Veikko Huuska

Mannerheim vetosi Hitleriin ja Göringiin eräiden kuolemaantuomittujen puolesta

Mannerheim vetosi Hitleriin ja Göringiin eräiden kuolemaantuomittujen puolesta

Marsalkka Mannerheimin toiminta eräiden Saksan keskitysleirivankien pelastamiseksi

*

Marsalkka Mannerheimin elämäkerran kirjoittaja Stig Jägerskiöld kertoo teoksen seitsemännessä osassa (Suomen marsalkka. Otava, 1981) eräistä humanitaarisista toimista joihin Marsalkka jatkosodan aikana ryhtyi saatuaan vangittujen omaisilta asiaa koskevia vetoomuksia:

*

Kreivi Adam Zamoyskin tapaus

”Puolan onneton kohtalo oli tietysti vaikuttanut Mannerheimiin voimakkaasti, varsinkin kun hän oli seitsemän siellä viettämänsä vuoden (1909-1916) aikana kiintynyt puolalaisiin ja heidän maahansa.

Siellä oli eräitä hänen parhaista ystävistään ja sellaisia miehiä, joiden luonnetta ja henkistä ryhtiä hän haili.  Heistä ruhtinas Zdzislaw Lubomirski –jonka puoliso oli ollut hänelle läheinen – oli syksyn 1939 sodassa järjestänyt Varsovan tuloksettoman, mutta sankarillisen puolustuksen mistä hyvästä hän sai maksaa saksalaisten keskitysleireissä.  Saksalaisten miehityspolitiikka ja sen ilmaisema ”rodullisesti alempiarvoisten” puolalaisten ja Puolan juutalaisten halveksinta – kaikkine seurausilmiöine – oli ennenkuulumattoman hirmuista.

*

Mannerheimin saksalaisten taholla nauttima arvovalta antoi hänelle joka tapauksessa tiettyjä mahdollisuuksia lievittää saksalaisten vankiloihin ja leireihin joutuneiden ihmisten kohtaloa.  Tällöin oli kysymys yksittäistapauksista; yleisempi yritys puuttua asioiden kulkuun olisi ollut tuomittu epäonnistumaan.

Tavallisesti Mannerheim käytti välittäjänä Erich von Rosenia, Hermann Göringin lankoa, joka jo vuodesta 1918 lähtien oli tehnyt hänelle ja Suomelle monia palveluksia.  Kesällä 1941 kyseessä oli nuori puolalainen, Adam Zamoyskin poika; tämä oli Mannerheimin tavoin maansa Punaisen Ristin puheenjohtaja. 

Nuori Zamoyski oli joutunut saksalaiseen vankilaan, hänen äitinsä oli epätoivoissaan kääntynyt Mannerheimin puoleen.  Kun tämä oli lähettänyt von Rosenille tarpeelliset asiakirjat, von Rosen lähetti ne edelleen Göringille ja liitti mukaan henkilökohtaisen kirjeen: ”Kokemuksesta tiedän, että valtavasta työtaakastasi huolimatta Sinä annat tutkia tapauksen ja annat kaiken mahdollisen avun.  Mannerheimin kirjeestä näet, miten suuresti Sotamarsalkka ilahtuisi, jos hänen ystävänsä ja rykmenttitoverinsa poika voitaisiin vapauttaa” (5.8.1941).

Saksalaisten taholla yritettiin tämä asia saada järjestetyksi lähettämällä koko Zamoyskin perhe Suomeen – Saksan tiedustelupalvelun päällikkö amiraali Canaris kiinnostui tällaisesta ratkaisusta – mutta näin suurisuuntaisen toimenpiteen toteuttaminen ei ollut mahdollista (Canaris kenraalimajuri Lars Melanderille 17.10.1941).  Canaris pystyi kuitenkin auttamaan nuorta Zamoyskia (Saksan Suomessa toimivan yhteysesikunnan päällikön, kenraali Waldemar Erfurthin päiväkirja 22.9.1941).”

Lähde: Jägerskiöld: emt. s. 103-104.

*

Nuoren Zamoyskin kohtalo – miten jutussa kävi?

Tiedetään Stig Jägerskiöldin yrittäneen selvittää eri lähteistä, miten ”nuoren Zamoyskin” lopulta kävi, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Nyt asia on selvinnyt.

Kerron sen tässä:

”Nuori Zamoyski” oli parooni Adam Zamoyskin poika parooni Alexander Zamoyski.

Joudumme menemään Atlantin yli Amerikan mantereelle, Kanadaan;

Ottawassa ilmestyvä Ottawa Citizen –lehti julkaisi 12.2.1948 artikkelin, joka oli otsikoitu ”Puolalainen ylhäisömies nyt Quebeckissa maanviljelijänä. (Polish Nobleman Now Quebec Farmer):

Lehti kertoo parooni Alexander Zamoyskin pelastumisesta kuolemanleiriltä suomalaisen paroonin (Finland`s Baron) Mannerheimin myötävaikutuksella:

https://news.google.com/newspapers?nid=2194&dat=19490212&id=14Y0AAAAIBAJ&sjid=RtwFAAAAIBAJ&pg=4026,3313909&hl=fi

*

Ottawa Citizen kertoo (12.2.1949):

Polish Nobleman Now Quebeck Farmer

Puolalainen aatelismies, joka vaihtoi palatsin seitsemän huonetta käsittävän maalaistaloon on perheineen käynnistämässä uutta alkua elämälleen Quebeck-Vermontin rajaseudun kylässä.

Kreivi Alexander Zamoyski, joka taisteli Puolan maanalaisessa vastarintaliikkeessä, jonka tarina kulki ulos kuolemantuomion alta, ja joka näki sisältä Hitlerin keskitysleirit on asettunut farmille kreivitär Jadwiga Zamoyskin ja heidän kolmen lapsensa kanssa Euroopassa koettujen yhdeksän myrskyisän vuoden jälkeen.

Zamoyskin perhe on hämmentynyt Kanadassa, mutta he aikovat pysyä täällä.  Eräs asia, joka yllätti heidät, on että Kanadassa kauppiaat antavat tavaraa velaksi, mikä on jotain jota he tuskin kuulivat tapahtuvan Euroopassa.

Viisihenkisellä perheellä ei juurikaan ole paluuaikeita.  ”Länsi-Eurooppa on puoliksi kuollut; Itä-Eurooppa on likipitäen kuollut; Olen todella pahoillani”, sanoo kreivitär Jadwiga.

Zamoyskit elivät 10.000 eekkerin (n. 4.000 hehtaarin) kartanossa kun Saksan armeijat miehittivät Puolan 1939.  Perhe pääsi pakenemaan siinä vaiheessa, kun kreivi ja kartanoon leiriytyneen saksalaisen rykmentin komentaja totesivat olevansa molemmat vanhoja ratsuväen upseereita.

Myöhemmin kreivi liittyi maanalaiseen liikkeeseen ja joutui Gestapon vangitsemaksi ja tuomittiin kuolemaan.  Kun kreivitär kuuli tästä hän vetosi Suomen parooniin (i.e. Marsalkka) Mannerheimiin, jonka alaisuudessa kreivi oli palvellut ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1916.  Paroni Mannerheim vaikutti saksalaisiin niin, että he säästivät kreivin hengen.

Lopulta kreivi oli lähetetty Dachaun keskitysleiriin.  Kun liittoutuneiden joukot lähestyivät, hänet siirrettiin muiden poliittisten vankien kanssa Italiaan, missä Saksan armeijan komentaja vapautti hänet.

Kreivi Zamoyski liittyi Italiassa oleviin puolalaisiin joukkoihin ja myöhemmin hän siirtyi Britanniaan, jossa hän liittyi perheensä yhteyteen; perhe oli elänyt koko sota-ajan kartanossaan.

Kun tuli aika palata Puolaan Zamoyskit valitsivat toisen tien ja suuntasivat Kanadan, ja viime elokuussa (1948) eversti F.M. Stanton Quebeckin kaupungista auttoi heitä ostamaan maatilan täältä läheltä.”

Näin siis kertoi Ottawa Citizen –lehti vuonna 1949.  Huojentavaa kuulla, että Mannerheimin salainen avustustyö tuotti sittenkin tuloksia.

Zamoyski –perheen tietoja: https://en.wikipedia.org/wiki/Category:Zamoyski_family

Useampien lähteiden mukaan lienee aihetta uskoa, että lehtiartikkelissa mainittu Alexander Zamoyski oli ”nuori Zamoyski” – eli kreivi Adam Zamoyskin poika.

*

”Jules-sedän” eli paroni Jules von Greindlin pokien tapaus

”Toisissa tilanteissa kyseessä oli tunnettu belgialainen Greindlin perhe, joka oli varsin etäistä sukua Mannerheimille (”käytämme toisistamme nimitystä cousin [serkku]”, kirjoitti marsalkka).  Yksi Greindlin pojista oli joutunut saksalaiseen sotavankeuteen. 

Saatuaan Brysselistä tiedon Mannerheim vetosi tällä kertaa suoraan Göringiin.  ”Olen vakuuttunut siitä”, hän kirjoitti, ”että Teidän Ylhäisyytenne ei ole vain etevä sotapäällikkö, vaan myös mies, jolla on sydän paikallaan…” (Mannerheimin kirje Göringille 8.9.1941; Mannerheim säätiön arkisto).  Tämä vetoomus johti tulokseen.

Mutta kun keväällä 1943 asiana oli pelastaa nuorempi [vapaaherra, ylioppilas Jean] Greindl, jolla oli ollut yhteyksiä vastarintaliikkeeseen ja Belgiaan pudonneisiin englantilaisiin lentäjiin, tehtävä oli vaikeampi (ks. Paavo Talvela: Sotilaan elämä.  Muistelmat 2, s. 255 – teksti tässä alempaa).

Mannerheim kääntyi kuitenkin uudelleen Göringin (Mannerheimin kirje Göringille 17.5.1943) sekä Erfurthin, [vapaaherra, majuri, joka oli naimisissa ruotsalaisen kreivitär von Essenin kanssa ja omisti tätä kautta Rugenillä suurtilan, adjutantti Engelin kurssitoveri H. Silvius von] Albedyllin ja [Hitlerin toisen adjutantin, edellä mainitun v. Albedyllin langon, kenraalimajuri Gerhard] Engelin kautta Hitlerin puoleen.

Hän todellakin onnistuikin saamaan aikaan kuolemantuomion toimeenpanon lykkäämisen armahduksen valmistelemiseksi (Erfurthin päiväkirja 6.6.1943 ja 10.6.1943). 

Nuori belgialainen sai kuitenkin surmansa englantilaisten ilmapommituksessa, joka kohdistui hänen säilytyspaikkanaan olleeseen internointileiriin. 

Mannerheim sai Göringiltä kuuden liuskan mittaisen kirjeen, jossa tapahtumien kulku kerrottiin.  Myös vainajan isä kirjoitti Mannerheimille ja kiitti häntä lämpimästi vaivannäöstä, joka joka tapauksessa oli helpottanut pojan viimeisiä päiviä (parooni Greindl Mannerheimille 25.10.1943).

Mannerheim teki sodan aikana monia samantapaisia esityksiä, mutta usein turhaan, kuten hän totesi.  Göringin valmiuden olla hänelle avuksi näissä tapauksissa Mannerheim kuitenkin halusi aina esittää tämän ankarasti arvostellun miehen puolustukseksi.

Kaikista vaikeuksista huolimatta Mannerheimin onnistui säilyttämään siedettävät suhteet saksalaisiin siihen asti, kun suhteiden katkaiseminen kävi väistämättömäksi 1944.  Silloinkin hän yritti toteuttaa suunnanmuutoksen korrekteja muotoja noudattaen.”

Lähde: Jägerskiöld, emt. s. 104-105.

*

Lisätietoja:

Mannerheimin puolalaisista ystävistä:

”Venäjän tilanteen nopeat vaihtelut saivat (syksyllä 1919) Mannerheimin toteuttamaan suunnitelmansa ja lähtemään Puolaan  G.A. Gripenbergin päiväkirja pitää meidät tapahtumien tasalla ja näyttää mitkä tekijät ilmeisesti olivat poliittisesti tärkeitä.  Marraskuun 22. päivänä Mannerheim kohtasi tunnetussa Laruen ravintolassa Ranskan ulkoministeriön venäläisen toimiston johtajan, etevän diplomaatin Albert Kammererin ja ministeriön kansainoikeuden-asiantuntijan, professori de La Pradellen.  ”Keskustelu koski pääasiassa Venäjän oloja”, merkitsee Gripenberg muistiin.  Seuraavana päivänä lounastettiin eräiden johtavien puolalaisten poliitikkojen ja diplomaattien kanssa; näitä olivat ruhtinas Zdzislaw Lubomirski, Leon Lubiènski ja pankkiiri Zygmunt Jastrzebski, josta tuli Mannerheimin monivuotinen läheinen ystävä.  ”Lounas järjestettiin, jotta Mannerheim saisi kuulla uutisia Etelä-Venäjän tilanteesta Dechsteriltä, joka oli ollut Denikinin armeijassa. D:llä ei kuitenkaan ollut paljonkaan kerrottavaa”, kommentoi Gripenberg.

Marraskuun 24. päivänä järjestettiin taas Laruessa tapaaminen puolalaisten kanssa; tällöin olivat läsnä Pariisin-lähettiläs, kreivi Maurice Zamoyski, Lubomirski, Jastrzebski, kenraali Speers, kapteeni Brodnicki ja johtaja Brunström.  ”Nyt keskusteltiin siitä mitä mahdollisuuksia puolalaisilla olisi toimeenpanna interventio Venäjälle.”  - Samana päivänä klo 7.2o ip. Mannerheim matkusti idän pikajunalla Varsovaan.”

Lähde: Jägerskiöld: Valtionhoitaja Mannerheim. Otava, 1969. s. 344-345.

*

Zamoyskit

”Mannerheim joutui Puolassa lähinnä kosketuksiin vanhan aristokratian kanssa.  He olivat henkeen ja vereen puolalaisia isänmaanystäviä, mutta eivät joka kohdassa torjuneet [Venäjän] keisarikunnan edustajia.  Onnettomat valtiolliset olot painoivat tietenkin leimansa mielipiteisiin ja elämänmuotoihin.  Ne isänmaalliset pyrkimykset, jotka silloisessa tilanteessa voivat päästä näkyviin, kohdistuivat ennen muuta Puolan kansallisen kulttuurin säilyttämiseen.  Sivistyslaitokset, joilta Venäjän valtiomahti kielsi tukensa, saivat tyyssijansa vanhojen ja yhä varakkaiden aatelissukujen palatseissa Varsovassa ja maakunnissa; näitä sukuja olivat mm. Zamoyskit, Potockit, Krasinskit ja Radziwillit.  Erityisesti suosittiin historiantutkimusta, mutta koetettiin myös luoda taloudellinen pohja puolalaiselle teatterille ja kirjallisuudelle, joilla vielä oli mahdollisuus päästä esiin.”

Jägerskiöld: Gustaf Mannerheim 1906-1917.  Otava, 1965. s. 149.

Wikipedia: House of Zamoyski; https://en.wikipedia.org/wiki/House_of_Zamoyski Veljesten, Adam ja Maurice Zamoyskin äiti oli Helen Potocki, jonka sukuun Mannerheim pääsi läheisesti ystävystymään.

*

"Keväällä 1911 Mannerheim oli [ollut] „Lubinin kuvernementissa 10 päivän kenttäharjoituksissa“ (M:n kirje Palla Mannerheimille 12.5.1911). Kesän 1911 hän vietti kaartinulaaneineen 13. ratsuväkidivisioonan kanssa kenttäharjoituksissa Varsovan tienoilla; tähän divisioonaan kuului myös 13. Vladimirin –ulaanirykmentti, jonka komentaja Mannerheim juuri oli ollut.  ”Minä ja rykmentin esikunnan upseerit asumme aivan pienessä, mutta uudessa ja siistissä sairaalassa maatilalla, joka kuuluu kreivi Maurice Zamoyskille; hän on Puolan rikkaimpia maaruhtinaita… Kenttäharjoituksia johdetaan harvinaisen huonosti..  mutta toisaalta tekee hyvää hengittää silloin tällöin maalaisilmaa” (Mannerheimin kirje Sophie Mannerheimille 18.7.1911).”

Jägerskiöld: Gustaf Mannerheim.., s. 139.

Wikipedia kertoo Maurice Zamoyskin tiedot: https://en.wikipedia.org/wiki/Maurycy_Klemens_Zamoyski

*

”Näiden ystävien merkitystä ajatellen on paikallaan mainita nimeltä läheisimmät: Maurice ja Adam Zamoyski sekä aviopari Zdzislaw ja Marie Lubomirski.  Zamoyskit olivat Puolan rikkaimpia maaruhtinaita, ja ylväiden perheperinteidensä ja varallisuutensa nojalla heillä oli arvokas asema maassa.  He olivat edistysmielisiä ja kannattivat uudistustoimintaa, halusivat kohentaa koululaitosta ja sairaanhoitoa.  Molemmat joutuivat tärkeihin tehtäviin Puolan itsenäistyttyä: Maurice Zamoyskista tuli Puolan Pariisin-suurlähettiläs ja Adam Zamoyskista Puolan Punaisen Ristin puheenjohtaja.”

Jägerskiöld: emt. s.152.

*

Mannerheim kirjeessään ruhtinatar Marie Lubomirskalle 4.12.1914, - Mannerheim on saanut rintamapalvelustaan Yrjönristin:

”Tapaan kenraali Bezovrazovin esikunnassa toisinaan Albert Wielopolskin, pikku Zamoyskin ja nuoren Ostrowskin: hehän ovat ystäviänne.  He voivat kaikki hyvin.”

Jägerskiöld: emt. s. 224.

*

”Kun Marie Lubomirska seuraavan kerran kirjoitti [Mannerheimille, 29.3.1915], hän saattoi ilmaista ilonsa sen johdosta, että venäläiset olivat saaneet voiton Przemyslissä ja suuri linnoitus oli kukistunut.  Hän onnitteli myös ystäväänsä siitä, että tämä oli saanut P. Yrjänän sapelin [M. oli saanut sen jo Krasnikin taistelusta elokuussa 1914].  Ranskan sotilasedustaja, kenraali Pau, oli nyt käynyt Puolan pääkaupungissa, ja yhteinen ystävä Adam Zamoyski oli järjestänyt hänelle kauniit päivälliset; vierailusta oli iloittu aivan erityisesti, sillä olihan kyseessä ”sen maan poika, jossa kulttuuri kukoistaa ja jossa ritarillisuus on syntynyt”.  Vierailu oli onneksi sattunut joitakin päiviä ennen Dardanellien katastrofia, ranskalaisen taistelulaivan tuhoa: se oli upotettu koko miehistöineen.”

Jägerskiöld: emt. s. 229.

*

Paroni, ylioppilas Jean Greindlin tapaus

”Kesäkuun 11. päivä.

(Raportti Mannerheimille)

Majuri von Albedyll on puhunut puhelimessa everstiluutnantti Engelin kanssa, joka kertoi Herra Marsalkan sähkösanomasta Beldissa kuolemaantuomitun henkilön suhteen.  (Kysymyksessä oli Mannerheimin kaukainen sukulainen parooni Jean Greindl).

Kun asia oli esitetty Fuhrerille, tämä oli antanut käskyn, että kuolemantuomio on lykättävä ja koko asia on esiteltävä hänelle henkilökohtaisesti.  Tämäkin osoittanee sitä arvonantoa, mitä Fuhrer tuntee Herra Marsalkkaa kohtaan. 

Everstiluutnantti Engel on sanonut kuitenkin, että tapaus on kovasti vaikea, koska asianomainen on auttanut englantilaisia sotavankeja pakenemaan.”

Lähde: Paavo Talvela: Sotilaan elämä.  Muistelmat 2.  Kirjayhtymä, 1977. s. 255.

*

Kreivi Julius Graindlin suvusta:

Gustaf ja Sophie ym. Mannerheimin ”Jules-setä” oli Belgian monivuotinen Berliinin-lähettiläs, paroni, sittemmin kreivi Julius Greindl, joka osoitti Mannerheimille suurta vieraanvaraisuutta ja ystävyyttä mm. hänen ollessaan sairaalassa Berliinissä vuonna 1899.

Parooni Julius Graindlin puoliso oli ”Aline-täti” eli Aline von Greindl, sukujaan Correa de Henriques.  Alinen sisar puolestaan oli Mannerheimeille ”Lili-täti”.  Aline ja Lili olivat portugalilaisen diplomaatin Josè Correa de Henriquesin ja hänen vaimonsa Alexandrine Stjernvallin tyttäriä.  Alexandrine/Alexandra Stjernvall (1812-1850) oli Viipurin läänin maaherran, everstiluutnantti Carl Johan Stjernvallin ja tämän puolison vapaaherratar Eva Gustafva von Willebrandin tytär.  Alexanrine oli – mikä huomattakoon - Aurora Stjernvallin, myöhemmän Aurora Karamzinin sekä kreivitär Amilia Muskin-Puskinan sekä ja ministerivaltiosihteeri Emil Stjernvall-Walleenin sisar.

Mannerheimin isä, Carl Robert Mannerheim, pakeni velkojiaan Pariisiin 1879: hänen velkojiinsa kuului Mannerheimien rikas venäläinen sukulainen, ruhtinas Paul Demidov joka oli Aurora Karamzinin poika ensimmäisestä avioliitosta; Auroran äiti oli syntyjään von Willenbrand kuten Carl Erik Mannerheimin puoliso.  Aurora puolestaan oli syntyjään Stjernvall, jonka ensimmäinen aviomies oli todellinen valtioneuvos, ”Venäjän Kroisos” Paul Paulovits Demidov, ja toinen aviomies eversti A. Karamzin.

Eliitit ovat aina verkostoituneet monimuotoisesti, avioliittojen, pankkien ja hevossiittoloiden ym. kautta.

*

Tiesikö Suomen juutalaisyhteisö Mannerheimin manöövereistä?

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessakin kysyttiin, mitä suomalaiset tekivät juutalaistensa kanssa.

There may have been German troops in Finland and the German command and Gestapo in Helsinki, but Finland rejected Hitler’s demands to introduce anti-Jewish laws. When Heinrich Himmler, the architect of the Final Solution, visited Finland in August 1942 and asked the prime minister Jukka Rangell about the “Jewish Question”, Rangell replied: “We do not have a Jewish Question.” “

Lähde: The Telegraph, 9.3.2014; http://www.telegraph.co.uk/culture/museums/10682975/The-Jews-who-fought-for-Hitler-We-did-not-help-the-Germans.-We-had-a-common-enemy.html

 

Niistä kahdeksasta on paljon puhuttu.  Väinö Tannerin ja muiden laajempia luovutuksia vastustaneiden suomalaisten päättäjien toiminta on noteerattu.  Juutalainen seurakunta on julkisesti tunnustanut marsalkka Mannerheimin panoksen juutalaisyhteisön hyväksi.

Avoimeksi on jäänyt kysymys siitä, tiesikö Suomen juutalaisyhteisö Mannerheimin ”vihreän veran” alla, salassa, tekemästä kohtalaisen uskaliaista palveluksista mitään.

Tietäen maailman juutalaisyhteisön kyvyn hankkia tietoa ja levittää sitä, voimme uskoa, että Suomessa juutalaisseurakunnan johto oli hyvin perillä Mannerheimin töistä.

*

Lisää:

Maurice Zamoyski, Puolan rikkain mies nimitettiin maansa Pariisin suurlähettilääksi huhtikuussa 1919;

https://books.google.fi/books?id=qdhVBvhaWuYC&pg=PA177&lpg=PA177&dq=red+cross+poland+zamoyski&source=bl&ots=XB4cl2z2nu&sig=6nKHZQZcgpV1v-IAVE6nmWuFdvs&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwi5laH96fTLAhVJfiwKHcRXCJsQ6AEIMjAD#v=onepage&q=red%20cross%20poland%20zamoyski&f=false

 

Mannerheim toimi Suomen Punaisen ristin puheenjohtajana 1921-1951 eli peräti 30 vuoden ajan: http://www.mannerheim.fi/08_sivil/s_spr.htm

*

Zamoyski-perheen yksi viimeisistä ennen WW2 syntyneistä kreiveistä, Britanniassa merkittävän osan elämäänsä vaikuttanut Zygmunt Zamoyski kuoli syyskuussa 2012.  Muistokirjoitus;

“Count Zygmunt Zamoyski, who has died aged 74, was a scion of a family of prominent Polish aristocrats, but lived for most of his life in England, where, among other things, he trained to be a prison officer at a Borstal, flirted with a legal career and worked as a “Trade Refuse Enumerator (Temporary)” in rural Somerset, about which he wrote a lively article for The Spectator.”

 

Kokonaisuudessaan täällä: The Telegraph, 28.11.2012;  http://www.telegraph.co.uk/news/obituaries/9709328/Count-Zygmunt-Zamoyski.html


*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tässä kanadalaisessa jutussa lisää Zamoyski - Mannerheim -suhteesta:

http://www.americanpolishcooperationsociety.com/20...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska
Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Näillä Belgialaisesta (ranskalais-belgialainsesta) vastarintaliikkeestä (Comet Line) kertovilla sivuilla mainitaan joitakin tunnetuimpia uhreja:

mukana myös:
Baron Jean Greindl, (aka Nemo). Head of line in Brussels. Arrested 6 February 1943. Killed 7 September 1943.

Eli:
Paoroni Jean Griendl (peitenimeltään Nemo). Linjanjohtaja Brysselissä. Pidätetty 6.2.1943. Surmattu 7.9.1943.

Linkki: https://en.wikipedia.org/wiki/Comet_line

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset