Veikko Huuska

Kulttuuriarvojen tuhoa ja vihapuhetta Uuden testamentin sivuilta

Kulttuuriarvojen tuhoa ja vihapuhetta Uuden testamentin sivuilta

- pohdintoja Palmyran ja Efesoksen välillä -

*

Kulttuuriaarteiden, sellaisina pidettävien rakennusten ja taideteosten, sekä poliittiseen vallankäyttöön ja uskontoihin liittyvien ”maamerkkien” tuhoaminen näyttää olevan ihmisessä.

Paljon huomiota sai 2015 sikäläisen terrorijärjestön Palmyran kaupungissa toteuttama tarkoituksettomalta tuntuva maailmanperintökohteiden tuhoaminen.  http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/nain-isis-tuhoaa-muinaismuistoja-valtava-menetys-kulttuuriperinnolle/4824630

Vallan tavatonta tämä ei kuitenkaan ole ollut.  Edellä linkatussa uutisjutussa Helsingin yliopiston kreikkalaisen filologian professori Jaakko Frösén toteaa, ettei ilmiö ei ole kuitenkaan uusi. ”Professori muistuttaa, että muinaismuistoja on tuhottu aina silloin tällöin historiamme aikana. Nyt ilmiö on nostanut päätään Isis-järjestön riveissä.

– Samanlaista järjestelmällistä tuhotyötä tehtiin 300–400-luvulla. Varhaiskristityt tekivät täysin samaa kuin Isis nyt. Uskonnon nimissä tuhotaan esineistöjä ja kirjoja. Tämä tapahtui silloin, kun pakanauskonnot kiellettiin Rooman valtakunnassa. Kaikki tuhottiin tai muutettiin kristinuskon käyttöön. Tästä meillä on muistona museoiden antiikin ajan patsaat, joista aika harva on ehjä.”

Emmekä me ”Lännessä” ole tästä synnistä vapaita, emme todellakaan, eivätkä meidän varhaiset esikuvamme ja oppi-isämme.

*

Efesoksen kulttuuriperinteen tuho Paavalin aikaan

Usein siteeraamani professori Matti Klinge kirjoittaa tuoreimmassa vuosipäiväkirjassaan, jonka hän on juuri tämän teeman merkitystä korostaen nimennyt; ”Palmyran raunioilla”, aihetta historiallisesti taustoitettuaan:

(Ja] luettakoon Apostolien tekoja Uudesta Testamentista: miten apostoli Paavali tuhosi Efesoksen kultasepäntaidon ja –teollisuuden, koko design-kulttuurin, taistellessaan Artemiksen kulttia vastaan. 

Paavalin herätyspuheen johdosta ”taika-” eli vääräuskoiset ”tulivat uskoon” ja toivat poltettavaksi kaikki kirjansa, joiden yhteiseksi arvoksi ilmoitetaan 50 000 ”hopearahaa”.  Emme voi tietää kirjojen hintoja tarkemmin, mutta tämä valtava summa merkitsee, että koko rikkaan ja suuren kreikkalaisen kirjallisen kulttuurin Efesoksessa ollut osa hävitettiin ”pakanallisena”.  Osa kirjoista saattoi toki olla vaikkapa kabbalistisia, mutta sellaisten raha-arvo ei mitenkään voi nousta mainitun suuruista summaa vastaamaan, enin osa oli siis vanhaa mutta ei-kristillistä tieto- ja kaunokirjallisuutta.  On ilmeistä, että tällöin tuhottiin lopullisesti suuri osa Kreikan klassillista kirjallisuutta, varsinkin kun ajattelemme, että vastaavanlaisia polttorovioita tietysti pantiin toimeen muuallakin.” (Tekstiyhteydestä, katso lähemmin Ap.t. 19:1-20. http://raamattu.fi/1933,38/Ap.t.19.html )

Näin avattuna silmiemme eteen leviää melko ikävä ja rankka kulttuurisen – ja ennen kaikkea kirjallisen – tuhon maisema, jo alkukristillisen lähetystyön ajalta, - ja tekijänä tuimasieluinen käännynnäinen, usein tiedetään että juuri vastakkaisesta kannasta kääntyneet, heränneet, ovat niitä vimmassaan kovimpia.

”Kaikissa uskonnoissa ja ideologioissa hurmokselliset lahkolaiset ovat inhimillisen kulttuurin vannoutuneimpia vihollisia, pelottavia ”puhdistusraivossaan”.”, Klinge toteaa.

Mielenkiintoisesti hän panee merkille myöskin eri raamatunkäännösten tavan nimetä (kääntää) efesolaisia eri aikoina.

Vuoden 1642 raamatussa nyt tarkasteltavat jakeet (Ap.t. 19:18-20) on käännetty seuraavasti:

”Ja tuli myös monda niistä / jotca uscoit / tunustit ja ilmoitit heidän tecons.  Ja monda niistä jotca noitana olet olit / toit kirjat / ja poltit caickein nähden.  Ja cosca heidän hindans laskettu oli / niin löyttin rahan lucu / wiisikymmendä tuhatta hopiapenningitä.  Niin jalosti caswoi Herran sana / ja wahwistui.”

Vuoden 1938 raamatussa (UT): ”Ja useat niistä, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden…”

Nykyraamatussa (1992) kyseinen kohta (18.-19. jae) on käännetty muotoon:

Monet uskoon tulleet kävivät avoimesti tunnustamassa, mitä kaikkea olivat tehneet, ja useat, jotka olivat harjoittaneet taikuutta, kokosivat kirjansa yhteen ja polttivat ne kaikkien nähden”.

Verkosta helposti löytyvä CJC-Latter-Day Saints –Holy Bible käyttää 19. jakeessa muotoilua: “Many of them also which used curious arts…” eli ”taikuutta”.

*

Teksti siis esittää kaiken tuhoamisen kyseisten ”kääntyneiden” vapaaehtoisena toimintana, tai ainakin sellaiseksi sitä kuvataan.  Lukija joka katsoo tekstiä muutamia jakeita taaksepäin, havaitsee, pahan hengen ryntäilyä ja runtelua, ja että kun ”(T)ämä tuli Efesoksessa sekä juutalaisten että kreikkalaisten tietoon, ja pelko valtasi kaikki ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti”.  Riehuntaa, pelkoa, ylistystä: sanalla sanoen kuohuntaa, ei levollisia oloja.

Klinge toteaa: ”Mutta Vulgatassa (Raamatun latinankielinen esitys) puhutaan ”uteliaisuuteen innostuneista”, qui fuerunt curiosa sectati – tarkoittaisiko tämä paremminkin yleistä kiinnostusta ”maallisiin asioihin”, filosofiaan ja tieteeseen.  Se sopisi yhteyteen paremmin.  Mitä sanovat kreikantaitoiset...”. 

Toisaalta voidaan katsoa, että ”curiosa” on käännettävissä myös: okkultismi, sen harjoittaminen, siihen suuntautuminen; harjoittanut magiikkaa. (VH) https://fi.wikipedia.org/wiki/Vulgata

Tämä tuo tahdonvapauden ja omaehtoisuuden näkökulman aivan uudella tavoin kysymyksenalaiseksi.

*

Konkreettisesti; paljonko on tuo 50.000 kultarahaa?  Efesoksen tuhon hinta

Uuden testamentin selitysosa joutuu tyytymään pelkkään perusesittelyyn:

hopearaha (kreik. argyrion); juutalainen hopearaha, hopeasekeli (Matt. 26:15), joskus kreikkalainen hopearaha (Ap. t. 19:19)

Juudakselle maksettiin hänen kavaltaessaan mestarinsa papeille 30 juutalaista hopearahaa (hopeasekeliä), Matt. 26:15.;

”15. ja sanoi: "Mitä tahdotte antaa minulle, niin minä saatan hänet teidän käsiinne?" Ja he maksoivat hänelle kolmekymmentä hopearahaa.”

http://raamattu.fi/1992/mitat.html

Raamatun mitat ja rahat -selitysten mukaan UT:n aikaan:

denaari (kreik. d narion, lat. denarius) oli alun perin roomalainen hopearaha, työntekijän päiväpalkka (Matt. 18:28);

kultaraha (kreik. mna, vrt. VT:n mina) oli sata denaaria (Luuk. 19:13);

Selitystiedot eivät kerro, kultarahan ja hopearahan vaihtosuhdetta, mutta kulta oli tietenkin arvokkaampi, ehkä suhteessa 2:1 tai kenties 5:2.

Tämänkaltaisilla arvioimillani vaihtosuhteilla saisimme arvion, jonka mukaan Efesoksen tuhojen arvo, 50.000 kultarahaa, argyrionia, vastaisi noin 2.000.000 tai 2.500.000 työntekijän päiväpalkkaa

Teoreettisena muunnelmana nykypäivän Suomeen: keskipalkkaa (mediaani n. 3.000 €/kk br) tienaavan päiväpalkka olisi noin 150 euroa brutto: se kerrottuna 2 miljoonalla = 300 miljoonaa euroa.  Ehkä tämä voisi antaa osviittaa arvioidessamme Efesoksen polttorovioiden tuhojen arvosta apostolien aikaan (muuttujat muuttaen).

*

Professori Klingen sanoin:

”… apostoli Paavali tuhosi Efesoksen kultasepäntaidon ja –teollisuuden, koko design-kulttuurin, taistellessaan Artemiksen kulttia vastaan.”

Nykyraamatussa tuo jakso on otsikoitu: ”Taikausko kärsii tappion”.

Historia kirjoitetaan aina kirjoittajan tähystysluukusta käsin, niin myös uskonnon historia ja sen pyhät teokset.

*

Klinge summaa vuosisatojen tuhot:

”Kirjaroviot paloivat siis kaikkialla, ja niin jälkimaailmalle säilyi koko suuresta kreikkalais-roomalaisesta kirjallisesta kulttuurista, filosofiasta, historiasta, tieteestä, runoudesta ja näytelmistä vain osa, mutta paljon suurempi osa katosi.  Kun käsikirjoituksia alettiin löytää ja arvostaa 1400-luvulla, useista keskeisistäkin teoksista oli jäljellä enää yksi tai pari kopiota.  Tietenkin niin taiteen kuin kirjallisuuden häviö johtui myös barbaareista ja yleisestä välinpitämättömyydestä korkeampaa kulttuuria kohtaan.  Kristittyjä ei kuitenkaan voi vapauttaa suoranaisen laajamittaisen tuhoamisen syntitaakasta.”

*

Voisimme vielä jatkaa Raamatun ääressä, mestari-Klingen opastuksella.

Vihatekojen ja tarkoituksettomilta näyttävien tuhotöiden lisäksi nykyisin käytämme usein termiä ”vihapuhe”.  Se voidaan nähdä jonkinlaisena muotikäsitteenä, johon liittyy ainakin vähäinen viite siihen, että tämä olisi jotain uutta, nykyaikaan liittyvää, uusi ikävä asia, jota vastaan pitäisi taistella.

”Kaikki tietänevät, että Vanhassa Testamentissa on vaikka kuinka paljon ”vihapuhetta” ja raakuutta.

Mutta niin on Uudessa Testamentissakin, muistuttaa tunnettu ranskalainen ajattelija Michael Onfray, (joka toteaa että] Jeesus sanoo:

”… tuokaa heidät tänne ja teloittakaa heidät minun edessäni.” (Luuk. 19:27), Klinge kirjoittaa . 

Ranskaksi kohta kuuluu: ”kuristakaa heidät minun silmieni edessä”.

Suomeksi vuoden 1642 raamattu sanoo:

Syyttekin ne minun wiholliseni / jotca ei tahtonet minun anda wallita heitäns / tuocat tänne / ja mestacat heitä tässä minun nähteni.”

1938 käännös: ”Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.”

1992 käännös sisältää vain parin sanan muutokset: ”Mutta nuo viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen -- tuokaa heidät tänne ja teloittakaa heidät minun edessäni.'"

LDS-Holy Bible; “But those mine enemies, which would not that I should reign over them, bring hither, and slay them before me.” (surmatkaa/tappakaa heidät minun edessäni”) https://www.lds.org/scriptures/nt/luke/19?lang=eng  (Luuk. 19:27)

Vulgata: ”Verumtamen inimicos meos illos, qui noluerunt me regnare super se, adducite huc et interficite ante me.” (interficite – tappakaa…)

*

Me - vajavaiset

Näistä ja vastaavista sanoista on syytä muistuttaa nyt, kun media liittää kauhut vain islamiin sen sijaan, että ne liitettäisiin kaikkiin – monoteistisiin – uskontoihin.  Monoteismi on ehdottomuutta…”, summaa Matti Klinge.

Tämän voisi laventaa käsittämään vielä yleisemmin ihmistä: nämä sanat ja vastaavat, sekä erilaiset kauhut – niin näen – voisi liittää kaikkiin ihmisiin.  Meihin.  Ihminen on vajavainen….

*

Talentit

Miten ihmisen tulisi elää, miten toimia.  Miten ihmisen pitäisi elämänsä käyttää, että sen hyvin käyttäisi?  Aikansa, lahjansa, mahdollisuutensa?  Siis miten elää?

Jeesuksen viimeisistä puheista löytyy voimakas ohje, joka on vertauskuva, mutta sellaisenakin varsin vaikea otettava.  Miten tulkitsemme Hänen sanansa?  Tuo edellä esitetty mestaus-/teloituskäsky liittyy kertomukseen isännästä ja hänen palvelijoilleen uskomista rahoista.

Itselleen tyypillisesti Jeesus käyttää vertausta, hän esittää kertomuksen rahan tallettajista, ja tulosarvioinnista.  Palvelija, joka oli saanut huostaansa viisi talenttia, oli ”pannut rahan poikimaan” ja palautti tuottoineen 10 talenttia – ja sai kiitokset ja lisävastuita.  (Käännös aina vuoden 1642 Raamatusta vuoden 1938 käännökseen muotoilu oli ”leiviskä”)

Kaksi talenttia saanut palautti alkupääoman lisäksi 2 tuottotalenttia ja sai vastaavasti plussia.

Mutta kolmas palvelija, arempi ja varovaisempi, ”varmanpäälle pelaaja”, oli käärinyt liinaan tai kaivanut aarteen maahan ja palautti sen herralleen, mutta sai ankarat nuhteet – sekä sanktiot:

Käytiin seuraava sananvaihto (Luuk. 19:20-23):

"Mutta kun seuraava palvelija tuli, tämä sanoi: 'Herra, tässä on antamasi kultaraha. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä. 21 Minä pelkäsin sinua, koska olet armoton mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.' 22 Kuningas sanoi hänelle: 'Omien sanojesi mukaan minä sinut tuomitsen. Sinä kelvoton palvelija! Sinä siis tiesit, että minä olen armoton mies, että otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. 23 Mikset sitten vienyt minun rahaani pankkiin, niin että olisin palattuani voinut nostaa sen korkoineen?'

Jeesus korosti kovin tuotto-odotuksia, toiminnan taloudellisuutta, elämän tuloksia:

"Kuningas sanoi vieressään seisoville miehille: 'Ottakaa häneltä raha pois ja antakaa se sille, jolla on kymmenen kultarahaa.' 25 He sanoivat: 'Herra, hänellä on jo kymmenen kultarahaa.' 26 Mutta hän jatkoi:

'Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. 27 Mutta nuo viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen -- tuokaa heidät tänne ja teloittakaa heidät minun edessäni.'"

Terhakkaa puhetta.

Hänen sanojensa paino vain korostuu, kun tämä on Luukkaan evankeliumin kertoma viimeinen puhe, viimeinen vertaus, ennen kuin koitti aika siirtyä Jerusalemiin, henkilökohtaisen kärsimyshistoriansa finaaliin;

Tämän sanottuaan Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä.” (Luuk. 19:28) http://raamattu.fi/1992/Luuk.19.html#o113

*

Matteus kertoo vertauksen näin:

Palvelijoille uskotut rahat

14 "Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. 15 [i]Yhdelle hän antoi viisi talenttia* hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.

16 "Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. 17 Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. 18 Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.

19 "Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. 20 Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.' 21 Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'

22 "Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.' 23 Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'

24 "Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. 25 Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.' 26 Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. 27 Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. 28 -- Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. 29 Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. 30 Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.' ” – (Matt. 25:14-30).

*

Vuoden 1642 Raamattu, (Matt. 25:26-30) käännös:

”Mutta hänen Herrans wastais / ja sanoi hänelle: Sinä paha ja laisca palwelia / tiesitkös minun siitä näyttäwän / cuhunga en minä kylwä / ja sieldä cocowan / johonga en minä ola hajottanut / Niin sinun siis olis tullut anda minun rahan wahettajille / ja cosca minä olisin tullut / niin minä olisin tosin omani jällens saanut corgolla.  Ottacat siis häneldä se leiwiskä / ja andacat sille / jolla on kyjmmenen leiwiskätä.  Sillä jocaidzella / jolla on / sille pitä annettaman / ja hänellä pitä kyllä oleman.  Muttajola ei ole / sekin cuin hänellä on / pitä heneldä otettaman pois.  Ja heittäkät se kelwotoin palwelia ulkconaiseen pimeyteen / siellä pitä oleman itcu ja hammasten kiristys.”

*

Edellä mainittu LDS-käännös (Matt. 25:30.);

And cast ye the unprofitable servant into outer darkness: there shall be weeping and gnashing of teeth.”  (itku ja hammasten kiristys”).

Latinankielinen Raamattu, Vulgata: `illic erit fletus et stridor dentium'  http://www.thelatinlibrary.com/bible/matthew.shtml#25

*

Palvelijoille uskotut rahat, niiden arvo

Uuden Testamentin talentti; suurin rahayksikkö, 6 000 denaaria (Matt. 18:24);

Denaari (kreik. d narion, lat. denarius); alun perin roomalainen hopearaha, työntekijän päiväpalkka (Matt. 18:28)

5 talenttia = 30.000 denaaria = 30.000 työntekijän päiväpalkkaa = noin 100 vuoden työpanos, 100 henkilötyövuotta 100 x (50 viikkoa x 6 pv) = 30.000 työpäivää, vh)

2 talenttia = 12.000 denaaria = 12.000 työntekijän päiväpalkkaa = 40 vuoden työpanos.

1 talentti = 6.000 denaaria = 6.000 työntekijän päiväpalkkaa = 20 vuoden työpanos.

Nyky-Suomen keskipalkkaan muunnettuna (huom. muuttuja) 20 vuoden palkka olisi noin 800.000 euroa ja ”parhaan” talentti-mestarin tulouttama 10 talenttia vastaisi noin 4.000.000 euron pottia.

*

Professori Matti Klinge antaa sytykkeitä jatkopohdintoihin kirjoittaessaan vielä (Palvelijoille uskotuista talenteista):

”…(kertomus) on selkeä ja karu. .. () Se palvelija, joka ei isäntänsä matkojen aikana onnistunut kasvattamaan hänelle uskottua talenttia vaan oli vain tallettanut sen (liinaan/maahan], tuomittiin kadotukseen: ”siellä on oleva itku ja hammasten kiristys” (UT 1938).  Ja hänelle uskottu yksi talentti otettiin häneltä ja ennettiin menestyneimmälle, sen ajan huippusijoittajalle.

”Huonon palvelijan” puolustuspuhe ansaitsee kuitenkin pohdintaa: ”Minä tiesin sinut kovaksi mieheksi.; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, mihin et ole eloa viskannut”.  Isäntä oli siis rosvokapitalisti.

Heti seuraavassa lauseessa Jeesus tuomitsee jyrkästi ne, jotka eivät auta nälkäistä, janoista, vierasta, vangittua, koditonta.  Mikä siis on Jeesuksen ja Apostolin varsinainen kansa, eikö ”talenttinsa kätkeneen” rangaistus ole kohtuuton ja kapitalistinen keinottelu vastoin Jeesuksen muuta opetusta?  Onko kuvaus katsottava kritiikiksi?”, näin siis pohtii Klinge.

Tästä voimme ottaa ajatuksen juurta, itse kukin, juuri näinä aikoina.

”Joka tapauksessa tämä vertaus on Raamatun tunnetuimpia, ja sen voi tulkita kauniisti edellytystensä, lahjojensa, talenttinsa täyden käyttämisen kannustuksena ”kynttilänsä piilottamisen” sijasta.

Ilman tällaista tulkintaa se on raakaa puhetta, kaukana siitä, mikä ainakin minulle (Klinge] on kristinuskon pääsisältö (ja ainoa oikeuttaja): anteeksianto.  Synnit on anteeksi annettu, ja me kehotamme antamaan anteeksi ”niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”.  Vaikka se on toisinaan vaikeaa.” 

Näin siis professori Klinge. (Vuosipäiväkirja: Palmyran raunioilla, 13.10.2015.) Vahvennokset VH:n.

Ainakin minulle Klingen ”Palmyran raunioilla” on ollut parasta, antoisinta ja innoittavinta luettavaa aikoihin. 

Vuoden paras kirja!

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Vatikaanissa on paljon tallennettua kirjallisuutta julkaisemattomana.

Kalle Erkkilä

Talentit viittaavat siihen, että Jumala antaa Pyhän Hengen kunkin ihmisen persoonan mukaisesti. Toiset täyttyvät Hengellä enemmän toiset vähemmän. Tästä seuraa, että osa ihmisistä tuottavat suurempaa satoa esim. julistuksen ja pelastettujen sielujen muodossa kuin toiset. Kaikki kuitenkin palkitaan osansa mukaan.

Sitten on nämä, jotka eivät ota Pyhää Henkeä vastaan (vertaa: kaivaa talentin maahan, piilottaa). Ilman Pyhää Henkeä ei ole valmis ottamaan pelastusta vastaan, joten nämä ihmiset tuomitsevat itsensä kadotukseen.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ihmiselle annettu talentti - tai "leivistä", kuten se aikaisemmin, aina vuodesta 1641 suomalaisessa Raamatussa esitettiin - voidaan kai tulkita todella monin tavoin.
Kuten Klinge toteaa, sen voi tulkita "kauniisti edellytystensä, lahjojensa, talenttinsa täyden käyttämisen kannustuksena ”kynttilänsä piilottamisen” sijasta. Eli että antaa palaa, "hoksaa" käyttää mahdollisuuksiaan, carpe diem! Toisaalta siinä voi olla sinnikästä ja pitkäjänteistä itsensä kehittämistä, jotta "voisi antaa parhaansa".
Talentti tuo nyt mieleen tv:n viihdeohjelmat.. Eli haarukka tässä suhteessa voi olla väljä.
En näe että tämä olisi pahasti ristiriidassa sen kanssa, mitä kerroit; annetut edellytyksethän joka tapauksessa vaihtelevat, ovat ne sitten aineellisia tai henkisiä, tai mahdollisesti hengellisiä tai muuten spirituaalisia.
Jonkinlainen toinen syrjä on sitten nykypäivän finanssipeli ja uhkapeli, usein toisten rahoilla, järjestelmässä jossa voitot ovat pelaajan, mutta väistämättä koituvat tappiot sitten laajemman yhteisön, joka itse pelistä ei ole päässyt mitenkään osingoille, ainoastaan tärveltyneen markkinan kautta maksajaksi. Tuollaisen menestyjän, talenttinsa tuplaajan, suhteen sympatiani ovat niukat ja en sellaista näe, sananmukaisesta osuvuudesta huolimatta, vertauskuvan ydinviestiksi.
Se askarruttaa, mikä on ihmisen oma ansio ja mikä sitten hänen ulkopuolisen olevan ansio: jollain on lahjoja, "talenttia", jollain vähemmän tai muodossa jota on vaikea ainakaan yhteisöllisesti näyttää: miksi jollakin on, miksi toisella vain niukalti? Kompastuskiveksi voi muodostua tuo raamatullinen sana: Kellä on sille annetaan, kellä ei ole, siltä otetaan sekin vähä pois mikä hänellä on!

Kalle Erkkilä

Kun tarkastellaan Matteuksen lukua 25 kokonaisuudessaan, näemme että siinä on kolme vertauskuvallista tarinaa.

Ensimmäinen tarina kertoo kymmeneestä neitsyeestä, jotka odottivat sulhasta (Jeesus) tulevaksi. Viisi heistä täytti lamppunsa öljyllä (Pyhä Henki), viisi ei täyttänyt. Kun sulhanen lopulta saapuu, ne neitsyet joilla oli Pyhä henki kutsuttiin häihin. Ne viisi joilla ei ollut Pyhää henkeä suljettiin ovien ulkopuolelle. Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä". Pelastetuilla on Pyhä Henki ja Jeesus tuntee omansa. Ne joilla ei ole uskoa, ei ole myöskään Pyhää Henkeä.

Toinen tarina kertoo blogissa nyt kyseessä olevasta talentti-vertauskuvan (leiviskä).

Kolmas tarina kertoo kuinka Herran eteen kootaan kaikki kansat, jotka erotetaan toiset toisistaan niin kuin paimen erottaa toisistaan vuohet ja lampaat. Lampaille Herra sanoo: "Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti."

Vuoheille Herra sanoo: "Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä."

Kaikki tarinat kertovat samasta asiasta, eli heistä jotka ottavat pelastuksen vastaan ja heillä on Pyhä Henki ja he elävät Herran kanssa ikuisesti. Toinen ihmisryhmä taas eivät usko, heillä ei ole Pyhää henkeä ja päätyvät iankaikkiseen tuleen.

Jeesus tuli maan päälle kertomaan pelastuksesta ja antamaan itsensä uhriksi kaikkien puolesta. Pelastuksen saa uskomalla Jeesuksen uhrityöhön. Matteuksen luku 25 kertoo pelastuksesta ja kadotuksesta. En näe, että Jeesus tässä luvussa ryhtyy kesken kaiken jakamaan sijoitusneuvoja tai spekuloimaan kunkin yksilön lahjoilla tai vastaavilla. Opetus on selkeä kun katsoo kokonaisuutta. Raamattua lukiessa ei kannata irroittaa yksittäisiä jakeita pois kontekstista.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Weberin ja "Kapitalismin hengen" kontekstissa, olettaisi ainakin protestanttien ymmärtäneen asian juuri, kuin se kirjoitetaan... tosin pohjoisten kansojen seita-kultilla lienee jonkinlainen vaikutuksensa... uhrataan ja saadaan parempaa saalista (lienee ihmismielen auomatiikkaa).

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

En tiedä enkä vetäisi hätäisiä johtopäätöksiä siitä, mitä kirjoja Paavalin aikaan poltettiin efesoksessa. Suuresta summasta päätellen poltettuja kirjoja oli paljon ja ne olivat arvokkaita, mutta yhtä hyvin summa saattaa olla kirjailijan liioittelua tai koko rovion poltto päästä keksittyä lööperiä. Noin puoli vuosisataa Paavalin mestauksen jälkeen (mieheltä katkaistiin miekalla kaula) Efesoksessa avattiin Celsuksen kirjasto jonka komeat julkisivut ovat yhä raunioina pystyssä. On toki ollut ihmisiä jotka ovat liittäneet Celsuksen kirjaston ja Apostolien Tekojen maininnan yhteen.

En kuitenkaan suosittele kristinuskon (enkä muunkaan uskonnon) tai sen kannattajien demonisointia vaikka se onkin tänäpäivänä kuinka muodikasta tahansa. Kristittyjen syylistäminen kokoantiikin kulttuurin "tuhoutumisesta" on kuitenkin jo absurdisen liioiteltua. En kiellä etteikö kirja rovioita olisi toisinaan palanutkin, mutta sellaisista on aika vähän mainintoja 300-600 luvuilla, jolloin ainakin osa antiikin teksteistä säilyi luostareissa ja moskeijoissa.

Huom. Tuhotut kirrjakääröt olivat arviolta noin 1-50 vuoden ikäisiä, mikä oli papyrys rullan tavanomainen käyttöaika. Ne eivät myöskään olleet muinaismuistolain suojelemia eikä lailla voida suojella hävinnyttä historiaa takautuvasti. Mennyttä kuitenkin mikä mennyttä, joten mitä sitä enään suremaan kun on ennemmin yritettävä eteenpäin ja suojeltava sitä mitä yhä suojeltavissa on.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset