*

Veikko Huuska

Miksi self made president voitti, ja miksi Hillary Clinton ei voittanut?

*

Miksi Yhdysvallat valitsi Self-Made Presidentin 2016?

..eli toisin sanoen: Miksi Hillary Clinton ei voittanut?

*

Yhdysvallat valitsi maan 45. presidentiksi oudon tyypin, suorastaan kummajaisen, mutta valinnan takana olivat ”suuremmat voimat”, nyt vain oli taas aika valita omanlaisensa pärjääjä päämieheksi.  Tällä valinnalla on historialliset juurensa.

*

Outojainen

Englannin kielessä on mielenkiintoinen sana ”odd”.  Vanhemmat meistä muistavat 1960-luvun puolelta Jack Lemmonin ja Walther Matthaun seikkailut elokuvassa Odd Couple, sittemmin pitkäikäinen tv-sarja.  Suomessa se esitettiin nimellä ”Parittomat kaverukset” – joskin parempi käännös ehkä olisi Oudot kaverukset?  http://www.leffatykki.com/elokuva/parittomat-kaverukset

Kääntäjän mukaan odd voidaan tulkita suomeksi aika monella tavalla:

Adjektiivi; pariton, outo, kummallinen, omituinen, kumma, ylimääräinen, satunnainen, tilapäinen, eriparinen, eri paria, yksinäinen, irrallinen, ylijäävä, pikku.

Substantiivi; todennäköisyys, voiton mahdollisuudet, mahdollisuudet, vedonlyöntisuhde.

Toden totta!

Mikään yksittäinen sana ei paremmin voisi kuvailla Yhdysvaltain presidentiksi valittua Donald J. Trumpia.

Hän on ”odd”.

*

Jos joku olisi tammikuussa 2015 kirjoittanut:

Historia kertoo, että republikaanien kummajainen on suosikki valtaamaan Valkoisen talon”, sitä olisi pidetty jonkinlaisena hutilyöntinä.

”Tämä on syys siihen, miksi niin monet republikaanit tulevat heittämään pyyhkeen kehään”, olisi ollut hebreaa.

”Asema dynastiassa, siteet Wall Streetiin – ja puhumattakaan superrikkaudet eivät pure äänestäjiin”.

Just, kaikki oikein, paitsi tuo ”Uber wealth” – ylirikas, sellainen valittiin, mutta ei ketään muuta. 

Sanoisin, että kokenut Wall Street –analyytikko Liz Peek oli melkoinen näkijä. 

Hän nimittäin kirjoitti nuo rivit tammikuussa 2015, ja vähän muutakin.  Lizin esittely täällä; http://www.thefiscaltimes.com/Authors/P/Liz-Peek

*

Historia: Demokraattia ei valita kolmasti peräkkäin!

Liz Peekin varsinainen ajatus oli:

Vain kahdesti on demokraattien onnistunut saamaan presidenttiys kolme kertaa peräkkäin.

Tällainen demokraattien tripla on nähty vain vuonna 1836, jolloin heidän ehdokkaansa Martin Van Buren voitti Whig-puolueen vastaehdokkaat, ja pääsi jatkamaan Andrew Jacksonin kahden kauden (1829-1837) pietiä.  Toinen tapaus onkin tunnetumpi, kun 1940 maailmansodan olosuhteissa Franklin D. Roosevelt hoiteli itsensä kolmannelle kaudelle, joka tosin jäi vajaaksi.  – Katso: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Yhdysvaltain_presidenteist%C3%A4

Tyypillisimmillään tämä ilmeni kun Al Gore hävisi vaalit Bill Clintonin kahden kauden jälkeen.

*

Demokraatit olivat tietoisia tästä ”kolmannen kauden kirouksesta”

Historiallisten ennakkotapausten antamia viitteitä oli omiaan vahvistamaan se hajaannus, joka vallitsi (myös) demokraattien kannattajakunnan keskuudessa.

Hillary Clintonin asema demokraattien presidenttiehdokkaana oli (piti olla) itsestään selvä, suoranainen läpihuutojuttu, ennakkoon.

Mutta hänen ehdokkuutensa oli mitä monimutkaisin ja vieläpä monilla rintamilla.  Mikä olennaisinta, hän ei koskaan ole ollut suosittu eikä taitava kampanjoija.  -

(Liz Peek ennakoi tammi 2015 –tekstissään Liz Warrenista kovaa kilpakumppania Clintonille esivaaleissa, mutta niin ei käynyt; sittemmin kesällä 2016 Warren oli vahvasti tyrkyllä Clintonin aisapariksi, varapresidenttiehdokkaaksi, mutta HC päätyi värittömään ja taka-alalle jääneeseen miesehdokkaaseen, Tim Kaine. ) https://en.wikipedia.org/wiki/Elizabeth_Warren

*

Epäsuosittu ehdokaspari

Hillary Rodham Clinton, Gallup-prosentit, suosio ja epäsuosio vaihtelut 1992-2016;

Hillary Clintonin gallup-luokitukset (suosio – epäsuosio – ei kantaa) osoittavat järkkymättömällä, ellei suorastaan järkyttävällä tavalla, miten kiistanalainen nainen hän on vuosien aikana ja etenkin – etenkin! – vaalivuonna 2016, hän on ollut ja edelleenkin on. 

Aikaisempiin pahoihin notkoihin kuuluu hänen merkittävä epäonnistumisensa Bill Clintonin presidenttikauden kärkihankkeen sairausvakuutusuudistushankkeen vetäjänä – niin sanotun Hillarycaren puskijana, - ja hankkeessa pahasti epäonnistuneena.  Korkeuksissa suosio kävi Lewinsky-skandaalin aikoina.  Mielipiteet rouva Clintonista hajosivat vahvasti hänen vuoden 2000 senaattorikampanjansa aikana, tosin siten, että positiiviset tunnot olivat tapissa ja negatiiviset etäällä.  Toinen voimakkaan sym- ja antipatian ero ajoittui hänen 2008 presidentinvaalien esivaaliturneeseen jolloin vastaehdokkaana oli tuleva presidentti Barack Obama. 

Mutta kuten mainittu, Mrs. Clinton nautti laajaa hyväksyntää ulkoministerikaudellaan 2009-2013, mutta suosio hiipui hänen toimikautensa päätyttyä. 

Kaikkein alimmilleen, suorastaan lohduttomimmilleen, hänen suosiokäyränsä laskivat hänen ilmoittauduttuaan mukaan 2016 presidentinvaalikampanjaan.  Tätä tosiasiaa ei Suomessa  - ja yleensä Euroopassa – ole tunnistettu, tai sitä yksinkertaisesti ei ole tiedetty!

Syyskuussa 2015, kun aloitti oman kampanjointinsa, suosio lasku jatkui ja epäsuosio lisääntyi.  Niinpä syksyllä 2015 Hillaryn suosio- ja epäsuosiokäyrät kohtasivat ”skandaalien merkeissä”, niin kai voi sanoa, sillä hänen menneisyytensä Whitewaterista viimeisimpiin sähköpostikohuihin alkoi painaa entistä rankemmin hänen imagoaan. 

Kun käyrät kohtasivat viime syksynä noin 45 %:n tasolla, epäsuosio jatkoi ponnahdustaan, joka päätyi kesään 2016 tultaessa katastrofaaliselle 57 % EPÄSUOSIOn tasolle. 

SUOSIO romahti samaan aikaan järkyttävälle 38 %:n tasolle. 

Kaiken imagotappion kruunasi vielä Ei mitään mieltä (No Opinion) osaston romahdus: 7 %:sta 4 %:iin.  Siis melkein kaikilla oli Clintonista jokin mielikuva, vaikutelma: 57 % epäsuosittu – 38 % suosittu.

Näin katastrofaalisilla suosioluvuilla ei ole kukaan presidenttiehdokas astunut presidentinvaaleihin.  Ei, paitsi yksi. Donald J. Trump 2016.

Vain demokraattipuolueen sinnikäs ja rupinen vaalityö saattoi auttaa noin epäsuositun ehdokkaan, kuin Hillary oli, niinkin kovaan, 60 miljoonan äänen tulokseen, kuin nyt tapahtui.

Äänten enemmyyteen se tällä kertaa riitti (marginaali noin + 2 % Trumpiin), mutta epäonnistuminen avain-osavaltioissa johti Trumpin menestykseen juuri vaa´ankielivaltioissa – ja presidenttiyteen.

Katso Hillary Rodham Clintonin Gallup Poll prosentit 1992-2016: https://en.wikipedia.org/wiki/Hillary_Clinton#/media/File:HillaryGallup1992-2016.png

*

Trumpin ja Clintonin imagot

Gallup Daily Tracking on julkaissut viikottain ehdokkaiden imago-galluppien tuloksia.  Niissä huomioidaan amerikkalaiseen tapaan paitsi suosio myös epäsuosio.

Ehdokkaiden suosio/epäsuosio –lukemat 8.10.2016 alkaen vaalipäivään 8.11.2016 saakka:

Trump:

Kaikkien yhdysvaltain aikuisten keskuudessa (Among National Adults):

Viikolla 40 (8.20.2016 alkaen): Suosittu: 30 % - Epäsuosittu 65 %.

Viikolla 45 (-8.11.2016 eli vaalipäivään tultaessa): Suosittu 35 % - Epäsuosittu 62 %

Clintonin vastaavat lukemat:

Viikolla 40: Suosittu 40 % - Epäsuosittu 55 %.

Viikolla 45: Suosittu 40 % - Epäsuosittu 57 %.

Eli siinä, missä Trumpin suosio kasvoi + 5 % ja epäsuosio laski -3 % = faktisesti 8 %-yksikön nousu,

Clintonin suosio pysyi ennallaan 40 %:ssa, mutta epäsuosio kasvoi 2 %-yksikköä = faktinen 2 %-yks. lasku.  Eroa tässä täysin yhteismitattomassa trackingissa siis 10 % muutos Trumpin hyväksi.  Se on jotensakin nähtävä selkeänä siirtymänä Trumpin ”laariin”. 

Huomattava on ainakin kaksi seikkaa: Clintonin suosio kävi 15.10. jo 44 %:ssa, ja vakiintui 16.10.-31.10. välillä 43 %:iin, mutta suli siitä tasaisesti vaalipäivän 40 %:iin.  Samoin Clintonin epäsuosio laski lokakuun puolivälissä muutamaksi viikoksi 53 ja 54 %:n tasolle, noustakseen kuun vaihteessa sitten ennätysmäisiin 57%:n lukemiin!  Tämä käyrästö osoittaa, että jokin tekijä – mitä ilmeisimmin FBI:n tuolloin uudelleen avaama e-mail –tutkinta romahdutti Clintonin suosion.

Aikajaksolla 15.10.-21.10.2016 Clintonin asetelma oli hänen kannaltaan parhain: suosio oli 44 % ja epäsuosio 53 % = Epäsuosion enemmyys oli ”vain” 9 %-yksikköä. 

Vaalipäivänä 8.11.2016 puntit olivat: Suosio 40 % ja Epäsuosio 77 % = Epäsuosion enemmyys oli peräti 17 %-yksikköä

Romahdus, mikä romahdus.

Se toinen huomioitava seikka on se, että tämä gallup mittasi kaikkien yhdysvaltalaisten aikuisten mielipiteitä ehdokkaista, sikäli se oli siis ”ultra-demokraattinen”.  Vaaleissa kävivät äänestämässä vain ne 52 % yhdysvaltalaisista aikuisista, jotka olivat rekisteröityneet äänestäjiksi ja sitten vielä käyttivät ääntään.  Heidän joukossaan saattaisi puolue- ja ehdokasuskollisten jonkinmittaisen määrän vuoksi olevan kenties aavistuksen loivempia kannatusmuutoksia, kenpä tietää? 

Mutta senkin johtopäätöksen tästä voinee tehdä: jos äänestysaktiivisuus olisi ollut olennaisesti korkeampi, Hillaryn mahdollisuuksia se ei – vastoin perinteistä vaalianalyysitietoutta – olisi parantanut.

*

Ehdokkaiden suosio oman puolueensa kannattajien keskuudessa:

Muutokset imagossa (suosio/epäsuosio) viimeisen kampanjakuukauden aikana:

http://www.gallup.com/poll/189299/presidential-election-2016-key-indicators.aspx#pcf-fave

Republikaanien ehdokkaan, Trumpin, imago republikaanien sekä republikaaneihin kallellaan olevien Yhdysvaltain aikuisten asukkaiden keskuudessa:

Alussa: 8.10.2016 alkaen: Suosittu 64 % - Epäsuosittu 34 %.

Lopussa: 8.11.2016: Suosittu 71 % - Epäsuosittu 28 % = suosio +7 % ja epäsuosio – 6 % = + 13 %-yksikköä.

Demokraattien ehdokkaan, Clintonin, imago demokraattien ja demokraatteihin kallellaan olevien aikuisten asukkaiden keskuudessa:

Alussa 8.10.2016 alkean: Suosittu 76 % - Epäsuosittu 21 %.

Lopussa: 8.11.2016: Suosittu 77 % - Epäsuosittu 21 % = Suosio + 1 % ja epäsuosio +-0 = + 1  %-yksikköä.

Trump kiri tässäkin katsannossa +13 kun Clinton vain +1 %-yksikköä = Trumpille voittoa +12 %-yksikköä.

*

Ehdokkaiden huomioarvot viikottain, koko maan aikuisten keskuudessa:

Candidate´s Impackt Among National Adults

http://www.gallup.com/poll/189299/presidential-election-2016-key-indicators.aspx#pcf-read

*

Clintonin varapresidenttiehdokas

Kuten edellä mainittiin, Clintonille olisi ollut tarjolla kampanjakumppanikseen Liz Warren, mutta hän päätyi mitäänsanomattomaan mieskompromissiin, Tim Kaineen.  Mrs. Warren oli republikaani vuoteen 1996, jolloin siirtyi (”loikkasi”) demokraatteihin, tämä ei kaksipuoluejärjestelmässä ole osoittautunut miksikään erityiseksi suositukseksi, ei nyt ainakaan Clintonin ja demokraattien puoluekoneen kannalta.  Toisaalta, Clintonin olisi ehkä kannattanut panostaa Bernie Sandersin saamiseksi aisaparikseen?

*

Kalemeontti haukkasi tyhjää

Clinton peesasi Sandersia vasemmalle, mutta menetti keskikentän kannattajia

Clintonin suhde Sandersiin oli ongelmallinen.  Sanders tuli peliin puskista, täydellisenä yllätyksenä Clintonin mielestä.  Hän oli keskittynyt vain pitämään oman maineenhallintansa jotensakin kasassa ja ennenkaikkea pitämään dermokraattien äänestäjäkunnan koherenttina, kasassa.  Vaarallisena näkynä väikkyi teekutsuliikkeen hajalle ampuma republikaanienn puolue, joka näytti hajoavan ”käsiin.”

Clintonilla ei hermo pitänyt, ja hän ei pitäytynyt valmiissa suunnitelmassaan ajaa yhdysvaltalaisen poliittisen keskikentän, gaussin käyrän korkeimman kohdan halki, vaan hän lähti hakemaan Sandersin jäljiltä isännättömiksi jääneitä uuden kriittisen nuoren vasemmiston ääniä, ymmärtämättä, että hän ei koskaan voi niitä voittaa puolelleen, kuin enintään marginaalisesti.

Mutta hän mukautti vaaliohjelmansa vahvasti Sandersin perinnön rippusille, ja niin siitä tuli etukäteen ajateltua vasemmistolaisempi.  Tässä Clintonille niin tyypillisessä pelissä kameleontti hävisi.  Hän ei saavuttanut – ei yksinkertaisesti voinut saavuttaa – uuden vasemmistoaallon henkeä ja sielua: sieltä tuli vesiperä.  Mutta ohjelman vasemmistolaistamisella oli se seuraus, että osa keskikentän demokraateista käänsi hänelle selkänsä.  Osa potentiaalista keskiluokkaisen amerikan liikkuvaa äänestäjäkuntaa koki, että olisi alun perin voinut äänestää Clintonia – etenkin kun vastaehdokas oli mitä oli, Trump – mutta Hillaryn kaksi askelta vasemmalle vaalisteppi, karisti nämä äänestäjät hänen kelkastaan.  Demokraateilla (Suomessa sosialidemokraateilla) on tämä ikuinen dilemma: haluttaessa tehdä ”oikeaoppisempaa” ja ”parempaa” politiikkaa, otetaan askel tai kaksi vasemmalle, ja ainoana tuloksena on: menetetään keskiympyrään seudun potentiaaliset äänestäjät kaksin-kolmin verrion siihen, mitä saadaan sieltä vasemmalta.

*

Kansakunnan tila

Ei niinkään vanhat gallupit osoittivat, että ylivoimainen enemmistö – 71 % - amerikkalaisista ajattelee, että Yhdysvaltain talous on vääntynyt vinoon ja suosii rikkaita.  Erityisen selkeästi kävi ilmi, että tätä mieltä ollaan likipitäen yksimielisesti siellä tulotikkaiden alapienoilla.  Tämä tunne on pienituloisia amerikkalaisia voimakkaasti yhdistävä tekijä: talouden vinoon menon tunne on universaali.

Ainoa väestöryhmä, joka selkeästi poikkeaa tästä laajasta näkemyksestä, eikä usko väitettyyn järjestelmän epärehellisyyteen – ja epäreiluuteen – on varakkaista republikaaneista muodostuva eliitti.

Nyt vain kävi niin, että epäreiluuden tunnot myllersivät presidentinvaalit 2016.  Hassua sinänsä, että voittajaksi tästä myrskystä nousi juuri tähän pieneen minoriteettiin, eli republikaaniseen rahaeliittiin ehdottomasti kuuluva ehdokas – Donald J. Trump.  Tuo self made president. 

Hän ei mitenkään voi olla järjestelmän tuote, sillä juuri järjestelmää vastaan tässä käytiin voimaperäisesti, ja hän itsekin antoi jossain välissä ymmärtää, että hänkin näkee niin, mutta silti hän jos kuka on järjestelmän mies, mutta että järjestelmän vastaisessa myrskyssä järjestelmän mies voittaa, se osoittaa, että hän on omaperäinen, omatekoinen, ellei sitten peräti juuri mainittu self made President. 

*

Hän teki itse itsestään presidentin.

Vaikka työllisten määrä Yhdysvalloissa on lisääntynyt, keskimääräinen tuntipalkka putosi 2014 yllättävästi 5 %. 

Vuodesta 2005 vuoteen 2012 alin 40 % kotitalouksista menetti 7 % tuloistaan, kun taas tuloryhmien korkein 5 % sai tuloja peräti 30 % lisää mainittuna aikana.

Taannoin julkaistu AFL—CIO raportti totesi, että aikoinaan keskiluokan suosikkina presidentiksi noussut Obama ei ole tehnyt juurikaan mitään korjatakseen keskiluokan kokemaa nurjaa suuntausta.  Raportti kumoaa keskeisiltä osiltaan Obaman onnellisen puheen talouden noususta, toteamalla: ”Huolimatta esitetyistä numeroista, Amerikan keskiluokka on syvissä vaikeuksissa”.  Samalla kun Clinton entrasi Sandersin vaikutuksesta ohjelmaansa vasemmalle, hän julisti kuuluvasti: ”Älkää antako kenenkään kertoa teille mitä pitäisi tehdä, sillä te tiedätte, että se on yritykset, ja nimenomaan yritykset, jotka luovat työpaikkoja”.  Kun tähän lisää hänen rahakkaat kumppanuutensa Wall Street –porukoihin, onkin sekametelisoppa valmis.

Kun republikaanit tappiollisten 2012 vaalien jälkeen tekivät syvää itseanalyysiä, sen keskeisiin huomioihin kuului, että viimeisten 60 vuoden ajan amerikkalaiset ovat yhdistäneet republikaanit varakkaisiin kansanosiin.  ”Käsitys, joka paljastui äänestystutkimusten yhteydessä, että Great Old Party eli republikaaninen puolue ei välitä ihmisistä, tekee suurta vahinkoa puolueelle ja sen ehdokkaille liittovaltion tasolla, ja erityisesti presidentinvaaleissa”.  Tiivistelmä oli: "Republikaanit keskittyvät liikaa politiikkaan, ja jättävät yhteydet tavallisiin ihmisiin hunningolle”. 

Eli kuten Jack Kemp sanoi: ”Kukaan ei välitä, mitä sinä tiedät, jos he vain tietävät, että sinä välität”.  Tämä huomio olisi voinut olla suoraan Trumpin suljetusta sisäpiiristä: tätä ohjenuoraa hän nimittäin noudatti. 

Mutta Clinton ei.

*

Clintonin persoona

Yhdysvalloissa laaditaan jatkuvasti julkisuuden poliitikoista suosioprofiileja ja erilaisia käyriä.

Hillary Clintonin suosio pysytteli korkealla tasolla hänen toimiessaan ulkoministerinä 2009-2013, korkeimmalla tasolla hänen uransa aikana – pois lukien Lewinsky-skandaalin aikaan osunut piikki.

Hänen all-time high –suosionsa osui huhtikuuhun 2012,: tuolloin ulkoministerinä hänen asemansa ja henkilökuvansa näytti parantuneen dramaattisesti amerikkalaisen yleisön silmissä, ja hän saavutti maailman kovimpaan kärkeen kuuluvan arvostuksen.  Juuri 2012 Internet-meemi ”Tekstareita Hillarylta” https://en.wikipedia.org/wiki/Texts_from_Hillary oli suosionsa huipulla, valokuvassa Clinton istui sotilaskoneessa aurinkolasit silmillä ja hyödynsi blackberryä (levikki maailmalla huipussaan, noin 80 miljoonaa käyttäjää juuri tuolloin)..

Clinton pyrki selittämään silloista suosiotaan sanomalla alkuvuodesta 2012: ”On tietty johdonmukaisuus, kuka olen ja mitä teen, ja uskon, että ihmiset tulevat lopulta sanomaan: ”No, te tiedätte,.. ”

*

Lopputulos

Gallupin (11.11.2016) mukaan 84 % yhdysvaltalaisista aikuisista hyväksyy Trumpin voiton.

Republikaanien kannattajista sen tekee 100 %.  Nolla katsoo että voitto ei olisi legitiimi.

Clintonin äänestäjistä 76 % katsoo, että Trumpin voitto on legitiimi ja hyväksyy sen.  23 % Clintonisteista katsoo ettei Trumpin voitto ole legitiimi.

Clintonin kannattajista 60 % katsoo, että Trumpin voitosta on pysyvästi harmia ja huolta amerikkalaisille, 38 % katsoo, ettei ole.

Trumpin kannattajista huolissaan on 17 % katsoo että aihetta huoleen on, 80 % katsoo että ei.

Kaikista aikuisista 38 % katsoo että valinnasta on harmia, 58 % toteaa tämänhetkisenä käsityksenään, ettei ole.

Katso yksityiskohtaisemmmin täältä: http://www.gallup.com/poll/197441/accept-trump-legitimate-president.aspx

*

Tyytyväisyys kampanjoihin

Ehdokkaiden kampanjat eivät tyydyttäneet

Aikuisista amerikkalaisita 50 % katsoi, että Clintonin kampanja oli OK, ja 48 % oli tyytymätön.

Trumpin kampanjaa piti tyydyttävänä 29 % ja epätyydyttävänä peräti 69 %.

Sekä vuoden 2012 että 2018 ehdokkaiden kampanjat saivat olennaisesti paremmat ”paperit” ihmisiltä.

http://www.gallup.com/poll/197027/ratings-trump-campaign-worst-recent-election-years.aspx

*

Mikä olikaan alkuperäinen kysymys?

Kysyttiin:

Miksi Yhdysvallat valitsi self-made-presidentin?  Siis Trumpin.

Vastaus lienee:

Siksi, että hänen vastaehdokkaansa, joka toki oli paljon pätevämpi valtakunnan korkeimpaan virkaan, oli tavattoman epäsuosittu persoona, Hillary Clinton.  Hillary oli monta prosenttiyksikköä epäsuositumpi kansalaisen keskuudessa, kuin suosittu.  Hänen kansallinen suosiopääomansa kertakaikkiaan oli syöty loppuun.

*

Summa summarum

Alussa viittasin analyytikko LIz Peekin artikkeliin, joka on julkaistu 14.1.2015 The FiscalTIMES –julkaisussa.

Artikkelinsa lopussa LIz Peek pohtii vielä itseoppineiden tai oikeamminkin omavoimaisten presidenttien kavalkaadia Yhdysvaltain historiassa.

Hänen mielestään sellaisia olivat presidentit, omatekoisia miehiä:

Harding (1920), Coolidge (1924), Eisenhower (1952, 1956), Lyndon B. Johnson LBJ (1964), Nixon (1972) ja Reagan (1980, 1984).

“Viimeisten sadan vuoden aikana on voittanut omatekoinen mies kaikkiaan 8 kertaa (edellämainitut).”

Amerikkalaiset rakastavat lumpuista rikkauksiin –tarinoita, ja itse tehtyjä miehiä ja naisia.  … Opetus on siinä, että nyt voi olla sen aika: tämä seikka – self made person – voi olla tärkeä jutut vuoden 2016 vaaleissa.”

Ja niinhän siitä muodostui.

Vaalit voitti self made president.

Ei erityisen huonosti aavisteltu, vai mitä?

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Tekstissä mainittu Andrew Jackson, joka voitti 1828 vaaleissa oli Yhdysvaltain ensimmäinen itseoppinut, self-made man –presidentti. Hän oli myös ensimmäinen Appalakkien länsipuolelta presidentiksi valittu ehdokas!

Andrew Jackson, joka syntyi 1767 Wachaw´ssa, Etelä-Carolinassa, skottilais-irlantilaiseen alhaista syntyperää olevaan maahanmuuttajaperheeseen. Isä oli vapaussodan veteraani joka kuoli 1782, jättäen Andrewn orvoksi tämän ollessa 15-vuotias.

Jackson opiskeli lakia ja muutti länteen aloittaakseen siellä käytännön lainkäytön.

Kun Jackson voitti vuoden 1828 vaaleissa hänestä tuli ensimmäinen ”self-made man” ja samalla ensimmäinen presidentti joka valittiin Appalakkien länsipuolelta Valkoiseen taloon.

Appalakit on Yhdysvaltain itärannikon vuorijono, jonka itäpuolella oli kai sitten se jo tuolloin tunnistettu ”idän eliitti”, ja ”ison suon kansa”, eli Washingtonin ”pöpelöt päättäjät”?

Katso Yhdysvaltain ensimmäinen ”self-made man” presidenttinä. Jää vain kysyttäväksi, oliko hän samalla myös maan ensimmäinen ”self-made president”?
http://millercenter.org/president/gallery-image/fi...

*

Yhdysvalloissa kylläkin katsotaan, että jo Abraham Lincoln oli paitsi itseoppinut mies vielä suuremmassa määrin omin avuin menestynyt mies. Mutta oliko hän myös omaperäiseksi havaittu tai ainakin sellaisen imitsin omaava mies. Epäilemättä?

More than a Self-Made Man Lincoln was without a doubt a self-made man. Everyone knows the ... Was Abraham Lincoln self-made or self-invented, especially in the years before he became president?

Onko Trump siis jossain katsannossa sellaisten edeltäjiensä kuin A. Jackson ja A. Lincoln myöhäinen perillinen?

Self-made man and self-made president? Jotain tässä on.
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kaksipuoluejärjestelmään kuuluu itseoikaisumekanismi, joka käytännössä tarkoittaa tiettyä vaihtelua siinä, kumman pääpuolueen ehdokas tulee presidentiksi.

Tässä ikään kuin pelaa suurten lukujen laki, ja toisaalta vastakohtien toisiaan tasoittava linja, jana.

Eräässä mielessä voisi ajatella myöskin, että hulvattoman libidon omanneen, mutta kohtalaisen järkevän ulkopolitiikan osanneen Mr. Clintonin jälkeen tuli kutakuinkin ääpelö G.W. Bush, ja häntä taas seurasi sisäsiisti ja taitavapuheinen Obama, jota sitten nyt seuraa täysin hillitön "suorasuu", jonka stilistinen ja stailistinen taso ei missään muotoa yllä kunnioitetun edeltäjänsä sfääreihin.

Historia luo edellytyksiä tulkita monia asioita dialektisesti?

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Pari pikkuhuomautusta:

Roosevelt oli presidenttinä täydet kolme kautta ja vielä alun neljättäkin.

"Lumpusta rikkauksiin" on hieman koominen ilmaus syntymärikkaasta Trumpista puhuttaessa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kyllä, mutta siis hän rikkoi myös tuon kolmen peräkkäiskauden haamurajan: hänen jälkeensä kausien määrä rajattiin kahteen kauteen.

Ryysyistä rikkauksiin taisi olla Lizin tekstistä 15.1.2015; siis melkein kaksi vuotta sitten. Ajattelin, että hänen muut pointeistaan osui kohtalaisen hyvin kohdalleen, noin ennustuksena. Btw Trump ei tainnut missään neljästä konkurssistaan joutua täysin puille paljaille, joten hän ei täytä tuota kriteeriä edes konkursseja kokeneena..

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Tuossa aika hyvä syy, Bill ymmärsi paremmin sen minkä Trump hyödynsi. Hillary tai puolueen johto ei.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20161116220002808...

Tuossa vielä sitä Trumpin viestiä...

https://www.youtube.com/watch?v=vST61W4bGm8

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset