Suomi ja Petrogradin hävitysaikeet 1919

 

Suomi ja Petrogradin hävitysaikeet 1919

*

Johdanto

LONDON PRESS SUMMARY, toukokuun 28., 1919

The Daily Chronicle sanoo, että Petrogradin romahduksen merkkien uskotaan olevan varmoja, sen jälkeen kun Reuters on ilmoituksessaan kertonut, mitä Liittoutuneet (the Allies) ovat tehneet tuhotakseen Petrogradin ja hävittää nälkään kumousta tukeneet sen jälkeen kun Bolshevikit on häädetty tiehensä.  The Chroniclen Kööpenhaminan kirjeenvaihtaja toteaa, että Petrogradista saapuneet pakolaiset kertovat että paniikki on päässyt vallalle.

Kiinalaiset, lättiläiset ja suomalaiset sotilaat ovat hyökänneet Neuvosto-hallinnon kimppuun ja ovat nykyhallintoa vastaan.

*

Pariisi 3.5.1919

MUUTOSEHDOTUS

Rauhan Sopimuksen

Artikla n:o 1:een

Liittyen Saksan Kolonioihin (Colonic)

Ensinnäkin,

(kyseessä on keskustelupöytäkirja-muistio)

M. PICHON,

sanoi että käsittelypaperin ensimmäinen asia on tarkistaa Saksan kolonioiden kanssa solmittavan Rauhansopimuksen muutosehdotuksen 1. artikla Ranskan diplomaattien ehdotuksesta.  Hän pyysi M. de PEROTTIa selvittämään asiaa.

M. de PERROTTI,

sanoi että Saksan kolonioiden kanssa tehtävän rauhansopimuksen 1. Artikla kuuluu seuraavasti:

Saksa luovuttaa Viidelle Liittoutuneelle ja Yhdistyneille Valloille kaikki oikeudet ja valtuudet sen hallinnassa oleviin ulkomailla sijaitseviin omistuksiin.”  ”- – -”

Mr. LANCING,

tiedusteli mihin titteli Saksan Koloniat perustuu.

M. PINCHON,

sanoi että tällä uudella muotoilulla ei ole mitään ennakkopäätöstä perustanaan.  Hän korosti, että ilmaisun ”Viisi Liittoutunutta ja Yhtynyttä Valtaa” (Five Allied and Associated Powers) täydentäminen katsotaan perusteettomaksi… – –

*

Suomen itsenäisyyden tunnustaminen;

Toisekseen,

M. PICHOW,

sanoi että todettu kysymys koskee Suomen itsenäisyyden tunnustamista.  Kysymys on alistettu Valtioiden Päämiesten Neuvoston käsiteltäväksi.  Täydellinen selonteko käsittelystä on luettavissa liitteestä, jonka on laatinut Mr. HERBERT HOOVER osoitettuna Yhdysvaltain presidentti WILSONILLE. (katso Annax A).

M.LAROCHE,

selvitti että Ranskan hallitus on jo pitkään tunnustanut Suomen itsenäisyyden.  (Aina siihen saakka kun tultiin aikaan,) jona Suomen hallitus on ollut vihollisuuksissa Liittoutuneisiin ja Yhtyneihin Valtoihin ja neuvottelut ovat olleet katkenneina.  Mutta siitä lähtien, kun sovimme Kenraali Mannerheimin hallituksen kanssa neuvottelukosketuksesta, ystävälliset suhteet maidemme välillä ovat vallinneet.  Suomalainen diplomaattinen lähetystöedustus on ollut kosketuksissa Ranskan hallituksen Pariisissa.  Suomen diplomaattinen edustus on lähetetty myös Lontooseen, mutta Iso-Britannia ei ole vielä tunnustanut Suomen itsenäisyyttä.  Ranskan hallitus on toistuvasti esittänyt toivomuksen, että kaikki Liittoutuneet ja Yhtyneet vallat olisivat tunnustaneet Suomen itsenäisyyden.  Niinpä se sydämellisesti tukee Amerikan delegaation esitystä.

M. HARDINGE,

sanoi että hän ei suosita liittymistä Suomen itsenäisyyden tunnistajiin.

M. PIHOW,

lausui, että yleistä tunnustamista ei ole nähty huolimatta Ranskan hallituksen toistuvista kehotuksista tunnustaa Suomen itsenäisyys.

Mr. LANSING,

sanoi että Yhdysvaltojen hallitus tunnustaa Suomen itsenäisyyden sekä sen hallituksen joka tätä nykyä de facto toimii hallituksena (kenraali Mannerheimin hallitus, vh).

LORD HARDINGE,

sanoi että Britannian hallitus on lähiaikoina valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyden.  Se vaikuttaa siltä että on suotavaa tukea kenraali Mannerheimin hallitusta, koska se muodostaa takuun Bolshevikkien ivaasiota vastaan.  Lisäksi Suomen hallitus on äskettäin antanut lupauksen sen valmiudesta karkottaa Saksan agentit Suomesta, ja lisäksi lupauksen osallistua konferenssiin, jossa käsitellään Pohjois-Venäjällä olevien Punaisten Suomalaisten edustajien rinnalla.  Tämä on huomionarvoista, koska nykyinen Suomen hallitus on torjunut tähän saakka eri muodoissaan Liittoutuneiden ja Yhtyneiden Valtojen asiaa koskevat esitykset. 

Lisäksi kaksi huomattavaa myönnytystä on tapahtunut.  Ensinnäkin kysymys Suomen raja-alueista Petsamossa, Etelä-Kuolassa ja Ahvenamaan saaristossa (in Petshenga, Eastern Kola and the Aaland Islands).  Tähän kysymykseen ei ole tarvetta ottaa kantaa välittömästi; mutta kuvaavaa on, että vaatimuksiin joita on esitetty Suomen hallitus vaikuttaisi osoittavan valmiutta rauhankonferenssiin ja tyytymään rajoja koskevaan esitykseen.  

Toinen kysymys liittyy Suomen hallituksen valmiuteen myöntyä antamaan amnestia Punaisille Suomalaisille, jotka ovat taistelleet Liittoutuneiden rinnalla Pohjois-Venäjällä.  Virallista muotoilua tähän kysymykseen liittyvästä välipuheesta ei haluta esittää dokumentissa, jossa tunnustetaan Suomen itsenäisyys; mutta Liittoutuneiden edustajat Helsingissä tulevat informoimaan Suomen hallitusta siitä, tunnustaessaan Suomen itsenäisyyden, heidän hallituksensa tuntevat täyden luottamuksen siitä, että Suomen hallitus tulee osoittamaan liberaalia ja ylevämielistä henkeä Punaisia Suomalaisia kohtaan, ja että se voi parhaiten toteuttaa sen esittämällä Liittoutuneiden kunnioittavat terveiset. 

Yllä olevan ehdon myötä  Iso-Britannia on varsin halukas tunnustamaan Suomen itsenäisyyden.

*

M MAKINO,

ilmoitti että hän on saanut hallitukseltaan ohjeistuksen valmiudesta tunnustaa Suomen itsenäisyys.  Hän ei kuitenkaan voi antaa virallista ilmoitusta tunnustamisesta, mutta hänen henkilökohtainen kantansa on että tunnustamisen on varsin suotavaa, ja että virallinen vahvistus asialle tulee viivytyksittä.  Rajakysymyksiin liittyen hän yhtyi Lordi Hardingen toteamuksiin, nimittäin siihen että Suomen tulisi hyväksyä Pescon konferenssin tuloksena syntynyt esitys

Hän pyysi kuitenkin saada lisätä yhden esityksen.  Hänen lausuntonsa liittyi siihen että kenraali Judenits on yrittänyt järjestää vapaaehtoisia joukkoja, joiden tarkoitus on hyökätä Petrogradissa olevien Bolshevikken armeijoiden kimppuun; mutta Suomen hallitus on asettanut esteitä tälle tielle.  Se on katsonut, että tarkoituksenmukaisimmat suunnat, joista kenraali Judenits voisi hyökätä Petrogradiin ovat Suomen suunnalta, ja jos Suomen hallitus sallisi hänelle vapaat kädet, se voisi suureessa määrin johtaa hänen hyökkäyksensä paikallistumiseen Suomeen ja Bolshevikkien joukkojen vetäytymiseen.  Hän ymmärsi että kenraali Judenits oli konsultoinut ja neuvotellut kenraali Koltshakin ja muiden Venäjällä toimivien anti-bolshevikkipuolueiden kanssa.  Jos hänen tietonsa pitävät paikkansa, hän näkee, että tämä kysymys tulee myös saattaa Suomen hallituksen tietoon.

M PICHOW,

ilmaisi, että Ranskan asema, muihin Liittoutuneisiin ja Yhtyneisiin Valtoihin nähden on erityinen, koska Ranska on jo tunnustanut Suomen itsenäisyyden.  Niinpä Ranska ei voi tässä tilanteessa esittää mitään ylimääräisiä ehtoja alkuperäiseen itsenäisyystunnustukseensa nähden.  Myöskään Ranskan virallisille edustajille Helsingissä ei haluta esittää mitään erityisiä neuvoja välitettäväksi Suomen hallitukselle, viitaten paroni Makinon ja lordi Hardingen edellä esittämiin linjauksiin. 

LORDI HARDINGE,

sanoi että Britannian hallitus on omaksunut näkemyksen, että kenraali Judenitsin toimiin liittyvät kaikki sotilaalliset toimet Petrogradia vastaan Suomesta käsin, muodostaa vakavan vaaran Suomelle, ja etenkin kun hankkeen tulokset ovat varsin spekulativisia (epävarmoja).  Hänen mielipiteensä on että jos hyökkäys Petrogradia vastaan toteutuu, siihen liittyy pyrkimys muotoilla hanke Suurten valtojen politiikan jatkeeksi.  Se ei johtane itsenäisten johtajien lisääntyviin rajattuihin sotatoimiin, sellaisiin kuin kenraali Judenitsin operaatio.

PARONI MAKINO,

ilmoitti että hän ei ole riittävästi informoitu ottaakseen enempiä kantoja peliin.  Hänelle on kerrottu, että kenraali Judenits toimii yhteistyössä amiraali Koltsakin ja muiden tunnettujen anti-bolshevikki-elementtien kanssa.  Niin muodoin kenraali Judenitsin operaatiota ei voida kuvailla rajoitettuna toimenpiteenä.  Hän ei kuitenkaan halua lukittua tähän näkemykseen.  Enemmänkin hän haluaa kiinnittää huomiota seuraamuksiin.  Enemmänkin häntä kiinnostaa kysyä, onko Suomen hallituksella alueellisia vaatimuksia (territorial ambitions) Murmanskin suunnalla ja Petrogradin alueella. 

LORDI HARDINGE,

ajatteli että ministerit menevät aihepiirin ulkopuolelle ja sekaantuvat Venäjän politiikkaan, mikä ei kuulu heidän käsillä olevan mandaattinsa piirissä.  Hänen mielestään kysymyksellä Suomen mahdollisesta hyökkäyksestä Petrogradiin ei ole mitään tekemistä nyt käsiteltävän Suomen itsenäisyyden tunnustamisen kanssa. 

MR. LANSING,

sanoi että hän on kuunnellut keskustelua suuren kiinnostuksen vallassa, ja niin kauan kuin kysymys on käsitellyt tunnustamisen ehtoja, hänen mielestään M. Makinon ehdotus on oikeutetumpi kuin Lordi Hargingen; mutta hän ei kannata kumpaakaan.  Hänen mielestään kansakunta on oikeutettu saamaan itsenäisyytensä tunnustetuksi, ja hallitus on yhtä lailla oikeutettu samaan tunnustus toimia joko de jure tai de facto hallituksena, on aivan oikein, ja eikä ole oikeutettua asettaa selkeälle tunnustukselle enempiä ehtoja etenkään poliittisista syistä.  Hän oli valmis tämän vuoksi tunnustamaan Suomen itsenäisyyden ja sen hallituksen de facto, ilman ehtoja.  Luonnollisesti tunnustamisen jälkeen ja virallisten edustajien sijoittamisen jälkeen olen valmis yhtymään muihin Suuriin Valtoihin, ja edellytän että Suomen hallitus hyväksyy Lordi Hargingen esittämät ehdot. 

M. PICHOW,

sanoi että Ranskan hallitus on valmis yhtymään Mr. Lansingin ehdotuksiin.

LORDI HARDINGE,

sanoi että hän myös on valmis seuraamaan samalla linjalla, ymmärtäen että Ranska ja Yhdysvallat tulevat asettamaan edustuksen Suomeen edellyttäen että Suomi tyytyy rajoihinsa ja takaa amnestian Punaisille Suomalaisille (Red Finns), heti kun viralliset diplomaattiset toimijat on asetettu.

Mr. LANSING,

sanoi että on ymmärrettävää, että kukin kansakunta haluaa toimia itsenäisesti.

LORDI HARDINGE,

hyväksyi.  Hän toivoi tehtävän selväksi, kuitenkin, että Britannian hallituksen myöntämän Suomen itsenäisyyden tunnustukseen voidaan liittää vain kaksi ehtoa, ne jotka hän edellä esitti.  Ei voida hyväksyä lisäehtoja liittyen kenraali Judenitsin operaatioon Petrogradia vastaan.

Hyväksytään

  1. että Yhdysvaltain ja Iso-Britannian hallitukset tulevat tahoillaan tunnustamaan Suomen itsenäisyyden ja de facto hallituksen.

  2. että Suomen itsenäisyyden tunnustamisen jälkeen ja virallisten diplomaattisten edustajien asettamisen jälkeen, Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ranskan hallitukset antavat edustajilleen ohjeet kiirehtiä Suomen hallitusta hyväksymään Rauhan Konferenssin kannanotot jotka koskevat Suomen rajoja.Lisäksi Suomen hallituksen tulee kiirehtiä tukitoimiaan Punaisia Suomalaisia kohtaan, jotka ovat taistelleet Liittoutuneiden rinnalla, ja menetellen liberaalilla ja jalomielisellä tavalla taata heille Amnestia.

  3. että M. Makino tulee olemaan yhteydessä yllä olevien ehtojen suhteen omaan hallitukseensa pyrkien siihen että se päätyisi samankaltaisiin ratkaisuihin.

     

    *

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu