Veikko Huuska

Keskuspankkien ansa – niiden itsensä laatima

Keskuspankkien ansa – niiden itsensä laatima

*

Yhdysvaltain FED piti keskiviikkona 15.6.2016 tekemällään yksimielisellä päätöksellä ohjauskoron ennallaan, siis 0,25-0,50 % tavoitehaarukassa.  Tämä ei ollut yllätys toukokuun näivettyneiden työmarkkinauutisten jälkeen.  Nyt jo näyttää siltä, että FEDin vahvasti aikaisemmin lanseeraama koron-nostoa koskeva ohjelma menee uusiksi: luvattujen vähintään neljän korotussession uskotaan nyt supistuvan tänä vuonna ehkä yhteen tai nollaan.

Alkuperäinen tavoite oli että korot tämän vuoden lopussa olisivat 0,875 % jää sekin haaveeksi.

Miksi näin?

*

Kertaus

Vaikka FED ja valtavirran taloudellinen media päättäväisesti kertoo meille, että Yhdysvaltain talous on terve, ja kasvaa, tosiasiat kertovat eri tarinaa.

Yhdysvaltain kauppa ja kysyntä on edelleen heikkoa, tuotevalmistus mataa edelleen lähes lamanaikaisissa lukemissa.  Maailmanlaajuinen tarina on paljon pahempi; kauppa on romahtamassa, valmistus taantuu, ja sekä tavaroiden että palvelusten kysyntä on laskussa.  Itseasiassa, maailmanlaajuinen kauppa on toiseksi alimmalla tasolla sitten 1958 ja siis yhä supistumassa, sekä dollarimääräisesti että muilla suurilla valuutoilla mitaten.

Gluskin Sheff´in pääekonomisti ja strategisti David Rosenberg manasi tilannetta 2.6.2016 kovin sanoin.  US työmarkkinat ovat edelleen aneemiset, huolimatta toivorikkaista otsikoista.  Tämä näkyy siinä, että väitetyn lähestyvän täystyöllisyyden väistämätön seuralainen, vahva palkkakehitys (palkkojen nousu) loistaa poissaolollaan.

”Virallisesti meillä on kahdeksan miljoonaa työtöntä, mutta todellisuudessa, kun kaikki ongelmasta kärsivät (lomautetut, vajaatyölliset, pätkää tekevät, työnhausta tilanneperäisesti luopuneet etc.) huomioidaan, määrä on paljon lähempänä 20 miljoonaa, kuin 8 miljoonaa”, Rosenberg pauhasi.  http://www.valuewalk.com/2016/06/us-labor-market-david-rosenberg/

*

Työllisyysaste on pettymys Yhdysvalloissakin.  Nyt luku on 77,7 % ikähaarukkaan 25-52 vuotta kuuluvista, kun vertailuluku vuoden 2008 talvella oli 80,0 %, ja vielä syyskuussa 2008 kun Lehman Brothers romahti, vielä 78,8 %. – Tämä merkitsee sitä, että FED on ollut lähdössä kiristävään finanssipolitiikkaan (ohjauskoron nosto) tilanteessa, jossa työllisyysaste on alimmillaan vuosikymmeniin. 

Korkoa ei ole koskaan aikaisemmin nostettu tilanteessa, jossa työllisyysaste on ollut alle 80 %.

(Kun puhutaan Yhdysvaltain työllisyysasteesta, puhutaan aivan eri asiasta, kuin Suomen työllisyysaste.  Kulttuuriero!)

*

Myös Yhdysvalloissa on väitelty siitä, onko työmarkkinoilla menossa rakenteellinen työttömyys vai suhdanneluontoinen työttömyys.  Selkeästi on nähtävissä, ettei kuse ole ainakaan suhdannetyöttömyydestä, mutta miten laajoista rakenteista puhumme, kun puhumme rakennetyöttömyydestä?

Kysymys on aiheellinen, sillä entistä selkeämmin reaalitilanne vahvistaa oletukset siitä, että kyse ei ole yhden maan tai talousalueen tuotantorakenteen muutoksista, vaan paljon laajemmasta, perustavammasta ja globaalista ilmiöstä.

Muutoksen voisi tiivistää työn hävikiksi.  Sitä voisi kutsua työn kiina-ilmiöksi.  Vaihdannan lopuksi.  Näistä kaikista tässä nimittäin on kysymys.  Tämä on tietysti mitä problemaattisinta, sekä ihmisten että rakenteiden, - mutta kaikkein ankarimmin talousteorioiden vuoksi!

*

Indikaattoreita

Korkeista teorioista käytäntöön:

Yhdysvaltain taloudessa näkyy huolestuttava sarja nuupahtavia lohkoja, muitakin kuin yleiset työmarkkinat.

Auto- ja muiden kestohyödykkeiden lainojen laiminlyönnit lisääntyvät, samoin hoitamattomien opintolainojen määrät.  Alahaiset hyödykehinnat aiheuttavat runsaita maksuhäiriöitä mm. maatalouden lainarintamalla.  Yli 70 öljy- ja kaasuyhtiötä on jo mennyt konkurssiin, ja lisää on tulossa.  Liiketoiminnan maksulaiminlyönnit kasvavat, samoin liikelainojen sektorilla vilkkuu punaista.  Näissä oloissa liiketappioriskit yleisillä markkinoilla lisääntyvät voimakkaasti (ei siis pelkän energiasektorin parissa).

Koron nosto tähän yhä kypsyvään luottoriskisykliin olisi kuin nuijan isku härän niskaan. 

*

Terve inflaatio

Niinpä inflaatio on edelleen kaukana FEDin kahden prosentin tavoitteesta.  Ja pysyy.  Tosiasiassa se (2,o % infl.) on nyt kauempana kuin vuosi sitten.  - 

Keskuspankkien  tavoite karkaa, muuallakin kuin US-markkinoilla. 

Keskuspankin keskeinen tavoite on hintavakaus – ja toisaalta talouskasvu.

Nyt ne ovat tavoitteina erkaantuneet toisistaan.  Ainakin sikäli, että lääke, jonka uskotaan tepsivän toiseen, ei päde toisen suhteen. 

Rahan ylettömällä pumppaamisella pankeille on pyritty elvyttämään markkinoita, viime kädessä ehkä sittenkin finanssimarkkinoita.  Mutta aitoa kysyntää se ei ole synnyttänyt.  Talous ei kasva. 

Normioloissa inflaatiota säädellään rahan määrää säätämällä: kysyntälamassa rahaa isketään tärkeimmälle kysynnän lähteelle, osatavalle yleisölle.  Mutta nyt irtoraha ei kohdistukaan sille, vaan pelurikerrokselle.  Kysyntä ei kasva, tuskin värähtää.  Mitä siis tehdä?

Matalasta inflaatiosta on nykyoloissa muodostunut ansa, iso ansa, jossa isot läntiset taloudet möyrivät kuin karannut härkä, jonka talonpoika on vitsasaitauksin ohjannut itse kaivamaansa kuoppaan, tarkoituksenaan saada se (vertauskuva: inflaatio) aisoihin, kiinni, kammitsaansa.  Mutta härkä onkin montun pohjalla, eikä sitä tahdota saada sieltä enää ylös.

Tilanne on paha, mutta se voi muuttua vielä problemaattisemmaksi.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Yksityishenkilöiden finanssivarallisuus kasvoi viime vuonna jo 168 000 miljardiin dollariin, selviää tutkimusyhtiö Boston Consulting Groupin tuoreesta selvityksestä. Kasvua viime vuoteen kertyi 8 300 miljardia eli noin viisi prosenttia. Tahti oli hieman hitaampi kuin vuonna 2014, jolloin varallisuus kasvoi seitsemän prosenttia.

Nopeiten varallisuus kasvoi Aasian ja Tyynenmeren alueella, peräti 13 prosenttia 37 000 miljardiin dollariin. Eniten yksityistä varallisuutta löytyy edelleen Pohjois-Amerikasta, noin 60 000 miljardia. Kasvua edellisvuoteen kertyi kuitenkin vain kaksi prosenttia. Pohjois-Amerikan osuus koko maailman finanssivarallisuudesta on noin 36 prosenttia.

Läntisessä Euroopassa varallisuus kasvoi reilut neljä prosenttia noin 41 000 miljardiin. Tutkimusyhtiön mukaan varallisuutta pönkitti erityisesti uuden varallisuuden syntyminen. Aiempina vuosina kasvun taustalla on ollut enemmän olemassa olevan varallisuuden paisuminen.

Mikäli rahoitusmarkkinat elpyvät seuraavien viiden vuoden aikana, nousee maailman yksityinen finanssivarallisuus yhtiön mukaan jo 224 000 miljardiin dollariin vuonna 2020.

Selvityksen mukaan miljonäärien osuus finanssivarallisuudesta kasvaa nykyisestä 47 prosentista 52 prosenttiin vuonna 2020. Kaiken kaikkiaan maailman miljonäärikotitalouksien määrä kasvoi selvityksen mukaan viime vuonna kuudella prosentilla. Erityisesti Kiinassa ja Intiassa miljonäärejä syntyi kuin liukuhihnalta.

Meitä tavallisia tallaajia ei lohduta edes se, että kun talous romahtaa ja miljonäärit menettävät rahansa, he ovat edelleen maailman rikkaimpia ja edelleen miljonäärejä, mutta me menetämme lähes kaiken.

Kauan haikailtu talousromahdus ja sen seurauksena odottamamme vahingonilo rikkaiden menetetyistä rahoista ei toteudu vaan lopputulos iskeytyy omaan nilkkaamme. Parhaiten talousromahduksesta selviävät ne joilla nyt ei ole mitään, koska he osaavat elää köyhyydessä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Yrittääkö Varsio esittää että tämä monetaristinen talouspolitiikka olisi ollut yleisesti hyväksyttyä ja toivottua taloushallintaa?

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

"Virallisesti meillä on kahdeksan miljoonaa työtöntä, mutta todellisuudessa, kun kaikki ongelmasta kärsivät (lomautetut, vajaatyölliset, pätkää tekevät, työnhausta tilanneperäisesti luopuneet etc.) huomioidaan, määrä on paljon lähempänä 20 miljoonaa, kuin 8 miljoonaa”, Rosenberg pauhasi."

Samalla tavalla meilläkin valehdellaan työttömyys tilastot, meillähän on about 650 000 työtöntä ja valehdeltu määrä on vain kolmannes todellisesta.

Elämme aikaa, jolloin totuuksien esittäminen on näköjään todella vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Mutta kyllähän tommonen jurppii, kun kansalaiset eivät voi mihinkään enään luottaa tässä valehteluviidakossa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset