Veikko Huuska

Vanhoista käräjätavoista ja oikeuskäsityksistä Ikaalisissa

Vanhoista käräjätavoista Ikaalisissa.  – Suomi100

Käräjäluutia ja moraalinvenyttäjiä – kansan syvien rivien oikeustajun lyhyt historia

*

1880-luvulla kestivät käräjät Ikaalisissa noin 30-33 päivää yhteen mittaan ja juttujen lukumäärä voi olla hyvän joukon toistatuhatta.  Varsinaisia käräjiä istuttiin yhdet syksyllä ja yhdet keväällä.

Vasta viime aikoina on otettu (1960-luvun puolivälissä, vh) käytäntöön tapa istua molemmat käräjät kahdessa osassa, siis syksyllä kaksi ja keväällä kaksi istuntoa.  Käräjien istuntopäivien luku on vanhoista ajoista huomattavasti laskenut, samoin juttujen määrä. 

Noina ”vanhoina hyvinä” aikoina jutut olivat yleensä velkomusasioita, sillä velallinen ei yleensä suorittanut velkojaan ilman tuomiota.  Keskinkertaisissa ja hyvissäkin varoissa olevat tarvitsivat käräjäkutsun ennen kuin maksoivat ja moni antoi jäädä ulosottoonkin.

*

Kunnianloukkausjutut olivat tavattoman yleisiä.  Vallankin naisväki oli asioissa hyvin edustettuina.  Kinasteluissa annetut nimitykset veivät riitapuolet lain eteen.  Useasti kumpikin osapuoli sai sakot sekä tietysti kärsiä kulunsa.  Tämä oli omiaan jonkin verran hillitsemään samantapaisten asiain vetämistä lakitupaan asti.

Viina- ja sahtikrouvit aikaansaivat myös kunnianloukkaus- ja tappeluasioita, jotka johtivat käräjiin.  Niin sanottuja salakapakoitsijoita ja juoppoja yritettiin myös vetää oikeuteen.  Tässä kohden – ja jottei totuus unohtuisi – lainaan Ikaalisten seurakunnan Jämijärven kappelin kappalaisen Wilhelm Carlssonin teoksesta ”Entinen Ikalinen” (1871) seuraavat lauseet:

”Jo vuonna 1706 sanotaan provastikäräjien protokollassa, että juoppous ja viinan krouvaaminen (viimeksi mainittu tietystikin koskee Ikalisten kirkonkylää) siihen aikaan oli aivan liian suuri.  Taas kun Tyrvään provasti Joh. Wegellius vuonna 1713 piti täällä kirkonkäräjiä valitti papisto, että kansa, vaikka se jo lauantaina kokoontuu kirkonkylään, ei tule kirkkoon ennen saarnaa, vaan kuluttaa aikansa kaikessa sopimattomassa ja ylellisessä elämässä, se on juoppoudessa, josta siis nähdään, että Ikalisten kirkonkylä jo 160 vuotta on ollut kirkkoväen pahennukseksi, niin kuin se kauppaloineen valitettavasti on vieläkin.  Jopa tällöin juopumus oli niin pitkälle päässyt, että päihtyneinä kirkkoonki tultiin, vaikka kirkko-kuri tähän aikaan ei suinkaan ollut pilan pidettä.  Protokollassa mainitaan, että talonisäntä Uoti Sikala Vihtiläjärveltä, oli sakotettu 7 taaleria 16 shillinkiä kuparirahaa ”juopumuksesta kirkossa”, minkä sakon suorittamiseksi hän niissä provastinkäräjissä lupasi rakentaa kirkon sakariston alle honkapuista kellarin.  Valmista lupauksesta ei kuitenkaan liene tullut, koska vielä vuonna 1730 ei kellaria kirkossa ollut.”  https://fi.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_Carlsson

*

Asiantila ei suinkaan parantunut myöhemminkään, koska Carlssonin mukaan ”vaikka jalkapuut ja sakotusta viljeltiin, nousi juoppojen luku niin, että vuonna 1885 Ikalisten emäkirkolla oli jo 162 sakotettua eli joka yhdeksäs laillinen mies.  Parkanossa oli 35 ja sama valitus kuuluu maamme muistakin suurista kirkonkylistä, jotta niihin soveltuu tuo vanha sananlasku: ”Kuta likempänä Rooma, sitä lähempänä helvettiä.” – ”

Näin siis kertoo historia.  Muista rikkomuksista ja rikoksista puheenollen esimerkiksi henkirikoksia on entisaikaan ollut verrattain vähän.  Varkausjuttuja ei myöskään ollut paljon, sillä pienemmistä varkauksista ei käräjöity. 

Rauhanhäiritsemisiä oli ja niistä yleensä passitettiin Turkuun.  Lapsenelatusasiat olivat yleisiä.

Käräjien pituutta lisäsi se, että asianomaiset esiintyivät oikeuspaikalla päihtyneinä, sekoittaen ja sotkien ja siten vaikeuttaen asioiden käsittelyä ja saivat täten tarpeettomasti lykkäystä. Käräjien pituutta lisäsi sekin, että lukuisissa tulipaloissa vahinkoa kärsineet saivat viedä asiansa oikeuden eteen.  Palovakuutettuja eivät omaisuudet olleet.  Oikeus arvioi vahingon suuruuden ja korvaus koottiin talo talolta.

Kihlakunnanoikeudessa määrättiin myös karhun, suden ynnä muiden petoeläinten tapporahat.  Vielä on henkilöitä, jotka tavallaan nauttivat käräjöimisestä.  Heillä oli juttuja harva se päivä.  Tuomarit antoivat yleensä kuitenkin ankarat nuhteet niille, jotka toivat turhia asioita oikeuden eteen.

*

Kansan luottamus tuomariin lautamiehiin oli yleensä ehdoton.  Se oli perintönä vanhoista ajoista.  ”Laissa on kansan turva”, oli vanhain sana.  Tämä oli ainakin entisajan lautamiehen käsitys.  Muitakin käsityksiä kuitenkin oli. Tuomarinviran pyhyyteen on kansa aina uskonut, mutta ei aina tuomarien oikeudentuntoon.  Eräiden muistiinpanojen mukaan on vanha kansa kertonut, että joskus tuomarit ottivat vastaan lahjoja.  Olipa uskallettua mennä heidän puheilleen, ellei ensin pistäytynyt kyökin puolella jättämässä sinne juustokääröä tai lampaanreittä.  Mitä lautamiehiin tule, kuvaa ikaalislainen sanontatapa: ”istuvat ku yhyleksän lautamiestä helevetis”, myös eräänlaisen vanhan kansan mielipideilmaisun.

*

Asianajajia käyttivät ennen vain harvat.  Monet esiintyivät jutuissaan itse.  Usein oli kuitenkin käräjöimishalua enemmän kuin taitoa.  Asianajajina eivät esiintyneet tutkinnon suorittaneet lakimiehet vaan sellaisina olivat tuomarien kirjurit ja siltavoudit, jotka olivat kirjoitustaitoisia ja ymmärsivät virallista kieltä.

Kansan oikeuskäsitys ei ole entisaikaan tuominnut sellaisia rikoksia kuin: luvatonta metsästämistä ja kalastamista, viinan polttoa ja myyntiä, puutarhavarkauksia, eikä tarve- ja polttopuiden ottamista lähimmästä metsästä. Näiden – kansan mielestä vähäpätöisten rikkomusten ilmiantamista pidettiin halpamaisena ja syytteeseen asettajaa voitiin jopa vihata ja vainota.  Rikoksen tekijää taas koetettiin avustaa.  Niinpä koetti kansa ehkäistä viranomaisten toimia heidän etsiessään salapolttimoita ja –krouveja.  Milloin he olivat tulossa tarkastusta suorittamaan, kuulutettiin sanaa naapurista toiseen, jotta asianomaiset saattaisivat korjata kapineensa.

*

Sanansyöjää ja valehtelijaa ei kansa ole ennen erikoisemmin ankarasti tuominnut.  Useissa tapauksissa oli pettäminen aivan luvallista.  Kaupoissa – varsinkin hevoskaupoissa oli ostajan velvollisuus katsoa eteensä.  Koko kyläkunta saattoi toisinaan tuntea mielihyvää, jos hevosen ostaja sai tietämättään j myyjän vakuutuksiin luottaen pattijalkaisen tai muuten virheellisen konin.  Pukin lihoja saatettiin myydä lampaan lihana.  Ostaja saattoi myöhemmin todeta, että lampaana ostamansa pukin saparoon olikin neulottu lampaan nahasta tupsu päähän.

Tervakaupoissa osattiin olla kotiinpäin.  Tynnyrin laidat saatettiin talvella jäädyttämällä täyttä muilla aineilla ja keskusta vain täytettiin tervalla.  Tämä oli mahdollista, kun kauppapaikat vaihtelivat. Milloin vietiin tervaa Poriin, milloin taas Kristiinaan ja Kaskisiin, eivätkä myyjät usein nimiänsä ostajalle ilmaisseet. 

Lankunvetäjät saattoivat myös täyttää lankkujen koloja, jäädyttämällä niihin vaikkapa sahanjauhoja ja piimää.  Monia muitakin keinoja käytettiin ostajan petkuttamiseksi ja saattoivat niitä hyvällä omallatunnolla tehdä rehellisimmät ja kunnioitetuimmat miehet.  Siihen olivat osaksi syynä myöskin ostajat, jotka pienenkin vajakantin tähden merkitsivät lankun ”sekuntaksi” ja alensivat hinnan puoleen.

*

Kirjallisia sopimuksia ei vanhaan aikaan tehty yleensä muuta kuin maakaupoissa.  Silloin käytettiin myös todistajia.  Kaupanteossa oli ennen tapana juoda harjakaisia.  Kustannukset suoritti rahan saaja.  (Vielä 1880-luvulla oli kiinnitys harvinaista).

Löydetty tavara katsottiin ennen löytäjän omaisuudeksi, vaikkapa omistajakin olisi ollut tiedossa.

*

Edellä olevassa siis lyhyt väläys entisajan Ikaalisten lain ja oikeuden kentälle.  Lakipykäliä oli ennen niukalti nykyiseen verrattuna.  Lakeja on vahvistettu ja säädetään joka päivä lisää.  Pykäliä ja määräyksiä, lakeja ja asetuksia tulee lisää tuhottomasti.  Niitä olisi tietysti noudatettava jokaisen, sillä ”lain tuntemattomuus ei ole esteenä rankaisemiselle”.  Noudatetaanko määräyksiä ja rangaistaanko niiden rikkomisesta, on taas asia erikseen.

*

*

Lähde:

Tämä kiintoisa katsaus Ikaalisten pitäjän oikeuskäytäntöön menneiden aikojen saatossa on alun perin julkaistu paikallislehti Pohjois-Satakunnassa, jouluaatonaattona 23.2.1966, josta veljeni on sen tunnollisesti jäljentänyt tekstaamalla ruutuvihkoon.  Vahinko vain tekstin laatijan nimeä ei leikekansiossa esiinny, joten joudumme tyytymään tähän täydelliseen tietämättömyyteen.  Jokin alan – siis oikeuskäytännön suorittajan kynästä tämä mitä varmimmin on, mutta emmin ryhtyä arvailemaan. 

Sisältönsä puolesta tämä artikkeli kuvastaa paitsi käytännönnöllisen oikeudenkäytön historiaa, myöskin Suomen kansan syvien rivien käsityksiä siitä, mikä on oikeus ja kohtuus, ainakin paikallisen muistitiedon pohjalta.  Sellaisena tallenteena se ansainnee tulla laajemmankin lukijapiirin tietoon.  Tämä on yksi kuva Suomi100 -kollaasiin.

*

Esitykseen liittyy myös selontekoa Ikaalisten seudun tuomaritoimesta, josta leikkaan tähän seuraavan osuuden:

1600-luvulla ja vielä seuraavallakin vuosisadalla pidettiin käräjiä Kyrön (s.o. Hämeenkyrön ja sen sittemmän kappelin vanhan Ikaalisten alueella, vh) nimismiehentaloissa, Laitilassa ja Tuokkolassa.  Siitä alkaen kun koko entinen Ikaalinen tuli yhdeksi käräjäkunnaksi, on käräjiä pidetty Ikaalisten kylässä tai kauppalassa, jossa nykyisin (1966) käsitellään siis myös hämeenkyröläisten, jämijärveläisten ja viljakkalalaisten käräjäjutut.  Kahden tuomarin virkakaudella on käräjiä istuttu myöskin Kilvakkalan Tuomarlassa (jossa jo runsaan puolensataa vuotta on sijainnut Ikaalisten maineikas Kylpylä, VH].

Täydellistä luetteloa niistä herroista, jotka ovat tuomareina käsitelleet ikaalislaisten asioita, on vaikea saada.  Vuonna 1619 mainitaan tuomarina Axel Kurck (Anolan herra), vuonna 1631 Bengt Oxentjärna, vuonna 1640 Jacop Nilsson, joka sitä ennen oli Kyön nimismiehenä. 

Vuosien 1656-1665 välisenä aikana Matias Lillieholm, seuraavana 1672 asti Daniel Svensson.  Vuonna 1688 Gyllenstolpe, vuonna 1705 Abr. Palèn (mtty), vuonna 1719 Jacop Callin,1722-1732 Claes Detlofsson (sitä ennen todennäköisesti ollut Pirkkalan nimismiehenä). 

Vuonna 1746 Gabriel Thauvonius, vuonna 1770 Joh. Eek, joka asui Tyrvään Rautajoella.

Vuonna 1804 Ax. Reinh. Skalm (asui todennäköisesti Pirkkalassa Haapaniemen kartanossa). 

Sen jälkeen:

Benjamin Wegelius (asui Karkun Kauniaisissa), Josef Lönnblad (asui Pirkkalan Maatialassa), E.A. Hjelt (asui Helsingissä), G.A. Wegelius, Elis Ingman, Ivar Björkvik, Väinö Kannel, joka vuonna 1938 määrättiin Viipurin hovioikeuden presidentiksi, K.H. Arola, B.U. Wallin ja nykyään: oikeusneuvos Martti Rautiala.

*

Hallinnollisella sektorilla vaikuttivat kruununvoudit ja nimismiehet.  Viimeisistä kruununvoudeista Ikaalisista tulkoon mainituksi C.F. Hornborg, Carl Otto Helsingius (senaatin kanslisti ja kamarineuvos, joka asui Kalmaan kartanossa ja jolla tiettävästi on ollut oma ratkaiseva osuutensa Ikaalisten kauppalan perustamisasiassa), C. Palmén, vuodesta 1870 Ivar Ranckén, J.F. Saarioinen ja viimeisenä kruununvoutina Erkki Veneskoski.

Niin kauan kuin Kyrö oli jakamaton ja vielä kauan sen jälkeenkin, oli Kyrö ja myös Ikaalinen, yhtenä nimismiespiirinä.  Nimismiehiä kutsuttiin ennen kruunun käskymiehiksi (befallningsmän, josta sana vallesmanni).  Vasta vuodesta 1727 asiakirjoissa tavataan nimi ”länsman”.  Ensimmäinen sellainen mainitaan 1640 Grells Eskelsson (Reko Eskonpoika). Vuonna 1656 tavataan Hämeenkyrön Laitilassa asunut Anders Jönsson, sen jälkeen Christoffer Enckell, joka 1664 muutti Tuokkolaan.  Tuokkola Hämeenkyrössä mainitaan sen jälkeen myös käräjätalona, samoin kuin Laitila sitä ennen ja sen jälkeenkin. 

Muita nimismiehiä sen jälkeen olivat Engelbr. Staare, Johan Forss, Erik Litander, Favortin, Henrik J. Packalen, C.F. Hornborg, Forsgård, C.J. Savonius, C. Palmén, K.F. Sparfvén, Erkki Veneskoski, K. Virtanen, P. Somiska, ja nykyään (1966) varatuomari Olavi Jääskeläinen.

Ikaalisten nimismiespiiristä lohkaistiin jo ennen 1850-luvun puoliväliä Kankaanpään nimismiespiiri ja 1858 Parkanon nimismiespiiri.

*

- Tämä katsaus siis vuonna 1966 laaditusta artikkelista, jonka kirjoittajaa verhoaa tunnistamattomuus.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset