Veikko Huuska

Viipurin Manifesti

Viipurin Manifesti

*

Kaikki muistavat Viipurin pamauksen – ja monet ovat käyneet kahvilla Viipurin Pyöreässä tornissa.  Mutta kuka muistaa Viipurin Manifestin? 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viipurin_manifesti

*

Viipurin manifesti ei suoraan liity Suomeen, vaikka tapahtumapaikka olikin Suomessa, mutta koska sillä oli välillisiä – ja miksei välittömiäkin – vaikutuksia maahamme, ja sen ”lähestyvään itsenäistymiseen” (tuolloinhan ei itsenäisyyden aamunkoi ollut kuin etäinen kajastus taivaanrannan takana…), niin ansainnee kertoa tässä hieman tapauksesta nimeltä Viipurin Manifesti.

*

Duuman nousu, uho ja tuho

Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen vanavedessä oli toukokuussa 1906 järjestetty Venäjän ensimmäisen nykyaikaisen parlamentin, Duuman, vaalit.  Vallankumoushengen vielä leijuessa ilmanalassa, duumasta tuli pian – ainakin silloisessa mittakaavassa – radikalismin ja liberalismin äänekäs pesä.  Protesteja aiheutti muun muassa huhtikuussa 1906 säädetyt uudet perustuslait, joita voitiin muuttaa tsaarin aloitteesta: Duumalla ei siten ollut keskeisissä asioissa ratkaisevaa sananvaltaa.  Myöskään hallitsijan veto-oikeutta ei voitu rajoittaa.  Niinpä puheet ja meno Taurian palatsissa, joka toimi Duuman istuntosalina, kovenivat.

Tämä ei käynyt ylimmän vallankeskuksen pirtaan, ja niinpä tuore parlamentti ehti istua pulpeteissaan vasta vaivaiset 72 päivää, kun tsaari Nikolai II hajoitti koko Duuman 21.6.1906.

Novaja Gazeta kirjoitti miten hyvät erottajaiskorvaukset duuman jäsenet saivat.  Tuolloisella kymmenen ruplan erorahalla eli herroiksi monella tavalla.  Tämäkin oli omiaan ärsyttämään: ostetaanko demokratia rahalla?

Kaikki eivät halunneet niellä tällaista hajotuskäskyä, vaan protestoivat.  Esimerkiksi ruhtinas Georgi Lvov oli yksi näistä järkyttyneistä, joka piti hajotuskäskyä ”räikeänä hyökkäyksenä parlamenttivaalien periaatteita vastaan”, vaikka itse olikin vastustanut maareformia.  Ruhtinas Lvov sairastui matkalla Viipuriin ja hänen oli palattava takaisin pääkaupunki Pietariin, mutta on ilmeistä, että hän kannatti Viipurin Manifestia. Myöhemmin hän radikalisoitui lisää, oltuaan sitä ennen oman määrittelynsä mukaan ”kohtalainen liberaali”.  Hallituksen katsotaan yleisesti kohdelleen Duumaa ”huonosti”.

Kuva: Osanottajia saapuneina Viipurin rautatieasemalle; https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%92%D1%8B%D0%B1%D0%BE%D1%80%D0%B3%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B5_%D0%B2%D0%BE%D0%B7%D0%B7%D0%B2%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D0%B5#/media/File:Bulla_VyborgDeputies.jpg

*

Viipuriin, Viipuriin..

Raivostuneet duuman jäsenet, kutakuinkin puolet 478:stä jäsenestä, päätti pitää varjoistunnon.  Paikaksi valikoitui Pietarin läheltä kylpyläkaupunki Viipuri, tunnin junamatkan päästä, autonomisen Suomen puolelta, jonne Venäjän miliisikunnan pidätysvalta ei yltänyt.  Pietarissa kokoontuminen oli mahdotonta, koska molemmat duuman rakennukset Tauriassa sekä Perustuslaillisen puolueen puolueklubi oli miliisin ja armeijan joukkojen piirittämä.

Niinpä 220-230 duuman jäsentä, enimmäkseen ”kadettien” eli perustuslaillisten (KD) ja Trudovikien (liberaalien) edustajaa ja jokunen varaedustaja pöllähti Viipuriin, ja asettui Hotelli Belvedereen.  Vielä iltamyöhällä joitain mattimyöhäisiä tipahteli kaupunkiin. http://www.ts.fi/uutiset/maailma/1074116871/Duumalla+historialliset+istunnot+Taurian+palatsissa

Varjoistunnon ainoana tavoitteena oli keskustella duuman hajoituksen synnyttämästä tilanteesta ja esittää vastalause ”kansakunnan edusmiesten aseman kumoamisesta”.  Viipurin kokouksen puheenjohtajana toimi Duuman puheenjohtaja Sergei Murmtsev.

Yöllä, vasten 22.7. päivää, kansanedustajien keskustelujen ja väittelyn tuloksena syntyi kaksi päätösesitystä.  Ensimmäinen oli Trudovikien ja sosiaalidemokraattien laatima vaati armeijaa ja laivastoa tukemaan vallankumousta ja että ihmiset lakkaisivat noudattamasta hallituksen määräyksiä.  Toinen versio oli Kadettien laatima, ja Pavel Miljukovin kirjoittama (Miljukov ei ollut erotettu edustaja), ja siinä vaadittiin passiivista vastarintaa: unohdetaan asevelvollisuus, jätetään verot maksamatta ja kieltäydytään valtion velvoitteista, ellei Duumaa kutsuta takaisin työhönsä. 

Lopullinen Manifestin sisältö ja muoto syntyi jatkotyöstössä, jossa pohjana oli Kadettin versio.  Huolimatta avoimiksi jääneistä kiistanaiheista Viipurin manifesti allekirjoitettiin vielä 23.7. iltamyöhällä, kesken lopullisen tarkistuksen, sillä ”aikaikkuna” alkoi sulkeutua.  Pietarista tuli käsky hajaantua ja palata kaupunkiin, ja lisäksi Suomea ”uhkasivat kohtalokkaat seuraamukset”.  Manifestin allekirjoitti 180 edustajaa, myöhemmin siihen liitettiin vielä 52:n edustajan allekirjoitukset.

Manifesti painettiin lehtisen muodossa 23.7.1906 suomeksi ja sittemmin venäjäksi 10.000 kappaleen painoksena, ja lisäksi otettiin erillinen uusintapainos ulkomaille jaettavaksi. 

Manifestin tai osia sen tekstistä julkaisseita sanomalehtiä rangaistiin poliisin suorittaman takavarikoinnin, määräaikaisen julkaisukiellon ja vastuunalaisten lehtimiesten pidätyksin.

Historioitsija Orlando Figesin mielestä Viipurin Manifesti oli ”tyypillinen esimerkki Kadettien militantista teeskentelystä”.

Manifestin allekirjoitti Pavel Miljukov sekä 120 kadettien ja 80 trudobikien edustajaa sekä sosiaalidemokraattisen puolueen varaedustajien ohella joitakin muita poliittisia edustajia kuten Sosiaalisen vallankumouspuolueen ja muslimipuolueen hajajäseniä.

*

Jälkityöt

Oikeuskäsittely niitä vastaan, jotka olivat allekirjoittaneet Viipurin Manifestin aloitettiin 29. päivä heinäkuuta 1906.

Viipurin Manfestilla ei ollut sanottavaa vaikutusta ihmisiin.

Joulukuussa 1907 niin sanottu ”Viipurin oikeudenkäynti” järjestettiin Pietarissa. 

Oikeudenkäynnin tuloksena 167 edustajainhuoneen duuman jäsentä tuomitiin kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen, mikä tarkoitti, että he menettivät oikeuden asettua duuman sekä muiden siviilijärjestelmien vaaleihin ehdokkaiksi tulevissa vuoden 1907 vaaleissa.

Kuva; Viipurin Manifestin allekirjoittajat syytettyinä lakituvassa 7.12.1907; https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%92%D1%8B%D0%B1%D0%BE%D1%80%D0%B3%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B5_%D0%B2%D0%BE%D0%B7%D0%B7%D0%B2%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D0%B5#/media/File:Deputats_1st_State_Duma.jpg  Kuvan alateksti: ”Hajoitetun duuman entiset jäsenet yhteisesti kokoontuneina vastaamaan ”Viipurin valituksen” osallisuudestaan 11. joulukuuta 1907.  Tuomioistuimen tuomiolla kaikki syytetyt paitsi kaksi (167 edustajaa 169:stä) tuomittiin 3 kuukaudeksi vankilaan.”

*

Viipuri suosiossa

Hotelli Belvedere Viiipurissa oli Venäjän opposition ja vallankumouksellisten suosima tapaamispaikka. (Museovirasto)

Avainsanat

duuma / Viipuri / Viipurin julistus

*

http://itsenaisyys100.fi/punainen-hallinto-kesti-viipurissa-pisimpaan/#more-info-3538 / Venäjän duuman epävirallinen istunto Hotelli Belvédèressä 1906

”Venäjän duuman epävirallinen istunto Hotelli Belvédèressä 1906

Osa Venäjän vuonna 1906 hajotetun ensimmäisen valtakunnanduuman jäsenistä piti Viipurissa hotelli Belvederessä jatkoistunnon, jossa duuman jäsenet hyväksyivät ”Viipurin manifestin”.

Keisari Nikolai II duuman 21.7.1906, minkä jälkeen lähes puolet duuman jäsenistä lähti Viipuriin puimaan tapahtunutta. Pietarissa he eivät voineet kokoontua. Kokouksen alkaessa sunnuntai-iltana klo 22.40 hotelli Belvederessä paikalla oli 180 duuman 450 jäsenestä. Joitakin edustajia saapui vielä seuraavana aamuna.

Viipurin läänin kuvernööri N. von Rechenberg paheksui kokouksen järjestämistä, mutta ei ryhtynyt kovempiin toimiin. Duuman jäsenet hyväksyivät julistuksen Venäjän kansalle, jonka merkitystä Venäjän hallitus vähätteli. Belvederestä tuli tämän jälkeen vapaamielisten ja vallankumouksellisten suosima kokoontumispaikka.

Ravintoloitsija Konstantin Ehrenburg tilasi tapahtumasta maalauksen, joka oli esillä portaikossa. Ehrenburg mainitsi vuoden 1907 Viipurin osoitekalenterissa, että hotellissa oli ”I:n Valtakunnanduuman taulu, jossa naishahmo osoitti manifestia symbolisoivaa asiakirjakääröä ja allekirjoituksessa mainitaan tuo kokoontuminen”.

Wiborgsbladet julkaisi vuonna 1911 manifestin sen viisivuotismuiston kunniaksi ja sai syytteen, josta Viipurin raastuvanoikeus vapautti lehden. Tapaus suuntasi huomion Belvederessä nähtävillä olleeseen maalaukseen. Viipurin poliisimestari vaati maalauksen poistamista, ja karkotusuhan alaiseksi joutunut Ehrenburg suostui peittämään sen kankaalla.”[1]

[1] Sven. 1981. Kulttuurielämä, vapaa-ajanvietto. Teoksessa Viipurin kaupungin historia IV: 2 osa. Vuodet 1840–1917. Helsinki: Torkkelin säätiö, s. 496–497. Kuujo Erkki. 1981b. Järjestötoiminta. Teoksessa Viipurin kaupungin historia IV: 2 osa. Vuodet 1840–1917.

Linkkejä:

Viipuri-lehti 24.7.1906 kertoi duuman hajottamisesta ja Viipurissa järjestetystä duuman jäsenten kokouksesta.

*

Lue lisää Viipurin istunnosta Viipuri-lehden numerosta 24.7.1906; http://itsenaisyys100.fi/wp-content/uploads/2016/04/Wiipuri_166_24_07_1906.pdf

*

Viipurin kapinaistunnon pikantteja piirteitä

Duuman historia liittyy myös Viipuriin.

Kun Nikolai II hajoitti heinäkuussa 1906 duuman, osa sen jäsenistä etsi uutta kokoontumispaikkaa pitääkseen kapinallisen istunnon.  Valinta osui Viipurin Belvedere-hotelliin, joka sijaitsi Salakkalahdenkadun ja Karjalankadun kulmauksessa kohdassa, josta Suomesta tultaessa käännytään Viipurin rautatieasemaa kohti.

Kapinallisen kokouksen osanottajiin lukeutui muiden muassa kirjailija Vladimir Nabokovin isä.  Viipurin istunnon aikaansaannos oli manifesti, joka kehotti kansaa vastustamaan hallitusta.  Tämän seurauksena osallistujat joutuivat vankilaan.  Kirjailija Nabokov kirjoitti, että hänen isällään oli erilliskopissa mukanaan kirjoja ja kotivoimistelun ohjeet sekä kokoontaitettava kylpyamme.

Turun Sanomat 28.4.2006; http://www.ts.fi/uutiset/maailma/1074116871/Duumalla+historialliset+istunnot+Taurian+palatsissa

https://www.jstor.org/stable/4201634?seq=1#page_scan_tab_contents

*

Myös toinen duuma, joka aloitti toimintansa vuoden 1907 helmikuussa oli melko lyhytaikainen.  Sekin istui vain yhden kauden ja hajotettiin jo saman vuoden syyskuussa.

*

Viipurin Manifestin jälkilöylyihin liittyy myös murha

Jukka Marttinen kertoo sivustoillaan kiinnostavan murhenäytelmän:

Mihail Herzenstein, poliittisen terrorin uhri

Venäläinen poliitikko, lehtimies ja Suomen ystävä professori Mihail Herzenstein murhattiin Terijoella kesällä 1906.

V.1903 Herzenstein sai dosentin viran Moskovan yliopistosta ja seuraavana vuonna hänet nimitettiin Moskovan maatalousinstituutin apulaisprofessorin virkaan. Samaan aikaan hänen poliittinen uransa lähti voimakkaaseen nousuun. Hän liittyi v. 1905 perustettuun liberaalismieliseen Kadettipuolueeseen (perustuslailliset demokraatit), jonka ehdokkaana hänet valittiin valtakunnan duumaan Moskovan vaalipiiristä keväällä 1906. Duuman toiminta jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi kun se hajotettiin jo 22.07.1906. Tämän jälkeen parisataa duuman jäsentä, lähinnä kadettipuolueen ja työväestön edustajia matkustivat Viipuriin, jonne Venäjän poliisin valta ei ulottunut. Siellä he julkaisivat ns. Viipurin manifestin, jossa väestöä kehoitettiin boikotoimaan veronmaksuja ja armeijan kutsuntoja. Viipurista Herzenstein perheineen matkusti kesänviettoon Terijoelle Ollinpäähän, jossa hänet salamurhaajien toimesta ammuttiin rantahietikolle 31.07.1906. …

Herzensteinin murha herätti Suomessa suurta huomiota. Kun omaiset olisivat vieneet ruumiin Pietariin haudattavaksi, viranomaiset eivät antaneet siihen lupaa levottomuuksien pelossa. Hautajaiset pidettiin sitten Terijoen ortodoksisella hautausmaalla ja saattoväkeä arvioitiin olevan paikalla n. 15-20 000. Haudalle pystytettiin kookas patsas ja murhapaikalle muistokivi, jonka jäännökset ovat vieläkin nähtävissä meren rannalla Ollinpäässä.

 

Kun murhatapausta epäiltiin ns. mustasotnialaisten suorittamaksi poliittiseksi attentaatiksi eivät Venäjän viranomaiset ryhtyneet yhteistyöhön syyllisten kiinnisaamiseksi. Tapauksen värikästä jälkipuintia ja oikeudenkäyntiä on Ester Kähönen kuvannut kirjassaan 'Entinen Terijoki - kylämuistoja' seuraavasti: 'Suomalaisia viranomaisia kiellettiin tutkimasta murhatapahtumaa. Kun he täällä kuitenkin ryhtyivät etsimään syyllisiä, Venäjän viranomaiset vaikeuttivat heidän työtään kaikin keinoin eivätkä suostuneet luovuttamaan murhaajia. Terijoen poliisit saivat kuitenkin heidät haetuksi yksitellen Suomeen, mutta hakumatkoillaan he joutuivat suuriin vaikeuksiin - hirttämiselläkin heitä uhkailtiin.

 

Vasta v. 1908 pääsi oikeudenkäynti alkamaan syytettyjä vastaan, joita oli kolme, nimittäin professori Jushkevitsh-Kraskovski, Polovntjev ja Laritskin. Vain viimeksi mainittu tunnusti syyllisyytensä, vieläpä kehui 25 ruplan palkkiosta päätä kohden ampuneensa Pietarissa muutamia henkilöitä, jotka olisivat saattaneet todistaa häntä vastaan.

 

Murhajuttua käsiteltiin Terijoen ja Kivennavan käräjillä aina kuukauden väliajoin 20 kertaa. Se herätti valtavaa huomiota koko Euroopassa ja monista maista tuli tänne lehtimiehiä seuraamaan sitä. Usein ilmenivät siinä venäläisten ja suomalaisten erilaiset käsitykset oikeudenkäynnistä. Kun jutun piti olla esillä elokuussa 1909 Terijoen käräjillä, tiedettiin 'mustan sotnian' eli 'sojusnikkien' aikovan ryöstää syytetyt oikeuden käsistä. Silloin poliisimestari Hillman tuotti Viipurista 30 poliisia täkäläisten 40 poliisin lisäksi ja Helsingistä 12 ratsupoliisia. Mustasotnialaisten joukko - noin 300 Pietarin kaduilta kerättyä miestä, jotka saivat palkkiokseen viinapullon ja 1 ruplan rahaa - pelästyi kuitenkin nähdessään käräjäpaikan edessä poliisien rintaman eikä uskaltanut hyökätä. Myöhemmin päivällä joukko hajaantui ja painui takaisin Pietariin.

 

Lokakuun käräjillä saatiin itse oikeussalissa nähdä omituinen näytelmä. Asianajaja Bulatzel pyrki ilman valtuuksia avustamaan syytettyjä, ja kun puheenjohtaja sen esti, uhkasi Bulatzel käydä tuomariin käsiksi. Ratsumestari Calonius muiden poliisien avustamana riensi tuomarin avuksi. Bulatzel työnsi kätensä taskuun ja kun Calonius tarttui hänen ranteeseensa lensi pistooli Bulatzelin kädestä oikeussalin nurkkaan. Bulatzel ja 'sojusnikkien' päällikkö heitettiin ulos. Mennessään edellinen vielä uhkaili 'Vielä te tämän muistatte. Meitä on 200 miljoonaa ja teitä vain 2 miljoonaa'.

 

Juttu saatiin päätökseen marraskuussa 1909. Murhaajat tuomittiin 6-8 vuoden kuritushuonerangaistuksiin. Keisari vapautti kuitenkin Jushkevitsh-Kraskovskin ja Polovntjevin. Laritskin vietiin Venäjälle tuomittavaksi siellä tekemistään murhista.

 

Lähde: Jukka Marttinen: Mihail Herzenstein, poliittisen terrorin uhri

Lue koko juttu täältä; http://www.terijoki.fi/herzenstein-marttinen.htm

Kiitoksin, hienosta historiallisesta dokumentista!

Terijoki-sivuilla Herzensteinin muistomerkki Terijoella; http://www.terijoki.fi/herzenstein-2008.htm

Opettaja Mikko Uotisen aikalaiskuvaus vuodelta 1907 murhatapauksesta; http://www.terijoki.fi/Herzensteinin_murha.PDF

*

Viipurin Manifesti

teksti venäjäksi (valitettavasti en ehtinyt kääntää suomeksi, enkä myöskään löytänyt suomenkielistä valmista käännöstä, VH)

http://www.hrono.ru/dokum/190_dok/19060710vyb.php

Lehtiteksti; https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%92%D1%8B%D0%B1%D0%BE%D1%80%D0%B3%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B5_%D0%B2%D0%BE%D0%B7%D0%B7%D0%B2%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D0%B5#/media/File:Viborgskoe_vozzvanie.gif

*

Venäläinen Wikipedia;

https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%92%D1%8B%D0%B1%D0%BE%D1%80%D0%B3%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B5_%D0%B2%D0%BE%D0%B7%D0%B7%D0%B2%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D0%B5

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sortokaudet mielletään Suomessa yleensä pelkästään tsaarin uhosta Suomea ja sen privilegioita vastaan. Kun silloista tilannetta analysoi muiden seikkojen valossa, kuten tämäkin Viipurin manifesti ja sen taustat sekä seuraukset osoittavat, niin paljastuu, että Suomea kohdanneet sortotoimiksi nimitetyt päätökset olivatkin osa laajempaa kokonaisuuutta, joka oli kehitteillä Venäjällä. Jonkinlainen sivujuonne siinä. Eikä Bobrikovin murhakaan ollut edes ainoa poliittinen murha, joka niissä kuvioissa tapahtui.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset