Veikko Huuska

Euroopan tulevaisuus - Sotamarsalkka von Ludendorffin arvio kesällä 1928

Euroopan tulevaisuus

- Sotamarsalkka von Ludendorffin arvio kesällä 1928

*

Johdanto

Olen onnistunut saamaan käsiini saksalaisen sotamarsalkka von Ludendorffin kesällä 1928 esittämän näkemyksen kysymyksestä, ”millainen Euroopan tulevaisuus on”?

Kun tänään luemme tuota 88 vuotta sitten laadittua tekstiä, tulee meidän huomioida muutama seikka.  Kuten esimerkiksi se, että tulevaisuusarvion esittäjä on ensimmäisen maailmansodan häviäjän, Saksan, sotamarsalkka. 

Mutta vaikka muistammekin tuon lähtökohdan ja sen mahdollisen vaikutuksen vision sisältöön ja painotuksiin, tuskin voimme kuitenkaan täysin sitä tyrmätä.  Tietenkin olemme historian tulevat käänteet tuntevina von Ludendorffia ”edullisemmassa” asemassa, miettiessämme, minkälainen asetelma Euroopassa vallitsi tuolloin 1928, ja ennen kaikkea ”miten kaikki sitten meni”.

Jotenkin kylmäävästi voimme nähdä sotamarsalkan Eurooppa-arviossa vuodelta 1928 merkittäviä yhtäläisyyksiä sille, miten Eurooppa nyt, 2017 alkuvuodesta, ”makaa”.

*

Alkulause

”Mahdottomalta näyttää nykyhetkellä Euroopan tulevaisuuden ennustelu.  Eri poliitikot suosittelevat kukin omalta näkökulmaltaan asioita katsoen erilaisia teitä onnellisempiin oloihin pääsemiseksi”

*

von Ludendorffin Eurooppa-näky 1928:

Euroopan menetetty tasapaino

”Euroopan nykyinen lohduton poliittinen ja taloudellinen asema perustuu ulkonaisesti sen rauhan (Versailles 1919, VH) määräyksiin, johon maailmansota päättyi, mutta joka poliittisesti sai aikaan mahdottomat olosuhteet, esimerkiksi Euroopan tasapainon häviämisen.  Saksan kansan orjuuttamisen ja alennuksen sekä Saksan valtion puolustamattomuuden.

Lisäksi on tämä tilanne vaikeutunut Venäjän nurjamielisyyden takia  Eurooppaa kohtaan sekä Wall Streetin valtapyyteiden vuoksi.  Viimeksi mainitun yritykset perustuvat Yhdysvaltain vallantavoitteluun, koko maailman kultavaraston kokoamiseen ja hoitamiseen, ja pyritään niillä Euroopan talouselämän määräämiseen.

*

Pan-Eurooppa ja sen orjakansat

Nämä ulkonaiset toimenpiteet saavat kuitenkin täyden merkityksensä vasta, kun otetaan huomioon se tosiasia, että Wall Streetin takana työskentelevät lisäksi Euroopassa määrätyt erikoisvoimat, jotka uskonnon tai inhimillisen hyvinvoinnin edistämistä tarkottavien yritysten varjolla ovat muodostuneet valtaviksi yhtymiksi.  Nämä yhtymät haluavat riistää Euroopan ihmisiltä tietoisuuden veriheimolaisuudestaan sekä heidän poliittisen, sivistyksellisen ja taloudellisen riippumattomuutensa.

Tulisi Kansainliiton valvonnan alaisena muodostettavaksi Pan-Europa, joka valtioiden suvereenisuudella varustettaisiin laajoin hallitusvalloin, omin armeijoin sekä omin poliisein.

Tässä Pan-Europassa tulisivat nykyiset suvereeniset valtiot olemaan ainoastaan itsehallinnollisia, taloudellisia maakuntia. -

(Arvioi, missä määrin Ludendorff näki Pan-Europan totalitaristisena jättinä, liittovaltiona, ja missä määrin 1923 perustetun Pan-Eurooppa -liikkeen hahmottelemana arvoperustaisena valtioliittona, vastavoimana vahvistuvalla Venäjälle, VH; lue https://fi.wikipedia.org/wiki/Paneurooppa-liike )

Puhdasverisistä kansoista tulisi muodostettavaksi joukko sekaverisiä orjia.  Luonnollisesti nämä voimat menevät vielä pitemmälle; näiltä kansoilta tultaisiin ryöstämään heidän äidinkielensä ja tulisi heille annettavaksi sama usko, mikä perustuu Noakin lakeihin.

*

Politiikan moraalittomuudesta

Ennen (ensimmäistä) maailmansotaa oli jokaisella vastuunalaisuudestaan tietoisella valtiomiehellä epäluuloja n.s. aseistariisumiskonferensseja kohtaan, koska ne kärsivät ilmeisestä vakavuuden puutteesta sekä syvästä moraalittomuudesta.

On moraalitonta määrätä kansalle, mihin se saa ryhtyä puolustautumisekseen; tämän voi ainoastaan kukin kansa itse arvioida.

Aseistuksista ei ole syytä Euroopan rauhattomuuteen etsittävä, vaan politiikan moraalittomuudesta, jonka minä tässä lyhyesti esitän lyhyellä lauseella: politiikan moraalisuus on ensimmäinen ja tärkein ehto Euroopan rauhoittamiselle ja hyvinvoinnille.

*

Alempien voimien nousu

On moraalitonta ryöstää kansoilta heidän erikoisia sisäisiä ominaisuuksiaan, kansallisia piirteitään ja persoonallisuuttaan.  Euroopan rauhoittamiselle ja hyvinvoinnille on välttämätöntä kunnioitus rotujen ja kansojen erikoisuuksia kohtaan.  Veriheimolaisuuden kutsun tukahduttaminen vie varmasti rauhattomuuteen sekä häviöön.

Wall Stretin pyrkimys, jota ohjaavat ainoastaan taloudelliset olosuhteet, ihmisystävällisten ja jalojen vaikutteiden jäädessä syrjään, johtaa lopuksi siihen, että alemmat rodut hallitsevat ylempiä, korkeasti sivistyneitä ihmisiä, ja täytyy tämmöisen nostattaa vihaa ja katkeraa vastustusta.

*

Venäjän alennustila

Lyhyt katsahdus Euroopan taloudellisiin oloihin tehnee asiat vielä selvemmiksi.

Venäjän kansa on vaipunut haudan lepoon; se ei ole vastuunalainen niiden teoista, joiden vallassa se lepää voimattomana; sen kuohuvat miljoonat ovat vain joukko villeinä eläviä orjia.  Se ei tuota mitään Euroopalle, eikä tarvitse mitään siltä.

*

Saksan orjuuttaminen

Saksaa ja sen kanssa Saksa-Itävaltaa on kohdannut samanlainen kohtalo, mutta veretöntä tietä.

Wall Streetin raha ja sen takan olevat miehet yrittivät saada otetta Saksan teollisuusyrityksiin, sen maahan, tulolähteisiin ja kaikenlaatuiseen varallisuuteen; keskiluokka on poishäviämässä ja kaikkien työtätekevien elintaso on laskemassa.

Mutta Saksa silti tekee työtä ja kaipaa vielä jotkin.  Marxilaisuus ja kommunismi, horjuva hallitus sekä epäsaksalainen esiintyminen ovat paljon auttaneet orjuuttamistyössä.

*

Euroopan kansojen itsemääräämisoikeudesta

Mitä etuja on kaikesta tästä koituva Euroopan toisille kansoille – esimerkiksi Englannille ja Ranskalle?

Minä uskon, ei mitään.

Myöskin nämä tulevat joko aikaisemmin tai myöhemmin jatkamaan hedelmättömän ”bolshevismin” tietä.  On joka tapauksessa selvää, että niin kauan kuin Venäjän ja Saksan kansat elävät sellaisissa olosuhteissa, ei voi olla kysymystä Euroopan hyvinvoinnista.

Tämä voidaan saavuttaa ainoastaan, jos Euroopan kansat uudelleen saavat hallita omaa individualista, taloudellista elämäänsä sekä työskennellä omaksi hyväkseen.

Euroopan taloudellinen hyvinvointi vaatii vapautumista Amerikan liikemenetelmistä – kuten jokainen tulee tunnustamaan, vaikka moni ei ole vielä voinutkaan nähdä niin syvälle tilanteeseen kuin minun elämäni kokemuksin on ollut mahdollista.

*

Onnen esteet

Luja vakaumukseni on senvuoksi, että ne ulkonaiset ja sisäiset voimat, jotka seisovat Euroopan rauhoittamisen tiellä, sellaiset kuin Versailles`in määräykset ja Wall Street`in menettelyt, täytyy työntää syrjään.  Halu näiden tekijöiden poistamiseen käy voimakkaammaksi joka hetki.  Sitä ei voida tukahduttaa ja tulee se sitä ratkaisevammaksi mitä enemmän kansat kaikissa toimissaan kuulevat verensä ja moraalinsa pyhää kutsua ja tulevat tietoisiksi Kohtalon heille uskomista tehtävistä, kaikella vastuunalaisuudella naapurivaltioita kohtaan.

*

Sivistyksen vaalijat

Ainoastaan tätä tietä kulkien voivat Euroopan kansat vapautua levottomuuden ja taloudellisen hävityksen kaaoksesta pysyväiseen hyvinvointiin, josta eivät pitkään aikaan ole nauttineet

Tällä tavoin tulevat ne uudelleen, niin kuin he olivat tuhansia vuosia sitten, koko maailman sivistyksen vaalijoiksi.

Sotamarsalkka von Ludendorff

*

Väliotsikointi VH:n.

*

Jälkikommentti

Sotamarsalkka von Ludendorffin näkemyksiä arvioidessamme voimme suhteuttaa ne omaan aikaansa ja sen muodostamiin rajoituksiin.

Mutta eikö kuitenkin ole kummallista, miten paljon yhtäläisiä – tai ainakin rinnastettavia – asioita löydämme juuri oman aikamme tilanteesta?

Miten vaikeaa onkaan 2017 ennustaa Euroopan tulevaisuutta?

Miten lohduttomalta Euroopan poliittinen ja taloudellinen tilanne nyt näyttääkään?

Voiko kukaan sanoa, että Eurooppa olisi tasapainoisessa, vakaassa tilassa?

Eikö Venäjän suhde Eurooppaan olekin nurjamielisyydessään yhtäläinen vuoteen 1928 nähden, se on menossa omille teilleen?

Sotamarsalkka korostaa useaan otteeseen Wall Streetin valtapyyteitä; kun ajattelemme nyt 2017 Wall Streetin ja sen kumppanien finanssipeliä, voimmeko päätyä muuhun kuin von Ludendorffin määritelmään: ” Wall Streetin pyrkimys, jota ohjaavat ainoastaan taloudelliset olosuhteet, ihmisystävällisten ja jalojen vaikutteiden jäädessä syrjään..”?

Ainoastaan 1928 Saksan alennustilan ja rauhanehtojen nujertavuus puuttuu tänään: niiden sijaan voimme kääntää tilanteen peilikuvakseen: nythän Saksa Euron mahtimaana nujertaa muita ja kuorii kermat Euroopan taloudesta, ei hyvä sekään?

*

Vaikka von Ludendorffin tilannekuva 1928 ja siihen liittyvä tulevaisuusnäky olikin pessimistinen, hän tuskin uskoi, että Eurooppa tulisi jo kymmenessä vuodessa romahtamaan sotien kurimukseen ja kaikkeen siihen alennukseen, jota uusi suursota tuli merkitsemään?

Tänään kysymys kuuluu:

Minkälaisena itse näemme 2017 Euroopan tilanteen ja siitä ponnistavan tulevaisuuden?

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Sotamarsalkka Erich Friedrich Wilhelm Ludendorff (1865-1937) oli ensimmäisessä maailmansodassa huomattava Saksan keisarikunnan kenraali, joka asemallaan ja toimillaan vaikutti olennaisesti Saksan menestykseen sodassa.

Näin tiivistää Wikipedia. Lue lisää Eurooppa 1928 -arvion laatijasta; https://fi.wikipedia.org/wiki/Erich_Ludendorff

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Miten luemme jotain tekstiä?

Missä määrin pitäydymme tekstissä, missä määrin katsomme taustaa, kirjoittajaa ja hänen uraansa? Tämä von Ludendorffin Eurooppa –arvio 1928 voisi toimia tällaisena ”sormiharjoituksena”; eli, mitä pystymme lukemaan ylempänä olevasta kirjoituksesta?

Äärivalintoina voimme noudattaa perinteisempää biografista lukutapaa, jossa kirjoittajan elämä ja teot yhtyvät tekstissä näkyviin kirjainmerkkeihin.

Toinen lukutapa voisi olla uuskritiikin ohjenuoria noudattava;

”Uuskritiikin tutkimussuuntaus syntyi Yhdysvalloissa 1930- ja 40-lukujen aikana. Johtohahmoja olivat Réne Wellek ja Austin Warren, jotka esittelevät ajatuksiaan teoksessa "Kirjallisuus ja sen teoria". Wellekin ja Warrenin mukaan kirjallisuudentutkimuksessa toistuvat usein samat kolme harhaa:

INTENTIOHARHA, affektiivinen harha ja kommunikatiivinen harha. Intentioharhalla tarkoitetaan sitä, kuinka tekstin merkitykset usein virheellisesti sekoitetaan tekijän tarkoituksiin tai elämään.

AFFEKTIIVISESSA HARHASSA taas lukija sekoittaa tekstin merkitykset omiin tuntemuksiinsa.

KOMMNUNIKATIIVISELLA HARHALLA Wellek ja Warren taas viittaavat siihen, että kaunokirjallisen teksin ei voi ajatella kertovan mitään tosiasioita elämästä kuten asiatekstin. Kaunokirjallisuudessa keskeistä ovat sen sijaan ne tavat, joilla teksti synnyttää merkityksiä. Siten uuskritiikki keskittyy formalisimin tavoin itse teksteihin sekä erityisesti niiden rakenteeseen ja kieleen.” Wikipedia.

*

Siispä katkelma suomenkielisestä
Ludendorff –Wikiartikkelista:

”Venäjän vetäydyttyä sodasta vuonna 1917 Ludendorff toimi avainasemassa Saksalle suotuisan Brest-Litovskin rauhan sopimuksen solmimisessa maaliskuussa 1918. Länsirintaman komentajana vuonna 1918 käytännössä toiminut Ludendorff suunnitteli ja toteutti sarjan Saksan hyökkäyksiä ententen romahduttamiseksi. Operaatio Michaelista alkaneet hyökkäykset olivat saavuttamaisillaan tavoitteensa, mutta voitokkaat taistelut kuitenkin olivat strategisella tasolla epäonnistuneita.
Maanpako
Yhdysvaltain armeijan joukkojen tulo Eurooppaan teki saksalaisten aseman kestämättömäksi, mikä aiheutti Ludendorffille hermoromahduksen, jolloin hänen valtansa siirrettiin 29. syyskuuta päivänä takaisin Reichstagille. Ludendorff vaati välitöntä rauhaa, minkä jälkeen hän jätti Saksan ja pakeni Ruotsiin.
Maanpaossa hän kirjoitti lukuisia kirjoja ja artikkeleita, joissa hän mytologisoi Saksan armeijan toiminnan sodassa, mikä käytännössä johti Dolchstoßlegenden ("selkäänpuukotusteoria") muodostumiseen. Hän väitti, että vasemmistopoliitikot olivat "puukottaneet selkään" armeijaa. Myös Ludendorffin lukuisista ympäri Preussia ja Baijeria sijainneissa bordelleissa työskennelleistä rakastajattarista löytyy mainintoja hänen päiväkirjoistaan.
Natsipuolueen edustaja
Lopulta vuonna 1920 Ludendorff palasi Saksaan, jossa hän oikeistopoliitikkona osallistui Adolf Hitlerin epäonniseen oluttupavallankaappaukseen vuonna 1923. Vuonna 1924 hänet valittiin Reichstagiin kansallissosialistisen puolueen edustajana, ja siinä tehtävässä hän oli vuoteen 1928. Vuoden 1925 presidentinvaalissa hän hävisi entiselle komentajalleen Paul von Hindenburgille.
Ennen natsien valtaannousua Weimarin tasavallan suunnitteli Ludendorffin ja muutaman muun huomattavan saksalaiskenraalin lähettämistä uudistamaan Kiinan vallankumouksellisa kansanarmeijaa, mutta tehtävä peruttiin Versailles’n rauhansopimuksen rajoitusten ja merkittävän kenraalin ”palkkasotilaaksi myymisestä” odotetun kielteisen julkisuuden vuoksi.
Loppuelämä
Ludendorff vetäytyi eläkkeelle vuoden 1928 jälkeen, kun hän oli menettänyt natsipuolueen suosion. Hän päätteli, että maailman ongelmat johtuivat kristityistä, juutalaisista ja vapaamuurareista. Hän perusti toisen vaimonsa Mathilden kanssa ”Bund für Deutsche Gotterkenntnis” -liikkeen (”Jumalan tuntemisen yhteisö”), joka on yhä olemassa oleva pieni ja omintakeinen esoteerinen yhteisö. Viimeisinä elinvuosinaan Ludendorffia pidettiin pelkkänä eksentrikkona. Hän kieltäytyi Hitlerin hänelle vuonna 1935 tarjoamasta sotamarsalkan arvosta. Kuollessaan vuonna 1937 hän sai valtiolliset hautajaiset, joihin myös Hitler osallistui.”
*

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

Mielenkiintoinen artikkeli. Kiitos.

Ludendorff oli selvästikin tulevaisuuden EU:n tarkkanäköinen kriitikko, yllättävän tarkka visio, joka toteutui NL:ssa:

"On moraalitonta ryöstää kansoilta heidän erikoisia sisäisiä ominaisuuksiaan, kansallisia piirteitään ja persoonallisuuttaan. Euroopan rauhoittamiselle ja hyvinvoinnille on välttämätöntä kunnioitus rotujen ja kansojen erikoisuuksia kohtaan. Veriheimolaisuuden kutsun tukahduttaminen vie varmasti rauhattomuuteen sekä häviöön.

Wall Stretin pyrkimys, jota ohjaavat ainoastaan taloudelliset olosuhteet, ihmisystävällisten ja jalojen vaikutteiden jäädessä syrjään, johtaa lopuksi siihen, että alemmat rodut hallitsevat ylempiä, korkeasti sivistyneitä ihmisiä, ja täytyy tämmöisen nostattaa vihaa ja katkeraa vastustusta."

Lenin ja Stalinin suurin virhe oli älymystön vaihtaminen roistoihin, kuten vanha anekdootti sanoo, he tekivät kunnon kansalaisita roistoja (näytösoikeudenkäynnit, vainot) ja heidän tilalle nostettiin oikeat rikolliset johtamaan kansaa.

Jos toisesta kappaleesta vaihdetaan sanat "alempi rotu" roistoiksi ja jätetään sivistyneistö paikalleen, niin visio osui täydellisesti, mutta olihan Ludendorff aikalainen. Hän kuoli juuri kun Stalinin vainot ja puhdistukset riehuivat pahimmillaan.

Se miten Ludendorffin ennuste osuu tämän päivän Paneurooppaan, en edes uskalla kuvitella, mutta näyttää siltä että kreivi Coudenhove-Kalergin ideaa yhden valtion ja yhden sekarotuisen kansan unionista viedään eteenpäin "monikulttuurisuus" ideologialla eteenpäin.

Projekti takkuaa pahasti - liian pienelle piirille keskittynyt valta, valittu "väärä" kulttuuri sekoittumaan euroopalaiseen nykyisyyteen - hommaa työnnetään kuin käärmettä pyssyyn, liian pakolla ja kritiikki tylysti vaientaen, siitä ei vapaamieliset eurooppalaiset pidä.
Mutta missä ovat tämän päivän Ludendorffit?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset