Veikko Huuska

Tyrannin vaimo – erään kuningattaremme elämä

Tyrannin vaimo – erään kuningattaremme elämä

*

Asiallisesti ottaen hän kuuluu samaan sarjaan kuin Alli Paasikivi ja Pentti Arajärvi.  Nimittäin valtakunnan ylimmän johtajan puoliso.

*

Motto:

”Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa

surullisen tarinan, joll´ei oo vertoa…”

Ja vaikka ette täytäkään lasiani, kerron silti:

*

JOHDANTO

Kuka hän oli?

 – Hän oli:

Kastilian prinsessa; Isabella Burgundilainen; http://www.shsverkko.com/index.php?title=Johanna_Mielipuoli

Habsburgien verta ja sukua;

Kuningas Filip I:n tytär; https://fi.wikipedia.org/wiki/Filip_Komea

hänen isoisiänsä oli Euroopan mahtavin tuonajan hallitsija, keisari Maksimilian I;

Ruotsin kuninkaan Kristian II:n puoliso;

14-vuotias lapsivaimo;

miehensä rakastajattaren ja tämän äidin nujertama;

7 lapsen äiti, joka

joutui maanpakoon ja kuoli 25-vuotiaana.

Hän oli Tyrannin vaimo.  Hänen nimensä oli Isabel Kastilialainen/Burgundilainen, mutta me tunnemme – sikäli kuin tunnemme hänet – Ruotsin kuningatar Elisabetina, jonka kuningatartaival alkoi Tukholman verilöylyllä marraskuussa 1520 ja päättyi kuninkaan vauhkoon pakoretkeen huhtikuussa 1523.  Toisin miehensä kuninkaanvalta de facto päättyi jo elokuussa 1521 nuoren leijonan, Kustaa Vaasan noustua valtionhoitajaksi.

Katso:

https://en.wikipedia.org/wiki/Isabella_of_Austria

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristian_II

https://fi.wikipedia.org/wiki/Johanna_Mielipuoli

sukutaustaa;

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/fernando_ja_ysabel_kaikkien_aikojen_kuningaspari

*

Ruotsin kuningatar Elisabet – hänen nopea elämänsä

Hän syntyi vuonna 1501 Gentissä ja kuoli hyvin nuorena vuonna 1526, Lier Belgia.

Geni.com-sivuston mukaan Isabella (Österreich/Burgundilainen/Kastilialainen!)/Elisabet syntyi 15.7.1501 Genti´issä, Espanjan Flanderissa ja kuoli 19.1.1526 samoin Gent´issä. 

Hän oli kuollessaan näin ollen 24-vuotias.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gent

Elisabetin vanhemmat olivat Kastilian kuningas Felipe I (meikäläisittäin Filip I) ja kuningatar Juana (Johanna), joka oli myös kuninkaallista perhettä ja sukua: Kastilian ja Aragonian kuninkaan Fernando  V:n tytär.  Äiti: http://www.shsverkko.com/index.php?title=Johanna_Mielipuoli

Elisabet naitettiin vuonna 12.8.1515.  Avioituessaan hän oli siten vastikään edellisen heinäkuun aikana 14 ikävuottaan täyttänyt lapsukainen. 

Näin hänestä tuli Tanskan ja Norjan kuningatar.

Hän synnytti kaikkiaan 7 lasta, joista osa kuoli synnytyksessä tai kohta sen jälkeen, ja ensimmäisensä hän sai ilmeisesti vuonna 1518, ollessaan siis joko 16 – tai 17-vuotias.

Kaikki tapahtui hänelle hurjan nopeasti.

Tämä mies, jolle hänet oli 1515 vihitty oli Tanskan ja Norjan kuningas Christian II, joka oli kruunattu kuninkaaksi pari vuotta aikaisemmin, 1513. 

Elisabet kruunattiin Tanskan kuningattareksi 1515.

Kristian hyökkäsi 1516 Ruotsiin, mutta onnistui saada Tukholma haltuunsa vasta syksyllä 1520. 

Kuningas Kristian II ja kuningatar Elisabet kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi Tukholman Suurkirkossa marraskuussa samana vuonna, mutta heidän kuningastiensä ei kestänyt kauan.  Helmikuussa 1523 tyytymättömän ylhäisön lietsoma kapina; Kristian menetti hermonsa ja pakeni huhtikuussa Alankomaihin, missä hänen lankonsa – siis Elisabet-kuningattaren veli – keisari Kaarle V, ajankohdan mahtavin hallitsija Euroopassa, piti valtikkaa käsissään.

Miestään maanpakoon seurannut kuningatar Elisabet kuoli tiheään seuranneiden lapsivuoteiden heikentämänä 25-vuotiaana Lier´issä Belgiassa vuonna 1526.

Elisabet ehti vuosien 1516 – 1526 välisenä aikana synnyttää 7 lasta, joista vain 3 saavutti täysi-ikäisyyden.

https://www.geni.com/people/Isabella-von-%C3%96sterreich-Habsburg/4104191

 

Kuningatar Elisabet oli – kuten sanottu – habsburgilaista sukua, ja tuon ajankohan Euroopan mahtavimman hallitsijasuvun edustaja, mutta hänen naimakauppansa kuningas Kristian II:n kanssa ei ollut onnellinen, eikä hallitsijakautensa Ruotsin (ja siten myös Suomen ja suomalaisten – joita tosin ei kumpaakaan tuossa muodossa 1550-luvulla vielä ollut) kuningattarena oli paitsi lyhyt, myös iloton, ja hänen vaikutusvaltansa mieheensä nähden vähäinen. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Habsburg

https://fi.wikipedia.org/wiki/Habsburgien_monarkia

 

Puolisoaan 20 vuotta vanhempi Kristian II oli Norjan kuninkaana Bergenissä (1507 tai 1509) kohdannut kauniin hollantilaissyntyisen kauppiaantyttären Dyveken, joka äitinsä Sigbritt Willumintyttären kanssa seurasi Kristiania Tanskaan. 

Dyveke – ja erityisesti rakastajattaren äiti, Sigbritt, saivat keskeisen aseman kuninkaan uskottuna neuvonantajana, ja pysyivät paikallaan kuninkaan avioiduttuaankin.  Dyveke kuoli 1517 mahdollisesti myrkytykseen, mutta vanha Sigbritt jatkoi neuvonantajan roolissaan myös maanpaossa 1523 jälkeen.  Hänen epäillään joutuneen vangituksi noituuden harjoittamisesta.  https://en.wikipedia.org/wiki/Dyveke_Sigbritsdatter

https://www.geni.com/people/Dyveke-Sigbrittsdatter/6000000002423434617

 

Dyveke Sigbrittsdotter jätti jälkensä Tanskan taiteeseen ja musiikkiin: http://wayback-01.kb.dk/wayback/20100902125731/http://www2.kb.dk/kb/dept/nbo/ma/fokus/dyveke.htm

 

Tässä kuviossa kuningatar Elisabet jäi vaisun lapsikoneen rooliin, eivätkä sitä parantaneet hänen vetoomuksensa mahtavan veljensä Kaarle V:n suuntaankaan.  Hänen terveytensä horjui, ja varhainen kuolema armahti hänet enemmiltä kärsimyksiltä 25-vuotiaana.

Kuningattaremme Elisabetin elämä ja kohtalo todentavat vanhan sanonnan: raha ja valta eivät takaa onnea – eikä tässä tapauksessa edes jäsenyys Euroopan mahtavimmassa hallitsijasuvussa. - https://fi.wikipedia.org/wiki/Ferdinand_I_Habsburg

 

Hallitsijapuolisoiden kavalkadissa kuningatar Elisabetin hallituskausi, marraskuusta 1520 – huhtikuuhun 1523 (tosiasiassa vain elokuuhun 1521, jolloin Kustaa Vaasa nimitettiin valtionhoitajaksi) on yksi lyhyimmistä.. https://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Vasa
*

Kuningas Hannu – kavallus ja ero

Taustan hahmottamiseksi vilkaisemme edeltävää tapausten kulkua: Kristian II:n isä, Hannu-kuningas joutui muiden (Kalmarin) Unionin hallitsijoiden avoin kamppailemaan Ruotsin ylimyksiä vastaan, jotka yrittivät rajoittaa kuninkaan valtaa.  Hannu onnistui aikanaan saamaan kruunun, mutta vasta saatuaan aikaan sodan Ruotsin ja Venäjän välille.  Hannun liittoutuminen Moskovan suuriruhtinaan kanssa – Ruotsia ja sen ylimystö vastaan - aiheutti lopulta hänen syrjäyttämisensä.  Hänen valtakautensa Ruotsin (ja sen itämaan, ”Suomen” hallitsijana, typistyi muutamaan vuoteen: 1497 – 1501. 

Kuningas Hans/Johan https://en.wikipedia.org/wiki/John,_King_of_Denmark

 

Ruotsin valtaneuvosto oli tehnyt 1492 Sten Sturen  vaikutuksesta Hannulle selväksi, ettei häntä haluttu Ruotsin kuninkaaksi  Hannu päätti käyttää ulkoista painostusta ja lähetti neuvottelijansa Moskovaan.  Tuloksena olikin marraskuussa 1493 solmittu liitto suuriruhtinas Ivan III:n kanssa Ruotsia ja erityisesti tuolloista valtionhoitaja Sten Sturea (vanh.) vastaan.  Hannu lupasi samalla hyväksyä Ruotsin ja Novgorodin suhteiden perustaksi ”vanhat sopimukset”, joita Venäjän käsityksen mukaan Ruotsi oli rikkonut valtaamalla itselleen uusia alueita.  Toteutuessaan myönnytys olisi merkinnyt laajojen suomalaisten asuttamien seutujen menettämistä Venäjälle, lähinnä Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

 

Jo pelkästään huhut neuvotteluista herättivät Suomessa suurta hämmästystä ja levottomuutta.  Ei jaksettu ymmärtää, että oikeauskoinen kuningas liittoutuisi skismaattisen hallitsijan kanssa.  Hannun poliittinen siirto ei kuitenkaan ollut aivan uutta, sillä keisari Maximilian (Elisabetin isoisä) oli aloittanut Ivanin kanssa liittoneuvottelut muutamaa vuotta aikaisemmin.  Hannun yhteistyö Ivan III:n kanssa johti todellakin venäläisten hyökkäykseen Suomeen.  Vuosina 1495-1497 käyty suuri venäläissota sai Ruotsissa aikaan sisäpoliittisen kriisiin, mikä oli ollut Hannun tarkoituskin. 

Valtionhoitaja Sten Sturen (1470-1497 ja uudelleen 1501-1503)  https://fi.wikipedia.org/wiki/Sten_Sture_vanhempi

Syksyn 1495 ja talven 1496 aikana venäläiset hävittivät laajasti Karjalaa, Savoa, Hämettä ja Pohjanmaata, joiden taloudelliset menetykset olivat suuret. 

Oppositio syytti Steniä Suomen uhraamisesta ja saatuaan hyvän propagandavaltin rohkaistui avoimeen vastarintaan.  

Opposition asemat vahvistuivat niin, että Sten Sture hävittyään Rotebron taistelun ei enää voinut pitää asemiaan, vaan teki Hannun kanssa sopimuksen 6.10.1497, jonka nojalla Hannusta tuli Ruotsin kuningas, mutta Sture sai koko Suomen läänikseen sekä nimityksen valtakunnan hovimestariksi. 

Mutta maaliskuussa 1501 Tukholman herrainpäivillä Venäjän lähetyskunta paljasti Hannun läsnä ollessa hänen Moskovassa tekemänsä sopimuksen sisällön.  Se aiheutti niin voimakkaan suuttumuksen, että jo aiemmin vahvasti kytenyt oppositiohenki roihahti nyt valloilleen.  Sten Sturen ja marski Sten Nilsinpojan 1501 aloittama kapinaliike johti kuningas Hannun erottamiseen Ruotsin kuninkaan istuimelta, sekä Sten Sturen valitsemiseen uudelleen valtionhoitajaksi marraskuussa samana vuonna.

Hannu ei koskaan luopunut vaatimuksistaan Ruotsin kruunuun.  Sota Venäjän kanssa jatkui lyhyiden aselepokausien katkaisemaa aina kevääseen 1512 saakka.  Sinä aikana Hannu kehitti huomattavasti Tanskan Itämerellä toimivaa sotalaivastoa, joka muutti Suomen strategisen aseman entistä huonommaksi.  Purjehduskausina 1507-1509 tanskalaiset hävittivät maamme etelärannikkoa ja Ahvenanmaata.  Turku ja Pori ryöstettiin ja poltettiin.  Siten ”juutit” saivat Suomen kansan vihat.  Aikaisemmin Suomessa tuskin oli ollut mitään erityisiä tunteita tanskalaisia kohtaan, ja samalla ennen suosittu unioniajatus tuli vastenmieliseksi.

*

Kuningas Kristian II – hänen valtataistelunsa

Elisabetin mies Kristian oli kuningas Hannun ja kuningatar Kristiina (Saksin vaaliruhtinaan Ernstin tytär) poika, jolle valtaneuvosto oli Hannun tultua kruunatuksi Ruotsin kuninkaaksi 1497, oli sitoutunut antamaan kuninkuuden isänsä kuoleman jälkeen.  Tämä päätös sinetöitiin toukokuussa 1499 maalain mukaisessa menettelyssä, johon Suomesta osallistui 12 talonpoikaa – ainoan tiedossa olevan kerran.

Vuoden 1501 vallankumous syrjäytti kuningas Hannun ja näin ollen myös hänen perintöprinssinsä Kristianin Ruotsin valtaistuimelta.  Seurasi pitkä valtataistelun aika, jonka tuloksena vihdon huhtikuussa 1512 sovittiin menettelystä, jossa Ruotsi päättäisi kesällä 1513, ottaisiko se Hannun tai Kristianin kuninkaakseen, vai maksaisiko näille määrätyn vuotuisen elinkoron.

Kuningas Hannu ehti kuolla ennen tuota h-hetkeä, helmikuussa 1513, ja Kristianilla oli kotikentällään vaikeuksia saada Tanskan ja Norjan tunnustus. 

Kuningas Hannu – samoin kuin poikansa kuningas Kristian II ja tämän puoliso Isabella/Elisabet – on haudattu Odensen katedraaliin, Tanskassa:  https://en.wikipedia.org/wiki/St._Canute%27s_Cathedral

*

Kädenvääntö Ruotsin kuninkuudesta junnasi edelleen paikallaan.

Ruotsin valtaneuvosto ei halunnut kesällä 1513 tehdä mitään ratkaisua.  Kristian suostui aselevon jatkamiseen toistaiseksi, ja 1515 sitä edelleen pidennettiin pääsiäiseen 1517 asti, mutta sen pidemmälle Kristian ei enää aikonut odottaa.

Hän valmistautui ottamaan omansa asein, ja yritti laajan diplomaattisen toiminnan avulla saartaa Ruotsin sekä poliittisesti että taloudellisesti.

Eräs osa tätä suunnitelma oli – kuinka ollakaan – Moskovan kanssa 2.8.1516 uudistettu liittosopimus.  Suuriruhtinas Vasili ei tosin luvannut muuta kuin auttaa Kristiania ”mahdollisuuksien mukaan”.  -  Siis varsin kevyet ”turvatakuut”!

Vuosien 1517-1519 aikana Kristianin sotatoimet Ruotsini eivät tuottaneet tulosta. Kristian suunnitteli myös hyökkäystä Suomeen, mutta luopui siitä satuaan päälliköiltään pessimistisiä lausuntoja onnistumisen mahdollisuuksista. 

Ratkaisun toi sotaretki talvella 1520 ja erityisesti Ruotsin valtionhoitajana 1512-1520 toimineen Sten Sturen kuolema 3.2.1520.  Sten Sture nuorempi oli noussut Ruotsin valtionhoitajaksi taitavan ja häikäilemättömän politiikkaansa ansiosta sekä kansallisen ruhtinasvallan tuella.  Hän onnistui hankkimaan varsin vahvan jalansija myös Suomessa.  Stenin elämää hallitsi jatkuva kamppailu Tanskan Kristian II:n ajamaa unionikuninkuutta vastaan, ja hän kuoli Åsundenin taistelussa saamiinsa vammoihin vain 28-vuotiaana.  https://en.wikipedia.org/wiki/Sten_Sture_the_Younger

Heikentääkseen taistelua jatkavaa Sturen puoluetta Kristian II ratifioi 6.3.1520 päälliköittensä Uppsalassa valtaneuvoksen kanssa tekemän sopimuksen, jossa hän lupasi armahtaa heti kaikki, jotka heti alistuvat hänen valtikkansa alle ja hyväksyvät hänen valtansa rajat. 

Tukholman puolustajat Kristian sai antautumaan lupaamalla heille välittömän armahduksen.  Armahdussopimuksessa hän lupasi saman armahduksen myös piispa Arvidus Kurckille a kolmelle Suomessa toimineelle linnanpäällikölle, jos he heti antautuisivat.  Sotatoimet ulotettiin lokakuun alussa Suomeen, jonne Kristian määräsi ”täysivaltaisena lähettiläänä” vanhan Sturen neuvonantajan, mutta Kristianin puolelle loikanneen piispa Hemming Gadhin, Ruotsin herroista ehkä parhaan Suomen tuntijan.  Marraskuun puoliväliin mennessä kaikki Suomen linnat antautuivat.  –

Hemming Gadh, kohtalo ja muuta lisätietoa: http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/70/

 

Saatuaan käsiinsä Tukholman Kristian pani kovan kovaa vastaan.

Kristian sai 30.10.1520 valtaneuvoston hyväksymän kannanoton, jonka mukaan Ruotsin kruunu kuului hänelle, Hannun ainoalle pojalle perintönä ”Pyhän Eerikin lain” mukaan. 

Kruunaus kuninkaaksi toimitettiin 4.11.1520 Tukholmassa.

Kristian oli kutsunut maakunnista, niin kaiketi myös Suomesta, säätyjen edustajat todistamaan tapahtumaa.  Ketään Suomen johtomiehistä ei saapunut, sillä tuomiokapituli lähetti paikalle arkkipresbyteeri Arvidius Petri Lillen.

Useita päiviä kuninkaanlinnassa kestäneen juhlimisen jälkeen portit suljettiin 7.11.1520.  Sitten luettiin arkkipiispan kirje, jossa hän ilmiantoi julkikerettiläisyydestä Sten Sturen ja seitsemäntoista hänen kannattajaansa sekä Tukholman pormestarin, raadin ja kaupungin.  Nimettyjen joukossa ei ollut ketään hengellistä eikä ketään suomalaista.  Sen jälkeen esitettiin vuoden 1517 arkkipiispa Gustav Trollen erottamispäätös, ja kuningas käski vangita syytetyt, myös ne, jotka mainittiin vuoden 1517 kirjeessä, mikäli he eivät sanoutuneet irti päätöksestä  https://en.wikipedia.org/wiki/Gustav_Trolle

Seuraavana päivänä papistosta koottu asiantuntijalautakunta antoi lausunnon, jossa se katsoi ilmiannetut ja vuoden 1517 päätökseen osallistunet parantumattomiksi pannanalaisiksi ja julkikerettiläisiksi.

Sen perusteella kuningas saneli suullisen tuomion: kuolema mestaamalla.

Tuomio pantiin täytäntöön heti.

Kaikkiaan mestattiin niin 82 henkilöä, joukossa kaksi piispaa, joista toinen ei edes ollut mukana vuoden 1517 valaliitossa – mutta rapatessa roiskuu.  Myös Tukholman porvarien kohdalla menettely oli varsin summittaista.

https://en.wikipedia.org/wiki/Stockholm_Bloodbath

 

Erotetun arkkipiispan Gustaf Trollen suhteen ei olla varmoja, toimiko hän jo marraskuussa 1517 yhteistoiminnassa Kristianin kanssa.  Nyt hänen tarkoituksenaan ilmeisesti oli säästää hengenmiehet ja kostaa vain Sture-puolueen maallikkojäsenille.  Mutta Kristian käytti tilaisuutta omiin tarkoituksiinsa.  Hän toteutti arkkipiispan koston, mutta lisäksi raivasi tieltään pois sellaiset henkilöt, jotka olivat osoittautunet 1520 kiusallisiksi kuninkaanvallan rajoittamisperiaatteineen.

Koko prosessi oli verhottu ”näytösoikeudenkäynniksi”, - kanonisen oikeuden ja Ruotsin lakien mukaiseksi, mutta todellisuudessa se oli mielivaltainen ja siinä oli terrorin piirteitä.

Tämän kuuluisaksi muodostuneen ”Tukholman verilöylyn” vastuusta on paljon kiistelty.

On selvää, että arkkipiispa Trolle antoi kostonhalussaan aseet kuninkaan käsiin ja tämä käytti niitä julman tunnottomasti.  Ketkä olivat Kristianin takana yllyttäjinä ja ”säveltäjinä”, jää arvoitukseksi.

Voidaan myös pohtia, mikä rooli oli edellä mainitulla, kuningas Kristianin pitkäaikaisen rakastajattaren, kolme vuotta aikaisemmin myrkytysoireisiin kuolleen Dyveken, äidin vaikutusvaltaisella neuvonantajaroolilla?  Oliko hän Kristian II:n ”paha kuiskaaja”?

*

Suomi suurvaltapolitiikan ytimessä 1520-1523

Kerettiläistuomiosta laadittu kuninkaan julistus tuli heti tapahtuman jälkeen Suomeen, ehkä Arvidus Petri Lillen mukana.

Samaan aikaan Kristian-kuningas lähetti päälliköilleen käskyn Hämeen ja Kasterholman linnanisäntien Åke Jörgeninpojan Tott (k. 1520) ja Nils Eskilinpojan sekä piispa Hemming Gadhin mestaamisesta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nils_Eskilsson_Ban%C3%A9r

http://www.hamewiki.fi/wiki/Ojoisten_kartano

 

He kaikki olivat tunnettua entisiä kuninkaan vihamiehen, Sten Sturen kannattajia, tai olleet mukana 1517 erottamassa arkkipiispa Trollea.

Viipurin linnanpäällikkö Tönne Erikinpoika – hänkin uskollinen Sturen mies – vangittiin, mutta mestattiin vasta 1522.  https://www.geni.com/people/T%C3%B6nne-Eriksson-Tott/6000000002862128100

Sen sijaan piispa Arvidus, vuoden 1517 kirjeen perusteella Suomen pääkerettiläisiä, säästettiin ja samoin kaikki maamme laamannit jotka olisi myös hyvällä syyllä saattanut leimata Sturen kannattajiksi

Kristian oli ilmeisesti laskenut tarvitsevansa seuraavina aikoina Suomen papistoa ja kotimaisen aatelin myötämielisyyttä.  Niin paljon hän ei sentään luottanut Suomen rälssimiehiin, että olisi antanut heille linnojen päällikkyyksiä tai voudintoimia, vaan asetti avainasemiin taatusti luotettavia asemiespäälliköitään.  Siinä suhteessa hän menetteli toisin kuin isänsä 1499.

Kristianin Suomen-politiikkaa lienee osaltaan sanellut hänen suunnitelmansa pohjoismaisesta kauppakomppaniasta.  Se perustettiin Tukholmassa 4.12.1520 tarkoituksenaan vallata Tanskan ja Ruotsin omille yrittäjille koko Itämeren kauppa Venäjän rajalta Hollantiin saakka.  Päätapulipaikkana olisi ollut Kööpenhamina, ja sivukonttorit olisivat sijainneet Hollannissa, Tukholmassa ja ”Suomessa Venäjän rajalla” eli Viipurissa  HANSA oli tarkoitus kokonaan syrjäyttää ja hollantilaisillekin jättää vain passiivinen osuus omassa maassaan.  Venäjän tärkeät kauppatavarat ohjattaisiin siis kulkemaan Suomen kautta.

Tämä oli Suomen kannalta mitä kovin juttu!

Pohjoisen Hansan olosuhteissa Suomi Itämeren pohjukan maana, Venäjän ja Lännen välitilana ja satamapaikkana (Viipuri) olisi päässyt maistamaan mannaa ja hunajaa, rajua talouskasvua ja kehityken nosteaaltoa.

Mutta talvella 1521 alkoi Ruotsissa Kustaa Vaasan johtama ja HANSAn tukema kansannousu, joka levisi keväällä Ahvenanmaalle. 

Kristianin amiraali ja Gotlannin lääninherra Sören Norbyn puututtua asiaan ensimmäinen yritys kuitenkin epäonnistui.  https://sv.wikipedia.org/wiki/S%C3%B8ren_Norby

Kustaa Vaasa valittiin valtionhoitajaksi 23.8.1521, ja marraskuussa Kristian varoitti Suomen piispaa, valtaneuvoksia, väestöä ja Turun kaupunkia Kustaan puolueen houkutuksista ja hänen lähettämistään kiihottajista.  Jo ennen kirjeen saapumista Kustaan joukot olivat tulleet uudelleen Ahvenanmaalle ja Suomeen, jossa ne aloittivat Turun linnan piirityksen.  Joulukuun 18. päivään mennessä piispa oli tunnustanut Kustaa Vaasan valtionhoitajavalan.  Turun linnassa oli joko vangittuina tai sitä puolustamaan saapuneina joukko Suomen ylimyksiä ja Turun porvareita. 

Kustaa Vaasan elämäkerran kirjoittaja Peder Swartin mukaan Kristian käski Turun linnanvoudin Tuomas-junkkerin (Tomas Lebe - Tomas Lebe oli kuningas Kristian II:n Turun linnaan asettama käskynhaltija. Hän on saavuttanut Suomen historiassa kuuluisuuden väkivaltaisella ja tyrannimaisella käytöksellään.)                                                                                                                 teloituttaa kaikki linnassa olleet suomalaiset ja ruotsalaiset.

Tönne Erikinpoika Tott ja Pohjois-Suomen laamanni Henrik Steninpioka Renhuvud mestattiin, mutta mahdollisesti terrori on kohdannut Suomen aatelia yleisemminkin.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Renhuvud

Keväällä 1522 Kristian päätti suunnata pääiskun Suomeen.

Sen sai suorittaakseen Norby, joka toukokuussa lähti Tukholmasta ja kesän kuluessa lopetti vastarinnan maastamme.

Sotatoimet ulottuivat myös Satakuntaan, Hämeeseen ja Uudellemaalle.  Varma tieto on siitä, että Flemingien kartano Sundholm Uudenkaupungin lähellä ja Kurckien Laukko (Laukon kartano) Vesilahdella ryöstettiin ja poltettiin.

Myös Turun kaupunki paloi.

Piispa Arvidus pakeni ja hukkui matkalla Ruotsiin.  Kuusiston linna joutui Norbylle, jolle Kristian läänitti sen ja koko Länsi-Suomen. 

Kristian näytti siten turvanneen Ruotsin itäisen sivustan itselleen.  Tukholma oli hänen valtansa tukipilari Ruotsin mantereella ja Gotlanti Itämerellä.

Jälleen näkyy keskiajan kuluessa usein toistunut kolmion Tukholma – Suomi – Gotlanti strateginen merkitys.

*

Kristianin tuho

Lyypekki oli jo kauan seurannut Kristianin toimia yhä huolestuneempana

Se solmi 15.3.1522 sotilasliiton Danzigin kanssa ja ryhtyi aktiiviseen toimintaan merellä Kristiania vastaan kesäkuussa. 

Ratkaisevaksi muodostui kuitenkin Kristianin sedän, Schleswigin-Holsteinin herttuan Frederikin kääntyminen häntä vastaan ja Jyllannin ylimystön nousu kapinaan helmi-maaliskuussa 1523.

Frederik huudettiin kuninkaaksi Jyllannin maakäräjillä, ja hänellä näytti olevan kannatusta muuallakin. 

Synkkään toimettomuuteen ja päättämättömyyteen taipuvainen Kristian menetti hermonsa ja pakeni huhtikuussa 1523 Alankomaihin, missä hänen lankonsa keisari Karl V (Kaarle V) oli herrana.  Kruunustaan Kristian ei kuitenkaan aikonut luopua vaan pyrki ulkomailta käsin saamaan itselleen tarpeeksi liittolaisia ja aseellista voimaa, jota voisi palata takaisin ”perintömaihinsa” täysivaltaisena kuninkaana.

”Itämeren amiraali” Sören Norby ei koskaan luopunut – ainakaan julkisesti – uskollisuudestaan hallitsijaansa kohtaan, ja hänen laivastonsa oli edelleen merkittävä tekijä.  Gotlannin herrakaan ei silti pystynyt auttamaan piiritettyä Tukholma, joka antautui 6.6.1523. 

Kymmenen päivää aikaisemmin Ruotsin kuninkaaksi valittu Kustaa Vaasa lähetti Erik Flemingin, Suomen aatelin parhaan kyvyn, vapauttamaan Suomea juuttien vallasta, ja hänen työnsä oli suoritettu loppuun lokakuussa 1523.

Samoihin aikoihin palasi Moskovaan Kristianin luo lähetetty suuriruhtinas Vasilin uskottu Jakov, joka toi mukaan sekä unionikuninkaan että Norbyn esitykset yhteistoiminnasta.  Venäjällä ei tosin oltu järin innokkaita hankkimaan Ruotsista uutta vihollista, koska Puola-Liettuan kanssa oli tarpeeksi tekemistä.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Vasili_III

Vielä kesällä 1526 Kristianilla oli vakaa aikomus Saksan keisarin Kaarle V:n ja Saksan ruhtinaiden avulla vallata takaisin valtakuntansa.

Mutta Saksan keisari Kaarle V asettui Lyypekin puolelle Tanskan kuningasta vastaan, koska Kristian oli loukannut mahtavan lankonsa talousintressejä kieltämällä Alankomaiden laivojen kauttakulun Juutinrauman läpi.

Ja niin Kristianin uskollinen aseenkantaja Norby – saatuaan Vasililta turvakirjeen, hän ilmaantui Moskovaan lokakuussa 1526.  Väittäen puhuvansa Kristianin ja jopa Saksan keisarin, lankonsa Kaarle V:n puolesta hän pyysi suuriruhtinaan apua Suomen valtauksessa.

Moskovassa oli kuitenkin ollut jo kesällä 1526 Kustaa Vaasan valtuuttama Erik Fleming.  Pyrkimyksenä oli saada Ruotsin ja Novgorodin välirauha uusituksi ilman venäläisten vaatimaa rajankäyntiä.  Suuriruhtinas Vasili katsoikin viisaaksi jatkaa neuvotteluja ja lähetti Ruotsiin valtuuskunnan, jonka läsnä ollessa Tukholmassa ratifioitiin 26.5.1527 uusi välirauhansopimus.

Norby oli menettänyt pelin, ja häntä pidettiin Moskovassa vankina aina vuoden 1528 huhtikuuhun asti.

Lähde:

Edellä kerrotut elämäkeralliset ja ajankuvat teoksesta:

Kuninkaallisia, keisarillisia, tasavaltalaisia.  Suomen valtionpäämiehet ja heidän puolueensa.  Kansallisbiografia, pienoiselämäkerrat: Kristian II, Elisabet Kastilialainen, Sten Sture  vanh. ja nuor., Hannu: elämäkertojen kirjoittaja Seppo Suvanto.

*

Kuningas Kristian II:n mahdollisuudet Suomen suunnalla olivat lopullisesti menneet.

 

Kristian oli menettänyt

rakastajattarensa Dyveken 1517,

Ruotsin kuninkuuden 1523 (de facto jo 1521),

tärkeän tukijansa, setänsä herttua Fredrikin tuen 1523,

lankonsa Saksan keisarin Kaarle V:n tuen 1523,

vaimonsa kuningatar Elisabetin 1526,

ja nyt lopullisesti viimeisenkin oljenkorren paluusta kuninkaaksi syksyllä 1526. 

 

Seitsemästä lapsestaan hän oli menettänyt neljä. 

 

Mitä hänellä oli enää jäljellä?  Häikäilemätön neuvonantajansa, ex-rakastettunsa Dyveken äiti, Sigbritt Willumintytär.

*

Kristian II:n (1481-1559) kerrottiin nuoruudessaan lahjoneen linnaportin vartijat ja lähteneen kaupungille viettämään remuavaa yöelämää ja hän ”näyttäytyi mieluimmin siellä, missä viini parhaalta maistui ja missä kauneimmat naiset olivat”.  Kööpenhaminalaisessa porvariperheessä nuorena oleskellut Kristian mieltyi porvarilliseen elämään ja harrastuksiin.  Hän innostui helposti, mutta isänsä Hannun tapaan koki myös vaikeita masennuksen hetkiä.

Ollessaan Norjassa käskynhaltijana Kristian tutustui hollantilaiseen ravintolanpitäjän vaimoon Sigbirt Willumsiin ja tämän tyttäreen Dyvekeen, johon hän rakastui.  Tanskan kuninkaaksi tultuaan 1513 Kristian nai keisari Maksimiliain pojantyttären Elisabetin, mutta ei luopunut Dyvekestä.  tämä kuoli 1517; epäluuloinen Kristian alkoi syyttää tanskalaista aatelismiestä Torben Oksea rakastettunsa kuolemasta.  Kuningas sai Oksen mestauksesta päällensä Tanskan ylimystön vihat.  Hyvin hänelle ei käynyt Ruotsissakaan, sillä Tukholman verilöylyn 1520 jälkeen ruotsalaiset halusivat päästä tanskalaisesta tyrannista mahdollisimman pian eroon, kuten 1521 tapahtuikin Kustaa Vaasan johdolla.  Kristian joutui luopumaan myös Tanskan kruunusta ja pakenemaan Hollantiin mukanaan perheensä ja Sigbrit, joka oli Dyveken kuolemankin jälkeen ollut Kristianin neuvonantajana varsinkin raha-asioissa.  Vuonna 1531 Kristian joutui tanskalaisten vangiksi epäonnistuneen kruunun takaisinvaltaamisyrityksen jälkeen.  Kristian kuoli Kalundborgissa 1559.

Lähde: Suomen Historian pikkujättiläinen, s. 109.

*

Valtionhoitaja Svante Sturen hallitusaika 1504-1512 oli yhtämittaista sotaa.  Useana kesänä Tanskan laivasto risteili Suomen vesillä ja kaappasi suomalaisia kauppalaivoja.  Kun Svante Sture ei kyllin tehokkaasti puolustanut Suomen rannikkoa monet jo toivoivat tanskalaista kuningasta.  Pisimmälle menivät muutamat Ahvenanmaan pitäjät, jotka kieltäytyivät maksamasta Svanten voudeille veroa ja ilmoittivat pitävänsä Hannua kuninkaanaan.  Svante Sture kuoli joulun aikaan 1511.  Historioitsija Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen kirjoitti 1800-luvulla Svanten kuolemasta: ”Se oli ehkä onnellisin tapaus hänen kahdeksanvuotisena hallituskautenansa”.

Lähde: Suomen historian pikkujättilinen, s. 108.

*

Tukholman puolustusta Kristian II:a vastaan johti Sten Sture nuoremman leski Kristiina Gyllenstierna (1494-1559).  Hänestä kerrottiin: ”Kun valtakunnan herrat eivät olleet miehiä, vaan aloittivat kaupankäynnin vihollisen kanssa, harveni joukko nuoren sankarittaren ympäriltä, ja pian hän seisoi yksinään ja portit avautuivat kaupunkiin, jossa oli paljon lavertelevia herrasmiehiä, mutta vain yksi mies – ja sekin oli nainen”.  Ruotsin pääkaupunki antautui syksyllä 1520 Kristian II:lle. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristina_Gyllenstierna

Lähde: Suomen historian pikkujättiläinen., s. 110.

*

Ruotsin kuningatar Elisabetin isoisä

Saksan keisari Maksimilian I oli keskiajan viimeinen keisari.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maksimilian_I_(keisari)

Näytti sitä, kuin hän, Habsburgien hallitsijasuvun uhkea edustaja, joka vuonna 1486 kruunattiin kuninkaaksi ja jolla oli keisarinarvo vuodesta 1493 vuoteen 1519, voisi toteuttaa epämääräiset tulevaisuudenunelmat.  ”Viimeinen ritari”, kuten Maksimiliania on nimitetty, oli lahjakas sekä elämänhalua ja tarmoa tulvillaan, ja hänen olemuksensa oli erittäin viehättävä.  Häntä paremmin ei kukaan ymmärtänyt propagandanteon taitoa.  Uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka taitavasti hän oli muokannut yleistä mielipidettä painetuin julistuksin ja kiertokirjein.  Hänen mielenkiintonsa ulottui useille elämänaloille.  Hänen hoviinsa kokoontui kirjailijoita ja oppineita, taitelijoita ja muusikkoja, joiden työtä hän innostuneesti rohkaisi, mutta myös tarkasti valvoi.

Maksimilianin vaiheikkaalla uralla oli romanttinen alku.  Todellisen ritarin tavoin hän lähti 1477 sotaan auttaakseen morsiantaan Burgundin Mariaa, joka isänsä Kaarle Rohkean kuoleman jälkeen oli kutsunut hänet avukseen Ranskan kuningasta vastaan.  Maria oli Burgundin ainoa perillinen ja tiesi, mitä tahtoi, kun valitsi itselleen urhoollisimpana pidetyn, ritarillisen auttajan.  Tämäkin ymmärsi varsin hyvin, mihin oli menossa, Gentiin, Alankomaiden kaupan ja villateollisuuden vauraaseen keskukseen, joka vuonna 1385 oli joutunut Burgundille.  … Ei siis ihme, että kun kansa näki hänen saapuvan, sanottiin, ettei ollut koskaan nähty niin uljasta nuorta prinssiä.  Mahdollisimman pian hän vietti häänsä nuoren morsiamensa kanssa, ja kaksi vuotta myöhemmin hän sai kauniin voiton ranskalaisista.

Monta seikkailua Maksimilian koki myöhemmän vaiheikkaan elämänsä aikana, mutta hän tunnusti itse, ettei mikään voinut vetää vertoja hänen kokemuksilleen Burgundin hovissa.   Siellä oli kaikkea, mistä hän oli nuoruusvuosinaan uneksinut isänsä karussa ympäristössä; siellä oli loistoa, ylellisyyttä ja romanttista ritarillisuutta.  Maksimilian oli täysin onnellinen.  Nuorta puolisoaan Mariaa hän jumaloi, eikä väistynyt hänen viereltään.  He metsästivät yhdessä, järjestivät suurenmoisia juhlia ja loistavia turnajaisia, ja väliaikoina he lukivat toisilleen ääneen entisaikojen ritareista ja prinsessoista, taikka myös opettivat toisiaan, mies vaimolleen saksaa ja vaimo miehelleen ranskaa. 

Kunpa meillä vain olisi rauhaa”, huokasi Maksimilian, ”niin meidän elämämme olisi niin kuin yksi ainoa pitkä päivä ruusutarhassa”.

Idylli sai yhtä äkillisen kuin traagisen lopun, kun Maria eräällä metsästysretkellä joutui kohtalokkaan onnettomuuden uhriksi ja kuoli pian sen jälkeen vammoihinsa.

Lähde: Carl Grimberg: Kansojen historia 10. s. 90-91.

Näistä Euroopan hovien suhteista ja voimasuhteista 1400-1500 –lukujen taitteissa mm. täältä; http://www.costadilaiset.net/Ladattavat/Katolilaisetkunkut.pdf

*

Samaan aikaan paavi ryhtyi uuteen diplomaattiseen rynnäkköön.  Marraskuussa 1512 hän loi uuden liittokunnan, joka eristi Ranskan täydellisesti.  Hän ei näet saanut puolelleen ainoastaan Venetsiaa ja Espanjaa, vaan myös Englannin kuninkaan Henrik VIII:n ja (Saksan) keisarin Maksimilianin.  Päämäärä, josta sovittiin, ei ollut sen vähäisempi kuin Ranskan jako.

Lähde: Grimberg: KH10. s. 281.

*

Perinteen mukaan keisarin kruunu kuului Habsburgin suvulle, mutta oikeus valita Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija meni perinteen edelle.  Valintaoikeus kuului seitsemälle Suurelle vaaliruhtinaalle.  (Vanha keisari Maksimilian oli kuollut, ja vaaliruhtinaat kokoontuivat Frankfurt am Mainiin valitsemaan hänelle seuraajaa.  … Maksimilian halusi seuraajakseen pojanpoikansa, arkkiherttua Kaarle V:nnen). 

Kaarlella oli sukunsa ja varojensa puolesta vahvin asema, mutta kruunua tavoitteli myös Englannin kuningas Henrik VIII (kuninkaana 1509-1547). Olihan jo vuodelta 1516 olemassa suunnitelma, jonka mukaan keisari Maksimilian adoptoisi Henrikin, Henrik veisi joukkonsa loistavassa paraatissa Trieriin, jossa keisari luovuttaisi hänelle keisarikunnan ja lisäksi lahjoittaisi hänelle Milanon herttuakunnan. 

Jos tämä oli aikalaistenkin mielestä van sekopäiden a vanhuudenheikkojen aivojen unelma, ei kukaan pitänyt outona, että Henrik vaati Ranskan ja samalla keisarinkin kruunua – olivathan hänen edeltäjänsäkin olleet joskus Ranskan kuninkaita.  Todellisuudessa Henrikin vaalikuumetta nosti erityisesti se, että hänen mahtinsa oli liiketaloudellisesti riippuvainen Flanderin villakaupasta.  -  Henrik VIII:ta paljon vahvempi keisarikruunua havitteleva oli Ranskan kuningas Frans I (1515-157).

Lähde: Grimberg: KH 11. s. 280-281.

*

Kuningatar Elisabetin veli, Saksan keisari Kaarle V

Jo 1500-luvulla oli monia suuria valtiomiehiä, joille Machiavelli oli valtiotaidon ensimmäinen opettaja ja hänen ”Ruhtinaansa” sen katekismus.  Keisari Kaarle V piti kirjaa aina mukanaan…

Lähde: Grimberg: KH 10, s. 289.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_V_(keisari)

*

(Elisabetin veli, keisari) Kaarle V ei ollut kaunis mies.  Aretino ivaili hänen Habsburgien suvulle ominaista ulkonevaa leukaansa.  Tizianin 1533 maalaamassa kuvassa Kaarlella on suora ryhti, hänen kasvonsa ovat kalpeat mutta päättäväiset ja kuvastavat hänen tarmokasta ja taipumatonta luonnettaan.  Vieressään hänellä on suuri metsästyskoiransa, joka korostaa muotokuvan välittömän, liikkuvan voiman tuntua.

Grimberg: KH 10. s. 429.

 

Tämä panee miettimään kuningatar Elisabetin ulkonäköä; oliko sekin ”habsburgilainen” vahvasti kehittyneine rustinkeineen, vai sieväkö lienee ollut?

Lue lisää Habsburgien sukuominaisuuksista mm. täältä;

http://www.wikiwand.com/fi/Kaarle_V_(keisari)

*

Saksan keisari KaarleV  oli saksalainen, niin  syntyperältään kuin kasvatukseltaan, näin oli kiihkeässä vaalipropagandassa väitetty.

Se oli melkoisesti muunnettua totuutta.

Suvultaan Kaarle (kuten siskonsa Elisabetkin) niin kosmopoliittinen ruhtinas, ettei toista sellaista Euroopassa ollut.

Hänen isänsä oli Burgundin arkkiherttua (Kastilia) arkkiherttua Filip Kaunis (Felipe I), joka kuollessaan jätti kuusivuotiaalle pojalleen maansa ja arvonsa.  Burgundilainen oli hänen isänsä äitikin, Kaarle Rohkean tytär Maria.  Hänen äitinsä, Johanna, hermostollisten vaikeuksiensa vuoksi historiassa Vähämieliseksi nimitetty, oli espanjatar, aivan kuin hänen äitinsä äitikin, Kastilian kuningatar Isabella.  (Oliko kuningatar Elisabet saanut herkistyneen sielullisen rakenteensa äidiltään?vh)  Saksalainen oli vain Kaarlen isoisä, Maksimilian, Filip Kauniin isä, ja Maksimilian oli taas portugalilaisen prinsessan ja saksalaisen keisarin Fredrik III:n poika.  -  Kaarle ei kielensäkään puolesta ollut mikään saksalainen.  Ranskaa hän oli oppinut äidinkielekseen, mutta sekä ei ollut sujuvaa.   -  Kasvatuksensa Kaarle taasen oli saanut tätinsä Margareetan (Itävaltalainen) holhouksen alaisena Burgundin ritaritraditioiden kyllästämässä hovissa.  Hänen opettajinaan olivat olleet muiden muassa herttua Chièvres ja Utrectin piispa Hadrianus, josta myöhemmin tuli paavi.  Eniten merkitsi Kaarlelle kuitenkin hänen tätinsä, jonka älykkyyden ja todellisuudentajun jo olemme oppineet tunteman.  Margareeta, jota kutsuttiin Itävaltalaiseksi, vaali Habsburgien kunniaa ja valtaa yhtä innokkaasti ja lämpimästi kuin piti huolta veljensä pojastakin.

Kaarle V ei näyttänyt älyltään kovinkaan sopivalta suunnattoman vaativaan tehtäväänsä.  Hän oli persoonana mitäänsanomaton, hänen kehityksensä oli hidasta, hän oli sulkeutunut, vähäpuheinen. Isoisänsä (Maximilian I:n) suuret valtiolliset suunnitelmat eivät alkuun innostaneet häntä lainkaan; keisariksi hän kuitenkin lopulta halusi.  …

Bernard van Orleyn profiilikuvassa vuodelta 152 hänen ilmeensä ja tavattomasti eteenpäin työntyvä leukansa kertoo röyhkeästä määrätietoisuudesta ja itseluottamuksesta.

Lähde: Grimberg: KH 11. s. 285-286.

Katso myös; http://www.wikiwand.com/fi/Ferdinand_I_Habsburg

*

*

Tukholman verilöyly 1520

Ruotsin uskonpuhdistaja Olaus Petri kuvasi Tukholman verilöylyä Ruotsin historiassaan (En Swensk Cröneka):

”Ja jäivät kuolleiden ruumiit makaamaan torille torstaista (marraskuun 8. päivästä) lauantaihin.  Ja oli surkeata ja hirvittävää nähdä, kuinka veri yhdessä veden ja loan keralla, niin kuin siihen vuodenaikaan on tavallista, juoksi torin katuojia.  Niin, se oli kamalaa ja säälimätöntä murhaamista.  Lauantaina käski kuningas pystyttää suuren rovion Södermalmille ja kuljetutti sinne kuolleet ruumiit ja poltatti ne siellä; kaivautti niin ikään Sten herran kuolleen ruumiin, joka oli enemmän kuin puoli vuotta maannut haudassa, pienen lapsen kanssa, ja poltatti nekin muiden mukana.  Kun nyt porvarit olivat mestatut, otettiin heidän vaimoiltaan kaikki heidän avaimensa; ja ryöstettiin heiltä kulta, hopea, rahat ja kaikki heidän paras tavaransa ikään kuin takavarikoitu omaisuus, vaikk´ei mitään tuomiota siitä ollut olemassakaan”.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Olaus_Petri

Lähde: Suomen Historian pikkujättiläinen, s. 112.

 

*

Jälkimaine

Ruotsissa Kristian II muistetaan Tukholman verilöylyn järjestäjänä, ja tyrannina.

Suomessa rahvas ei ehkä pitkään muistellut sille kaukaista kuningasta ja hänen vielä tuntemattomammaksi jäänyttä puolisoa, Elisabetia, edes pahalla, mutta Kristianin sotaväki oli kauan pelottavassa maineessa.  ”Juuttien laki” merkitsi Suomessa esimerkiksi 1522 mielivaltaa.

Tanskassa Kristian sai epiteetin ”Hyvä”.

*

Kalmarin unioni

Suomenkin kannalta lopulta kovin epävakaaksi osoittautunut keskiajan poliittinen järjestelmä, ylikansallinen unioni, oli vihdoin lopussa (1523). 

Suomi antautui kaikin voimin uuden kuninkaan, Kustaa Vaasan, keskitettyyn kansalliseen politiikkaan. 

Se johti varsin pian myös kahden muun ylikansallisen mahtitekijän väistymiseen Ruotsista ja Suomesta, HANSAn ja Katolisen kirkon. 

Kustaa Vaasan myötä voikin täydellä syyllä katsoa keskiajan päättyvän ja uuden ajan alkavan Ruotsissa ja Suomessa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalmarin_unioni

Lähde: Suomen historian pikkujättiläinen. s. 112.

*

Ruotsia (ja siihen liitettyä Suomea) hallitsi vuosina 1523-1560 kuningas Kustaa Vaasa.  Oikeastaan hänen mahtikautensa kesti kaksi vuotta pitempään.  Hän näet tuli Ruotsin valtionhoitajaksi jo vuonna 1521 (23.8.1521). 

Kun kuitenkin maa kuului vielä tuolloin vuonna 1397 perustettuun Kalmarin unionin, joka käsitti nykyiset Pohjoismaat ja jota tanskalaiskuninkaat määräsivät, ei Kustaa Eerikinpojasta voinut noin vain tulla hallitsevaa kruunupäätä Ruotsiin.  Ruotsin täytyi ensin vapautuva unionista, julistautua itsenäiseksi ja riippumattomaksi ja varmistaa vielä päälle päätteeksi se, ettei Tanska kykenisi tekemään sen rimpuilua ylivoimaisella laivastollaan tyhjäksi niin kuin oli tapahtunut usein aikaisemmin.

Irtautuminen unionista eli käytännössä Tankasta alkoi vapaussodassa, joka syttyi pian sen jälkeen, kun viimeinen unionikuningas, Tanskan Kristian II Tyranni, oli mestauttanut kruunajaisissaan Tukholmassa marraskuussa 1520 liki sata poliittista vastustajaansa. Vastustajat olivat kannattanet Ruotsin irtautumista unionista.  Teloituksissa Tukholman vanhan kaupungin torilla menetti päänsä myös Erik Vaasa, Kustaa Vaasan isä, Ruotsin maineikkaimpiin ja vanhimpiin aatelissukuihin lukeutunut Vaasa-suvun päämies.  Tukholman verilöylystä otti alkunsa liike, joka vei Kustaa Eerikinpojan valtaan ja Ruotsin pysyvään riippumattomuuteen.  Pyövelin kirveeniskut Tukholman torilla kahdeksantena ja yhdeksäntenä päivänä marraskuuta 1520 ratkoivat Tanskan ja Ruotsin pysyvästi erilleen toisistaan.

Ne saivat aikaan muutakin.  Ne aloittivat Kustaa Vaasan ajan.  Kustaa Vaasaa ei kunnioiteta Ruotsin historiankirjoituksessa vain maan vapauttajana ja itsenäistäjänä.  Hänen nimeensä liitetään vielä merkittävämpi aikaansaannos.  Kustaa Ensimmäisen sanotaan laskeneen modernin tai sanokaamme ainakin esimodernin valtion perustan.

 

Lähde: Heikki Ylikangas: Suomen historian solmukohdat. s.29-30.

*

Kustaa Vaasaa edeltäneet Sture-sukuiset valtionhoitajat kajosivat pakkoverotuksin kirkon omaisuuteen ja sekaantuivat paavin ohittaen jopa piispojen nimittämiseen 1517.  Juuri näistä omavaltaisista nimityksistä Tanskan kuningas Kristian II sai tekosyyn kerettiläisoikeudenkäynnin kyltillä verhottuun poliittiseen prosessiin ja sen tuomioiden nojalla toimeenpantuun verilöylyyn marraskuussa 1520.  Samaa rataa jatkoi Kustaa Vaasa.  Hän pakkoverotti kirkkoa moneen otteeseen aivan 1520-luvun alussa.  Perusteenaan hän käytti sitoumuksia Lyypekin velan maksamiseen.

Lyypekin velan maksaminen: mitä se tarkoitti?

Se tarkoitti tässä vaiheessa huikeaa summaa: 120.000 Lyypekin markkaa.  Törmäämme tekijään, joka selittää paljon.  Etenipä mitä tietä hyvänsä, aina päätyy yhteen ja samaan liikkeellepanijaan: Lyypekkiin, mahtavan Hansa-liiton maineikkaaseen pääkaupunkiin, jossa Kustaa Vaasa oli nuoruudessaan vuosia oleskellut.  Tapahtumien perussuunnan itse asiassa ratkaisi tuo rikas Hansa-kaupunki, jonka mahti vanhastaan oli niin suuri, ettei Tanskaan voitu (vuodesta 1370 lähtien) valita edes kuningasta ilman Hansan suostumusta.  Lyypekin perustavoitteisiin kuului pitää laivaliikenne Juutinraumassa vapaana.  Väylä ei siis saanut joutua yhden ja saman valtion kontrolliin ja johtaa läpikulun verottamiseen niin kuin Kalmarin unionin aikana Erik Pommerilaisen hallitessa tapahtui.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Eerik_XIII_Pommerilainen

Sotaa Tanskaa vastaan eivät voittaneet raisut taalailaiset, joita lauluissa ylistellään maan pelastajiksi ja röyhkeiden juuttien masentajiksi.  Tanskalaismahti ja sitä tietä Kalmarin unioni murskattiin aseilla ja ammattitaidolla, jotka Lyypekki liittolaiskaupunkeineen oli hankkinut Kustaa Vaasan käsiin.  Lyypekki lainasi palkkajoukot tai rahat, joilla ammattisotilaat pestattiin.  Hansan sotalaivat vapauttivat meren ja taannuttivat juuttilaivaston kuulu päällikön Severin Norrbyn pelkäksi merirosvoksi.  Pian tuli myös Ruotsin kaivannaisteollisuus kuninkaan avuksi.  Salan hopeakaivos avattiin, ja sen tuottamilla tuloilla kustannettiin 6.000 – 8.000 miehen pakkasoturijoukko Tukholmaan varmistamaan, etteivät Tanska tai Lyypekki pääsisi ylivoimaisilla laivastoillaan yllättämään pääkaupunkia ja ottamana sitä tietä maata valtaansa.  Juuri sotalaivojen avulla Kristian II:n oli onnistunut hetkeksi palauttaa Kalmarin unioni ja lyödä Ruotsin valtionhoitajat.

Lähde: Ylikangas: emt. s. 39-40.

*

*

Koska kuningatar Elisabet - suomalaisten(kin) hallitsijan puoliso 500 vuoden takaa - on jäänyt enimmältään tuntemattomuuden verhon taakse, mutta aikansa ilmentymänä ja esivaltamme ylimpänä puolisona hän ansaitsee tulla Suomi100 –juhlavuoden merkeissä huomatuksi, rohkenen julkaista tässä Kansallisbiografian pienoiselämäkerran sellaisenaan:

Elisabet Kastilialainen (1501 - 1526)

Ruotsin kuningatar

Habsburg-sukuun kuuluneella Elisabetilla oli mahtavia sukulaisia, mutta hän ei pystynyt pelastamaan puolisonsa, Pohjolan viimeisen unionikuninkaan Kristian II:n kruunua. Kuningatar ehti synnyttää seitsemän lasta ennen kuin kuoli maanpaossa 25-vuotiaana.

Habsburg-sukuun kuulunut Elisabet on Ruotsin kuningattarista tuntemattomimpia. Hänet on kuitenkin syytä nostaa esiin sekä hänen syntyperänsä että aviomiehensä ja kohtalonsa takia. Elisabetin elämä osoittaa, millaista saattoi olla kaikkein siniverisimmänkin naisen elämä pahimmillaan keskiajan lopulla.

Elisabet Kastilialaisen isä Filip oli keisari Maximilian I:n ja Burgundin herttuakunnan perijän Marian vanhin poika, joka jo lapsena tunnustettiin Flanderin kreiviksi. Naimalla Espanjan yhdistäjien Kastilian Isabellan ja Aragonian Fernandon tyttären ja ainoan perillisen Juanan (Johanna] hänestä tuli myös Kastilian kuningas Felipe. Elisabetin vuotta vanhempi veli, keisari Karl V (Kaarle V], peri vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan hallittavakseen suurvaltakunnan.

Elisabetista tuli alun perin Tanskan ja Norjan kuningatar, sillä hänet naitettiin 12.8.1515 näitten maitten vastavalitulle kuninkaalle Kristian II:lle (n. 14-vuotiaana!]. Elisabet oli tällöin jo isätön, ja hänen äitinsä oli menettänyt henkisen tasapainonsa, mutta hänen isänisänsä Maximilian hallitsi vielä keisarina. Avioliitto oli Kristian II:lle valtava poliittinen ja taloudellinen voitto, sillä hän solmi sukulaisuussuhteet Euroopan merkittävimpään kuningashuoneeseen ja sai samalla myötäjäiset, joiden avulla hän saattoi lujittaa valtaansa ja vallata Ruotsin.

Elisabet kruunattiin Tanskan kuningattareksi 1515 (14 v.]. Seuraavana vuonna Kristian II lähti valloittamaan Ruotsia, mutta hänen onnistui saada Tukholma haltuunsa vasta syksyllä 1520. Hallitsijapari kruunattiin Suurkirkossa marraskuussa samana vuonna. Elisabetin ruotsalainen kuningatarkausi jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä jo seuraavana kesänä Kristian II menetti tosiasiallisen hallitsijanasemansa Ruotsissa, ja kaksi vuotta myöhemmin hänen valtansa taittui Tanskassa. Murtunut kuningas lähti pakolaisena puolisonsa kotimaahan Alankomaihin ja yritti myöhemmin saada kruunujaan takaisin, mutta epäonnistui.

Elisabetin elämäntarina Kristian II:n rinnalla oli surullinen. Aviomies oli parikymmentä vuotta puolisoaan vanhempi, ja mikä merkittävintä, hän oli ehtinyt solmia pysyvän rakkausliiton eläessään Bergenissä nuorena ja suosittuna Norjan kuninkaana. Hän oli menettänyt sydämensä kauniille hollantilaissyntyiselle kauppiaantyttärelle Dyvekelle, joka tuli äitinsä Sigbritt Willumintyttären kanssa Tanskaan. Dyveke ja varsinkin Sigbritt saivat ratkaisevan aseman kuninkaan uskottuina neuvonantajina, ja he pysyivät paikallaan kuninkaan avioiduttuakin. Dyveke kuoli 1517, mahdollisesti myrkytykseen, mutta Sigbritt seurasi kuningasparia vielä maanpakoonkin.

Dyvekestä ja tämän äidistä huolimatta Elisabet pysyi aviomiehensä rinnalla koko ikänsä. Hän ei kuitenkaan pystynyt vaikuttamaan aviomiehensä politiikkaan eikä lopulta edes ulkonaiseen asemaan, vaikka hän yrittikin saada tukea veljeltään. Kuningattaren terveys horjui pahasti, ja hänen elämänsä päättyi jo 1526, vasta 25-vuotiaana. Nuoresta iästään huolimatta hän oli ehtinyt synnyttää seitsemän lasta, joista kolme kasvoi aikuiseksi.

Isabella, Ruotsin kuningatar Elisabet Kastilialainen 1520 - 1523,

Syntyi 1501 Gent, Kuoli 1526 Lier, Belgia.

Vanhemmat: Kastilian kuningas Felipe I (Filip ”Komea”) ja kuningatar Juana/Johanna, Kastilian ja Aragonian kuninkaan Fernando V:n tytär.

Puoliso 1515 - Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Kristian II S 1481, K 1559,

Puolison vanhemmat: Ruotsin, Norjan ja Tanskan kuningas Hannu ja Kristiina, Saksin vaaliruhtinaan Ernstin tytär.

Lapset:

Johan S 1518, K 1532;

Maximilian S, K 1519;

Philipp S 1519, K 1520;

Dorothea S 1520, K 1580, P Pfalzin vaaliruhtinas Friedrich II;

Christine S 1521, K 1590, P1 Milanon herttua Francesco II Sforza, P2 Lothringenin herttua Franz I;

lapsi S, K 1523.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. L. O. Lagerqvist, Sveriges regenter från forntid till nutid. Stockholm 1997; Å. Ohlmarks, Alla Sveriges drottningar. Stockholm 1983.

Kirjoittaja(t): Anneli Mäkelä-Alitalo

Julkaistu 23.6.2000

Artikkelitekstin pituus: 3144 merkkiä
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

(Maksullinen verkko-artikkeli.  Kansallisbiografia, luettavissa mm. hyvin varustetuissa kirjastoissa)

 

*

 

Elisabet –kuningattaren ja Kristian II:n lapset:

Hans, Oldenburgin prinssi, s. 21.2.1518 Kööpenhamina – kuoli 11.8.1532 Regenburg, Holstein, Saksa.  Haudattu: Odense, Tanska. 

https://www.geni.com/people/Hans-af-Danmark-og-Norge-von-Oldenburg/4104222

*

Maximilian, Oldenburgin prinssi, s. 4.7.1519 Kööpenhaminan linna – kuoli v. 1519 Kööpenhamina, Sjellanti, Tanska.  Seuraavaksi mainitun kaksoisveli.

https://www.geni.com/people/Maximilian-af-Danmark-og-Norge/6000000001009250125
*

Filip Ferdinand, Oldenburgin prinssi, s. 4.7.1519 Kööpenhaminan linna – kuoli v. 1520 Kööpenhamina, Sjellanti, Tanska.  Edellisen kaksoisveli.

https://www.geni.com/people/Philip-af-Danmark-og-Norge-von-Oldenburg/6000000001009250135

*

Dorothea, Pfaltzin prinsessa, s. 10.11.1520 Kööpenhamina – kuoli 20.9.1580 Meumarkt, Pfalz, Saksa.  Haudattu: Heidelberg, Pfalz, Saksa.

https://www.geni.com/people/Dorothea-af-Danmark-og-Norge-von-Oldenburg/4104238

*

Christine, Oldenburgin prinsessa, Milanon herttuatar (1534), Lorrainen ja Barin herttuatar (1544), s. 10.12.1521 Kööpenhamina – kuoli 10.12.1590 Tortona, Alessandria, Piemonte, Italia.

https://www.geni.com/people/Christine-af-Danmark-og-Norge-von-Oldenburg/4104251

*

Oldenburgin prinssi, Nimetön poikalapsi, syntynyt 1523 (Kööpenhamina?) – kuoli 1523.  Ei mainita syntymä- eikä kuolinpaikkaa, eikä tarkempia päivämääriä.

https://www.geni.com/people/Unknown-af-Danmark-og-Norge-von-Oldenburg/6000000020448043768

*

Dorothea, Electress Palatine, s. (vert. Dorthea yllä) joskus 1506-1556 Kööpenhamina – kuollut 30.5.1580 Neumarkt in der Oberpfalz, Upper Palatinate, Baijeri, Saksa.  Haudattu: Neumarkt in der Oberfalz.

https://www.geni.com/people/Dorothea-of-Denmark-Electress-Palatine/6000000025086224829

*

Lisäksi

Kuningas Kristian II:lla avioton tytär rakastajattarensa Dyveke Sigbritsdottirin kanssa:

N.N. avioton tytär, jonka nimi ei tiedossa, syntynyt noin vuonna 1515 – elämänvaiheet tietymättämät, samoin kuin kuolinaika ja -paikka.

https://www.geni.com/people/N-N/6000000014478639153

*

Lisäksi samoilla sivuilla hieman kysymyksellinen kuningas Kristian II:n ”tytärpuoli”, nimeltä

Columbula, s. viimeistään vuonna 1511, paikka ja aika tarkemmin määrittelemättömät.  Voisiko kyseessä olla Dyveken ja Kristianin toinen aivoton lapsi?:

https://www.geni.com/people/Columbula/6000000006727855650

*

Nykypäivä

Tanskan kruununprinssi Frederikin ja kruununprinsessa Marin tytär, Isabella, joka syntyi 21.4.2007, sai kasteessa nimen Isabella.

Hänen nimensä on kunnianosoitus ja historiallinen viite viisisataa vuotta sitten eläneelle Tanskan, Norjan ja Ruotsin (Kalmarin unioini) kuningatar Isabella/Elisabetille.

https://en.wikipedia.org/wiki/Princess_Isabella_of_Denmark

“Her name was announced as Isabella Henrietta Ingrid Margrethe, after the Danish queen consort and ancestor Isabella of Austria, the princess's maternal grandmother, paternal great-grandmother, and paternal grandmother respectively.”

 

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Taustaksi tuon ajan Euroopan ymmärtämiseen sopii hyvin Valtosen Pekan teos Puolen maailman valtias: Kaarle V:n 1500-luku ja Euroopan mahdin synty. Gaudeamus, 2015. (ISBN-13: 9789524953580, ISBN-10: 9524953587)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitos vinkistä, aioinkin hankkia. Tosin Matti Klingen ankara arvostelu Pakka Valtosen teoksesta sai vähän miettimään..

"Kirja on olennaisesti sinänsä oikeiden tosiasioiden tasapaksu tietosanakirjamainen luettelo ilman mitään omaa näkökulmaa tai viittausta uudemman tutkimuksen eri painotuksiin ja tulkintoihin. Jo heti huomaa, että tämän alankomaalaissyntyisen Burgundin herttuan ja Saksalais-roomalaisen keisarin ja Espanjan kuninkaan elämäkerrallisen yleisesityksen kirjallisuusluettelossa on vain englanninkielisiä kirjoja, mikä on jotenkin säälittävää. Ei edes espanjan- ja portugalinkielisiä kirjoja, mitä latinalaisen Amerikan tuntijalta (Valtonen) voisi edellyttää. Ranskalaisia - ei, vaikka Kaarle V:n kilpailuasema Ranskan Francois I:n kanssa on aivan keskeinen asia."
Näin lataa professori Matti Klinge arvostelussaan, joka on melko ankara. Ehkä liiankin ankara. Sait ehkä minut tekemään hankintapäätöksen!

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

En tiedä, missä iässä lukutaidottomuus iski Klingeen, mutta hänen omituinen väitteensä Valtosen kirjallisuusluettelosta on yksinkertaisesti muunneltua totuutta, kuten eduskunnassa sanotaan.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Valtonen on varmaan saanut rahoitusta ruotsinkielisiltä säätiöiltä, heille Ruotsin maine omansa ohella on numero yksi.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

"Ruotsin maine" ei liity sen kummemmin Veikon mainioon alustukseen kuin Pekan hyvään kirjaankaan. Mitäpä mieltä historian dosentti Makkonen on Koneen säätiöstä?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset