Veikko Huuska

Ruotsissa toimi maailmansodan aikana Neuvostoliiton vakoilukeskittymä

Ruotsissa toimi maailmansodan aikana Neuvostoliiton vakoilukeskittymä

*

Johdando:

Ruotsin Suojelupoliisi Sapo: Venäjän diplomaatit toimivat vakoojina

Jopa kolmannes Venäjän diplomaateista Ruotsissa työskentelee Venäjän sotilas- tai ulkomaantiedustelun laskuun, varoittaa Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo.  Yhtä diplomaattia on käsketty poistumaan, Säpo kertoi torstaina (17.3.) ilmestyneessä vuosikertomuksessaan.  Virallinen perustelu oli, että diplomaatin toiminta ei ollut Wienin diplomaattisuhteita säätelevän kansainvälisen sopimuksen mukaista.

Asiasta kertoi Dagens Nyheter.  Lehden mukaan uusi tieto saattaa selittää sen, miksi Venäjä julisti yhden ruotsalaisdiplomaatin ei-toivotuksi henkilöksi kesällä 2015.  http://www.dn.se/nyheter/sverige/sapo-varnar-for-ryskt-psykologiskt-krig-tiotal-agenter-pa-svensk-mark/

”Yleensä he työskentelevät sotilastiedustelu GRU:lle tai sen siviilivastine SVR:lle”, Säpon raportissa kirjoitetaan Dagens Nyheterin mukaan.  ”Arviolta kolmannes venäläisistä diplomaateista Ruotsissa työskentelee peitetehtävissä.”

Ruotsissa on 37 ihmistä, joille on myönnetty Venäjän diplomaattistatus.  Säpon raportin perusteella tämä tarkoittaa, että lähetystöagentteja on noin tusina.

Lähde: Helsingin Sanomat, pe 18.3.2016.

Päivälleen vuosi sitten, 18.3.2015, DN julkaisi Säpo:n vuotta 2014 koskeneen vuosikertomuksen julkaisun yhteydessä uutisartikkelin: Venäjän vakoilu Ruotsissa.;  http://www.dn.se/nyheter/sverige/sapo-ryskt-spionage-i-sverige/  Jo tuolloin todettiin, että Venäjän vakoilutoiminta on aktivoitunut entisestään Ukrainan tapahtumien tiimoilta, ja että noin kolmannes henkilökunnasta kuuluu tiedusteluväkeen.

DN:n eilinen (17.3.2016) otsikko tiivistää asian:

”Säpo varoittaa Venäjän psykologisesta sodankäynnistä – kymmeniä agentteja Ruotsin maaperällä.”

*

Ei mitään uutta auringon alla

Saarnaajan sanoin voimme Säpo-raporttien perään todeta, että tässäpä ei mitään uutta.

Kuin sattumalta käteeni osui eräs vanhempi paperi, sattuu olemaan peräti 73 vuoden takaa, eli sotavuodelta 1943, - tilanteesta, jolloin Stalingrad oli ratkennut, sodan lopputulos häämötti, ja peli jatkui kovana Euroopan mantereella seuraavaan toukokuuhun saakka.

Aioin ensin tiivistää tuosta paperista kompaktin katsauksen, mutta enpä taida aikapulan vuoksi ehtiä, joten ei auttane muu kuin kirjoittaa se suorana tekstinä tähän, kaikkine ajankohtaan liittyvine krumeluureineen ja kielikukkasineen. 

Olennaista kuitenkin on nähdä, miten aktiivista Neuvostoliiton julkinen, puolijulkinen ja salattu tiedustelu- ja vaikutustoiminta tuolloinkin oli, - ja nimenomaan Ruotsin maaperällä.  Emme tarkalleen pysty määrittelemään, montako agenttia silloin oli työn touhussa, vähintäinkin Dagens Nyheterin raportissaan mainitsemien ”kymmenien” (tiotals) verran, mutta todennäköisemmin sadoittain.

*

Teksti, päivämäärältä 1.9.1943;

Madame Sillenin silkkivyö (1]

Kominternin salajärjestöjen maanalaisesta toiminnasta

Kominterni, Kremlin perustama kaikkialle maailmaan levinnyt järjestö oli salainen trusti, jonka tehtävänä oli bolshevistisen politiikan etujen valvominen.  Seuraava paperi (1943] osoittaa, miten maailma nyt suhtautuu kominternin hajoittamiseen.

(Komintern lakkautettiin 15.5.1943 Stalinin dekreetillä.  Yleensä on nähty, että kommunistista maailmanvallankumousta edistäneen Kominternin lakkauttamisella Stalin halusi rauhoitella maailmansodan liittolaisiaan, erityistesti Franklin D. Rooseveltia ja Winston Churchillia, ja hälventää niitä epäilyjä, joita kohdistui liittolaisponnistuksiin Neuvostoliiton rinnalla, maan, joka julkisesti lietsoi maailmanvallankumousta eri puolilla maailmaa.  https://en.wikipedia.org/wiki/Communist_International  & suomeksi; https://fi.wikipedia.org/wiki/Komintern )

Tapausten sarja muistuttaa lähinnä jännittävää salakuljetusromaania.  Oikeissa jännitysromaaneissa on matkalaukun pohja luonnollisesti kaksinkertainen.  Usein niissä kerrotaan myöskin kummallisista vaatekappaleista, jotka panevat tunnollisimman ja tottuneimmankin tullimiehen pään pyörälle. Tällä kertaa on kysymys silkkivyöstä, josta aikanaan kaikki Euroopan lehdet kirjoittivat laajoja kuvuksia.

*

Salaiset toimistot

Nils Granevall (2], entinen ”Sovjetnytt” –lehden toimittaja oli saanut tehtäväkseen siirtää Moskovasta Tukholmaan melkoisen summan Ruotsin kruunuja.

Ruotsin bolshevikkijohtaja Sillènin (1] rouvalla oli tässä jutussa ratkaiseva osa.  Nils Granevall on myöhemmin tunnustanut, että rahat kuljetettiin vaatteiden alle solmitussa silkkivyössä.

Tämä salakuljetusromaanin lukua muistuttava lyhyt tarina onkin todella kuvaava osa siitä suuresta kirjasta, jossa Kominternin menetelmät ovat muistiin kirjoitettuina. 

Saman Kominternin, joka toukokuun 15 pnä 1943 näennäisesti hajoitettiin.  Tässä on tilaisuus antaa selvä kuva tämän moskovalaisen, koko maailmaan ulottuvan järjestön todellisesta luonteesta.  Alusta alkaen tämä järjestö on ollut hämärä pääesikunta, jossa on suunniteltu ja edistetty Moskovan päätavoitteen, maailmanvallankumouksen toteuttamista.

Maailmassa on kaikkina aikoina ollut salajärjestöjä, jotka ovat työskennelleet aina tilanteen mukaan avoimen liikekilven tai salanimen suojassa.  Jos sitten välitettiin huumausaineita tai käytiin valkoista orjakauppaa, jos oli kysymys alkoholin tai Moskovan bolshevistisen politiikan salakuljetuksesta – aina avattiin ja suljettiin sopivia toimistoja tarpeen mukaan, ja milloin asia vaati, otettiin myöskin silkkivyöt käytäntöön…

*

Peitejärjestöt varalla

Silkkivyön tarinan tapahtumapaikka oli Ruotsi, eikä siinä olekaan mitään ihmeteltävää.  Ruotsi on vielä tänään (1943, VH] ainoa Euroopan maa, jossa kommunistinen puolue häiritsemättä saa jatkaa kiihotustyötään.  Lisäksi tämä ruotsalainen puolue avoimesti tunnustaa Kominternin ohjelman ja työskentelee Kominternin suuntaviivojen mukaan.  Kun kuitenkaan ei tiedetä miten kauan tämä on mahdollista, on varmuudeksi ajoissa järjestetty peitejärjestöjä, joiden toiminta voi jatkua siinäkin tapauksessa, että virallinen puoluejärjestö hajotetaan.

*

”Ystävien Seura”

Kuten maissa, joiden politiikka ei jätä bolshevismille avoimia käsiä, on Ruotsissakin parhaiten menestynyt ns. ”Neuvostoliiton Ystävien Seura”, joka on kuten yleisesti tiedetäänkin Kominternin alaisena toimiva järjestö.

Lisäksi toimii vielä ”Punainen Apu”, jonka päätarkoitus ilmeni selvästi sen asetuttua Ruotsin ”Punaisen Urheiluinternationalen” kanssa vastustamaan Berliinin olympialaisia. 

Kominternin perustama ruotsalaisten ylioppilaiden yllytysjärjestö on nimeltään ”Clartè”. 

Vuonna 1940 perustetiin yhdistys ”Taisteleva Demokratia”.  Sen äänenkannattaja ”Trots Allt” naamioitui niin huolellisesti, että se Suomen talvisodan aikana 1939-1940, jolloin ruotsalaisten myötätunto oli täydelleen suomalaisten puolella, käytti kirjoituksissaan bolshevisminvastaista aineistoa.

*

Päämaja Götebori..

Kominternin pääkeskus Ruotsissa ei suinkaan ole Tukholman lähetystö.  Naislähettiläs Alexandra Kollontay on katsonut sopivammaksi järjestää keskuksen vähän syrjempään.  Götepori tuntui sopivan keskukseksi.  Ja tästä päämajasta johdetaan sitten kaikkia näitä vaarattomalta tuntuvia järjestöjä, joiden tehtävänä on pitää yhteyksiä koko Eurooppaan.

*

… ja Zürich

toinen polttopiste on Zürich , bolshevististen kiihottajien mannermainen keskus, josta 25 vuotta sitten (1917] jo Lenin ja Trotski aloittivat matkansa Kremliin.  Kun sitten Sveitsin viranomaiset 1920-luvun loppupuolella hajoittivat kommunistipuolueen jatkuvien rauhattomuuksien takia perusti opettaja Heinrich Gerteis, joka heti oli ”eronnut” Sveitsin kommunistipuolueesta, ”Neuvostoliiton Ystävien Seuran”. 

Sveitsissä kuten kaikkialla muuallakin on Neuvostoliiton ystävien seura vain suuri salonki, jossa iltapukuinen yleisö teatteriesitysten, musiikin tai tanssin muodossa saa tilaisuuden lujittaa ”sivistyksellisiä yhteyksiä” samoihin neuvotolaisiin ystäviin, joiden suora poliittinen toiminta oli täytynyt keskeyttää.

Näiden ystäväin liittojen rinnalle kohosi vähitellen ”Kansainvälinen Punainen Apu”, tai ”Imperialismin Vastustajain Liitto” tai  ”Siirtomaapainostuksen Vastustajain Liitto” tai ”Sodanvastustajain Liitto”. 

Kominterni on kuin kastemato.  Sen voi katkaista kappaleiksi, mutta jäljelle jää yhtä monta pientä matoa, jotka kaikki jatkavat omaa elämäänsä. 

Jos Kominternia vertaa suureen taloon, on järjestöllä kaikkiaan 16 erilaista ”vuokralaista”.  Eikä näiden irtisanomisesta ole ollut mitään puhetta Kominternin niin sanotun hajoituksen yhteydessä.  Stalin on Rooseveltin vaatimuksesta vain hävittänyt talon nimiluettelon.  Mutta talo kaikkine asukkaineen jatkaa tavanomaista elämäänsä.

*

Pariisi paratiisi

Kun Pariisi vielä oli Moskovan propagandan Euroopan-keskus, vuokrattiin Rue d`Anjoun varrelta suuri talo, jonka oli tarkoitus havainnollistaa Neuvostoliiton taiteen ja tieteen harrastusta.  Talon – la maison de la culture – alakertaan järjestettiin kirjakauppa ja taidemyymälä.  Ylemmissä kerroksissa oli klubihuoneistoja.  Aistikkaassa eteisessä oli kaikenlaisten taidetilaisuuksien ohjelmia.  Teatteria, elokuvia, soitannollisia iltoja – siinä vaaraton julkisivu, jonka taakse todellinen tehtävä saattoi kätkeytyä.

Hollannissa olivat asiat samoin.  Siellä oli ”Ystävien Seuran” lisäksi vielä V.C.O.O (Sivistys-, kehitys- ja urheiluyhdistys), niin sanottu puolueeton nuorisojärjestö, jonka ohjelmaan pääasiassa kuuluivat retket, teatteriesitykset ja tanssitilaisuudet, mutta jonka päätehtävänä oli antifascistisen nuorison yhteisrintaman luominen.

Missä vain Kominterni esiintyy, milloin diplomaattisen edustuksen yhteydessä, mieluummin kuitenkin siitä aivan erillään, väliin suorassa yhteistyössä Intelligence Servicen (Tiedustelupalvelun] kanssa, kuten on tapahtunut Pohjois-Afrikassa, Marokossa, Algeriassa ja Tunisiassa – siellä perustetaan samanaikaisesti ”Ystävien Liittoja”, fascismin ja sodan vastaisia seuroja, imperialismin vastustusyhdistyksiä, työväenapujärjestöjä, ja muita peiteyhdistyksiä.

*

Punainen herttuatar

Vertauskuvallista on sekin, että Beirutissa toimiva ”Neuvostoliiton Ystävien Seura” muutamaa viikkoa ennen Kominternin hajoitusta järjesti neuvostoavun hyväksi suuren hyväntekeväisyysjuhlan, jonka loisteliaana keskipisteenä oli kenraali Catrouxin puolisohttps://en.wikipedia.org/wiki/Georges_Catroux

Kaikkialla pyritään tehoamaan kuuluisilla nimillä ja upeilla seurueilla.  Vasta muutamia vuosia sitten esiintyi Englannin kuninkaan läheinen sukulainen, ”punainen” herttuatar Atholl kaikissa yhdistyksissä, jotka olivat ilmoittaneet tavoitteekseen taistelun fascismia vastaan.  https://en.wikipedia.org/wiki/Duke_of_Atholl >> ”Red Duchess”; https://en.wikipedia.org/wiki/Katharine_Stewart-Murray,_Duchess_of_Atholl

Kominterni on levittänyt kaikkialle maailmaan tukikohtiensa hämähäkinverkon.  Esitettävä kartta osoittaa, miten diplomaattisten edustuksien rinnalle kaikkialla perustettiin laajatoimintaisia tukikohtia, joiden tehtävänä oli saada ”Neuvostoliiton Ystävät” liittymään yhdistykseen.  Kun vuosikymmeniä kestänyt Kremlin työ oli suoritettu loppuun, saattoi Stalin suopesti kynänvedolla hajoittaa Kominternin suojakatoksen.  Mutta hämähäkinverkko, joka oli kutoutunut katoksen suojaan, oli niin hienojakoinen, ettei se enää tarvinnut mitään peittoa.

Stalin on vain pannut Kominternin punaisen kankaan koisuojaan.  Kangas olisi häirinnyt Lontoossa ja Washingtonissa olevien liittolaisten työtä.  Jäljellä on vain rouva Sillénin silkkivyö, jonka avulla edelleenkin salakuljetetaan rahavaroja rajan yli, sillä rahaa tarvitaan punaisen herttuattaren ja Madame Catrouxin tapaisten ylellisten naisten järjestäessä juhlallisuuksia Moskovan hyväksi.

*

Punaisen hämähäkin verkko

Moskova on kutonut kiihotuverkkoja muuallekin kuin Eurooppaan.  Kaikkialle maailmaan on neuvostohallitus perustanut virallisia (suurlähetystöt, lähetystöt ja konsulaatit) ja salaisia (Kominternit, ystävien liitot ja muuten naamioituja) tukikohtia, joista käsin johdetaan bolshevikkien toimeenpanemia ilkitöitä, murhia, kapinoita ja mellakoita.  Oheinen kartta esittää ”bolshevikkipolitiikan tärkeimpien kenttäasemien” jakautumisen.  götepori Ruotsissa ja Zurich Sveitsissä ovat Euroopan keskukset.  San Francisko on Pohjois-, ja Meksiko Etelä-Amerikkaan varten perustettu punaisten salajärjestöjen päämaja.  Itä-Aasiaan ja Australiaan (Sydney), Lähi-Itään (Beirut) ja Afrikkaan (Aleksandria) – kaikkialle on punainen hämähäkki ulottanut verkkonsa.  Englannissa se taas on lähettiläs (Ivan] Maiskin suojaamana pureutunut lujasti kiinni Britanniaan Manchesterissa ja Portsmouthissa.

*

Komintern-järjestö:

Ensinnäkin

Eksekutiivikomitea, jonka muodostavat seuraavat järjestöt:

  1. Kommunistinen nuorisointernationale KIM

  2. Punainen teollisuusinternationale

  3. Punaisten rintamasoturien internationale

  4. Punainen urheiluinternationale

  5. Punainen talonpoikaisinternationale

  6. Punainen naisinternationale

  7. Punainen opettajainternationale

  8. Punainen lapsi-internationale

  9. Kansainvälinen Punainen Apu MOPR

  10. Kansainvälinen Työväenapu (IAH-Meshrabpom)

  11. Kansainvälinen imperialismin vastainen liitto

  12. Kansainvälinen sodan ja fascismin vastainen liitto

  13. Köyhälistön vapaa-ajattelijain internationale

  14. Neuvostoliiton Ystävien Seura

  15. Vallankumouksellisten kirjailijain ja taiteilijain kansainvälinen yhdistys

  16. Merimiesten kansainvälinen yhdistys

Toiseksi:

Kominternin maailmankongressi, 24 ”laillisen” kommunistipuolueen ja 46 laittoman kommunistipuolueen yhtymä:

”Lailliset” kommunistipuolueet: Neuvostoliitto, Algeria, Argentiina, Ulko-Mongolia, Australia, (Belgia), (Tanska), englanti, (Ranska), (Hollanti), Irlanti, Islanti, Kanada, (Luxemburg), Marokko, Meksiko, Uusi Seelanti, (Norja), Palestiina, Filippiinit, Sveitsi, Etelä-Afrikka, Tsungking-Kiina, Yhdysvallat. (+Ruotsi)

Laittomia kommunistipuolueita: Afganistan, Albania, Arabia, Bolivia, Brasilia, Bulgaria, Chile, Kostarica, San Domingo, Ecuador, Egypti, Espanja, Guatelmala, Haiti, Hollannin Intia, Honguras, Irak, Intia, Iran, Intalia, Jugoslavia, Kiina, Kuuba, Kolumbia, Kreikka, Korea, Latvia, Liettua, Mandshuria, Nicaragua, Panama, Paraguai, Peru, Puola, Porto-Rico, Portugal, Romania, Suomi, Salvador, Sveitsi, Taimaa, Tripolis, Turkki, Unkari, Uruguai, Venezuela, Viro.

Lisäksi Moskovassa toimivat osastot: Saksa, Slovakia, Italia, japani, Mandshukuo, Unkari, Puola, Espanja.

 

1.9.1943.

*

Vinjetit ja lisätiedot:

(1] Hugo Sillén (1892-1971) oli Ruotsin kommunistisen puolueen piirissä toiminut poliitikko.  Hän johti 1929 Komintern-suuntautunutta poliittista suuntausta SKP:n (Ruotsin Kommunistisen Puolueen) sisällä.  Puolueen johtaja Karl Kilbom ja enemmistö jäsenkentästä suuntautui enemmän kansalliselle linjalle, ja niin puolueen sisällä käytiin sitkeää puoluetaistelua, jossa osapuolina olivat Sillénarna ja Kilbomarna (Silleniläiset ja Kilmbomilaiset).  Hugo Sillén liittyy suomalaiseen työväenliikkeeseen ja kommunismiin muun muassa sitä kautta, että kun Suomen työväenkapina toukokuussa 1918 lyötiin, Punakaartin viimeinen esikuntapäällikkö Edvard Gylling pakeni Ruotsiin, hänen vastaanottajanaan Tukholmassa toimi Hugo Sillén, jonka luona Gylling myös aluksi majaili.  Sittemmin Sillén järjesti Gyllingille oman asunnon, jossa tämä – tiiviissä yhteistyössä Sillénin kanssa – muotoili niin sanottua ”Pohjoista suunnitelmaa”, eli Pohjolassa eskaloituvaa bolshevikkivallankumouksen seuraavaa vaihetta.  https://en.wikipedia.org/wiki/Hugo_Sill%C3%A9n  https://sv.wikipedia.org/wiki/Hugo_Sill%C3%A9n

Lue lisää; Hugo Sillénin pienoiselämäkerta, josta tässä osa: Svenkt Biografiskt Lexikon;

”Våren 1917 deltog SILLÉN i hungeroroligheterna i Sthlm och följde vänsteroppositionen ut ur socialdemokratin till det nya socialdemokratiska vänsterpartiet som, inspirerat av bolsjevikrevolutionen i Ryssland, anslöt sig till Komintern 1919. Han hade året innan varit en av grundarna av Telegrafverkets trafikpersonalförbund, utsetts till förbundets sekreterare samt till redaktör för dess nystartade tidning Telegrafen. När han nu valdes till förbunds-sekretare och funktionär i det socialdemokratiska (blivande kommunistiska) ungdomsförbundet och slutade sin anställning på Telegrafverket, frånträdde han emellertid sina fackliga uppdrag men kvarstod som redaktör till våren 1920. Fram till 1924 representerade S ungdomsförbundet i det nya partiets arbetsutskott och var verksam i flera sidoorganisationer, bl a Arbetarnas idrottsförbund.

S, som 1919 tagit oreserverad ställning för Komintern, godtog de s k 21 teserna för medlemskap och deltog som ungdomsförbundets representant på dess andra världskongress i Moskva 1920, där han också mötte Lenin. Han drogs därefter in i den kommunistiska rörelsens internationella verksamhet kring de skandinaviska ungdomsförbunden, kommunistiska ung-domsinternationalen och Röda sportinter-nationalen. Trots den politiska position S hade i ungdomsförbundet intog han en förhållandevis tillbakadragen ställning. Hans debattinlägg vid förbundets kongresser var relativt få och rörde huvudsakligen organisation och ekonomi.”

Lähde: https://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=5946

Puoliso; https://www.myheritage.se/photo-1500131_152312721_152312721/title

Vielä uutinen vuodelta 1913; http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=3891&artikel=4815369

Säpon vanhemmista arkistoista löytyvää; http://www.aftonbladet.se/kultur/article11954548.ab

*

(2] Nils Granevall; niukalti tietoja saatavissa.  http://www.bokborsen.se/page-start?maincat=1&issearch=1&screator=Granevall%2C+Nils&extendedsearch=1

Hieman enemmän tietoa löytyy suomalaisesta toimittaja, kirjailija, kääntäjä ja poliitikko Allan Walleniuksesta, joka sisällissodan jälkeen 1918 pakeni Tukholmaan, ja toimi siellä tiiviissä kompositiossa Sillénin, Granvallin ja Gyllingin kanssa:

Allan Kurt Adolf Wallenius, född 13 december 1890 i Dragsfjärd i Egentliga Finland-  död 15 december 1942 i Sovjetunionen, var en finländsk författare, bibliotekarie och journalist. Pseudonymer: Don Q, Per Nelson och Rödgardist.  Efter studier i Helsingfors blev Wallenius biblioteksamanuens i  Åbo. Han vistades som stipendiat på New York Public Library i USA 1915–16. Efter hemkomsten verkade han som socialistisk agitator och ägnade sig även åt folkbildningsarbete. Han debuterade som författare 1917 med diktsamlingen Ord.

Efter finska inbördeskriget tvingades Wallenius att gå i exil och bosatte sig 1919 i Stockholm, där han bland annat medarbetade i Folkets Dagblad Politiken. Han utgav även Trollfiolen (1919), som är ett prosaurval från åren i hemlandet och diktsamlingen Morgonen (1919).

År 1921 utvisades Wallenius från Sverige, sedan han på kungens initiativ åtalats för den under Otto Grimlunds namn publicerade smädeskriften "Mannerheim den blodige" eller "Den vite djävulen"? (1919).

Efter utvisningen bosatte sig Wallenius i Moskva, där han tjänstgjorde vid Tredje internationalen och bland annat var Otto Ville Kuusinens sekreterare. År 1923 blev han ansvarig för Proletkino, ett projekt rörande den proletära filmen och var senare föreståndare för den skandinaviska avdelningen vid Kommunistiska universitetet för västerns minoriteter i Moskva. I mitten av 1930-talet blev han ett offer för den stora utrensningen i Sovjetunionen och dog senare i ett arbetsläger. Han rahabiliterades på 1950-talet.

Lähde: https://sv.wikipedia.org/wiki/Allan_Wallenius

 

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

https://www.youtube.com/watch?v=kKhR9gflK_8

V. 1940 ruotsalaiset mursivat saksalaisten koodit hyökkäystä pelätessään. Sotilastiedustelun kuriiri kuljetti polkupyörällä puretut saksan armeijan johdon viestit yleisesikuntaan.

Sitä ennen hän pistäytyi venäläisten luona...saksalaisille selvisi vasta parin vuoden päästä, että ruotsalaiset lukivat vaivattomasti heidän viestintäänsä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset