*

Veikko Huuska

Kupla-Euron puhallusta jatketaan – eikö millään enää ole mitään väliä?

Kupla-Euron puhallusta jatketaan – eikö millään enää ole mitään väliä?

*

Euro-kuplaa ladataan lisääntyvällä höyryllä

Entistä suuremmalla hämmästyksellä joutuu seuraamaan tapahtumia Euroopassa ja sen finanssiaalisessa ytimessä, Euro-alueella.

Onko kollektiivinen harha ottanut lopullisen ja täydellisen vallan, kun mitään karjaisuja tai edes huokauksia ei kuulu, kun Eurooppaa viedään kohden kuilun reunaa?  Onko tilanne mennyt jo niin pitkälle, että asioista yleensä jotain tietävät ja niihin vastuullisesti suhtautuvat ovat menettäneet toivon – kaiken toivon – ja alistuneet väistämättömän edessä?  Eikö tämä enää kiinnosta ketään?

*

Draghin tragedia

Kun Euroopan Keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi kolmisen viikkoa sitten (10.3.2016) ilmoitti Frankfurt am Mainissa, että EKP jatkaa ja vain lisää oman ”inflaatio- ja elvytysohjelmansa” panoksia, vastaanvikinät jäivät vaimeiksi tai niitä ei kuultu lainkaan.  

Lue EKP:n sivuilta; https://www.ecb.europa.eu/press/pressconf/2016/html/is160310.fi.html

Nyt siis mennään tällä ladulla, kohden sulaa…  Mr. Draghi juoksuttaa Euro-junan edellä kiskonpätkiä ja naulaa niitä parin-kolmen kuukauden tinkinä huojahdellen etenevän lättähatun eteen.  Mutta keskeinen kysymys kuuluukin: Miten kauan tämä tällainen operaatio voi jatkua?  Sen soisi päättyvän.

Kun Draghi ilmoitti korotetuista panoksista, korkojen alentamisesta nollaan ja osin allekin, ja niiden pidentämisestä ”pitkälle yli” vuoden 2017 marraskuun.

EKP:n päätös 10.3.2016 merkitsee entistä järeämpiä toimia luotonannon kiihdyttämiseksi.  Ohjelmaa voikin täydellä syyllä kutsu nimellä ”Draghin kiihdytin” – se alkaa vetää vertoja jo Cernin hiukkaskiihdyttimeen.

Ohjelman korkomuutokset merkitsevät entistä hillittömämpää painetta pankeille buutata rahaa markkinoille.  Virallisesti tavoitteena on tukea BKT:n kasvua Euroalueella ”kannustamalla pankkeja lisäämään lainanantoa reaalitaloudelle”. 

Kaunis ajatus sinänsä, mutta kun ohjelmapaletin muilla elementeillä pankit suorastaan pakotetaan tyhjentämään lainavarantonsa ulos, keinolla millä hyvänsä, ja vielä edistetään tätä painetta vastaanottopäässä (lainottajat) laajentamalla ensinäkin lainaajan ”oikeus saada lainaksi” entistäkin korkeampi lainamäärää, ja päättämällä käynnistää ”uuden yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelman” vuoden 2016 toisen neljänneksen lopulla (= juhannuksena).

Lisäksi lainaajille luvataan avokätisesti että ”uusiin operaatioihin ei sisälly pakollisia ennenaikaisia takaisinmaksuja, ja vastapuolet (velalliset) pystyvät uusimaan aiemmissa kohdennetuissa operaatioissa saamiaan lainoja uusien operaatioiden avulla.”  Rahoituksellinen ikiliikkuja.  Se takaa jatkuvan lainavirran.  Nyt me lainoitetaan!

Keskuspankki maksaa pankeille siitä että ne lainaavat siltä rahaa.

Herrajestas.  Nyt on kovat panokset todella piipussa!

Ettei vain toteutuisi entisen ulkoministeri Shevardnazen empiiris-realistinen huokaisu: Kaikki vaikutti niin hyvältä – kunnes homma meni päin prinkkalaa niin kuin tavallisesti.

*

Helsingin Sanomat tiivisti Draghin ohjelman:

(HS 11.3.2016); http://www.hs.fi/talous/a1457588568075

”Varsinaisen korkopäätöksen lisäksi yhä tärkeämpi osa EKP:n rahapolitiikkaa ovat arvopapereiden osto-ohjelma ja poikkeukselliset rahoitusoperaatiot. Niillä pankki pyrkii osaltaan alentamaan rahan hintaa, kiihdyttämään kysyntää ja saamaan aikaan inflaatiota.”

Lehti ei mitenkään kyseenalaista itse ohjelmaa, sen perusteita – eikä varsinkaan siitä jo saatuja kokemuksia, jotka eivät ole millään muotoa lupaavia.  Siispä vain todetaan epäsuorasti: puut paksunevat, painakaa lisää kaasua!

Painavin kommentti Helsingin Sanomilta onkin upotettu leipätekstiin: ”(EKP:n] Toimet ylittivät selvästi markkinoiden ennakkokaavailut”.

Niinpä niin: vaikka ”Markkinoiden odotuksilla” ei enää aikoihin ole ollut mitään äärtä eikä rajaa, silti mr. Draghi onnistuu ylittämään ne, - jopa ”selvästi”.  -  Eivätkö varoituskellot jo ala soida?

Olen jo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, miten Draghin sinkoama raha ui aivan muihin kohteisiin kuin reaalitalouden investointeihin ja tuotantoon: spekaluaatioihin ja riskisfääreihin.  Samoin kirjoitin taannoin Yhdysvaltalaisiin alan lähteisiin tukeutuen siitä, miten Euro vuotaa Amerikkaan - parhaan tuoton rautaisen logiikan mukaisesti.

*

Katsaus Yhdysvaltoihin

Yhdysvallat laukaisi 2008 finanssikriisin ja on nyt 8 vuoden ajan paikkaillut vaurioita.  Euroopan, joka seuraa viivellää, mutta omaan taaplaavaan tyyliinsä, ”isoveljen” perässä, olisi syytä hieman benchmarkata eli oppimismielessä tarkastella, mitä Amerikassa on saatu aikaan massiivisella ”elvytysohjelmalla”, siitähän puuttuu lähes täysin eurooppalainen deflaatio-ilmiö, joka uhkaa ajaa (ellei jo ole ajanut) koko maanosan stagnatiiviseen seisahtuneisuuden tilaan.

Yhdysvaltain tilanne voidaan kiteyttää:

Kahdeksan pitkää vuotta harjoitettu sietämätön rahapolitiikka-elvytys on puhaltanut ylös varallisuushintoja ja keskittänyt viimeisten laskelmien mukaan 112.000 miljardia dollaria vauraimman desiilin, noin 34 miljoonan ihmisen käsiin.  Mutta – varsinaista tavoitettaan – taloudellisen toiminnan stimulaatiota, ja laajaa talouskasvua, se ei ole edistänyt, pikemminkin tukahduttanut – ohjaamalla ”kasvurahat” spekulaatioiden suokentille.

*

Sen sijaan että talouden haltijat Yhdysvalloissa myöntäisivät virheensä ja keskittyisivät rakenneuudistuksiin, poliitikot ja finanssibyrokraatit keksivät lisää hulluja ideoita (crackpot ideas) avata tie talouskasvulle.

*

G-20

OECD kannusti G-20 –maita voimistamaan talouskasvun käynnistymiseen tähtääviä toimiaan juuri ennen viimemainitun järjestön Shanghain kokousta helmikuun lopulla 2016.  Ketään ei yllättänyt, että Isojen Ryhmä ei päässyt puusta pitkään koordinoidakseen toimiaan.  Pitkiä puheita, vähän toimintaa.  http://www.g20.utoronto.ca/2016/160227-finance-en.html

OECD ystävällisesti huomautti suurille talouksille, että ”finanssipolitiikka on supistunut monissa suurissa talouksissa” ja että  ”vaikka maailmankauppa on toipunut jossain määrin jyrkästä pudotuksestaan 2015 ensimmäisellä vuosipuoliskolla, kasvuluvut ovat pysyneet edelleen maltillisina”. 

OECD:n ja G-20:n eroavaisuus Euro-ryhmästä on tässä: Siinä missä Euro on poliittinen projekti, missio, kaikki muut taloudelliset yhteisöt elävät tässä ja nyt: reaalimaailmassa, ilman ideologisia päihteitä, empiirisen havainnon ja ymmärryksen maailmassa. 

Euro vain potee euroforia-krapulaansa, piehtaroi, oirehtii rigor mortisin ennakko-oireita.

Joten, kun keskuspankit kuin yksissä tuumin, turvautuvat tällaisessa tilanteessa negatiivisiin korkoihin, on aivan selvää, että rahapolitiikka on tullut tiensä päähän. 

Tämähän on jo nähty: Pankit kokonaisuudessaan uivat rahassa, eikä harjoitettu politiikka ole johtanut taloudellisen toiminnan kasvuun, mikä on ollut tarkoitus.

Stimulointi-pistokset ovat johtaneet lamaannukseen, aivan paralyysian partaalle.

Yritykset eivät vain lainaa.  Ihmiset eivät kuluta.

Stimuluksen seurauksena yritykset eivät lainaa.  Ne ostavat takaisin omia osakkeitaan.  Kuluttajat eivät lainaa, he maksavat vanhoja velkojaan ja vankistavat säästöjään.

*

Niinpä rahan kiertonopeus on nyt alimmillaan sitten vuoden 1959.

Yhdysvaltain talouksien piirissä toimiva raha kiersi 1960-1990 välisenä aikana kutakuinkin tasaisesti 1,7 – 1,8 –kertaisella vuosivauhdilla

(lähde: The Velocity of Cash and Near Money /M2), 1959-2015 by FED, St Louis Federal Reserve, via Money Morning Staff Research, March 8, 2016)

Pieni piikki ilmeni Reaganin ensimmäisen presidenttikauden aikana 1981-1982 – sen syiden ruotiminen jätettäköön tämän esityksen puitteista toiseen ajankohtaan.

Mutta sitten vuodesta 1992 lähtien – kutakuinkin tarkalleen Clintonin presidenttikauden ajan 1993-2001 kiertonopeus – siis talouden vitaliteetti – kohosi jyrkästi ja saavutti 1990-luvun puolivälissä tason 2,2 jolla se pysytteli vuoden 2002 alkuun saakka.  Sieltä – pienen 2005-2007 kestäneen välinousun – jälkeen se on kutakuinkin lineaarisesti pudonnut nykyiseen, todella alhaiseen tasoon, noin 1,45 kerroin. Lähtötaso 1,8/v. 1960 alitettiin vuonna 2008. 

Linkki FED/MM; (huomioitava että tässä esitetään vain kapea ulottuvuus); https://research.stlouisfed.org/fred2/series/M2V

Mitään merkkejä rahan kiertonopeuden elpymisestä ei ole näkyvissä.  FED:in käyrä osoittaa alas.  Eikä ihmekään, sillä valtavan rahabuustin jälkeen talouden piirissä olevan rahan määrä on siinä määrin röyhähtänyt, että kasvunkin oloissa pelkästään olemassa olevan kiertonopeuden ylläpitäminen edellyttäisi vahvoja kasvulukuja, nykyisestä kituliaasta nyt puhumattakaan.

Rahan ohentuminen ja tarjonnan mestarointi mielettömiin mittoihin on tartuttanut rahan, raha on köyhtynyt, se on saastunut, heikentynyt.  Tavanomaisella taloudellisella aktiviteetilla ei näytä näissä oloissa olevan sijaa eikä elinmahdollisuuksia. 

Rahan eroosio vaivaa Yhdysvaltoja, ja – vielä pahemmin – Eurooppaa.

Eurooppa on saanut Euroskleroosin lisäksi vaivoikseen Euroeroosion – joista viime mainittu jos mikä on ns. itsehankittu tauti.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Mitä, Veikko, olisit mieltä valuuttajärjestelmän muuttamisesta?

http://pekkalampelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2141...

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Ilkka Luoma kirjoittaa myös aiheesta. http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214350-...

Korporaatioiden omistajille ja johtajille tuskin sopii että heidät sivuutettaisiin prosessissa ja raha pistettäisiinkin oikeasti kiertoon luomaan taloudellista toimintaa. Valtiolle oma keskuspankki niin onnistumisen mahdollisuudet kohenevat.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Nykyisen valuuttajärjestelmän näytöt puhuvat puolestaan. Pelkään, että näytöt jatkuvat ja jälki vain pahenee.
Eniten ihmettelen tätä yleistä velttoa välinpitämättömyyttä siihen nähden, millaista puljausta silmiemme edessä tehdään ja nähtävästi jatketaan mahdottomuuksien tappiin asti.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Miten kauan tämä tällainen operaatio voi jatkua?"

Hyvä kysymys jota hitaimmatkin alkavat kohta miettiä jos ehtivät ay-liikkeen haukkumiselta. Hallitus ei tee yhtään mitään ja media kertoo tuttuun tapaansa että kevällä saattaa mahdollisesti näkyä valoa.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Olisko?! Saksalainen journalisti puhuu valtamediasta: me kaikki valehtelemme CIA:n laskuun >>> https://www.youtube.com/watch?v=sGqi-k213eE

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Kovasti on blogistilla synkät näkymät, vaikka Euroalueella talous kasvaa, korot ovat alhaalla vielä useita vuosia ja inflaatio on alle 2 %. Euroalueen talous kasvaa n. 1,5 % tasossa.

Euroalueen talouskasvu on hidasta, mutta suunta on positiivinen. Vakaa. Parinkymmenenvuoden takaisiin talouskasvulukuihin ei tietenkään enää koskaan päästä ja siihen on syynä teollisuuden siirtyminen ns halpatuotantomaihin. Niissä maissa talouskasvu on ollut tämän tuotantosiirtymän johdosta moninkertainen eurooppaan nähden. Niissä maissa talouskasvu ylittää helposti 3-5 % vuositasolla. Tähän ei euroalue koskaan enää pääse. Elämme uutta talouden ajanjaksoa.

Talouskasvun osalta heikoimmin näyttävät pärjäävän sosialistiset ja kommunistiset maat ja Venäjä. Venäjän talouskasvu ja inflaatiomittari ja ruplan kurssi palavat hehkuvan punaisena. Brasilia ja Venezuela ovat Venäjääkin huonomassa asemassa.

Korkotaso juuri näyttää sen missä on suurimmat ongelmat. Nykytaloudessa matala korkotaso tulee vallitseva trendi. Korkea korkotaso osoittaa lähinnä hallitsematonta taloustilannetta. Korkein korko on maissa joissa ei pystytä enää hallitsemaan taloutta kuin kuristamalla korkealla korolla koko talouden kuva.

Argentiinassa, Iranissa, Venezuelassa ja Brasiliassa on yli 15 % korko. Nigeriassa, Venäjällä, Egyptissä ja Turkissa on yli 10 % korkotaso. Samoissa maissa näyttää inflaatio huitelevan yli 10 %. Jos maiden taloudellisia haasteita haluaa tuoda esiin kannattaisi suunnata ajatuksensa näihin maihin ja hakea syitä ongelmiin.

Kiinaan ja Yhdysvaltoihin lainalaisuudet eivät päde niiden talouden erilaisuuden ja suuruuden johdosta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Korkotaso juuri näyttää sen missä on suurimmat ongelmat."

Juu, ei ylikuumene talous euroalueella, työttömät alkavat kyllä ylikuumentua. Ei muuta kuin lisää positiivista pöhinää, kyllä se siitä.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Jarmo Makkonen

Työllisyys voi kohentua vain ostovoiman kasvaessa, ostovoiman kasvusta seurauksena on investointien kasvu. Investointien kasvua syntyy vain alhaisella korkotasolla. Matalan korkotason vaikutukset näkyvät 3-5 vuoden viiveellä. Nyt eurooppa on sen tien alussa.

Korkea korkotaso jäädyttää ostovoiman ja investoinnit joka johtaa työttömyyden kasvuun.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

"Investointien kasvua syntyy vain alhaisella korkotasolla."

Ilkka, näen asian hieman toisin: minulle on syntynyt vaikutelma, että investoinnit - jotka ovat tietenkin muistakin tekijöistä kiinni (ennen kaikkea kysyntä ja sen kestävyys) kuin nimenomaan korkotason mataluudesta. Pikemminkin matalalle ja jopa pakkaselle jumittuva korko heikentää investointivalmiutta: näen, että se vanha fakta, että osa investointihalukkuudesta syntyy juuri sen kautta, että rahoittaja saa pääomalleen koron. Sekä nimelliskoron että reaalikoron. Nollan saa pyytämättäkin, ja siksi osa investointeihin suuntautuvista pääomista kohdistetaan toisaalle, vaikka sitten riskialttiimpiin kohteisiin, mutta joka tapauksessa sellaisiin, joissa tuotto-odotukset nähdään parempina. Monissa tapauksissa varsinainen investoija ja investoinnin rahoittaja ovat yksi ja sama, tai ainakin tavalla tai toisella symbioosissa keskenään.

Puolivuosisataa sitten ainakin niissä piireissä joissa minä toimin, sanottiin ihan suoraan: inflaatio on kaiken terveen taloudellisen toiminnan voiteluaine. Sanoin jo 90-luvulla Lipposelle, ettei se 2 %:n inflaatiotavoite ole mikään ihanne; mitä sitten jos ja kun se "lipsahtaa" alle? Yksi euroekonomian virheistä oli saksalaispreussilainen kahlehtiutuminen kahden prosentin inflaatiotavoitteeseen; paljon aikaisemmin olisi pitänyt nähdä matkan suunta ja alkaa korjaavat ohjausliikkeet. Nollakorko on kuin lentohiekka, kun kerran ajat sinne, niin vaikea on rämpiä takaisin kovalle maalle.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio Vastaus kommenttiin #9

Veikko Huuska

Niin. Investoinnit tehdään oletuksista tulevan kysynnän kasvusta. Investoinnit on helpompi aloittaa matalan korkotason näkymissä. Ei investointipäätöksiä yli yön tehdä.

Nyt rahapolitiikka kertoo, että korkotaso tulee olemaan matala todennäköisesti seuraavat 5 vuotta. Nyt pitää vain odottaa matalan korkotason vaikutusta kysynnän piristymiseen.

Täällä näyttää olevan mielipiteitä rahapolitiikasta ja sen synnyttämästä matalan korkotason vahingollisuudesta.

Miten luulet, että kysyntä ja investoinnit lähtisivät piristymään esim. 5 % korkotasolla. Esimerkkinä vaikka Suomi. Valtion velan korot olisivat 5 mrd euroa vuosi = lisää velkaa korkealla korolla ja veronkiristyksiä.

150 000 asuntolainan kansalainen maksaisi n. 750 € kuukaudessa enemmän korkoja kuin nyt ja sitä lainapääomaakin pitäisi lyhentää. Taitaisi monella perheeltä olla tarvetta käydä lainaneuvotteluissa.

Ostovoima romahtaisi ja kysyntä pysähtyisi seinään. Palkankorotusvaatimukset olisivat jatkuvasti lakkojen voimalla arkipäivää.

Hurlumhei olisi valmis. Kaiken tämän lisäksi jotkut haluaisivat vielä tämän tilanteen pahentamiseksi erota eurosta. Siihen saataisiin päälle vielä 30 % devalvaatio.

Helmikuussa tehdyn erään pamkin kyselyn mukaan selkeä enemmistö suomalaisista, eli 59 prosenttia, ei edelleenkään usko Suomen talouden lähtevän nousuun seuraavan vuoden aikana. Pitäisikö tähän reagoida nostamalla korkotasoa ?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Olen todella pahoillani kun en juuri nyt ehdi tehdä kompaktia juttua tai sellaisen tynkää tästä aiheesta. Komentoin kuitenkin ystävällisesti näin:

Koskaan emme voi tarkastella vain yhtä talouselämän ja talouskasvun komponenttia, joudumme aina huomioimaan ainakin sen ”vastapoolin”, mutta mieluummin vielä laajemmin ”koko kuvan”.

Kun puhumme korosta, puhumme säästöjä kartuttavasta kansalaisesta tai pääomia lainaavasta rahoittajasta – ja vastaavasti velallisesta, joka pelkistäen voi olla kulutukseen keskittyvä tai investointeja tekevä toimija. Toisen tulo on toisen meno.

Investoijan kannalta keskeinen pulma on pelkistäen tämä: koska läntiset yhteiskunnat ovat II Maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuskauden ja sitä seuranneen yleisen vaurastumiskauden tuloksena savuttaneet tietyn kypsyysasteen, niistä on tullut hieman töykeästi sanoen ”valmiita valtioita”.

Elämme tietyllä tapaa sanoen ”valmiissa maailmassa”; tuotannontekijät ja myös tuotannon tulosten kysyntä on laantunut, kovin tarve helpottanut.

Vähenevä rajatuottavuus on pulman nimi.

Ei yksinkertaisesti kannata investoida, koska investoinnin tuottavuus (rajatuottavuus) on alempi kuin aikaisemmin.

Voi sanoa: ennen vanhaan investoijalla oli puolellaan se parempi rajatuottavuus + korkeammat korot (sijoittamalleen pääomalle). (Investointi tuotannolliseen toimintaan, esim. tehtaaseen, on toimijan ja rahoittajan symbioottinen satsaus, harvemmin kukaan toimija täysin omarahoituksella pystyi panemaan fabriikkia pystyyn, siksi näitä joutuu tarkastelemaan kompaktisti). - Mutta nykyisin tämä investointikuvio tökkää kuin töppönen rapaan, koska molemmat ”liukasteet” ovat poissa; sijoittajan korko ja aktorin tuotto-odotukset.

Tuo on iso ongelma.

Toinen ongelma on se, että KUN on ajauduttu tai hakeuduttu erittäin matalien korkojen maailmaan, paluu ”normaalikorkojen aikaan” on vaikea, ellei mahdoton tehtävä. Viittaan vain tuohon mitä – aivan oikein – kerroit kohoavien korkojen ongelmaksi.

Korkojen korotus/kohoaminen ei todellakaan ole ongelmatonta. Se on kuin kellolaite, jota ei voi kääntää takaisin kohden ”normaalikorkoa”. Eikä vähiten siksi, että velkaa on otettu elämän mukavoittamiseksi ja ihan vain ”syömävelkana”, ei niinkään tuottaviin tuotannollisiin investointeihin. Kerran syöty on kerran nautittu – ja so long.

Siinä mielessä nykymaailman velasta ihmeen iso osa on syömävelkaa
(ja toisaalta uhkapelivelkaa finanssimarkkinoilla: siellä velka toimii vain varallisuuksien keskittäjänä).

*

Viittaan tähän Wikipediasta napattuun (kohtuuttoman pitkään) katkelmaan, jolla kuitenkin on mielestäni oma mielenkiintonsa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Talouskasvu

näissä pätkissä keskitytään käsiteparin Investoinnit – velkaantuminen, -suhteeseen ja merkitykseen;

(Loppu on siis Wiki-sitaattia;)

"Pitkän aikavälin talouskasvu on myös taloustieteen tärkeitä kysymyksiä. Huolimatta talouskasvun mittaamisen ongelmista katsotaan BKT:n lisäyksen yleensä nostavan ihmisten elintasoa. Uusklassinen kasvumalli, jonka Robert Solow kehitti 1950-luvulla, oli ensimmäisiä yrityksiä kuvata pitkän aikavälin kasvua analyyttisesti. Solow'n malli olettaa, että maat käyttävät resurssinsa tehokkaasti ja että pääomalla sekä työvoimalla on vähenevä rajatuottavuus. Näistä lähtökohdista mallista saadaan kolme merkittävää ennustetta:

• Pääoman osuuden lisääminen työvoimaan nähden lisää kasvua, koska työntekijät voivat tuottaa enemmän saadessaan paremmat tuotantovälineet.

• Köyhät maat kasvavat nopeammin, koska investoinnit pääomaan tuottavat enemmän kuin rikkaissa maissa.

• Koska pääomalla on VÄHENEVÄ RAJATUOTTAVUUS (korostus VH), saavuttavat maat pisteen, jossa pääoman lisäys ei enää nosta tuottavuutta.

Professori Robert U. Ayres esittää taloudellisen kasvun mallin, joka lähtee liikkeelle Solow’n mallista, mutta laajentaa sitä kolmannella tekijällä, joka on ulkoinen energia yhdistettynä energiatehokkuuteen. Sen voi kääntää suomeksi ulkoisen energian antamaksi hyötytyöksi U (useful work). Vanhastaan on tiedossa energian kulutuksen ja BKT kasvun välinen vahva korrelaatio.

Solow’n malli kirjoitetaan usein exponenttimuotoon Y= A*K^a * L^(1-a), missä a on alle yhden oleva potenssi. Suhteellisista arvoista käytetään pieniä kirjaimia. Ayres lisää tähän kolmannen tulon tekijän ja talouskasvun yhtälöksi tulee Y= A*K^α * L^β *U^1-α-β

Mallia on sovellettu ainakin seitsemän maan tietoihin ja ulotettu tarkastelu pitkiin ajanjaksoihin.

Esimerkiksi USA:n
BKT on kasvanut 100 vuoden kuluessa 20 kertaiseksi,
hyötytyön käyttö 36 kertaiseksi,
pääomat 12 kertaiseksi ja
työvoima 3 kertaiseksi.

*

Investointien laiminlyöminen

Investointi tarkoittaa rahallista panostusta tämän päivän rahaa ja voimavaroja käyttäen, jotta tulevaisuudessa investoinnin tuottaessa olisi enemmän rahaa ja voimavaroja käytettävänä. Talouskasvun kannalta investoinnit ovat erittäin tärkeitä. Investoinnit tulisi kohdentaa tuottavasti eli siten, että ne maksavat itsensä takaisin ja tuottavat voittoakin.

Investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat keskeisellä sijalle tulevien sukupolvien aineellisen hyvinvoinnin varmistamisessa. Lisäksi investoinnit toimivaan infrastruktuuriin ovat tärkeitä kuten investoinnit teollisuuden energia- ja liikenneinfrastruktuuriin. Yhdysvalloissa investointeja infrastruktuuriin on yleisesti laiminlyöty.

Investoinnit vaativat säästöjä, eli säästämisasteen tulisi olla riittävän korkea. Viime vuosina kotitalouksien säästämisaste on ollut Suomessa hyvin matala tai jopa negatiivinen.[ Kotitalouksien säästämisasteessa on ollut Yhdysvalloissa laskeva trendi jo pitkään. Joissain maissa, kuten Kiinassa, säästämisaste on sitä vastoin korkea.

(Tässä kohdin Wikipedia elää vahvasti menneessä ajassa; nykyisinhän pankki luo rahaa velkasopimuksen tehdessään, ei siinä paljon sukanvarsisäästäjiä tarvita, joskin esim. Suomessa yksityisten kansalaisten säästämisellä aiemmin oli aivan ratkaiseva merkitys, nyt säästämisaste on pudonnut, ja mainitusta pankkijärjestelmään liittyvästä syystä sillä ei ole läheskään entistä merkitystä. VH)

Velkaantuneisuus

Velkaantuneisuutta pidetään ongelmana, koska velkataakka vähentää mahdollisuuksia muuhun kulutukseen. Lisäksi velka kasvaa korkoa. Yleensä velkaantuessa oletetaan, että tulevaisuudessa talous tulee olemaan suurempi kuin velanoton hetkellä, eli toisin sanoen talouskasvua oletetaan olevan, koska talouskasvu tekee velan takaisinmaksamisesta helpomman.

Julkisen velan eli kuntien ja valtion velkojen takaisinmaksu saattaa nostaaverotusta, koska se on lähes ainoa tapa maksaa velka pois. (Paitsi että valtiot eivät enää maksa velkojaan takaisin, VH)

Julkista velkaa kasvattavat alijäämäinen valtion budjetti ja alijäämäinen vaihtotase. Yhdysvalloissa sekä valtion budjetti että vaihtotase ovat olleet alijäämäisiä 2000-luvun ajan. Valtion velkaantuminen ei voi jatkua loputtomiin, koska lopulta joko kukaan ei suostu luotottamaan pahasti velkaantunutta valtiota tai kaikki valtion tulot menevat pelkästään velan korkojen maksamiseen.

Kotitalouksien velkaantuminen on kiihtynyt 2000-luvulla.

Velkaantuneisuus vähentää kotitalouden mahdollisuuksia muuhun kulutukseen. Kotitalouksien velka ei voi kasvaa kestävästi kovin paljon nopeammin kuin kotitalouksien tulotason kasvu.

Kotitalouksien velka on tavallisesti kulutusvelkaa eli velkaa, joka ei tuota rahaa jolla se maksaisi itsensä takaisin (engl. non self-liquidating debt) eli yleensä esimerkiksi omaa asuntoa, autoa, sisustamista tai lomamatkaa varten otettua.

*
Tarkemmin ja lisää esimerkiksi perusartikkelista Talouskasvu; https://fi.wikipedia.org/wiki/Talouskasvu

*

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Veikko Huuska

Kiitos vaivannäöstäsi jatkaa enemmänkin filosofista keskustelua aiheesta. Minulle rintamamiestilan asukille ei kyllä vieläkään selvinnyt blogisi viesti.

Näyttää kuitenkin siltä, että sinun mielestäsi EKP:n käyttämät keinot painaa korkotaso alas ja pyrkiä siten samaan aikaan euroalueelle investointeja, kasvua ja kansalaisille ostovoimaa, ovat täysin väärää rahapolitiikkaa ja hulluutta.

Minun kantani on edelleen se, että matala korkotaso antaa mahdollisuuden selvitä tästä eurokriisistä ja estää tavallisten ihmisten ja velkaisen yhteiskunnan joutumasta täydellisen sekasorron ja konkurssien aallon maksumieheksi.

Jokaisen pitäisi omalta kohdaltaan tehdä varallisuutensa stressitesti ja pyrkiä hahmottamaan miten kunkin taloudessa käy, jos yleinen korkotaso nousee esim kolmella prosenttiyksiköllä, työttömyys tai työkyvyttömyys sattuu kohdalle.

Tulkoot sitten ilmoittamaan tänne ovatko matalat korot, maltillinen talouskasvu ja siedettävä ostovoima parempi vaihtoehto kuin korkeat korot, korkea inflaatio, työttömyys ja ulosostot. Sehän siitä syntyisi ilman EKP:n nykyistä rahapolitiikkaa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Minun kantani on edelleen se, että matala korkotaso antaa mahdollisuuden selvitä tästä eurokriisistä"

Näyttääkö siltä, euroa tässä pyritään pelastamaan tuhoamalla talous. Finanssikriisi itsessään on laajempi ilmiö jossa reaalitalous kutistuu kasinotalouden kuplan kasvaessa. Nyt odotetaan vain kuplan puhkeamista EKP:n puhaltaessa 65 miljardilla kuukausittain lisää ilmaa kuplaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset