Veikko Huuska

Öljyssä tapahtuu – Kiina ottaa kontrolliinsa öljymarkkinoita

Öljyssä tapahtuu – Kiina ottaa kontrolliinsa öljymarkkinoita

*

Aikaisemmin Kiinan pyrkimyksenä oli kontrolliinsa öljyn tuotantokohteita ulkomailla ja siten varmistaa oma energiansaantinsa öljyn muodossa.

Nyt on nähtävissä muutos Kiinan strategiassa.

Jo vuonna 2013 tästä nähtiin esimerkki Ecuadorissa: tämä OPECin pienin tuottajamaa oppi kovan kautta, mitä merkitsee olla tämän muutoksen kohteena.  Menetettyään rahansa, sekä Ecuadorin valtio että sen omistama kansallinen öljy-yhtiö joutuivat turvautumaan pystyssä pysyäkseen Kiinan antamaan lainaan.  (Muualta lainaa ei enää saanut).

Vastineeksi Peking sai valvoa Ecuadorin tulovirtoja, alkaen tietenkin öljyviennistä saadut tulot.  Öljyn annettiin virrata minne tahansa, kunhan rahaa tuli; tulovirran päältä Kiina kuori omansa, kuten lainojen lyhennykset. 

*

Nyt asioista monesti varsin hyvin perillä olevat lähteet kertovat, että Kiina on aikeissa harpata seuraavan askeleen aikomustensa tiellä, hankkia kontrolliinsa maailman öljymarkkinat.

Ja kohde taitaa tällä kertaa löytyä varsin pahaa aavistamattomalta taholta.  ja odottamattomalla tavalla.

*

Iran ja Irak ovat saaneet OPECin vapaalipun

Taustaksi todettakoon:

Öljyn alhainen hinta on lyönyt kovimmin kahta öljypelin osanottajaa, jotka molemmat kiihkeästi odottavat oman tuotantonsa ylösajoa – Irak ja Iran.

Vaikka sekä Irak että Iran ovat öljyntuottajajärjestö OPECin jäseniä, ei kumpikaan ole noudattanut OPECin tuotantokiintiöitä pitkään aikaan.  Näillä kiintiöillä on tarkoitus määrittää, kuinka paljon öljyä kukin jäsen vienti maailmanmarkkinoille saa olla.  – Kyseessä on paljas, klassinen, kaikkien tietämä tuotantokartelli, jolle maailman öljynostajavaltiot ja niiden järjestöt ovat olleet hampaattomia.

Tuotantokiintiöiden avulla OPEC on perinteisesti vaikuttamaan maailmanlaajuisen kysyntään ja toisaalta vähentämään ei-OPEC –maiden tuotantoa (alihinnoittelullaan).  Tavallaan ennen niin mahdikkaasta järjestöstä on enää kuoret jäljellä, se osa, jota nimitetään ”puhelin-OPEC” –nimellä, syystä että järjestön konttorilta kuukausittain soitetaan jäsenille näille jaetut kuukausikiintiöt.

*

Tietenkään tällaisella heikentyneellä jättiläisellä – öljy-OPECista paperi-OPECiksi kuihtuneella mammutilla ei ole mitään keinoja estää maita, jotka ylittävät kiintiöt.  Ja nykyinen toimintaympäristö, jossa ”jokainen maa katsoo omat etunsa” on tosiasiallisesti tehnyt koko järjestön olemassaolosta kiistanalaisen.

*

Irak kärsii edelleen sisäisistä poliittisesta eripurasta sekä Daesh`in (ISIS, ISIL, IS) muodostamasta uhkasta.  Saman aikaisesti Irak oli viime aikoihin asti Lännen asettamien pakotteiden kohteena, ja nyt sen ensisijainen tavoite on saavuttaa pakotteita edeltänyt tuotanto- ja vientitaso.

Mutta Irakin tavoittelema tuotantotaso – yli 4 miljoonaa tynnyriä päivässä - saavutetaan  todennäköisesti jo kesäkuussa, sopivasti ennen OPECin pitävien tuotannonrajoituksien hyväksymiseen tähtäävää kokousta, joka pidetään, mielenkiintoista sinänsä, Wienissä 2.6.2016. http://www.opec.org/opec_web/en/311.htm 

Mutta mainitun tuotantotason ylläpitäminen ei voi jatkua, koska Iran kärsii sisäisistä ongelmista ja infrastruktuurin heikkouksista. 

Sekä Bagdadin että Teheranin on pakko tehdä suuri määrä raskaita investointeja voittaakseen kasvavan tuotannon tiellä olevat kriisit; tilanne testaa kylmällä kädellä kummankin maan kyvyn vakiinnuttaa kipeästi tarvitsemiensa vientitulot riittävän korkealle tasolle.  Mutta investointien toteuttaminen on hidasta.  Irakin alkuvaiheen ongelmat keskittyvät kuten sanottu turvallisuuteen kohdistuviin riskeihin ja poliittiseen epävakauteen – yritykset ovat syystäkin huolissaan siitä, miten kunnianhimoiset tuotantotavoitteet ja niitä uhkaavat poliittiset jännitteet hoidetaan.

*

Tämä viimeksi mainittu jännite, talouden elpyminen ja kaaoksen uhka, ansaitsee enemmän huomiota, mitä Länsi on siihen panostanut. 

Daesh ei voi koskaan hallita – ja tuskin edes tehokkaasti hyökätä – Irakin shiiojen hallitsemille eteläisille öljykentille.  Mutta painostamalla Bagdadin uhkien piirittämää hallitusta, se silti saavuttaa saman tavoitteeen: se lamaannuttaa keskushallinnon toiminnan, pysäyttää yritykset öljyntuotannon kasvusta.  OPEC on antanut sekä Irakille että Iranille tilaisuuden täytäntöönpanna vientikiintiönsä usean vuoden viiveellä.  Nykyisessä ilmapiirissä liikatuotantoa koskevia rajoitteita ei ole sovellettu.

Mutta kiintiöt ja niiden tehokkaampi valvonta palaavat lähiaikoina, varsinkin jos asiaa koskeva sopimus saadaan lyötyä lukkoon Moskovan kesäkuisessa kokouksessa.

Kuitenkin ongelmat Irakissa ja Iranissa johtuvat ensisijaisesti sisäisistä tekijöistä.

*

Molemmat maat kaipaavat kipeästi läntistä öljyteollisuuden asiantuntemusta.

Alhainen öljyn hinta on aiheuttanut pitkiä viiveitä öljykenttien teknologiapalveluita tarjoavien yhtiöiden maksuissa.  Irakin kohdalla tämä ongelma on nyt myös vaikuttanut suurimpien kansainvälisten öljy-yhtiöiden (IOC) toimintaan öljykentillä.  http://www.iraq-businessnews.com/list-of-international-oil-companies-in-iraq/

Kun aiemmin mainitut Lännen pakotteet ovat estäneet ulkomaisten öljyosaajien osallistumisen toimintaan, Irakin on täytynyt hakea ”toisia ratkaisuja” pitääkseen sen öljyinfrastruktuurin pystyssä ja estääkseen sen romahtamisen.  Länsimaisten yritysten korvaaminen Kiinan ja jopa Venäjän alan toimijoilla, on ollut katastrofi.  Lähes kaikki se tuotanto mikä Irakilla on ollut, on toteutettu kotimaisella öljykenttäosaamisella.  Tämä on johtanut huonoon, ja joskus jopa vahingolliseen toimintaan.

*

Syvempi ongelma liittyy siihen, että kumpikaan maa ei tee ulospäin sopimuksia.  Irakissa ulkopuolisten yhtiöiden palveluksista maksetaan kiinteä maksu per tynnyri, siltä osin kuin tavoitetasot ylitetään.  Tuloksena on enemmänkin palvelusopimuksen kaltainen menettely.

Iranissa taas perustuslaki ja toisten maiden yhtiöiden omistuksia koskeva laki kieltää ulkopuolisilta oikeuden omistaa maata tai maaperässä olevia luonnonvaroja.  Tämä tarkoittaa sitä, että ulkomaisten yhtiöiden on toimittava monimutkaisten ja aikaa vievien takaisinosto-sopimusten puitteissa, - jossa yritys maksaa tuotetusta öljystä aivan alussa neuvotellun sopimuksen mukaisen kiinteän hinnan ja kustannuskorvaukset.

Kummassakaan tapauksessa järjestelmät ovat nykymaailmalle vieraat, eikä niiden puitteissa ole saatukaan kansainvälisiä yhteisyrityksiä toimintaan.

Järjestelmä merkitsee:

Öljykentät pysyvät Irakin valtion ja Irakin kansallisen öljy-yhtiön omistuksessa.

Suuret kansainväliset öljy-yhtiöt (International Oil Companies) eivät pysty öljytuloillaan tekemään investointeja maahan.  http://www.iraq-businessnews.com/list-of-international-oil-companies-in-iraq/

Molemmat maat ovat etsineet tapoja tehdä itsestään houkuttelevampia.  Niinpä Teheran on jo kolmasti järjestänyt rahoitustahoille liiketapaamisia Lontoossa, mutta joutunut joka kerta perumaan tapahtuman koska kotimaassa ei uusista avauksista ole syntynyt konsensusta.

Kaikki tämä – umpikujaan ajautuneessa tilanteessa – on johtanut merkittävään kehitykseen uudella suunnalla – Kiinassa ja kiinalaisten kanssa.

*

Bagdad on jo hyvän aikaa ehdottanut velkojilleen velan maksamista käteisen sijasta joukkovelkakirjalainoilla.  Irakin valtiovarainministeriö on jo aikaa ottanut käyttöön joukkovelkakirjat kattaakseen +8 %:n tasolle kavunnutta budjettivajettaan.  Näitä papereita voidaan myydä paikallisilla markkinoilla, sekä diskontattu tai käytetty nimellisarvon joltain osaltaan velkojen vakuutena. 

Toinen lähestymistapa, jota nyt kehitellään soveltaa näitä joukkovelkakirjoja järjesteltäessä IOC:llä olevia irakilaisia saamisia.  Se on askel suuntaan, jossa IOC voisi itse säädellä velkatasetta halujensa mukaan, ”buukkaamalla” (öljy-) reserviarvoja, vaikkakin epäsuorasti.  (Velkakirjojen nimellisarvon mukaan)…

Tässä Irak pelaa peliä, jossa “teeskentele sinä tekeväsi töitä niin minä teeskentelen maksavani sinulle”, sen kaikkien kotimaisten palveluntarjoajien kanssa.  Mutta Teheran harkitsee soveltaa lähestymistapaa, jossa hyödynnetään ulkomaisten palveluntarjoajien palveluita samaan aikaan, kun vältetään rikkomasta maassa vallitsevia ei-kotimaisen liiketoiminnan ”omistus”-rajoituksia.

Mitä tämä tällainen ”mäkistartti” – viritetty joukkovelkakirja-vemplaus - oikein merkitsee?  Ainakin sen avulla voidaan joukkovelkakirjojen käyttö kotimaan markkinoilla ”vetää tappiin” (utilize), sekä houkutella jotain toimijoita jälkimarkkinakaupankäynnin pariin ja mahdollistaa nimellisarvoon käytävä hyödyntäminen vakuuksien ja yleensä kaupankäynnin välineenä.

Jotta tämä markkinahärnäin lähtisi pyörimään, tarvitaan, että kansanväliset pankit lähtevät peliin mukaan.

Oletteko, pojat, muuten koskaan kuulleet, että joku pankki, ainakaan kansainvälisillä finanssipelimarkkioilla, toimiva, olisi kieltäytynyt kun sen edessä visioidaan esimerkiksi nyt tämänkaltaista finanssijärjestelyä?  Ette, no ei se mitään, en minäkään ole kuullut, mutta sillähän ei ole mitään merkitystä.  Jos yksi kieltäytyy, niin pari muuta jo koputtelee ovella.

*

Kansainvälisten pankkien on toimittava joko paperien takaajana tai, jos kyseessä on ylimääräinen liikkeellelasku, sijoitukseen tarvittavan rahoituksen lainoittajana.

*

”Tässä vaiheessa aina herään…”

eikun:

Tässä kohtaa maasto voi muuttua seismisellä tavalla.  (”Here is where the terrain may drift in a seismic way”).

*

Alaan ja tapausten kulkuun perehtynyt lähteeni kertoo:

Kiinalaiset pankit (jotka toimivat tietenkin Pekingin hallituksen virallisella luvalla ja tuella) voivat astua sisään ja astuvatkin.  Ja tarjoavat palveluksiaan.

*

Paradigman muutos – siitä on kyse.

Muutos, joka on siis perustava, lisää Kiinan läsnäoloa öljyalalla.

Ja mikä mielenkiintoisinta, se tapahtuu maantieteellisesti kiinnostavalla paikalla:

Shatt al-Arabin molemmin puolin.  Kerrottakoon, että Shatt al-Arab on joki, joka erottaa Irakin ja Iranin.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Shatt_al-Arab   

https://www.google.com/search?q=shatt-al-arab&biw=1536&bih=727&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwi1-Pr3jLHMAhXCXiwKHQz5B40QsAQILQ&dpr=1.25

Rahastoimalla lisääntyvää öljytuontiaan Kiina säästää kovan valuutan käyttöään.

Kiina on luonut yhä sofistikoidumpia lähestymistapoja assimiloitua toisten öljyyn. https://fi.wiktionary.org/wiki/assimiloitua  

Tässä tapauksessa se lähestymistapa on: saada valta sekä Irakin että Iranin öljyntuotannon rahoituksesta.

Kiinan kansalliset öljy-yhtiöt ovat jo maastoutuneet sekä Irakin että Iranin maaperälle, ja niillä on ”täysi rähinä” päällä.

Mutta Irak-Iranin soveltama joukkovelkakirja-lähestymistapa tarjoaa Kiinalle lisää liikkumavaraa, avaa sille mahdollisuuden ottaa vielä yksi askel sen luoman suuren suunnitelman toteuttamiseksi.

Vuosia sitten, Kiina yksinkertaisesti osti öljyä ja laivasi sen kotiin.  Sitten, kuten Ecuadorissa, Kiina hankki itse tuloja öljyn myynnistä kansainvälisillä markkinoilla.  

Nyt Kiina haluaa saada öljyntuotannon rahoitusta koskevan vallan käsiinsä muissakin maissa.

Kiina näyttää menevän töihin innokkaasti.

Tämä urakka voi siirtää globaalin öljypolitiikan aivan uudelle tasolle.

*

Kiina Way

Mikäli mahdollinen lukija on sattunut lukaisemaan Kiinan aktuelleja nykykolonialistisia operaatioitaan globaalilla kartalla, tässä ei ole mitään uutta hänelle. 

Tähdennän, että näen Kiinan toiminnassa varsin pitkälle menevää – voisi sanoa sofistikoitunutta – suunnitelmallisuutta.  Kiina möyrii, kävelee, tarkkailee, kokeilee, tekee työtä, heittää koepalloja, ottaa kopin, katsoo, painaa päälle.  Aina joku pallo ”toimii”. 

"Hiljainen jättiläinen" - näin se toimii.

Olosuhteet suosivat Kiinaa.  Se on kuin karhu joka alakulon maisemassa löntystää tarkoituksettoman näköisenä, mutta nenäänsä luottaen, ja tyhjentää mehiläispesän toisensa jälkeen, hunajan hienostunut tuoksu leviää niitylle, jää hetkeksi leijumaan karhun poistuttua seuraavalle näyttämölle.  Pysyvä jälki kuitenkin jää: Kiina kävi täällä.

*

Joku voisi nostaa sormen pystyyn ja sanoa nyt: Taas tämä Lännen politiikka tuottaa Collateral Damages, eli Mesopotamian öljymahdit uhkaavat liukua peruuttamattomasti Kiinan kontrolliin.  Eihän tällaista kukaan halunnut?

Kuin kirous varjostaisi Lännen toimintoja.

Joku sanoi: ”Länsimaat halusivat viedä läntisen demokratian maihin, jotka eivät halua olla läntisiä demokratiotia.  Länsi tuhosi noiden maiden rakenteet, tuotti tuhoa ja tuskaa, ja aikaansai ISISIn nousun ja uskonnollisen fanatismin voimistumisen.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän NikoHaapaniemi kuva
Niko Haapaniemi

Hyvä ja asiantunteva kirjoitus.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset