Veikko Huuska

Öljysodan seuraava vaihe: löytävätkö Venäjä ja Saudi-Arabia yhteisen sävelen?

Öljysodan seuraava vaihe: löytävätkö Venäjä ja Saudi-Arabia yhteisen sävelen?

*

Öljysota – eli taistelu öljyn tuotantomääristä ja sillä säädeltävästä hintatasosta jatkuu. 

Ajaako talouskurimus kaksi avainmaata, Putinin Venäjän ja sheikkien Saudi-Arabian sopuun?

*

Syyskuun lopun Algerian kokous

Syyskuun 26.-28. päivä 2016 otetaan seuraava näytös pitkässä öljyn ympärillä käydyssä taistossa. 

Silloin kokoontuu Kansainvälinen Energia Forum (the International Energy Forum - IEF) seuraavaan, kahdesti vuodessa koolla olevaan istuntoonsa (IEF15), joka tänä syksynä toteutetaan Algerissa.  Ministerit, öljyviranomaiset ja alan toimitusjohtajat IEF:n 72:sta jäsenmaasta (mukaan lukien sekä OPEC-maat että EU ja U.S.) tulevat olemaan läsnä, ja tiukan aikataulun puitteissa pidetään lukuisa määrä paneeleja – ja myös kahdenvälisiä ei-julkisia tapaamisia. - https://www.ief.org/ief15.aspx

*

Se tärkein

Kaikkein kiinnostavimmat tapaamiset tulevat jälleen olemaan epäviralliset sivupilttuissa (”side-bar”) käytävät keskustelut OPEC:in ja muiden öljyntuottajien kesken.

He tulevat – jälleen kerran – keskustelemaan ”tuotannon tasapainottamisesta” (produktion stability) – eli toisin sanoen, siitä miten korkata öljyntuotantoa alemmas, ja vaikuttaa siten maailmanmarkkinahintoihin.

*

IEF:n tärkeän toimijan, Saudi-Arabian prinssi Salman on kiteyttänyt tämän järjestön habituksen näin:

”Kansainvälinen energiafoorumi on ainoa kansainvälinen energiaelin, minkä sateenvarjon alla sekä tuottajat että kuluttajat voivat tehdä yhteistyötä energiakysymyksissä, vaihtamalla tietoja ja syventämällä ymmärrystä kunkin osapuolen energiatavoitteista ja siten parantaen kaikkien yhteisiä etuja”.  https://www.ief.org/ief15.aspx

*

Venäjä

Toistuvasti näitä keskusteluja on nykyisen hinta-alen aikaan käyty Saudi-Arabian – joka on johtava OPEC-järjestön tuottajamaa – ja muiden OPEC-partnerien kesken.

Mutta OPECin sisäinen vääntö ei etene, se ei ole edennyt aiemmin, eikä tule etenemään nytkään.

Mutta on kolmas maa, jonka kanssa sopimalla öljykartelli voisi nyt terhentyä ja edetä. 

Ja se kolmas maa on – Venäjä.

*

Kirjoitin taannoin – ei niinkään kauan sitten – Venäjän-vastaisista elementeistä tässä menossa olevassa öljysodassa.  Siitä ei tarvitse ottaa mitään pois, mutta näkökulmat vaihtelevat, samoin kuin tilanteet: nyt on nyt, ja Algerissa tullaa pelaamaan tämä peli, josta tässä kerron.

*

Venäjä on suurin öljyntuottaja öljyntuottajajärjestö OPEC:in ulkopuolella, jolla on suora hallinnollinen valta sen omaan öljytuotantoon.

Riippuen hieman tuotantomäärien summauksen tavasta, Yhdysvallat n todennäköisesti suurin ei-OPEC –öljyntuottaja.  Mutta Yhdysvaltain tuotanto on hajautettu – toisin kuin OPECin ja Venäjän.  Amerikoissa öljyalaa ei ole kansallistettu, tuotannosta vastaavat itsenäiset U.S. –öljy-yhtiöt, eikä siellä äin ollen ole läpitunkevaa viranomaisvalvontaa, saati hallinnollista valtaa yli öljykentän.

Joten vaikka Algerissa on läsnä Yhdysvaltain kansallinen valtuuskunta, se käy tuotannonrajoituskeskusteluja täysin marginaalissa.  Ei yksinkertaisesti ole olemassa selvää Yhdysvaltain hallituksen politiikkaa öljyn hintakeskusteluissa, koska sikäläiset tuotantomäärät päätetään täysin kansallisten yhtiöiden parissa.

*

Venäjän rooli

Venäjällä tuotantomäärät säätää – ei virallisesti Kreml – vaan kaksi suuryhtiötä, joiden putkistojen kautta valtiollinen energiapolitiikka suunnataan: ja nämä yhtiöt ovat tunnetusti Rosneft (öljy) ja Gazprom (maakaasu).

Vaikka molemmat yhtiöt ovat myyneet osakkeita yksityisille sijoittajille, valtio on säilyttänyt suvereenin enemmistön kumpaisessakin.

*

Venäjän taktiikka

Valmistauduttaessa Algerin kokoukseen, Venäjän on ilmoittanut, että se on valmis keskustelemaan tuotannon jäädyttämisestä.

Pelkkä ennakointi tämänkaltaisesta yhteenpelaamisesta Venäjä-Saudi –akselilla (selvitysarvio asiasta julkaistiin äskettäisen Kiinassa pidetyn G20-viikonlopun aikana) riitti tuottamaan lyhyen piikin öljyn hintaan.

Kaiken kaikkiaan – kuten varsinainen selvitys osoitti –se oli enemmän, kuin mitä markkinat olivat saaneet kuulla kuukausiin, ja markkina reagoi heti maanantai-aamuna.

Tavallaan tässä koetaan tietynlainen de javu –ilmiö: samoja spekulaatioita käytiin Dohan kokouksen tiimoilta huhtikuussa 2016.  Silloin aloite lahosi – ja niin voi käydä jälleen Algerissa.

*

IEF:n rooli

Läpimurtoon johtavat avaimet eivät roiku IEF:n vyöllä, vaikka järjestön laajuus ja lähtökohtainen painoarvo sitä edellyttäisikin. 

Paljon olennaisempi seikka on Venäjän tilanne.  Joko köyhtyminen on edennyt riittävän pitkälle?

Venäjän tilanne edellyttää kartellitoimia.

Venäjän talous ja stabiilius riippuu öljyn ja kaasun tuloista – ja ne molemmat ovat sidoksissa, seisovat tai kaatuvat, öljyn hinnan mukana.

*

Venäjän BKT ja yhteiskuntarauha

Tietenkin Moskova on pohtinut jo kauan öljyn ale-hinnan tuhovaikutuksia.

Tunnetusti Venäjän valtion päätalousarvio on riippuvainen öljyn ja kaasun vientituloista. 

Tilanteen vaikeusastetta nostaa se, että kaasun hinta – erityisesti Venäjän vientisopimusten puitteissa – on sidottu kiinteästi öljyn markkinahintaan.  Gazpromin, Venäjän kaasualan vientijättiläisen hinnat perustuvat raakaöljyn ja öljytuotteiden hintakorin hintaan.

Alhainen öljynhinta kääntyy kaksinkertaisena kirouksena Kremlin syliin: halpa öljy tietää halpaa kaasua.

Alhainen hintaympäristö on imaissut ruplan turbulenttiin tilaan: valuutta pysyttelee reippaat 65 % alle öljykurimusta edeltävästä tasostaan Q4/2014.

*

Kiikkulauta

Yksi lähtökohtainen ongelma on vienyt koko Venäjän kansantalouden kiikkulaudalle, jossa faktori toisensa jälkeen jatkaa syöksykierrettä: kiihtyvä inflaatio, kyvyttömyys tuottaa kansalaisten tarvitsemia peruspalveluita ja –hyödykkeitä ostovoimaa vastaavaan hintaan, aina sellaisiin välttämättömyyksiin kuten lääkkeet.  Hinnat ovat nousseet paljon nopeammin kuin eläkkeet ja sosiaaliset tulonsiirrot, joten yhä useampi venäläinen elää kiinteillä tuloilla kohoavien hintojen maassa: tämä tekee koko valtakunnan haavoittuvaiseksi.

*

Kremlin off-budjetit

Kriisiä on vain pahentanut Kremlin taipumus ajaa tiettyä strategisia ohjelmia budjetin ohi.  Venäläiset kutsuvat tätä mallia ”off-budjetoinniksi”.

Silloin kun öljystä sai tynnyriltä 80 $ ja ylikin, se oli helppoa.  Hallitus saattoi kuoria kermat osasta öljytuloja rahoittaakseen sydän-hankkeitaan, jotka eivät näy suoraan talousarviossa, mutta silti hoidella rahoitukset kaikkiin ”näkyviin” (visible) menokohteisiin.

Mutta asiat ovat muuttuneet.

*

Venäjän budjetti ei toimi öljyn nykyhinnalla

Nyt jo pitkään Brent-öljykauppaa käydään alle 50 taala tiinulta, ja kun vielä huomioidaan että Venäjän raakaöljyä viedään tosiasiassa noin 15 % alhaisempaan hintaan kuin akuutti markkinamekanismin tuottama markkinahinta edellyttäisi (sopimuspolitiikka), mikä aina vain lisää Kremlin tuskaa budjettikirjansa ääressä.

Moskovan budjetti 2016 on alun perin suunniteltu oletukselle, että Brent-hinta olisi 85 dollaria.  Noin puoleen tästä yltävät nykyhinnat eivät salli Kremlin katetta edes sen virallisille menomomenteille, off-bufjettikohteista puhumattakaan: kaikki tämä on vienyt pohjan hallituksen talous- ja yhteiskuntapolitiikalta, mutta – myös Putinin suvereenin demokratian ”syömähampaalta”, off-budjetoinnilta (suosikkikohteiden maasutukselta, vh).

*

Rajuja leikkauksia ja ronskeja veronkorotuksia

Tämä oli se tausta, - meille suomalaisille läpeensätunnettu – joka sai Venäjän viime huhtikuun Dohan kokouksessa ”liikkumaan”.  Käsiteltävänä oli silloin ehdotus, jolla olisi rajattu maailmanlaajuisesti öljyn tuotantoa tammikuun 2016 hintatason jäädytyksin, jotka toki olivat korkeammat vuosiin, mutta vieneet öljytaloudet syvälle kuraan.

Syy valmiuteen oli yksinkertainen: on aina helpompi hyväksyä tuotannon enimmäismäärä, johon useimmat maat eivät pääse, kun sopia tuotantopaussista, vaikka tilanne oikeasti sitä edellyttäisi.

Vaikka Venäjä tuki rajoituksia, useimpien OPEC-maiden rinnalla, hanke kaatui, kun Saudi-Arabian vaatimus Iranin (joka ei ollut edes läsnä kokouksessa) tuotannon rajoituksista, ei saanut kannatusta.  Keskustelut loppuivat siihen.

*

Venäjä raivosi

Venäjän energiaministeriö oli raivoissaan tästä kehityksestä, väittäen, että Venäjän (vilpitöntä) osallistumista keskusteluun li vain käytetty houkutuslintuna sille, että Saudi-Arabia pääsi jatkamaan pitkäaikaista geopoliittista pompotteluaan Irania kohtaan.

Moskovan vastaus tuli nopeasti.

Se veti öljypumput täysille ja antoi hanaa öljyvirroille. 

OPEC vastasi samaan tyylilajiin, ja niin maailmanmarkkinoille tulvi entistä suurempi ylituotanto.  Keväällä kerroinkin, miten kaikenmaailman lotjat maailmanlopun tankkerit, tiinut ja törpöt, on ajettu redille täynnä raakaöljyä, parempia päiviä odottamaan..

Julkisen talouden alijäämien angsti jatkui sekä Venäjällä että OPECissa, - ja paheni vain Dohan fiaskon seurauksena.

*

Ei toista Dohaa

Mutta tällä kerralla tilanne on toinen.  Ongelmat ovat syvemmät, kriisi entistä akuutimpi. 

Putinin administratiiviset henkilöjärjestelyt kesän aikana ovat heijastumaa tästä. 

Vastaanpuhkujat on siirretty sivuraiteille, kuin vetokoukkunsa menettäneet höyryveturit.  Näin tapahtuu, oli kyseessä miten terävä mies hyvänsä, ja argumentit miten vakuuttavat tahansa.  Hiiteen argumentit, nyt tehdään politiikkaa, valtapolitiikkaa, jossa ratkaisee voima.  Ja voima on Kremlin huoneessa numero yksi.

OPEC tarvitsee öljyn hinnan buustausta.

Toteuttaakseen sen, OPEC tarvitsee nyt Venäjää, - ja Venäjä on kypsä sortumaan siihen.  Selkeä, joskin epäkonventionaalinen, ketju, joka toteuttaa itse itsensä!

*

Pakko

Tällä kertaa toisin on myös se, että nyt on yksinkertaisesti pakko päästä ratkaisuun, tuotannonrajoituksiin ja markkinahinnan noston. 

Tämä pakko koskee kahta avainmaata, sekä Saudi-Arabiaa että Venäjää.

Ja vieläpä samasta syystä;

Venäjä tarvitsee öljyn hinnan nousun omaa tulevaa valtionyhtiöiden osakkeiden myyntiä varten.  Myynti koskee kahta jättiä: edellä jo mainittuja Rosneftiä ja Gazpromia.

Saudi-Arabia tarvitsee öljyn hinnan nousua omaa tulevaa valtion öljy-yhtiön Aramcon osakkeiden myyntiä varten.

*

Vedätetään pörssikursseja

Molemmilla mailla on valtionyhtiön osakemyynti edessä.  Siitä on käytännössä jo päätetty.  On päätetty paperilla, mutta ennen kaikkea elävä elämä ympärillä on sen jo päättänyt.  Elämä on karsinut muut vaihtoehdot, on jäljellä vain yksi, - ja tämä koskee eritoten Venäjää, mutta kansallisen strategiansa vahvistanutta Saudi-Arabiaa myöskin.

Molemmilla mailla on oman edun mukaista parantaa pörssinoteerauksia osa-lihoiksi pantavien yhtiöiden osalta.

*

Saudit

Saudi-Arabia myy 5 % Aramcon, kansallisen öljyjättiläisensä ja maailman suurimman öljy-yhtiön osakkeista, ja edellyttää saavansa siitä sievät 2.000 miljardia dollaria (IPO).

Mutta Aramcon arvo, ja tuo tarkalleen määritelty 2.000 miljardin dollarin pörssiarvo, määräytyy yrityksen öljyvarantojen lasketusta arvosta.

Tässä yhtälössä taas elementaarinen toimija on öljyn hinta.  Jotta saataisiin IPO:lta haviteltu hinta, pitää öljyn markkinahintaa manipuloida, eli nostaa.

*

Venäjä

Venäjä on identtisessä tilanteessa.

Moskova on jo pitkään suunnitellut myyvänsä tiettyjen valtionyhtiöiden osakkeita tiettyinä privatiosaatio-portioina, ensisijaisesti venäläisille pääomasijoittajille, mutta – kuten hyvin tiedetään – kaikista puheista huolimatta, myös ulkomaisille sijoittajille.  Kun kotimaisia ostajia ei ”kelvollisin” hinnoin ole, kaikki on järjestettävissä, eihän tarkoitus ole pitää periaatteista tarpeettoman pitkälle kiinni, nyt hoidetaan akuuttia probleemia, ja mikä on silloin tärkein tehtävä?  Silloin on yksinkertaisesti ratkaistava akuutti ongelma!

Nyt siis jatketaan Rosneftin osakkeiden ulosmyyntiä.  Ei siinä sen kummemmasta sinänsä ole kysymys.

Kun tällainen operaatio suoritettiin edellisen kerran, listautuminen tapahtui Lontoon pörssissä.  Tällä kertaa tämä on vähemmän todennäköistä, kun otetaan huomioon Britannian tuki Lännen pakotteille Venäjää kohtaan Ukrainan toimien jälkeen.

Niin tai näin, Moskova on joutunut jo ennalta alentamaan oletettuja osakekaupan tuottoarvioitaan merkittävästi, ja pääasiassa öljyn nykyhinnoista johtuen. 

Alunperin tavoitteeksi asetettu odotusarvio valtionyhtiöiden osakeosuuksien myynnistä oli 18,5 miljardia dollaria.  Mutta nyt sitä on alennettu noin 11,5 miljardiin dollariin.

Niin tai näin, mutta Kreml jatkaa edelleenkin öljyalan megayhtiöidensä hallintaa, mutta myös yksityistäminen on entistä välttämättömämpää, koska budjettiaukot huutavat jo monennettakohan vuotta alijäämien paikkaamista. - http://rbth.com/business/2016/05/18/russia-eyes-126-billion-windfall-from-privatization-of-state-companies_593959

*

Venäjän yksityistämisohjelma

Venäjän yksityistämisohjelma on syherö vailla vertaa. 

Sitä on lykätty ja rukattu tilanteen mukaan, presidentti pelaa varmanpäälle.  Se on väline hänen kädessään, mutta varsinainen puserrus, vihreän veran takana, on kohdistunut oligarkeihin, suuryhtiöihin, ulkomaille sijoituksia tehneisiin, sinne rahansa siirtäneisiin, turvasatamiin laskeutuneisiin: Putin pyrkii saamaan maksimituoton sieltä, vastikkeetta.  Mutta silti vajoissa, julkisuussuojan takana, se suojelee toimijoita, vaikka vuodot saavutuksista ”satavatkin laariin” presidentille.   Spekulaatioiden ja laskelmien kohteena olevien valtion ja valtio-omisteisten yhtiöiden nimet ovat vaihdelleet.  Milloin timantintuottaja Alrosa on ollut se suurin pölkylle pantava, mutta muuten kärkisijoilla ovat vaihdelleet öljymaagit  Basneft ja Rosneft, sekä Sovcomflot –varustamo.  Valtion kruununjalokiviä Rosneftiä ja Gazpromia on pyritty pitämään taka-alalla, koska ne ovat kuitenkin ne olennaisimmat, ja niitä käytetään vasta kun hätä on suurin ja realisoitunein, eli mahdollisesti nyt, - poliittisesta harkinnasta riippuen.  http://www.bdlive.co.za/world/europe/2016/07/14/russian-privatisation-plan-inches-along

*

Tämän vuoksi: Saadakseen niin paljon kuin mahdollista tarvitsemiaan dollareita, Venäjän hallitus on nyt pakotettu nostamaan öljyn hintaa.

Tämä molempia maita koskeva akuutti pelitilanne on ajamassa Venäjän ja Saudi-Arabian samaan veneeseen globaaleilla öljyaalloilla.

Maiden välisiä neuvotteluja on tiivistetty ja käyty intensiivisesti läpi kesän.  Ote asiaan on luja.  bilateraalinen yhteisymmärrys vallitsee jo, mutta käytännön yksityiskohtia ja menettelytapoja hiotaan vielä.  Putin haluaa olla varma.  Korkean tason kädenlyönti saatetaan nähdä, tai voi se tapahtua salassakin, ennen Argerin kokousta.

*

Algerin diili

Tämä tarkoittaa keskeisten osapuolten yhtäpitävää näkemystä siitä, ”mitä meidän pitää tehdä”.

Öljyn tuotantoa rajoitetaan.

Öljyn hintaa ajetaan nousuun.

Näkymät öljymarkkinoilla ovat selvät.

*

Öljyn hinnan noston vaikutuksia

Öljyn hinnan nousu tarkoittaa hyvää Saudi-Arabialle ja Venäjälle.  Ja tavoiteltua huojennusta myös lukuisille syviin ongelmiin ajautuneille OPEC-maille, mutta mikään mannaa taivaasta –tilanne se ei niille suinkaan ole.  Tilapäinen hengähdystauko, riippuen, miten paljon tynnyrihinta lopulta laukkaa.

Euroopalle, Euroopan Unionille, maailmantaloudelle ja Suomen taloudelle öljyn hinnan merkittävä nousu, ehkä lähelle 75 tai 85 euroa, tietää vain satunnaisen ja meille niin onnekkaan tukiavustajan poistumista näyttämöltä.  Sitten me olemmekin entistä yksemmin näyttämöllä, ja kyvyttöminä ratkaisemaan ongelmiamme hyvän sään aikana, joudumme tekemään sen huononevan, entistä kurjemman, sään aikana.

*

Öljyn hinnannousun vaikutus finanssirintamalla

Eräs aspekti on vielä pakko käydä pikaisesti läpi.

Öljyn hinnan jatkuva, vuosikautinen lasku, yhdessä rahoitusmarkkinoiden kompleksisten uusien pelivaihtoehtojen synnyn myötä on luonut kriittisen tilanteen myös globaalien markkinoiden tälle sektorille.

Monet nykyiset öljykauppaan ja futuureihin liittyvä menettelymallit, uhkapelimahdollisuudet, ovat käytännön syistä ja voittojen logiikan siunaamina, muotoutuneet sellaisiksi, että niiden rakenne mahdollistaa vain jatkuvat voitot, jotka paljossa perustuvat öljyn hinnan laskuilmiölle, ja sen arvaamiselle, miten paljon veikattavana aikana öljyn hinta putoaa.

*

Nykyään raakaöljy on paljon tärkeämpää kuin pelkkä (laajalti käytetty) hyödyke.  Kun otetaan huomioon öljyn olennainen yhteys valuuttakursseihin (suurin osa päivittäisestä öljykaupasta käydään U.S.Dollari-määräisinä), öljy on päätynyt oman itseiskäyttönsä maailman autojen ja muiden myllyjen polttoainesta, myös toimimaan ikään kuin valuutta tai puhdas kulta. 

Siis öljy on saanut ulkoöljyllisiä ulottuvuuksia, öljyn voidaan sanoa kokenen globaalin metamorfoosin: Öljy on Öljy, paitsi että se on myös valuutta ja valuuttajärjestelmän ulkopuolinen actori, kulta.

*

Öljyn hinnan pitkän alamäen, käytännössä vuoden 2014 lopusta tähän saakka, öljytuotteiden shorttaajat ja heidän myötään kaikki uhkapelurit ovat pelillään, joka on kohdistunut pudotuksen arvaamiseen, kiihdyttänet öljyn laskusuuntausta.

Monet pelitalot ja uhkapelimagnaatit ovat jopa kehittäneet algoritmit määrittämän, mikä osa laskusta oli reaalista, mikä muista toissijaisista tekijöistä johtuvaa, seurannaislaskua.

Mutta asiat muuttuvat.

Nyt näemme, ja tulemme näkemään lisääntyvästi, toisen suuntaista liikettä.  Väreily ja ennakkotiedot öljyalan liepeiltä osoittavat lisääntyviä merkkejä siitä, että lattia, on nähty, ja vääjäämätöntä liikettä ylös tapahtuu.

Se asettaa nykyiset ja tähänastiset shorttaajat ankaraan tilaan.  Koska heidän ainoa tapa rajoittaa sijoitustensa kasvavat tappiot on käydä kauppaa käypään hintaa, koko markkina kääntyy heitä vastaan. 

He ovat vaarassa menettää paljon rahaa, hyvin paljon. 

Itse asiassa, teoriassa ei ole ylärajaa sen suhteen, mitä he voivat menettää lyhyillänsä (koska ei teoriassa ole ylärajaa sille, mille tasolle osakkeet ja futuurit voivat pinkaista).  Futuurit ovat rajaton peli, Unlimited Game.  (vahinko vain pelaajien tappiot kaatuvat aina kansan niskaan).

Jos kauppias ajattelee, että hinnan nousu on vain hetkellinen takaisku, ja myy pois, tappiot voi ”kaataa” osaksi uusia, paisuvia kauppoja.

Mutta jos markkinat näyttävät jatkavan nousua ja nousu vakiintuu olotilaksi, lyhyt positio on suljettava mahdollisimman nopeasti, varjella varpaitaan kasvavilta tappioilta tulevaisuudessa. 

Kun suuri määrä shorttaajia sulkevat positionsa samanaikaisesti ostamalla itsensä ulos (alenevaan) markkinahintaan, tuloksena hintojen noususta on vääjäämättä pulma (”short squeeze” – käänteisenä?).  (Käsitteestä; http://www.taloussanomat.fi/informaatioteknologia/2012/07/17/nokiaa-myydaan-nyt-innolla-lyhyeksi/201233723/12 )

Shorttaajien ahdinko.

*

PaperGame

Papereilla pelataan iso peli, ja otetaan isot voitot ja myös suuret tappiota, mutta kun rulla alkaa pyöriä ”väärinpäin”, silloin Helvetti on irti.  Märän öljyn hinta vaihtelee, kuten on nähty, reaalimarkkinoiden mukaan, mutta mukana on myös psykologiaa ja peliefektiä:

Kuten sanottu Paperi-Barrellin shorttaus kiihdytti laskua yli sen, minkä globaali markkina sinänsä kysynnän ja tarjonnan pohjalta, ”puhtaan” markkinamekanismin voimalla tuotti.  - 

Kysymys kuuluu:

Miten tämä optionäärinen uhkapeli vaikuttaa kun ”rulla” alkaa pyöriä toisin, siis ”väärinpäin”?  Vastauksen saame lähivuosina, lähiaikoina: toimiiko nosturi samoin kuin laskuri?

*

Merkkejä ilmassa

Viime torstai-aamuna (8.9.2016) Yhdysvaltain Energiatiedotushallinto (Energy Information Administration – EIA) ilmoitti Yhdysvaltian öljyn varmuusvarastojen tason dramaattisesta nostosta yli 14 miljoonalla tynnyrillä viime viikolla. 

Kyseessä oli todellinen, ”märkä” öljy (Wet barrel), - ei siis paperi-barrel (”Paper-barrel”). 

Nostomäärä oli yli 12 kertainen siihen nähden, mitä ”asiantuntijat” odottivat, ja suurin nosto yhden viikon aikana yli 17 vuoteen.

Tämä sai pelurien pulssin nousemaan.

Samalla se osoitti, että joku on ajan tasalla myös hallinnossa.

Ja kaikesta huolimatta:

Yhdysvaltalaiset ”asiantuntijat” laskivat edelleen viime perjantaina (9.9.2016), että öljytynnyrin hinta New Yorkissa tulee olemaan tämän vuoden neljännen neljänneksen (Q4/2016) aikana n. 55 $/brs, ja noin 63 dollaria vuoden 2017 ensimmäisen neljänneksen (Q1/2017) aikana.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Käsitteenä täytyy erotella tuotannon leikkaus ja tuotannon jäädyttäminen.

Venäjä mainitsi lehdistötilaisuudessa G-20 maiden kouksen aikana Kiinassa syyskuussa, että Venäjä on valmis sopimaan tuotannon jäädyttämisessä OPEC maiden kanssa minkä tahansa kuukauden tasolle jolla öljyä on pumpattu tämän vuoden aikana.

Käytännösä siis, jos Venäjä ja Saudi Arabia pääsevät yhteisymmärrykseen tuotannon jäädyttämisestä esim. heinäkuun tasolle, öljyn ylituotanto olisi silti IEA:n mukaan 2,6 milj. barrellia päivässä. Ylituotanto olisi edelleen suurempaan kuin vuonna 2015 jolloin öljyn hinta putosi 30 %.

Ainoa pysyvämpi tulos sadaan, jos öljyn tuotantoa leikataan merkittävästi. Tämä on ilmeisesti vain kahden kauppa. Ainoat maat joiden voisi ajatella leikkaavan tuotantoa ovat juuri Venäjä ja Saudi Arabia. Tässäkin skenaariossa suurimman taakan joutuisi todennäköisesti kantamaan Saudi Arabia jonka öljyn tuotantokustannukset ovat alahaisimmat.

OPEC maista Iran, Irak, Nigeria ja Algeria eivät tule suostumaan tuotannon jäädyttämiseen tai leikkauksiin, koska niiden öljyntuotanto on ollut eri syistä tavanomaista alhaisemmalla tasolla. Tietenkin OPEC:in ulkopuoliset maat seuraavat öljyn hinnan kehitystä sivusta ja repivät mahdollisesta hinnan noususta kaiken irti.

Venäjä on aikaisemminkin pyrkinyt aktiivisesti koordinoimaan öljyn jäädyttämistä ja tuotannon leikkaamista OPEC maiden kanssa, mutta niistä ei ole syntynyt toistaiseksi mitään tulosta.

Jos nyt seuraavassa OPEC kokouksessa Algeriassa 26. syyskuuta ei saada näyttäviä tuloksia, öljyn hinta jatkaa laskuaan.

Miksi öljyn ja kaasun hinnan täytyisi olla nykytasoa korkeammalla ? Siihen ei ole mitään syytä. Kun jotkut öljyntuottajamaat ovat vaikeuksissa, ne ovat eläneet yli varojensa.

Öljyntuottajamaiden tulisi sopeuttaa budjettinsa myymänsä öljyn ja kaasun hinnan nykytasolle. Korkea öljyn hinta on johtanut monet öljyntuottajamaat poskettomaan sikailuun, tuhlaamiseen, maidensa aseistamiseen ja rehentelyyn maailmalla. Tavallisen kansan kärsiessä nälkää, kurjuutta ja epäinhimillisä olosuhteita.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Yhdyn pitkälti näkemyksiisi.
Nyt näyttäisi siltä, että mainittujen avainmaiden kesken oltaisiin päästy jonkinlaiseen yhteiseen näkemykseen. Näin ainakin voitaisiin päätellä niistä kontakteista, joita maiden kesken tiedetään olleen viime aikoina.
Johtavatko nämä valmistelut sopimukseen, on oma kysymyksensä. Kumpikin voi pelata tätä peliä omaan pussiinsa, toisaalta ajanpeluuna ja toisaalta jälleen eräänlaisena voimannäyttönä, sekä omille että vieraille.

Saudi-Arabian strategia öljyn kokonaiskäytön suhteen on nähdäkseni se, mistä olen jo aiemmin toistuvasti maininnutkin, eli että öljyn aikakausi on ohi, siis sen käytön huippu, ja tästä eteenpäin on strategista arvelua, miten voimallisesti hintaa ja tuotantoa säätelemällä saadaan optimaalinen saanto sen omista luonnonvaroista. Nyt ymmärtääkseni S-A haluaa pääomia toisaalta maan omiin kansalaistarpeisiin ja valtion ylläpitoon, ja toisaalta uusien energiamuotojen kehittämiseen: nyt on niiden satsausten aika.
Venäjän sisäinen tilanne ilmeisesti on paljon huolestuttavampi, kuin Lännessä yleisesti arvellaan, ja näiden tiedustelutietojen ja valvontaseurannan summana ylin johto on kypsynyt blogissa ennakoituun ratkaisuun; tarve on kova, tuloja pitää saada, ja hinnoittelu tulee etenemään edellä luonnostellulla tavalla.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Saudi-Arabia ja Iran ovat lisänneet öljyntuotantoaan siitä huolimatta, että Opec-maiden on tarkoitus kokoontua pian keskustelemaan öljyntuotannon vähentämisestä öljymarkkinoiden rauhoittamiseksi.

Amerikkalaiskanava CNBC:n mukaan maat lisäsivät öljyntuotantoaan viime kuussa enemmän kuin muut Opec-maat. Opec-maat pumppaavat tällä hetkellä yli 33,2 miljoonaa tynnyriä öljyä päivässä, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin.

Öljyn hinta on laskenut noin 60 prosenttia vuoden 2014 puolivälistä lähtien öljyn ylituotannon takia. Opec-järjestön 14 jäsenmaata sekä Venäjä kokoontuvat tämän kuun viimeisellä viikolla Algeriassa keskustellakseen tuotannon mahdollisesta vähentämisestä.

Suurin öljyntuottajamaa Saudi-Arabia on halunnut pitää tuotannon määrän nykyisellään, jotta maat eivät menettäisi markkinaosuuksiaan esimerkiksi Yhdysvaltain kaltaiselle öljyntuottajamaalle, missä tuotannon hinta on Opec-maiden hintoja korkeampi.

Siis nostetaanko tuotantoa nyt huipputasolle ja sovitaan Algeriassa kahden viikon kuluttua tuotannon jäädyttämisestä nykytasolle. Mikä mahtaa olla Venäjän vastaus tuotantolukuihin ?

On selvää, että epäluottamus OPEC maiden ja Venäjän välillä on suuri. Vaikea uskoa, että öljyn hinta tästä juurikaan nousisi edes $60 tasolle.

Lisää paineita tuo Yhdysvallat. Öljynviejämaiden järjestö Opec yllättyi siitä, miten paljon järjestön ulkopuoliset maat ovat tuottaneet öljyä, ilmenee Opecin tuoreesta kuukausiraportista.

Erityisesti Yhdysvaltain öljyntuottajat ovat pärjänneet Opecin odottamaa paremmin matalasta öljyn hinnasta huolimatta. Yhdysvaltalaisella öljyntuotannolla tarkoitetaan yleensä perinteistä kalliimpaa liuskeöljytuotantoa.

Saudi Arabian lähtiessä taistelemaan hinnanalennuksilla liuskeöljytuotantoa vastaan se teki katastrofaalisen arviointivirheen. Nyt OPEC:in pitää ottaa huomioon Yhdysvaltojen kasvava asema öljyntuottajana. Viime aikaisissa tutkimuksisssa on selvinnyt, että Delawaressa ja Permian alueella Teksasasissa on enemmän öljyä kuin Saudi Arabiassa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ihan helppoa ei kartellijyrän värkkääminen ole:

11.9.2016: http://www.thenational.ae/business/energy/algeria-...

Viikonlopun lopuksi Algerian öljyministeri Noureddine Boutarfa, jonka on määrä isännöidä syyskuun viimeisen viikon öljytapaamista Algerissa on lähettänyt ristiriitaisia viestejä, ja yrittää nyt omalta osaltaan juosta pakettia kasaan. Isommista OPEC-maista sodasta kärsineet Nigeria ja Libya haluavat rahat ja heti, niiden kanssa on kiusaa, samoin kuin Rianin kanssa. Iran nosti pakotteiden lauettua tuotantonsa nopeasti (odotetusti) 500.000 tynnyristä 3,6 miljoonaan tynnyriin päivässä kolmen viime kuukauden aikana. Se vaatii itselleen 4 miljoonan limiittiä, eikä aio tinkiä siitä. Pelkästään näiden kolmenmaan mahdolliset nostot vievät summaarista tilannetta aivan vikasuuntaan.

Aiemmin puhuttu Venäjän ja Saudi-Arabian diili ei siis tietenkään ole vain kahden suuren kädenlyönti, vaan monen palapelinpalasen summa.

Seuraamme tarkkaavaisina.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset