*

Veikko Huuska

Tuntematon tuntematon – mitä tiedämme siitä ja mitä voimme tehdä tulevaisuudelle

Tuntematon tuntematon – mitä tiedämme siitä ja mitä voimme tehdä tulevaisuudelle?

*

  kuulemme jatkuvasti näkemyksiä siitä ”miten maailman tulisi toimia”. 

Itsensä liberaaleiksi, konservatiiveiksi, keynesiläisiksi, reaganisteiksi, humanisteiksi, haukoiksi, globalisteiksi tai nationalisteiksi julistaneet esittävät omaa agendaansa.  Omaa maailmankuvaa kohotetaan, muulla lailla näkevien sanomia dissataan tai korjaillaan.

*

Mitä tapahtuu todella?

Sen sijaan, että keskitytään siihen, mitä pitäisi tapahtua, ehkä meidän olisi parempi kääntää huomiota siihen, mitä tapahtuu.  ”Mitä tapahtuu todella”.

Sen sijaan, minkälainen maailman ”tulisi olla” siihen, minkälainen se ”on”.

Tällainen puhe on tietysti kerettiläistä idealistien ja futuristien korvissa, mutta olkoon. 

*

Maantiede ei riitele

Kaikki alkaa kartasta.  Eikä mistä tahansa kartasta, vaan sellaisesta, joka korostaa topografiaa ylitse kaikkien poliittisten rajojen.  Sellaisten karttojen kauneus on siinä, että ne eivät jätä juurikaan tilaa poleemiselle väittelylle.  Eli kuten hollantilais-amerikkalainen geopoliittinen ajattelija Nicholas Spykman kerran muotoili: ”Maantiede ei väittele.  Se vain on.”

(Lähde. Reva Goujon: Forbes, 15.11.2016). Mr. Spykmanista lisää; https://en.wikipedia.org/wiki/Nicholas_J._Spykman

*

Historia puhuu

Ja sitten ovat historian kerrokset.  Miten on kansakunnan kartta käyttäytynyt vuosisatojen mittaan?  Riippumatta kulloinkin vallan kahvassa olleen persoonallisuudesta tai ajassa vallitsevasta ideologiasta, mitkä ovat rajanneet kansakunnan vaihtoehtoja, tai, mitkä ovat olleet pakkomielteet jotka ovat vetäneet tiettyyn suuntaan?  Mitkä ovat ne sisäiset tai ulkoiset tekijät, joita kansakunta on eniten olemassaolonsa aikana juhlinut?  Entä sen synkimpinä hetkinä?  Muistuttavatko jotkin nykypäivänä pinnalla olevista ilmiöistä joitakin menneisyyden hetkiä tai vaiheita?

*

Aika on tärkeä

Geopolitiikka on oppi ihmisen toiminnan ja olemassaolon ehdoista, ja historia on kertomus menneistä sukupolvista.  Uusi sukupolvi astuu näyttämölle aina joka 20:nes tai 25:es vuosi, likipitäen. 

Tämä tarkoittaa, että se maailma jonka tunnemme parinkymmenen viime vuoden ajalta, ja maailma, jonka me tulemme näkemään 20 vuoden kuluttua tulevaisuudessa, näyttävät perin erilaiselta kuin tämä maailma, jonka tänään näemme ympärillämme. 

https://www.stratfor.com/sample/weekly/tyranny-time

Suoritetaanpa ajatuskoe:

Mieti, minkälainen maailma oli 1990-luvun lopulla. 

Yhdysvallat – ja suuri osa länsimaita – oli keskellä nousukautta, ja kylmän sodan päätyttyä poliittiset teoreetikot väittivät euforian vallassa, että olemme saavuttaneet ”historian lopun”, eli että liberaali, kapitalistinen demokratia oli voittanut vaarallisen, tuhoisan ideologisen kamppailun.  Venäjä oli vielä sekaisin telaketjusosialistisen valtiokokeilunsa jälkeen, ja muu Eurooppa oli vakuuttunut siitä, miten tiiviimpi integraatio edistäisi taloudellista hyvinvointia, niin että ”Vanha manner” kävisi rinta rottingilla entistä tehokkaammin taloudelliseen kilpaan Yhdysvaltojen rinnalla.  Samaan aikaan Japani alkoi tuntea luissaan ensimmäisen ”Lost Decade” (menetetyn vuosikymmenen, seisauksiin jumittuneen yhteiskuntakehityksen) kivut, ja Kiina vasta aloitteli nopean nousunsa maailman talouden ”ihmeeksi”.

Nyt pysäytämme kuvan tähän päivään, 2016:

Sykli, jossa nyt elämme, alkoi kriisillä, joka lähes murskasi maailman.  Vuoden 2008 globaali finanssi- ja talouskriisi vaurioitti maailmanlaajuisesti rahoitusjärjestelmää, riisui kansakuntien vaurautta, ja alkoi repiä Euroopan valtioiden välisiä siteitä, ja samaan aikaan Kiinan matalanteknologian ja teollisuuden oikosulkumainen pyyhällys länsimarkkinoille pitkitti näiden kouristuksenomaista lamaa. 

Työ katosi Länsimaista ja pettymys poliittiseen järjestelmään levisi kulovalkean tavoin.  Samalla tyytymättömyys olemassaoleviin oloihin islamilaisessa maailmassa alkoi kiehua yli, ja kansakunta toisensa jälkeen – omaehtoisesti tai ulkoa avitettuna, yllytettynä – nousi omia hallitsijoitaan vastaan, samalla kun Yhdysvallat hukkui ja menetti asemiaan Lähi-isän sodissaan.  Venäjä käytti näitä alueellisia metsäpaloja hyväkseen puhaltaakseen niiden savut Washingtonin silmiin, häiriköiden, samalla kun Moskova uuden suurvalta-doktriininsa mukaisesti aloitti pitkän loikan maailmanvallaksi, aluksi kurittamalla omia lähialueitaan ja levittäen kauhua kuin Rosvo-Roope aikoinaan Pohjanlahden satamiin.

”Viel’ Itämeren rannikot ne Roopen muistavat,

ja naiset Pietarinkin vielä päätään puistavat,

ja Suomenlahden kaupungit tuns’ Roope-ryövärin

ja suuri oli pelko vielä Kokkolassakin.”

 

*

Yhdysvaltain mahdin hiipuminen ja Obaman 2009 näkyvästi julistama globaalin painopisteen siirto Tyynenmeren altaille ja tähän liittyvä vetäytyminen Euroopan kummi-sedän roolista, muodostivat tyhjiön, jonka täyttämisen otti kärkkäästi asiakseen durasellmaiseen tapaan presidentti V.V. Putin.

Miksi Eurooppa nukkui 2008-2009?  Hyvä kysymys.  Vähän vastauksia.  Euroopan fokus oli toisaalla, väärissä kohteissa.

Tuolloin jo Yhdysvaltain turvatakuut ohennettiin seitinohuiksi, harva vain huomasi, mutta Kremlin ikkunaan näe näkyivät, ja siihen reagoitiin, samalla kun Eurooppa nukkui.

*

Miksi ennusteet menevät pieleen?

Kun tarkastellaan, miten 20 vuotta sitten tehdyt ennusteet epäonnistuivat, joudutaan tekemään karuja johtopäätöksiä.

Stratfor päätyi (2.6.2015) tällaiseen arvioon:

”Kun tarkastelemme parin viime vuosikymmen aikana perin epätarkoiksi osoittautuneita ennusteitamme, varsinkin niitä, joissa ajoitus on virheellinen, nousee esiin kolme perustekijää:

Ensinnäkin tiedustelutoiminnan vaje (intelligence gap), jossa keskeiset tiedot, joita tarvitaan jotta voidaan tehdä tarkkoja ennusteita, joko puuttuvat tai ne on unohdettu tai tulkittu väärin.

Toinen perusanalyysiin liittyvä vika on se, että jätämme noudattamatta hyviksi koettuja menetelmiä sen takia että sorrumme tyytyväisyyteen, jolloin oletuksista tulee ”tosiasioita”.

Kolmas on jotain, jota voimme kutsua nimellä ”inertia”.  Fysiikassa tunnetaan inertia-periaate, jossa kohteella on ”taipumus jatkaa tasaisessa liiketilassaan, ellei siihen kohdistu kiihtyvyyttä aiheuttavaa voimaa. Vapaasti liikkuvan kappaleen kiihtyvyys on nolla”. 

*

Lyhyt luento inertiasta

Inertia on suomeksi hitaus, jatkuvuus, vitka; lue lisää Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hitaus

Politiikkaan - ja globaaliinkin muutokseen – voidaan sovittaa ajatuksissamme nämä pari näkohtaa jotka liittyvät inertiaan, mutta taitavat samalla kuvata melko osuvasti myös muutospolitiikkaa, tai pyrkimyksiä muuttaa jotakin:

Mekaniikan II peruslain mukaan kappaleen kiihdyttämiseen tarvittava voima on suoraan verrannollinen kappaleen massaan. Tätä kappaleen ominaisuutta kutsutaan myös sen hitaaksi massaksi, joka kuvaa kappaleen hitauden määrää. Hidas ja painava massa on perinteisesti eroteltu, mutta uusimman toimivan teorian, yleisen suhteellisuusteorian, mukaan ei ole olemassa erikseen hitautta ja painavuutta, vaan kyseessä on yhteisilmiö.”

sekä toisaalta:

Hitaus (inertia] tarkoittaa sitä, että massallisen kappaleen vuorovaikuttaessa toisen kappaleen kanssa siihen kohdistuva voima vastustaa liiketilan jatkavuutta kiihtyvyydellä a = F/m, jossa F on vuorovaikutusvoima ja m kappaleen massa. Esimerkiksi kun bussi kääntyy oikealle, kyydissä seisova henkilö kallistuu vasemmalle, koska henkilöllä on massansa määrä hitautta ja suoraan eteenpäin jatkamisen muuttamiseksi tarvitaan voimaa henkilön massan suhteessa esim. bussin penkkirakenteista. Pyörimisliikkeessä, kuten karusellissa, kaikki pyörimisen mukana liikkuvat osat tarvitsevat yhteyden pyörimisakseliin, keskihakuvoiman, muuten ne jatkaisivat liikettään saavuttamallaan nopeudella pyörimiskaaren tangentin suuntaan.” 

(..siis ulkoavaruuteen?)

Mekaniikan käsitteitä soveltaen saatamme oivaltaa maailman muutoksen vaikutuksia ja vastavaikutuksia, muun muassa populismia, rahtusen verran paremmin, kuin vain tarkastelemalla nenänvartta pitkin kaikki outojakin ilmiöitä.  -  Meille keskihakuvoimaa tutumpi ilman muuta on keskipakovoima.

Stratfor, 2.6.2015; kannattaa lukaista; https://www.stratfor.com/weekly/accounting-inertia-geopolitical-forecasting

*

Systeeminen kriisiytyminen

Päivittäisen uutisvirran tiheäsykkeisessä kajeessa syntyy helposti käsitys, että Euroopassa ja maailmassa on joitain yksittäisiä kriisejä, ongelmia tai pulmapesäkkeitä, joihin tarvittaisiin paikallispuudutusta ja kenties jokin täsmälääke.

Entistä selkeämmin alkaa paljastua, että kyse on isommasta, koko kansainvälistä järjestystä ja toimintamallia koskevasta ongelmasta tai kriisistä. 

Taloudellisesti yhteenkudottu globaali maailma, jossa suuret maailmanlaajuiset konsernit toimivat ja jossa vapaana vellova finanssikerros hakee tuottokohteita rajoittamattoman havittelu- ja riskipelin säännöin ei ole enää kenenkään hallinnassa, kukaan ei johda tai hallitse tätä mehiläispalloa.

On pakko puhua systeemikriisistä.  Kansallisvaltioiden kyky ottaa ”tilanne haltuun” on rajoitettu, tietyin osin mahdoton.  Kansainvälisiä ”isoja käsiä” ei ole, on vain yhä repaloituva valtioyhteisö, jossa monet voimat erottavat näköjään voimakkaammin, kuin kokonaisedun mukainen yhteistyö tai liittoutuminen jaksaa vetää näitä voimia yhteen.

Maailma on auki taloudelle ja finansseille, kansakunnat ja ihmisten elämä on lokaalia: nämä elementit, läheinen ja kaukainen ei käy vuoropuhelua, eikä niillä ole yhteistä edustusta samoissa päättävissä elimissä.  Hajautettu maailma, hajautettu elämä: ihmisiltä on otettu paljon pois, kun kansallisvaltion määräysvalta on deletoitu tai sen kukonheltat on leikattu.

Yhteisön säännöt on muutettu, uusia ei ole: elämä on pelillistetty, joudumme roolittamaan asemamme ja toimintamme tilannekohtaisesti, mutta karuin tosiasia on se, että meillä ei ole valtuutettua siellä, missä maailman säännöt muokataan.  Meidät on ulkoistettu paitsi politiikasta, myös ja ennenkaikkea taloudesta, me olemme oman elämämme pankkiasiakkaita, jotka tuomme vain hiikkaa saappaissamme parketille, jonka tulee olla liukas.

Maailmasta tulee joka tunti entistä kompleksisempi.  Lineaarisuus on roskakorissa, sitä viedään jo pihalle, lyhytsykkeinen impulssiautomaatti, sitä me enää olemme.  Elämämme on sekava yhteenkytkeytynyt sykerö, jota emme pysty selvittämään, oikaisemaan, kerimään hallitusti lankakeräksi.  Voimme vain leikata lyhyitä, päivittäisiä pätkiä.  Pätkiselämää vietämme.  Hallinnan mahdollisuudet uusiksi merkitsee, hallinnan mahdollisuudet loppu.  The End.

Yksi ratkaisu on yksinkertaisuuden filosofia.  Simppelismi tämän monisyherön tilalle, helpottaa kummasti.  Palaa tuntu hallinnasta, vaikka kuinka illusorinen, parempi kuitenkin.  Sykerömallille ei, sanoo moni, vaikkei edes huomaa puhuvansa.

Pelillistäminen on alihyödynnetty resurssi, luen luntastani.  En oikein ymmärrä missä yhteydessä tuokin tuli esiin, mutta luulen, että se liittyi elämäämme täällä maapallolla.  Simulaatiot ja mallinnukset.  Sitähän me teemme joka päivä.  Sykerömallinen muuttuva maailma lähtöoletuksena: se on kotimme ja pysyy.

Tarinallistaminen selvittää päätä, näitten langanpäiden kanssa ei kestä, parempi tarina vaikka huonompikin, reissussa kelpaa kehnompikin tarina.  Olemme matkalla aina, kaikenaikaa.  Muutostilanne – kriisi – kumous.  Kumoamme muutakin kuin riisikupin.  Tarinan juoni ja jatkumo.  Tarinallistaminen on kilpailu historianhallinnasta.

Episodien post-tulkinta, sitä teemme.  Meillä teetetään, muutoin happi loppuu tästä miehestä.  Mahdollisuuteen tarttumisen taito, vaikka sitten kaksi metriä lujaa hamppuköyttä, sanoi Lundqvist ja teki taidokkaan solmun.  Kriisin kääntäminen positiiviseksi

Elämä on röyhkeä lupaus. 

Mikä röyhkeys!

*

Vuosi 2036

Huomio, …katse vuoteen 2036!

Nyt kun otamme oman paikkamme sukupolvien ketjussa, voimme katsoa tulevaisuuteen ja punnita isojen rakenteellisten voimien leikkiä.

Mitä vaikuttaa väestön ikääntyminen, energian saatavuus, ilmastonmuutos, maahanmuuttajien liike, laajeneva valtatyhjiö, teknologinen kehitys ja Kiinan taloudellinen ja poliittinen kehitys yhdeksi maailmanlaajuiseksi stressitekijäksi?

Mitä mahdollisuuksia tämä tarjoaa?

Elvyttääkö se historialliset pakkotoiminnot?

*

Ismit valmiina astumaan johtoon

Kaiken tämän takana nostavat päätään useat ”-ismit”:

nativistiset liikkeet, protektionismi, populismi ja nationalismi, etc. joiden virtaan voimakas imu helposti tempaisee laajenevia joukkoja maailman ihmisistä, muutostilassa, jossa edellisen sukupolven ylimaailmanlaajuisesti kurottautunut (hyperglobalization generation) sukupolvi joutuu alakynteen.  Muutosvoimat pyrkivät ”tasaamaan puntit”!

*

Vasta tässä tuleemme yksilöihin, - kurkattuamme ensin syvävoimien myllyihin ja pohjavirtoihin.

Kun tässä hetkessä yrittää jatkaa marssia kohden tulevaisuutta, kuten monet intuitiivisesti tekevät (mitäpä ihminen muutakaan voisi?), ja sitten yrittää poimia vastauksia ohjelmista ja huutolauseista, joita sellaiset johtajat kuin Donald Trum, Marine Le Pen ja Rodrigo Duterte tuottavat, on vaarassa pudota syvään kuiluun, pessimismin onkaloihin, ja sen tosiasiallisen eron muodostamaan kuiluun, joka tässäkin vallitsee aikomusten ja todellisuuden välillä.

Mutta jos pystymme luottamaan siihen, että maailman sukupolviset syklit ja se oma ymmärryksellinen perusta, jonka geopolitiikan ja historian hahmottaminen meille tarjoaa, alamme oivaltaa, että yksilöt muodostavat vain ohuen kalvon, ikään kuin pakkauskelmun, sen järeämmän todellisuuden pinnalla, jonka muodostaa tehokas analyysi. 

Kaikkien aikojen johtajien julistus ja teot paljastetaan, ne paljastuvat alastomina, itsessään, historia paljastaa ne, eikä siinä tarvita jatkuvaa psykoanalyysia.  Ne rakenteelliset voimat, jotka toivat heidät valtaan, ovat samoja voimia, jotka rajoittavat heidän itsensä edellytyksiä muotoilla ja taivuttaa todellisuutta; todellisuus sanelee sen, mitä he voivat oikeasti tehdä.

*

Tarpeet: alastomat tarpeet

Meidän sukupolvemme, aikusiän voimissaan oleva sukupolvi, on juuri nyt erityisen velvoittavassa vaiheessa.  Valinta väljästipuhuvien populistien ja ankarasti stressaavan globaalin ympäristön luoman markkinan välillä kohdistavat erityisen paineen kansallisvaltiota, sen rakenteita ja selviytymiskykyä kohtaan.  Vastakohtien kolina on suuri; toisaalla idealistit uskovat yhä, toisaalla vaurautensa lisäämisessä onnistuneet tekevät parhaansa epämukavien totuuksien peittelyssä.  Kovat selviytymisvaistot ajavat isoja joukkoja käyttäytymään odottamattomalla tavalla, itselleenkin oudolla, ainoana pyrkimyksenään selvitä näissä olosuhteissa.

Lähde: edelläoleva teksti on kirjoitettu vapaasti assosioiden ja osakäännöksenä Forbesin etc. kiertoartikkelista: by Reva Goujon, 15.11.2016; alkuperäinen teksti luettavissa kokonaisuudessaan täällä: http://www.forbes.com/sites/stratfor/2016/11/15/a-simple-tool-for-understanding-the-trump-presidency/#1c47c42d3f13  -  VP of Global Analysis Reva Goujon, esittely täällä; https://www.stratfor.com/node/189107

*

Tri Iivi Masso kirjoitti artikkelissaan Mustat joutsenet (SS 22.9.2016) tärkeitä huomioita tulevaisuuden arvioinnista ja epätodennäköisiin muutoksiin valmistautumisesta: (väliotsikot VH:n). 

Duginilainen imperiumi

”PYSTYMME ehkä hahmottamaan nykyistäkin ankeamman talouskriisin tai paluun kasvuun. Toivomme tietysti, että jännitteet lähialueilla laantuvat ja massamaahanmuutto palautuu juuri sopivalle tasolle, jotta voimme edelleen kannattaa sitä vaikeita kysymyksiä esittämättä. Emme oikeasti tiedä, kuinka pitkälle Venäjä on valmis menemään duginilaisessa imperiumin palauttamisen unelmassaan. Emme tiedä, ovatko kesällä Euroopassa arkistuneet ISIS-iskut väistyvän ääriliikkeen kuolonkouristuksia tai vasta alkusoittoa jollekin, jota emme edes uskalla vielä kuvitella.”

Tulevaisuuden siemenet

”ILMASSA OLEVIA viestejä on syytä kuunnella tarkkaan. Ukrainan kehitystä ennakoivat vuoden 2008 tapahtumat Georgiassa. Neuvostoliiton hajoamista ainakin toivoivat monet sen sisällä, joskaan he eivät uskaltaneet uskoa siihen. Tulevaisuuden siemenet ovat aina jossain näkyvissä, mutta kaikista siemenistä ei kasva taimia. Näin ollen yllätymme yhä uudestaan.”

Huntingtonilainen sivilisaatiokonflikti

”POLARISOITUNEET keskustelut eivät auta meitä huomaamaan ajan hentoja merkkejä tulevan mahdollisuuksista. Euroopassa on nyt selvästi aineksia huntingtonilaisen sivilisaatiokonfliktin kärjistymiseen. Varsinkin jos jo nähty, Lähi-Idästä Eurooppaan kantautunut ääriuskonnollinen väkivalta kiihtyy ja jos sille kehittyy väkivaltainen vastapuoli, jonka siemeniä voi nähdä kansallismielisen liikehdinnän eräänlaisissa ääripäissä. Toisaalta on myös mahdollista, että ISISin kaltaisten toimijoiden äärimmäinen julmuus vauhdittaa kriittistä keskustelua uskonnon tulkinnoista, jonka seurauksena voi olla muslimiväestön laaja sekularisoituminen ainakin länsimaissa.

TÄLLAINEN KEHITYS ei nyt vaikuta kovin todennäköiseltä, kuten ei myöskään Venäjän suunnanmuutos. Mutta siltähän ei näyttänyt Neuvostoliiton hajoaminenkaan. Siksi puhumme mustista joutsenista.”

Epätodennäköisten skenarioiden vakavastiotettavuudesta

”HAHMOTAMME tulevaisuutta paremmin, jos otamme tosissamme epätodennäköisten skenaarioiden toteutumisen mahdollisuuden, hyvässä ja pahassa. Yllättävien kehityssuuntien toteutuminen voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Arabikevät käynnistyi vuonna 2011 melkein hetkessä. Merkkejä oli ilmassa silloinkin, mutta arvovaltaiset asiantuntijat eivät uskoneet, että sikäläisten diktaattorien veneitä voitaisiin keinuttaa ilman ulkopuolista apua. Sitten kun ”kevät” oli jo käynnistynyt, alueelta odotettiin nopeaa demokratisointia. Uskottiin, että Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka ovat kuin itäinen Eurooppa. Mutta eivät ne olleetkaan.”

Lähde: Iivi Masso: Mustat joutsenet. Suomen Sotilas, 22.9.2016, blogi; http://www.suomensotilas.fi/mustat-joutsenet/  Iivi Masso on valtiotieteiden tohtori ja politiikan tutkija. -  Kannattaa lukea koko artikkeli!

*

Tuntematon tuntematon

Omalla tavallaan mustan joutsenen muotokuvan maalasi presidentti Georg W. Bushin kaudella puolustusministerinä 2001-2006 toiminut Donald Rumsfeld "tuntematon tuntematon"-ajatuksellaan (sitaatti Wikipedia). Lausunnolle naureskeltiin, mutta kömpelyydestään huolimatta siinä piilee viisauden siemen:

"Minua kiinnostavat erityisesti raportit, joissa kerrotaan ettei jotain ole tapahtunut, sillä tunnemme tunnetut tunnetut - asiat jotka tiedämme. On olemassa myös tunnettuja tuntemattomia - asioita joiden tiedämme olevan meille tuntemattomia. Lisäksi ovat tuntemattomat tuntemattomat - asiat joiden tuntemattomuuta emme tiedosta. Jos tarkastelemme maamme ja muiden vapaiden maiden historian kautta, viimeksi mainittuun kategoriaan kuuluneet ovat olleet niitä vaikeimpia."

Lähde: nappasin tämän monien muistaman, mutta yhtä monien aiheetta unohtaman viisauden nimim. huerzo´n tekstistä 28.09.2016, täältä: http://keskustelu.jatkoaika.com/threads/sijoitusvinkkej%C3%A4.23412/page-40

Donald Rumsfeld, lisää;  https://fi.wikipedia.org/wiki/Donald_Rumsfeld - Englanninkielinen Wikipedia kertoo lisää em. nelikentästä ym.; https://en.wikipedia.org/wiki/Donald_Rumsfeld  &  https://en.wikipedia.org/wiki/There_are_known_knowns

Donald Rumsfeld: Unknown Unknowns!; (38 sek.) https://

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

YLE Tv-1 esittää tänään ma 28.11.2016; Tuntematon totuus (The Unknown Known https://www.amazon.com/The-Unknown-Known-Donald-Ru... )
Oscar-palkittu dokumenttiohjaaja Errol Morris selvittää, mikä konkaripoliitikko Donald Rumsfeld on miehiään.
TV1 maanantaina 28.11.2016 klo 21.30 - 23.10, uusinta lauantaina 3.12. klo 12.35
Yle Areenassa 90 päivää
Donald Rumsfeld on toiminut kahdesti Yhdysvaltain puolustusministerinä ja ollut senaatin jäsenenä neljän presidentin aikana.
Rumsfeld on ollut muokkaamassa amerikkalaista historiaa aina Vietnamin sodasta kylmän sodan vuosiin. Hän on osallistunut Persianlahden sotaan ja ollut mukana terrorismin vastaisessa taistelussa Irakissa vuonna 2003.
Oscar-palkittu dokumenttiohjaaja Errol Morris http://errolmorris.com/ yrittää dokumentissaan (K12) samaa, missä monet amerikkalaistoimittajat ovat epäonnistuneet. Hän haluaa saada selville, mikä Rumsfeld on miehiään.
Morris perää Rumsfeldiltä totuutta. Konkaripolitiikko kertoo oman versionsa muun muassa Irakin sodasta tapahtumista, anteeksipyytelemättä.
Unknown Known. Tuotanto: NonStop Entertainment Ab, Yhdysvallat, 2013.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/22/dokumentti...
*
Errol Morris; https://fi.wikipedia.org/wiki/Errol_Morris

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset