Veikko Huuska

Oliko ”vuoden 1918 sota” sota - vai pelkkä kapina joka kukistettiin?

Oliko ”vuoden 1918 sota” sota - vai pelkkä kapina joka kukistettiin?

Amatöörien sota: kukaan ei sitä julistanut, rauhasta ei neuvoteltu, kukaan ei varsinaisesti antautunut, rauhaa ei solmittu..

*

Viikko sen jälkeen kun Leninin mestaroimat bolshevikit olivat kaapanneet valtapaikat Pietarissa (7.11.1917) Suomen eduskunta 15.11.1917 julistautui korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa.

Neljä kuukautta aikaisemmin, 18.7.1917 Suomen eduskunta hyväksyi valtalain, jonka mukaan korkein valta (ulkopoliittisia asioita, sotilaslainsäädäntöä ja sotilashallintoa lukuun ottamatta) kuului Suomen eduskunnalle.  Tuolloin Venäjän väliaikainen hallitus ei hyväksynyt tätä, vaan hajotti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit toimitettavaksi 

Nyt Venäjän suhtautuminen tilanteeseen oli toinen; bolshevikit jopa yllyttivät – saksalaisten ohella - suomalaisia antamaan itsenäisyysjulistuksen, joka sitten senaatin esityksestä (4.12.1917) hyväksyttiin eduskunnassa 6.12.  Svinhufvudin johtama senaatti ei aikonut edes tuota asiaa eduskuntaan, mutta ulkomaisten neuvojen jälkeen teki sen. 

*

Korkeimman vallan käyttäjä oli hajalla

Eduskunta piti viimeisen istuntonsa ennen vihamielisyyksien repeämistä yleisiksi sotatoimiksi 25.1.1918.  Sosialidemokraatit esittivät tuolloin sekasortoisen tilanteen vuoksi määrättäväksi milloin eduskunta seuraavan kerran kokoontuisi käsittelemään sodanuhkan varjostamaa ja elintarvikepulan kärjistämää tilannetta maassa, mutta lokakuun hajotusvaalien jälkeinen porvarienemmistö torjui tämän, ja niin eduskunta hajautui kaikkien ollessa tietämättömiä, milloin tämä korkeimman vallan omaaja seuraavan kerran kokoontuisi. 

Viimeisen eduskunnan pöytäkirjaan kirjatun repliikin tuossa viimeisessä istunnossa lausui Edvard Gylling, joka huusi:

”Minä ilmoitan vastalauseen sen johdosta, että tällä tavoin estetään eduskuntaa käsittelemästä ja päättämästä sen hallituksen moninkertaisista laittomuuksista, joka kaiken muun lisäksi nykyisin provoseeraa ilmeistä kansalaissotaa. Vastatkoon oikeisto seurauksista!”

Lähde. http://itsenaisyys100.fi/vajaalukuinen-eduskunta-valitsi-kuninkaan-ja-vapautti-torpparit/

*

Seuraavan kerran Suomen eduskunta kokoontui murheellisten tapahtumain jälkeen, kapinan tultua kukistetuksi, 15.5.1918, päivää ennen valkoisen armeijan ylipäällikön, kenraali Mannerheimin johtaa voitonparaatia.

Tynkäeduskunnan kokoontuessa (sosialistiedustajat olivat kuolleet, vangittu, karanneet Venäjälle, piileskelivät tai estettiin saapumasta istuntoon) ensimmäiseen istuntoonsa 15. toukokuuta 1918.  Erikoispiirteenä voidaan mainita vasemmiston puutumisen – vain Matti Paasivuori oli heistä paikalla – ”korvasi”, tai sitä korosti se, että kutsuvierasaitiossa nähtiin ”kukonseisonnassa” (rautakypärä pöydälle laskettuna) muiden muassa Saksan Itämeren-divisioonan komentaja, kenraali Rudiger von der Goltz, ja vieläpä sotilasasussaan.

Katso kuva:  https://www.flickr.com/photos/museovirastonkuvakokoelmat/20516173899

*

Suomen kansallisen sodan 1918 alku on paikannettava oikeastaan Karjalan Kannakselle.  Virallisesti tosin puhutaan sotatoimien alkaneen Pohjanmaalla sinne siirtyneen, hallituksen joukkojen ylipäälliköksi nimitetyn kenraali Mannerheimin sopiessa aseidenriisunnasta tai suorittaessa sellaisen maakuntaan sijoitettujen venäläisten sotaväenjoukkojen keskuudessa.  Samaan aikaan työväenjohtajat Helsingissä julistivat vallankumoustoimien alkaneeksi.

Mutta missä ja milloin julistettiin sota? Kenen toimesta?  Ketä vastaan?

*

Sen jälkeen kun Eduskunta 15.11.1917 julistautui korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa, sen asemaa ja valtaoikeuksia ei ollut kukaan erityisesti asettanut kysymyksenalaiseksi tai evännyt niitä.  Suomen itsenäisyys oli saanut V. Uljanovin (Lenin) johtaman kansankomissaarien neuvoston hyväksynnän http://www15.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/art6.gif , tapahtumavuoden 1917 viimeisinä tunteina Pietarin Smolnassa, jonka presidium (Tpkk) 4.1.1918 omalta osaltaan vahvisti.  Ja näin ”emävaltiolta” saadun tunnustuksenjälkeen lukuisat maat tunnustivat Suomen itsenäisyyden.

Suomi oli siis muodollisesti ja kansainvälisoikeudellisesti itsenäinen valtio, jonka ylintä valtaa käytti eduskunta.

Eduskunta ei ollut koolla, eikä siten kyennyt valtaansa käyttämään, kriittisenä ajan 26.1.1918 – 14.5.1918. 

Sotatilan olemassaoloa ei ollut kyetty juridisen sitovasti toteamaan, eikä sotaa julistamaan, koska nämä seikat olivat sisältyneet korkeimman vallan haltijan toimialaan. 

Tässä huomataan valtio-oikeudellinen ja toiminnallinen probleemi. 

*

Korkeimman vallan hajakeskitys 200-edustajaisen eduskunnan käsiin tuotti heti kättelyssä suuria hankaluuksia.  Niinpä kapinan eittämättömiin opetuksiin kuuluu, että tulevaisuudessa ei ollut ajateltavissa että maa olisi vailla päätösvaltaista johtoa niinä pitkinä aikoina, jolloin eduskunta oli hajalla.

Sodasta ja rauhasta, sekä yleensäkin suhteista ulkovaltoihin, saattoi parhaiten päättää asianmukaisin valtuuksin varustettu yksittäinen henkilö.

Arkaluonteisista ja salaisista välipuheista, neuvotteluista etc. ei Suomen puolesta voinut sopia ja neuvotella ”kaksisataa majesteettia”.

*

Sinänsä loogisin perustein eduskunta oli 15.11.1917 tehnyt tuon ylimmän vallan keskittämistä koskevan julistautumisen.  Maan hallitseminen ja muun muassa juuri tärkeän itsenäisyysprosessin käynnistämisen kannalta se oli tarpeen.

Aika ja sen puute eivät mahdollistaneet korkeimman vallan jakamistoimia, ehkä sitä ei osattu edes ajatella tuossa vaiheessa.  Maalla ei ollut päämiestä, millä nimellä häntä olisi sitten nimitettyjään: korkeimman vallan haltija(henkilö), valtionhoitaja, presidentti tms., jolle eduskunta tuossa vaiheessa olisi antanut ”kaikkein ylimmän vallan”. 

Eduskunnan omaaman vallan käyttäminen olisi edellyttänyt asianmukaista koollekutsua, mutta puhemies ei ollut sellaiseen orientoitunut, eivätkä 25.1.1918 jälkeisten päivien ja viikkojen olosuhteet muutoinkaan suosineet valtiopäivien koolle kutsumista ja järjestäytyneen kokoontumisen toteuttamista.

Eduskunta oli näin ollen poissa pelistä, eikä sotatilaa voinut todeta tai sotaa julistaa mikään muu, kuin eduskunta. 

Vuoden 1918 sotaa ei koskaan pätevästi julistettu tai sellaiseen joutumista muuten todettu, joten siltä kannalta katsoen Suomi ei ollut 28.1.1918 alkaen ja sen jälkeen sodassa.  Siis de jure.

Käytännössä Suomessa sodittiin, ihmisiä kuoli ja taloja hajosi, joten lukuisat tosiasiallisen sodan tunnusmerkit hyvin täyttyivät.  http://www.mannerheim.fi/pkaskyt/pk1_18.gif

Sekasortoisissa oloissa huhti-toukokuussa 1918 kukaan ei antautunut, sodan osapuolen nimissä, eikä myöskään rauhan teosta neuvoteltu (vaikka punakaartien puolesta sen viimeinen esikuntapäällikkö Edvard Gylling sitä Viipurissa ennen viimeistä valtausoperaation käynnistymistä esittikin vastapuolen, valkoisen armeijan paikalla olleista vaikutusvaltaisimmalle komentajalle, saksalaiselle Itämeren-divisioonan upseerille eversti von Colerille, joka sen oikopäätä hylkäsi).  Rauhaa ei solmittu.  Voittaja otti omansa.

Ei sotaa.  Ei rauhaa.

Paitsi että lokakuussa 1920 Tartossa, sitkeiden ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen, Neuvosto-Venäjä ja Suomi solmivat rauhan, Tarton rauhan, joka oli varsin edullinen Suomelle.  Kaipa siinä sotakin oli, kun rauhansopimuskin tehtiin.  Jotkut kutsuivat sitä häpeärauhaksi, mutta nykypäivän näkökulmasta sellaisen suhtautumisen taustalla olevaa realiteettien kieltämistä on vaikeampi ymmärtää.

*

Muistan

Jostain syystä haluan tänään uhrata muutaman ajatuksen ompelija Sofia Hjulgrènin muistolle.

Hän oli itseoppinut työläinen, joka järjestöelämän kautta kohosi kansanedustajaksi ja viiteryhmänsä edunvalvojaksi.

Hjulgrènista on sanottu:

”Sata vuotta sitten elänyt Sofia Hjulgren oli yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka eli väärässä ajassa ja paikassa. Ompelijasta ammattipoliitikoksi nousseen Hjulgrenin tarina on jäänyt unohduksiin eikä vähiten siksi, että hän oli ainoa sisällissodassa teloitettu naiskansanedustaja.”

Ainoa sisällissodassa teloitettu naiskansanedustaja.  Se pitää oikein lausua ääneen, että alkaa tajuta, mitä se tarkoittaa.

YLE Radio1:n Historiasarjassa (22.8.2016)

Sofia Hjulgrènin tarina.  (kesto 43:00 min.);

http://areena.yle.fi/1-3536653

http://www.esaimaa.fi/Online/2016/11/24/Kuuntele%20Sofia%20Hjulgr%C3%A9nin%20tarina%20Yle%20Areenassa/2016121524625/4

Anna Rajavuori teki kymmenen vuotta sitten gradun ”Työväenluokan urhea tytär – kertomus Sofia Hjulgrènin teloituksesta työväen julkisuudessa 1919-1960”, tutkimuksen tiivistelmä:

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/9869  http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/tt2007/3_130_Korj-63.html

*

Sofia

https://www.finna.fi/Record/ta_ah.M011-1369507

Sofia ja hänen läheisensä;

https://www.geni.com/people/Sofia-Hjulgr%C3%A9n-Lundtr%C3%B6m/6000000038734976091

*

Merja Leppälahden arviointi Ulla-Maija Peltosen Muistin paikat –teoksesta (2003);

http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=825

Leppälahti kirjoittaa:

”Punaisen puolen sankareita olivat erityisesti ne, joiden kuvattiin esiintyneen rohkeasti aatteensa puolesta teloitusryhmän edessä. Eräs tällainen sankarihahmo oli 43-vuotiaana Viipurissa teloitettu Sofia Hjulgren. Hänet oli valittu kansanedustajaksi vuonna 1913 ja vuonna 1918 hän toimi työväenyhdistyksen johtotehtävissä ja punakaartin rykmentin esikunnassa, mutta ei osallistunut aseelliseen toimintaan. Hjulgren kuitenkin ammuttiin, ja teloittajien valmistellessa aseitaan hänen kerrotaan pitäneen puheen, jossa hän muun muassa vakuutti teloittajilleen, että he voivat tappaa ruumiin, mutta henki, aate, jää elämään. Kertomukset Sofia Hjulgrenin teloituksesta ja hänen sankaruudestaan kuoleman edessä ovat säilyneet erityisesti vasemmistolaisen työväenliikkeen ylläpitämässä traditiossa.

Kuoleminen sodassa on yksityisen murhenäytelmän lisäksi myös julkinen tapahtuma, ja tällaisen kuoleman yhteisöllinen käsittely saattoi olla helpottavaa myös omaisille. Pahasta kuolemasta saatettiin tuottaa hyvä kuolema hautajaisrituaalien avulla. Punaisten vainajien omaiset eivät kuitenkaan läheskään aina saaneet mahdollisuutta järjestää hautajaisia. Monia ahdisti omaisen hautaaminen virallisten hautausmaiden ulkopuolelle, ja hautapaikoistakin saattoi olla epävarmuutta. Valkoisten puolella kaatuneet haudattiin juhlallisesti sankarivainajina. Punaiset kaatuneet ja teloitetut eivät olleet ”sankarivainajia”, vaan lähinnä rikollisia, joiden sureminenkaan ei ollut suotavaa.”

*

Sofia Hjulgrèn oli Joutsenon ensimmäinen kansanedustaja (1914-1918), seuraava tuli valituksi vasta 2015, eli ”sadan vuoden hiljaisuus”… http://www.imatralainen.fi/artikkeli/281649-6102-aanta-ja-arkadianmaelle-millainen-mies-on-jani-makela

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (69 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Oliko ”vuoden 1918 sota” sota - vai pelkkä kapina joka kukistettiin?''

Kyllä se oli punakapina. Kansakunnan heikoin aines rupesi rettelöimään venäisten sotilaiden kanssa ja mopo karkasi käsistä. Ensimmäiset murhat tehtiin jo 1916.

Venäjän armeijan moraali oli pudonnut monissa joukko-osastoissa. Useat joukko-osastot palasivat sopimuksen mukaan Venäjälle ja liittyivät valkoiseen armeijaan.

Punaisten suurin osasto oli komppania käytönnössä, joten se täyttää siten kapinan tunnusmerkit.

Heillä ei ollut yhtenäisiä uniformuja, eikä toimivaa organisaatio. Huolto tapahtui ryöstämällä ja syyttömien ihmisten murhaaminen sai Suomen hallituksen ryhtymään toimeen järjestyksen palauttamiseksi.

Punakaartilla oli useita tavoitteita. Se riippui keneltä kysyttiin. Punaisten voitto olisi johtanut Suomessa verilöylyyn ja osaksi Neuvostoliittoa.

Suomen väkiluku olisi nykyisin hädintuskin 4 miljoonaa ja siitä yli puolet suomalaisia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Lapsuudestani muistan, että vanha kansa käytti tapahtumista arkisesti nimitystä "kapina". Pääsääntöisesti puhuttiin siihen tyyliin, että "silloin kapinan aikana ..."

Kouluopetuksessani oli yleisimmin käytetty termi "kansalaissota", mutta vanhempieni kouluopetuksessa oli käytetty termiä "vapaussota". Kirjallisuudessa on yleinen termi "veljessota" ja joskus puhutaan "sisällissodasta".

Taisi olla niitä kaikkia, mutta tuo ensimmäinen mainitsemani siinä ajassa eläneen "kadun miehen" kuvaus "kapina" lienee lähinnä sitä kuinka ihmiset sen siinä ajassa kokivat.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

#2.

Pirkanmaan punaisissa suvuissa on aina seurattu ironisen kiinnostuneina herrojen keskustelua siitä, millä nimellä kapinaa pitäisi kutsua.

Vielä Poika Tuomisen ja Vikki Halmeen päätoimittajakausilla 50-, 60- ja 70-luvuilla Kansan Lehteä kutsuttiin kuivasti "kapina-aapiseksi" nimenomaan niissä talouksissa, joihin se tuli postiluukusta; ja jotka äänestivät SDP:n suurimmaksi hallituspuolueeksi vuonna 1966.

Sisällissotahan vuonna 1918 asiallisesti oli kyseessä. Legitiimiä hallitusvaltaa ei ollut.

Kerenskin hallitus oli hajottanut edellisen eduskunnan, itse kukistamansa keisarin valtaoikeuksilla! Joulukuun 6. 1917 kaikki kannattivat itsenäistymistä, mutta Mannerin esitys neuvottelemisesta Venäjän kanssa hävisi äänestyksen.

Svinhufvudin senaatti joutui kuitenkin käytännössä tekemään juuri niin kuin sosialidemokraatit olivat ehdottaneet ja sai Pietarista tunnustuksen itsenäisyydelle. Tällöin oli monia tannereita, salineja ja paasivuoria, jotka luottivat siihen, että yhteiskuntaa voitaisiin ruveta rakentamaan rauhallisestikin.

Punakaartit ja suojeluskunnat olivat jo kuitenkin liikkeessä, jota ei voinut pysäyttää. Ei siinä ollut mitään suomalaista. Kaikki hajoavat keisarikunnat olivat sisällissodassa, Venäjä kaikkein pisimpään, vuoteen 1922 asti.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Messukylässä ja Kalevan kankaalla tuli pattiin ja Hugo Salmelan räjäyttäminen ei ollut parasta osaamista.

http://www15.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/v18v11.htm

600 punaista pakeni heikkojen jäiden yli ja sitä on pidettävä saavutuksena. Heillä olikin synnynnäinen johtaja, joka piti kapipoppoon kurissa ampumalla pahimmat retkut.

He pääsivät pakenemaan Venäjälle, jossa heidät myöhemmin ammuttiin.

Lopuksi voi todeta, että punakapina ei ollut sankaritarina.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

"Kyllä se oli punakapina. Kansakunnan heikoin aines rupesi rettelöimään venäisten sotilaiden kanssa ja mopo karkasi käsistä." Määritelmä "Kansakunnan heikoin aines" pistää silmään ja kertoo kirjoittajan asenteellisuudesta siten, että kansalaissodan valkoinen osapuli oli kansakunnan vahvempaa ainesta.

Ei aseistautunut työväestö Venäjän vallan jatkumista halunnut. Tavoitteena oli vasemmistojohtoinen hallinto ja yleensäkin työväestön ja torppareiden aseman parantaminen. On hyvä muistaa, että hajoitetussa eduskunnassa oli vasemmistoenemmistö ja eduskunnan hajottaminen oli vahva sytyke kapinalle.

Valkoisten puoli voitti, kun sillä oli parempi sodan johto. Lisäksi he saivat merkittävää tukea Saksalta. Ilman sitä kansalaissota tai sisällisota olisi ainakin pitkittynyt. Vapaussota se ei ollut, kuten Veikko Huuskan blogista hyvin ilmenee. Sotaa ei koskaan julistettu, eikä sen jälkeen rauhaa solmittu. Kapina kukistettiin ja voittajat ottivat asemansa.

Vaikka niin kävi, oli valkoistekin puolella ymmärrystä, miksi yhteiskunta oli aina kapinaan johtaneiden syiden vuoksi pahasti jakautunut. Merkittävimmät uudistukset itsenäistymisen jälkeen olivat torpparien vapautus ja 8 tunnin työaikalaki. Ne loivat pohjaa kansakunnan eheytykselle, joka olikin kovasti tarpeen, kun jo reilun 20 vuoden kuluttua Suomi ajautui sotaan Venäjää vastaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Ei aseistautunut työväestö Venäjän vallan jatkumista halunnut."

Eivät ehkä pääosin, koska heidät oli harhaanjohdettu. Kapinan nokkamiehet kyllä halusivat, koska he saivat tukea Venäjältä. Ja sinnehän he jopa pakenivatkin.

"Tavoitteena oli vasemmistojohtoinen hallinto ja yleensäkin työväestön ja torppareiden aseman parantaminen."

Eikös demokratiassa tuollaiset tavoitteet tulisi pyrkiä aikaansaamaan eduskuntavaalien kautta?

"Vapaussota se ei ollut, kuten Veikko Huuskan blogista hyvin ilmenee. Sotaa ei koskaan julistettu, eikä sen jälkeen rauhaa solmittu."

Talvisotaakaan ei koskaan julistettu, joten sekään ei tuollaisen logiikan mukaan sitten ollut sota, vaan jonkinlainen rajakahakka. Vietnamin sotakaan ei ollut sota, vaan jonkinlainen "poliisitoimi" j.n.e. Ei se julistus voi olla sodan tunnusmerkki pelkästään, jos faktiset seikat puhuvat toista. On selvää, että Lenin halusi punaisten voittavan, jotta uusi "itsenäinen" Suomi olisi sitten otettu takaisin omaksi perheenjäseneksi. Kyllä Vapaussota -nimellä on myös perusteensa. Ja kuten blogisti toteaa, tehtiinhän myöhemmin Tarton rauha, mikä indikoi aiemmin ollutta sotatilaa.

Oletko muuten demarina sitä mieltä, että punaisten voitto olisi ollut suotavaa Suomelle? Tämä ei ole naljaileva kysymys, vaan olen aidosti kiinnostunut kuinka "fiksut" demarit tänä päivänä asian mieltävät.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

"On selvää, että Lenin halusi punaisten voittavan, jotta uusi "itsenäinen" Suomi olisi sitten otettu takaisin omaksi perheenjäseneksi."

Tuo oli selvästi Leninin ja myös bolsevikki-demareiden tavoite. Hehän irtautuivat demareista Suomen Kommunistiseksi Puolueeksi, joka virallisesti perustettiin Venäjällä vallankumouksen jälkeen. Historiaa ei voi laittaa koeputkeen ja katsoa, olisiko sosialidemokraatteien voima riittänyt pitämään Suomen itsenäisenä, tuskin. Sen selville saamisen edellytyksenähän olisi ollut, että punaiset olisivat voittaneet kansalaissodan. Niin ei käynyt, joten sellaisen jossan varaan ei voi mitään rakentaa, eikä mitään selittääkään.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #15

#15
Viljon kommentti oli hyvin diplomaattinen ja aika pitkälti myös oikea. Spekuloitu tulos ei ole realisoitunut fakta.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Ei aseistautunut työväestö Venäjän vallan jatkumista halunnut. Tavoitteena oli vasemmistojohtoinen hallinto ja yleensäkin työväestön ja torppareiden aseman parantaminen.''

Punaisia johtivat anarkistiset porvarit. Tuomas Hyrskymurto aloitti verilöylyn jo antautuneita valkoisia kohtaan ja siitä alkoi viha punaisia kohtaan. Oikeastaan todellinen sota alkoi siitä.

Ole nyt Viljo rehellinen, kuten olet yleensä aina. Punaiset eivät olisi pystyneet säilyttämään Suomea itsenäisenä. Näin totesi mm. Oskari Tokoi.

Lisäksi stalin tappoi lähes kaikki Suomesta paenneet punakaartilaiset.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_W._Hyrskymurto

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Olisi ollut päivän selvää, että radikaali punajohto ja Pietarin suomalaiset bolshevikit olisivat työntyneet punaisen Suomen johtoon. Olisi syntynyt Neuvosto-Suomi kiinteässä yhteydessä Venäjään. Leninin johtamat bolshevikit olisivat kyllä Suomen maansa yhteyteen pakottaneet.(Eikä kai siihen punajohdolle olisi edes paljon pakotusta tarvittukaan.) Neuvostokansojen "onnelliseen" perheeseen.

On huomioitava, että kapinasta erossa pysyttäytyneet SDP:n työväenjohtajat olisivat menettäneet puolueensa punaisten voittaessa. Ainoa sallittu puolue olisi ollut kommunistipuolue.

Olisiko kommunistinen pakkopaita olut työläisten helpompi kantaa kuin väitetyt porvariston kahleet? Epäilen! Stalinin Neuvostoliitosta löytyy perustetta epäilyyni riittävästi.

Olisiko maaseututyöväestön ollut parempi työskennellä kolhooseissa kuin "omassa" torpasssa? Puolet torppareista ja torpan pojista ei ollut kolhoosien kannalla. Heitä taisteli valkoisten puolella yhtä paljon kuin punaisella.

Kun kerran vasemistolla oli noin puolet eduskuntapaikoista, jopa välillä enemmistö, eduskunnan puhemiehenä oli oma edustaja, samoin senaattia johti sosiaalidemokraatti Oskari Tokoi, niin eikö parlamentaarisen eduskuntatyön kautta ollut kaikki mahdollisuudet hoitaa köyhälistön asioita paremmalle tolalle. Tarvetta kyllä oli ja uudistuksia saatiinkin koko ajan aikaiseksi.
Työaikalait, kunnallislait ja eräät sosiaaliset uudistukset olivat valmisteltavina tai jo päätettynä ennen kapinaa. Torppariasiakin oli etenemässä.

Jos lokakuun vaaleissa 1917 vasemmisto olisi saanut edelleenkin enemmistön ei olisi puhuttu mistään eduskunnan hajoituksesta. Vaalit olivat täysin demokraattiset, mutta sehän ei ollut proletariaatin mieleen, varsinkin kun hävisivät vaalit, joka havitteli diktatuuria. Ainakin sen radikaalit johtajat.
Kapinan jälkeisissä eduskuntavaaleissa 1919 vasemmisto menetti paljon paikkoja, joten senkään vuoksi sotiminen ei kannattanut.

Mutta kaikki valta piti yrittää kaapata aseellisesti työväen haltuun. valta on niin makeaa, tänäkin päivänä.

Ehdottomasti on niin, että valkoisten voitto oli parempi koko Suomen kansalle, niin porvaristolle kuin työväestöllekin.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#25
Oskari Tokoi totesi itsekin, että punaisten voitto olisi ollut Suomen kansan tuho.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #28

Oskari Tokoi olikin länsimielinen demari. Amerikassa asustellut ja pitkin Eurooppaa matkustellut. Vastusti jopa työväenliikkeen ajamaa kieltolakia jääden kuitenkin siinä yksin.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #34

#34
Korpikommunismi voitti ja siinä on suurin syy heikkoon menestymiseen maailman taloudessa, kun toverien Neuvostoliitto kaatui.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #28

Kalajokiset Rahjanveljekset painoivat Kominterille väärää rahaa Pietarissa, Kremlinkiertolaisia kirjanmukaan, josta johtivat myös Kuusisenklubin murhat.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #60

#60
Jos Punakaarti olisi voittanut, niin olisi tappaneet toisensa.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Vapaussotaan liittyen kannattaa lukea edesmenneen akateemikko Eino Jutikkalan kirjoitus ”Maaliskuun vallankumouksesta 1917 toukokuun paraatiin 1918”:

”Jossittelu eli hienommalla nimellä kontrafaktinen historiankirjoitus sallitaan tieteessä johonkin rajaan saakka silloin kun on esitettävänä aihetodisteita. Vapaussota-nimityksen puolesta puhuu tällöin se todennäköisyys, että punaisten voittaessa Suomesta olisi tullut neuvostotasavalta, tahtoivatpa he sitä tai ei. Aihetodisteeksi kelpaa se, että Josif Stalin eräässä huhtikuussa pitämässään puheessa laski Suomen potentiaalisten neuvostotasavaltojen joukkoon. Kiistatonta ainakin on, että neuvostohallitus pyrki tähän tavoitteeseen. Sen kyky ei kuitenkaan tsaarinarmeijan romahdettua vastannut halua, ja mahdollisuudet puuttua Suomen asioihin vähenivät olennaisesti sen solmittua 3.3. Saksan kanssa Brest-Litovskin rauhansopimuksen, joka määräsi venäläiset joukot vetäytymään Suomesta. Mutta senkin jälkeen saapui Suomeen vielä puna-armeijan miehiä vapaaehtoisina.”

Tähän blogiin sopii minusta hyvin kenraali A.F. Airon haastattelu ohjelmassa ”Itse asiassa kuultuna”. Hän kertoo heti alussa, että hän oli kotoisin melko varattomasta kodista.
Mitä tähän sanaan ”kapina” tulee, niin Airo kertoo siitäkin totuuden. Hän lähti Vapaussotaan. Perusteluna oli se, että hänellä on muistomitali Vapaussodasta.
Rajajoen asemahallissa oli aseleponeuvottelut ja ne keskeytyivät. Venäjän aloitteesta pidettiin sitten uudet neuvottelut, rauhanneuvottelut Tartossa. Siellä ratkaistiin mm. Petsamon kysymys ja Suomen alueluovutukset Porajärvi ja Repola Venäjälle.
Vapaussota-ajan ja sen jälkeisen ajan sanomalehdet puhuvat Vapaussodasta. Samaa kieltä kertovat myös sodanjälkeiset sankarivainajien muistomerkit.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/03/03/vaikeneva-...

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Tottakai voittajat puhuvat vapaussodasta ja varmaan he sen sellaisena kokivat. Ehken lähimmäksi yhteistä nimittäjää päästään, kun todetaan, että sodalla, jota suomalaiset itsenäisyden jälkeen keskenään kävivät on ainakin viisi yleisesti käytettyä nimikettä: vapaussota, kapina, veljessota, kansalaissota ja sisällissota. Ainoastaan vapaussota viittaa siihen, että Suomi vapautettiin jostakin.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

"Ai,ai Kerenski turha on sun toivosi, Suomi on nyt vapaana ryssänvallasta"!

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"Kyllä Vapaussota -nimellä on myös perusteensa."

Venäjästä oltiin jo vapauduttu ilman sotaa, joten vapaussodalla voidaan tarkoittaa lähinnä Etelä-Suomen vapauttamista punaisesta hallinnosta ?

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#6
Punaisten puolella oli 40.000 venäläistä sotilasta. Tosin heitä alkoi karkaamaan Venäjälle, kun rupesi tulemaan pattiin.

Eli kyse oli siten kapinasta, jota tuki venäläinen sotaväki.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Lienet kuullut, että Venäjä teki rauhan Saksan kanssa Brest-Litovskissa 3. maaliskuuta 1918. Saksalaisille sotilaille jäi vapaat kädet tehdä Suomesta saksalainen kuningaskunta.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #21

#21
Ei ole kuningasta näkynyt. Viljoa lainatakseni se on spekulaatiota.

Kuningas olisi varmaan hyvä PR -henkilö Suomelle, kuten Ruotsin kuningashuone.

Heidän kuningassukunsa tulee Ranskasta.

Jari-Pekka Vuorela varmaan tietää, että Venäjän sotaväki oli anarkian vallassa ja siltä puuttui yhtenäinen johto.

Valitettavasti Tsaari kukistettiin ja Suomi itsenäistyi. Olisimme edelleen osa suurta keisarikuntaa ja sen vaurainta aluetta.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #21

Kyllä perustuslaillinen monarkia olisi ainakin ollut monta kertaa parempi valtiomuotona kuin kommunistinen diktatuuri. Hyvinvoipia kuningaskuntia on Euroopassakin vielä tänäkin päivänä monta.
Ehkäpä oli kuitenkin onni, että Suomessa päädyttiin presidenttijohtoiseen tasavaltaan.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Jospa ne olivat vapaaehtoisia kuten Ukrainassakin nykyään.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

1918 käytiin sisällissota, kiista johtui politiikasta ja siksi jakauduttiin valkoisiin ja punaisiin. Nykyään sentään onneksi valitaan vaaleilla eikä enään aseilla sitä onko vallassa oikeisto vai vasemmisto vaikka raja näiden välillä on nykyään myös häilyvämpi.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#7
Oli ne vaalit silloinkin ja Eduskunta. Aloita Daniel historian opiskelu.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Tokihan vuoden 1918 sisällissota oli poikkeustapaus jota toistakertaa ei Suomen historiassa tapahtunut sen jälkeen. Sisällissota päättyi punaisten häviöön eli oikeiston voittoon ja monia punaisia, punaisten perheenjäseni, punaisten lähisukulaisia, sekä punaisten tuttavia teloitettiin sisällissodan päätyttyä. Mutta onneksi kohtuu voitti eikä niistä tullut verisiä joukkosurmia vaikka moni laitettiin päiviltä saunan takana.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #68

#68
Daniel. Kuka sanoi; ''Voi voitettuja.''

Siitä on hyvä aloittaa historian opiskelu ja saat joskus töitä, jos saat.

Käyttäjän NikoHaapaniemi kuva
Niko Haapaniemi

vuoden 1917 lokakuun vaalien tulos:

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (92) 44,79%
Suomalainen puolue
Nuorsuomalainen puolue
Kansanpuolue yht (32) 30,17%
Maalaisliitto (26) 12,38%
Ruotsalainen kansanpuolue (21) 10,90%
Kristillinen työväenliitto 1,56%
Muut 0,20%

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Ja eduskuntavaaleissa 1919 SDP:n kannatus putosi 80 edustajaan. Tämäkin jo osoittaa, että kapinaan ryhtyminen oli virheliike.

Se, että jo vuoden päästä aseellisen kapinan alkamisesta laillista hallintoa vastaan sai kapinaan syyllinen puolue osallistua puolueena vaaleihin oli ainutlaatuista. Se ei sovi millään valkoisten väitettyyn kaikkinaiseen pahuuteen!

Toki työväestöllä oli olosuhteisiinsa nähden paljon parannettavaa. Mutta, että aseellisella kapinalla noita parannuksia haettiin!?!

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #54

Vasemmiston moraalinen krapula on saanut heidät itsesäälin valtaan ja marttyyrin osan ottamiseen.

Hennalassa olisi vangeille ruokaa annettu, mutta kylvöt jäivät kapinan takia tekemättä monessa paikassa.

Punaiset olivat vieneet siemenviljankin. Vasta vuonna 1919 saatiin ainakin Ruotsista siemenviljaa.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #54

Kannattaa muuten huomata sekin, että vuoden 1919 eduskuntavaaleissa SDP oli mukana. Sitä ei siis kielletty, vaikka sitä voitiin pitää kapinan aloittajana. Se, että SDP:tä ei kielletty, oil tietysti viisas ratkaisu. Syynä tähän taisi olla ainakin osittain se, että tiedostettiin, että kapinan pohjusti puolueen äärisuunnan suorittama vallankaappaus puolueen sisällä. Ja kun äärisuunnan edustajat olivat pääosin paenneet Neuvostovenäjälle, puolue jäi maltillisempien johtoon.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Suomi kohteli olosuhteisiin nähden kapinallisia hyvin. Punaiset olivat itse aiheuttaneet elintarvikepulan.

Suomi teloitti kenttäoikeuksissa paljon vähemmän punakapinallisia kuin Stalin Venäjällä.

Stalin tapatti lähes kaikki 10.000 Venäjälle paennutta punakaartilaista.

Suomen vasemmisto on häveliäästi pannut Stalinin surmatyöt Valkoisen armeijan piikkiin.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"Suomen vasemmisto on häveliäästi pannut Stalinin surmatyöt Valkoisen armeijan piikkiin"

Mielenkiintoinen väite joka kannattaisi tarkistaa.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#12
Suosittelen tarkistamaan. Suomessa on ainakin satoja edistyksellisiä ja ansioituneita tilastonikkareita.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu Vastaus kommenttiin #13

Tästä voisi aloittaa: http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusi...
Vaikka Stalin olisi tappanut kaikki 10 000 paennutta, hän ei olisi silti pärjännyt tappoluvuissa valkoisille lahtareille.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #24

#24
Kapinallisen osa ei koskaan, eikä missään ollut helppo, jos kapina ei onnistu.

Kapinan onnistuttua he alkavat tappaa toisiaan.

Suomessa oli tuolloin parlamenttaalinen Eduskunta ja vaaleilla valittu. Vasemmistolla oli lähes puolet paikoista.

Oli typeryyden huippu ryhtyä pyssysille. Sitä saa mitä tilaa. Ei valtaosa suomalaisia voinut jäädä sormi suussa odottamaan tappamistaan.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu Vastaus kommenttiin #27

"Kapinan onnistuttua he alkavat tappaa toisiaan" Tuo pitää valitettavan hyvin paikkansa monen kapinan kohdalla.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

''hyvin kohdeltu'' Mielenkiintoinen yleistys, ja mielenkiintoinen vertailu Stalinin toimiin, maassa, jossa oli miljoonia ihmisiä enemmän kuin Suomessa.

On periaatteessa melko lapsellista vertailla sitä kumpi teloitti enemmän, se vaan on yksinkertaisesti tyhmää.

Punaiset tekivät sotarikoksia ja teloittivat syyttömiä valkoisia, sodan loputtua valkoiset aloittivat massiiviset teloitukset, jolta eivät säästyneet naiset, eivätkä lapsetkaan.

Historia on historiaa, mutta on turhaa hakea sitä parempaa tappajaa, molemmat tekivät hirveitä tekoja, joita kaikkia nykyään pidettäisiin sotarikoksina ja Haagissa olisivat päälliköt tuomiolla.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jonkun toisen tappaminen olisi jotenkin siistimpää, kuin toisen, sellaisten syiden hakeminen on vastenmielistä.

Molemmilta puolilta löytyy kirjallista aineistoa, joissa näitä tapahtumia ja tappamisia käydään läpi. Antikvariaattikauppiaana olen erikoistunut tuohon sisällissodan tapahtumiin, ja jos lukee kattavasti tuosta ajasta kertovia teoksia, niin ei niistä kyllä parempaa osapuolta löydy.

Sodalla on aina syynsä, ja tässäkin tapauksessa syyt ja seuraukset olivat surullisia.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Venäjän ja Suomen sisäinen terrori olivat luonteeltaan aivan erilaiset. Stalin tapatti eniten juuri kommunisteja vallassa pysymisen ja oikeaoppisuuden vuoksi. Suomessa oli sekä punaisten, että valkoisten terroria, valkoisten enenmmän, koska he voittivat ja sanelivat menettelytavat sen jälkeen. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla romaanisarja antaa hyvin realistisen kuvan sen ajan tapahtumista.

Käyttäjän NikoHaapaniemi kuva
Niko Haapaniemi

"Suomi teloitti kenttäoikeuksissa paljon vähemmän punakapinallisia kuin Stalin Venäjällä."
- Mjaa.

" Sodan kuluessa punaisten käsissä kuoli 1424 valkoista teloitettuna, 4 kuoli vankileirillä. Valkoisten käsissä kuoli 7370 punaista teloitettuna, 11 652 kuoli vankileirillä, suurin osa sotatoimien jo päätyttyä, sillä punaisten tai punaisiksi epäiltyjen vangitseminen ja teloittaminen jatkui laajamittaisesti vielä viimeisten taistelijoiden antauduttua.[1] Kaikkiaan sisällissota vaati noin 38 000 uhria.[6] Heistä noin 75 prosenttia oli punaisia, joita menehtyi eniten teloituksissa sodan aikana ja sodan päätyttyä vankileireillä nälkään ja tauteihin. Varsinaisissa taistelutoimissa menehtyi lähes yhtä paljon sekä punaisia että valkoisia. Terrorin uhreista vähemmistö oli valkoisia, ja myös Venäjän kansalaisia teloitettiin. " -wikipedia-
- Ja valkoinen terrori kannattaa googlettaa.

"Kyllä se oli punakapina. Kansakunnan heikoin aines rupesi rettelöimään"
- Ovatko torpparit ja järjestäytyneet työläiset heikointa ainesta?

-Oma sukuni taisteli porvareina valkoisissa. Punaisten tullessa kotietsintöihin talon emäntä piilotteli aseita hameensa alla.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kukaanhan ei voinut tietää Euroopan hajotessa, mitä mahdollisuuksia politiikka tarjoaisi tai ei tarjoaisi.

Jos ihmiset olisivat yleisesti ottaen Väinö Tannerin ja Kyösti Kallion tapaisia rationalisteja, he olisivat aavistaneet jo vuonna 1918, että torpparikysymyksen juridinenkin ratkaisu on lähellä.

On kuitenkin liikaa vaadittu, että useimmat ihmiset olisivat niin pitkämielisiä. Nykyäänkin. Koko Euroopassa.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #39

#39

Totta tuokin. Suurin yksittäinen virhe tehtiin sitomalla markka kiinteään kurssiin ruplaan muistaaksi 1 rupla oli 2,64 markkaa.

Pietarissa markalla sai parhaimmillaan 20 ruplaa. Elintarvikkeet myytiin ahneuksissaan Pietariin ja saatiin jättivoitot.

Moni uskoi valkoisen armeijan voittoon ja osti voittovaroilla venäläisiä osakkeita ja arvopapereita.

Ei Suomen talonpojat ja porvarit silloinkaan omanneet kansainvälistä kauppakulttuuria.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#36
Olipas melkoinen pläjäys paatosta ja hurmosta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #41

#36 oli vuoden asiapitoisimpia järkikommentteja.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #43

#43
Sehän oli vain punakapinan tilinpäätös lagoonisesti kirjattuna. Voi voitettuja.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#36
Kun Punakapinan loppusaldo on noin synkkä, niin on aiheellista kysyä miten vasemmistolta onnistuu johtaminen rauhan aikana?

Ei tuo ainakaan minua vakuuta äänestämään vasemmistoa.

Käyttäjän NikoHaapaniemi kuva
Niko Haapaniemi Vastaus kommenttiin #47

"Ei tuo ainakaan minua vakuuta äänestämään vasemmistoa."

Ei sen ole tarkoituskaan vakuuttaa ketään. En minäkään vasemmistoa äänestä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Oma sukuni taisteli porvareina valkoisissa. Punaisten tullessa kotietsintöihin talon emäntä piilotteli aseita hameensa alla.''

Herman Haapaniemi on ansioitunut omalla tahollaan.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Punaiset murhasivat isoisäni v. 18, ilmeisesti siksi, että oli metsätyönjohtaja. Siitä huolimatta isäni aina ymmräsi punaisiakin, ja tapasi sanoa, jotta sisällissota on aina raainta sotaa.

Vesilahdella on vieläkin tapauksen muistomerkki.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Punakaartin ja kansanvaltuuskunnan keskinäinen suhde oli ongelmallinen.

Kansanvaltuuskunnan päätökset saattoivat olla hyvinkin humaaneja - esimerkiksi kuolemanrangaistus poistettiin helmikuussa 1918 ja ns punaterrori tuomittiin - mutta Punakaartiin kansanvaltuuskunnan valta ei ulottunut. Punakaartilaiset tekivät mitä halusivat. Hajanaisen organisaation vuoksi erilaisine esikuntineen johtaminen oli lähes mahdotonta varsinkin kun punakaartilaiset olivat hyvinkin kirjavaa joukkoa.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

¤16
Aikalaiset puhuivat punakapista ja se oli sitä. Täydellistä anarkiaa, jossa käytiin kostamassa naapurille kaunat ja purkamassa kateus, mustasukkaisuus jne.

Sysmässä tuli punakaartilaiset opettajan asuntoon räyhäämään. Entinen oppilas jäi vielä muiden lähdettyä ja vaati sahtia itselleen uhkaillen kiväärillään.

Hän sai sahtia ja se jäi hänen viimeiseksi sahtikänniksi.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Enoni oli valkokaartilaqainen ja heimosoturi, koskaan ei puhunut sodistaan yhtäänmitään.

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Elämme vuotta 2016. Eiköhän jo kannattaisi lähes 100 vuotta vanhojen asioiden antaa olla. Niiden vatvominen ei kyllä tulevaisuutta rakenna.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#31
Ei se noin mene. AY -liike erityisesti korostaa luokkajakoa ja ammentaa siten voimansa hävitystä kapinasta.

Onkohan mikään asia vaikuttanut Suomen historiassa niin paljon kansaan kuin punakapina.

Se heijastuu edelleen päivän politiikkaan Suomessa. Suomi on jakautunut ja jakolinja tehtiin kapinalla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mielestäni jakoa punaisiin ja valkoisiin ei enää samalla tavalla näy Suomessa kuin vielä 70-luvulla näkyi aivan selvästi. Itse asiassa taistolaisliikekin ammensi kasvualustansa pitkälti tuosta jaosta.

Siihen aikaan kommunistit, niin enemmistöläiset kuin vähemmistöläisetkin olivat vielä voimissaan. Heidän kannattajakuntaansa kuului menestyneitä yrittäjiä, jotka asuivat hienoissa tiilitaloissa. Mutta kun punaisen suvun perintö painoi niin se painoi. Nyt kommunisteilla on Suomessa normaalin suuruinen kannatus, johon ei enää kapina tuo lisäprosentteja.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #35

Meidän sukupolvemme enemmistökommunistit, ainakin kaupungeissa ja taajamissa, olivat nimenomaan varsin hyvintoimeentulevien ammattityöläis- ja pienyrittäjäperheiden kasvatteja, joille kyseessä oli perinneaate.

Yliopistokaupunkien taistolaisilla ei sen sijaan useimmiten ollut minkäänlaista punaista sukutaustaa. Etenkin neljännen polven demareita jaksoi hämmästyttää, miten akateemisesti sivistyneet ihmiset saattoivat pelkän isäkapinan nimissä ruveta palvomaan Tuomas Hyrskymurron tai Toivo Antikaisen tapaisia roistoja ja idiootteja.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #37

Niin, enemmistökommunistien keskuudessa juuri tuo suvun perintö oli ratkaiseva puoluekantakriteeri silloin. Taistolaisten kohdalla puolestaan ei välttämättä ollut sitä perintöä, mutta taistolaiset noutivat kapinan ajalta aineistoa ja perustaa oppeihinsa kosolti. Jopa taistolaisen opiskelijaliikkeen perusiskulause oli "Eteenpäin Otto Wille Kuusisen viitoittamalla tiellä!"

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu Vastaus kommenttiin #35

Joo 70-luvulla jako näkyi vielä selvästi, sitten se hämärtyi, mutta taas kansa on jakaantumassa kahtia. Tosin rajalinja ei enää mene samoissa suvuissa kuin ennen vaan hakee uutta paikkaa.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Sinänsä Veikko Huuskan pohdinnat (tai kuvaukset) ovat kyllä ihan mielenkiintoisia. Ja kai ne silloin väkisinkin tuovat esiin erilaisia täydentäviä näkemyksiä. Mutta olen tosiaan samaa mieltä, että ei noita vanhoja asioita enää kovin suurella tunteella kannattaisi vatvoa.

Eikä myöskään sälyttää isien syntejä lastenlastenlasten päälle.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

"Tammikuun kihlaus" v.-40, sen merkitystä ei aina osata tuoda esille itsenäisyyttämme juhliessamme. Pitkälle sen seurauksena kovimmatkin kommunistit tarttuivat aseisiin ja taisteli Suomen itsenäisyyden puolesta kommunistista NL:a vastaan niin talvi- kuin jatkosodassakin.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Granlund, sinä muistelit taannoin punaisten syydelleen lahtareiden ruumiita mereen Uittamolla ja arvelit valkoisten tehneen samoin.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Psykohistoriallinen vastaus kuuluisi suunnilleen: kyseessä oli vuosisataisesta alistushistoriastaan kaksinapaiset kahtiajakavat kahden kerroksen ajattelumallit omaksuneen kansan tietyssä historiallisessa tilanteessa -- jolloin se jäi ilman ulkoista ohjausta eli niin sanotusti "itsenäistyi" -- kyvyttömyys ratkaista ongelmiansa muulla tavalla kuin kääntämällä ennen ulkoinen kahtiajako sisäiseksi.

Se nimi on tässä perspektiivissä sivuseikka. Sopiva nimi on esimerkiksi Veijo Meren romaanissa jo kannessa.

Muuten olen sitä mieltä että ajassa tanakasti ollakseen historianharrastajan kannattaisi pohtia sellaisia kysymyksiä kuin oliko WTC-isku Act of War tai onko jihadismi sotaa tai onko "turvapaikanhaun" nimissä tapahtuva kansainvaellus tosiasiassa hyökkäys.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Jihadismi on sotaa. Kansainvaellus ei ole hyökkäys.

WTC-iskun luonne askarrutti tietenkin välittömästi muiden Nato-maiden johtoa, kun USA pyysi apua. Olihan se Act of War, jos kerran jihadismi on sotaa.

Kun iskun tekijät kuitenkin olivat saudeja, on hyvin hämmentävää, millä perusteilla ja miten "sotaa terrorismia vastaan" on nyt käyty viisitoista vuotta. Irakiin hyökkäämisestähän Ranska ja Saksa järkevästi kieltäytyivät.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Tarton rauhansopimus alkaa seuraavasti:

Rauhansopimus

Suomen Tasavallan ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan välillä.

Suomen Tasavallan hallitus ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan hallitus, ottaen huomioon, että Suomi vuonna 1917 on julistautunut itsenäiseksi ja että Venäjä on tunnustanut Suomen valta kunnan, Suomen Suuriruhtinaanmaan rajoissa, riippumattomaksi ja täysivaltaiseksi, ja haluten lopettaa molempien valtioiden välillä sittemmin syntyneen sodan, luoda pysyväiset rauhalliset suhteet niiden kesken sekä lopullisesti selvittää Suomen ja Venäjän aikaisemmasta valtioyhteydestä johtuneet suhteet, ovat päättäneet tehdä tätä tarkoittavan sopimuksen ja siihen valtuuttaneet:

Suomen Tasavallan hallitus:

Juho Kusti Paasikiven
Juho Heikki Vennolan
Alexander Freyn
Karl Rudolf Waldenin
Väinö Tannerin
Väinö Voionmaan
Väinö Gabriel Kivilinnan;

Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan hallitus:

Jaan Antonovitsh Behrsinin
Platon Michailovitsh Kershentsewin
Nikolai Sergejevitsh Tichmenjewin,

jotka, kokoonnuttuaan Tarton kaupungissa ja esitettyään toisilleen oikeiksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavasti:

1. Artikla

Rauhansopimuksen voimaan astuttua lakkaa sotatila sopimusvaltioiden välillä ja molemmat valtiot sitoutuvat vastedes ylläpitämään keskinäistä rauhantilaa ja hyvää naapuruutta.

-------------------------------------------------
Ilmeisesti se siis Neuvostovenäläisestä näkökulmasta oli sota. Punakaartit aloittivat aseellisen kapinan, joten ilmeisesti se oli myös kapina. Eivät nämä asiat taida olla määriteltävissä niin yksiselitteisillä ja toiset vaihtoehdot poissulkevilla termeillä, että aina olisi yksi ja vain yksi oikea termi, joka määrittelee kulloisenkin konfliktin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kauan kestikin, että Tarton rauha tuli kuvaan. Olihan Suomi selvästi sodassa, hyökkäili Venäjän puolelle koko vuoden 1919. Eikä Tarton rauhakaan viimeisiä heimosotureita pysäyttänyt ennen vuotta 1922.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Onhan tuo totta, mutta muistisi on kovin yksipuolinen. Venäjän Suomessa oleva 42. armeijakunta oli aiemmin julistanut sodan Suomen senaatille. Venäjän bolsheviikit aseistivat punaisia ja venäläiset joukot antoivat heille tukea. Tosin se tuki jäi varsin heikoksi ja Brest-Litovskin rauhansopimus velvoitti Venäjää vetämään joukkonsa Suomesta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset