Veikko Huuska

Happy New World 2017!

Happy New World 2017!

Post Cold War Era on loppu.  Olemme astuneet uuteen Maailmaan, kuin avaruuslaivaan

Näkyjä Politiikan jälkeisestä ajasta (Post Politics Era)

Siitä miten Maailma ostetaan velalla ja sen ostamisen sietämättömästä helppoudesta.

*

Näkymätön kuolema

Vuoden sana: Politiikan saattohoito 

Miten häpeällisen kevyet mullat sille annoimmekaan.  Politiikalle.  Joka on Demokratian vouti.

Eivät soineet Kallion kirkon kellot?

Kun annoimme Politiikan kuolla, kun annoimme sen kuolla, tapoimme sen, melkein kuin omin käsin, emme arvanneet, että saimme tilalle Uskon.

Uskonnon paluu. 

En olisi vaihtanut.

*

Astumme Uuteen Maailmaan (The New World). 

Olemme jo astuneet, mutta emme ole vain huomanneet sitä.  Tämä on niin suuri muutos, että sitä ei huomaa, ei nyt, kuten ei koskaan.  Sitten vain on, ja se otetaan luonnollisena asiana.

Niall Fergusonin sanoin:

Suuret tapahtumat lähestyvät pitkään, sukkasillaan, kukaan ei näe niitä, mutta kun Se tapahtuu, kaikki käy nopeasti. 

Ja sen jälkeen kaikki näemme, että tapahtui vain väistämätön.  Johdonmukaisuus näkyy vasta sitten, me vain emme nähneet, ymmärtäneet, osanneet lukea ennusmerkkejä joita Historia ripotteli polkumme varrelle kuin leivänmuruja, jotka varpuset sitten nokkivat pois.

*

Mennyt maailma - 20. vuosisadan järjestys

”Kolme seikkaa selittää mielestäni 20. vuosisadan äärimmäistä väkivaltaa…  Yhteenvedonomaisesti ne ovat etninen konflikti, talouden epävakaisuus (volatiliteetti) ja imperiumin rappeutuminen.

Etnisellä konfliktilla tarkoitan merkittävää epäjatkuvuutta etnisten ryhmien kesken, varsinkin välillä hyvinkin pitkälle edenneen sopeutumiskehityksen katkeamista. Tätä kehityskulkua kiihdytti viime vuosisadalla suuresti periytymisen ajatuksen leviäminen teorioina rotujen eroista – vaikka sama periaate oli taantumassa politiikan alueella – ja ”rajamaiden” etnisesti kirjavien alueiden sirpaloituminen.

Talouden epävakaudella tarkoitan taajuuden ja aallonpituuden muutoksia taloudellisessa kasvussa, hinnoissa, korkokannoissa ja työllisyydessä, ja näihin liittyvää sosiaalista painetta ja jännitettä.

Ja imperiumin rappeutumisella tarkoitan Euroopan monikansallisten imperiumien hajoamista niiden hallittua edellistä vuosisataa ja saatua vastaansa nousevat uudet ”imperiumivaltiot” Turkin, Venäjän, Japanin ja Saksan. Minulla on tämä mielessäni myös kun väitän, että ”Lännen taantuminen” on 20. vuosisadan tärkein ilmiö. Vaikka Yhdysvallat oli voimakas toisen maailmansodan päätyttyä – julistamattoman imperiuminsa huipulla – sen voima oli vähäinen verrattuna eurooppalaisiin imperiumeihin 45 vuotta aikaisemmin.”

Niall Ferguson, cit. Jukka Kemppinen´s blog: http://kemppinen.blogspot.fi/2014/03/ferguson.html

*

Miten se meni?

Talous voitti politiikan.

Tai oikeastaan politiikka ensin voitti talouden, murskaamalla sen.  Siis vapauden politiikka voitti sidotun talouden.  Me – sanon tietoisesti me – naivisti uskoimme, että talous voitti politiikan, mutta todellisuudessa hieman parempi politiikka voitti paljon huonomman politiikan.

Näimme asian väärin: niinpä luulimme todellakin, että talous voitti politiikan.  Mutta ei se niin käynyt.

Me vain uskoimme.  Luovutimme kaupungin avaimet Voittajalle; (kuin hävinnyt ritari avaa kaupunkinsa voittajalle, ritarille, joka antaa joukoilleen vapaat kädet ottaa irtoava, raiskata oleva ja luoda omansa) annoimme naivisti kuskin paikan taloudelle. 

Talous kiitti ja otti.

*

Uskossa lujat

Me uskoimme Vapauteen.  Siksi kaikki.  Mutta Vapaus kiitti ja otti.  Se vei lähes kaiken vapautemme, mutta me olimme se, joka sille kantoi avaimet käteen.

*

Luovutettu Maailma eli Velkaterrori

Kaikki sen jälkeen – Vapauden luovutuksen häpeällisen päivän jälkeen – on historiaa, jota emme vielä osaa kirjoittaa. 

Talous vie, politiikka voihkii ja väki itkee.

Vapaus on raha on vapaus.  Raha on vapaus on raha.

Raha on velka on raha.  Velka on raha on velka.

Velka on omaisuutta.  Omaisuus on valtaa.  Valta on velkaa.  Velka on valtaa.  Valta on velkojana pasteerailua. Sen vallan saa velkaa ottamalla ja valtaa hankkimalla ja velkomalla velkojiaan ja velallisiaan, molempia yhtä aikaa ja erikseen.

Maailmasta tuli velka. 

Velalla Maailma ostetaan.

Aluksi yksineuvoinen lisääntyminen, velka lisää velkaa.  Lopulta jo kaksineuvoinen: lainaa lainalla, kaikkea mitä vain entisellä luukulla.

Eniten tuottaa lyödä arpaa Häviäjästä.

Syöpä kuin syöpä, leviää nopeimmin. 

Voittaja lopulta se joka panosti häviäjään, joka on maailma.

Siksi voittaja ottaa kaikki.

Toteutuu Paavin sana:

”Maailmassa ei ole mitään, mitä mies ei vaihtaisi säkilliseen pimeyttä tai kouralliseen tuhkaa”,

*

Pettäjän tie

Meidät petti pahiten kollektiivinen harha. Olimme unessa useasti sun teilläs Talous.

Toiseksi meidät petti poliittinen ideologia, seireenilauluineen, uskotellen, luvaten kaikki.

Kolmanneksi meidät petti poliitikko.  Kaikki, kun ei ollut näkijää, ei kokijaa, ei ymmärrystä lain.

Lopuksi meidät petti: Me itse.

Luulimme liikaa, uskoimme uskoomme, kaikki kävi liian kepeästi. 

Ideologisen uskon kohtuuton keveys, varmanaolemisen sietämätön ihanuus.  Itsestäänselvyydet, tuhoisampia kuin räjähdeliivit, joita kannamme.

Kaikki toisinajattelijat me tuhosimme, vaiensimme, mikä oli pahempaa kuin kuolema.

*

Joskus kirjoitetaan Historia

Politiikan kastraatio.  Itsekastraatio.

Kapitalismin kollapsio, halvaantuminen, kuin Lootin vaimo.

Finanssisaation nousu, uho ja tuho.

Melkein kuin Finanssization olisi rutto, jonka ilmestyskirjan ratsastajat heittivät maailmaan vaivoiksemme.

Kristillisessä perinteessä lopun ajan merkkejä ovat:

sota, väkivalta, raakuudet, vainot, luonnonmullistukset, nälänhätä, sairaudet, pelko, väärät profeetat ja rahanhimo.

Asiantuntija puhuu.

On aikamme kallis, - ja lyhyt: Maailman aika on loppumassa, ja uusi aika alkaa. 

The New World.

*

Lyhyt historiakurssi:

Ideologia 1933-1993

Löylyä keskiluokalle since 1971.

Finanssiraha 1987-2008

Usko 2001 - ?

Historia loppuu päivään, johon asti hahmotamme, melkein ymmärrämme, tapahtuneen, mutta tuosta päivästä lähtien olemme pelkän uskon varassa, emme edes luulon, vaikka ne veljeksiä ovatkin.

*

Sitaatteja

Teoksessaan Kommunistinen manifesti Marx ja Engels hahmottelevat kapitalismin:

Kapitalismin runnovan ja rikkovan, alati uutta luovan ja maailmaa muuksi muokkaavan epävakauden voiman, sen levottomuuden ja kriisialttiuden. 

Kapitalismi synnyttää ja tuhoaa kulttuurisia käytäntöjä ja ajatuksia uuden etsinnän vimmalla.

Se ei kunnioita mitään rajoja,

ja se murskaa hierarkiat.

*

Wolfgang Streeck kirjoitti New Left Review –julkaisussa 2004:

Kapitalismi kaatuu viiteen tekijään:

Hidastuva kasvu,

Taipumus oligarkiaan,

Julkisen alueen kutistuminen,

Korruptio ja

Kansainvälinen anarkia.

*

Tunnetko nämä?:

Sekulaaristuva yhteiskunta,

Epätasapaino uskontojen nousun myötä,

Jatkuvat talouskriisien aallot,

Geopoliittiset hälytystilat,

Populistisen nationalismin aallot;

Suuri Murros on käsillä!

(Sitaatit lainaten ja mukaillen Kari Salmisen artikkelista Lopun merkit taas käsillä/AL 31.12.2016)

 

Kaikki nämä oireet me tunnemme, kaikki, ihan kaikki: kimppuna.

*

Finanzizationin salainen yläkoukku

Finanssirahan eskalaatio yllättää.  Se raha on löyhää yläpilveä, kaukana matoisesta maasta, mutta se iskee kuin miljoona wattia.

Maailman finanssimarkkina on 10.000 kertaa suurempi kuin Maailman reaalitalouden arvioitu hinta. 

Maailman suuren rahan Haltija voisi ostaa koko Maailman ja pystyisi tekemään sen monta kertaa peräkkäin.

Näin myös tapahtuu.

Pitää vain puljata velat kasaan ja velkakirjat haltuun.

Näin myös tapahtuu.

Horjuttaa maailmanjärjestys löysälle pulteissaan, kuin Eiffeltorni twistaisi ja vääntyilisi linkkuveitsen tavoin. 

Se on jo.  Niitit täysin höllässä.  Pitkälle tuleentunut.  Vallankumousmies on kuin talonpoika joka iltasella vainioitaan kiertää ja jyvät katsoo, arvioi.

*

Mikä on Maailman hinta?

Ensimmäisen kerran historiassa joudumme esittämään näin isoa kysymyksiä, relevantisti.

Ei Aleksanteri Suuri, ei Tsingis Khani, ei Napoleon ei kukaan ole voinut kysyä näin suurta kysymystä:

Millä hinnalla osan koko Maailman.  Herruuden ja vallan.

Ennen se maksoi sotilaiden verta, hevosten hikeä, tonneittain ruutia ja rautaa, ja rehuja, rehuja tarvittiin paljon, valloittaakseen maailman.  Mutta jokainen käsitti, että huoltoyhteyksien pidentyessä kaikki kulutus kumuloitui, mitä hitaammin kaura tuli, kun kaikkea ei voinut ryöstääkään, koska pellot poltettu, tallattu, sotkettu, ryöstetty, raudalla ja verellä merkattu.

Mutta tänään kaikki on edessämme, käden ulottuvilla.

Omistaisen keskittymisen vaseliini on velka.

Lainaa, velo; lainaa, velo; rupea puristamaan, purista mehut, purista sittenkin.

Miksi ostaa tehdas, tai kaivos.  Miksei samaan vaivaan jatka velan lyöntiä, ja velallisten paimentamista?

Tämä strategia on nopeasti piirretty.

Se on jo pelipöydillä. 

Herkkä härveli, johon voi tartuttaa viruksen, kehittää viruksesta kehittäjän: velka yhtyy velkaan, isompi velka isompaan: olet luonut Elämän, joka on todempi kuin jokamiehen hengitys.  Velka luo velkaa, raha on velkaa; velka luo rahaa; raha luo velkaa. 

Velallisilla divisioonat, jotka velkoja ottaa.  Lainaa, ostaa.  Ei valta tarvitse divisioonia, se vuokraa, ulkoistaa käytön. 

Velallinen maksaa velkansa moneen kertaan ja monessa muodossa. 

Velkoja ottaa rahansa moninkertaisesti, eikä kukaan huomaa, ettei hän edes lainannut sitä ensilainaa, siemennestettä.

Jan Guillou – tai Ilkka Remes – kirjoittavat siitä pian menestysromaanin.  Mutta ehtiikö tilanne kypsyä toteutukseen jo aikaisemmin?  Yhtään en ihmettelisi.

*

Rahan irtautuminen fyysisestä on kauskantoisin maailmanlaajuinen muutos ihmiskunnan historiassa.

Virtuaalitodellisuudessa tehtävä globaali finanssipuljaus, sen vaikutukset, ja mahdollisuudet, olisi pitänyt ymmärtää ajoissa.

Virtuaalinen finanssi ja sen edut syrjäyttävät perinteisen työn, perinteisen investoinnin, perinteisen pelin, peruttamattomasti.  Alati uudistuvat alustat, laajentuvat skaalat, kasvavat verkot: kasvavat panokset. 

Petollinen tuotto imuroi kaiken keinorahan, jota teollisesti tuotetaan velanoton muodossa. 

Tämän tuotannon skaalautuvuudella on ylivoima puolellaan: finanssirahan, äärettömän ja aineettoman fiktiofinanssipääoman teollinen tuotanto on pääosin syrjäyttänyt käsityön.

Synnytetään uusia alustoja, jotka eivät ole öljynporauslauttoja, vaan roskasaaria, ja lopulta, evoluutionsa ääripäässä, täydellisiä mannerlaattoja, jotka finanssivirta panee liikkeelle.  Niiden massa on hirmuinen, niiden liikevoima käsittämätön: niiden törmäysvoima mahdoton.  Halutessaan ohjaajat voivat murskata näillä keinomantereilla konventionaalisia saaria, rannikkoja, ja jopa mantereita.

Etevä sijoittaja ajattelee pidemmälle kuin tavalliset kenraalit, miksi tuhota, murskata, polttaa tuleva voittomaa: siksi voittoon voidaan pyrkiä tuhoamatta vihollista.

Tämä tietenkin edellyttää myös viholliselta merkittävää näkemyksellistä kapasiteettia. 

Lopulta käy kuten kartanonsa hävinneille huusaripojille, he pelaavat Pariisin yössä kotikartanonsa.  Panosten eksponentiaalinen kasvu johtaa väistämättä tilanteeseen, jossa koko tunnetulla Maailmalla on vain yksi omistaja. 

Yksi omistaja on Se, joka voittaa suuren loppupelin, jossa pelissä on kaikki.

Siksi, siksipä siksi, päädymme väistämättä siihen, mitä kukaan ei osaa kuvitella, mutta joka toteuduttuaan osoittautuu koko tilanteen kannalta ainoaksi mahdolliseksi lopputulokseksi.

Voittaja ottaa kaikki.

*

Pian ei tarvitse tyytyä arvioon, fiktioon, kun

Joku ostaa Koko Maailman reaalitalouden, yllättävän edulliseen hinaan.

Joku ostaa koko Maailman ja saa kaupanpäälle meidät kaikki, orjat, seitsemän miljardia velkaorjaa. 

Juosta velka isoksi, jousta velat yhteen, ja vetää nuotta.  Rahaa tähän operaatioon tarvitaan lopulta naurettavan vähän.  Sehän on fiktiota kaikki.  Vain reaalimaailma on reaalista, ja me, ihmiset.

Voittaja ottaa kaiken.  Ei enempää eikä vähempää kuin Maailman.

Tekee meidät orjakseen, kuin Antiikin vapaat miehet tekivät kaikki muut orjakseen, kääntämään peltoa, kokoamaan oliiveja, tarjoamaan ouzoa. 

Niin tekee Voittaja.

Ja sinä päivänä Joku Ostaa Maailman.  Se on JOM.

Toisinsanoen lunastaa sen velkojen pantiksi.  Helppoa kuin heinänteko, sanoi voittaja ja tilasi grogin.

*

Näin tulee tapahtumaan.

Väistämättä.

Se on leivänmuruin polkumme viereen kirjattu.

Kaikki pantu koneeseen.  Maailman orjuus Koneessa.

Deux ex Machina.

Paljon avaruudessa vapaasti vellovaa fiktiorahaa, finanssia, se jo sinänsä on arvaamaton elementti.  Sitten ahneuselementti, on pelko ja pakokauhu, paniikki, - vahvin kaikista.  Ystävällismieliset markkina-haamut, ja sitten ne vähemmän ystävälliset: pelin paikka.

Totta on, vaikka heikosti tiedostettua.  Finanssimarkkinassa on sisäänleivottuna valtavat riskit, yleensä ne nähdään – sikäli kun nähdään – tappion uhkana.

Minä kerron mahdollisuudesta, chansista voittaa paljon, eniten:

Maailma.

Ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa pieni ryhmä - tai yksi ihminen - voi voittaa päävoiton, todellisen, kirjaimellisen päävoiton:

Maailman.

Näin se on.  Näin se käy.

*

Uusi Maailma on.  Uusi Aika on. 

Se on Voittajan Maailma ja orjuuden aika, eikä meitä orjia ole kuin seven billion people.

Esi-isien hiljainen moite humisee hautojen takaa.

*

So, Welcome to Brave New World!

Mutta mehän jo olemme.

*

Liberaalin demokratian loppu tuli, kun libera voitti, Vapaus, mutta hävisi.  Ja vähän muuta.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Liberaalit järjet: demokratia ja markkinat.

Ne eivät ainoastaan pettäneet meitä, vaan syöksivät kurimukseen, josta ei ole paluuta.

”Locken ja Benthamin klassisen liberalismin peruselementteinä on pidetty rationaalista asennetta yhteiskuntaan, yksinvallan, konservatismin ja perinteiden kritiikkiä, suvaitsevaisuuden ja yksilöllisyyden korostamista sekä rikkumatonta oikeutta sanan- ja mielipiteen vapauteen (Lähteenmäki-Smith 2000; Peters 2005, 14–28).

Tämä ei kuitenkaan ole ainoa liberalismi, vaan itse asiassa melkein kaikki modernit poliittiset ideologiat ovat velkaa liberalismille,
koska ne pyrkivät vapauttamaan paitsi yksilöitä, myös kansoja (nationalismi, kansalliset vapautusliikkeet),
luokkia (sosialismi, kommunismi) tai muita yhteiskunnallisia ryhmiä (vaikkapa naisten vapautusliikkeet).

Kuten Colin Gordon (1991, 14–18) on huomauttanut, liberalismia ei tulisi ymmärtää annettuna kokonaisuutena tai yhtenä ideologiana vaan mieluummin historiallisena kysymyksenasetteluna, joka tuottaa erilaisia poliittisia
sovellutuksia ja poliittisen hallinnan muotoja, kun sen avulla kritisoidaan yhteiskuntia ja niissä vallitsevia oloja.

Foucault’lainen liberalismin ymmärrys kohdistaa huomion liberalismin keskeiseen paradoksiin:
on varsin helppoa vaatia vapautta, mutta vaikeaa toteuttaa ja organisoida se käytännössä. Vaikka liberalismi lupaa vapautta, se on myös tuottanut moninaisia modernin poliittisen hallinnan muotoja.

Vapauden toteuttaminen tuottaa uusia hallinnan muotoja, joista benthamilainen panoptikon lienee kaikkein kuuluisin esimerkki.”

Lainaus artikkelista: Anu Kantola: ”Imperiumin järki: Financial Timesin poliittinen järjestys”
Koko artikkeli luettavissa täällä: http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&sour...

Kontrollin keinoista, ks. Anun vittaama Benthamin panoptikon: https://fi.wikipedia.org/wiki/Panoptikon

Jeremy Bentham kuuluu kyllä tähän aihepiirin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Jeremy_Bentham

*

Otan vielä toisen sitaatin em. artikkelista, ja samalla tähdennän, että teen sen pyyteettömästi pyrkien lainavalolla valaisemaan isoa kuvaa, taistelun maisemaa, jonka keskellä elämme:

”Ei siis näytä siltä, että toistaiseksi olisi hahmottunut selkeää uuden imperialismin teoriaa, jolla globalisaatiota voidaan selittää.

Sen sijaan keskustelussa risteilee useita erilaisia teoreettisia näkemyksiä, jotka pyrkivät hahmottamaan globalisaation tuottamaa uutta tilannetta imperialismin käsitteiden kautta.

Näistä ehkä kaksi hypoteesia on tässä keskeisintä:

(i) Uusi imperialismi on luonteeltaan ei-alueellista:
se ei ole suoraan sidottu tietyn kansallisvaltion laajentumispyrkimyksiin, vaan noudattelee enemmänkin sijoituspääomien ja uusia toiminta-alueita etsivän markkinatalouden toimintalogiikkaa.

(ii) Uuden imperialismin järjestys tuotetaan ja legitimoidaan symbolisesti
erilaisissa julkisissa tiloissa ja tämän symbolisen järjestyksen tuottaminen on oleellinen uuden imperialismin ulottuvuus.

Näillä hypoteeseilla on myös oma antinsa julkisuuksien ja median tutkijoille.

Jos on olemassa uusi ei-alueellinen imperialismi, jonka valta perustuu hallinnan rationaliteeteille, miten ja missä sen järjestys tuotetaan?

Mitkä ovat niitä paikkoja, joissa uuden globaalin järjestyksen lupaukset ja imperatiivit tuotetaan?

Pääomien ja talouden vapauttamisen myötä maailmaan on muodostumassa uusi järjestys,jossa talouden ja markkinoiden logiikka haastaa valtioiden ja kansallisen politiikan logiikan.”

*

Elämä taisteluna (joka ei halua sotaa):

”Karl Polany puolestaan pohti talouden ja imperialismin suhdetta niin sanotussa sadan vuoden rauhassa 1815-1914, jolloin Krimin sotaa lukuunottamatta Ranska, Preussi, Itävalta, Italia ja Venäjä olivat sodissa toisiaan vastaan vain 18 kuukautta.

Polanyin ([1944] 1971, 3–20) mielestä tämä ”pragmaattisen pasifismin
voitto” liittyi kansainvälisen liike- ja pankkitoiminnan etuihin. Kansainvälinen pankkitoiminta, haute finance, kehittyi instituutioksi, joka oli riippumaton yksittäisistä valtioista ja hallituksista.

Kansainväliset sijoittajat rahoittivat teollisuutta, julkisrakentamista ja pankkeja sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

Siksi niiden päätavoitteena oli välttää suursota, ja pankkiirit käyttivät valtaansa pitääkseen valtiot ojennuksessa.

Pieniä sotia ja siirtomaiden järjestyksenpitoa sallittiin, mutta suursota olisi romauttanut koko kansainvälisen talousjärjestelmän, joten sitä piti välttää. Tämä tiukan pragmaattinen järjestelmä takasi suuren rauhan kauden ja salli pienet konfliktit.

Siten ”melkein jokainen sota oli sijoittajien organisoima; mutta myös rauha oli heidän organisoimansa”.”

Lähde: Kantola: ema.
*
– Liiketoiminnan, ja sen ilmeisimmän symbolin, pankkitoimen, voima ylitse valtion ei ole siis mikään uusi ilmiö, yhtä vähän kuin Raha eli pankkitoiminta sodan ja rauhan asian ”näkymättömänä kätenä”.

Nyt vain skaalaus on laajempi, vivunkääntäjän voima väkevämpi.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jo kymmenen vuotta sitten kirjoitettiin näinkin pätevästi. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, virrannut paljon vettä globaalissa finanssivirrassa:

”Pääomat, tavarat ja palvelut ovat saaneet liikkua kansallisten rajojen yli entistä vapaammin 1970-luvulta lähtien.
Samalla uudet teknologiat ovat tehneet mahdolliseksi entistä kansainvälisemmän teollisen tuotannon ja globaalit reaaliaikaiset pääomamarkkinat.

Kansainväliset suuryritykset ovat kasvattaneet valtaansa ja niiden intressit ovat tulleet entistä painokkaammiksi politiikassa.

Kun raha on haastanut kansalliset tilat, ylittänyt rajoja ja luonut uusia yhteyksiä eri paikkojen välillä, myös valtioiden nähdään muuttuneen kilpailuvaltioiksi, jotka kilpailevat pääomista ja sijoituksista.

Yksi suuri huoli on talouden ja demokratian tilojen erkaantuminen toisistaan:
rahan mittakaava on usein globaali ja demokratian kansallinen. Tämä huoli ulottuu myös kansallisiin julkisuuksiin.

Kun kansalliset demokratiat kohtaavat kansainvälistyvän talouden tuomia paineita,myös kansalliset julkiset tilat ovat paineiden alla (Habermas 1999; Frazer 2006).
Julkisuus on ollut perinteisesti pitkälle kansallisesti värittynyttä ja jäsentynyttä. Kuten esimerkiksi Nancy Frazer (2006) on tuonut esiin, julkisen sfäärin teorioita on ajateltava uudelleen, koska ne ovat perustuneet westfalenilaiselle kansantaloudelle, valtiolle ja demokratialle.
Nyt talous ja markkinat ovat erkaantumassa poliittisesta päätöksenteosta,
demokratiasta ja myös niistä julkisista tiloista, jotka ovat osaltaan mahdollistaneet
demokratioiden toiminnan.”

Lähde: Anu Kantola: Imperiumin järki: Financial Timesin poliittinen järjestys; Tiedotustutkimus 2006:2.

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&sour...

*

Kymmenen vuoden takaisessa tekstissään Kantola julkituo huolensa ”talouden ja demokratian tilojen erkaantumisesta toisistaan”.

Mitä aiheellisin ja ajankohtaisin huolenaihe tänäänkin!

”Kun raha on haastanut kansalliset tilat, ylittänyt rajoja ja luonut uusia yhteyksiä eri paikkojen välillä, myös valtioiden nähdään muuttuneen kilpailuvaltioiksi, jotka kilpailevat pääomista ja sijoituksista.”

Huoli valtiosta ja demokratiasta on suuri, mutta yleensä debatissa vähälle jätetty.

Mutta se tekijä, joka on skaalauttanut tämän kysymyksen – ja huolen – aivan omiin sfääreihinsä, on 2000-luvulla (ja erityisesti 2008 jälkeen) tapahtunut velkatalouden läpimurto.

Kansainvälinen teollinen tuotanto ja globaalit rahamarkkinat ovat muuttaneet maailman, sen talousmaantieteellisen rakenteen.

Mutta tämän muutoksen ravistuttavan vaikutuksen on ”kruunannut” globaalin finanssivelan eskaloituminen nykyisiin ja yhä kasvaviin mittoihinsa.

Tämä kylmän sodan jälkeinen rakennetekijä on murtanut Vanhan Maailman järjestyksen ja luonut Uuden Maailman järjestyksen.

*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Voisin arvioida edustavani tältä osin varsin klassista marxilaista tulkintaa, jonka mukaan nykyinen globaalien talousetujen johtama imperialismi on hyvin samantyyppistä kuin britti-imperiumin aikanaan harjoittama imperialismi ja perustuu
pakolle etsiä uusia sijoitusmahdollisuuksia kasautuville pääomille.

Tähän voisi jatkaa Anu Kantolan muotoiluin:

”Toisaalta myös kriittisen teorian piirissä on esitetty, että imperialismin luonne on muuttunut. Tämä niin sanotun uuden imperialismin teesi alkoi kehittyä jo 1970-luvulla.

Yhdysvaltain hegemonian alla kehittynyt suorien investointien kasvu sai jo 1970-luvulla teoriat imperialismista kansallisvaltioiden välisen valtakilpailun jatkeena ja muotona näyttämään Giovanni Arrighin sanoin ”järjettömiltä” ja kehittämään uutta teesiä ei-territoriaalisesta imperialismista, joka ei olisi vain nationalismin jatketta.

Vaikka Arrighi polemisoi ankarasti Hardtin ja Negrin tulkintaa, hän toisaalta edustaa tietyiltä osin hyvin samantyyppistä ajattelua, jonka mukaan uusi Yhdysvaltojen johtoasemalle nojautuva imperialismi ei perustu alueellisesti rajatuille valloituksille, vaan toimii enemmänkin sijoituspääomien tarpeiden mukaisesti ei-alueellisena logiikkana.”

*

Toisin sanoen nykymuotoisen globaaliin finanssimarkkinaan muotoutuneen imperialismin luonne noudattaa myös tässä suhteessa ”rajatonta mallia”, joka – jostain syystä – on vuosituhannen vaihteen diskurssissa nauttinut kovin yksimielistä positiivisesti ladattua arvoa, tai oikeamminkin muotoillen ”itseisarvoa”.

Globaali finanzizatio ei ole ohittanut ja käytännössä mitätöinyt ainoastaan demokratiaa ja valtiota, vaan muutkin klassisen maailman rajat, tuotannon paikallisuuden, kansallisuuden ja pääomien sidoksen reaalitalouteen.

Mutta näistä sidonnaisuuksista ”vapautumisista” suurin on, - ilman epäilyksiä – rahatalouden irtautuminen fyysisestä.

Tämän ”kehityksen” ääripiste on jo siinä mielessä ohitettu aikaa sitten, että kaiken globaalissa finanssimarkkinassa liikkuvan rahan määrä ylittää ostettavissa olevan globaalin reaalisen omaisuusmassan, että Maailman ostaminen on tullut mahdolliseksi.

Lähes samanaikaisesti se on muodostunut myös väistämättömäksi.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Edellä toistuvasti lainattu AK pohti 2006:

"Jos on olemassa uusi ei-alueellinen imperialismi, jonka valta perustuu hallinnan rationaliteeteille, miten ja missä sen järjestys tuotetaan?

Mitkä ovat niitä paikkoja, joissa uuden globaalin järjestyksen lupaukset ja imperatiivit tuotetaan?

Pääomien ja talouden vapauttamisen myötä maailmaan on muodostumassa uusi järjestys,jossa talouden ja markkinoiden logiikka haastaa valtioiden ja kansallisen politiikan logiikan."

*

Niin se haastoi. Bittirahan teollisen tuotannon myötä myös voitti. Ei tähän valtio, demokratia ja kansallisen politiikan logiikka "kissaa ehtinyt sanoa".

Sanoisin, että hyvin muotoiltu kysymyksenasettelu vuonna 2006, siis nousun vaiheessa, ja ennen Yhdysvaltain pankkikriisiä ja finanssikriisiä ja finanssipuljauksen korkeaa vaihetta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset