Veikko Huuska

Mannerheimin ambitiot vuoden 1943 presidentinvaalissa

Mannerheimin ambitiot vuoden 1943 presidentinvaalissa

*

Sirpaleita tasavallan asiassa.

*

Johdanto:

Raivot

Törmätessään myöhemmin illalla (12.3.1941) Kämpin ruokasalista poistuvaan Kivimäkeen Paasikivi kaikuvalla äänellä moitti tätä isänmaan kohtalon vaarantamisesta, mistä hänen (Kivimäen) olisi kannettava myös vastuu.  Berliinin lähettiläs puolestaan ei pitänyt uteliaiden kuuntelijoiden kansoittamaa hotellin porraskäytävää sopivana paikkana keskustelun jatkamiseen.

Välikohtaus tietenkin osaltaan kasvatti Helsingin päättäjien haluttomuutta vihkiä temperamenttista valtioneuvosta (J.K.P.) Saksasta sotilastietä saatuihin, äärimmäisen arkaluontoisina pidettyihin tietoihin.  Hänen palveluksiaan ei muutenkaan enää katsottu tarvittavan.  Vaikka asiaa ei tietenkään suoraan sanottu, omavaltainen diplomaattiedustaja, jota epäiltiin valmiudesta syöstä maa ”tarpeettomiin” myönnytyksiin, oli muuttuneissa oloissa syytä saada pois Moskovasta. …

Nauttiessaan 13.3.1941 päivällistä Savoyssa Mannerheimin ja Waldenin kanssa Paasikivi vakuuttui marsalkan tuesta hallituksen tiukalle linjalle.  Sen enempää ylipäällikkö kuin puolustusministerikään eivät halunneet edes puhua uusista myönnytyksistä Moskovalle. Neuvostoliitto antaisi nikkeliasiassa periksi tietäessään Saksan tukevan Suomea, mihin taas Paasikivi ei uskonut.  Vaikka läsnä olevat kolme herraa olivatkin yksimielisiä Saksaan orientoitumisen välttämättömyydestä, käsitykset välittömän avunmahdollisuudesta poikkesivat ratkaisevasti toisistaan. 

Keskustelu Savoyn päivällispöydän ääressä kääntyi siinä märin ”ikäväksi”, että sotamarsalkka ja valtioneuvos (Mannerheim ja Paasikivi, VH) hakeutuivat toistensa seuraan uudelleen vasta yli kaksi vuotta myöhemmin. –

Lähde: Tuomo Polvinen: J.K. Paasikivi.  Valtiomiehen elämäntyö 3-osa, 1939-1944, s. 282-283.

*

Kohti vaaleja

20.12.1942:

Presidentin vaali lähenee.  Vaali on 15. p. helmikuuta.  Ohimennen olen kuullut huhua, että ruotsalaisella taholla ajateltaisiin Mannerheimin valitsemista.  Se olisi kuitenkin monen mutkan takana, sillä varmaan marsalkka vaatisi täysin varmoja ennakollisia takeita, ennenkuin suostuisi ehdokkaaksi.  Rytinkin pitäisi silloin luopua ehdokkuudestaan.  Näin lörpötyksenä ei taitaisi Mannerheim-suunnitelma olla hullumpi, varsinkaan skandinavialaisen orientoinnin kannalta, joka silloin saisi kokonaan uuden pohjan.  Eihän ”Uuden Euroopan” isännälläkään ole (artikkeleissa ainakaan) mitään Ruotsin ja Suomen yhteistoimintaa vastaan; luonnollisesti olisi Suomi liitossa johtava tekijä ja luonnollisesti koko liitto olisi määrätyn ylijohdon alainen.  Se haitta Mannerheim-ohjelmassa olisi, että silloin varmaan aitosuomalaiset joutuisivat alakynteen ja ruotsalainen kansanaines Suomessa nostaisi nokkaansa luultavasti myöskin ulkoasiainhoidon alalla.  Nämä ovat siis suuria ja merkittäviä asioita.  Jos minä saisin määrätä asiat, niin kirkkaasti menisin Mannerheim-ohjelmaan (laskelmoiden myöskin ihmisiän suhteellisella rajoittuneisuudella ja presidentin vaalien määräaikaisella palaamisella).

Lähde: Väinö Voionmaa: Kuriiripostia 1941-1946. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan, professori Väinö Voionmaan kirjeet pojalleen Tapio Voionmaalle Suomen lähetystöön Berniin. s. 184-185.

*

20.12.1942:

(JKP) Kahvilla Allin kanssa Tannerin ja hänen rouvansa luona.  Olimme siellä yli  tuntia.  Puhelimme paljon politiikkaa.  Suureksi osaksi puhuin minä, mutta myös Tanner puhui.

Tanner näkyy olevan sitä mieltä, että Saksa menettää sodan.  Mutta me emme voi nyt tehdä mitään muuta kuin noudattaa samaa politiikkaamme.  Hänen luonaan oli käynyt amerikkalaisia, jotka kysyivät minkä takia me emme tee rauhaa.  USA antaisi meille luottoa.  Tanner oli vastaukseksi kysynyt heiltä, voiko USA lähettää meille riittävästi sotaväkeä avuksemme sekä yhden vuoden elintarpeet?  Siihen olivat amerikkalaiset vastanneet, että eivät voi sitä tehdä.

Kun minä sanoin, että olisi pitänyt ennen (jatko)sotaanmenoa sonderata Moskovassa, eikö saisi Moskovan rauhaa korjatuksi ilman sotaa, vastasi Tanner, että meidän osallistumisemme nykyiseen sotaan oli sotilaiden kesken sovittu jo maaliskuussa 1941 silloisissa neuvotteluissa.  Sen pohjalla Hitler 22.6.1941 sanoi julistuksessaan, että me olemme liitossa Saksan kanssa.

(Yhdysvaltain lähettiläs Helsingissä) Schoenfeld oli ollut – Tanner kertoi – Wittingin luona ennen lähtöään [Washingtoniin] Wittingin kutsusta.  Shoenfeld oli ollut hyvin aggressiivinen.  Hän oli sanonut, että Suomen politiikka on staattinen, mutta pitäisi olla dnaaminen.  Rydin puheesta 6.12.1942 Schoenfeld oli sanonut, että se oli scholarlike.  Puhe ei ollut sisältänyt mitään ajankohtaisia kysymyksiä.  Nyt on kysymys yleisistä vapauden aatteista, minkä edestä taistellaan.  Itä-Karjalaan nähden Tanner oli entisellä kannallaan, että sitä ei pitäisi havitella.  S synnyttäisi sodan aiheen Venäjän kanssa.  Ryti on toisella kannalla, koska senkautta raja tulisi lyhyemmäksi ja olisi parempi puolustaa ja Venäjä joka tapauksessa hyökkää meidän päällemme, oli raja millainen tahansa.

Minä (JKP) kehotin Tanneria seuraamaan tarkasti ulkopolitiikkaa ja koettaman vaikuttaa siihen, että pääsemme ajoissa sodasta eroon.  Sanon myös, että Ryti voisi olla varovaisempi julkisissa puheissaan, ei haukkua Stalinia enää.  Rydin puheet ei vaikuta mitään asioiden kulkuun, mutta jos loppuselvityksessä alkavat ahdistella Rytiä niin se kompliseeraa asioita.

Kun tässä yhteydessä lausuin jotain siihen suuntaan, että voi olla mahdollista että saamme neuvotella jälleen Stalinin ja Molotovin kanssa, vastasi Tanner, (jos oikein hänet ymmärsin) että heidän kanssaan kyllä saamme neuvotella.

Lähde: Polvinen: emt. s. 246.

*

1.1.1943

Tietymätöntä on, miltä taholta Mannerheimia heti uudelta vuodelta esitettiin ehdokkaaksi.  Sikäli kuin tiedetään, Walden neuvotteli eri puolueiden poliitikkojen kanssa.  Hän ei tehnyt sitä marsalkan kehotuksesta, sen ymmärtää ilman muuta jokainen, joka edes jossain määrin tunsi Mannerheimia. [Toisaalta: on mahdotonta ajatella, että uskollinen kenraali Walden olisi ryhtynyt moiseen ilman Mannerheimin tietynasteista suostumusta. VH]

Talvisodan puolustusministeri Juho Niukkanen asettui kannattamaan Mannerheimia.  Monet seikat todistavat, ettei Niukkanen ollut mikään Mannerheimin ihailija eikä varmastikaan hänen ystävänsä.  Kun lukee hänen Talvisodasta julkaisemansa kirjan viimeiset luvut, voi helposti todeta, että hän piti Mannerheimia – vuoden 1940 Mannerheimia! – horjuvaisena miehenä, jonka tahdon sairaus ja vuodet olivat heikontaneet ja jonka näkökulma ulkopoliittisissa kysymyksissä oli suppea.  Mutta kuitenkin juuri Niukkanen oli ensimmäinen, joka esitti marsalkalle täsmällisen ehdotuksen, että tämä asettuisi ehdokkaaksi. 

Marsalkka ei suhtautunut ajatukseen ehdottoman torjuvasti.

Lähde: Erik Heinrichs: Mannerheim Suomen kohtaloissa II., s. 324-325.

*

13.1.1943:

Vaikka presidentti Ryti nautti laajoissa piireissä suurta arvonantoa kyvykkyytensä, tunnollisuutensa ja velvollisuudentuntoisuutensa ansiosta, alettiin syksyllä 1942 yhä useammin kysyä, eikö Suomi tarvinnut voimakkaampaa valtionpäämiestä siinä vaarallisessa tilanteessa, johon maa oli joutunut, ja niiden suurten vaikeuksien edessä, jotka nyt oli voitettava turvattuun rauhaan pääsemiseksi. … tultuaan valituksi presidentti Kallion kuoleman jälkeen korkeaan virkaansa 19.12.1940 Ryti oli kantanut valtionpäämiehen raskasta vastuuta kahden kohtalokkaan ja raskaan vuoden ajan.  Tämä oli kuluttanut hänen voimiaan.  Toisen sotavuoden aikana voitiin havaita hänen muuttuvan yhä passiivisemmaksi, taipuvaisemmaksi jättämään asiat sujumaan omalla painollaan.  Tämä näkyi myös hänen suhteessaan ulkoministeriin.  Hänelle selvisi vähitellen, että Witting ei nyt ollut oikea mies tälle merkittävälle paikalle: liiaksi suuntautunut Saksaan, ei tarpeeksi kaukonäköinen.  Mutta tästä huolimatta presidentti ei tehnyt mitään saadakseen Wittingin korvatuksi jollakulla muulla. …

Presidentinvaalin lähestyessä monien katseet kääntyivät Mannerheimiin. …

Professori-kansanedustaja Ragnar Furuhjelm merkitsi päiväkirjaansa 13.1.1943, että maalaisliittolaisen poliitikon Reinikan mukaan ”maalaisliiton osastot kaikkialla maassa olivat jo joulukuussa 1942 ryhtyneet kannattamaan Mannerheimia ehdokkuutta.  Sekä ulko- että sisäpoliittisesti hyvä Reinikan mukaan.  Hyvä rauhanteon yhteydessä, mikä varmaankin tapahtuu, ennen kuin kaksi vuotta täynnä.  Reinikka pyytää minua keskustelemaan asiasta muiden ruotsalaisten valitsijamiesten kanssa.”

Lähde: Stig Jägerskilöd: Suomen marsalkka.  Gustaf Mannerheim 1941-1944. s. 341.

*

13.1.1943:

Samoihin aikoihin julkaisi Arbetarbladet (13.1.) pääkirjoituksen, jonka mukaan oli tullut aika kokoontua yhteen Mannerheimin ympärille.  Läheytystöneuvos Carl Olof Frietsch kertoi Furuholmille, ”että sossut ovat lähettäneet valtuuskunnan Mannerheimin luo kysymään hänen kantaansa presidenttiehdokkuudesta.  Hän kuuluu pyytäneen miettimisaikaa.”  Tieto paljastui kuitenkin pian vääräksi.  Päinvastoin puolueen enemmistö asettui Tanneria seuraten Rytin kannalle.  Siellä pelättiin vielä vallan keskittymistä, jota ylipäällikön valinta valtionpäämieheksi olisi voinut merkitä.  Tannerin uskotaan myös epäilevän, että hänen olisi vaikea saavuttaa samanlaista vaikutusvaltaa Mannerheimiin kuin hänellä oli Rytiin.

Lähde: Jägerskiöld: emt. s. 342.

*

14.1.1943:

(Lakitieteen)Tohtori Ensio Hiitonen luonani.  Oli ollut äsken Tukholmassa.  Kertoi mitä oli kuullut.  Antoi promemorian.

Hän katsoi: (1) Olisi ainakin siten muutettava suuntaa, että olisi alettava olla vähemmän yksipuolisia: niin että kävisi ilmi, että täällä ollaan varovaisempia.  Ryti on huonoissa kirjoissa Englannissa ja myös Ruotsissa siksi, että hän on kovin vannoutunut Saksan kannattaja ja, koska katsotaan, että hän on luopio ja petturi. Erityisesti hänen viime puheensa 6.12.1942 teki huonon vaikutuksen.  Hänen sijaansa olisi valittava sotamarsalkka, jolla kuuluu olevan edelleen länsivaltojen luottamus.  Myös olisi USA:n Helsingin lähetystöä kohdeltava paremmin.  Olisi myös päästettävä ruotsalaista kirjallisuutta ja lehtiä helpommin ja annettava matkustusoikeus Ruotsiin helpommin.  Virallinen propagandatoiminta olisi tehtävä myös vähemmän yksipuoliseksi.  Ulkoministeri (Witting) olisi vaihdettava ja myös Tanner ei nauti luottamusta Ruotsissa ja länsivalloissa. …

Lähde: J.K. Paasikivi: Jatkosodan päiväkirjat. s. 250.

*

15.1.1943:

Suurlähettiläs Hans Beck-Friis tiesi kertoa 15.1., että monet maalaisliittolaiset sekä ruotsalaisen kansanpuolueen johtavat miehet olivat asettuneet Mannerheimin ehdokkuuden kannalle.  Hannula ja Niukkanen (ml.) olivat ilmoittaneet von Bornille, että maalaisliiton puoluehallitus on asettunut Mannerheimin kannalle.

Lähde: Jägerskiöld: emt. s. 341.

*

19.1.1943:

Täällä on laajoja piirejä, jotka eivät ole tyytyväisiä Rytiin.  Katsotaan hänen pitkillä puheillaan, ”vaalipuheillaan” sanoi joku hänen kriitikoitsijansa, pilanneen maamme asioita enemmän kuin hyödyttäneen.  Ikuisia puheita bolshevismin hävittämisestä ja NL:n vallan murskaamisesta ei pidetä oikein ajankohtaisina.  Jouduin jo eilen (18.1.) merkilliseen keskusteluun Uuno Hannulan ja Aimo Viiksiniekan (A.K. Cajander) kanssa.  Edellinen lausui, ettei hänen ryhmänsä (maalaisliitto] tunnetusti ole Kristofoorin (Rytin) kannalla, johon minä selitin, että jokaisen täytyy isänmaan edun vaatiessa äärimmäisissä tapauksissa uhrata mieluisia aatteitaan vähemmän mieluisten mutta ilmeisesti parempien hyväksi; mainitsinpa esimerkkinä sellaisenkin mahdollisuuden, että sosialistit äänestäisivät marsalkkaa presidentiksi.  Tämäkös oli tulta tappuroihin.  …

Se ajatus nimittäin Mannerheimin kolmannesta tulemisesta.  Sosialistitkin hautovat sellaista mahdollisuutta, nimittäin ne, jotka yleensä mitään politiikkaa omin aivoin ajattelevat.  Wirtasen Atos jo viikko sitten vannoi, ettei hän anna ääntään Rytille ja kun Pietari Salmenojalle noin vain puolileikillä vilautin sellaisia ajatuskuvia, tarttui hän heti hyväksyvästi siihen naruun.  Kun presidentin valitsijamiehet kokoontuvat, tulee varmaan asiasta kiintoisia keskusteluja.  Suursodan ja suurpolitiikan tapaukset tulevat tietysti vaikuttamaan asiain kulkuun – mihin suuntaan, emme tiedä.  Se vain on varmaa, että tällä hetkellä Rytin valinta ei ole ensinkään varma.

Lähde: Voionmaa: emt. s. 198-199.

*

19.1.1943:

Aimo Viiksiniekan (Talvisodan pääministeri Cajander) osuus keskustelussamme Uuno Hannulan kanssa sisälsi oikein pahoja juoruja Kirsofoorista.  Rouva on spiritisti ja itse Kristofoori kaikesta älystään ja selväpäisyydestään huolimatta ennustajanaisten klientti (asiakas] (”luotettavalta taholta” kuultuja esimerkkejä kerrottiin).  Mutta eniten minua kummastutti Viiksisen kertomus tilaisuudesta presidentin luona 19.6.1941.  Siellä oli oltu jo täysin selvillä, että Suomi tulee julistamaan sodan Neuvostoliitolle kuuden päivän sisällä.  Kaksi ensimmäistä päivää tulee olemaan kriitillistä, etenkin odotettaviin pommituksiin nähden, mutta kolmas päivä on jo turvallinen, sillä kahdessa päivässä kaikki Baltian lentokentät Saksan käsissä ja paljon muuta samaan tyyliin.  Tulos: sellainen presidentti on arveluttava. 

Minäkin lankesin juorusyntiin kertoen, kuinka Kristofoori oli eräässä seurassa, jossa olin läsnä, täysin vakavissaan sanonut maailmanhistoriassa tapahtuvan niin uskomattomilta tuntuvia seikkoja, että Saksa on Suomen vuoksi ryhtynyt taisteluun Neuvostoliittoa vastaan!  Lausuin, että pidän Kristofooria hyvin lahjakkaana, järkevänä ja selväpäisenä ja etevänä miehenä, mutta niin yksipuolisesti finanssiasioihin ja rahamaailman asioihin syventyneenä ja takertuneena, että hän on suurpolitiikassa jäänyt täysin lapsen asteelle. 

Näet siis, että  Kristofoorin asema on jonkinverran järkkynyt, kun minäkään en ole vakuuttunut hänen sopivaisuudestaan jatkuvaan presidentin ammattiin.  Syy ei ole hänen, vaan maailmansodan.  Me tarvitsemme uuden lavastuksen suuressa näytelmässämme.

Lähde: Voionmaa: emt. s. 199-200.

*

20.1.1943:

Ruotsin lähetystöneuvos Rangvald Bagge raportoi Ulkoministeriölleen Tukholmaan 20.1.1943:

Diplomaattien keskuudessa amerikkalaiset ilahtuneita siitä mahdollisuudesta, että Mannerheimista tulisi Suomen presidentti.  He ovat myös yrittäneet vaikuttaa neuvostohallitukseen, jotta se hyväksyisi marsalkan, jota siihen mennessä oli osoiteltu venäläisvastaisen hyökkäyshengen symbolina (”Pyöveli Mannerheim” etc. VH].  Saksankin taholla Mannerheimin ehdokkuus voitiin Baggen raportin mukaan hyväksyä.

Lähde: Jägerskiöld: emt. s. 343.

*

21.1.1943:

Eversti Carlos Adlercreutz raportoi 21.1.1943:

Sotilastaholla Mannerheimin presidenttiehdokkuus (aie) on otettu tyytyväisyydellä vastaan.  Sotavoimien piirissä monet ovat innostuneita.  Toivotaan yhtenäistä johtoa.  -  Aikaisemmin hän on kertonut: Vallan keskittämistä yksiin käsiin motivoi myös toive siitä, että ylipäällikkö tuossa tapauksessa vapautuisi rutiiniasioiden hoitamisesta; oltiin sitä mieltä, että hän puuttui liian paljon yksityiskohtiin (sodankäynnissä).

Lähde: Jägerskiöld: emt. s. 343.

*

22.1.1943:

Tammikuun 22. päivänä 1943 Mauno Pekkala ja Reinhold Svento saapuivat Paasikiven luo palattuaan Tukholmasta, jossa he olivat keskustelleet OSS:n (CIA:n edeltäjän) paikallisten edustajien professori Bruce Hopperin ja amerikansuomalaisen lakimiehen Wilho Tikanderin kanssa.  Muodollisesti USA:n lähetystössä diplomaatteina palvelleidenherrojen tiedustelutaustasta suomalaiset tosin eivät olleet selvillä.

Pekkala tähdensi nyt Paasikivelle välttämättömyyttä ryhtyä parantamaan suhteita länsivaltoihin.  Siinä ei onnistuttaisi, ellei liiaksi Saksaan sitoutuneen Rytin tilalle sataisi uutta presidenttiä.  Valtakunnan päämieheksi sopisi Mannerheim.  Svento oli sama mieltä. – Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa, ettei ajatus Rytin syrjäyttämisestä ollut peräisin OSS:stä, sillä marsalkan ehdokkuus oli yksityiskeskusteluissa tuotu Suomessa esiin jo aikaisemmin.

Paasikivi suhtautui Pekkalan ja Sventon amerikkalaisinnostukseen kriittisesti.  Vaikka Mannerheim olisikin sopiva länsivaltoihin nähden, täytyi asettaa kysymys, mitä hänestä ajateltiin Kremlissä.  Olisi tietenkin hyvä, jos politiikkaa voitaisiin muuttaa, mutta pystyttiinkö siihen?  Mistä saataisiin elintarpeet saksalaisten kontrolloidessa väyliä?  Vaikka presidentinvaalit tulivat kovin pahaan aikaan, Paasikivi totesi vierailleen kannattavana ohjaksien säilyttämistä Rytin käsissä. 

Vaikuttaakseen sosialisteihin Paasikivi vetosi myös Talleyrandin tunnettuun periaatteeseen sodasta liian vakavana asiana, jotta sitä voitaisiin jättää sotilaiden käsiin. – Vuotta myöhemmin valtioneuvos joutui tässäkin asiassa muuttamaan kantansa.

Savuttuaan helmikuussa Helsinkiin tunnustelemaan mielialoja Tikander sai kuulla Paasikiven käsityksen suoraan häneltä itseltään.  Valtioneuvos katsoi, ettei Suomen yleinen mielipide ollut vielä valmis rauhaan, ja siksi Ryi sopi parhaiten ylimenokauden presidentiksi.  Vaikka Paasikivi myöhemmin totesikin amerikkalaiselle lehtimiehelle (ja OSS:n edustajalle!) Albin Johnsonille lukeutuvansa ”niihin kahteen prosenttiin suomalaisista, jotka uskovat Neuvostoliiton kanssa voitavan tulla toimeen”, hän asetti Rytin tavoin kysymyksen, miten Suomi voisi liittyä Atlantin julistuksen piirin joutumatta sotaan Saksan kanssa.  Viimeksi mainittu vaihtoehto olisi kunniaton.  Tikanderille hän totesi pystyvänsä kyllä aikanaan neuvottelemaan itäisen naapurin kanssa kompromissirauhan.  Edellytyksenä oli kuitenkin elintarvikeongelman ratkaiseminen.

Amerikkalaisen tiedustelumiehen kysyttyä Paasikiven mahdollisia omia aikeita presidenttiyteen nähden vastaukseksi tuli, ettei asia ollut ajankohtainen.  Tilanteen kypsyttyä hän olisi silti valmis myös valtakunnan päämiehenä rakentamaan sovintopolitiikkaa Suomen ja Neuvostoliiton välille.

Lähde: Polvinen: emt. s. 325-326.

*

22.1.1943

Ministeri Mauno Pekkala ja kansanedustaja Reinhold Svento Paasikiven luona

Pekkalan mielestä olisi pian ryhdyttävä parantamaan suhteitamme länsivaltoihin.  Ryti on kovin persona ingrata (epäsuotava henkilö) länsivalloissa ja myös Ruotsissa.  Katsotaan että Ryti on myös vielä puheessaan (itsenäisyyspäivä) 6.12.1942 asettunut kovin Saksan linjoille.  Suhteet länsivaltoihin ei parane, ellei Rydin sijaan tule uusi presidentti.  Sentähden olisi Mannerheim valittava hänen sijaansa.

Myös Suomessa ollaan – sanoi Pekkala – Rytiin kovin tyytymättömiä.  Nepotismi – Ryti ei ole kosketuksissa muiden kanssa, kuin pienen piirin lähimpiä hengenheimolaisiaan (oli ottanut Rangellin pääministeriksi, jotta voi itse määrätä).

Svento oli samaa mieltä kuin Pekkala.

Minä: Mannerheim olisi hyvä länsivaltoihin nähden.  Mutta kysymys on, tuleeko länsivalloilla olemaan sanomista tämän sodan loputtua? Mitä Kreml ajattelisi Mannerheimin vaalista?  Jos meidän pitää taas neuvotella Stalinin ja Molotovin kanssa.

Pekkala ja Svento olivat kyllä sitä mieltä, että saamme luvan neuvotella Kremlin kanssa.  Muta toivoivat, että erityisesti USA:lla tulee olemaan sanomista, ja voi auttaa meitä.

Lähde: J.K. Paasikivi: emt. s. 251.

*

22.1.1943:

Professori Ragnar Furuhjelm merkitsi muistiin, että hänen puheilleen tuli nuori kansantalouden tutkija Nils Meinander, joka halusi saada aikaan ruotsalaisen kansanpuolueen johtomiehistä ja nuoremmista koostuvan ryhmän välisen tapaamisen.  Tämä oli sittemmin rauhanoppositioksi nimitetyn ryhmittymän alku.

Lähde: Jägeskiöld: emt. s. 343.

*

23.1.1943:

Edistyspuolueen piirissäkin kuultiin ääniä Mannerheimin puolesta.  (Talvisodan ulkoministeri) Eljas Erkko oli nimenomaan Yhdysvaltain-suhteiden takia päättänyt ryhtyä kannattamaan marsalkkaa.  Tästä syystä Helsingin Sanomat suositteli tätä innokkaasti, millä oli merkittävää vaikutusta.

Ruotsissa Dagens Nyhetr seurasi nopeasti esimerkkiä.  Nyt DN kuvasi Mannerheimin olevan maan ”etevin sotilaallinen ja poliittinen kyky, jonka vahva ote kansansielusta asettaa hänet erikoisasemaan”.

Lähde: Jägerskiöld: emt. s. 342.

*

25.1.1943:

Presidentin vaali lähenee ja huhut jo lentelevät ristiin rastiin.  14.2. on puolueneuvostomme (SDP) ja eduskuntaryhmän neuvottelu asioista.  Joissakin Suomen Huollon propagandatilaisuudessa oli Puntila vakuuttanut, että joskin merkityksetön nurkkakunta oli kysynyt marsalkalta suostuisiko hän ehdokkaaksi, mutta se on saanut selvän kieltävän vastauksen.  Mitä on sanottava tästä, kun toiselta puolen vakuutetaan, että marsalkka ei ole kieltänyt jatkamasta työtä hänen hyväkseen, jota eräät olivat häneltä tiedustellet (marsalkka ei ollut antanut näet mitään vastausta) (tietenkään!).  Kaikki on mahdollista.

Huomenna päättyvät valtiopäivä ja A.K. Cajander haudataan.

(Cajander kuoli 21.1.1943; vertaa edellä ”kummallinen keskustelu” 18.1. Cajanderin, Hannulan ja Voionmaan kesken].

Lähde: Voionmaa: emt. s. 208.

*

26.1.1943:

Mannerheimia ajetaan asemiin

Svento Paasikiven luona.  Hän on presidentin valitsija (v. 1937 valitsijamiehet suorittivat 1943 vaalin sotatilan vuoksi, VH).  Kertoi:

Maalaisliiton ryhmä on yksimielisesti päättänyt äänestää Mannerheimia presidentiksi.  [Kenraalimajuri Heikki]Kekonin kautta tiedusteltu Mannerheimin mielipidettä, ja Mannerheim vastannut, että suostuvansa, jos on varma, että hän tulee valituksi.  Mannerheim ei siis vaadi jotenkin yksimielisyyttä, vaan ainoastaan, että on varma enemmistö.

[Kokoomuksen kansanedustaja Arvi] Oksala oli tullut eilen Sventon luo ja puhunut tästä vaalista.  Hän näytti olevan sitä mieltä, että Ryti olisi valittava (nähtävästi, luulee Svento, saksalaisien vuoksi). 

Svento oli sanonut Oksalalle pelkäävänsä, että Mannerheimin vaali tekisi huonon vaikutuksen Kremlissä.  Oksala oli silloin sanonut, että otetaan J.K.P. pääministeriksi. Svento: Oletteko varma, että J.K.P. suostuu.  Oksala: Jos isänmaan etu vaatii, niin luulee J.K.P:n suostuvan.  …

Paasikiven reflektio (puntarointia):

”Taas on presidentin vaalissa sama intrigoiminen, sama agitatio ja sekamelska, kuin aina jokaisessa vaalissa on ollut.  Tasavalta on tosiaan huono järjestelmä.  Ei ole yhtään kiinteää kohtaa valtakunnassa.

Ruotsin ja Englannin monarkinen järjestys on parempi.”

Lähde: Paasikivi: emt. s. 251-252.

*

26.1.1943:

Tänään oli luonani muinainen scout-toverisi (Tapio-pojan) ja Hotèl-Reginan ruokavieras Ensio Hiitonen. …

Mannerheim ei kuulu olevan vastahakoinen ehdokkaaksi, eikä hän ole niin raihnainen ja sairas ja ärtyisä kuin ilmeisesti Rytin propagandan tarkoituksissa kerrotaan. 

Päämajapoliitikot kuulema jo kaavailevat uutta hallitustakin: pääministeriksi (Suomen Saksan-lähettiläs) Kivimäki, jonka jäähtymisestä kerrotaan, vaikka raportit ovat 100 prosenttisesti entiseen tapaan innokkaat, ja ulkoministeriksi Gripenberg.  Arvellaan kuitenkin Mannerheimin ja Gripenbergin vaikutuksen tulevan liian suureksi, jos he pääsevät yhdessä toimimaan.  Kivimäkeä oli ajateltu ulkoministeriksikin, mutta siitä Reginan ruokavieras (siis Ensio Hiitonen] piti hirvittävänä, kun Hackzell ja Rantakari taas tulisivat valtaan kulissien takana.  …

Hiitonen sanoi pelkäävänsä, että tuo päämajapiiri voi tehdä tyhmyyksiä tietämättömyydestä, jos se ei pääse kosketuksiin eduskuntapiirien kanssa ja keskusteluihin uuden hallituksen muodostamisesta. …  Mahdollisesti otan minäkin (V. Voionmaa] lähiaikoina kosketuksen Mannerheimin täkäläiseen edustajaan, en mistään innosta työskennellä vaalia vastaan, vaan saadakseni oikeita tietoja eräiden aivoituksista.  Minulla on sopiva aihe tuohon kosketuskäyntiin, jollaisia jo monet tekevät.  Kaikenlaisia agentuureja niitä jo onkin.  No miksei, tupakka ja politiikka.

Tällaisille harhatteluille ja haihatteluille tänä merkillisenä kuperkeikkain aikana joudutaan.

Minä olen ollut koko rauhallinen, koska olen järkkymättä uskonut historian kulkuun siihen suuntana, jota pidän oikeana.  Pohjaltani olen, en vain rodullisesti (= perhesiteitten kautta), vaan aatteellisestikin oikean Saksan ystävä, mutta diktaattoreitten ja veristen tyrannien vihollinen.  Nyt alan jo pelätä neuvostoliittolaisten kasvavaa valtaa ja vaikutusta.  Pysykööt he idässä ja Aasian puolella, mutta antakoot meidän ja läntisen Euroopan olla rauhassa.  Leben und leben lassen.   Emme me emmekä Länsi-Eurooppa koskaan voi tulla bolshevikeiksi – jos sota ajoissa loppuu, ennen kuin hätä ja kurjuus ajaa ihmiset mihin hyvänsä, mikä vain tuo muutoksia.

Lähde: Voionmaa: emt. s. 209-211 katkelmia.

*

27.1.1943:

Paasikivi Rydin luona.  Ryti kertoi:

Sotatoimet menee Saksalla huonosti. [Saksan lähettiläs Helsingissä] Blucher oli ollut hyvin pessimistinen Stalingradin vuoksi.

Saksa ei Rydin mielestä voita sotaa.  (Ryti oli nyt siis muuttanut mielensä).

Lähde: Paasikivi: emt. s. 252.

*

27.1.1943:

Tässä vaiheessa Paasikivi oli muuttanut mielipidettään sodan lopputuloksesta ja niistä voimasuhteista, jotka määräisivät tulevaisuuden muotoutumisen.  …

Ryti ja Paasikivi pohtivat 27.1.1943 mahdollisuuksia rauhaan, jota Paasikivi hahmotteli myös länsivaltojen takaamaksi.  Poissa oli luottamus Saksan aseisiin ja unelmat Suur-Suomesta.

Lähde: Stig Jägerskiöld: Suomen marsalkka.  Gustaf Mannerheim 1941-1944. s. 335.

*

Suurten puolueiden lähtöasetelmat

Suurista puolueista sosiaalidemokraatit ja kokoomus olivat ehdottomasti Rytin uudelleenvalinnan kannalla.  Sitä vastoin maalaisliittolaisia kaiversi vieläkin Rytin suhtautuminen karjalaisen väestön asuttamiseen ja hänen läheinen yhteistyönsä Tannerin kanssa.  Maalaisliiton sisällä sai Mannerheimin ehdokkuus yhä enemmän kannatusta.  Hänen asemaansa vahvisti sodan yleiskulussa  taustalla tapahtunut dramaattinen käänne, Stalingradin taistelu.  Mannerheim ei ollut lainkaan vieras ajatukselle ryhtymisestä presidentiksi.  Päämajan piirissä hänen ehdokkuuttaan ajoi taas kerran puolustusministeri Walden

Kokoomuksessakin alkoi viritä tuulia Mannerheimin presidenttiyden puolesta.  Paavo Virkkunen toi neuvotteluissa esille, että Mannerheim oli vaikutusvallaltaan ylivertainen muihin nähden, ”myös Rytiä päätään pitempi”.  Toiseksi sotilaallisen ja poliittisen vallan yhdistäminen oli tärkeää ja helpottaisi sodankäynnin koordinointia.  Lisäksi hallitusvaihdos oli tuiki tarpeellinen ja se edellyttäisi Rytin syrjäyttämistä.

Rytillä oli vahvat puoltajansa kokoomuksessa ja heidän pääargumenttinaan oli, ettei ollut hyvä vaihtaa presidenttiä sodan kestäessä.  Ari Uino toteaa johtopäätöksenä tutkielmassaan ”Presidenttipeliä sodan varjossa.  Kokoomuspuolue ja vuoden 1943 presidentinvaali” vuodelta 1991, että Rytin uudelleenvalinnan ratkaisivat sosiaalidemokraatit.  Alkuvaiheissa heidänkin keskuudessaan esiintyi hajaääniä Ståhlbergin puolesta, mutta loppujen lopuksi ”Tannerin linja” voitti ja valitsijamiehet tukivat Rytiä.

Lähde: Martti Turtola: Risto Ryti.

*

29.1.1943:

Ruotsalaisen kansanpuolueen puoluetoimistossa kokoontui 29.1.1943 johtomiesten ja nuorten tapaaminen, jossa paikalla olivat Furuhjelmin ja Meinanderin lisäksi Tor Therman, Kurt Antell, Erik Stenius, K. Snellman, Ragnar Ölander, J.O. Söderhjelm, Fredrik Valros, John Österholm, Hugo E. Pipping, Eirik Hornborg ja C.O. Frietsch.  Meinander toimi puheenjohtajana.  Lähinnä pohdittiin presidentinvaalia: ”Nuoret haluavat Mannerheimin”, selitti Meinander.  ”Rytillä ei ole mahdollisuuksia johtaa.  Ryti ei luota länsivaltoihin.  Mannerheimin pitäisi, jos hän vain haluaisi toista politiikkaa, ottaa tehtäväkseen.  Määrätietoista toimintaa Mannerheimin puolesta.”  Söderhjelm selitti kuitenkin suhtautuvansa epäröiden Mannerheimin valintaan.  Furuhjelm ja Österholm esittivät ajatuksen, että Mannerheimin saaminen ei ehkä riittäisi. 

Kun Furuhjelm tapasi seuraavan päivänä ulkoministeri Wittingin, tämä selitti, että olisi ”maalle onnettomuus, jos Mannerheimista tulisi presidentti”.  Vanha vastakohtaisuus nousi esiin.

Lähde: Jägerskiöld: emt. s. 344.

*

Tiistai 2.2.1943:

Pekkala Paasikiven luona:

Sosialisti ei nosta Mannerheimia presidentiksi.  Epäilee tokko Ryti on länsivalloissa persona grata [toivottu persoona].  Ryti piti puheen 21.6.1941, jonka Pekkala lupasi antaa minun lukea. [hetkeä ennen Hitlerin 22.6.1941 alkanutta sotaretkeä itään, VH]

*

Keskiviikko 3.2.1943:

Dagens Nyheter kirjoittaa:

(Mannerheimin] ”sotilaallinen kykynsä on luontevasti yhdistynyt poliittiseen arvostelukykyyn.”

Lähde: Jägerskiöld: emt. s. 342.

*

Torstai 4.2.1943:

Selvisi, että Mannerheimia ajatellaan kaikissa porvarillisissa piireissä, vaikkei tiedetä kuinka laajoissa.  Maalaisliitossa on suuri joukko hänen kannattajiaan, samoin ritsin puolueessa ja arvellaan myös kokoomuksessa.  Fältmars (J.W. Keto, sos.dem., myöhemmin SKDL) kertoi Niemon isännän esimiehen (Väinö Tannerin] olevan nykyisen puolella, koska ei näe aseman mitenkään muuttuneen epäedulliseksi sille, jolle se koko ajan on ollut edullinen; Stalingrad ja Afrikka eivät merkitse mitään. 

Kun edessä on se 14. päivänä pidettävä kokous, jossa Fältmarsilla on alustus, velvoitti hän minut tulemaan mukaan laskemaan auktoriteettini vaakaan nykyistä vastaan.  Olimme selvillä siitä, että Mannerheim tulee, jos tutkijakunnan jäseneksi ehdotetun puolue pitää hänestä lujasti kiinni. 

Mutta Fältmars ei uskaltaisi lanseerata Mannerheimia meidän (sos.demien) taholtamme, koska Mannerheim taaskin on kirjoitellut pehmoisia eräästä maasta tulevasta ”rutosta” ja koska vanhat haavat muka kirvelevät. 

Sen vuoksi olisi vielä kerran vedettävä varastosta esille ainoa kelvollinen esine, Carl Johan (Ståhlberg], jonka kuva on minun kamarini seinällä.  Sääli ukko parkaa urhollista, jota taaskin aiotaan riepotella vaalissa tarjoamatta palkaksi edes vehnäskahveja, kuten kokoomus Pietari I:lle.  Maalaisliitto vetäisi rekeä ja me vain perässä meluaisimme niin kuin enne sadun kettu, joka sanoi: ”mie vain parsia pitelen”. 

Pääasia on, että reki oikealle paikalle kaatuu, pikku kaljupää (Ryti] vierii hankeen ja M. (Mannerheim] pysyy reessä meidän perässä pauhatessa ja huutaessa eläköötä Carl Johanille.  Tämmöistä pelleilyä tämä vaalien valmistus on, kun maassa ei ole vapaata sanaa, eikä vapaasti ajattelevia kansalaisia, vaan henkinen terrori vallitsee.  Yleinen epäluulo ja panettelu ja juoruilu on vallalla. 

Puntilan puheista jo mainitsin edellisessä epistolassani.  Nyt kerrotaan lisää, että pikku Kaljunen (Ryti] olisi lausunut joillekin arvokkaille kansalaisille huolestumisensa Mannerheimin terveydentilan johdosta, vaikka viimeisten tietojen mukaan terveys on jo hyvä taas.

Minun ei tarvitse lisätä, että persoonallisesti todella annan suuren arvon Kaljuselle, mutta vielä suuremman isänmaalle, jonka etu nyt vaatii hänen hetkellistä lepäämistään,  tai ainakin sen ilmentämistä, ettei maassa olla yksimielisesti uhkapelin kannalla kansan tulevaisuuden edessä.  Herrat tekivät suuren laskuvirheen, kun laskivat kuudessa viikossa pelastavansa isänmaan ja lyövän Goljatin (kesällä 1941, VH].,  Nyt he saavat maksaa ”reaalipolitiikkansa” hintaa.  Elleivät merkit petä, näyttää tällä hetkellä siltä, että Kaljunen (Ryti] jää kalliolle ihmettelemään kansansuosion katoavaisuutta.  Missään tapauksessa ei hänen takanaan enää tule olemaan sitä yksimielisyyttä, joka ennen hänet nosti kunnian kukkulalle.

Lähde: Voionmaa: emt. s. 211-212.

*

Perjantai 5.2.1943:

Kenraaliluutnantti Tuompo:

Tasavallan presidentti [Ryti], pääministeri Rangell, Tanner ja Walden olivat täällä toissapäivänä (3.2.) neuvottelemassa marsalkan kanssa.  Tämä oli jälleen pystyssä oltuaan pari päivää sängyssä kihtinsä vuoksi.  Olimme asemalla tulijoita vastassa klo 10.  He saapuivat suoraan tänne päämajaan, jossa oli neuvotteluja (Heinrichs oli mukana) lounaaseen saakka.  Iltapäivällä Paasonen piti esitelmän yleismaailmallisesta tilanteesta, minkä jälkeen neuvottelut jatkuivat päivälliseen asti. – Olimme arvelleet, että asia olisi mm. koskenut tulevaa presidentinvaalia (marsalkan ehdokkuudesta oli puhuttu paljon ulkomaiden lehdissä), mutta tuskin se oli esillä.  En ole varma, olisiko siitä hyöytä.  Sen sijaan sitä kannattaisi harkita siinä tapauksessa, että tilanne muuttuu (jos esimerkiksi pohjoiseen tulisi amerikkalaisia joukkoja).

Lähde: W.E. Tuompo: Päiväkirjani Päämajasta 1941-1944. s. 174-175.

*

Tiistai 9.2.1943:

Mannerheim sekä kenraalit Kekoni ja Malmberg Helsingissä, jossa keskustelevat Eljas Erkon kanssa.  Erkko selostanut vapaaherra Hans Beck-Friisille, joka raportoi suurlähettiläs Staffan Söderblomille Tukholmaan tuoreeltaan 9.3.1943:

Erkko viittasi siihen, että Mannerheim kannatti rauhaa; marsalkka oli arvostellut jyrkästi suhteiden katkaisemista Englantiin 1941.

Lähde: Jägerskiöld: emt. s. 343.

*

Tiistai 9.2.1943:

Tuompo:

Tilanne kehittyy hyvin huolestuttavalla tavalla Saksan etelärintamalla.  Saksalaiset ovat vetäytyneet jo Rostovin alueelle ja Donille sekä lähestyvät koko alueella viimekesäisen hyökkäyksen lähtölinjaa. …

Tilanne on siis muuttunut täydellisesti.  Samanaikaisesti on alkanut erittäin kiihkeä diplomaattinen toiminta.  Churchill ja Roosevelt ovat kohdanneet Casablancassa (10 vrk), Churchill käynyt Egyptissä, Turkissa ja Portugalissa (?), ja liittoutuneiden propaganda lyö suurta rumpua. Suomi on jälleen suuren huomion kohteena.  Liittoutuneiden ja Ruotsin lehdet puhuvat erillisrauhasta.  Amerikka on ilmoittanut, ettei se tule ainakaan tällä hetkellä rikkomaan välejään Suomeen, ja Schoenfeld (Yhdysvaltain Helsingin-lähettiläs, joka oli kutsuttu kotimaahansa Yhdysvaltain ja Suomen suhteiden kiristyttyä) palannee takaisin. 

Kaikkein keskeisin kysymys on ensi maanantaina (15. helmikuuta) tapahtuva presidentinvaali, josta omat lehtemme eivät ole vielä paljon puhuneet (ja mikäli ovat, Rytin uudelleenvalintaa on pidetty selviönä).  Ulkomaiden lehdissä puhutaan kuitenkin yhä edelleen Mannerheimista, ja tämän kysymyksen ajankohtaisuudesta onkin näkynyt merkkejä.  (Ruotsin lehdissä, jotka kiittelevät marsalkkaa, on yhä edelleen puhuttu kuuluisasta Itä-Karjalan päiväkäskystä, kuten esimerkiksi: ”Vem som äer det ursprungliga upphovet till denna olyckliga dagorna är ännu oklar” tai ”vem är den elementära upphovsmannen?” jne.  Dagens Nyheter kirjoittaa: ”Hur den Karelska dagordern från sommaren 1941 kom til och stiliserades är forfarande oklar.”) [Kyse on siis Mannerheimin kummallisesti muotoillusta ”Miekantuppipäiväkäskystä”, vh].

Walden on saapunut tänä aamuna Mikkeliin.

Lähde: Tuompo: emt. s. 175-176.

*

Tiistai 9.2.1943:

Hankittuaan Mannerheimin suostumuksen Ryti oli valmis tinkimään Mikkelin suunnitelmasta sikäli, että joukot vedettäisiin aseleposopimuksessa vuoden 1939 rajalle.  Itä-Karjalasta muodostettaisiin demilitarisoitu vyöhyke (eräänlainen ei-kenenkään-maa) rauhankonferenssin kokoontumiseen saakka.  Suomi oli siis valmis luopumaan ”strategisia rajoja” koskevista toiveistaan.  Tällaisessa muodossa presidentti toimitti ehdotuksensa USA:n Helsingin-lähetystön välityksellä presidentti Rooseveltin tietoon.  [Roosevelt informoi Suomen aloituspallosta Lontoota, joka totesi, ettei asia anna aihetta toimenpiteisiin, ja saattoi tapansa mukaan tämänkin Suomen aloitteen Moskovan tietoon, VH]

Lähde: Polvinen: emt. s. 327.

*

Tiistai 9.2.1943:

Paasikivi Rydin luona:

[Kävivät läpi tilannetta Yhdysvaltain, Englannin ja Venäjän suuntaan.]

Sitten puhuimme presidentinvaalista.  Kerroin sanoneeni kaikille, että Ryti olisi uudestaan valittava.  Hän on ainoa mies Suomessa, jolla ei ole oikeutta kieltäytyä.  Jos Mannerheim on suostunut ehdotukseen, niin osoittaa se, että hänen intelligenssinsä ei enää toimi hyvin.  Sillä presidentti luultavasti saa olla mukana sellaisissa asioissa, jotka ei ole mieluisia Suomen kansalle, ennen kuin tämä sota on loppuun saatettu.  Ryti sanoi, että tämä on aivan hänen kantansa.

Lähde: Paasikivi: emt. s. 258-259.

*

Keskiviikko 10.2.1943:

Helsingin Sanomat julkaisi vielä 10.2.1943 artikkelin jossa puhui Mannerheimin puolesta.  Monet odottivat, että Erkosta tulisi ulkoministeri, jos Mannerheimista tulisi presidentti.

Lähde: Jägerskiöld: emt. s. 343.

*

Keskiviikko 10.2.1943:

Paasikiven luona amerikansuomalainen lähetystöattasea (samalla USA:n tiedustelupalvelun asiamies) Tukholman lähetystössä, Wiho Tikander.  [Puhuivat Yhdysvaltain asennoitumisesta Suomeen, ja Venäjän roolista]

Sitten puhuimme presidentinvaaleista.  Minä [JKP] sanoin, että mielestäni olisi paras valita Ryti.  Tikander kysyi, tulisiko muutos, jos Ryti valitaan uudestaan.  Vastasin että en ole siitä puhunut Rydin kanssa, mutta Ryti on joustava mies.

Sitten puhuimme Mannerheimista. Sanoin ihmetteleväni, jos Mannerheim suostuu ottamaan vastaan ehdokkuuden.

Tikander sanoi, että oli kuullut mainittavan minun ehdokkuuteni.  Kysyi mitä minä siitä ajattelen?

Minä:

Olen kyllä käytettävissä maamme ulkopoliittisien asioiden järjestämisessä, jos minua halutaan, mutta hetki ei ole sopiva siihen, että minut valittaisiin presidentiksi.  Suomen kansan yleinen mielipide ei vielä ole sotatapauksien tasalla.  Sitä paitsi minä en tulisi valituksi, koska minulla on Suomessa se maine, että olen Venäjän ystävä, ainakin liian suuri Venäjän ystävä.  Olen aina ajatellut hyviä välejä Venäjän kanssa.  Siinä kohden olen samaa mieltä kuin [amerikkalainen toimittaja Walter] Lippman.  Toivoisin vain, että USA ja Englanti auttaisivat meitä, jos Venäjä ei noudata Atlantin sopimusta.

Tikander: Tapaukset voivat kulkea nopeasti.

Minä: Ensi maanantaiksi, jolloin vaali tapahtuu, ei ehdi mitään sellaista tapahtua.  Sen Tikander myönsi.

Tikander sanoi myös, että oli hyvä, että Molotov kävi Washingtonissa.  Hän sai siellä jyrkän kiellon Suomen rajoihin nähden.  (Molotov tahtoi nähtävästi Moskovan rajoja.  Tämä on JKP:n reflektio).

Minä: Takaako USA Suomen rajat, jos teemme [Venäjän kanssa erillisen] rauhan?

Tikander vastasi jotain siihen suuntaan, (jos hänet oikein ymmärsin) että Suomen luopuminen sodasta olisi länsivalloille niin suuri etu, että takaus voisi tulla kysymykseen. [Länsivallat laskivat, että rauha Suomen rintamilla vapauttaisi 40-50 neuvostodivisioonaa Saksaa vastaan. VH]

Lähde: Paasikivi: emt. s. 260-261.

*

Torstai 11.2.1943:

Tanner muistelmissaan:

Asia [presidentinvalinta] tuli ensi kerran sosiaalidemokraattisessa eduskuntaryhmässä puheeksi helmikuun 11. päivänä ja tällöin saatiin havaita, että ryhmän enemmistö oli selvästi Rytin uudelleenvalinnan kannalla.  Vain Mauno Pekkala oli eri kannalla ehdottaen Paasikiven nimeämistä ehdokkaaksi.  Mannerheimin ehdokkuutta vastustettiin, koska pidettiin vaarallisena yhdistää siviilihallinto ja sotilasjohto yksiin käsiin.  Kannattaessani Rytin ehdokkuutta mainitsin lisäperusteena, ettei kesken sotaa lippua vaihdeta; siitä ei kukaan ymmärtäisi.”

Lähde: Väinö Tanner: Suomen tie rauhaan 1943-1944.

*

Torstai 11.2.1943:

Kun kokoomuspuolueen valitsijamiesryhmä ensimmäistä kertaa kokoontui, se valitsi minut [Edvin Linkomies] puheenjohtajakseen.  Jouduin sen vuoksi ryhmän puolesta käymän neuvotteluja muiden valitsijamiesryhmien edustajien kanssa. 

Seuraavan päivän aamuna oli sanomalehdissä julkaistuna tieto, että maalaisliitto oli asettanut presidenttiehdokkaaksi Suomen marsalkka Mannerheimin.  Tämä oli Niukkasen, Hannulan ja Reinikan suunnittelema tempaus, jonka tarkoituksena oli Rytin syrjäyttäminen.  Ajatus lienee lähtenyt ensiksi mainitun aivoista, ja sen avulla lienee tahdottu asettaa marsalkka tapahtuneen tosiasian eteen ja estää häneltä tilaisuus kieltäytymiseen.  Myöhemmin – sotasyyllisyysjuttua käsittelevässä T.T. Kailan häväistyskirjasessa – on maalaisliiton taholta haluttu uskotella, että maalaisliitto olisi asettaessaan Mannerheimin presidenttiehdokkaasi tarkoittanut rauhanpolitiikan ajamista.  Tämä väite on täydellisesti valheellinen.  Maalaisliitto oli silloin ja vielä pitkän aikaa sen jälkeenkin, kuten tosiasiat päivänselvästi todistavat, jyrkästi sodan jatkamisen kanalla, vieläpä kaikkia rauhantunnusteluja vastaan.

Mannerheimin ehdokkuus merkitsi maalaisliiton käsissä ainoastaan asennetta Rytiä vastaan ei mitään enempään.  Niin kuin ylempänä olen maininnut, Niukkanen oli riitaantunut Rytin kanssa talvisodan päättyessä, ja Niukkanen tiesi, ettei hän pääsisi mihinkään hallitukseen jäseneksi niin kauan kuin Ryti oli valtionpäämiehenä.  Sen vuoksi Niukkasen yksityinen poliittinen intressi vaati ehdottomasti Rytin syrjäyttämistä.

Lähde: Edvin Linkomies: Vaikea aika. s. 138.

*

n. 13.2.1943:

Kun kokoomuspuolueen valitsijamiesryhmän enemmistö oli asettunut marsalkan kannalle, oli ryhmän tietysti tärkeä tietää, suostuisiko tämä asettumaan ehdokkaaksi.

Minun tehtäväkseni annettiin ilmoittaa marsalkalle puhelimitse, että kokoomuspuolueen valitsijamiesryhmä jotakin poikkeusta lukuun ottamatta oli valmis äänestämään häntä presidentiksi, ja tiedustella ryhmän puolesta, suostuisiko hän ottamaan vastaan ehdokkuuden. [Ainoastaan pari ryhmän jäsentä – Linkomiehen  muistaman mukaan J.O. Ikola ja Kyllikki Pohjala – oli ilmoittanut, että he kaikissa tapauksissa antaisivat äänensä Rytille. (Edellinen oli kiivas saksalaisystävä, jälkimmäisellä taas oli jotakin vanhaa kaunaa marsalkalle, minkä lisäksi hän kiivaana aitosuomalaisena ei tahtonut äänestää ehdokasta, jonka varsinainen kieli oli ruotsi ja joka vain kankeasti puhui suomea).]

Tehtävä oli tietysti minulle vaikea, kun en henkilökohtaisesti pitänyt hänen valitsemistaan niissä oloissa onnellisena, vaikka olinkin ilmoittanut ryhmän tahdon mukaisesti häntä äänestäväni.  Tietenkään en voinut hänelle ilmoittaa henkilökohtaisesta kannastani, koska siten olisin samalla ikään kuin kehoittanut häntä kieltäytymään.  Esitin siis asian yksinomaan saamani tehtävään rajoittuen. 

Marsalkka vastasi seuraavaan tapaan:

Hän on saanut tietää, että maalaisliitto oli sanomalehdessä tiedottanut asettaneensa hänet presidenttiehdokkaaksi.  Häneltä ei ollut kysytty suostumusta, ja hän ilmoitti lähettäneensä lehdille tiedotuksen, ettei hän ollut suostunut eikä suostuisi yksin maalaisliiton ehdokkaaksi. 

Mitä sitten hänen ehdokkuuteensa yleensä tuli, hän sanoi, ettei hän mielellään asettunut Rytin vastaehdokkaaksi, koska hänen ja Rytin yhteistoiminta oli olut mitä parhain, mutta ettei hän katsonut voivansa kieltäytyä, jos oltiin sitä mieltä, että häntä tarvittiin valtion johtoon.  Mutta hän ei halunnut antautua alttiiksi mahdollisuudelle, että hän olisi ehdokkaana, mutta ei tulisi valituksi.  Sen vuoksi hän asetti ehdokkuutensa edellytykseksi, että häntä kannatti niin suuri osa valitsijamiehistä, että hänen valitsemistaan saattoi pitää varmana.  Jollei tällaista varmuutta ennakolta ollut, hänen täytyi kieltäytyä ehdokkuudesta. 

Kun minä tietysti en siinä vaiheessa voinut antaa tällaista varmuutta enkä myöskään voinut sanoa, ettei marsalkan antamia edellytyksiä ollut olemassa, jäi kysymys toistaiseksi avoimeksi.

Oli siis saatava selville, minkälaiset voimasuhteet valitsijamiehistössä vallitsivat.  Pyysin puhemies Hakkilaa, joka oli sosiaalidemokraattinen valitsijamiesryhmän – suurimman ryhmän – puheenjohtaja, kutsuaan koolle kaikkien valitsijamiesryhmin valtuutetut jotta voitaisiin pätevästi todeta, mikä oli vaalin todennäköinen tulos.

Hakkila järjestikin tällaisen kokouksen vaalipäivän aattona (14.2.1943).

Lähde: Linkomies: emt. s. 140-141.

*

Sunnuntai 14.2.1943:

(Eduskunnan puhemies Hakkilan (sos.dem.) koolle kutsuman valitsijamiesten kokouksen jälkeen sunnuntaina 14.2.1943)

Kun saatujen tietojen valossa tarkasteltiin tilannetta, havaittiin, että tulos jäisi muutaman äänen varaan, jos Ryti ja Mannerheim kumpikin olisivat vaalissa ehdokkaina  Kaikki riippuisi siitä, kuinka monta kokoomuslaista ja maalaisliittolaista antaisi äänensä Rytille sekä kuinka monta sosiaalidemokraattia taas Hakkilan vakuutteluista riippumatta ehkä sittenkin äänestäisi Mannerheimia. …

Hakkila totesikin keskustelun ja siinä eri ryhmien kannasta annettujen tietojen nojalla, ettei Mannerheimilla ollut mahdollisuuksia tulla valituksi.

Vaalin tulos oli siis ennakolta arvioiden merkittävä epävarmaksi. 

Minun [Linkomies] oli tämän mukaisesti tiedotettava marsalkalle, ettei ollut olemassa niitä edellytyksiä, joita hän oli pitänyt välttämättömänä ehdokkaaksi asettumiselleen.  Saatuani puhelinyhteyden ilmoitin siis Mannerheimille, ettei ainakaan täyttä varmuutta hänen valitsemisestaan presidentiksi ollut olemassa, ja samalla ryhmäni puolesta valitin sitä, ettei hänellä näyttänyt olevan valitsijamiehistön ehdottoman enemmistön kannatusta. 

Tosiasiassa hänen kannattajansa olivat selvänä vähemmistönä, koska kokoomuspuolueen valitsijamiesryhmässä toimitettu äänestys osoitit, että melkein puolet ryhmästä kannatti Rytiä, vaikka melkein kaikki ryhmässä olleet Rytin kannattajat olisivatkin taipuneet enemmistön kantaan.  En tietenkään tässä enempää kuin edellisessäkään keskustelussa maininnut marsalkalle mitään ryhmässä tapahtuneesta äänestyksestä, vaan ilmoitin ainoastaan että ryhmä melkein kokonaisuudessaan oli valmis äänestämään häntä.

Kun olin marsalkalle tiedottanut tilanteen, hän tiedusteli minulta, luulinko minä puolestani, että hän sittenkin saisi enemmät äänet.  Tähän minun oli vastattava, etten voinut esittää edes subjektiivista otaksumaa vaalin tuloksesta.  Niin epävarmalta tilanne minusta näytti.  Kuultuaan tämän marsalkka valtuutti minut sekä omalle ryhmälleni että kaikille muille ilmoittamaan, että hän kieltäytyi ehdokkuudesta presidentinvaalissa.

Omituista tässä yhteydessä oli, että minä lienen ollut ainoa valitsijamiehistön edustaja, joka olin keskustelussa Mannerheimin kanssa.

Maalaisliitto, joka kuitenkin oli julkisesti asettunut marsalkan ehdokkaakseen, ei liene lainkaan ollut hänen kanssaan kosketuksessa.  Tämä ei olekaan ihme.  Sillä maalaisliitolla oli täysi syy hävetä menettelyään, kun puolue oli julkisuudessa tiedottanut asettaneensa marsalkan ehdokkaakseen ja tämä sitten närkästyneenä oli ilmoittanut, ettei hänen suostumustaan oltu kysytyt, vielä vähemmän saatu ja ettei hän maalaisliiton ehdokkaaksi suostuisikaan.

Maalaisliiton harkitsemattomasta taktillisesta otteesta oli siten ollut sen pyrkimysten kannalta pelkkää vahinkoa, ja koko asia sai sille varsin nolon lopun: maalaisliitonkin oli pakko äänestää presidentiksi Rytiä, niin kuin kokoomukselaistenkin kiivailijoiden. 

Ainoastaan sosiaalidemokraattisen opposition itu, muutama mies johtajanaan professori Voionmaa, antoi tyhjät äänestysliput.  [Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, professori Voionmaa, joka suursuomi-intoilijasta oli Saksan tappioiden vaikutuksesta muuttunut täydelliseksi defaitistiksi. EL]

Ryti tuli jälleen valituksi käytännöllisesti katsoen yksimielisesti.

Lähde: Linkomies: emt. s. 142-143.

*

Sunnuntai 14.2.1943:

Sosialidemokraattisen puolueen puolueneuvosto 14.2.1943 hyväksyi päätöslauselman, jossa korostettiin Suomen itsenäistä sodankäyntiä ja mahdollisuutta omaan rauhanratkaisuun (erillisen rauhan mahdollisuus).

*

Maanantai 15.2.1943:

Presidentinvaalipäivä:

Näytelmää Mikkelistä käsin seurannut kokenut tarkkailija teki myös tilanteesta johtopäätöksensä.  Havaittuaan, ettei varmaa enemmistöä ollut saavutettavissa, Mannerheim kieltäytyi ehdokkuudesta.

*

Maanantai 15.2.1943:

Mannerheim piti kiinni kannastaan, jonka hän oli omaksunut vuoden 1919 (katkeraan tappioon Ståhlbergia vastaan päättyneen,VH) presidentinvaalin jälkeen.  Hän oli valmis asettumaan käytettäväksi, jos hänet valittaisiin ilman kiistaa.  Kun osoittautui, että näin ei kävisi, hän ei halunnut asettua ehdokkaaksi. 

Turhaan hänen innokkaimmat kannattajansa maalaisliitossa yrittivät saada aikaan eräänlaisen pakkotilanteen julkaisemalla juuri ennen vaalipäivää tiedonannon, jonka mukaan puolueen valitsijamiehet äänestäisivät marsalkkaa.  Mannerheim kiirehti silti esittämään (uudenko? VH] ”oikaisun” saattamalla julkisuuteen tiedon, että ”en ole antanut suostumustani tähän ehdokkuuteen, mitä minulta ei myöskään ole tiedusteltu”.

Lähde: Jägeskiöld: emt. s. 344.

*

Maanantai 15.2.1943:

Presidentin vaali:

Vaalin 15.2.1943 toimittaneille vuoden 1937 valitsijamiehille tulos oli siten etukäteen selvä; jäljelle jäi käytännössä vain yksi vaihtoehto, Risto Ryti, joka kokosi taakseen 269 elektoria.  Muutaman hajaäänen (kansanhuoltoministeri Kotilainen 4 ääntä, Ståhlberg 1, Mannerheim 1 ja Manner 1. VH) lisäksi annettiin 24 tyhjää lippua, joiden jättäjät edustivat Mannerheimin kannattajia.

Lähde: Polvinen: emt. s. 328.

*

Maanantai 15.2.1943:

Paasikiven pohdintaa vaalipäivänä:

Monenlaisen intrigoimisen ja agitation jälkeen valittiin Ryti presidentiksi.  (Presidentin vaali on aina samanlainen; juonittelua ym kurjaa.)

(Ulkopoliittinen asemamme näyttää jonkunverran ihmisille selvinneen. Alkavat ymmärtää, mistä on kysymys.)

Sosialidemokraattinen puolueneuvosto piti kokouksen ja antoi julkilausuman, jossa ensi kerran viitattiin mahdollisuuteen, että Suomi on vapaa päättämään sodasta irtautumisestaan.  Se oli hyvä, että se sanottiin julki.  [Saksalaiset luonnollisesti raivostuivat, ja lausuma rasitti maiden suhteita pitkään. VH]

Lähde: Paasikivi: emt. s. 261.

*

Tiistai 16.2.1943:

Nyt tulee (Tapio-pojalle) raportti presidentinvaalijupakasta.  Itse tuloksen tulkinnan näet tämänpäiväisestä Helsingin Sanomien pääartikkelista, joka pääasiallisesti on oikea.  Mannerheim oli vähällä tulla valituksi; se ettei hän tullut, riippui kolmesta seikasta:

  1. että Mannerheim oli ilmoittanut, ettei hän tahdo tulla valituksi kovin vähäisellä enemmistöllä eikä yksinomaan porvarillisilla äänillä;

  2. että IKL oli lujasti Rytin puolella, koska piti Rytiä enemmän natsimielisenä kuin Marsalkkaa ja

  3. että sos.demit eivät menneet marsalkan taakse siitä (ulkonaisesta) syystä, että se olisi vienyt sotilasdiktatuuriin (ja siitä sisäisestä syystä että Tanner oli fanaattisesti Rytin, so. oman asiansa puolella).Rytin voitto oli Saksan voitto ja siinä mielessä se hankittiinkin.Mutta kuitenkin tämä tavattoman vilkas ja myös kiihkeä vaali on ollut USA:n ja rauhan voitto; vaikka vanha pres. valittiin, laadittiin hänelle uusi ohjelma, so. sos.dem. puolueneuvoston julistus, jonka Helsingin Sanomat tänään kokonaisuudessaan hyväksyi ja joka vilkuttaa selvästi erikoisrauhan mahdollisuutta ja parlamentaarisempaa hallitustapaa.

    Lähde: Voionmaa: emt. s. 214.

    *

    Miten vaali ratkesi?

    Sosialidemokraattisen puolueen valitsijamiesten äänestyskäyttäytymisen taustasta:

    Väinö Voionmaan selostuksesta katkelmia:

    Jo useita päiviä ennen vaalia piti sos.dem. puoluetoimikunta kokouksen, jossa viidellä äänellä (Tanner, Aaltonen, Salovaara ja S-K Kilpi) neljää vastaan (Keto, Pekkala, Eino Kilpi ja Gunnar Andersson ruotsal. sos.dem.) päätettiin pysyä Rytin kannalla.  Vähemmistö, katsoen Mannerheimin vaaliin mahdottomaksi, päätyi J.K. Ståhlbergiin.  Sylvi-Kyllikki Kilpi, joka ennen oli ollut kiivain nykyisen regimin vastustaja muun muassa Horellin vainoomien pakolaisten vuoksi, hyppäsi nyt Tannerin puolelle, niin kuin yleensä puolueemme kaikki naiset tekevät turvattomuuden tunteessaan. … Sitten tuli lauantain 13.2.1943 sos.dem. valitsijamiesten kokous, jolle puoluetoimikunnan asettama valmistelukunta (Aaltonen ja Reinikainen sekä ryhmän valitsema Hakkila – minä (Voionmaa) en tullut oppositiomiehenä kysymykseenkään) teki selvää tunnusteluistaan, jotka olivat Rytille edulliset. 

    Mannerheimin kannattajina kerrottiin olevan vain kourallinen maalaisliittolaisia.  Hakkila, joka oli puheenjohtajana, julisti jo ennakolta Rytin vaalin varmaksi ja katsoi velvoittavan yksimielisyyden luonnolliseksi. 

    Meidän puolueemme on ennenkin määrännyt vaalien tuloksen, ja kun pysymme yksimielisinä, tulevat muut perässämme.  Se olikin sitten sen kokouksen nuotti. …

    Ryti valittiin (1940] jälleenrakentamista eikä uutta sotaa varten.  Nyt me tarvitsemme liittolaisvaltojen apua ja sitä on hankittava.  Kun ne ovat, oikein tai väärin, saaneet päähänsä, että Rytin vaali olisi merkki siitä, että Suomi on lopullisesti päättänyt kytkeä kohtalonsa Saksan kohtaloon, olisi peräydyttävä Rytistä. 

    Nyt ei ole kysymys vain jostakin presidenttikauden jatkamisesta, vaan aivan uudesta vaalista, jollaisena se ulkomaillakin nähdään.  Ryti ei liene länsimaissa ”persona grata” (toivottu henkilö, VH) niin kuin joku sanoi (on kerrottu, ja toiset ovat sen meidänkin ryhmässämme kertoneet, että Ryti on tämän vuoden (huom. jo vuoden 1942) valtiokalenterista pyyhkinyt pois englantilaiset ritarimerkkinsä ja arvonsa, mutta marsalkka ei ole). 

    Totta on, että Ståhlbergin läpivieminen on vaikeaa, mutta ei pitäisi marsalkkaa pelätä liikaa – ai vanha hoippuva kenraali kahdessa vuodessa vie maata turmioon, jos eduskunta ja hallitus ovat vankkoja ja valppaita. 

    Pekkala esitti Rytiä vastaan hirmuisen syntiluettelon.  Samoin Wirtanen.  Mutta siihenpä se jäikin; murskaavalla enemmistöllä 71 äänellä neljää vai viittä vastaan (sos.dem. valitsijamiehet) hyväksyttiin Ryti.

    Sitten tuli sunnuntain 14.2.1943 (sos.dem.) puolueneuvoston kokous.  …

    Näin keskustelu jatkui.  …

    Eri kysymyksenä tuliesille presidenttikysymys.  Keto käytti pitkän puheen tullen lopuksi Ståhlbergiin. 

    Mutta puolueneuvosto 20 äänellä kahta vastaan hyväksyi Rytin.

    Näin varustettuna oli neuvottelijoiden hyvä mennä toisten puolueiden neuvottelijoiden luo.  Porvarillisissa puolueissa oli sillä välin asia kehittynyt sille asteelle, että Mannerheim olisi tullut valituksi, jos olisi joltinenkin joukko sos.demeja tullut sille puolelle. 

    Mutta ennen kuin edes tästä tilanteesta oli tietoja annettu sos.dem. valitsijakunnalle, menivät neuvottelijamme Hakkilan johdolla ilmoittamaan porvareille kategorisesti, että sod.demit kannattavat Rytiä 100 %:sesti. 

    Siihen kariin meni koko Mannerheimin laiva ja asia oli selvä.

    Lähde: Voionmaa: emt. valitut katkelmat sivuilta: 215-218.

    *

    *

    Epilogi

    Tiistai 23.3.1943:

    Tuompo:

    Marsalkka oli Helsingissä 15. ja 16.3.1943.  Silloin oli myös yöpommitus.  Tästä voidaan tehdä johtopäätös, että venäläiset saavat tietoonsa marsalkan matkat.  Marsalkka ei sen vuoksi mene mielellään Helsinkiin, jotta kaupunki ei joutuisi vaaraan.

    Ylipäällikkö lähti toissailtana [21.3.] jälleen yhtäkkiä Helsinkiin presidentin kutsusta.  Hän asunee tällä kertaa junassaan jossakin Pasilan puolella.  Vain adjutantit ovat mukana.  Vielä ei ole tiedossamme, millaisia neuvotteluja hän on käynyt.

    Tännekin on pudotettu desantteja, joista osa on saatu kiinni.

    (Erään tehtävänä oli marsalkan murhaaminen.)

    Lähde: Tuompo: emt. s. 179.

     

    LOPPU

    *

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän MattiKarjalainen1 kuva
Matti Karjalainen

Mielenkiintoisia poimintoja hyvin informoitujen henkilöiden käymistä keskusteluista ja muistiinpanoista. Cajanderin nimittäminen Talvisodan pääministeriksi ja Eljas Erkon nimittäminen Talvisodan ulkoministeriksi on epäonnistunutta, koska hallitus, jossa mainitut herrat olivat kyseisissä viroissa, erosi Talvisodan ensimmäisenä päivänä. Talvisodan ajan ja rauhanteon hoiti hallitus, jonka pääministeri oli Risto Ryti ja ulkoministeri Väinö Tanner. (Mainittakoon, että pian sodan alkamisen jälkeen Eljas Erkko siirtyi Ruotsiin, jossa vietti valtaosan Talvisodan ajasta.)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset