Veikko Huuska

Kauhukuva: Liberalistinen internationalismi maailman valtiaana

Kauhukuva: Liberalistinen internationalismi maailman valtiaana

Demokratia, rauha ja talouskasvu – kapitalismi, liberalismi, finanssifasismi?

*

Toisen maailmansodan loppuratkaisun sanotaan olleen demokratian voitto totalitaarisista ja aggressiivisista ideologia-vetoisista diktatuureista. 

Tämä ”hyvän” voitto ”pahasta” avasi tien ”demokraattisen kapitalismin” voittokululle eri tahoilla, mutta erityisesti Lännessä ja siihen liittyneissä ja osin kovakouraisestikin liitetyissä maissa.  Viimemainituista kouluesimerkkejä olivat, entiset pahikset ja maailmanpalon aiheuttajat, Saksa läntinen osa talousihmeineen, ja Yhdysvaltain valvonnassa kehitysuralle ohjattu Japani.

Pelkistysten tapaan tämäkin on vain osatotuus, ja sellaisena harvinaisen karkea yleistys.  Sotahistoriasta tiedämme, että ”pahan akselin”, - Saksan, Italian ja Japanin kolmikannan - murskaamisessa kovimman rasituksen kantoi bolshevistinen diktatuuri, Neuvostoliitto, joka ankarin uhrein asettautui neljän suuren voittajavallan pöytiin, ja lopulta suurimpana voittajana - sekä ideologisesti että valtapoliittisesti.

Stalin ja Neuvostoliitto ”demokraattisen kapitalismin” suurimpana puolustajana ja voiton kummisetänä – kieltämättä melko problemaattinen asetelma.  Maailma rakentuu paradoksien ja vastakohtaisuuksien temmellyspolkuna.

*

Toisen maailmansodan raunioilta alkanut jälleenrakennustyö jatkui 1960-luvun kynnyksille asti, ja laajeni fyysisen ympäristön rakentamisesta ”hyvinvointiyhteiskunnan” kehitysprojektina aina 1970-luvu alkuvuosiin saakka.

Tästä Berliinin raunioista ja Hiroshiman tuhkasta käynnistyneestä ja 1970-luvun öljykriiseihin saakka jatkuneesta rekonstruktion kaudesta muodostui ”demokraattisen kapitalismin” hegemoninen 30-vuotinen kulta-aika – siis noin 1945-1975.

Saksalaisen Max Planck –instituutin emeritusjohtajan Wolfgang Streeckin mukaan demokraattisen kapitalismin kolme peruskiveä ovat:

pääoma, palkkatyöläiset ja valtio

Näiden keskinäiseen suhteeseen ja valtion rooliin liittyvät keskeisesti demokratia ja politiikka.

Taustaa; https://fi.wikipedia.org/wiki/Taloussosiologia

Jälleenrakennuksen ja hyvinvointivaltion kukoistuksen kaudella näiden kolmen voiman suhteet säädettiin yhteiskuntasopimuksen puitteissa, lainsäädännön voimin.

Valtion tehtävä oli tyydyttää työn ja pääoman tarpeita ja odotuksia, niitä soveliaalla tavalla paimentaen, kannustaen ja rangaisten.

Tämä valtiollinen ohjaus perustui sosiologiseen oppiin ja empiriaan siitä, miten pääomavirtojen ohjailu ja työvoiman sopeuttaminen markkinoiden tarpeisiin oli mahdollista ja reaalista.

*

Valtiovetoinen yhteiskunnallis-taloudellinen marssi lähti näkemyksestä, jossa voimistuva verotus ja sen tuloksena laajentuvat sosiaalipoliittiset tulonsiirrot toisaalta sekä talouskasvu ja yritysten voitot toisaalta oli mahdollista optimoida jossakin punaisessa ympyrässä niin, että siinä toteutuivat kaikkien edut.  Tämä oli John Maynard Keynesin talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa, ja sen näkyvin edustaja Suomen tutkijapiireissä oli Pekka Kuusi luentoineen ja 60-luvun sosiaalipolitiikka –teoksineen.

Demokraattinen kapitalismi” (Ostettua aikaa.  Demokraattisen kapitalismin lykätty kriisi. Vastapaino, 2015) ei Wolfgang Streeckin mukaan ollut vakaa ja järkkymätön järjestelmä, vaan jatkuvien neuvottelujen, poliittisten kamppailujen ja työmarkkinataistelujen tulos; ei betoninen päämäärä, vaan alituisessa liikkeessä oleva prosessi.  Tässä mielessä se oli nähtävä voimien koitoksen kenttänä, loputtoman yhteiskunnallisen taistelun kehänä.  Siksi ekspansiivisen hyvinvointivaltion luomisprosessi oli dynaaminen ja jatkuva tapahtumasarja, jossa voima kohtasi voiman, ja mitään brezhneviläistyvän neuvostojärjestelmän stagnatiivista pystyynkuolemaa ei ollut havaittavissa. https://en.wikipedia.org/wiki/Wolfgang_Streeck

Yhteiskunnallinen taistelu, jota voidaan pahemmin tosiasioille vääryyttä tekemättä kutsua jatkuvaksi luokkataisteluksi, käytiin siis Lännessä, kun taas nimellisesti luokkataistelun alueena esiintynyt kommunistinen ryhmittymä oli jo ”saavuttanut kuolokohtansa”, tilan, jossa avointa tai pinnanalaista sisäistä taistelua ei tunnettu, koska sitä ei ollut, eikä sellaisen virityksiäkään suvaittu.

*

Demokraattisen kapitalismin kriisi

Prosessien tapaan myös demokraattisen kapitalismin elinkaari alkoi heiketä 1970-luvulla.  Mitä siinä tapahtui?

Voimasuhteet muuttuivat, toisaalta ulkoisten tapahtumien, ja toisaalta konsensuksen edellytysten suhteen.  Pelkistäen voisi sanoa että työn voima heikkeni ja kertautuvien pääomien vahvuus kasvoi.  Elinkeinorakenteen muutos ja suurtyöttömyys tai sen uhka heikensi sosiaalivaltion takana seisovien rivejä.  Mutta erityisesti pääoman ja markkinoiden edustajat – työnantajat ja yritykset – alkoivat epäillä konsensuksen mielekkyyttä. 

Streeckin tulkinnan mukaan pääoma aloitti ”pitkän marssin”, jonka tavoitteena oli vapauttaa talous politiikan ohjauksesta ja avata markkinat uusliberalismin yhteiskuntaopin mukaisesti markkinoiden itsensä, ”näkymättömän käden” tuottaman ohjauksen varaan.

Pääoma ja markkinat eivät enää luottaneet malliin, jossa demokraattiset (kansanvaltaiset) ja poliittiset interventiot talouden alueelle ohjasivat ja rajoittivat pääoman vapaata liikettä ja kasvua.

Vastakkain olivat säätely ja vapaudet; toisaalta kansanvalta ja rahavalta; kolmaalta rahaa edustavien intressipiirien etu kontra kansantalouden ja kansakunnan kollektiivinen etu.

*

Dosentti Ilkka Pirttilä tiivistää tämän prosessin pääpiirteet Streeckin teoksen arviossaan (Yhteiskuntapolitiikka, n:o 1/2016, s. 112-115) huikean terävänä muutoskuvana:

”Streeck näkee, että, nimenomaan pääoman uudet vaatimukset alkoivat muuttaa maailmaa 1970-luvulta lähtien yhä voimallisemmin.  Pääoman odotukset vapaasta kansainvälisestä kaupasta, sijoitusten tuottavuudesta, tuottavasta korkotasosta ja velallisten velanhoidosta olivat vastakkaisia kuin kansalaisten, jotka odottivat valtiolta ja politiikalta vakaata työllisyyttä ja sosiaaliturvaa sekä kohtuullisia korkoja ja velkataakan keventämistä.

Koska pääoman vaatimukset osoittautuivat kansalaisten vaatimuksia voimallisemmiksi, niin alkoi asteittain etenevä hiljainen vallankumous kohti liberaalia ylikansallista maailmaa.

Hyvinvointiyhteiskunnan takaamasta verovaltiosta siirryttiin velkavaltioon ja nyt kehkeytyvään vakauttajavaltioon.” 

https://www.thl.fi/fi/web/yhteiskuntapolitiikka/arkisto/2016_1

*

Miksi ”pääoman vaatimukset osoittautuivat kansalaisten vaatimuksia voimallisemmiksi”?

Miten ihmeessä pääoma sai jo tuolloin – 40 vuotta sitten – niin vahvan aseman, että se pystyi hivuttamalla ja askel askeleelta toteuttamaan pääoman pitkän marssin keskeiset tavoitteet?

Aivan kuten jääkiekossa, myöskin työn ja pääoman ikuisessa taistelussa pelin luonne – ja lopputulos – muotoutuvat osapuolten voimasuhteiden ja voiman hyödyntämisen perusteella.  Pääoman kasvu ja sen voiman lisääntyminen toi etulyöntiä, mutta se ei ollut sittenkään ratkaisevaa.  Työläisten joukkovoima hiipui, ei ainoastaan yksilö ja joukkotasolla, vaan suurpolitiikan rakenteissa. 

Se suurin ja mahtavin [vastavoima], Neuvostoliitto ja sen pyrkimys maailmanvallankumoukseen ja kolmannen maailman haltuunottoon, alkoi heiketä: systeemisten ongelmien lisääntyminen ei voinut olla heijastumasta maailmanmarkkinoilla.  Voima kansanvallan muskeleissa heikentyi.  Pelote ja uhka haalistui; pääoma uskalsi entistä rohkeammin ja jopa röyhkeämmin käydä kiihdytettyyn hyökkäykseen.

Tämä on se suuri fresko kaiken takana, ja itse prosessi eteni dosentti Pirttilän kuvaamana seuraavasti:

Kirjoittajan (Streeck) pääargumentti on se, että valtion [ohentuva ohjaus] muutokset ja siihen liittyvät (selkeytän tekstiä numeroimalla pointit, VH):

finanssikriisi,

fiskaalikriisi ja

talouskasvukriisit

ovat seurausta valtion paniikinomaisista yrityksistä vastata kansainvälisen pääoman vaatimuksiin.

Valtio, demokratia ja politiikka ovat puolustustilassa pääoman hyökkäyksiä vastaan.

Niiden on yhtäällä pakko vastata pääoman vaateisiin, mutta valtio ja poliittiset puolueet eivät voi kokonaan hylätä kansalaisiaan ja äänestäjiään. 

Streeckin mielestä valtioiden kujanjuoksu on edennyt siten, että demokraattisen kapitalismin valtiot ovat yrittänet ensin ohjatun suurinflaation sekä sittemmin valtion velkaantumisen ja yksityisten kansalaisten luotottamisen avulla hankkia uutta rahaa korvaamaan pääomaverotuksen jatkuvan alentamisen tuomat vähenevät verotulot; tällä rahalla ne ovat pyrkineet pitämään sosiaaliturvan ja palkansaajien tuloja edes entisellään.  Näin valtio ja politiikka ostavat aikaa ja lykkäävät kapitalismin lopullista kriisiä aina tuonnemmaksi tuottaen samalla kolme osakriisiä: finanssikriisin, fiskaalikriisin ja kasvukriisit,

joihin niiden on yritettävä vimmatusti hakea ratkaisuja.

Finanssikriisi eli pankkikriisi johtuu Streeckin analyysissa siitä, että liian monet pankit ovat antaneet läntisen maailman kapitalismissa liikaa sekä julkisia että yksityisiä lainoja. Lisääntyneestä luototuksesta tuli pankeille taakka. … Pankit alkoivat vaatia valtiota apuun ja ottamaan riskipitoisia lainasitoumuksia eli ”roskalainoja”.  …

Fiskaalikriisi eli julkisen talouden kriisi on tulosta vuosikymmeniä jatkuneesta julkisen talouden alijäämästä ja sen myötä lisääntyneestä julkisyhteisöjen velkaantumisesta.  Prosessi käynnistyi jo 1970-luvulla, jolloin pääoma käynnisti oman verokapinansa.  …Demokraattisen kapitalismin verotuotto väheni ja budjettialijäämät alkoivat kasvaa.  …suuntaus jatkui… ja syveni pankkikriisin pahenemisen myötä vuodesta 2008 alkaen, kun valtiot yhä enemmän omaa lainanottoaan lisäten vahvistivat rahalaitosten pääomapohjaa ja näin tukivat pankkeja.

Kasvukriisi eli reaalitalouden kriisi näkyy ennen muuta korkeana työttömyytenä; onhan tilastoitu työttömyys – missä ei ole mukana piilotyöttömyyttä – pysytellyt esimerkiksi Euroopan unionin maissa vuodesta 2008 lähtien noin 10 prosentissa. Reaalitalouden kriisi ilmenee myös siinä, että taloudellinen kasvu on demokraattisen kapitalismin maissa pysytellyt 30 vuotta heikkona – keskimääräisen vuosikasvun ollessa yhdessä – kahdessa prosentissa.”

Näin siis Ilkka Pirttilä em. teosarviossaan.

*

Talous vapautuu demokratian ja politiikan kahleista…

Supervaltio ilman demokratiaa = EU

”Kirjoittaja [Streeck] väittää, että kriisinhallinta demokraattisessa kapitalismissa tuottaa vakauttajavaltion.

Hän esittää, että kansallinen velkavaltio on korvautumassa ylikansallisella vakauttajavaltiolla, jossa velkojen hallinta on toki edelleenkin politiikan ytimessä.

Vakauttajavaltion vaiheessa ylikansallinen politiikka vahvistaa otettaan. 

Läntisessä Euroopassa tämä merkitsee sitä, että EU alkaa muodostua supervaltioksi, joka ohjaa vakauttamispolitiikkaa ja syventää uusliberalismia kaikissa unioniin kuuluvissa maissa.

EU haluaa koko unionin tasolla vapauttaa talouden demokratiasta ja politiikasta.

Se asettaa julkiselle taloudelle budjettikattoja ja velkajarruja.  Kirjoittajan mukaan EU alkaa olla ylikansallinen supervaltio, jossa ei vallitse demokratia – vaan medioitunut näennäisdemokratia.

Komissio ja sen sidosryhmien johtajat ja ylimmät asiantuntijat määräävät käytännössä EU:n suunnan.  …

Tämä [EU:n säätäminen] johtaa siihen, että EU-maissa valtion reaalitulot vähenevät vuosi vuodelta, mikä saa aikaan sosiaali- ja terveyspalvelujen supistamista, mutta myös valtion ”harkinnanvaraisten menojen” (mm. valtion tutkimus- ja taidemenot) jatkuvaa karsintaa”, Pirttilä kirjoittaa.

*

Streeck pohtii uusia lääkkeitä talouden elvyttämiseksi.  Hän käy läpi konventionaaliset ja jo käytössä olevat keinot, EKP:n tuottaman virtuaalirahan ja inflaation kasvattamisen nykyisestä stagflaationrajoilla keikkuvasta tilanteesta pääsemiseksi.  Hän kuitenkin tunnistaa näihin keinoihin sisältyvät riskit.

Toinen Streeckin muutosehdotus perustuu D-vitamiinin - eli devalvaation palauttamiseen keinovalikoimaan.

”Kirjoittaja pitää devalvaatiota valtioiden oivallisena keinona parantaa kansallista kilpailukykyään.  Tämä tietenkin edellyttää euromaiden kohdalla sitä, että ne ottavat uudelleen käyttöön omat valuuttansa”. 

D-vitamiinilääkitystään Streeck täsmentää siten, että ”uudistuneessa EU:ssa jäsenvaltioiden oikeus omiin devalvaatioihin ei tulisi olla ehdoton, vaan niitä tulisi koordinoida tavalla tai toisella muiden unionin maiden kanssa”.

Siinäpä sitä kädenvääntöä sitten riittäisi!

*

Kapitalismin voitto demokratiasta

Vaikka nämä nykynäkymin radikaalit ”peruutukset” toteutuisivatkin – siis Euron hajoaminen ja devalvaation paluu – ne vain lykkäisivät suurta kriisiä.

Valintaa demokratian ja kapitalismin välillä ei voi välttää.

Streeckin ”Ostettua aikaa” puhuu sen puolesta, että kapitalismin voitto demokratiasta on todennäköisempi vaihtoehto.

”Kapitalismi ilman demokratiaa ei merkitse totalitaarista valtiota, vaan valtiota, jossa valtio ja politiikka ovat tehneet itsensä jotakuinkin tarpeettomiksi”, Pirttilä tiivistää Streeckin sanoman.

Uusliberalistinen valtion käsittäisi kaksi ydintehtävää, poliisin ja armeijan, eli siis tunnetun yövartijavaltion ulottuvuudet.

Näkökuva tulevaisuuden valtiosta on karsea:

Tällaisella valtiolla olisi aluksi vielä kansallisen valtion muoto, kunnes se globaalin liberalisointiprosessin myötä muodostuisi valtioksi, jossa vallitsisi vain yksi poliittinen oppi, ääriliberalismi.

Kansalaisilta, poliittisilta puolueilta ja (kansallisilta) valtioilta olisi viety kaikki taloudellinen valta, ja tätä kautta niiltä olisi heikennetty ratkaisevasti mahdollisuutta vaikuttaa maailman menoon.”

Voisi sanoa: kansa ilman valtaa, valtio rahan orjana. 

Valtion loppu. 

Kansalaisten määrätön orjuus pääomien mielivallan alla.  Hurja tulevaisuusnäky!

*

Yksi kylmimpiä kuvia

Pääomien ohjaama kansainvälistyminen. 

Liberaalinen internationalismi.

Voisi kyllä määritellä näinkin – kuten eräässä toisessa yhteydessä äskettäin tulin maalailleeksi:

Keskuudessamme on jo nyt ”globaali finanssiliberaali fasismi”. 

Fasismin muodoista levinnein ja tappavin.

Yhdyn heihin, joiden mielestä tämä nykyinen muutossuunta vaatii vastavoiman.  Vahvan vastavoiman.

*

Lopun kuvat ovat omiani, vastaan niistä, ne ovat vain jatkoajatuksia dos. Ilkka Pirttilän huipputärkeään teosesittelyyn.  Kuvaavasti teoksen kirjoittajasta, Wolfgang Streeckistä ei löydy suomenkielistä Wikipedia-artikkelia.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Jokseenkin jokainen Euroopan puolue pohtii Streeckin tavoin lääkkeitä "talouden elvyttämiseksi". Eihän talous mitenkään kuolemaisillaan ole. Joka vuosi tuotetaan tavaroita ja palveluksia jokseenkin saman verran kuin edellisenä vuonna.

Kasvua vain ei ole vuosien 1945–73 malliin. Työttömyys lisääntyy ja työssäkäyvien kiire samoin, koska samalla tuotannon määrällä pitää tuottaa joka vuosi 5–10 % enemmän tuloja hallitsevalle prosentille.

Kaipa sellaisestakin nyhertämisestä jollekulle iloa olisi, että niitä tuloja suunnattaisiin osingoista enemmän mihin tahansa investointeihin.

Viime aikojen huonoin uutinen on kuitenkin se, että uusien autojen rekisteröinti on kääntynyt kasvuun. Jos kuulisin, että sekin raha olisi käytetty fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen kokonaan, pitäisin uutista hyvänä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jari-Pekka,
näen jakolinjat kutakuinkin siten kuin dos. Pirttilän artikkelissa nähdään:

Taistelulinjat;

Demokratia - epädemokratia;
Demokraattinen kapitalismi - Epädemokraattinen finanassimarkkina;

Valtio - Markkinat;
Politiikka - Pääomat;
Työ - Pääoma;

Säätely - Vapaudet;
Ihminen - Raha;
Vaurastuva keskiluokka - Ylirikas 1 %;

Hyvinvointivaltio - Valtioton pääomablokki;
Verollisuus - Verottomuus;

Kansalaisten vaatimukset - Pääomien vaatimukset;

Valtion häviö - Finanssieliitin voitto;
EU:n häviö - Finanssipulauksen voitto;

sivujuoneena mm EU:iin liittyen:
Kansallisvaltio suvereenius - Ylikansallinen supervaltio, joka konttaa sekin kasvottoman finanssien edessä.

Tiivistäen:
Työn tappio Pääomalle;

Työn ja Demokratian selkähäviö Epädemokraattiselle Rahalle.

Näiden jakolinjojen ja asetusten kautta näen että kyse on enemmänkin ihmisten tasa-arvosta ja heidän työnsä hedelmien jaosta. Ei ehkä niinkään jatkuvasta melko mielettömäksi käyneestä reaalitalouden kasvusta. (Virtuaalitaloushan on suorastaan räjähtänyt käsiin).

Käyttäjän LauriViherv kuva
Lauri Vihervä

Tärkeä puheenvuoro! Kiitos asian (ei ikävä kyllä laajasti tiedostettu) esille nostamisesta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Suomi lähti tähän mukaan käsittääkseni -87 kun presidentti Koivisto lopetti Suomen Pankin roolin valtion ensisijaisena rahoittajana ja ensimmäinen yhteisvaluuttakokeilu sekä EU tulivatkin sitten perässä. Ymmärrän hyvin miksi kokoomus lähti tähän peliin mutta on vaikeampi ymmärtää miksi vasemmistopuolueetkin ovat vieläkin täysillä mukana ja jopa kiihdyttäisivät EU integroitumista joka veisi politikoilta valtaa.

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä

Ei ketään oikeasti kiinnosta, mitä tapahtui 30 vuotta sitten.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Harvinaisen typerästi sanottu. Suomi on näiden päätösten takia nykyisessä lamassa ja aika monia kiinnostaa miksi korjaustoimia ei saada aikaan.

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä Vastaus kommenttiin #7

Ei niihin voi vedota, ikivanhoihin asioihin. Merkittävimmät virheet Suomen osalta on tehty kuitenkin 2000- ja 2010-luvuilla. Suomi eli omissa unelmissaan aina viime vuoteen asti, jolloin saatiin viimein uusi hallitus, jolla on mahdollisuuksia ymmärtää, että eurosta pitää olla valmis irrottautumaan.

Merkel & co muuten kävelevät yli.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #10

"Ei niihin voi vedota, ikivanhoihin asioihin."

Tarkoitatko ettei Suomen tarvitse enää noudattaa EU-sopimuksia koska ovat niin vanhoja? Saako Suomen Pankki alkaa painaa seteleitä kun vain tekee uuden päätöksen? Ajatteletko ollenkaan vai heitätkö vain vitsiä?

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä Vastaus kommenttiin #11

Ei tarvitse

Saa alkaa.

Voin tarvittaessa vitsaillakin, mutta olen aika huono siinä.

Muistaakseni itse kannatat ratkaisuna euroeroa, joten mitä tekemistä niillä 30 v. vanhoilla sopimuksilla siinä olisi?

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Kauhukuva? Minusta liberalistinen internationalismi kuulostaa oikein hyvältä. Niin ne mielipiteet voivat mennä ristiin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Joo, hirmuisesti on sloganeja niin avauksessa kuin kommenteissakin. John Stuart Millille ja John Kenneth Galbraithille "liberalismi" ja "sosialismi" olivat melkein synonyymejä, mutta liberaalidemokraatteina tunnetaan niin Kakuei Tanaka kuin Vladimir Zhirinovskikin.

Sanat ovat sanoja. Jamaikalla on kaksipuoluejärjestelmä. Eurooppalaisiin nimiin tottuneita hämmentää, että demaripuolue on People's National Party ja konservatiivipuolue on Jamaica Labour Party.

Jotkut uskovat jopa "normaaliin kasvu-uraan". Taloustiede on uskonto. Yritin tuossa ylempänä puhua konkreettisesta taloudesta. Ainoatakaan ensi vuoden tavaraa tai palvelua ei ole tuotettu ennen tammikuuta. Saamme olla ihan hemmetin tyytyväisiä, jos niitä tuotetaan ensi vuonnakin yhtä paljon kuin valtavan tuotannon vuonna 2006.

Itse en olisi tyytyväinen siihenkään, ellei ensi vuoden tuotantoon sisältyisi ihan pirun paljon v ä h e m m ä n hiilipäästöjä kuin tämän vuoden tuotantoon.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ymmärrän.

Lyön kuitenkin löylyä;
Näen että globaalin ympäristöriskin ohella maailmassa vallitsee nyt tulonjaon keskittymisen ongelma.

Tiivistän sen näin:

Kansainvälisen (Internationale) 4:s säkeistö kertoo olennaisen nykypäivän kansainvälisestä finanssikirnusta:

”On kurjat kunniassaan
raharuhtinaat nuo röyhkeät.
Ei koskaan tee ne itse työtä,
vaan ne työtä ryöstävät.
Varat kansan hankkimat on menneet
kaikki konnain kukkaroon.
Pois kansa velkaansa jo vaatii,
nyt ryöstösaalis tuotakoon.”

(käännös; Otto Ville Kuusinen, Yrjö Sirola, Sulo Wuolijoki)
http://users.skynet.be/martinod/internationale-fi.... *

PS.
Tämä teksti osui silmääni Juhani Suomen teosta Toisinajattelevan tasavaltaa, lukiessani (kirjoitettu pvm 4.4.2013)

https://books.google.fi/books?id=kC9bAwAAQBAJ&pg=P...
*

Talous- ja rahamarkkinoiden vapauttaminen (liberalisointi) oli tapin nyhtäisy, jota on vaikea ehkäpä mahdoton perua. Mutta jotain peruutusliikettä tässä on saatava aikaan. Pian 1 promille tai yksintein 10 henkilöä säätää, mitä maailmassa saa ja täytyy tehdä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Samaa mieltä tuosta tulonjaon keskittymisen ongelmasta tietenkin. Peruutusliikkeet ovat mahdottomia, Lontoon big bang päästi sellaiset voimat irti 1980-luvulla, mutta internationaalisesti voitaisiin epäilemättä asioille jotakin tehdä.

Aika moni äänestäjä kuitenkin ajattelee, että "I have a dream... unelma siitä, että pääsisi Trumpiksi Trumpin paikalle..."

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Kansanrunoudessa kun Ilmarinen on takonut kultaneidon mutta huomaa että sen kylkeävasten on kylmä maata niin kieltää Väinämöinen:
"Vielä kielti Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho
Kullalle kumartamasta,
Hopialle horjumasta,
Vanhan nuorta tahtomasta,
Kaunista käkeämästä."
Väinämöinen iloitsee myös todellisesta rikkaudesta kun taloudellista kasvua tahkonut mystinen sampo on vajonnut muruina mereen suolana*:
"Soata nyt veteh sampo,
Peäh soaren terhenisen,
Nenähän utuisen niemen.
Vain meillä kyntö, meillä kylvö,
Meillä kasvu kaikenlaini."

*Suola oli rautakaudella kultaakin arvokkaampaa.

Antti Jokela

Asioita voi katsoa monilta kanteilta. Pääomat kasautuvat, mutta eivät aivan siten kuin usein kuvitellaan. Ennen teollistumista pääoma oli kiinni perustuotannossa: käytännössä maatalousmaassa. Teollistumisen myötä pääomat siirtyivät tuotantolaitoksiin ja myöhemmin myös palvelutuotantoon. Nyt olemme taas keskellä vallankumousta, jonka seurauksena tulevaisuudessa kaikki ihmiset, laitteet, tavarat ja tieto ovat verkon kautta yhteydessä toisiinsa kaiken aikaa.

Ovatko siis entiset kartanon herrat kaikkien näiden vaiheiden ajan kerryttäneet varallisuuttaan ja omistavatko he nyt paitsi reaali- myös virtuaalimaailmamme? Niin ei näytä käyneen. Ennemminkin pääoma näyttää etsivän parhaita ideoita ja kasautuvan niiden ympärille, ja samalla varallisuus jakautuu uudella tavalla. Uusia miljardöörejä syntyy ja osa entisistä köyhtyy suhteellisesti.

Pääoma on tavallaan apukäsite samalla tavalla kuin markkina ja vaikkapa fysiikan (sähkö/magneetti/painovoima)kenttä. Todellisuudessa niitä ei ole olemassa, vaan kyse on yksittäisten toimijoiden välisistä transaktioista tai partikkeleiden välisistä vuorovaikutuksista, joista syntyy yhteisvaikutus. Jos jokainen transaktio/vuorovaikutus kuvataan vektorilla, niin pääoma/markkina/kenttä on näiden yksittäisten vektoreiden summavektori. Pääomakin on siis vain laskennallinen suure eikä sellainen olio, joka lymyäisi jossain ja punoisi juoniaan työläisten pään menoksi.

Samalla kun kansallisvaltioiden demokraattisten instituutioiden valta vähenee, olemme verkottuneet, voimme kommunikoida ja pääsemme käsiksi tietoon ennen näkemättömällä tavalla. Sen minkä kansalaisina olemme menettäneet, olemme saaneet takaisin muissa rooleissamme (opiskelijoina, työntekijöinä, harrastajina, kuluttajina jne.). Eikö sekin ole demokratiaa?

Muita kommentoijia kompaten suurimmat ongelmat (kuten ilmaston lämpeneminen ja saastuminen) ovat verkottuneessa maailmassa muuttuneet luonteeltaan sellaisiksi, että kansallisvaltiot eivät niitä pysty ratkomaan. Siksi täytyy mennä avoimuuden ja yhteistyön tiellä eteenpäin, eikä taaksepäin, ja unohtaa devalvaatiohaikailut.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Jokelan kirjoitus on kuin päivitettyä Karl Marxia. Marxin mukaanhan pääoma on yhteiskunnallinen suhde ja prosessi; arvoa, joka liikkuu niin, että se tuottaa lisää arvoa.

Lontoon big bangista:

https://en.wikipedia.org/wiki/Big_Bang_(financial_markets)

Antti Jokela

Oho, nyt sinne on täytynyt livahtaa virhe. Unohtakaa koko juttu kunnes tarkistan. :-)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Ennemminkin pääoma näyttää etsivän parhaita ideoita"

Heitä näytille muutama idea minne pääomat ovat todellisuudessa kasautuneet?

Antti Jokela

Tuoreemmista tunnetuista voisi mainita vaikka seuraavia: Apple, Microsoft, Google, Amazon, Netflix, Facebook, Ebay...

Lopetan tuohon, mutta kyllä näitä riittää kaikilta aikakausilta. Perustajat eivät olleet miljardöörejä, mutta nyt ovat.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Olisit vain sanonut pörssiin. EKP tukee pörssejä 65 miljardilla joka kuukausi. Ongelmahan tässä on että reaalitalous sakkaa, työttömyys ja julkiset menot lisääntyy valtion velkaantuessa.

Antti Jokela Vastaus kommenttiin #20

Heh, pörssi on olemassa juuri sitä varten, että ideat saisivat rahaa. Moni noista yrityksistä on vanhempia kuin EKP, vaikka yritinkin valita uudemmasta päästä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #21

"Heh, pörssi on olemassa juuri sitä varten, että ideat saisivat rahaa."

Kaikki mainitsemasi olivat vanhoja ideoita joilla vain tahkotaan rahaa eikä yksikään Suomessa. Kysyinkin siksi ettei tuo raha pyöri reaalitaloudessa mutta finanssitalous pyörii sitäkin kiivaammin. Etkö näe tätä ongelmana?

Antti Jokela Vastaus kommenttiin #22

En ehkä täysin ymmärrä, mitä ajat takaa.

Suomeenkin rahaa on tullut rahaa ideoiden perässä ja häipynytkin sitten, kun parempia ideoita on löytynyt muualta. Mainittakoon vaikka Nokia ja Sonera. Uudempia tapauksia ovat esimerkiksi MySQL, Rovio ja Supercell. Kaikki mainitsemani yritykset toimivat reaalitaloudessa.

Finanssimarkkinoiden sääntely on hyvä esimerkki ongelmasta, johon tarvitaan ylikansallisia ratkaisuja. Pointtini on vain se, että ratkaisujen tulisi viedä eteenpäin eikä taaksepäin.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Hyvä kirjoitus.

Vaikka länsimaissa useimmilla on (ainakin vielä) materiaalisesti varsin hyvät oltavat, yhteiskunnallisessa keskustelussa on tärkeää tuoda esille myös valtapoliittinen näkökulma. Demokratia ei ole itsestäänselvyys, vaikka se siltä voi tuntua.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Bisnes miesten usein käyttämä sanonta on "time is money" tästä sanonnasta innostuneena tehtiin joitainvuosia sitten tulevaisuuteen sijoittuva elokuva "In time" jonka aiheeksi otettiin uusliberaali ideologia. Elokuvassa maailma on kehittynyt meillekkin tuttuun suuntaan nimittäin maailma on jakautunut kahteen luokkaan, on hyvinvoiva rikkaiden luokka joka elää vapaanmiehen elämää teknologisessa yltäkylläisyydessä muurien sisällä ja muut ihmiset asuvat slummeissa muurin ulkopuolella eläen pikavipeillä ja satunnaisilla työkeikoilla. "In time" maailmassa vallitsee suuri epätasa-arvo ja teknolokisen kehityksen pysähtyneisyys. Surullisinta tuossa elokuvassa on että valtioiden tehtävä on kuihtunut turvaamaan rikkaiden varallisuutta ja sen kertymistä minkä takia maailma on mm luopunut talouden valtaa rajoittavista ihmisoikeuksista. Kriitikot kuvaavatkin elokuvaa uusliberaalien märäksi uneksi ja meno onkin kuin futuristisessa Neuvostoliitossa kapitalismista huolimatta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset