*

Veikko Huuska

”Sorron yöstä nouskaa” – eli miten tsaarin Ohrana korvattiin oitis Tsekalla

”Sorron yöstä nouskaa” – eli miten tsaarin Ohrana korvattiin oitis Tsekalla

Kun valta kumotaan, uusi valta astuu remmiin.  Lyhyt tarina siitä miten tsaarin musta Ohrana korvautui bolshevikkien punaisella Ohranalla, "Vallankumouksen rankaisevalla miekalla"!

Kun ”kansa saa vallan”, niin kuka sen silloin saa?

Ja muita kysymyksiä 7.11.1917 johdosta.

*

Bolshevikit kaappasivat vallan Pietarissa 7.11.1917.  Ylimmät kapinallispomot eivät olleet varmoja asemastaan.  Heillä oli oman ilmaisunsa tilanteelle: he ”istuivat matkalaukkujensa päällä”.  Miten kauan he kestäisivät?  Tässä tilanteessa oli luonnollista, että he asettivat toivonsa johtajaansa, Leniniin.

Niinpä keskuskomitea hyväksyi läpihuutojuttuna Leninin vaatimuksen, että neuvostohallitukseen kohdistettu vastarinta oli säälimättä murskattava.  Joukkoja lähettiin Kereskin kokoamia kasakkaosastoja vastaan, ja sotilaallisen vallankumouskomitean yksiköt partioivat herkeämättä kaupungissa.

Oppositio kiellettiin vallankumouksen kolmantena päivänä, 9.11.1917.

 

Lisäksi samana päivänä 9.11. julistettiin Leninin allekirjoittama lehdistöasetus.  Se oli ensimmäinen hallituksen määräys, joka mahdollisti sensuurin luomisen.  vaikka bolshevikit olivat edellisinä kuukausina kamppailleet ”lehdistövapauden periaatteen” puolesta, he hankkivat aikailematta itselleen valtuudet, joiden turvin he saattoivat monopolisoida julkisissa tiedotusvälineissä tarjotun informaation.

*

Valta oli otettu nopeasti ja yllättäen, montakaan asetusta ei oltu edes luonnosteltu julkisesti ennen syksyn vallankaappausta. 

Mutta yksi mies oli valmis, Lenin.  Heti noustuaan valtaan ja torjuttuaan kaikkein sosialististen puolueiden koalition hän paljasti kovuutensa.

Juuri Lenin esitti Sovnarkomissa uuden valtiollisen poliisin perustamista.  Hän perusteli sitä selittämällä, että ”lokakuun vallankumous” vaati tehokasta suojelua. Niinpä oli luotava Erityiskomissio eli Tseka. 

*

7.12.1917 syntyi Tseka

Sotilaallinen vallankumouskomitea oli alun perin toiminut Leninin tahdon toteuttajana, rautanyrkkinä, jolla hän ohjasi kumouksen alkuasetelmia ja käynnisti välittömästi vallankumouksen vakiinnuttamiseen tähtäävät toimet.

Joulukuun 7. päivänä 1917 hän loi yleisvenäläisen erityiskomission taisteleman vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan.

*

Erityiskomissio taistelemaan vastavallankumousta ja virkamiesten harjoittamaa sabotaasia vastaan”.  -  Tseka oli ”vallankumouksen rankaiseva miekka”.  Uusien johtajien mieltä hiveli Ranskan suuren vallankumouksen näyttävä retoriikaa, niinä sitä viljeltiin kaikkialla.

Leninin ehdotuksesta sen päälliköksi nimitettiin Felix Dzierzynski (Dzerzinski), sen valtuudet ”vastavallankumouksen ja sabotaasin torjuntataistelussa” jätettiin harkitusti epämääräisiksi eikä edes Sovnarkom saanut oikeutta puuttua sen toimintaan.  Se nimitettiin Erityiskomissioksi lähinnä siitä syystä, että jopa Lenin uskoi sitä tarvittavan vain tilapäisesti; ja on syytä myös mainita ettei hän tässä vaiheessa vaatinut laajan joukkoterrorin toimeenpanoa.

15.11.1917 Lenin loi keskuskomiteassa Venäjälle bolshevikkioligarkkien diktatuurin.  Sovnarkom valtuutti itsensä hallitsemaan maata ilman neuvostoja.

*

Tsekan perustaminen oli kohtalokas askel.  Lenin ei ollut mikään laillisuusmies, joten hänelle sopi hyvin valtiollinen poliisi, joka saattoi toimia oikeusjärjestyksen pikkumaisuuksista piittaamatta, ja Erityiskomission ohjesääntö salli hänen ja Dzerzinskin laajentaa sen tehtävänkuvaa mielensä mukaan.  Lenin puhui ja kirjoitti lakkaamatta porvarillisista verenimijöistä.  Luokkasota oli hänelle mieluisa. 

On mahdotonta osoittaa, että Lenin oli asettanut keskiluokkien täydellisen fyysisen likvidoinnin puolueensa tavoitteeksi.  Mutta kaltoin kohdellut rikkaat, ylhäiset ja etuoikeutetut eivät totisesti säälineet häntä.  Ankara viha vanhaa hallitsevaa eliittiä kohtaan jota hän oli hautonut Aleksandr-veljensä vuonna 1887 tapahtuneesta teloituksesta lähtien, ei koskaan kaikonnut kauaksi hänen ajatuksistaan.

Hän muisteli edellisen vuosisadan venäläisten radikaalien poliittisia kirjoituksia.  Eräälle vanhalle tuttavalleen hän sanoi: ”Me olemme ryhtyneet hävitystyöhön, mutta kai te muistatte mitä Pisarev sanoi: ”Murskatkaa, pieskää kaikki, pieksäkää ja tuhotkaa”  Kaikki murskattu on roskaa, jolla ei ole elämisen oikeutta.  Hyvää on se, joka jää jäljelle…”

Lenin vaati käsin kirjoittamissaan muistiinpanoissa ”verenimijöiden… hämähäkkien … ja iilimatojen” ampumista, tappamista ja hirttämistä. 

Vallan vahvistamien työkaluna, vastustajien ja vihollisten dehumanisointi, epäinhimillistäminen vietiin heti alkuunsa omiin sfääreihinsä.

*

Armeija, kuri

Yrittäessään valaa armeijaan uutta intoa puna-armeijan luoja Lev Trotski piti jatkuvasti puheita sotilaille.  Trotskin alkaessa puhua hänen kasvojensa ilme muuttui lähes mefistomaiseksi, ja hänen puheensa piti väitteen mukaan ihmiset vallassaan kuin magneetti.

Minkäänlainen magnetismi ei kuitenkaan olisi voinut tehdä Trotskin retoriikasta vaikuttavaa ilman hänen puheittensa taustalla kajahtelevia kiväärinlaukauksia.

Karkuruudesta, kurin rikkomisesta ja pelkuruudesta seurasi teloitus.  ”Yksi armeijan tärkeimmistä kasvatusperiaatteista on se, ettemme ”jätä yhtäkään rikkomusta rankaisematta”, Trotski sanoi,.  ”Rikkomuksista on viipymättä rangaistava.”

Toisin ajatteleminen kriminalisoitiin.

*

Etsintäkuulutus: Haemme ”karskimpia ihmisiä”!

Kamenev, toinen kumouskomission empijöistä, Zinovjevin ohella, oli vallankaappauksen jälkeen ehdottanut, että uusi hallinto kumoaisi ensimmäisellä asetuksella sotilaiden kuolemanrangaistuksen.  Kun Lenin sai Smolnaan saavuttuaan kuulla asiasta, hän suuttui:

Roskaa! Miten voisi tehdä vallankumouksen ampumatta ketään?”.

Lenin kysyi: ”Miten vallankumousta voisi toteuttaa ilman teloituskomppanioita?  ellemme pysty ampumaan valkokaartin sabotöörejä, niin mikä vallankumous tämä on?  Ei mitään muuta kuin puhetta ja kulhollinen mössöä!”

Hän vaati luottomiehiään löytämään ”karskimpia ihmisiä”.  Mutta Stalin ja Trotsk olivat kyllin karskeja.  ”Meidän on pantava lopullisesti piste papistis-kveekarimaiselle hölinälle ihmiselämän pyhyydestä”, Trotski sanoi.  Stalin oli yhtä mieltynyt terroriin.  Kun Viron bolshevikit ehdottivat ”petturien” likvidoimista vallankumouksen alkuvaiheessa, hän vastasi pikaisesti:

Ajatus keskitysleiristä on erinomainen”.

*

Agenttien lupa tappaa

Kuolemanrangaistus oli poistettu Venäjältä, eikä Tsekan agenteilla ollut oikeutta tappaa ketään ilman oikeudenkäyntiä.  Venäjän sisällissota valkoisia armeijoja vastaan edellytti jäykempiä toimenpiteitä, ja niinpä asetuksella 21.2.1918 kansankomissaarien neuvosto lisäsi Tsekan valtaoikeuksia, turvallisuuspalvelun jäsenet saivat valtuuden tuhota salaisia agentteja, keinottelijoita, huligaaneja, vastavallankumouksellisia, propagandisteja ja Saksan vakoilijoita.

*

Terrori, joukkoterrori

Terrorisi Fanja Kaplanin nimiin pantu Leninin murhayritys elokuun lopussa 1918, avasi lopulta padot terrorin laajentamiselta joukkoterroriksi.

Terrori oli itse asiassa ollut käynnissä koko vuoden 1918.  Siihen oli turvauduttu saman vuoden kesällä Jekaterinburgissa, jossa teloitettiin koko tsaariperhe rähjäisessä kallarihuonessa.  Ja Stalin ampui upseereita Tsritsynissä.  Ja silloin juutalaiset makasivat vatsa auki ratkottuna Ukrainan kaupunkien kaduilla.  Ja silloin kun Lenin itse vähän ennen häneen itseensä kohdistunutta murhayritystä kuuli talonpoikaiskapinan puhkeamisesta Penzassa, sähkötti: ”Ryhtykää armottomaan joukkoterroriin kulakkeja, pappeja ja valkokaartilaisia vastaan.  Kaikki epäilyttävät henkilöt on suljettava keskitysleiriin kaupungin ulkopuolelle.”

Koko vuoden 1918 ihmisiä kidutettiin ja tapettiin ympäri maata.  Kumpikin osapuoli – niin punainen kuin valkoinen – tappoi toisiaan, eivätkä bolshevikkien Tsekan veriset kellarihuoneet millään tavalla eronneet valkokaartin vastavakoilun veren tahraamista kellarihuoneista.  Molemmat käärivät ihmisten ympärille piikkilanka, kaivoivat silmät päästä, tekivät ihmisnahasta hansikkaita, ripustivat ihmisiä paaluun.  Mutta siinä missä valkoisten komentaja Denikinin hallitus katseli sotilaittensa julmuuksia kauhistuneena toisella puolella rankaisemisesta tehtiin valtion virallista politiikkaa silloinkin kun mitään rikosta ei ollut tapahtunut.  Päätös punaisen terrorin aloittamisesta julkistettiin virallisesti 5. päivänä syyskuuta 1918.

Aleksanteri II:n murhan jälkeen tsaarin ministerit olivat pohtineet, pitäisikö kaikki vallankumoukselliset puolueet saattaa vastuuseen pienimmästäkin rikkomuksesta, johon joku vastaisuudessa syyllistyy, ja julistaa ne kaikki lainsuojattomiksi.  Siihen ei kuitenkaan ryhdytty.  Mutta nyt bolshevikit ryhtyivät ja toteuttivat ohjelmansa ”viimeistä piirtoa myöten”.

*

Mentori Lenin

Stalin alkoi olla entistä varmempi itsestään”, Trotski kirjoittaa.  ”Havaitsin pian, miten Lenin ”edisti” Stalinin kehitystä ja arvosti hänen lujuuttaan, sisuaan, jääräpäisyyttään ja oveluuttaan ominaisuuksina, joita taistelussa tarvittiin”.

Trotski inhonnut Molotov arvioi, että ”Lenin ei syyttä tunnistanut Stalinia ja Trotskia johtajiksi, jotka erottuivat muista kaikkein lahjakkaimpina”.

Pian jopa Suhanov ymmärsi, että Stalin ”pitää käsissään vallankumouksen ja valtion kohtaloa”.  Trotskin mukaan tuo georgialainen ”totuttautui valtaan”.

*

”Kaikki valta Tshekalle!”

Kansallisuusasiain kansankomissaari Stalin seurasi kiinnostuneena ja täynnä myötätuntoa  terrorin synnyttämän uuden vallan, Tsekan, toimintaa.

Tsekan uskontunnustus löytyy sen erikoisosaston äänenkannattajasta nimeltä Krasnyi mets (Punainen miekka):

Meille on kaikki sallittua, sillä olemme ensimmäisinä maailmassa kohottaneet miekan kaikkien ihmisten vapauttamiseksi ja päästämiseksi orjuudesta.  Voisiko joku moittia meitä, tällä pyhällä miekalla varustautuneita, siitä miten me taistelemme?”

Tämänkin ajatuksen Stalin toteutti täydessä laajuudessaan kaksikymmentä vuotta myöhemmin.  Myös uskontunnustuksen kirjoittajat saivat perusteellisen oppitunnin siitä, mitä se käytännössä tarkoitti.

*

Lähteitä:

Simon Sebag Montefiore: Nuori Stalin.

Edvard Radzinski: Stalin.

Robert Service: Lenin.

*

PS.

Blogissani ”Gyllingin Neuvosto-Karjalan Tšeka – synty ja luonne” olen käsitellyt Tsekan syntyä ja kehitystä suomalaisten johtaman Neuvosto-Karjalan alueella 1919 alkaen (siis jo ennen Karjalan työkansan kommuunin syntyä).

Artikkeli sisältää mielenkiintoisen luettelon Tshekan leivissä toimineista suomalaista:

”Suomi ja suomalaiset Tsekan ensimmäisessä vaiheessa 1920-luvulla”

Suomalaisiahan piisasi punaisen ohranan leivissä: tässä luettelossa mainitaan 72 nimeltä eriteltyä suomalaista, ja he poikkeuksetta olivat osaston tai aseman johtajia, tai muutoin määräävässä asemassa olevia.  Heidän alaisinaan ja kumppaneinaan toimi merkittävästi suurempi luku suomalaisia.  Kyllä suomalainen aina suomalaisen tuntee – ja palkkaa..

Kannattaa lukea;  http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/119924-gyllingin-neuvosto-karjalan-tseka-synty-ja-luonne

Sisältää mm. kiintoisan linkin UM:n kotisivuille.

*

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Lokakuun vallankumouksen jälkeisen ajan uhreista:
Miten paljon Tsheka teloitti vastavallankumouksellisia ja muita valtansa ensivaiheessa?

Erään vastauksen kysymykseen antaa Georg Popoff teoksessaan Tsheka (1925):

"TSHEKAN VARHAINEN LOISTOAIKA

"Tshekan bolshevikkivallan ajan ensimmäisen vaiheen toiminnasta voidaan todeta, että tsheka jo silloin, päinvastoin kuin Ranskan vallankumouksen ”yhteishyvän komitea”, pyrki teloittamaan uhrinsa salaa, kaikessa hiljaisuudessa, julkisuutta välttäen. Radek oli ainoa bolshevikki, joka vaatimattomasti ehdotti mestausten julkisuutta (mikä varmasti olisi pannut rajan tshekan mielivallalle).
Hän kirjoitti vuonna 1918 ”Isvestijassa” n:o 192:

”Viiden porvarin teloittaminen, joka tapahtuisi neuvoston tuomion nojalla julkisesti tuhansien tämän teon hyväksyvien työläisten läsnä ollessa, vaikuttaisi paljon enemmän kuin viidensadan ihmisen ampuminen tshekan päätöksen nojalla ilman työläisjoukkojen osanottoa…”.

Nämä ”kauniit sanat” kaikuivat kuuroille korville. Koko bolshevikkien vallankumouksen aikana – aina tähän päivään saakka [2.10.1924] – ei Venäjälllä ole tapahtunut yhtään julkista teloitusta, vaan sen sijaan on annettu Dsershinskin pyövelien mielensä mukaan riehua Lubjankan ja Gorohovajan kellariholveissa. …

Ne ihmiset, jotka epäilevät näitä kuvaksia, huomatkoot, että meillä on hallussamme neuvostovallan virallisesti vahvistamia ja julkaisemia tietoja, joissa on kerrottu ”taistelusta sisäisellä rintamalla”, toisin sanoen tshekan ampumsista:

Ukrainan tshekan päällikkö M.J. Ljazis on jo 1920 julkaissut Moskovassa valtionkustantamosta lentokirjasen, jota hän nimittää ”kansanomaiseksi katsaukseksi tshekan kaksivuotiseen toimintaan”.

Tästä ”kansanomaisesta katsauksesta” saamme tietää, että vuoden 1918 viimeisellä kolmanneksella, Leninin murhayrityksen jälkeen, siis vähemmässä kuin neljässä kuukaudessa, teloitettiin Euroopan puoleisen Venäjän kahdessakymmenessä kuvernementissa 4.500 (neljätuhattaviisisataa) ihmistä.

Itsestään lienee selvää, että toveri Ljazisin luvut ovat epätäydellisiä. Venäläinen professori Maljgunoff on laskenut samanaikaiset neuvostolehdissä julkaistut teloitukset ja mainitsee kirjassaan ”Punainen terrori” luvun 5.004.

Jos edelleen ottaa huomioon, etteivät sen enempää Ljazis kuin professori Maljgunoffkaan, niin kuin he itsekin huomauttavat, voi tuntea kaikkia tapauksia ja ettei Venäjällä siihen aikaan – sen kummemmin kuin muulloinkaan – ihmishenkiä erikoisen tarkasti laskettu, niin voi saada likimääräisen käsityksen asioiden todellisesta tilasta.

Mestauksia ei ylipäätänsä lainkaan laskettu vuonna 1918 eikä sitä seuraavina kahtena tai kolmena vuotena.

Todistus: Moskovan kuvernementissä olevan Klinin kaupungin tsheka ilmoitta virallisessa neuvostolehdessä ammuttaneensa ”muutamia” vastavallankumouskellisia; Voroneshista tulee tieto, että seillä on teloitettu ”monta” vankia; Pietarin lehdet ilmoittavat, että Sestrosetskissa on tapahtunut ”ampumisia, kun ensin jokainen tapaus on tutkittu tarkasti” j.n.e.

Ajanjakson kuluessa syyskuusta 1918 vuoteen 1921 – teloitettujen lukumäärä ei tienkään voi tarkasti määrätä. Virallinen neuvostotilasto (myöskin M.J. Ljazis mainitussa lentokirjassa) mainitsee noin 12.000 ihmistä.

Tämä luku on väärä, sillä jo yksityisissä kaupungeissa, niin kuin esimerkiksi Moskovassa, Kievissä, Harkovissa y.m., on kussakin teloitettu useita tuhansia. Lisäksi täytyy laskea lukuisien talonpoikaiskapinoiden uhrit; mainitut kapinathan usein muodostuivat oikeiksi teurastuksiksi, joita tsheka suoritti raskaalla tykistöllä, konekivääreillä, myrkkykaasuilla ja muilla sellaisilla keinoilla.

Ollessani Ufan kuvernementissä (vuonna 1922) kerrottiin minulle sangen luotettavalta taholta, että tsheka oli siellä vuonna 1919 erästä kapinaa kukistaessaan lyönyt maahan yli 10.000 talonpoikaa.

Tämä yhdessä ainoassa kuvernementissä.

Luovun tshekan uhrien laskemisesta. Sillä onko niitä 12.000, niin kuin bolshevikit sanovat, vai 15.000, niin kuin toiset väittävät, se on melkein yhdentekevää, kun ajattelee sitä kauhistuttavaa systeemiä, joka vielä tänäkin päivänä jatkaa rauhaa rakastavan ja kärsivällisen kansan orjuuttamista, turmelemista ja saastuttamista.

Yksityisiä ampumisia ja vieläpä joukkoteloituksiakin hirveämpi on tuo systeemi!

Tahdon vain viitata panttivankijärjestelmään, jonka tsheka keksi vuonna 1918 tai pikemminkin on keskiajan pimeydestä nostanut esiin. Tsheka ottaa kiinni sata, kaksisataa, kolmesataa ja enemmänkin viattomia miehiä, naisia ja lapsia, sulkee heidät Lubjankan kellariholveihin selittäen heidät panttivangeiksi, s.o. heidät kaikki ammutaan, jos joku uskaltaa hyökätä jonkun neuvostojohtajan kimppuun. Äitejä ja vaimoja pidetään panttivankeina, kunnes heidän poikansa ja miehensä vapaaehtoisesti antautuvat tshekalle. Panttivankijärjestelmää tsheka pitää vielä nytkin herruutensa päätukena.

Ajanjakson [syyskuusta 1918 vuoteen 1921] luonne ei olisi selvillä, ellei muutamin sanoin kosketeltaisi tshekan silloista kauppapolitiikkaa. Kuten tunnettua oli neuvostotalouden ensimmäisinä vuosina kaikenlainen kauppa, s.o. ostaminen ja myyminen (myös elintarpeiden ja yksinkertaisimpienkin tarvikkeiden) mitä ankarimmin kielletty. Jokaisen kansalaisen oli tyydyttävä valtion päivämuonaan. Tietenkään sillä ei voinut tulla toimeen, ja tuloksena oli, että jokainen neuvostokansalainen, joka salaa osti leipäpalasen, harjoitti ”kiellettyä kauppa”.

Jälleen mainio tilaisuus tshekan puuttua asioihin: kaikissa Venäjän suurkaupungeissa vilisi tuhansittain tshekan asiamiehiä, joiden erikoisena tehtävänä oli ”koetellakseen Venäjän kansan kommunistista hyvettä” provosoida ihmisiä myymään ja ostamaan!

Vieläpä jokaista kaupanhaaraa varten oli erikoisia spelialisteja: muutamien tehtävänä oli vietellä surkuteltavia neuvostokansalaisia elintarpeilla, toisten jalokivillä, komansien pianoilla ja huonekaluilla j.n.e.

Teeskentelemätön lukija arvatenkin kysyy: Miksi tämä kaikki? Vastaus on yksinkertainen: jotta saataisiinn lisää aiheita vangitsemisiin.

Tuskin näet asianomainen neuvostokansalainen suostui provokaattorin kauppatarjoukseen, kun hänet vangittiin ja pantiin ”toistaiseksi” linnaan. Siellä häntä kuulusteltiin, kidutettiin ja rääkättiin siksi, että niin kuin tshekalaiset sanoivat: ”Ehkä häneltä voisi saada irti jotakin mielenkiintoista”…

Filosofiset moskovalaiset nimittivät sellaista ”tshekan oikuksi”.. Ah, miten monet ihmiset ovat hengellään saaneet maksaa nämä ”tshekan oikut”…:

Lähde: Georg Popoff: Tsheka valtio valtiossa. Kokemuksia Venäjän ylimääräsestä komissionista. Helsinki 1925.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Tseka ja Suomi:

Aina yhtä mielenkiintoinen hämärän rajamaa.

Jännityksestä ja vaarallisista tilanteista kiinnostuneena en jaksa lukea salapoliisiromaaneita tai muitakaan jännäreitä: luen historiaa.
Voisin suositella blogissa linkattua ”Gyllingin Neuvosto-Karjalan Tseka – synty ja luonne” –blogia. Siellä kerron lisää suomalaisista Tsekan leivissä.

1920-1921 –vuosilta juontaa juurensa verkostot ”suureen vakoiludraamaan”, jossa värikkäitä kansainvälisiä salatiedon ammattilaisia, kuten Marija-Emma Shul-Martin ynnä muita.

Elina Sana kertoo palkitussa dokumentaariteoksessaan Luovutetut – Suomen ihmisluovutukset Gestapolle mainitun kuuluisan vakoilijattaren myöhemmistä vaiheista:

https://books.google.fi/books?id=eK0lAwAAQBAJ&pg=P...

(Koko jutut kannattaa lukea itse teoksesta , verkkoversiosta puuttuu sivuja! Siis joko divariin tai lähimpään Kirjastoon!)

Wikipedian artikkeli Marija-Emma Shul jne:n henkilöstä;

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maria-Emma_Schul-Martin

Lisää Marija-Emma Schul jne.:n vakoilijan vaiheista Ulkoasiainministeriön kotisivuilta:
”Vakoiludraaman sivunäytös Merikasarmilla”;

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?conte...

Mary Martin = Maria-Emma Schul-Martin etc. eli yksi ja sama persoona.

*

PS.
Mikäli kiinnostaa, lue Maria-Emma Schul-Martinista ja hänen kytkennöistään suomalaisiin tsekisteihin täältä:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/11992... (rullaa alas matrikkeli-osaan!);

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Kari Kallonen kirjoitti 30.10.2016 Päivänlehti –sivustolla:

http://www.paivanlehti.fi/natsiprinssi-yritti-varv...

”Natsiprinssi yritti värväytyä vakoojaksi talvisotaan”
”Suomi voitti diplomatialla pahamaineisen Gestapon.
HISTORIA Suomen sijainti idän ja lännen välissä sai kansainväliset vakoilijat kiinnostumaan pienestä pohjoisesta maastamme talvisodan alla. Suomessa liikkui agentteja niin idästä kuin lännestäkin ja itärajan yli hiivittiin molempiin suuntiin. Talvisodan jälkeen Suomessa olleita englantilaisia vapaaehtoisia värvättiin konsuleiksi, tarkkailemaan saksalaisjoukkojen liikkeitä.
Kuohuvalla 1930-luvulla paljastunut niin sanottu Suuri vakoilujuttu kokosi Suomessa kissankorkuisia otsikoita lehdistössä. Luutnantti Vilho Armas Pentikäinen toimitti Päämajan kuvakeskuksesta salaisia sotilaallisia suunnitelmia ja valokuvia Neuvostoliitolle.
Samassa episodissa pidätettiin kanadalainen hienostorouva Marija-Emma Schul-Martin, joka oli syntynyt Riikassa, mutta oleskellut Baltian maiden lisäksi Saksassa, Ranskassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Neuvostoliitto pyysi hänen karkottamistaan itään talvisodan jälkeisen välirauhan aikana, mutta sodan taas sytyttyä vakooja luovutettiin saksalaisille.”

*
Tseka-blogistani:
Utriainen, Armas Gustavovits (1895-1933), Leningradin sotilaspiirin esikunnan neljännen osaston johtajan apulainen, salanimi ”413”.
Armas Utriainen oli Suomen salaisen poliisin tärkeimpiä agentteja. Hän oli toiminut muun muassa Karjalan rakennustrustin henkilöosaston johtajan. Etsivän keskuspoliisin keskushallinto värväsi hänet keväällä 1926 Helsingissä. Hän tiedusteli pidätykseensä asti aktiivisesti Suomen hyväksi ja välitti tietoja esimerkiksi Tiedusteluhallinnosta ja Kommunistisen internationaalin toimeenpanevasta komiteasta.
Utriainen työskenteli Kominternin suomalaisessa osastossa, Neuvoliiton kaupallisessa edustustossa ja lähetystössä Helsingissä sekä Leningradin sotilaspiirin esikunnan tiedusteluosaston päällikön apulaisena.
Suomen salainen poliisi sai häneltä paljon hyödyllistä tietoa Suomen kommunistipuolueen toiminasta. Suomen vastavakoilu onnistui hänen avullaan tekemään Leningradin sotilaspiirin tiedustelutoiminnasta lähes hyödytöntä.
Utriaista syytettiin Neuvostoliitossa Marija-Emma Schul-Martin-Tiltinin (salanimi ”Irene”) agenttiverkoston paljastamisesta. ”Irene” vangittiin Helsingissä 20. lokakuuta 1933 ja tuomittiin 23. huhtikuuta 1934 kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. -

Toimittaja-tutkija Eila Lahti-Argutina kertoo:
"Pääpukariksi ”Suomen yleisesikunnan salaliitto” –jutussa keksittiin pietarinsuomalainen Armas Utriainen.
Hän oli aikaisemmin ollut Kominternin ulkosuhteiden hoitajana Murmanskissa, Neuvostoliiton kauppaedustustossa ja edustustossa Suomessa ja Leningradin sotilaspiirin esikunnan tiedusteluosastossa. Hänen työpaikkansa oli Karjalan rakennustrustin henkilöstöosaston päällikön virka.
Hänet ammuttiin 20.9.1033.”

*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
DocumetnTalk.com –sivusto esittelee Maria-Emman näin:

Huomaa lukuisa määrä nimiä, joita vakoilijatar käytti, osin aiheesta, osin hämäyksen vuoksi, kaiketi:

http://documentstalk.com/wp/tyltyn-shul-maria-mari...
Tyltyn’ (Shul’), Maria (Maria-Emma) Yurievna (1896-1938)
Biographies

Maria Tyltyn
A Soviet Red Army intelligence officer who worked in Europe and the United States from the 1920s to the early 1930s;
also known as Ouspenskaya and Mary-Louise Martin.

Maria-Emma Tyltyn’ was born in 1896 into a peasant family named Shul’ in Curlandskaya gubernia, then part of the Russian Empire (now part of Latvia).
In 1919 she joined the Russian Communist Party (RCP (b) and, in 1920, the Red Army intelligence service.

From April 1921 to August 1922, she worked in Germany, Czechoslovakia, Austria and Rumania.

From 1922 to 1923 she worked as a typist and cipher clerk at the Soviet Embassy in Czechoslovakia.

From 1923 to 1926 she was an assistant to the Red Army “illegal” resident in Paris, who was also her husband, Alfred Tyltyn’. Together, they worked in Germany in 1926-1927 and in the United States from 1927 to 1930.
Returning to Moscow in 1930, Maria Tyltyn’ worked until February 1931 at the Red Army intelligence headquarters as a section head.

Thereafter, she was sent as an “illegal” resident to Finland, where she ran a group of about 30 people.

In 1933, she was arrested in Finland along with members of her group. Sentenced to eight years in prison, she died in prison confinement.

In 1933, however, following her arrest, Maria Tyltyn’ was awarded the Order of the Red Banner “for exceptional heroic deeds, personal heroism and courage.” 1
1. V.M. Lurie, V. Ya. Kochik. GRU: Dela i Ljudi. Moskva: Olma-Press, 2003, ss. 477. (GRU: Deeds and People, by V.M. Lurie and V. Ya. Kochik, Moscow: Olma-Press, 2003, pp. 477.

*

Huomiota kiinnittää myös tuo ennenaikainen kuolinvuosi: 1938. Se on ehkä laitettu sillä yleisellä olettamalla, että neuvostovakoilija ja moni muu turvallisuuselinten virkailija kuoli suuressa terrorissa eli vuosien 1937-1938 aikana, viimeistää siis 1938.

*

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Orjuutettu kansa voi saada vain uudet orjuuttajat.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset