostetut esikuvat ovat kovin erilaisia ja eritasoisia.  Mukana on joku ”maailman seksikkäin” pariskunta, Jeesus, pakolaisia auttanut (salakuljettanut) henkilö, itsepäinen paikallispoliitikko, joku potkupalloilija ja joku satunnainen henkilö, jonka kohtaamisesta mellakkapoliisin kanssa saatiin merkittävä valokuva.

Valinta on kuulemma toimituksen nuoremman polven tekemä.  Kuten voi odottaakin, tämä aiheuttaa jossakin määrin taipumusta keksiä lisää ruutia.  Mutta tokihan meidän aikakautemme nyt sentään myös jollakin tavoin eroaa menneistä, jo senkin takia, että meillä on tämä internet ja heillä ei ollut.”

Wikipedia-artikkeli: https://de.wikipedia.org/wiki/Sabine_R%C3%BCckert

*

Sankarien syökseminen

Vihavainen puntaroi esseisti Sabine Rückertin mainitussa artikkelissa esiin nostamia esikuvia ja heidän esikuvallisuuttaan tai sen puutetta mm. tähän tapaan:

Entäpä Jeesus itse?  Ihmisenä hän ei ollut enempää eikä vähempää kuin luuseri ja hänen seuraajansa olivat surkimuksia, kuten Pietari, eli siis ”kallioksi” nimetty henkilö, joka kiiruhti pettämään mestarinsa kovin pian ja helposti.

Asian ydin ei taidakaan olla siinä, kuten kirjoittaja on hyvin oivaltanut, että noita ihmisiä kunnioitettaisiin heidän virheettömyytensä takia.  Juuri tuo inhimillisyydessä piilevä kyky ja viehtymys kehnoon ja arvottomaan on merkki vapaudesta, joka tekee toisaalta myös sankaruuden mahdolliseksi”.

Eli kuten Rückert otsikoi: ”Esikuvat – valhe täydellistä sankarista.  – Esikuvien tulisi olla koskemattomia ja erehtymättömiä.  Mutta tämä on valhe, koska ihan jokainen voi olla roolimalli”.  Siis ainakin joskus..

Ja niinpä:

”Sinänsä outoa on, että suuri yleisö on kovin kärkäs syöksemään sankarinsa jalustalta, silloin kun hän havaitaan poikkeavan täydellisyydestä.  toimituksen jakobiiniarmeijat odottavat aina täydessä valmiudessa voidakseen kaataa jalustalta sankareita ja amatöörit lisäävät vielä löylyä internetissä”, Vihavainen kirjoittaa.

”No, joka tapauksessa Rückert tekee sen johtopäätöksen, ettei täydellisyyttä kannattaisi edes odottaa.  Mitä sanookaan yhteiskunnasta sen tarve luoda palvontansa kohteeksi jättiläisiä?  Onnellisempi taitaa olla se, jolle arjen sankarit kansalaishyveineen ja myös inhimillisine heikkouksineen riittävät”, Vihavainen sanoo, ja jatkaa artikkelinsa lopussa:

”Muinaisuuden sankarit taas, ja luen tähän myös jumalolennot, olivat ja ovat yhä elämää suurempia hahmoja.  Onnellinen on se aikakausi, joka ei tarvitse sankareita, sanotaan.”

Sabine Rückert´in essee luettavissa täällä (Die Zeit, 5.1.2017); http://www.zeit.de/2017/02/vorbilder-helden-des-alltags

Timo Vihavaisen artikkeli luettavissa täällä (blogi maanantaina 16.1.2017); http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2017/01/esikuvat-ja-sankarit.html

*

Siis ”aikamme sankari” – ken sellainen voisi olla?

Mikä aikamme?

Tämä aikamme, jolloin kahdeksan (8) miestä omistaa yhtä paljon kuin puolet (50%) maailman väestöstä.

Mikä aikamme?

Tämä aikamme, jolloin ei tarvitse kunnioittaa Jumalaa enää, mutta täytyy kunnioittaa vähemmistöjä, niiden oikeuksia ja erityisoikeuksia.

Mikä aikamme?

Tämä aikamme, jolloin suurin arvo ei ole enää maassa eikä työssä, vaan virtuaalisessa virvatulessa, velalle ja kuvittelulle rakennetussa finanssifasismissa.

Mikä aikamme?

Tämä aikamme, jolloin vapauden ajan ja Ranskan suuren vallankumouksen perinnön kantaja, Länsi, on menettänyt voimansa ja johtotähtensä, ja jolloin semanttinen Itä on palaamassa maailman johtavaksi mahdiksi, eväin, joita emme tunne emmekä tunnusta.

Mikä aikamme?

Tämä aikamme, jolloin sekulaari rationaalisuus on tyhjentänyt itsensä, ja tyhjiön on täyttänyt sekuli ja soopa.

Mikä sankari?

Mikä voisi olla sankari näin köyhässä ja kuivassa ajassa? 

En ainakaan tämän ajan sankaria tunne, en tunnusta, korkeintaan tämän ylimenoajan kriitikot ja vastarintamiehet.

*

Nythän aikamme sankarin – ainakin ”virallisen” sankarin – täytyy olla sellainen, joka voidaan kuvata, esittää kuvassa.

Sellainen, joka näyttää hyvältä kuvassa.  Esittää yhdessä vaikuttavassa kuvassa.

(Miten sellaisessa voitaisiin esittää virustutkijan 15-vuotinen elämäntyö?  Miten Eurokriitikon sinnikäs ponnistus? etc.)

Sellainen, joka voidaan lähettää sähköisesti jakoon.

Sellainen, joka voidaan klikata ja tykätä.

Siis korea, nopea ja jotenkin ohut.

Minä pidättäydyn.

*

Vai?

http://www.zeit.de/2017/02/ieshia-evans-krankenschwester-new-york-rassismus-demonstrationen-vorbild

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Suomessa sankariksi pääsee loppujen lopuksi aika heppoisin perustein.

Esimerkki median sankariksi nostamasta "koko kansan lemmikistä" on Makwan Amirkhani, jonka Antero Mertaranta on ylentänyt jopa suomalaisten urheilulegendojen joukkoon.

Kysymys vain kuuluu, millä eväillä? Miehen SM, EM, MM ja olympiameriitit eivät vielä tee hänestä millään muotoa legendaa, vaikka urheilijana häntä kunnioitankin. Hänen lajinsa on vapaaottelu, joka dumppaamisesta huolimatta ei oikein ole saanut jalansijaa Suomessa.

Amirkhanista on jo muodostunut erilaisten mainosten vakiokasvo ja nyt hänelle sovitetaan tosi-tv tähden viittaa jo kahdenkin eri TV-tuotannon kautta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Makwan_Amirkhani

No, onhan hän hyvä korvike "feikiksi" paljastuneelle lelumiehelle.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Tämän ajan sankari / esikuva: Jokaisen ihmisen Minä Itse. Maailma ja tapahtumat muotoillaan sitten sopimaan sankarimyyttiin, mikä esitellään sosiaalisessa mediassa. Ihmiskunta on ottanut askeleen, muttemme tiedä, mitä siitä seuraa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset