Veikko Huuska

Vapaamuurarit kansakunnan kaapin päällä – määrällinen tutkimus. Osa III

Vapaamuurarit kansakunnan kaapin päällä – määrällinen tutkimus.  Osa III

*

Aikaisemmat Vapaamuurareita kansakunnan kaapin päällä esitelleet blogit luettavissa linkkien takaa:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222042-vapaamuurareita-kansakunnan-kaapin-paalla

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222418-vapaamuurareita-kansakunnan-kaapin-paalla-osa-ii

*

Määrällinen tutkimus

Kansallisbiografian pienoiselämäkertatiedoissa esitellyistä merkkihenkilöistä n. 40 henkilön voidaan todeta olleen vapaamuurareita. 

Lisäksi KB:n pienoiselämäkerroissa esiintyvistä ainakin noin 100 on jäseniä; jäsenyys ilmenee mm. ”Luettelo suomalaisista vapaamuurareista” tiedostosta, jonka Genealogia.fi –sivusto julkaissut (alun perin Vasara Oy:n kirjanen, 1933). - Kutsun näitä ryhmiä I- ja II-ryhmiksi.

Yhteensä siis kansallisbiografiassa esiintyy noin 140 vapaamuuraria.

Kansallisen elämäkerraston henkilögalleria käsittää yli 6.000 ihmistä, tekijää ja näkijää.  Mutta tämän vapaamuurareita koskevan selvitykseni, jonkinlaisen perusluontoisen määrällisen yhteiskunnallisen ja sosiologisen tutkimuksen, puitteissa kohdepopulaatio käsittää primääristi vuosien 1860 – 1905 välisenä aikana syntyneet suomalaiset tai suomessa vaikuttaneet henkilöt.  Heidän määränsä on 2.059 henkilöä.  Yksintein laskien tässä yhteydessä kartoitetut noin 140 vapaamuuraria edustavat tästä kohortista noin 7 %:n osuutta. 

Tämän perusteella voimme siis sanoa että (ainakin) 7 prosenttia Suomen eliittiin katsottavasta merkkihenkilö- ja huomiokansalaisesta on tuona aikana ollut vapaamuurareita. (ko. aikana syntyneistä, vh)

Varmaa tietoa menneiden vuosisatojen vapaamuurareista ei kattavana ole missään.  Epäilemättä osa vapaamuurareista ei tule koskaan ilmi.  Joskus epäily vm-jäsenyydestä ja toiminnasta perustuu oletuksiin.

Arviointi

On syytä tähdentää painokkaasti, että kyseessä on suuntaa-antava selvitys, jonka eri elementit ovat viitteellisiä: Kansallisbiografiaan valikoitujen/valikoituneiden henkilöiden rajaus, lukumäärän nimeäminen etc. ovat annettuja.  Tiedot henkilöiden vapaamuurarijäsenyydestä, toiminnasta järjestön piirissä sekä vapaamuurariuden vaikutuksesta heidän verkostoihinsa ja toimintaansa yleensä jää fragmentaaristen mainintojen, havaintojen tai päätelmien tasolle, joten mitään ollennaisen tiukkaa ei siitä voida lausua.  Joitain yksittäisiä mielenkiintoisia keissejä tosin löysin, ja esitän ne alempana.

Vapaamuurarien toimintaan ja verkostoihin aina liittynyt salamyhkäisyys, sekä toisaalta siihen kohdistettu painostus, kiellot ja suoranaiset vainot ja ehkäpä vainoharhaisuuskin ovat myötävaikuttaneet siihen, että tieto jäsenyyksistä ja efektiivisyydestä on jäänyt enemmän luulon kuin tiedon varaan.

Vapaamuurarien asema ja jäsenkentän sosiaalinen rakenne on voimakkaasti vaihdellut ajan ja paikan vaihtelun mukaan, samoin kuin järjestelmän vaikutusvalta ja toimivuuskin.  Jossain vapaamuurarit ovat saattaneet olla eräänlaisia vastakulttuurin airuita, ahtaassa paikassa totuutta etsiviä, nöyriä vaeltajia, jossain toisaalla taas he ovat saattaneet edustaa valtaa, voimaa ja uhkaa, salattua tai avointa, yhtäkaikki.

Monessa maassa, eri aikoina, vapaamuurarit on järjestönä kielletty, kuten tapahtui Venäjän keisarikunnassa ja Suomen suuriruhtinaskunnassa Aleksanteri I:n aikana.  Ruotsissa kuninkaat ja hovin kerma kuuluivat lähtökohtaisesti vapaamuurareihin.

*

Jakautuma

Yleisenä havaintona totean, että mainitut vapaamuurarit voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

Ensinnäkin: Pääomapiirien voimamiehet ja muut johtajat.

Toiseksi: Taitelijat ja tutkijat, kulttuuririntaman edustajat.

Kolmanneksi: Teosofit ja muut henkisen ja hengellisen ulottuvuuden etsijät ja kilvoittelijat.

Näistä ryhmä yksi on selkeästi suurin, ja teosofien yms. ryhmä pienin.

*

Tarkempi jakautuma

Määrittelin edellä mainitut n. 140 vapaamuuraria taustansa ja viiteryhmänsä mukaan 10 ryhmään.  Jako ryhmiin on jossain määrin tulkinnanvarainen, ainakin kahdesta syystä.  Monet henkilöt ovat aktiivisia useilla eri foorumeilla, eikä yhden roolin tai viiteryhmän valinta ole helppoa.  Tällaisessa tilanteessa olen valinnut ilmeisimmän, sen työ- ja vaikutusalueen, josta henkilö yleisesti ehkä parhaiten tunnetaan. Toisaalta mukana on myös joitain henkilöitä, joiden sijoittaminen taulukkoon ei selkeän viiteryhmän puuttuessa ole helppoa, näissä tapauksissa olen valinnut lähinnä oikealta tuntuvan ”lokeron”.  Tässä esitettävä jako on siten suuntaa-antava, mutta sellaisenakin tarjoaa kohtalaisen hyvän kartoituksen Suomen eliitin vapaamuurarisegmentin sosiaalis-yhteiskunnallisesta kentästä.

Taulukko:

Ryhmä, johon ko. vapaamuurari lähinnä kuuluu:  lukumäärät I- ja II-ryhmässä: Yhteensä (henkilöä)

Taide, musiikki ja kulttuuri:  3   +  16   = 19

Yritysjohtajat: 8   + 30  =  38.

Suuryritysjohtajat:  5    +  20  = 25

Politiikka ym.järjestöt:   4    +  10  = 14

Virkamies, diplomaatti: 6    +  13   =  19

Sotilas, aatelinen:   7  +  4  = 11

Valtiomies, hallitsija:  4   +  0  =  4

Tiedemies, tutkija:  3   +  2  =  5

Teosofi, etsijä yms.: 2    +  0  =  2.

Nainen, naispuolinen vapaamuurari: 0  +  4  =  4 (Häll, Kurvinen, Onerva, Valvanne; ks. alla)

YHTEENSÄ: 42   +  99  = 141.

*

Naiset

Yleensä mielletään, että vapaamuurarina voi olla vain mies.  Edellä on kuitenkin listattu peräti neljä naispuolista actoria.  He ovat:

Sairaanhoitaja Nanna Häll (1894-1977), joka toimi vuodesta 1921 Mannerheimin Lastensuojeluliitossa huoltohoitajana Lastensairaalan poliklinikalla yhdessä tohtori Sven Donnerin kanssa.  Tässä on siis tietty kytkentä kenraali Mannerheimin suuntaan.  Nanna Häll oli myös teosofi, ja hänen sisarensa ja äitinsä toimivat vapaamuurareina.  Nanna Hällin loosi oli Ruusu-Ristin loosi, samoin kuin sukulaisnaisillakin.  Ruusu-Risti loosi oli Suomen Teosofisen Seuran yhteydessä toimiva järjestö, samoin kuin Yhteisvapaamuurarijärjestökin.  Kirves Oy:n ilmoituksen mukaan nämä Teosofisen Seuran vapaamuurarijärjestöt olivat vastaavien ranskalaisten järjestöjen ”käskettävissä”.

Sairaanhoitaja Naima Kurvinen (1876-1933) oli maallikkosaarnaajan tytär, joka oli paljon matkustanut maailmalla.  Myös hänen loosinsa oli R, eli Ruusu-Risti, kuten kollegallaan Hällillä.

Kirjailija, runoilija L. Onerva (Hilja Onerva Lehtinen) (1882-1972)oli näkyvä kulttuuripersoona, elämänvaiheet ovat yleisesti tunnetut, samoin kuin suhteensa Eino Leinoon.  Hän kuului samoin Ruusu-Ristin loosiin.

Sairaanhoitaja Elina Valvanne (o.s. Rutanen), oli teosofi-kirjoittaja Väinö Valvanteen (1887-1919) puoliso, ja Helsingissä sekä Loosi numero 746:ssa (YV: Viisikanta), että loosissa YQ eli Loosissa numero 926 (Quo Vadis).

*

1473 vapaamuuraria

Vasaran mukaan ”Suomessa on varmojen tietojen mukaan ainakin 1473 elossa olevaa vapaamuuraria, joista on aakkosellinen luettelo tässä kirjassa ja jotka kuuluvat eri looseihin seuraavan luettelon mukaan. Huomioon on otettava, että sama vapaamuurari saattaa kuulua useampaan loosiin.” 

Tämä oli siis kerrottu tilanne vuonna 1933.

*

Vasara Oy vasaroi vapaamuurariutta vastaan

”Lukuunottamatta näitä vastustajan haltuun tähän mennessä joutuneissa jäsenluetteloissa mainittuja, on maassamme varmasti vielä paljon muitakin vapaamuurareita. Yllämainittuihin looseihin on viime vuosina onnistuttu houkuttelemaan melkoisesti lisää jäseniä, joista ei ole onnistuttu saamaan vielä täysin tarkkoja tietoja.

Varmaa on myös, että meillä on olemassa m.m. eräitä korkeimpia virkamiehiämme varten sellaisiakin looseja, joita ei ole tässä mainittu.

Varmana voi niinikään pitää, että paljon sivistyneitä ihmisiä, jotka virallisissa tai muissa edustustehtävissä ovat matkustelleet ulkomaille, ovat joutuneet siellä mairittelevien suosionosoitusten kohteiksi ritarimerkkeineen y.m. tai tarpeen vaatiessa ankaran painostuksenkin alaisiksi eivätkä silloin ole voineet tai tahtoneetkaan vastustaa houkuttelua liittyä vapaamuurarijärjestöön.

Kaikkihan muistavat, että entinen maaherra Bruno Jalander sanomalehdessä julkisesti tunnusti kuuluvansa englantilaiseen loosiin. Korkea suomalainen virkamies oli siis vannonut kansainvälisen poliittisen salaseuran ulkomailla olevalle osastolle kuuliaisuus- ja vaikenemisvalan.

Selvää on, että tämä tapaus ei ole ainoa laatuaan, vaikkakaan muut ulkomaisiin looseihin kuuluvat eivät ole olleet julkisesti yhtä avomielisiä kuin Jalander. Nämä salaiset vapaamuurarit ovat erittäin vaarallisia samoinkuin myös vapaamuurarien palkatut kätyrit ja itsetiedottomat, vapaamuurareista riippuvaisuussuhteissa olevat apulaiset.

Tämä kirja älköön olko aiheena mihinkään oikeudenloukkauksiin vapaamuurareita vastaan. Asiamme on aivan liian kallis pilattavaksi harkitsemattomilla teoilla. Paras aseemme vapaamuurareita vastaan on julkinen, rehellinen sana, jota vastustajamme eivät voi käyttää hyväkseen.

Uusia vapaamuurarien jäsenluetteloita ottaa O.Y. Vasara erittäin mielellään vastaan, jos joku onnistuu saamaan niitä käsiinsä. Pienemmätkin tiedonannot ovat tervetulleita.

Helsingissä, huhtikuun 15 p:nä 1933.
Kunnioittaen:
Kustannusosakeyhtiö Vasara”

*

Puolustusministeri Bruno Jalanderin ero 1930

”(Axel] Solitander hankki kannuksia myös politiikassa. Hän toimi P. E. Svinhufvudin hallituksen kauppa- ja teollisuusministerinä 1930 - 1931. Hallitukseen valittiin henkilöitä, joiden ajateltiin nauttivan lapuanliikkeen luottamusta mutta pitävän kiinni myös laillisuudesta. Ministerinä Solitander ajoi voimakkaasti valtion yhtiöiden yksityistämistä. Hän teki esityksen, jonka mukaan valtionyhtiöt muutettaisiin liikelaitoksista osakeyhtiöiksi, jotta niiden toimintatavat olisivat lähempänä yksityistä teollisuutta. Solitander oli myös Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen 1911 - 1914.

Yksi Solitanderin vaikutuskanavista oli vapaamuurarien järjestö, jonka toimintaan hän oli tutustunut konsuliaikanaan Yhdysvalloissa. Hänestä tuli Suomi Loosi 1:n ensimmäinen mestari, ja 1924 hänet valittiin Suomen suurloosin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi eli suurmestariksi; tässä tehtävässä hän toimi kuolemaansa asti. Kauppa- ja teollisuusministerinä Solitander luultavasti käytti vapaamuurariuttaan hyväksi, kun hän sai 1930 hallitukselta tehtäväkseen painostaa Uudenmaan läänin maaherraa Bruno Jalanderia luopumaan virastaan tämän sovellettua vasemmistolehtien toimintaa rajoittavia määräyksiä myös lapuanliikkeen Aktivisti-lehteen. Presidentti Lauri Kr. Relander ihmetteli päiväkirjassaan, miten Solitander pystyi taivuttelemaan Jalanderia, ja toteaa:

"Jalander on vapaamuurari ja nähtävästi Solitander myös. Ehkä tässä on selitys asiaan."

 

Lähde: Kirjoittaja,  Patrik Lindfors: Axel S:n pienoiselämäkerta/Kansallisbiografia.

*

Maaherra Bruno Jalandern ero 1932

Mikko Uola puolestaan kuvaa Jalanderin vuoden 1932 kesällä tapahtuneen maaherran virasta lähdön Jalander-pienoiselämäkerrassa/KB näin:

”Jalanderin suhteet aktivisteihin säilyivät kireinä koko 1920-luvun. Varsinaisesti maaherran asema alkoi kuitenkin horjua hänen arvosteltuaan syksyllä 1929 sanomalehtihaastattelussa ankarasti voimassa ollutta kieltolakijärjestelmää. Hallituksessakin vaadittiin jälleen hänen erottamistaan, mutta tällä kertaa erottamisvaatimus kaatui presidentti Lauri Kr. Relanderiin. Presidentillä ei tosin ollut oikein selvää kuvaa maaherrastaan. "Arvostelua hänestä on vaikea antaa, siksi ristiinkäypä mies hän on", Relander kirjoitti päiväkirjaansa. Paineet maaherraa kohtaan kasvoivat kuitenkin entisestään, kun hän alkoi syyttää aktivistipiirien tukemaa lapuanliikettä laittomuuksista. Vapaamuurarina tunnetun Jalanderin erottamisesta tuli 1930 yksi lapuanliikkeen keskeisimmistä vaatimuksista. Lopulta hallitus painostikin hänet ottamaan terveydellisistä syistä virkavapautta; maaherran sijaiseksi nimitettiin Jalanderin pettymykseksi lapuanliikkeelle suosiollinen Hjalmar Honkanen.

Palattuaan (virkavapauden päätyttyä, vh) virkaansa Jalander jatkoi muun muassa kyydityksiin syyllistyneitten lapualaisaktivistien ahdistelua. Hän vaikutti välillisesti myös Mäntsälän kapinana tunnetun liikehdinnän syntymiseen. Jalander ei hänelle tehdyistä esityksistä huolimatta suostunut kieltämään sosialistiedustaja Mikko Erichin Mäntsälän Ohkolassa pitämää puhetilaisuutta helmikuussa 1932, vaikka tilaisuuden tiedettiin mahdollisesti johtavan levottomuuksiin. Päinvastoin luvan työväentalolla pidettävään puhetilaisuuteen antanut maaherra lähetti Mäntsälään 30 poliisia ja määräsi paikkakunnalle kokoontuneet aseistautuneet lapuanliikkeen kannattajat pidätettäviksi. Tähän poliisien voimat eivät riittäneet, ja maaherran erottamisvaatimukset muuttuivat uhmakkaiksi, koko silloisen hallituksen eroa edellyttäneiksi vaatimuksiksi.

Lapualaismieliset pitivät Jalanderia syyllisenä Mäntsälän tapahtumiin, ja myös hallituksessa oltiin sitä mieltä, että maaherran liiallinen taipumattomuus oli kiristänyt tilannetta. Moneen kertaan erottamisuhan alaisena ollut Jalander joutui lähtemään maaherranvirasta lopullisesti hallituksen erottaessa hänet kesällä 1932 P. E. Svinhufvudin ollessa tasavallan presidenttinä. Jalanderin erottamisen on väitetty olleen seurausta Svinhufvudin Mäntsälän kapinallisille antamasta lupauksesta.”

(Jälleen yksi ”laillisuusmies” Svinhufvudin laittomuuksista! vh)

*

Eräitä havaintoja:

Mannerheimin muistelmat

Mannerheimin muistelmien toimituskunnan jäseniä olivat kenraalimajuri Heikki Kekoni, eversti V.A.M. Karikoski sekä kenraali A.E. Martola.

Esityksen mukaan heistä kaksi, Kekoni ja Karikoski olivat vapaamuurareita, Martolan suhteen en löytänyt mainintaa.  

Mannerheimin muistelmien varsinaiseen kirjoitustyöhön osallistuivat muiden ohella, keskeisesti, kenraali ja marsalkan luottomies Eric Heinrich sekä marsalkan ”silmä ja korva”, eversti Aladar Paasonen

Ainakin Eric Heinrichin vanhempi veli, jääkärieversti Olof Heinrich oli vapaamuurari, kenties joku muukin/muutkin Heinrich –perheen jääkäriveljet.  Paasonen Päämajan tiedustelujaoston päällikkönä oli rutinoitu verkostoituja, soluttautuja ja tietolinkkien muodostaja, on mahdotonta ajatella häntä ilman minkäänlaista kosketusta niin olennaiseen informaatiolähteeseen ja vaikuttajaveljestöön, kuin vapaamuurarit.

Ellei Mannerheim itse ollut vapaamuurari, merkittävin suomalainen vapaamuurari oli siinä tapauksessa presidentti Risto Ryti.

Muista Mannerheimin aivan henkilökohtaiseen lähimmistöön kuuluvista ainakin vuoden 1918 aikainen adjutantti, taiteilija Akseli Gallen-Kallela oli tunnetusti vapaamuurari.  Hän ei ollut ainoa.

*

Oliko Mannerheim vapaamuurari?

Emme voi välttää jokerikysymystä.  Ollakseen olematta vapaamuurari-järjestön jäsen, Mannerheimilla oli ympärillään poikkeuksellisen paljon vapaamuurareita.  Hän ei siis ainakaan harjoittanut diskriminaatiota tai sortoa tässä suhteessa.  Toisaalta voimme esittää arvioita siitä, nostiko Mannerheim lähimiehistöönsä jonkun henkilön sen takia että hän oli vapaamuurari, vai siitä huolimatta, - ja tiesikö hän aina asiasta?

Vasara Oy viittaa 1933 salaisiin looseihin, jotka on varattu korkeimmalle eliitille, ja joista ei senkään vuoksi ole saatu mitään tietoa, - ne ovat olleet niin suljettuja, varmoja, ei vuotoja, ei tihkuntaa. 

Toisaalta voimme myöskin esittää hypoteeseja. Mannerheim, joka oli mestarisoluttautuja, verkostoitujanero ja vaikuttamisen ihmemies, ei mitenkään ajateltavissa olevin syin, voinut jättää huomioimatta niitä hyötyjä, joita sellaisenkin eliittiklubin, kuin vapaamuurarien, suunnalta oli poimittavissa.  Hänellä tuskin oli järin suuria intohimoja liittyä tai olla liittymättä johonkin loosiin, jos sellainen Suomessa, Ruotsissa, Venäjällä, Puolassa, Saksassa, Ranskassa, Englannissa tai vaikkapa missä vain, tarjoutui.  Käytännöllisesti ajatellen hänen ei kuitenkaan ollut välttämätöntä liittyä mihinkään, koska hänellä oli lähimiestensä ja linkkiensä kautta joka tapauksessa ”linjat auki” myös vapaamuurareihin. 

Toisaalta hänen oma asemansa oli sellainen, että häntä ei kukaan voinut, ylinkään avustaja, korvata.  Niinpä omana käsityksenäni uskon että Mannerheim oli vapaamuurarijärjestön jäsen, ja useammassa loosissa, enemmässä kuin yhdessä tai kahdessa.  Koska esteitä ei ollut, miksikä ei, koska vain siten pääsi ”ytimiin”, ja sinnehän hän halusi, syvälle, myös tällä elämänalueella, kuten sotilashenkilönä, politiikassa, rakkaudessa, hevossiittoloissa ja kauneuden maailmassa.

*

Eräs vapaamuurarilinkki

Ehkäpä jopa olennainen linkki vapaamuurariverkostoihin saattaa liittyä siihen, miten kenraali Mannerheim ratkaisi syksyllä 1917 syntyneen henkilökohtaisen ongelman.

Hänellä oli tie noussut pystyyn Venäjän armeijassa.  Mitä eteen?  Rakentuuko antiboslhevistinen rintama toimivaksi, tarjoaako se työmaan, tulevaisuuden? Mitä tapahtuu Suomessa, onko siellä edessä umpeutuva latu? Miten on kolmannet maat, nekään eivät ole poissuljetut.  Eläkkeelle hän ei, 50-vuotias, ole valmis.

Tähän hetkeen:

Sotilaskomitean jäsenenä (ratsumestari Harald] Åkerman oli tammikuussa (1918) muodostetun senaatin joukkojen esikunnan jäsen. Hän oli pitänyt yhteyttä Venäjän armeijassa palvelleeseen kenraali Gustaf Mannerheimiin ja oli jo ennen keisarin kukistumista kertonut tälle jääkäriliikkeestä. Kun Mannerheim loppuvuodesta 1917 palasi kotimaahansa, Åkerman oli aktiivisesti kannattamassa tätä sotilaskomitean jäseneksi ja puheenjohtajaksi. Tammikuussa 1918 Åkerman matkusti Tukholmaan hankkiakseen hallituksen joukoille aseita sekä järjestääkseen Saksassa olleitten jääkärien kotiinpaluuta. Maaliskuussa hänet liitettiin Suomen armeijan upseeriluetteloon everstiluutnantin arvoisena ja keväällä hänet ylennettiin everstiksi.

Kun senaatti maaliskuussa ilmaisi pitävänsä erityisen sotaministerin nimittämistä suotavana, ylipäällikkö Mannerheim ei tähän suostunut. Sen sijaan hän nimitti Åkermanin yhdysupseerikseen senaattiin. Tässä tehtävässä Åkermanilla oli usein epäkiitollinen velvollisuus matkustaa senaatin istuntopaikan Vaasan ja päämajan väliä ja yrittää sovittaa ylipäällikön ja senaatin keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Toukokuusta 1918 hän toimi valtionhoitajan sota-asiainkanslian päällikkönä.”

Kirjoittaja: Mikko Uola/Kansallisbiografia.

Linkkinä ja ohjurina ratsumestari Harald Åkerman, vapaamuurari, tarjoaa kiehtovan synopsiksen.  Se ei ole argumentti, mutta se on konsepti, mahdollisuus, melko uskottava mahdollisuus, jota historiantutkimus ei ole aikaisemmin huomioinut, noteerannut.

Lue lisää: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotilaskomitea

*

Vapaamuurari Åkerman

Ratsumestari Harald Åkermanista tuli syksyllä 1917 sotilas­komitean edustajana myös senaatin jäsen.  Tässä kaksoisroolissa Åkerman oli paljon vartija, ja hän oli myös ”aktiivinen”. 

Meidän on huomioitava, että ratsumestari Harald Åkerman (s. 1869), kenraali Hannes Ignatius (s.1871) ja sittempi marsalkka Gustaf Mannerheim (s. 1867) olivat kohdanneet Haminan Kadettikoulussa nuorina oppilaina, eivätkä aina niin miellyttävissä olosuhteissa: osa opinahjon sisäisen kurin ja järjestyksen (ja alistuksen) ylläpidosta oli ulkoistettu oppilaille tietyn muodon mukaisesti. 

Tähän systeemiin kuului piiskaus, jossa Mannerheim, joka oli tuima ja osasi olla julma äärimmäisyyksiin asti, kunnostautui, ja niin, että oppilas Ignatius, joka oli vuoden 1885 aikaan vasta 14 vuottansa täyttävä, kun taas Åkerman joka selvisi pienemmin löylyin oli häntä kaksi vuotta varttuneempi, kun taas ilkimys Mannerheim oli oman kieroonkasvaneen luonteensa yms. syiden takia jo näihin nähden ylivoimaisessa 18 vuoden iässä. 

Ignatius suhtautui vielä itsenäisyysvaiheen alussa Mannerheimiin coolisti, miltei torjuvasti, ja tutkimus sanoo sen ainakin osittain johtuneen ikävistä päivistä Haminan valleilla, mutta tunnetusti suhde muuttui sitten. 

Tämä lyhyt historiikki selventää vuoden 1917 ratsumestari Åkermanin roolin mahdollisuuksia ja saavutuksia, mitä tulee Mannerheimiin, hänen paluuseensa, ja asettautumiseensa valkoisen armeijan valkoista turkishattua kantavaksi päälliköksi.  

*

Hitlerin Saksa

Suomalainen historiantutkimus on innolla selvitellyt suomalaisten suhteita Saksaan ja saksalaisiin tahoihin niin 1930-luvulla kuin sotiemme aikana.  Milloin on etsitty kyseenalaisia saksalaissuhteita, milloin natsisympatiseeraajia – milloin taas suoranaisia fasisteja, ja heidän kyseenalaisia kontaktejaan, vierailujaan ja illanistujaisiaan.

Huomattavasti vähemmälle näyttää jääneen suomalaisten vapaamuurarien veljestön profilointi ja – suhteet Saksaan.

Syynä on ainakin osittain ollut se, että Hitler kielsi ja kirosi koko järjestön.

*

Wikipedia kertoo:

”Monet valtiot ovat pelänneet vapaamuurariuden olevan vallankumouksellista toimintaa. Sosialistiset, kommunistiset, natsistiset ja islamilaiset hallitukset ovat kieltäneet vapaamuuraritoiminnan. Adolf Hitler kielsi toiminnan Kansallissosialistisessa Saksassa, kuten myös Saksan miehittämissä valtioissa. Hitlerin lukemassa Siionin viisaiden pöytäkirjat -pamfletissa vapaamuurarien sanottiin olevan juutalaisten kontrolloima järjestö. Samoin teki Benito Mussolini Italiassa, Riveras ja Francisco Franco Espanjassa, Augusto Pinochet Chilessä, Antonio Salazar Portugalissa, Saddam Hussein Irakissa, Ajatolla Khomeini Iranissa ja Neuvostoliiton johto Venäjällä.

Saksassa Hitler katsoi että vapaamuurarit ovat yhteistyössä juutalaisten kanssa, natsien mielestä vapaamuurarius tulisi hävittää sen humanistisen, suvaitsevaisen ja liberalistisen piirteen takia. Vapaamuurareita sen vuoksi pidätettiin ja tuhottiin, niinpä arviolta 80 000 - 200 000 vapaamuuraria tapettiin.” https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaamuurarit

Wikipedian - tosin ilman lähdettä – kertoma tosiseikka kaiketi on luonut käsitystä, ettei Suomen ja Saksan välisissä suhteissa vapaamuurariudella ollut mitään sijaa eikä roolia.

Näin ei kuitenkaan ollut.

*

Berliini

Suomen edustajana Berliinissä toimi viime sotien aikana ainakin kaksi näkyvää ja tunnettua vapaamuuraria.

Suomen sotilasedustajana Berliinissä toimi jatkosodan aikana kenraali Paavo Talvela, - vapaamuurari:

”Tammikuussa 1942 Mannerheim määräsi Talvelan armeijan edustajaksi Saksan päämajaan. Maaliskuussa Talvela tapasi valtakunnankansleri Adolf Hitlerin tämän bunkkerissa. Tapaaminen kesti 50 minuuttia ja oli pääasiassa Hitlerin "sujuvaa puhetta, joka tulvi vuolaana". Toisen kerran Talvela tapasi Hitlerin Mannerheimin 75-vuotispäivänä (Talvela matkusti Hitlerin kanssa samalla lentokoneella Berliinistä Immolaan) ja kolmannen kerran Marskin vastavierailun aikana 27. kesäkuuta 1942. Päivällisen aikana Talvela istui Hitlerin oikealla puolella. Führer ja Talvela keskustelivat muun muassa "ryssästä ja sen ominaisuuksista". Hitler kertoi myös "salaisia asioita aseistaan".

Talvelan Saksan komennus kesti vuoden 1944 kevääseen, vaikka hän jo vuonna 1942 oli pyytänyt Mannerheimilta siirtoa rintamalle, koska oli kyllästynyt mielestään tyhjänpäiväiseen diplomaattityöhön.”

 - Näin asiasta kertoo Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Talvela

*

Suomen lähettiläänä Berliinissä 1933-1940 oli diplomaatti Aarne Vuorimaa, - hänkin vapaamuurari!

Kaksi Suomen keskeistä Hitlerin Saksan edustajaa, sekä sotilaallisella että diplomaattisella puolella, oli miehitetty vapaamuurarilla.  Eikä suotta: se ei ollut sattumaa, vielä vähemmän vahinko tai tietymätön asia: sillä oli oma tarkoituksensa.

Jossain määrin saattaa kummastuttaa, että tämä varsin mielenkiintoinen tupla-edustus ei ole herättänyt natsikortinheiluttajien mielenkiintoa!

*

Ryti

Presidentti Risto Rytin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä oli kummallinen asetelma.

Sekä syytetty, syyttäjä että puolustusasianajaja olivat vapaamuurareita.

Nyt siteeraan (ks. tämän blogisarjan I-osa: Ryti);

Omaa dramatiikkaa (syyttäjä) Toivo Tarjanteen vapaamuuraripolkuun loi se, että sotasyyllisyysjutun kolmessa tärkeimmässä roolissa oli vapaamuurari.

Presidentti Risto Ryti oli liittynyt Suomi loosiin 1924.  Hänen puolustusasianajajansa, varatuomari, moninkertainen ministeri Hjalmar Procopé oli saanut vapaamuurarikasteensa saman loosin ensimmäisessä istunnossa 1922 ja oikeuskansleri Tarjanne oli ollut Suomi loosin jäsen vuodesta 1928.”

Lähde: Reijo Ahtokari: Oikeuskansleri Toivo Tarjanteen pienoiselämäkerta, KB.

*

Kuosmanen – Ryti – Hohenthal - Paasikivi

Kauppaneuvos Juho Kuosmanen (1887-1960), syntyi Sortavalassa ja vietti poikavuodet maaseudulla, mutta lähti heti kansakoulun jälkeen, 12-vuotiaana kauppa-apulaiseksi Sortavalan kauppalaan.  Kauppias-oppinsa hän sai Hansa-kaupan keskuksessa, Lyypekissä, vuosina 1909-1911, harjoitellessaan sikäläisissä kauppahuoneissa.  Kontro&Kuosmanen –liikkeen toimissa hän teki edustussopimuksia Atlantin-takaisten vientiliikkeiden kanssa. Ensimmäisen maailmansodan aikana – elintarvikepulan ja kaikkinaisen pulan aikana – Kontro&Kuosmanen toi Lännestä suuria määriä elintarvikkeita Ruotsin kautta Suomeen.  Liiketoiminta kasvoi ja laajeni: firman pienessä konttorissa Helsingin Aleksanterinkadulla omia liike-elämän ensi-askelia otti maisteri Hella Murrik, eli Wuolijoki, joka oli palkattu yrityksen idänkauppaa varten: venäjänkielen taitoisena Hella oli omiaan avittamaan pa russki.

Juho Kuosmasesta tuli 1919 yksi vastaperustetun Suomen Valtamerentakainen Kauppa Oy:n kolmesta johtajasta.  Kaksi muuta johtajaa olivat nuori lakimies Risto Ryti ja toimitusjohtaja Samuli Albert Hohenthal (vuodesta 1936 Harima).  Yritys toi tavaroita Yhdysvalloista ja Etelä-Amerikasta, ja Hohenthal teki 1919 - 1920 hankintamatkan Brasiliaan, Argentiinaan ja Uruguayhin.  Hohenthalin etäinen sukulainen Lennart Hohenthal, murhasi 1905  myöntyväisyyslinjaa edustaneen prokuraattori  Eliel Soisalon-Soinisen.

Kuosmanen ja Ryti olivat vapaamuurariveljiä.  Kumpikin liittyi vapaamuurariloosiin vuonna 1924.  Molemmat olivat edenneet veljespiirissä mestarimuurarin asemaan ja arovon.  He kuuluivat kumpikin Suomi Loosi N:o 1 V, ja O.M.  –

Kustannusosakeyhtiö Vasara Oy:n kertoman mukaan kyseessä oleva Suomen Suur-Loosi (jonka alaloosi on mainittu herrojen loosi on) ”perustettiin Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista käsin ja on se sinne kuuliaisuussuhteessa”.  – Mitä se käytännössä merkitsee, tai merkitseekö mitään, jää tässä yhteydessä ratkaisematta.

KB/Talouselämän vaikuttajia –tiedosto kertoo Suomen Valtamerentakainen Kauppa Oy:n seuraavista vaiheista:

”Riuskoin ottein perustettu yhtiö oli aikansa kohuliike, jonka tekemisiä ruodittiin niin lehdistössä kuin oikeusistuimissakin. Yhtiön taustalla olivat osakkeenomistajina lähes maan kaikki tukkukaupat ja suuri joukko nimekkäitä liikemiehiä. Valtamerentakaisen Kaupan perustamista oli junailtu Kansallis-Osake-Pankista (KOP) käsin, ja pankin pääjohtaja (->) J. K. Paasikivi valittiin johtamaan yhtiön laajaa, nimekkäitä jäseniä täynnä olevaa hallintoneuvostoa. Heti ensimmäisenä toimintavuotenaan 1919 Valtamerentakainen Kauppa nousi liikevaihdoltaan Suomen suurimmaksi kauppaa harjoittavaksi liikkeeksi.

Jo toisena toimintavuotenaan Valtamerentakainen Kauppa ajautui kuitenkin suuriin vaikeuksiin. Kävi ilmi, että yhtiötä käynnistettäessä oli tehty pahoja virhearvioita. Ensimmäisen maailmansodan jälkeiset taloussuhdanteet sekä markan ulkoisen arvon kehitys oli ennakoitu täysin virheellisesti, ja lisäksi yhtiön johto oli tehnyt vääriä henkilövalintoja tytäryhtiöidensä miehityksessä. Yhtiössä jouduttiin vuoden 1921 jättiläistappioiden jälkeen aloittamaan suuri saneerausohjelma: laivoja myytiin, tytäryhtiöitä lakkautettiin ja henkilöstöä vähennettiin. Talousjohdosta vastannut Ryti pyysi vapautusta tehtävistään vedoten huonontuneeseen terveydentilaansa. Pian paikkansa jättivät myös Paasikivi ja Hohenthal. Kuosmanen jäi yksin vaikeuksiin ajautuneen yhtiön kanssa.

Välihuomautuksena todettakoon, että kun selvittelemme Suomen eliitin ja vapaamuurari-liikkeen suhteita, törmäämme väistämättä, harvinaisen usein, kahteen elementtiin: Kansallis-Osake-Pankki ja – J.K. Paasikivi.  Paasikivi sattui olemaan KOP:n pääjohtaja.  Oliko JKP vapaamuurari?  Tähän kysymykseen emme tämän selvityksen puitteissa ota tarkemmin kantaa, vaikka se kuinka houkuttelevaa olisikin.  Indisiot ovat.

(Indisio,> indiitti on välillinen eli aihetodiste, seikka joka ei suorastaan koske todistettavana olevaa tosiasiaa, mutta jonka nojalla voidaan tehdä johtopäätöksiä. >>Otavan uusi Sivistyssanakirja<<.]

Kuomanen hävisi lähes koko miljoonaomaisuutensa Valtamerentakaisen Kaupan epäonnistuneissa liiketoimissa, mutta silti hän säilytti kiinnostuksensa kansainväliseen kauppaan.

Kauppaneuvos Juho Kuosmasen poika, kapteeni Kauko Kuosmanen, toimi jatkosodan aikana komppanianpäällikkönä kotipaikkakuntani Ikaalisten miehistä pääosin kootun III/JR 57:n erään komppanian johdossa.  Ikaalisten sotaveteraaneja haastateltuani totean, että kaikki miehet pitivät Kauko Kuosmasesta ja katsoivat, että hän oli asiallinen ja erinomainen esimies.

Tässä kuva: kapteeni Kuosmanen JR 57:n komentokorsussa: https://museot.finna.fi/Record/sa-kuva.sa-kuva-139562

SA-kuvagalleriassa:

http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&lang=FIN&doc_id=7aa7d2226a27401513c2b2bee810a751&archive=&zoom=YES &

http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&lang=FIN&doc_id=7aa7d2226a274012571196710c0ef2b7&archive=&zoom=YES

SA-kuva: JR 57:n komentokorsulta: kapteeni I.Niemeläinen (vasemmalla) ja kapteeni Kuosmanen (oikealla) toimistopöytänsä ääressä. Vuosalmen sillanpää, Vuokselan suunta 1944.09.04 (eli päivää ennen Moskovan rauhansopimuksen ja tulitauon alkamista!): http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&lang=FIN&doc_id=7aa7d2226a274316be39c63d30793b8e&archive=&zoom=YES

Valtameri Oy:ssä tapahtui 1950 sukupolvenvaihdos, kun Juho Kuosmasen poika, varatuomari Kauko Kuosmanen siirtyi yhtiön toimitusjohtajaksi. Vanhempi Kuosmanen jatkoi kuitenkin yhtiön johtokunnan puheenjohtajana eikä malttanut heikentyneestä terveydentilastaan huolimatta hellittää otettaan menestyvästä ja kasvavasta yhtiöstä.

Kauppaneuvoksen arvonimen saanut Juho Kuosmanen kuoli päivää vaille 73-vuotiaana. Hänelle oli luonteenomaista kyky tehdä nopeita, usein hyvin luovia ratkaisuja ongelmatilanteissa ja nähdä mahdollisuuksia olosuhteissa, jotka ensi silmäyksellä näyttivät tuottavan vain vaikeuksia. Johtajana hän edusti vanhaa, tiukkaa ja päämäärätietoista, isällistä patruunatyyppiä, mutta hänen lähipiirinsä tunsi hänet myös ikuisena optimistina ja sukkelana sanankäyttäjänä, karjalaisena kauppamiehenä, joka eli koko sydämellään ympärilleen rakentamassaan yhtiössä.

Johannes Kuosmanen, Juho S 21.12.1887 Sortavala, K 20.12.1960 Helsinki. Vanhemmat: maanviljelijä Nikolai Kuosmanen ja Aina Falck. Puoliso 1912 - Aino Edith Koivisto, Puol.Vanh. panimomestari Jafvet Koivisto ja Maria Holländer. Lapsi: Kauko Olavi S 1913, K 2007, varatuomari, toimitusjohtaja, kauppaneuvos.

*

Kansallisbiografia

Yli 6 000 pienoiselämäkerran kokoelma Suomen historian ja kulttuurin vaikuttajista tuhannen vuoden ajalta on julkaistu 10 osaa ja hakemiston käsittävänä suurteossarjana vuosina 2003-2008. http://www.kansallisbiografia.fi/kirjat/   

*

Nykypäivä

Vapaamuurarit ukkoutuvat nopeasti”, kirjoitti Helsingin Sanomat 26.8.2013.  Lehti oli saanut käsiinsä viimeisen painetun järjestön jäsenluettelon.

Vapaamuurarit ovat avanneet toimintaansa ja purkaneet harrastuksensa salamyhkäisyyttä. Järjestöllä on jopa omat nettisivut. Suurmestari Vuoren mukaan jäljellä on enää kaksi salaisuutta: jäseneksi oton rituaali ja jäsenluettelo.

Helsingin Sanomat sai käsiinsä vapaamuurareiden jäsenluettelon, joka löytyi helsinkiläisen taloyhtiön paperinkeräysastiasta.

Se on vuodelta 2011, ja se jää viimeiseksi painetuksi matrikkeliksi.

Suurmestari Vuori harmittelee, että luetteloita on ajautunut vääriin käsiin. Nyt rekisteri on verkossa, ja se avautuu loosiveljille vain salasanoilla.”

”Ikääntymisestä huolimatta veljeskunta ei näivety, sillä jäsenmäärä kasvaa – joskin hitaasti. Suomessa on noin 7 000 vapaamuuraria.”

Lähde: Helsingin Sanomat/Jyrki Iivonen, 26.8.2013; http://www.hs.fi/talous/a1377399123816

Ilmiselvää on, että vapaamuurarit ovat ajautuneet, ehkäpä pyrkineetkin, marginaaliin, eikä sillä näin ollen ole lainkaan sitä roolia ja vaikutusvaltaa, mitä siihen aiemmilta vuosisadoilta ja –kymmeniltä liitetään.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset