Veikko Huuska

Tänään Liisanpäivänä 19. marraskuuta 1951 kello 11.24

Tänään, Liisanpäivänä, 19. päivä marraskuuta minä synnyin.  Vuosi oli 1951 ja paikka Ikaalisten kunnansairaala, synnytyshuone.

Kello oli 11.24.

*

Harva kai tietää syntymähetkensä minuutin tarkkuudella, näin oletan, ja olen kuullut. 

Olin varsin pieni poika, kun syntymäpäivänäni äitini kertoi, miten hän oli huojentunut minun synnyttyäni, ja kun kätilö nappasi minulta napanuoran poikki ja sitoa kietaisi solmun – ja antoi oitis minut paljaaltani äidin syliin.  Sillä hetkellä hän katsoi salin seinällä, suoraan edessään, olevaa kelloa ja se näytti 11.25.  Ja kun kätilön toimet kestivät hänen arvionsa mukaan vain minuutin, - kätilö oli tumma ja tuikea sekä otteissaan rivakka:

Näinpä äiti päätteli, että minun tarkka syntymänaikani oli kelo 11.24.

*

Muistan tuon kellonlyömän, muistan hetken, jona äiti sen kertoi: paikan, missä istuimme ja läheisen suhteemme.

Äiti, tuo pieni sitkeä nainen, oli syntynyt Suomussalmen Ämmänsaaressa 24.4.1911, ja menetti oman äitinsä silloistauteihin noin 6-vuotiaana, ja kasvoi ihmiseksi äitinsä äidin, tuon piippua imevän, vielä pienemmän ja vielä sitkeämmän ämmän hoivissa.  Tiedän äidin varhaisnuoruudesta kipeän tragedian, jonka kerron joskus toisessa yhteydessä; tulin tietämään siitä vasta vuosikymmeniä myöhemmin, silloin hän jo lepäsi Ikaalisten uuden hautausmaalohkon hiekkarinteessä rauhassa elämän kivuilta ja vastuksilta. 

Kunpa, kunpa olisin jo hänen eläessään tiennyt sen minkä tulin sattuman ja väistämättömyyden vuoksi vasta hänen kuoltuaan tietämään, olisin voinut häntä vähän lohduttaa. 

Toinen hänen elämänsä tuskantäysi hetki oli kun perheemme menetti siskoni, meistä lapsista vanhimman ja aikuisimman, 14-vuotiaana.  Eikä häntä kovinkaan lohduttanut että meitä jäi jäljelle vielä kolme lasta, poikia, sillä tyttö meni ja se koski erityisesti.  Mutta kaikkiaan hänen elämänsä, piikomaanlähtö ensin Kajaaniin ja sitten toisen siskon perässä Helsinkiin, vuodet herrasväen perhepalvelijana koulivat häntä, niin että ei hän mikään mökin akka ollut, kun tohtoriperheen evakkopaikassa sotien loppuvaiheessa Ryttylässä sen Emilinsä, Sakkolassa syntyneen ja Laatokalla kalastajana toimineen karjalaisevakon kohtasi. 

Hyvin epätodennäköinen pari, sekä luonteensa että lähtökohtiensa suhteen, mutta niin vain kävi.

Ja kaiken muun ohella, ja minun itseni kannalta olennaisesti, minä sitten synnytin minuutilleen 65 vuotta sitten.

Maanantai 19. päivä marraskuuta 1951, kello 11.24. 

Tuona päivänä aurinko nousi (Hgin horisontissa) 8:29 ja laski 15.41.  Syntymäaikani osuu kokolailla keskelle auringonkierron haarukkaa.

https://almanakka.helsinki.fi/fi/arkisto/yliopiston-almanakat-universitetets-almanackor-1608-1999/1900-luvun-almanakat.html

Kiitos, äiti.  ..ja vähän kai isäkin, toki.

Pieni tapahtuma maailmalle, isompi äidille: minulle kaikki.

65 vuotta?

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Pieni tarkennus otsikkoon lienee paikallaan.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Onnea syntymäpäiväsankarille !

Toivottavasti saamme lukea hienoja kirjoituksiasi vielä pitkään.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Olen kuulemma syntynyt mummolassa 26.7. aamupäivällä kymmenen maissa. Enin osa talon väestä oli lähtenyt luonnonniitylle heinäntekoon. Ei niitä aikoja kotisynnytyksissä niin tarkoin silloin ajateltu saati dokumentoitu. Wanhan hywän ajan puntarilla punnittu 2,8 kilon rääpäle kuulemma olin. Pituuskin oli mitattu, äiti sen joskus kertoi mutta ei ole jäänyt tarkasti mieleen. Alle puoli metriä kuitenkin.

Äitini nukkui pois viime kesäkuussa 89-vuotiaana. Mökin tyttö, mökin akka, nuoruus raskasta työtä, viimeiset vuosikymmenet ensin sairas- sitten vanhuuseläkkeellä. Ainoalla ulkomaanmatkalla sota-ajan evakon kokemukset Ruotsissa. Elonkaaria on monenlaisia.

Onnea syntymäpäivällesi.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitos.
Elonkaaria on monenlaisia, toden totta. Äitisi tarina pani mielikuvituksen liikkeelle.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

No niin, seuraavat parikymmentä vuotta pidät ensiluokkaista blogiasi, ja saat minulta ensiluokkaisia kommentteja.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitos kaikille kommentoijille, - ja lukijoille!
Näillä mennään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset