Veikko Huuska

35 vuotta Puolan sotatilan julistamisesta – miltä se nyt näyttää?

35 vuotta Puolan sotatilan julistamisesta – miltä se nyt näyttää?

*

Sotatila

Puolassa julistettiin kenraali Jaruzelskin johdolla sotatila joulukuussa 1981 tarkoituksella murskata Solidaarisuus-liike.  Mieleeni on jäänyt, miten kävelin sankassa lumipyryssä Rahkolankujaa pitkin kohti kirjastoa heti uutisen kuultuani, halusin syventää tietämystäni Puolasta.

Kenraali Jaruzelski on monille jäänyt muistiin rautakangen nielleenä tummennettuja laseja käyttävänä teknokraatti-sotilaana, jolta ei paljon lämpimiä tunteita hellinnyt kansakuntaa ja vapauksia kohtaan.

Katso; https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_sotatila

*

Koivisto

Presidentti Mauno Koivisto kertoo muistelmissaan (Historian tekijät. Kaksi kautta II) joitakin kiinnostavia huomioita kenraali Jaruzelskista, ja Puolan sotatilasta, jotka ansainnevat tulla nostetuiksi framille muistopäivän tiimoilta.

Ensinnäkin on todettava, että pääministeri, ja sittemmin presidentti, Koivistolla oli aivan eri luokan prioriteetit ja osaaminen ulkopolitiikassa, kuin monilla hänen seuraajillaan ja nykyisilläkin toimijoilla. 

Hän oli harjoittanut Venäjän kielen opintoja ja paneutunut muutoinkin maan menneisyyteen ja nykyhetkeen poikkeuksellisella tarmolla.  Toisaalta hänellä ei ollut niitä puoluesuhteita ja muita suhteita, jotka kuormittivat lukuisia kärkipoliitikkojamme 1980-luvulla ja sen kahta puolta.  Tämä toi hänelle tiettyä liikkumatilaa, niin politiikassa, toiminnassa kuin ajattelussa, ja kenties erityisesti viimemainitussa.

Kun nyt luen Koiviston muistelmia, eräs tärkeä havainto on, miten pitkäjänteisesti hän seurasi ns. itäblokin maiden vaiheita kuusikymmentäluvulta lähtien, ja tämänkin seurauksena hänelle kertyi sieltä laaja tuttavapiiri johtavan nomenklatuuran parista.  Oliko hänellä minkälaisia ja –laatuisia kontakteja tämän ylimmän vaikuttajiston ohella, ei käy selville.

*

Myötätunto

Koivisto kirjoittaa:

”Puolan sotatilanaikaisen johtajan, kenraali Wojciech Jaruzelskin kanssa kävin ensimmäisen henkilökohtaisen keskusteluni Leonid Brezhnevin hautajaisten yhteydessä marraskuussa 1982.  Sain hänestä heti myönteisen kuvan, joka myöhemmissä tapaamisissamme vahvistui.”

Tätä lausuntoa on joskus kummasteltu, millaisia kavereita Koivistolla oikein oli, ja minkälaisia piirteitä ihmisessä hän piti ”myönteisenä”.  En ajattele ihan noinkaan.

Muistelmia lukemalla saa kohtalaisen käsityksen itäblokin keskeisten johtajien ”kuvasta”, sellaisena kuin se on piirtynyt heidät tavanneen Koiviston mieleen: eivätkä ne tosiaan ole myönteisiä, Gobatshovia nyt lukuun ottamatta, ja ”Jarua”.  Koivistolaisittain piirrettyinä miehet hahmottuvat omahyväisinä ja epämiellyttävinä tyyppeinä, vähin piirroin.

*

Neuvostoliitto valmiuksissa miehittää Puola 1981

Heti perään Koivisto jatkaa:

”Lausuin (Puolan) sotatilan julistamisen jälkeen 7. huhtikuuta 1982 Ruotsin radion ja television haastattelussa, että ”puolalaisia olisi ymmärrettävä heidän ongelmissaan, heitä olisi autettava eikä vaikeutettava heidän yrityksiään saada maansa tilanne valvontaan ja sen talous uudelleen toimimaan.”

Koivisto oli Kekkosen romahdettua toiminut lokakuusta 1981 lähtien vt. presidenttinä ja astunut vaalit voitettuaan 1.3.1982 presidentin virkaan.  ”Vaikeuttamisella” presidentti tarkoitti Puolan sotatilaa paheksuneiden läntisten maiden asettamia pakotteita, jotka eittämättä enemmänkin sekoittivat kuin selkeyttivät puolalaisten ponnisteluja vaikeassa pulassaan.  Selvää oli, että Ruotsi yhtenä kaikkein kärkkäimmistä oli ollut ajamassa pakotteiden määräämistä.

Mielenkiintoinen – ja Koiviston historianfilosofiaa olennaisella tavalla avaava – on se, mitä hän tähän jälkeen toteaa:

”Olin vakuuttunut, että sotatila säästi Puolan vielä pahemmalta kohtalolta, Neuvostoliiton ja muiden Varsovan  liiton maiden sotilaalliselta puuttumiselta.”

Tuo on kova lausunto, mutta ottaen huomioon, että Brezhnevin oppi vuodelta 1968 oli edelleen voimassa, ja viimeisiään vetelevän taukkiintuneen pääsihteeri Brezhnevin aloittama ”gerontokratia” vasta etenemässä huipentumistaan kohti, vailla vähäisintäkään kykyä tai edellytystä uudistua.

Näkemyksensä tueksi Koivisto kertoo hätkähdyttävästi:

”Olin pääministerin ominaisuudessa syksyllä 1981 (siis ennen lokakuun puoltaväliä, jolloin aloitti vt tp:nä, VH) saanut useamman kerran puolustusneuvoston sihteeristöltä hälyttäviä tiedustelutietoja Neuvostoliiton laivaston ja maavoimien uhkaavista liikkeistä.  Junia oli varattu ja Itämeren laivat olivat lähteneet satamistaan liikkeelle.”

*

Afganistan muodostama kynnys pelasti?

”Minulle syntyi silloin käsitys, että jos Neuvostoliitto ei olisi sotilaallisesti puuttunut Afganistanin tilanteeseen (joulukuussa 1979, VH) ja joutunut sinne sidotuksi, olisi kynnys puuttua Puolan asioihin ollut matalampi kuin miksi se osoittautui.  Georgi Arbatov esittää kirjassaan samanlaisen olettamuksen.

Silloisten käsitysten mukaan neuvostojoukot olisivat Afganistanin sodasta huolimatta hyvin todennäköisesti puuttuneet asioiden kulkuun, jos Puolan armeija ei olisi Jaruzelskia totellut”, Koivisto kirjoittaa.

”Sotatilan avulla vältettiin paljon suurempi katastrofi.”

Reaalipolitiikkaa, sanoisi moni.

*

Myöhemmin Mauno Koivisto palaa Neuvostoliiton Afganistanista vetäytymistä käsitellessään aiheeseen, ja tiivistää:

”Euroopan kannalta ehkä oli jopa onnellista, että Neuvostoliitto meni Afganistaniin.  Ellei se olisi jo ollut sidottuna Afganistanissa, kynnys marssia Puolaan 1980-luvun vaihteessa olisi ollut matalampi.”

Kokolailla tunnettua on, että Afganistanin lähdöstä päätti pieni klikki.  Vuonna 1995 ilmestyneissä muistelmissaan Koivisto toteaa siitä yhäkin pätevänoloisen kulman:

”On ollut näihin asti hämärän peitossa, millä tavalla neuvostohallituksessa joulukuussa 1979 päätös Afganistaniin menosta syntyi.  Tullessaan lokakuussa 1989 vierailulle Suomeen, Mihail Gorbatshov kertoi, että he Eduard Shevardnadzen kanssa olivat tuolloin NKP:n politbyroon ehdokasjäseniä ja he molemmat kuulivat päätöksestä radiosta.  He totesivat tuolloin, että maan päätöksentekotavoissa oli jotakin vialla.”

*

Koiviston osaamisesta

Koivisto lähetti syyskuun 19. päivänä 1989 jälleen kirjeen Yhdysvaltain presidentti George Bushille (vanh.).  Hän veti kirjeessä yhteen kokemuksensa Itä-Euroopan myllerryksen vallassa olevista maista ja myös huolestumisensa Baltian kehityksestä.

Kirjeessään Koivisto pohti muun muassa vallan, kulttuurin ja politiikan suhdetta:

”Se, että unkarilaiset kommunistit tulevat pyytämään meiltä neuvoa heidän uudistuspyrkimyksissänsä heijastaa mm. sitä, että e ovat menettäneet uskonsa oman järjestelmänsä ylivoimaisuuteen ja yhteiskunnallisen kehityksen ennalta määrättyyn suuntaan.  Käsitykseni on, että heidän useat kollegansa Itä-Euroopan maissa jakavat tämän asenteen.

Idässä tunnutaan yhä uskovan, että sosialismiin vaihtoehto on perinteinen kapitalismi, ja myös lännessä tuntuu olevan yleinen ajatus, että sosialismin vaihtoehto on kapitalismi tai vapaa markkinatalous.  Molempien järjestelmien edellytyksenä on kuitenkin yhteiskunnan tehokas toiminta, työmoraali, tietotaidon hyvä taso, resurssien ja energian saatavuus, tarpeeksi suuret markkinat jne.

Minun mielestäni näille kahdelle järjestelmälle on muitakin vaihtoehtoja kuin toisensa.  Valitettavasti, helpoin vaihtoehto on yhteiskunnan hajoaminen, sirpaloituminen ja moraalisten arvojen rapautuminen.”

Näin siis presidentti Koivisto muutoksen ajasta Euroopassa 1989 aikoihin, muistelmissaan jotka hän julkaisi 1995.  Aina yhtä relevanttia pohdintaa.

Kunpa meillä – ja eritoten suuressa Lännessä, jossa naruja pitkälti vedeltiin, olisi tuolloin ajateltu näinkin pitkälle, eikä vain muurin murtumiseen tai pahan-valtakunnan murentumiseen asti.

*

Koiviston yhteiskuntafilosofinen ydin taitaa olla tässä:

”Vanhoja rakenteita hajotetaan nopeammin kuin uusia rakennetaan.  Taipumus tehostaa yhteiskunnallista työnjakoa on omiaan tuomaan tuskallisia rakenteellisia ongelmia, muta jos tämä kehitys pysäytetään tai käännetään ympäri, kohdataan vielä perustavampia ongelmia.”

Eli helppoa tietä ei ole: ajan pyörää ei voi pysäyttää, mutta sen ohjailukin on vaikeaa, niin tai näin, politiikka saa aina syliinsä uusia ongelmia, joita on vajavaisen tiedon varassa ratkottava parhaan käytettävissä olevan harkinnan mukaan.

Mutta vallankäytöllä on muitakin ulottuvuuksia, yhteiskunnan sisäinen rakenne, sen kulttuuriset tekijät – ja myös itse vallankäytön, poliittisen käskyvallan oikeutus, mistä se tulee:

”Minusta näyttää, että monet tekijät, jotka selittävät taloudellista kehitystä, eivät ole tiukasti ottaen taloudellisia vaan ne voitaisiin pikemminkin määritellä kulttuurisiksi tekijöiksi.

Puolassa sekä presidentti Jaruzelski että pääministeri Mieczylaw Rakowski molemmat spontaanisti valittivat, että, toisin kuin Suomessa, Puolassa protestanttinen uskonpuhdistus ei koskaan onnistunut.  Ymmärsin, että se olisi parantanut Puolan työmoraalia”, Koivisto aprikoi.

Mutta ongelmien ydin sekä Puolassa että Unkarissa on tähän saakka ollut se, että hallitus, joka ei ole saanut valtakirjaaja valtaa kansalta yleisissä ja vapaissa vaaleissa, on liian heikko ryhtymään epäsuosittuihin toimiin taloudellisen tasapainon saavuttamiseksi, jos on odotettavissa, että vastassa on kannatusta nauttiva oppositio.

Hallitseva puolue ei halua olla tarvittavan ankara orjapiiskuri, kun kulutusta ja elintasoa halutaan parantaa yli sen mitä voimavarat antavat myöten.  Hallitseva puolue haluaa osansa suosiosta.”

Näin kirjoitti presidentti Mauno Koivisto Yhdysvaltoihin, presidentti Georg Bushille, 19.9.1989.

*

Neuvostojärjestelmän murtuminen

Siinä, missä nykyvenäläinen oppi katsoo, että Neuvostoliiton kaatuminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi, voidaan toisaalta katsoa, että tuo käytännöllisesti katsoen veretön vallankumous, joka kohosi toisaalta järjestelmän rappiosta ja tyhjenemisestä, ja toisaalta kadulle rynnänneiden tavallisten kansalaisten voimasta, siitä, että järjestelmä menetti olennaisen kannatuksensa suureten kansanjoukkojen mielissä ja sieluissa.

Näin valtavaa geopoliittista murrosta ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin verettomästi.  Siksi, voimme pitää sitä 1900-luvun suurena ihmeenä, yhtenä niistä.

Nyt voimme, Puolan sotatilan julistamisen 35-vuotispäivän tietämissä, uhrata joitakin ajatuksia juuri tähän, mikä merkitys Euroopan Suuren murroksen toteutumistapaan, verettömyyteen, oli sillä, että Puolan ankara ja monisäikeinen ongelma1981 päivinä selvitettiin ilman aseiden käyttöä, ilman miehitystä, lähes ilman uhreja?

*

Konna vai eräänlainen sankari? Jaruzelski

Monessa yhteydessä kenraali Jaruzelskista on haluttu tehdä tarinan konna, Moskovan lakeija ja oman kansansa petturi, mutta onko asia välttämättä niin?

Mikäli otamme vakavasti varteen ne rajatekijät, jotka Koiviston muistelmat konkreettisesti – ja lähes kuin asianosaisen ”sisäpiiriläisen” näkökulmasta – kertoo, niin voimme myös omaksua hieman toisenlaisen näkökulman: Josko ankara päätös oikeaan aikaan säästääkin verta ja voimankäyttöä? 

Näitä pohdin tänään.

Ainoa, mitä varmuudella asiasta tiedän, on se, että iltahämärissä 13. päivä joulukuuta 1981, sakean lumituiskun keskellä kävelin päättäväisin askelin, mutta sisäisesti epävarmana ja levottomuutta täynnä, Rahkolankujaa pitkin kohden kirjastoa, hakemaan lisää tietoa ja taustaa.

Enpä taida olla tänään rahtuakaan viisaampi?

*

Varsovan liitto

Ajatus Neuvostoliiton aktiivisesta puuttumisesta Puolan tilanteeseen, ja siihen että viimeinen sana Varsovan liiton muiden maiden osallistumisesta mahdolliseen interventioon olisi Kremlillä, ei ole käytännössä mahdollinen, toteaa käyttööni saamani venäläinen asiakirja.  Varsovan liiton peruskirja jo estää sen: ”veljellistä apua koskeva pyyntö pitää tulla kohdemaalta itseltään”.

”Erään luokittelemattoman Puolan keskushallinnon asiakirjan mukaan kenraali Jaruzelski itse, eikä kukaan muu, oli ensimmäinen, joka vaati Neuvostoliiton sotilaallisen voiman käyttöönottoa, tukemaan hänen hallintoaan.”

*

Avunpyyntö

Asiakirjassa kuvataan kenraali Jaruzelskin ja Varsovan liiton joukkojen ylipäällikkö, kenraali Viktor Kulikovin välistä keskustelua, joka käytiin joulukuun 9. päivänä 1981 – vain neljä päivää ennen sotatilalain julistamista.  Vetoomuksessaan Jaruzelski vahvisti Kulikoville, että

”jos kansalaiset lähtevät laitoksista ja tehtaista, ja sen sijaan alkaa hajottaa kommunistisen puolueen puolueosastoja ja järjestöjä maassa, teidän täytyy antaa meille apua - yksin emme pärjää/pysty taltuttamaan tilannetta.”

Neuvosto-kenraali Kulikov vastaamatta pyyntöön, mikä tuotti Jaruzelskille pettymyksen, ja sai tämän suorastaan yrittämään kiristää häntä tekemää se (lupaamaan apua), koska muutoin – niin hän uhkasi – hän vetää Puolan pois Varsovan liiton piiristä.

*

Tarkoitus välttää interventio

Tähän asti on perinteisesti ymmärretty, että sotatilalain julistaminen Puolaan oli pakkoraossa tehty toimenpide, jolla Puola ja Jaruzelski vältti Neuvostoliiton sotilaallisen intervention Puolaan.

Syyskuussa 2008 tämä kyseenalaistettiin.

Oikeudenistunnossa Jaruzelkilta kysyttiin asiasta, tällöin hän vastasi:

”Toistan vielä kerran, että sotatilan määrääminen tapahtui suuren välttämättömyyden vuoksi ja Puolan varjelemiseksi valtavat mittasuhteet omaavalta katastrofilta.

Sotatilalaki oli paha, mutta se oli pienempi paha, kuin se, johon olisimme joutuneet ilman sitä.”

Oikeudenkäynnissä Jaruzelskille luettiin syytteet useiden rikosnimikkeiden perusteella, mukaan lukien ”aseistettujen ryhmien organisoiminen rikollisin tarkoituksin” ja vastuullisuus yli sadan henkilön murhiin kyseisten operaatioiden aikana”.

*

Kremlin haluttomuus

Ajatus siitä, että Kremlillä ei olisi ollut minkäänlaista aikomustakaan lähettää joukkoja Puolaan tuli esiin vuotta aiemmin, siis 2007, kun neuvostoviranomaisten asiakirjoista ilmeni näiden myötämielinen suhtautuminen siihen, että Jaruzelskin hallitus hoitaisi oppositiovoimien kansannousun omin voimin, vaikkakin he pitivätkin Puolan johtajaa (Jaruzelski) hyvin epäröivänä/horjuvana/päättämättömänä (englanninkielisessä tekstissä: ”Though they concidered the Polish leader to be very indecisive”).

Keskusteltaessa asiasta silloinen KGB:n päällikkö Juri Andropov tunsi syvää huolta asiasta, sillä hän ennusti että interventio vetäisi kapitalistisen maailman Neuvostoliittoa vastaan, ja maan olisi vaikea kestää niiden asettamia poliittisia ja taloudellisia sanktioita.

Jaruzelski itse – tämä käy ilmi dokumentista – kieltäytyi tunnustamasta kyseisen asiakirjan autenttisuutta.

*

Laki puree

Sotatilalaki määrättiin Puolassa voimaan 13. päivä joulukuuta 1981, ja toi armeijan joukot, poliisin erikoisyksiköt ja panssariajoneuvot kaduille, ja samalla rajoitettiin rankasti tietoliikenneyhteyksiä ja voimaan astui samalla ulkonaliikkumiskielto.  Kaikkien joukkoliikkeiden ja ammattiyhdistysten toiminta kiellettiin hätätilalain antamin valtuuksin tuomioistuinten päätöksellä.

Heti ensimmäisenä yönä Solidarnos-liikkeen näkyvät johtajat internoitiin, samoin merkittävimmät ammattiyhdistysaktiivit.  Pidätettyjen määrä oli 5.000, ja luku nousi vuoden kuluessa 10.000:een; Solidaarisuusliike, joka vetosi avoimuuteen ja demokratiaan, oli täysin valmistautumaton reagoimaan sotatilalain olosuhteisiin.

Puolan yli pyyhkäisi levottomuuksien aalto, lakkoja puhkesi eri puolilla maata ja ne kaikki nujerrettiin poliisin väkivaltaisin ottein.  Poliisi käytti kyynelkaasua, patukkaa ja vesitykkiä.  Näissä taisteluissa menehtyi laskelmien mukaan kaikkiaan 115 henkilöä.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Puolan kysymys on askarruttanut minua aikaisemminkin. Kirjoitin aiheesta pari vuotta sitten, kun kenraali Jaruzelski oli 25.5.2014 kuollut.
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/16904...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Siis:
"31. maaliskuuta 2006 Jaruzelski sai syytteen laittomasta sotatilan asettamisesta vuonna 1981. Pahimmillaan häntä uhkasi kahdeksan vuoden vankeusrangaistus. Jaruzelski välttyi oikeudenkäynneiltä huonon terveydentilansa vuoksi." By Wikipedia.

Eli oikeudellista, puolalaisen tuomioistuimen/-istuinten antamaa päätöstä oikeuskäsittelystä ei tullut, koska juttu raukesi. Tämä lisää mielenkiintoa asiaa kohtaan.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Tätä Puolan sotatilan julistamisen aikaa voidaan kai kutsua "puolettumiseksi".
Muistan hyvin nuo ajat ja ei suomalaisen rivikansalaisen käsitykset paljoa Koiviston analyysista poikenneet.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"koska muutoin – niin hän uhkasi – hän vetää Puolan pois Varsovan liiton piiristä."

Mielenkiintoinen ajatus jos PUOLA olisi vedetty pois VARSOVAN liiton piiristä. Liitto olisi sitten kokoontunut Varsovassa ilman Puolaa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Sanos muuta..
Varsovan liitto ilman Varsovaa, vähän kuin "ulkona omista häistään" (näin sanoi aikoinaan P. Nurmi).
Luulen, että tilanne oli aika "kuuma" noina hetkinä ja tunteina, ja "kuuma linja" vielä kuumempi - ja tunteet.

Tavallaan vahinko, historiankin kannalta, että Jarun oikeudenkäynti raukesi terveydellisten tekijöiden vuoksi, niin kuin asia silloin ilmaistiin. Olisipa saatu ainakin kasaan "valitut viesti", jos ei ihan "koottuja teoksia".

En halua muodostaa kiveen kirjoitettua käsitystä siitä, "miten olisi käynyt jos olisi tapahtunut", koska se on aina vaihtoehtoista, relaatiossa ja resonaatiossa siihen ollennaiseen, joka oli reaalitilanteessa mukaan: sekä tekoina että mahdollisuuksina.
Mutta siitä olen melko vakuuttunut, että jos veri olisi virrannut Varsovan ja Gdanskin ja Puolan kaduilla 1981, niin se, mitä tapahtui sen jälkeen, ei olisi mennyt ihan niin kuin nyt meni.
Eli oli Euroopalle siunauksellista, että valmiuteen lastatut junat ja laivat eivät rantautuneet Puolaan.

Se, että Suomen tiedustelu/turvallisuuselimet informoivat mainitulla tavalla tilanteesta, on kaiketikin faktaa, mutta toisaalta valmiusvarmistuksen nosto on toimintanormi, joka ei sinänsä merkitse vielä muuta kuin etenemistä valmiuteen marssikynnykselle, joka oli tunnin-parin päässä kohteesta, rannasta ja rajasta. Vielä ei kai oltu lähelläkän tuota?
*
PS. Paavo Nurmi taisi sanoa: "En halua olla vieraana omissa häissäni", muistelen

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Siihen aikaan vuonna 1981 Suomen YLE:n uutisointi oli edelleen suomettuneen varovaista ja Puolan tilanteesta raportoitiin selvästikin sitä silmällä pitäen, että lopputuloksesta ei vielä ole varmuutta.

Olikin mielenkiitosta silloin seurata YLE:n ruotsinkielistä uutisointia, koska siellä jo aiemmin omaksuttuun tapaan näytettiin Sveriges TV:n raportteja sellaisenaan ja sieltä sai huomattavasti avoimemman kuvan asioiden kehityksestä.

Olin tuohon aikaan huolinta-alalla ja meillä oli Puolan kautta tapahtuvia perävaunukuljetuksia Keski- Euroopasta. Puolalaiselle Pekaes kuljetusliikkeelle, joka perävaunut Puolassa veti lauttoihin, oli tyypillistä luistaminen aikatauluista eikä oikein koskaan voinut suomalaisille asiakkaille tarkkaan sanoa, koska lähetykset esim. Itävallasta saapuvat. Mutta heti sen jälkeen, kun Jaruzelski oli astunut valtaan ja sotatila julistettu, alkoivat lautat ja perävaunujen veto niihin kulkea kuin kello. Tämä oli todella merkillepantavaa siinä tilanteessa.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Plogista tulee mieleen meille historiasta läheisempi henkilö.

Kenraalikuvernööri, Suomen tasavallan syntysanojen lausuja Yrjö Mauno Sprengtporten.

Hänestä leivottiin myös petturi, jota omat koirat purivat.

Olin Viron itsenäistyessä Virossa ja ainakin Viroa koskevissa lausunnoissaan oli Mauno Koivisto pihalla poliittisesti kuin lumiukko.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo Fingerpori ei aivan avaudu. Miksi Walesa sanoon "laturin" johto? Jos hän sanoisi "puolan" johto, niin vitsi olisi ymmärrettävä. (Tosin hänellä näyttää hikikarpalo helmeilevän ohimolla tuota lausetta sanoessaan. Viitanneeko siihen, että oli tuskissaan keksinyt turvallisemmalta tuntuvan ilmaisun, mikä ei kuitenkaan riittänyt kiertotieksi?)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Just.
Käsittääkseni tämän tripin tulkinta on tarkistettu Jarlalta ja se on juuri näin.

Todellisuudessa Jaruzelski taisi pelätä enemmän Walesaa kuin Walesa Jaruzelskia, ainakin lopulta..

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Lännen pakotteista:
Blogissa mainitaan:

”Heti perään Koivisto jatkaa:
”Lausuin (Puolan) sotatilan julistamisen jälkeen 7. huhtikuuta 1982 Ruotsin radion ja television haastattelussa, että ”puolalaisia olisi ymmärrettävä heidän ongelmissaan, heitä olisi autettava eikä vaikeutettava heidän yrityksiään saada maansa tilanne valvontaan ja sen talous uudelleen toimimaan.”
Koivisto oli Kekkosen romahdettua toiminut lokakuusta 1981 lähtien vt. presidenttinä ja astunut vaalit voitettuaan 1.3.1982 presidentin virkaan. ”Vaikeuttamisella” presidentti tarkoitti Puolan sotatilaa paheksuneiden läntisten maiden asettamia pakotteita, jotka eittämättä enemmänkin sekoittivat kuin selkeyttivät puolalaisten ponnisteluja vaikeassa pulassaan. ..”

*

Tuossa tullaan pakotteiden kaksiteräisyyteen:
ehkä vilpitön aikomus on pakottein (sanctions) painostaa ja pakottaakin osapuolta tekemään sanktioivan tahon toivomia/vaatimia toimenpiteitä ja ratkaisuja. Itse ongelmien keskellä sanktiot yleensä kai koetaan kiusantekona ja vain tilannetta pahentavina elementteinä.

Puolan 1981 saamista sanktioista enemmän Jussi Jalosen kattavassa katsauksessa – sallinet, Jussi, linkattaman:

https://jojalonen.wordpress.com/2014/08/08/suuri-r...

Jussi sanoo tähän aiheeseen liittyen olennaisen näin:

”Pakotteet olivat tuolloinkin kaksiteräinen miekka. Tuoreet pakotteet ovat herättäneet EU-maissa huolta niiden vaikutuksista eurooppalaisiin kansantalouksiin, mikä oli ongelmana myös 1980-luvun alussa. Enin osa Yhdysvaltain eurooppalaisista liittolaisista jättäytyi jo alussa rajumpien pakotetoimien ulkopuolelle, ja viljasaarron jatkuttua vuoden päivät kävi selväksi, että vientikielto oli aiheuttanut taloudellisia vaikeuksia keskilännen farmareille. Koska Yhdysvaltain presidentinvaalit käynnistyvät Iowan viljantuottajavaltiossa, lupasi Carterin haastajaksi noussut republikaanien ehdokas Ronald Wilson Reagan sikäläisille maanviljelijöille harkitsevansa uudestaan Neuvostoliiton vastaisten viljapakotteiden tarkoituksenmukaisuutta.

Presidentiksi suoriuduttuaan Reagan piti sanansa ja luopui viljasaarrosta liennytyksen hengessä. Samalla Yhdysvallat tosin asetti uusia pakotteita Puolaa vastaan, jossa kenraali Wojciech Jaruzelski oli julistanut sotatilan ja tukahduttanut Solidaarisuus-ammattiyhdistysliikkeen.

Puolan-vastaiset pakotteet purettiin asteittain vuosien 1984-1987 aikana, paljolti siksi koska kotimaansa kurjasta tilanteesta huolestunut ay-johtaja Lech Wałęsa itse näin halusi.”
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Läntisestä näkökulmasta, yksi linja:
*
eversti Ryszard Kukliński ;

Ryszard Kukliński (13. kesäkuuta 1930 Varsova – 11.3.2004 Tampa, Florida, USA) oli puolalainen eversti ja kylmän sodan aikainen vakooja, joka toimitti CIA:lle 35 000 sivua salaisia Varsovan liittoa koskevia tietoja vuosina 1971-1981.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ryszard_Kukli%C5%84ski

Englanninkielinen Wikipedia antaa runsaammin infoa hänen tominnastaan;

https://en.wikipedia.org/wiki/Ryszard_Kukli%C5%84ski

Voinee huomata, että epäilys elää, että Kuklinski olisi ollut kaksoiagentti, siis CIA:n lisäksi olisi palvellut Neuvostoliiton sotilastiedustelua GRU:ta.

*

Eversti Ryszard Kuklinskin välittämiin tietoihin perustua CIA:n laatima 40-sivuinen yhteenveto Puolan Sotatilalaki-hommasta;

https://www.cia.gov/library/publications/cold-war/...

”Preparing for Martial Law: Through of the Eyes of Colonel Ryszard Kuklinski”

Documents Provided By Col. Ryszard Kuklinski Regarding
Planning for and Implementation of Martial Law in Poland on
13 December 1981

From the initial outbreak of labor unrest in July 1980 until
the declaration of martial law on 12/13 December 1981 Col. Kuklinski
provided periodic reporting and commentary on the chaotic progression
of events. He focused on the increasing refinement of the plans for
introducing martial law, the internal political debates surrounding
these preparations, and the almost constant pressure from Moscow for
the Poles “to do something” to contain and destroy Solidarity.

He reported first hand information on his role in the
preparations of the plans as well as on the knowledge and speculation
of his contacts in the General Staff.
Below are some very short
excerpts on these topics which are contained in the full documents in
this collection. (sivu 3;8/40

TIMELINE/Aikajana;
OCTOBER 1981

13 – “... The Soviet leadership is maintaining contact with Jaruzelski;... Brezhnev has had many telephone conversations with Jaruzelski. These talks were reportedly very unpleasant. Kania has been completely left out of these discussions ... there is a complete
split between Kania and Jaruzelski."

18 – Kania resigns as General Secretary of Polish Communist Party; Jaruzelski named as replacement

20 – Three Solidarity activists are arrested on charges of “anti-Soviet propaganda”; Police use force and tear-gas to subdue subsequent protesters

23 – Polish government announces 25,000 soldiers will be deployed throughout the country to help in “establishing law and order”

26 – “... As of 25 October, no decision had been made regarding the implementation of Martial Law; however, at the same time orders have been issued for preparation of activities under conditions of Martial Law."

27 – Local “wildcat” strikes break out in 36 of Poland’s 49 provinces

28 – Solidarity successfully organizes a one-hour “warning” general national strike

NOVEMBER
11 – Kuklinski and family arrive in the Untied States

DECEMBER
12 – Communications between Poland and Western Europe and the United States are cut, and the Polish border is closed

13 – Gen. Wojciech Jaruzelski declares Martial Law

*

- Kuten havaitaan ev. Kuklinski lähti jo 11.11.1981, eikä ollut enää “pesällä” marraskuun lopussa ja joulukuun alkupuolella, kun tilanteen edelleen etenivät aina 13. päivän ”ratkaisuun” eli Sotatilalaki –päätökseen asti.
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Kaleva 2005;
”Jaruzelski harhautti väärillä tiedoilla 1981
”Kansallisen muistin instituutin (IPN) Katowicen osaston syyttäjä Piotr Piatek löysi äskettäin Prahan valtionarkistosta asiakirjoja, joista ilmenee, ettei Varsovan liitto suunnitellut Puolan miehitystä. Kyse on silloisen Tshekkoslovakian puolustusministerin Martin Dzurin muistiosta, jonka hän laati Neuvostoliiton johtaman puolustusliiton puolustusministereiden Moskovan huippukokouksesta. Se pidettiin vain runsasta viikkoa ennen Wojciech Jaruzelskin sotatilajulistusta 13. joulukuuta 1981.
Dzurin mukaan Jaruzelski oli lähettänyt Moskovan kirjeen, jossa hän väitti Solidaarisuus-ammattiliiton suunnittelevan Puolassa vastavallankumousta.
Kenraali oli antanut suoraan ymmärtää, että välttääkseen sisällissodan kommunistihallinnon oli pakko nujertaa poikkeustilan avulla Solidaarisuuden salakavalat hankkeet.
"Prahan arkistossa ei ole ainuttakaan merkintää Puolaa uhanneesta vaarallisesta vastavallankumouksellisesta tilanteesta", toteaa IPN:n Katowicen osaston syyttäjä Piatek.
Moskova pyrki Tshekkoslovakian puolustusministeri Dzurin muistiossa välttää vuoden 1956 Unkarin verisen kansannousun toistumisen.”
http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/jaruzelski-h...
*
Jarun näkökulma tulee esiin mm. tässä (monet ovat ehkä nähneetkin – pitäisi saada näkyviin jossain, missä?);
”Jaruzelski - kenraalin kiirastuli

”En nukkunut moneen vuorokauteen”, kertoo Puolan entinen kommunistijohtaja Wojciech Jaruzelski päätöksestään julistaa Puolaan sotatila vuonna 1981.
Martti Puukon ohjaamassa dokumenttielokuvassa ”Jaruzelski- kenraalin kiirastuli” palataan Puolan lähihistorian dramaattisiin vaiheisiin. Elokuvassa vanha kenraali ja Puolan entinen presidentti Wojciech Jaruzelski puntaroi menneisyytensä valintoja niin oikeuden kuin oman omantuntonsa edessä.

Maailma muistaa kenraali Wojciech Jaruzelskin mustia silmälaseja käyttävänä miehenä, joka julisti Puolaan sotatilan vuonna 1981.
Dokumenttielokuva ”Jaruzelski – kenraalin kiirastuli” kertoo kuinka varakkaan aatelisperheen poika Jaruzelski päätyi kommunistien leiriin ja heidän johtajakseen ja lopulta maansa Nato-jäsenyyden kannattajaksi.”
https://www.hspy.fi/tapahtumat/puola-aiheisen-doku...
*
http://yle.fi/vintti/yle.fi/d-projekti/arkisto/200...
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Yhdysvalloissa on julkaistu sikäläisten turvallisuuselinten (CAI)
yhteenveto Puolan tilanteesta 1981;
Eversti Kuklinskin vakoilutoiminnan tuottamien paperien ja niiden tulkinnan tuloksista;

https://www.cia.gov/library/publications/cold-war/...

The only aspect of the martial law planning that became
murkier rather than clearer in the final few months
before the operation was carried out was the question of
foreign military support for Polish forces. Declassified
documents from the former East-bloc archives and the
newly released Kukliński materials show that if Kania
and Jaruzelski had been willing to impose martial law
in the period from late 1980 through the summer of
1981, they would have been assisted by Soviet and East
European troops. Kukliński recounted the steps that
Soviet and Warsaw Pact commanders took to be ready for
this contingency in November-December 1980.80 They
undertook additional measures a few months later under
the guise of preparations for the Soyuz-81 exercises,
without the knowledge or consent of the Polish authorities:
the deployment of a Soviet armored unit around Warsaw
within easy reach of all central state and party buildings;
the designation of a Soviet airborne unit for the rapid
seizure of the Radio-Television Center; the establishment
of a wide-ranging, secure military communications network
to coordinate and oversee Warsaw Pact operations; a
large-scale airlift of Soviet troops and equipment to various
regions of Poland; the commandeering of the Polish Civil
Aviation Service to facilitate the airlift and the landing of
300 Soviet military transport aircraft on Polish territory;
and the allocation to Soviet commanders in the western
USSR of the specific buildings and strategic areas that their
forces would be responsible for occupying.81
These preparations were by no means purely for show.
The intervention of Soviet and East European troops in
support of the Polish authorities remained a key part
of martial law scenarios through mid-1981. But when
Jaruzelski, under Soviet pressure, ordered the plans for
martial law to be reworked in the late summer of 1981, the
idea was to design an operation that Polish forces could
implement on their own. Although Soviet and Warsaw
Pact military forces would still provide an implicit safety
net if something unexpected happened and the operation
collapsed amid widespread chaotic violence, the planning
no longer incorporated the earlier notion that Warsaw Pact
forces must support the imposition of martial law from the
outset. Kukliński’s reports reveal that some in the Polish
General Staff were no longer sure “whether they would
receive help” from the Soviet Union, short of some utter catastrophe.82
Kukliński did believe, however, that the
martial law planning still held out the possibility of early
Soviet and Warsaw Pact military intervention in Poland
if the clampdown led to “serious incidents of bloodshed”
and the Polish army began to disintegrate. “It is at this
point,” he argued, that “Soviet (Warsaw Pact) intervention
would come.” But he stressed that the “purpose [of the
intervention] would not be to replace Polish troops in their
current role, but . . . to stiffen their resolve.” The entry of
the foreign soldiers “would be intended to bolster Polish
forces and intimidate the Polish populace.”83 Kukliński
emphasized that “this sort of intervention [would] not
[be] the same as the intervention in Czechoslovakia in
1968.” Instead, the “intervention would take place with
the foreknowledge of the Polish leadership, and with the
cooperation of the Polish military.” No troops would enter
unless the Polish authorities “asked for Soviet help.”84 Ironically, when Jaruzelski did make a last-minute request
in December 1981 for the Soviet Union to send troops
into Poland to help with the introduction of martial law,
the CPSU Politburo turned him down.85 But this does
not mean that Kukliński was wrong. On the contrary,
the sequence he laid out was correct. By December 1981
the only scenario in which Soviet leaders would have
contemplated military intervention was if martial law had
been implemented and a calamity had ensued. They were
definitely not willing to send troops to Poland prior to or
at the start of the operation. The reason was simple. They
feared that if they promised direct assistance to Jaruzelski
before the operation began, it might give him an excuse to
avoid acting as forcefully and swiftly as he needed to. They,
unlike Jaruzelski, were fully confident that the elaborately
planned martial law operation would be successful so long
as Jaruzelski implemented it without letting up. The last
thing they wanted to do was to give him a crutch that might
cause him, if only subconsciously, to refrain from cracking
down as fully and ruthlessly as possible. When the appointed hour came on 12-13 December 1981,
the Polish army and security forces did in fact crack down
vigorously, arresting nearly 6,000 leading opposition
activists within a few hours and completing a swift
transition to military rule. The motorized internal security
police quickly suppressed the main pockets of resistance,
and the newly formed Military Council of National Salvation drew on the elaborate planning of the previous
several months to issue decrees and enforce the new rules of
martial law. With brutal efficiency and minimal bloodshed,
the Polish authorities managed to crush Solidarity, a
broad-based social movement that had seemed invincible.
The imposition of martial law in Poland was a textbook
case of how to bring a rebellious society to heel. The
elaborate planning by the MSW and the Polish General
Staff from October 1980 through the fall of 1981 — under
the constant supervision of Soviet/Warsaw Pact military
commanders and the Soviet KGB — largely accounted for
the success of the operation.
Lue lisää: sivut 15 -.40. https://www.cia.gov/library/publications/cold-war/...

*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kirjattakoon nyt tähän vielä Kuklinski-papereista ilmenevät havainnot Jaruzelskin käytöksestä ja reagoinnista paineen alla hankalassa ajassa 1981 kesällä ja syksyllä, siis ennen Sotatilalain määräämistä;

https://www.cia.gov/library/publications/cold-war/...
s. 22-23;

Jaruzelski’s Demeanor
Kukliński’s reports, and his lengthy retrospective
profile of Jaruzelski, underscore the conflicing strands of
Jaruzelski’s personality. The general at times was capable
of acting decisively and forcefully, especially when it
would benefit Soviet interests. But as Jaruzelski took on
greater responsibility for imposing martial law, he became
increasingly nervous, almost to the point of being paralyzed.
Kukliński recalls that Jaruzelski “was torn internally”
because, on the one hand, he agreed with Soviet leaders
that Solidarity had to be crushed, but, on the other hand,
“he saw initially no chances” of achieving that goal.26 For
Jaruzelski, the crisis of 1980-1981 was a “period of nearly
uninterrupted stress and the greatest psychological tension.”
Under pressure, he “lost his characteristic self-assurance”
and “was even close to a breakdown.” Throughout this
period, the general was wont to “procrastination and [an]
inability to make decisions.” At one point, “Jaruzelski was
so upset that he swayed and could not utter a sentence.” By
mid-summer 1981 he had become so “exhausted mentally
and physically” that he wanted to resign.27 Kukliński
recounts how Jaruzelski would shut himself in his office for
long periods, refusing to meet or speak with anyone. The
general “distinctly avoided any contats when he sensed that
he would be subjected to pressure. He literally hid from
[Marshal] Kulikov . . . and met with him only when he had
no choice.”
One thing that is not fully clear from Kukliński’s materials
is why the Soviet Union stuck with Jaruzelski to the end.
Kukliński often notes that the Warsaw Pact’s chief military
representative in Poland, Soviet Army General Afanasii
Shcheglov, was openly contemptuous of both Jaruzelski
and Siwicki, who was Jaruzelski’s most trusted aide
throughout the crisis.28 Other Soviet military commanders,
including Marshal Kulikov, were equally dismissive of Jaruzelski, treating him with what Kukliński described
as open “scorn.”29 Kukliński reports that “in the summer
of 1981, Kulikov remarked to Polish General Florian
Siwicki that Jaruzelski was ‘the main impediment’ to
martial law.”30 Declassified Soviet documents indicate that
although Soviet political leaders at first had great faith in
Jaruzelski, his continued deferral of any action caused them
to become deeply worried that he would “lose his nerve”
and fail to do what they wanted.31 Kukliński’s reports and
many declassified documents from the former East-bloc
archives reveal that Soviet and East German leaders were
striving, from an early stage, to foster hard-line alternatives
in Poland who could replace Kania and Jaruzelski and
move decisively to impose martial law. Kukliński’s 1983
assessment notes that Moscow [initially] reposed the greatest hopes for the
“restoration of order” especially in Jaruzelski. When,
however, under the pressure of the population, the
[Polish] authorities kept retreating and Jaruzelski
delayed using the military until more favorable
conditions would arise, the Soviet leadership
considered him incapable of acing and undertook
concrete steps to replace him and Kania with more
decisive people. Jaruzelski received a series of reports
from Polish generals and other officers who were
prepared for it by the Embassy of the USSR in Warsaw
and by the representatives of the Supreme Commander
of the Combined Armed Forces attached to the Polish
military.32

Lähde; The Kuklinnski Files and The Polis Chricis of 1980-1981: An Analysis of The Newly Released CIA Dokuments;’
sivut. 22-23;

https://www.cia.gov/library/publications/cold-war/...

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Kiertelimme omalla Ladallamme vaimoni, pienen poikamme ja tuttavan pariskunnan kanssa Puolassa kesällä -80 pari viikkoa. Danskista aina Zakopaneen. Meno siellä muistutti paljon senaikaista NL:a. Rahanvaihtajat kokoajan kaduilla ja parkkipaikoilla kimpussa, maksaen viisinkertaisen kurssin viralliseen kurssiin verrattuna. Pevex-valuuttakaupoissa tavaraa löytyi laidasta laitaan, mutta varsinkin maaseudulla kaupan hyllyt ammottivat tyhjyttään. Luin kohtalaisen paljon Puolasta ja sen historiasta, josta ei erilaisia käänteitä puutu, mutta myös puolalaisista ihmisinä, ennen lähtöämme ja siksi osasimme varautua vähän kaikkeen. Palattuamme Suomeen ymmärsimme, että jotain tulee tapahtumaan, se oli vaistottavissa ilmapiiristä joka varsinkin leirintäalueilla vallitsi ja tätä näkemystä vahvisti myös Jarmo Jääskeläisen raportit Puolasta. Jääskeläinen toimi Yle:n Puolan kirjeenvaihtajana oli kyllä hyvin perillä Puolassa vallitsevasta ilmapiiristä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Puola oli paljon vapaampi maa kuin "DDR". Ihmiset eivät siellä katutasolla arkailleet kritisoida systeemiä eikä Neuvostoliittoa. Mielipiteenvaihto oli täysin vapaata. Itä-Saksassa sen sijaan kaikki pitivät suunsa visusti supussa. Puolassa myös musta pörssi, prostituutio ja kaikenlainen sivubisnes rehottivat näkyvästi, Itä-Saksassa ei juurikaan.

60-luvulla julkaistussa sosialististen maiden arkea kuvaavassa vitsikirjassa "Ole totinen toveri" olikin yksi tätä asiaintilaa kuvaava anekdootti. Kaksi koiraa tapasi Puolan ja Itä-Saksan rajalla. Puolalainen koira sanoi: "Annatko minun tulla maahasi, että saan kerrankin syödä vatsani täyteen?" Itäsaksalainen koira sanoi: "Kyllä, jos annat minun tulla maahasi, jotta saan kerrankin haukkua sydämeni kyllyydestä."

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Puolalaiset ovat ihmisinä mitä miellyttävintä porukkaa eikä meillä reissullamme ollut minkäälaisia ongelmia. Eräs tapaus kertoo hyvin puolalaisista, olimme Varsovan leirintäalueella, vaimoni kävi suihkussa, pari tuntia myöhemmin hän huomasi yo-lahjaksi saamansa Zitizen rannekellon jääneen suihkuhuoneen ikkunalaudalle, olimme varmoja, että sitä ei takaisin saada, mutta olimme väärässä, respasta löytyi. 90-luvun alussa työkavereinani heitä oli kolme joista tuli hyviä ystäviän, tulivat juuri Gdanskin telakalta josta Solidaarisuuliike sai alkunsa. Aamut alkoivat työpaikalla aina kättelemällä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset