Veikko Huuska

Venäjän hallintomalli – ”suosion baletti”

Venäjän hallintomalli – ”suosion baletti”

*

Ei sattuma vaan suosikkihallinto – mutta suosikiksi voi nousta sattumalta…

”..monet historioitsijat – muutkin kuin E.H. Carr tai suomalainen Heikki Ylikangas – kiistävät historiassa lähes kokonaan ns. sattumatekijän. 

Mielestäni on kuitenkin oikeutettua puhua (tai erotella) historiassa ensinnäkin ns. pitkän aikavälin rakennetekijöitä yhtäältä ja sitten toisaalta enemmän tai vähemmän sattumanvaraisia tekijöitä, joille ei ole olemassa mitään selvää rakenteellista selitystä. 

Tällainen on muun muassa Gustaf Mauri Armfeltin siirtyminen armahdettuna maanpakolaisena (ja aitona kustavilaisena] keisari Aleksanteri I:n palvelukseen ja nopea nousu yhdeksi keisarin lähemmistä suosikeista, joka ei laatinut muistioita ainoastaan Suomen vaan myös koko keisarikunnan hallinnosta. 

On sanottu, eikä sitä ole syytä epäillä, että Aleksanterin ja Armfeltin välit kehittyivät liki henkilökohtaisen ystävyyden tasolle.  Siitä kielivät mm. heidän käyttämänsä puhuttelumuodot toisilleen: Aleksanteri I kutsuu Armfeltia nimityksellä ”rakas herra paroni”, jne.  Armfeltista tuli  Aleksanteri I:lle lähes yhtä tärkeä ja läheinen neuvonantaja kuin Speranskista.”

Näin määrittelee professori Osmo Jussila historiankäsityksensä perusteita teoksessaan Suomen Suuriruhtinaskunta 1809-1917 (WSOY, 2004), s. 121.

*

Suosikkihallinto

”Mitä sitten merkitsi tuo niin usein mainittu ”suosikkihallinto”?

Se merkitsi käytännössä sitä, että tuollainen keisarin suursuosikki, kuten Speranski tai Armfelt, de facto neuvoillaan ja suosituksillaan hallitsivat koko suurta valtakuntaa ja sen ohessa omaa erityistä intressialuettaan, kuten Armfelt Suomea”, sanoo Jussila.

*

Jussila selventää vielä tätä vallankäyttökuviota:

Keisari hyväksyi lähes kaikki heidän – siis Speranskin ja Armfeltin – esitykset sellaisenaan, joten heidän käsissään oli silloin keisarikunnan absoluuttinen valta.  Ainakin esittelynsä piirissä olevassa toimikentässä.

Armfeltille kertyneen vallan kutoutumista hän selittää näin: Suomalaisen suomen asioiden esittelyyn oli johtamassa kaksi hyvin persoonallista tai suomeksi sanottuna yksilökeskeistä tekijää: yhtäältä Speranskin halu vähentää ylenmääräistä työtaakkaansa, toisaalta Armfeltin pyrkimys Suomen johtoon.  Tuo Speranskin työtaakkahan taas oli, käyttääkseni J.K. Paasikiven lempi-ilmausta, ”hirmuinen”.  Speranskin puolelta asiassa oli selvästikin kysymys ns. työnnöstä, Armfeltin puolella taas vedosta.

*

Näin käsitettynä suosikkihallinnon - voimme hahmotella - olennainen piirre, vallan delegoituminen alemmas, hallitsijan hyväksymän järjestelyn myötä, rakentuu lähimmän vastuutetun nauttimalle luottamukselle, ja sen jatkumisen luomista edellytyksille.  Luottamuksen ravintoketju ikään kuin ulkoistetaan alemmille tasoille, aivan kuin pääurakan saanut rakennusliike pilkkoo kokonaisrakennustyön aliurakoitsijoille, ties monessako ketjussa.  Jossain vaiheessa voidaan kokemusperäisestikin arvailla, että seuranta ja valvonta pettää, se ei yksinkertaisesti voi jatkua loputtomiin, mutta rolli voi silti jatkaa pyörimistään.

*

Keisarillisen Venäjän hallintomuoto

Jussilan mukaan Venäjä ei ollut – ei varsinkaan keisari Nikolai I:n aikana – mikään perustuslaillinen demokratia.  Se ei ollut edes perustuslaillinen monarkia, eikä edes monarkia, jos sillä tarkoitetaan ”lainmukaista” hallintoa.

Venäjä oli mielivaltainen despotia.

Tämän – karun tosiasian – sanoi itse keisari Nikolai I ranskalaiselle vieraalleen, markiisi de Custinelle.  Ja ketäpä tässä uskoisi jos ei despoottia itseään!

Tässä despotiassa vallitsi mitä suurimmassa määrin niin sanottu suosikkihallinto, tai suosikkijärjestelmä.

Jo mainittu markiisi de Custine käytti siitä vuonan 1839 tapahtuneen matkansa jälkeen kirjoittamassaan kuvauksessa Jussilan mielestä hyvin osuvaa nimitystä, ”suosion baletti”.

Lisää Markiisi de Custine´sta: https://en.wikipedia.org/wiki/Marquis_de_Custine

Jaakko Numminen: Venäjä ja Eurooppa (1953); http://ministerijaakkonumminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167405-venaja-ja-eurooppa

Lue, - rullaa alemmas; http://www.prose.fi/ "Kirjeitä Venäjältä" - Venäjä-kuvauksen klassikko – yhä tai taas kerran puhutteleva? Lettres de Russie (alkuaan La Russie en 1839), markiisi Astolphe de Custinen kuvaus Venäjän matkastaan Nikolai I:n aikaan, saattaa puhutella myös V. Putinin aikaan, kuten se puhutteli monia kylmän sodan aikalaisia…

*

Despootin suosikkijärjestelmä

Osmo Jussila kuvaa mainittua järjestelmää:

”Tämä suosikkijärjestelmä merkitsi sitä, että koska kaikki valta oli despoottisella keisarilla, niin muilla saattoi olla valtaa vain tämän despootin delegoimana.  Ja muiden vallan määrä riippui käytännössä siitä, kuinka paljon he nauttivat keisarin eli despootin suosiota”.

Tähän suosikkihallinnon ”balettiin” kuului olennaisena piirteenä myös arvaamattomuus ja oikullisuus.

Suosio oli nimittäin hyvin häilyväistä luonteeltaan: jonakin aikana sitä saattoi olla ylen määrin, mutta sitten se saattoi yhtäkkiä kadota kokonaan.

*

Esimerkki suosion äkistä katoamisesta

Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa juuri valtakunnansihteeri M.M. Speranski: ensin hän oli Aleksanteri I:n ylin suosikki ja piti lähes kaikkia valtakunnan hallinnon ohjaksia käsissään; sitten yks kaks hän menetti kaiken suosionsa ja karkoitettiin Siperian kuvernööriksi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Mihail_Speranski

Suosion menetykseen liittyi sitten myös paljon muutakin kuin vain keisarin suosion menetys; sitä seurasi yleensä myös epäsuosioon joutuneen koko läheisen ystävä- ja tuttavapiirin hylkäys.  Epäsuositusta tuli samalla myös epähenkilö. 

Huomattavaa on saman ilmiön jatkuminen myös neuvostoaikana: - ja kuten tiedämme ja näemme, myös 2000-luvun presidentti Putinin regimissä.

Keisarin, puolueen tai Putinin ”suosion auringon” menettäneestä – ja johdon vainoamasta ”kansanvihollisesta” tuli käden kääntämässä myös lähipiirissään epähenkilö, jota kartetaan kuin ruttoa.  Ettei tartunta iskisi.

Toisaalta – kuten M.M. Speranskin elämänvaiheista muistamme –  suosion menetys ei aina ollut elinkautinen: suosion aurinko saattoi palata, musta pilvi väistyä ja ”armon aurinko paistaa”.

*

”Suosikkien puolueet”

Jussila toteaa mielenkiintoisen säännönmukaisuuden suosion lämmöstä nauttivien keskuudessa; jotkin kokonaiset virkakunnat saattoivat olla vallan portailla pitkänkin aikaa toisia ylempänä, - vaikka he Tšin –portaikossa (vanha venäläinen rankijärjestelmä, arvoluokitus, vh] olisivatkin samalla askelmalla – tai jopa alemmalla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1in

Suosikit muodostivat eräänlaisia ”puolueita”, toisin sanoen samoin ajattelevia ryhmiä (tai lobbyja). 

Ne kilpailivat keisarin suosiosta ja vaikuttivat valtakunnan politiikkaan.

Nikolai I:n ajan tärkeimmät ”puolueet” olivat lähinnä Baltian saksalaisten muodostama ”saksalainen puolue” – johon kuului myös saksalaisen koulutuksen saanut ulkoministeri K. Nesselrode – ja ”kansallinen puolue” johtavina hahmoina valistusministeri Uvarov ja sisäministerit Perovski ja Bludov.

Tällä ”saksalaisella puolueella” oli merkittävä vaikutus Suomen erioikeuksien säilymiseen.  Nikolai I suosi näitä saksalaisia, koska hän oli itsekin sukuperimältään lähes puoliksi saksalainen, kertoo Osmo Jussila.

Lisätietoja henkilöistä;

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Robert_Nesselrode & https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Uvarov & https://fi.wikipedia.org/wiki/Lev_Perovski & http://www.prlib.ru/en-us/history/Pages/Item.aspx?itemid=848

*

Presidentti Putinin ”baletti”

Pyrkimättä mitenkään väkivaltaisesti luomaan rinnastuksia nykypäivään, voinemme suhteellisella yksimielisyydellä panna merkille nykyisen Venäjän hallitsevan voimaryhmittymän, turvallisuuspalvelun parissa koulutuksensa ja työuransa meriitit hankkineen ”puolueen” vahvan aseman Putinin kauden Venäjällä. 

Tässäkin melko suora ammatillinen linja isännän ammattiuran ja suosikki”puolueen” välillä näyttää vahvalta.  Samoin kuin edellä mainittu keskeinen piirre ”suosion baletissa”: arvaamattomuus ja oikullisuus.

Sen ovat saaneet tuta monet aikamme Venäjän mahtihenkilöt, niin miehet kuin naiset.

Silovikit; https://fi.wikipedia.org/wiki/Silovikit

Kontragruppa Sivilikit; https://fi.wikipedia.org/wiki/Sivilikit

Turvallisuuselinten miesten lisäksi Putinin hallinnossa keskeisillä paikoilla on tärkeän perusteollisuuden, öljy- ja kaasu-alan johtajia.

HS esitteli 22.3.2015”Miehet Putinin takana” – kenellä on valta Kremlissä;

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1426833140002  Tänään useampi noista miehistä on joutunut kokemaan, miltä tuntuu kun ”aurinko pimenee".

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kiitoksia hyvästä yhteenvedosta.
Moskovan ruhtinaat palvelivat aikoinaan sukupolvien ajan mongoleja. Sitä olen miettinyt miten paljon mongolien despoottisesta hallintotavasta on periytynyt nykypäivän Venäjän hallintoon.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset