Veikko Huuska

Finanssimaailma – riskien maailma

 

Finanssimaailma – riskien maailma

Hajamietteitä kiihtyvän finanssipuljauksen ajoilta

*

Oliko Yhdysvallat elokuussa 2008 kolmen tunnin päässä rahajärjestelmän romahduksesta? 

Näin väittää maan hallituksen entinen keskeinen toimija, jonka vastuulla oli yhteydenpito turvallisuuselin CIA:n kanssa.  Keskuspankki FED:in kokoushuoneeseen lukittautunut kriisin keskusjohto, FEDin pääjohtaja, valtiovarainministeri ja eräs kolmas miestä totesivat kauhukseen miten raha katoaa Yhdysvaltain rahoitusjärjestelmästä, kuin joku olisi vetänyt tulpan pois kylpyammeesta, eikä vain tulppaa vaan koko ammeen pohjan. ”Kello 2:oo pm, Yhdysvallat olisi romahtanut halvaantuneena maan tasalle”, kuvaa tilannetta mainittu henkilö.  – Mutta, hän lisää, johtotroikka päätti iskeä lisää rahaa myllyyn ja ämpäröi sitä niin tehokkaasti, että fataali romahdus vältettiin. Tuon kerran.

Pahinta asiassa on, että kasvava määrä asiantuntijoita katsoo, että 2008 tilanne, joka oli vakava, oli kuitenkin vain esimakua siitä, mitä tuleman pitää.  Rahajärjestelmän täydellisen, varoittamattoman, äkillisen ja kohtalokkaan romahduksen motiivit, rakennetekijät, eivät ole poistuneet näyttämöltä, päinvastoin olennaiset faktorit ovat siellä paikalla, ja entistä rumempina.

*

Bill Bonner katsoo, että kylmän sodan jälkeisessä maailmassa on ollut viisi suurta romahdusta, jotka kaikki ovat olleet ennakoitavissa.  Jotkut näkivät jo ennalta kaikki viisi; jotain täytyi tapahtua, vallinnut trendi ei voinut jatkua, ja se mikä täytyi tapahtua, oli romahdus. https://en.wikipedia.org/wiki/Bill_Bonner_(author)

Nämä viisi huomionarvoisinta globaalia paralysiaa olivat:

Ensinnäkin: Japanin finanssiromahdus 1990 (Japanin pörssikurssit olivat nousseet vv. 1985 – 1990 dramaattisesti, n. 12.000:sta yli 36.000:een, siis yli kolminkertaiseksi;

Toiseksi: Neuvostoliiton romahdus 1991;

Kolmanneksi: Islamilaisen terrorismin nousu 1993:sta lähtien, joka 8 vuotta myöhemmin tuotti 9/11:n ja muut tunnetut tapahtumat;

Neljänneksi: vuoden 2000 teknologiakuplan puhkeaminen;

Viidenneksi: vuoden 2008 finanssiromahdus.

*

Biggest Story Ever

Tuomiopäivän profeetaksikin mainittu Bonner sanoo nyt, että romahdusten aika ei ole ohi, vaan päinvastoin nuo päivät ovat edessä, kenties hyvinkin lähellä. DOW on kohonnut sitten 2008 päivien yli 2½ -kertaiseksi, ja aivan äskettäinkin noussut 1200 pistettä vajaassa kuukaudessa, 7 % - mutta mistä reaalielämässä havaittavasta syystä?  Pörssin alkuvuosi 2016 on plussalla.  Näky on sinänsä, kaunis, mutta mitä sen takana onkaan.

Levottomuutta ei ole omiaan vähentämään se kaikkien halullisten sielujen ulottuvilla oleva tieto: Vapaat markkinat eivät ole vapaat enää, koska niitä manipuloidaan.

Tosi on, että kaksi tekijää nostaa kursseja juuri nyt.  Koko kuvio on ”smoke and mirrors”, harhaa ja illuusiota.  Pörssi porskuttaa yhä ylemmäs disainattuna (by design).  Vaarallinen totuus peitellään.

(Smoke and Mirrors –ilmaisun avain: https://en.wikipedia.org/wiki/Smoke_and_mirrors )

*

Reaallitalouden kasvun rajat käsillä

Keinotekoisen alhaiset korot ja markkinoille buustattu ylimääräinen raha, jolla ei ole katetta, on ansa, johon Länsi on itsensä lukinnut.  Keskuspankit edes tarkemmin vaikutuksia harkitsematta luovat omia ETF:iä (pörssinoteerattuja rahastoja) joita myyvät yleisölle, vain jotta voivat sitten ostaa se takaisin.  Eräät keskuspankit ovat tosiaan ajaneet keinotekoisesti mutta tarkoituksella korot negatiivisiksi (NIRP), mikä sinänsä on todiste siitä että tilanne ei ole niiden hallinnassa.

Uskovatko ne todella siihen, mitä tekevät?  Vai onko tilanne heidänkin silmissään niin toivoton, että tekevät sitä mitä tekevät, vain tehdäkseen jotain, vai pelatakseen aikaa?  Jotkut kun jaksavat toivoa, että jostain tulisi tuuli, joka nostaisi globaalin talouden kasvuaallon päälle, mutta sellaista ei ole eikä tule. 

Maailma on tietyssä mielessä valmis, kasvupotentiaali ehtyy, tuottavuuden rajahyöty putoaa, jokainen prosentti BKT:hen vaatii yhä uhkaavammin enemmän tuotannontekijäpanoksia, kuin tuottaa reaalisesti: kasvun rajat käsissä.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Rajahy%C3%B6ty

Laskevan rajahyödyn ulottuvuudet: tuottavuuden rajahyöty laskee, koska maailmassa on jo niin paljon hyödykkeitä ostotoiminnan piirissä, että se ylittää ostajien tarpeet ja ostohalun.  Toisaalta nykyinen raadollinen pääomien keskittyminen yhä harvempiin käsiin alentaa ”suuren yleisön” ostovoimaa ja –halua, koska ponnisteluista ja mahdollisesta parin prosentin talouskasvusta huolimatta ostovoima ei faktisesti kasva, vaan vääjäämättömästi laskee, ja koska odotushorisontti synkkenee, myös halut (sekä ostaa että hankkia työllään) laskevat, kysyntä laimenee.  Talous ei kasva, vaan kitkuttaa käsijarru päällä, tai – alkaa suorastaan supistua, niin kuin se faktisesti jo nyt tekee. Globaalisti ja länsimaisesti.

*

Talouden yleisestä virtuaalisuudesta

Panama-paperien paljastuttua yhä ilmeisempi ja välttämättömämpi kysymys kuuluu: Onko globaalissa taloudessa mitään mieltä mitata ja laskea kansallisia BKT:ita? 

Missä kasvu syntyy, mistä kasvun elementit tulevat, eivät niinkään lokaliteeteista, vaan muista tuotannontekijöistä, joista yhä ratkaisevampi osa on aineettomia, ja tulevaisuudessa vielä merkittävämmin: ja toisaalta;

BKT:n aurinkopuolelta katsoen; yhä harvemmin tuotannon hedelmiä jaetaan sen puun juurella, jossa ne ovat kasvaneet.  Tulot, verot, työkin; kaikki tuo pyhä kolminaisuus jakautuu joko korpunmuruina maailmalle – tai sitten suurien rännien suunnalle: sinne, missä varainhoitaja kulloinkin aarretta piilottelee.

*

Finanssien mainipulointi on niin syvää, ja toimijat ovat turbulenssin reunoilla, ja niinpä keskuspankit voivat jatkaa aloittamallaan linjalla, välttääkseen lopullisen hallinnantunteen menetystä, siinä hurskaassa toivossa (epätoivoisessa toivossa eläen)  – kuten edellä mainitsin – että globali kasvu pelastaisi heidät siitä kaninkolosta, jonka ne itse kaivoivat ja minne ne itsensä tunkivat.

Menon luonteeseen kuuluu, että esimerkiksi Yhdysvaltain – vapauksien maan – keskuspankki, FED, harjoittaa ”avoimien markkinoiden operaatiotaan” (Open Market Operations) myymällä ja ostamalla  arvopapereita ja joukkovelkakirjalainoja tietyn, kartelloidun, rahalaitoskonkluusion kautta, johon kuuluvat suuret pankit, sellaiset kuin Bank of America, JPMorgan Chase & Co, Goldman Sachs Group etc.   Viime kuussa (helmikuu 2016) ne ostivat ennätysmäärän papereita, pääasiassa estääkseen pyörivän pyörän vauhdin hidastumista.. Niinpä ne, tässä umpinaisessa symbioosissaan keskuspankin kanssa, päätyivät hankkimana yli 121 miljardin dollarin edestä joukkovelkakirjoja viime kuussa, - se on lähes kaksinkertainen määrä viimeisen viiden viime vuoden keskiarvoon nähden, ja tätä myllyä on pyöritetty jo kauemmin kuin viisi vuotta!

Lisäksi yritykset ovat, eri tahoilla, mutta erityisesti Yhdysvalloissa, ostaneet miljardikaupalla kuukausittain omia osakkeitaan, mikä on omalta osaltaan vetänyt kursseja koilliseen luomalla väliaikaisen illuusion, että osakekohtainen tulos kasvaa, mikä on juuri sitä, mitä sijoittajat haluavatkin nähdä. 

*

Keskuspankkien aivoituksia

Aiheutettuaan luottokriisin manipuloimalla korot liian alas liian pitkäksi aikaa, keskuspankit olivat pakotetut pelastamaan suuret pankit toteuttamalla ZIRP – eli nollakorkopolitiikka, ja sitten määräämällä voimaan määrällinen keventäminen (QE) ikään kuin käynnistysryyppynä kohmeiseen moottoriin.

Harmi vain ZIRP ja QE eivät koskaan täyttäneet niihin kiinnitettyjä odotuksia, jotka olivat suuret ja vankat; tämä näkyy siinä, että keskeisten länsimaiden taloudet ovat kasvaneet finanssikriisin jälkeisinä kahdeksana vuotena vain keskimäärin 2 % vuodessa.  Sen sijaan suurin osa keskuspankkien ”edistävistä” toimenpiteistä ja pyrkimyksistä pumpata synteettisesti talouskasvu vauhtiin on tuottanut vain pettymyksiä – sekä katteettomasti kohonneet pörssikurssit ja joukon suurpääomien keskittymiä.

*

Nyt kun talouskasvu edelleen hoipertelee, pelot uudesta taantumasta vahvistuvat ja levottomuus pörssisaleissa kasvaa, on aika kysyä Keskuspankeilta ja muilta bankstereilta:

Oletettavaa ja nähtävissä on, että keskuspankit pitävät valitsemansa kurssin ja yrittävät korjata sen korjaamattomia ongelmia ruiskuttamalla lisää rahaa tyhjeneviin varallisuuskupliin, helppoa rahaa, kuin bensiiniä palavalle öljynporauslautalle, saadakseen ne jälleen viriileiksi ja eloon.

*

Koska lainojen kysyntä ei kasva, pankit eivät voi nostaa rahan hintaa.

Ja vielä pahempaa on se, että jos tallettajilta aletaan periä parkkimaksua siitä, että he lepuuttavat rahojaan pankissa, he epäilemättä vetävät talletuksensa ulos ja sijoittavat ne jonnekin toisaalle, - aiheuttaen pankeille merkittäviä ongelmia ja uhkia.

Kuluttajat eivät tule myöntymään, vaikka heidän edellytetään ja voidaan jopa pyytää pitämään rahat pankissa.

Ennaltaehkäisevänä toimena EKP:n pääjohtaja ilmoitti maanantaina 21.3.2016 Euroopan komissiolle, että Euroopan rahaliiton muistion pohjalta tullaan keskustelemaan 500 euron setelien poistamisesta markkinoilta.  Yhdysvalloissa Lawrence Summers on ajanut 100 dollarin – tuon klassikon – poistamista, saaden siitä kunnian kantaa nimitystä ”Yhdysvaltain vaarallisin mies”. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lawrence_Summers

Suurten setelien takaisinvedolla on terrorismin ja rikollisuudentorjunnalliset elementtinsä: Summers laskee että miljoona dollaria 500 taalan seteleinä painaa 2,2 kiloa, kun taas saman verran 20 taalan seteleinä painaa jo 50 kiloa.  Mutta käytännön seuraukset arkipäivän kansalaisille ovat toiset; käytännössä heidät pakotettaisiin kiikuttaman rahansa pankkiin, ”maksulliseen parkkiin”.

Vakavasti puhuen Larry Summerssin vaarallisen miehen maine liittyy paljon dramaattisempaan aikaan ja toimeen: hänen toimiessaan apulais-valtiovarainministerinä, mentorinsa ja aiemmin Goldman Sachs pankin toimitusjohtajana toimineen silloisen valtiovarainministerin Robert Rubinin johdolla puskettiin sittemmän FEDin pääjohtajan Alan Greenspanin sivustatuella läpi ns. Glass-Steagall –lain mitätöintiin, joka johti merkittävien investointipankkien ja liikepankkien fuusioihin ja luottokriisiin.  Sitä ennen asianomaiset herrat hankkeen vetäjät ehtivät kääräistä miljoonansa markkinoilta juurilaaditun järjestelyn myötävaikuttaessa asiaan.

Glass-Steagall Act säädettiin Suuren laman jälkitöinä ehkäisemään markkinariskejä, erottamalla normaalit talletuspankit ja sijoituspankit eri lohkoille: lue lisää täältä; https://fi.wikipedia.org/wiki/Glass%E2%80%93Steagall-laki

* Suuri uhka

 

Arjen setelien takaisinvetoon liittyy siis useita piirteitä, mutta finanssimarkkinoiden kannalta paljon olennaisempi seikka on se, että esim. Yhdysvalloissa kuukausittain markkinoilla kierrossa oleva faktisten dollarien summa on noin 250 miljardia dollaria.  Pankkikorttiliikenteen volyymi sen sijaan on peräti 600  mrd dollaria.

Jos tämän jutun alussa mainitunkaltainen joukkovauhkoontuminen, massapsykoosi, syntyisi tänään markkinoilla, Yhdysvalloissa kansalaisten välittömästi nostettavissa olevien varallisuuserien summa vaihtelee noin 860 – 1100 miljardin dollarin välillä, laskutavasta riippuen.

Tosiasiallienn markkinoiden käytettävissä olevan setelimäärä (n. 260 miljardia dollaria) ei riittäisi alkuunkaan tyydyttämään rahojaan käteiseksi nostavien kansalaisten kysyntään.  Bill Bonnerin mukaan Yhdysvaltain rahamarkkinat ja rahajärjestelmä raunioituisi lounastaukoon mennessä sinä päivänä jona kaaos alkaisi.

Fatal Flow in this system.

Luottokortit lukittaisiin pikaisesti.  Valtio suljettaisiin, rahanjakelu lukittaisiin.

Kolmessa tunnissa Yhdysvallat olisi shut down, täysin maissa.

Raha lakkaisi.

Full Scale Shutdown. 

Paha painajainen.

Ikävä kyllä näkymä on mahdollinen myös vanhalla mantereella, ehkä jopa todennäköisempi kuin Amerikassa.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset