Veikko Huuska

Venäjä ja Kiina haastavat tosissaan NATOn Etelä-Kiinan merellä

Venäjä ja Kiina haastavat NATOn Etelä-Kiinan merellä

*

Kiina varottaa Japania ”leikkimästä tulella” Etelä-Kiinan merellä

Alueelliset kiistat Etelä-Kiinan merellä tuimenevat;

eli

Kuka aloitti ja miten kukin jatkaa peliä?

eli: Venäjän ja Kiinan aggressiivinen Uusi Allianssi

*

Jos on tilanne Itämeren alueella viime aikoina ottanut lämpöä, vielä merkittävämmästä muutoksesta on kyse Etelä-Kiinan merellä.  Siellä on joitain vuosia sitten ilmitulleet jännitteet ovat menneet jo kiehumapisteen partaalle, ja vaara että kohta ruuti jo palaa, on kohonnut.

Katso tilanteen peruskuva:  by Wikipedia;

https://en.wikipedia.org/wiki/Territorial_disputes_in_the_South_China_Sea

Kiista Etelä-Kiinan merellä on niin monimuotoinen, että siitä ei lyhyessä tekstissä pysty poimimaan kuin keskeiset kohdat.

Jos meillä on venäläinen kone luikahtanut ilmatila-viivan väärälle puolelle muutamia kertoja vuodessa, niin Kauko-Idän altaalla puhutaan aivan toisenlaisista lukemista.

*

Runsaasti loukkauksia

Japani väittää, että Kiina on tunkeutunut sen ilmatilaan useammin kuin kertaakaan viimeisten 50 vuoden aikana.  Näin totesi Japan Times 9.9.2016.

Japanin ”Itsepuolustusvoimat” (Japan Self-Defence-Forces - JSDF) ilmoitti tunnistaneensa ilmatilaan ”rynnänneen vieraskoneen” eli naapurimaan hävittäjän peräti 873 kertaa tarkasteluvuoden aikana, joka päättyi viime maaliskuussa. 

Tämä luku käsitti 571 Kiinan suorittamaa ilmatilaloukkausta ja 288 Venäjän suorittamaa ilmatilaloukkausta

Kiina ja Venäjä ovat koskemattomuuden loukkauksissa selvä kärki: Japanin aluetta ovat muut maat loukanneet ainoastaan 14 kertaa, - yleensä navigointivirheen, myskyn tms. vuoksi.

Vuosisummassa 873 kertaa on merkittävä lisäys edellisen vuoden summalukuun joka oli 464 ”tunkeutumista” (incursions).

Kuten huomataan Itä-Aasiassa puhutaan aivan toisen suuruusluokan ongelmasta Itämeren tapahtumiin nähden.  Ja johtava ”tuikkija” ei ole Venäjä – vaan Kiina.

*

Sanasota kiihtyy

Japani vahvistaa ”itsepuolustusjärjestelmäänsä” – siis sotavoimaansa, ja sen yhtenä osana Ilmavoimien F2-hävittäjätuotantoa ja sen taustalla olevaa teknologiateollisuutta.

Kärhämä kuumenee, kun Kiina varoittaa Japania, se kun ”leikkii tulella” riidanalaisella Etelä-Kiinan merellä.  Meren merkitys ja luonnonvaroiltaan rikkaat vedet ovat kohonneet arvoon arvaamattomaan.

Japani nostaa panoksia ilmoittamalla (27.9.2016), että se aloittaa pian partioinnit Yhdysvaltain Navyn kanssa alueella.

Kiina kuittaa ja varoittaa Japania, kehoittaen pitämään näppinsä erossa koko merialueesta, jolle sillä ei Kiinan mielestä ole mitään oikeuksia tulla.  Ikään kuin se uskoisi Japanin vetäytyvän mereltä noin vain, etenkään kun se oli itseasiassa Kiina, joka aloitti tämän vihanpidon. 

Mutta kuten alussa tuli todetuksi, koko kuvio on niin monimutkainen, siinä on osallisena kuusi kansakuntaa (Kiina, Malesia, Vietnam, Filippiinit, Taiwan ja Brunei), ja tunnettu valtiollinen vääntö alueen eri osien hallinnasta ja vallinnasta juontaa juurensa yli 200 vuoden takaiseen historiaan.

*

Syvemmälle, rohkeammin, …

Sitten maanantaina 26.9.2016 Kiina lennätti hävittäjiään syvemmälle Japanin ilmatilaan kuin koskaan ennen…

Siinä välissä Kiina varoitti Japania ryhtymästä mihinkään toimenpiteisiin.

Kiinan koneiden maanantainen ekskursio ylsi Okinawan tukikohtasaaren ja Miyako-Jima –saaren väliselle salmelle, lähelle Taiwania – siis todellakin pidemmälle kuin Bejing on koskaan edennyt.

Tähän haasteeseen vastasi Japanin puolustusministeri Tomomi Inada julistaen seuraavana päivänä, että Japani lisää sitoutumistaan yhteiseen puolustukseen Yhdysvaltain kanssa Etelä-Kiinan merellä, nyt ensimmäisessä vaiheessa inspiroimalla lisää koulutusta Yhdysvaltain Laivaston (US Navy) kanssa.

Kiinan puolustusministerin versio oli täysin toinen.  Se vastasi seuraavana päivänä ilmoittaen käsityksenään, että Japanin tarkoitus oli ”sotkea Etelä-Kiinan meren tilannetta ja yrittää edistää omia etujaan näillä synkillä vesillä”, kuten International Business Times UK kertoi.

”Mikäli Japani haluaa suorittaa (Yhdysvaltain kanssa) yhteisiä partiointeja ja yhteisiä sotaharjoituksia Kiinan laillisesti hallinnoimilla vesillä, se leikkii tulella, ja Kiinan armeija ei tule vain istumaan ja katsomaan sivusta”, Kiinan puolustusministeriön tiedottaja Yang Yuju niittasi tiedotustilaisuudessaan.

Bejing väittää koko Etelä-Kiinan meren alueen kuuluvan sen suvereniteetin piiriin, ja torjuu jyrkästi alueeseen naapurimaista kohdistetut omistusoikeutta koskevat vaatimukset.  Samoin se torjuu kaikki Japanin aluevesiä koskevat vaatimukset.

*

Etelä-Kiinan meren omistuskiista (keinosaarineen ja luonnonvaroineen, strategisine ja valtapoliittisine ulottuvuuksineen) tulee todennäköisesti toimimaan määräävänä asiana globaalipolitiikassa tulevina vuosina, arvioivat useat tarkkailijat. 

*

Venäjän ja Kiinan liitto

Samaan aikaan samalla merellä: Venäjän ja Kiinan yhteiset sotaharjoitukset

(Kuten aikaisemmin olen kertonut) Venäjä ja Kiina käynnistivät alueella yhteiset merivoimien harjoitukset 9.-11.9.2016.

Sotilaallinen harjoitukset maiden välillä ovat melko rutiininomaisia – niitä on ollut jo viisi kertaa vuodesta 2012 lähtien.

Poikkeavaa kuitenkin oli se, että tällä kertaa yhteiset harjoitukset näiden löyhästi liittoutuneiden suurvaltioiden kesken suoritettiin kiistellyllä Etelä-Kiinan merellä.

Itse asiassa nämä harjoitukset olivat ensimmäiset monikansalliset meriharjoitukset ylimalkaan tällä vastakohtaisuuksien merellä sen jälkeen, kun Haagin oikeus tyrmäsi Kiinan toimet 12.7.2016 käsittelyssä, jonka Filippiinit – yksi asianosainen maa – oli pannut vireille.

*

Eikä ole pitkästi siitä, kun Yhdysvallat joutui Kiinan atomivakoilu-vehkeilyn kohteeksi.

Sotaharjoitusten järjestämistä arvioitaessa tuskin joudutaan pahastikaan hakoteille, jos Venäjän ja Kiinan merisotaharjoituksilla oli tarkoitus ”lähettää viesti” maiden viholliselle – nimittäin NATO:lle, ja yleensä Lännelle.

*

Venäjän ja Kiinan aggressiivinen Uusi Allianssi

Venäjän ja Kiinan merivoimien yhteisharjoitukset – siinäpä pähkinä…

Venäjällä on tarjolla (sotilas)lentokoneita, jotka ovat kuin tehdyt Kiinan ilmavoimille.

Viime vuosien aikana Kiina ja Venäjä ovat lähestyneet toisiaan ja ovat kovin ”hyvää pataa” keskenään sotilaspoliittisissa asioissa”, eräs tarkkailija tiivistää.

Ne näkevät Yhdysvallat ja NATOn yhteisenä vihollisena ja ovat huolissaan samoista uhkista.  Niinpä on järkeenkäypää, että ne näkevät itsensä sotilaallisesta näkökulmasta hengenheimolaisina.”

*

Aggressio ja karkaava eskaloituminen

Japani on ehkä selvimmin havainnut tämän kahden maan liittouman synnyn, ja sillä on omakohtaisia kokemuksia ja näyttöä niiden muodostaman liiton kasvavasta aggressiivisuudesta.

Euroopassa tätä ei juurikaan ole havaittu.  Meikäläisen jo pitkään korostama uhka on joko torjuttu tai sitä on vähätelty.

Kenties näkyvin merkki allianssin luonteesta on jo edellä mainittu rajusti kasvanut ilmatilaloukkausten määrä.

”Jokainen ilmatilan loukkaus laukaisee tilanteen, jossa loukatun maan (tässä tapauksessa Japani) ilmavoimat lennättää taivaalle torjuntahävittäjät. "

Yksi liike johtaa toiseen; jokainen niistä jatkaa ketjureaktiota – ja kukin osaltaan nostaa mahdollisuutta törmäykseen, virhelaukaukseen ja alasampumiseen, tai johonkin muuhun tarkoittamattomaan seuraukseen, joka voisi laukaista täysimittaisen torjuntatilanteen päälle, jolloin tapahtumat vyöryisivät väistämättömällä voimalla – kuin karkuun päässyt lumipallo.

Se ilman tutkavastetta lentävien koneiden Suomenlahdella muodostama uhka ja riski, josta presidentti Niinistö kesällä puhui, on todellinen, mutta Etelä-Kiinan merellä mahdollisuudet tarkoittamattomille seurauksille (collateral damages) ovat epäilemättä moninkertaiset!

*

Uhka ja uhan torjuminen

Torjuakseen kasvavaa uhkaa – kontraavana toimenpiteenä – Japani loi uuden Hävittäjälentolaivueen.

Tämä 9.AirWing käsittää 40 kpl Mitsubishi-F-15J ”Peace Eagle” –ylivoimahävittäjää, jotka McDonnell Douglas (US) on suunnitellut ja joita valmistetaan lisenssillä Japanissa.  9.AW on sijoitettu Naha Air Base:lle (lentotukikohtaan) Okinawalle.

”Kiitos tämän Kiinan ja Venäjän uuden yhteisen aggressiivisuuden, sotilaallinen dynamiikka tässä osassa Aasiaa on radikaalisti muuttunut – ja merkittävässä määrin”, toteaa globaalin turvallisuuden analyytikko Bill Palaton.

*

Japani militarisoituu

Kärsittyään raskaan tappion toisessa maailmansodassa Japani on ollut hyvin varovainen suhtautumisessaan kaikkinaiseen sotilaalliseen puolustukseen – sen armeija jopa tunnetaan nimellä ”Japanin Itsepuolustusvoimat” eli JSDF (Japan Self-Defence-Forces).

Mutta uudet ongelmat, vahvasti kasvaneet jännitteet Etelä-Kiinan merellä, jatkuvat sotilaalliset uhittelut Korean niemimaalla sekä Japanin keskeinen rooli Yhdysvaltain Aasian ja Tyynenmeren turvallisuus-rakenteessa ovat yhdessä johtaneet Japanin hallituksen tarkistamaan näkemyksiään sotilaspolitiikan - ja ennen kaikkea sotilaallisen omavoimaisuuden osalta.

Japanin pääministeri Shinzo Abe vahvisti äskettäin merkittävän noston 41,4 miljardin dollarin suuruiseen puolustusbudjettiin talouskaudelle 2016-2017.  Summassa on neljänneksen (25 %) korotus tasoon, joka vallitsi Aben virkakauden alkaessa joulukuussa 2012.

Puolustusbudjetti ei tosiaankaan näissä oloissa voinut jatkua nollakasvua.  NATO on jo noteerannut korotetun uhkan siitä, että Venäjän ja Kiinan provokatiivinen taktiikka eskaloituu, ehkäpä osin jopa täysimittaiseksi sodaksi Etelä-Kiinan merellä.

Japanin militarisoituminen on merkittävin globaali diplomatian muutos 2016. 

Diplomatian jatkamista toisin keinoin.

*

Panokset nousevat

Tämä kiista on todennäköisesti globaalia politiikkaa tulevina vuosina määrittävä vaikuttaja”, Palaton arvelee.  ”Se todennäköisesti tulee määrittämään, miten rauhassa voimme yömme nukua niin Amerikassa kuin Euroopassakin 2016-2025”.

Mahdollisesti siis seuraava vuosikymmen on Etelä-Kiinan meren aikaa?

Jos lievästi peloissamme ja huolten aiheuttamat rypyt otsallamme seuraamme päivittäisiä tapahtumia Baltianmerellä/Itämerellä – ja Suomenlahdella – meitä tuskin lohduttaa, että kotimeremme ei taida olla maailmanpolitiikan aivan kaikkein kuumin tuskanpaikka, vaan että Aasian mantereen toisella laidalla on vielä tulisemmat oltavat?

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Saatan toistaa itseäni, mutta teen sen silti:

Kiina pelaa pitkää, se hakee nopeutettua maailmanherruutta. Se tietää, että se tulee, eikä sillä sinänsä ole kiire, koska iso ratas on jo aikaa sitten kääntynyt: Länsi väistyy ja Itä palaa maailman johtoon. Mutta miksei vääjäämätöntä voi vauhdittaa? Siksi Kiina eskaloi, se kolonisoi, se imperialisoi, se globalisoi - Kiinaa ja kiinalaisuutta.

Lännen eittämätön heikkous on prosessin nopeuttaja, tietynlainen katalyytti, joka laukaisee talouden, sotapotentiaalin ja politiikan vallan siirtoa. Häpeä meille.

Yhdysvaltain pitkä sotaseikkailujen viitta rasittaa sitä, ja nyt vielä presidentinvaihdosprosessi, joka näyttää heikentävän kohtalokkaalla tavalla koko suurvallan asemaa ja mahtia. Tähän saumaan Kiina ja Venäjä iskevät, valitettavasti. Käyttävät tilaisuutta. Japani on sotavoimaltaan mahtavan Lännen heikko lenkki, tosiasiassa, Tyynellä merellä, jonne Obama neljä vuotta sitten päätti siirtää paukut, mutta ei ollut paukkuja mitä siirtää, kun Eurooppa - tuo ikuinen murheenkryyni - tarvitsi taas päällystakkia. Ja onnettomat US Sodat 1991:stä lähtien.

En haluaisi olla katsomassa Maailmaa 2041 kun Itä hallinnoi ja säätää. Kylmää kyytiä ja rumaa jälkeä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Miksi kirjoitat "NATO":sta Etelä-Kiinan merellä? Ei NATO:lla siellä ole mitään tekemistä.

Kun Yhdysvaltojen presidentti on "rampa ankka" - olkoonpa sitten kauden lopun häämöttämisen vuoksi tai siksi, että uusi tulisi olemaan muutoin heikko, niin ei ole poissuljettua, että Pentagonin mahti vain korostuu itsenäisenä toimijana maailmalla.

Skenaario tulevasta maailman "itäisestä" hallinnosta, jossa Kiina ja Venäjä dominoivat yhteistyössä, saattaa kyllä osoittautua virheelliseksikin. Oman näkemykseni mukaan Kiina kyllä hyödyntää Venäjää tällä hetkellä siinä määrin kuin on tarpeellista, mutta se saattaa parin vuosikymmenen sisällä muodostua suureksi turvallisuuspoliittiseksi uhkatekijäksi nimenomaan Venäjän aluetta ajatellen.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

"Merkittävä strateginen kumppani"
Japani on sitä NATOlle, - ja myös Yhdysvalloille: joskushan tätä eskokreettaa on vaikea täysin erottaa kreettaeskosta.

Muita "Major non-NATO ally" -kumppaneita ovat Japanin lisäksi Egypti (!), Australia, Etelä-Korea - ja Israel. - KUllakin on syynsä olla MNNA-maa, niin myös Japanilla: mutta missä USA siellä NATO. Siksi.
*

In December 2014 the US Congress passed the US—Israel Major Strategic Partner Act. This new category is one notch above the Major Non-NATO Ally classification and adds additional support for defense, energy, and strengthen cooperation business and academics.

Major non-NATO ally (MNNA) is a designation given by the United States government to close allies who have strategic working relationships with U.S. Armed Forces but are not members of the North Atlantic Treaty Organization (NATO). While the MNNA status does not automatically include a mutual defense pact with the United States, it does confer a variety of military and financial advantages that otherwise are not obtainable by non-NATO countries.

MNNA status was first created in 1989 when section 2350a, otherwise known as the Nunn Amendment, was added to Title 10 (Armed Forces) of the United States Code by Congress.[1] It stipulated that cooperative research and development agreements could be enacted with non-NATO allies by the Secretary of Defense with the concurrence of the Secretary of State. Initial MNNAs were Australia, Egypt, Israel, Japan, and South Korea.

Wiki; https://en.wikipedia.org/wiki/Major_non-NATO_ally

Rullaa alaspäin ja katso MNNA-maiden lista, melko mielenkiintoinen!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #9

"missä USA siellä NATO"

En näkisi hyväksi korostaa tuollaista ajatusta, koska se tulkitaan helposti liian kirjaimellisesti, ja kyseisen ajatuksen aiheuttamia väärinkäsityksiä joutuu tavan takaa oikaisemaan NATO-fobiaa sairastaville.

USA tietysti on NATO:n voimakkain jäsen, joten siinä mielessä missä tahansa maailmaa USA huseeraa, siellä huseeraa NATO:n voimakkain jäsen. Mutta itse NATO on Pohjois-Atlantin Puolustusliitto, jonka jäsenvaltiot ovat kukin tykönään solmineet erilaisia kansainvälisiä sopimuksia ja kuuluvat erilaisiin liittymiin j.n.e.

Vaikka USA on puolustusliitossa Etelä-Korean kanssa, niin emme miellä Etelä-Korean olevan osallisena vaikkapa USA:n ilmasotaharjoituksiin täällä Suomessa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #13

Periaatteessa juuri noin, ja kuittaan tämän. Mutta käytännössä tilanne tietysti on hieman toisenlainen, ei niin sopimuksiin ja nimiin kytkeytyvä.

Itseasiassa nyt globaalin turvallisuuspolitiikan kokolailla uusi virtaus on erilaisten ja eriasteisten liittokuntien muotoutuminen: ei sinänsä uusi ilmiö, koska kavereita ja - vihollisen vihollisia - on iät ajat etsitty, koska "se mikä on mulla ei ole noilla". Eli jos on kaverisuhde johonkin, se ei ehkä niin hevillä kallistu toisen puolelle.

Myönnän, että jotenkin on kutina siihen suuntaan, että kun NATOn ovi seuraavan kerran käy, niin sisään menee... in goes ... Japan!
Tätä voidaan pitää jo aika paksuna, mutta kovin sakeaksihan tämä peli on mennyt!
Kaikki meret ovat kosketuksissa kaikkiin meriin.
Obaman I kauden suuria ideoita oli läsnäolo Tyynenmenren altalla, jonne maailman painopiste on siirtynyt ja siirtymässä. Tässä hahmoteltu läsnäolo on faktuaalinen, joskin Obaman suunnitelmat kokivat viivettä, mutta suuri suunta on selvä: Yhdysvallat ei halua sateella olla yksin, vaan haluaa kyllä kumppaneita, - siis NATOnkin sateenvarjon alla.

- Tästä pitäisi joskus ehtiä kirjoittaa hieman jäsennellymmin.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen Vastaus kommenttiin #9

Eiköhän Suomikin ala olla mannakerholainen, senverran tiivistä on ollut touhu jenkkien kanssa.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Onhan Japanilla pieneksi, mutta väkirikkaaksi maaksi kuitenkin melkoinen puolustusbudjetti kuten kirjoitat , 41 miljardia $, verrataan vaikka pinta-alaltaan saman kokoiseen Suomeen. Aktiivipalveluksessa yli 200 000 siviiliä, johtuen lainsäädännöstä. Ei niinkään heikko lenkki US-tukikohtineen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ainut lohtu, jos Itämeri ei ole poliittisesti se arin paikka. Teksti kertoo maailmantilanteen kiristymisestä. Jännitteiden purkamiseen ei lie enää keinoja. Miten täällä kohta voi elää ja selvitä? Ydinasein pedot yltävät kaikkialle.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Venäjällä on tarjolla (sotilas)lentokoneita, jotka ovat kuin tehdyt Kiinan ilmavoimille."

Kiina vie ja Venäjä vikisee.

China Clones, Sells Russian Fighter Jets

http://www.wsj.com/articles/SB10001424052748704679...

ja trendi jatkuu: Kiina tinki Su-35 koneiden määrän 48 kappaleesta puoleen määrään.

PLA signs preliminary deal for 24 Russian Su-35 jet fighters

http://www.scmp.com/news/china/article/1099368/pla...

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Kiina tarvitsee toistaiseksi venäläistä teknologiaa, erityisesti suihkumoottori- ja avaruusteknologiaa.

Tiedättekö muuten, miten Kiina pysyi joten kuten aseteknologiassa kylmän sodan aikana mukana? NL vei aseita Vietnamiin rautateitse Kiinan kautta - ja kuljetusmaksut perittiin syömällä kuormasta, minkä jälkeen ne kopioitiin.

Nythän kuulemma Obama suunnittelee vievänsä Vietnamiin aseita, saadakseen piikin Kiinan lihaan...

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kiinahan lähti antamaan sotavoimillaan opetusta Vietnamille, mutta saikin itse konkreettisen opetuksen.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Tiedättekö muuten, miten NL saavutti oman teknologisen tasonsa?

Anthony Sutton kertoo siitä kolmiosaisessa sarjassan

Western Technology and Soviet Economic Development: 1917–1930 (1968)
Western Technology and Soviet Economic Development: 1930–1945 (1971)
Western Technology and Soviet Economic Development: 1945–1965 (1973)

Trilogian nimi kertoo varmaan jo aika paljon... Kannattaa tutustua. Löytyy pdf:nä verkosta.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Seija Nylund

No tuohon viittaukseen minullakin kello soitti. Piti oikein Wikipediassa käväistä.

Tuorein tieto näyttää olevan, että Kiinalla on n. 1 200 hävittäjää. Venäläisiä hävittäjiä on tuosta vain 200 kpl. Kaikki muut ovat Kiinan omaa tuotantoa.

http://www.globalfirepower.com/aircraft-total-figh...

Samalla pisti silmään vertailu USA:n, Kiinan ja venäjän ilmavoimien resursseista. Kiinalla näyttää sotakoneita olevan n.2 400 ja Yhdysvalloilla 13 700. Venäjällä sotakoneita on n. 3 500.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ilkka Varsio

Venäjä ei ole syyttä yrittänyt saada SU-35 kauppaan kopiointiehtoja, mutta eiköhän niiden kiertäminen kiinalaisilta onnistu. Ko. koneita ei tietääkseni alun perin pitänyt myydä ulkomaille niin nopeassa aikataulussa, mutta on kaiketi kytketty muuhun tuontiin Venäjältä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Tuossa luvussa ovat mukana muutkin, kuin varsinaiset taistelukoneet, myös helikopterit. USA:lla on sattuneesta syystä paljon kuljetuskoneita.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Pekka Roponen

Viimeisessä kappaleessa puhutaan kaikkien maiden ilmavoimien resursseista sisälktäen kaikki koneet.

Kiinalaisista hävittäjistä mainittaessa siinä kerrottiin, että Kiinan 1 200 hävittäjästä vain 200 on venäläisiä.

Sitten USA ei ole viemässä aseita Vietnamiin. USA purki 40 vuotta voimassa olleen asevientikiellon Vietnamiin. Nyt Vietamilla on mahdollisuus ostaa siis kaikkia aseita Yhdysvalloista metsästyskivääreistä torjuntaohjuksiin.

Lopuksi vielä Kiina tekee tiivistä yhteistyötä lentokoeiden suihkumoottoreiden kanssa perustuen Ukrainan kehittämään ja valmistavaan suihkumoottoreiden teknologiaan. Suhoi hävittäjissä on Ukrainassa tehdyt suihkumoottorit.

http://www.pravdareport.com/video/01-09-2016/13550...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #12

Ukrainan kriisin alettua oli venäläisten sotilasasiantuntijalausuntojen erilaisia arvioita siitä kauanko kestäisi korvata Ukrainassa valmistetut varaosat venäläisillä, vaihtelivat yhdestä kolmeen vuoteen. Sen jälkeen ei ole osunut silmiin, mutta ehkä alkaa olla.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juhan toteamus edellä oli ihan huomionarvoinen:
"Miksi kirjoitat "NATO":sta Etelä-Kiinan merellä? Ei NATO:lla siellä ole mitään tekemistä."

Etelä-Kiinan meren lämpiävässä kattilassa havaitsemme entistä selkeämmin, että mihin tahansa päin valistamme katseemme, saati vähän kumarramme, aina törmäämme näihin jakolinjoihin, jotka eivät ole kiveenhakattuja, vaan päinvastoin erittäin flexiibelejä ja vaihtelevat kaleidoskooppimaisesti - ja siksi hallitsemattomasti: Nyt kun olemme julkistaneet satunnaisen petisuhteemme Yhdysvaltojen kanssa, olemme kaikessa osapuoli. Huomasikohan moni tätä? - Tarpeetonta todeta, että Venäjän suhteen olemme samassa liisterissä: missä Venäjä, siellä kysymys suhteestamme ja sen luonteesta.
Hyvä ajatusleikki tähän kohtaan: Mitä jos Suomi olisi YK:n turvaneuvoston jäsen nyt? Ruotsi on.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Onkos se ANZUS vielä voimassa?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Hyvä kysymys.

Ainakaan NATOn homepaget eivät tunnista asiaa.. tarkistin.

Wiki toteaa;
“ANZUS
As late as 1970, Australia considered embarking on nuclear weapons development[4] but finally agreed to sign the Nuclear Non-Proliferation Treaty. Since then Australia has been a proponent of nuclear disarmament.
The ANZUS alliance originally included Australia, New Zealand and the U.S., but after New Zealand's nuclear-free zone was proclaimed, the U.S. no longer considered the country to be under its nuclear umbrella.” (kappaleesta puuttuu sitaatti/lähde).
4.) ^ http://www.theage.com.au/national/when-australia-h... The Age, When Australia had a bombshell for U.S.
Wikipedia; https://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_umbrella
Eli vastaus taitaa olla, ettei ole kovin olennaisia, akuutteja muutoksia ole sitten NZn ratkaisun ole ilmaantunut. Tulkitsen: kaikki on voimassa koska muuta ei ole sovittu..
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #17

Tämä on historiaa, tähän kiteytyy melko paljon, kaikkea:
TheAge 6.7.2008:

IT WAS a time when wars were running hot and cold, and Australia and the US were allies in both.

Soldiers from both countries were dying in a hot war, in Vietnam. In the cold war against Soviet and Chinese communism, Australia sheltered under the US nuclear umbrella.

Australia was governed by a conservative coalition, overwhelmingly elected after declaring it would go "all the way" with its US protector.
So US secretary of state Dean Rusk could have expected warm words about the strength of the alliance when he flew into Canberra for talks with Australian prime minister John Gorton on April 6, 1968.
Instead, he got heat.

Gorton bluntly told his visitor that he didn't trust the Americans to keep their side of the treaty that underpinned Australia's security. He could not rely on US protection in the event of a nuclear attack. And he wanted the option of developing Australia's own nuclear bomb.

etc. > lue koko juttu;

http://www.theage.com.au/national/when-australia-h...
*

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Yllättäen Japanin militarisoitumista edelsi pitkän väännön ja voimakkaan vastustuksen jälkeen läpi mennyt lakimuutos joka mahdollistaa Japanin sotavoimien sotimisen omien alueidensa ulkopuolella liittolaisiensa tukena.

Tämän lakimuutoksen läpiajon lupasi pääministeri Abe, kenellekkäs muulle kuin Obamalle.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

NATOn ja JAPANIN suhteista vielä:

"Japani on yksi niistä Euroatlanttisen alueen ulkopuolisista maista, joilla on samankaltaiset strategiset huolenaiheet ja joka kunnioittaa NATO-maiden keskeisiä arvoja, ja joiden kanssa NATO panostaa suhteiden kehittämisessä.
NATOn vuonna 2010 hyväksytty strateginen konsepti perustuu joutavampaan kumppanuuspolitiikkaan, joka tarjoaa kumppanuusmaille yhtäläiset edellytykset yhteistyöhön ja vuoropuheluun. Valitsemalla monenlaisia yhteistyön toteutustapoja, joita kumppanuus- ja yhteistyösopimus tarjoaa, Japani on solminut Yksilöllisen kumppanuus- ja yhteistyöohjelman NATOn kanssa 6.5.2014 – ohjelman, joka on räätälöity palvelemaan sen etuja ja joka samalla virallistaa sen suhteet Allainsiin, NATOon." etc.

NATO päivitti viime keväänä, 7.4.2016 ohjelma-asiakirjansa"Relations with Japan".

Hyödyllistä luettavaa, en ehdi kääntää:
http://www.nato.int/cps/en/natohq/topics_50336.htm

*

Nythän on selkeästi nähty ja kuultu, miten NATO - ja Yhdysvallat sen johtavana sotilasmahtina, ei erityisemmin havittele uusia jäseniä: miksi havittelisikaan, kun se voi saada omien intressiensä mukaiset "palvelut" ja muun hyöydyn ystäväkumppaneistaan, hieman vähemmän formaalein ja löyhemmin kaverisopimuksin. Itse olen ollut NATOn narratiosta ja repliikeistä lukevinani jopa melko selkokielisen viestin, älkää nyt hätäilkö, ja etenkin älkää suotta tehkö mitään niitten hakupapereittenne kanssa. - Vähin, mitä NATO oikeasti edellyttää, on, että mitään salamahakuja ei sitten tehdä, vaan lähentymisen etenemisestä pidetään neuvoa hyvässä järjestyksessä, ja Klubia ei yllätetä ilmoituksella, tänään me sitten haimme NATON jäsenyyttä!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset