Veikko Huuska

Suomalaiset fasistit – marginaalien pellejä vai pelottava uhka?

Suomalaiset fasistit – marginaalien pellejä vai pelottava uhka?

- Erään kuvitellun yhteisön muotokuva -

*

Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet. Kirj. Oula Silvennoinen, Marko Tikka & Aapo Roselius.  WSOY, 2016. Ilmestynyt 4.2.2016.

*

Kirjoittajatrio Silvennoinen-Tikka&Roselius ruotii suomalaista fasismia, käsittelyssä ovat niin henkilöt, aatteet kuin toimintakin.  Tuloksena ei kuitenkaan ole suomalaisen fasismin matrikkeli tai kuka-kukin-oli –teos, vaan jokseenkin poleeminen jyräys, jossa väitetään paljon, näytetään jotain, mutta monessa jäädään ikään kuin mielikuvien ja jopa pelottelun tasolle.

Teoksesta muodostuu Eurooppalaisen kulkutaudin pohjoisen lajitypin paksu historia.

Suomalaisen yhteiskunnan fasismipitoisuuden, - fascisdoituneisuusasteen, määrittelyssä tutkijakolmikko näyttää saavan varsin korkeita pitoisuuksia.

*

Eurooppalainen tauti

Kirjoittajat avaavat fasismin käsitettä ytimekkäästi, ja katsovat suoraan aatteen silmiin, ja näkevät siellä kovan ytimen, joka on tiukka sidos antiliberalismia, ja valistuksen perinnön hylkäävää nationalismia, kansallismielisyyttä joka hyväksyy väkivallan tarkoitusperien saavuttamiseksi.

Näin määritellessään kirjoittajat toistavat useaan kertaan, että ei ollut mitään kansallista, kotikutoista suomalaista fasismia, vaan Suomessa esiintynyt tauti oli osa eurooppalaista, ensimmäisen maailmansodan sotasukupolven kokemuksista ja ymmärryksestä kummunnutta aatetta. 

*

Perinteisesti Suomessa on – etenkin syksyn 1944 jälkeen – vältetty koko aihetta, Suomen ja suomalaisten fascistoidisuuden asteen ja toiminnan kuvausta.

Fasismin peto ei 1945 vetäytynyt rotkojensa rauhaan, vaan elää ja voi hyvin.  Näin sanotaan.  Mutta WW II:n voittajiin lukeutuneelta Neuvosto-bolshevismilta, kansainväliseltä kommunismilta, aika, hallitusvastuu, aaterappio ja julkisuus repi sapelihampaat pois.  Nykyinen suomalainen kommunismi on transitiotilassa, ollut jo pitkään; harva aatteen kantaja pomppaa enää pystyyn ja ylpeänä kertoo olevansa kommunisti.  Jos voittoisalle bolshevismille kävi näin, miksei aika ja historian kivipesu tappanut fasismia?  Tuo ruma häviäjäkö oli sitkeämpi?

Tutkijakolmikko riitauttaa suurimman osan, ”ellei kaikkia suomalaisesta fasismista vallitsevista käsityksistä”. 

”Yksi keskeisimmistä on uskomus, ettei Suomessa varsinaista fasismia olisi oikein ollutkaan, tai että se olisi jäänyt yhteiskuntaelämän marginaaliksi, hieman koomiseksi liikkeeksi, liikkeeksi vailla kannattajia, vaikutuksia ja perintöä”. 

En tosin ole törmännyt tutkimuksiin tai vakavasti otettaviin yhteiskunnallisiin kuvauksiin, joissa olisi esitetty väite Suomesta täysin fasismivapaana alueena, mutta ehkä uraauurtavan tutkimuksen tyyliin kuuluu hieman terästää oman sanoman vaikuttavuutta tällaisella taustan ”tyhjennyksellä”?

Tästä huolimatta kirjoittajat murskaavat tämän määrittelemänsä uskomuksen – tai ainakin yrittävät, väittämällä, ”kuinka fasistisilla liikkeillä oli jäsenmääräänsä suurempi vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan: aatemaailma levisi avoimesti fasististen liikkeiden julkisivun takana ja sai kannatusta ja tukea elinkeino- ja yhteiskuntaelämän keskeisiltä vaikuttajilta”.

Tämä tieto, eli ymmärrys siitä, että suomalaisen fasismin kannattajakunnassa oli mainittujen yhteiskuntaelämän ”yläkerrosten” yliedustus, ei ole mitään uutta.  Kun kannattajakunnassa oli vaikuttajapersoonia, heidän toimestaan liikkeen vaikutus muodostui suuremmaksi, kuin jos heitä ei olisi ollut. 

Sen sijaan kysymys, siitä, miksi aate, jolla oli ”jäsenmääräänsä suurempi vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan” jäi marginaaliin tai jos ei sinne, niin ainakin vaikutustaan pienemmäksi ilmiöksi?  Oliko syynä aatteen ulkopuolisen väen sille osoittama ylenkatse, halveksunta, tuomio, legitimiteetin torjunta, sanalla sanoen se, ettei fasismilla yksinkertaisesti vain ollut luonnollista ja kasvualtista kannatuspotentiaalia Suomen yhteiskunnassa?

*

Suomalaista kommunismia – fasismin rinnalla merkittävintä erillisilmiötä - tutkinut Kimmo Rentola päätyy ”Kenen joukoissa seisot” –teoksessa yksiselitteiseen lopputulokseen: ”Pääasiallinen syy tulosten vähäisyyteen oli tietenkin väestön tuen puuttuminen Suomessa”.  Tuo lause liittyy Neuvostokoulutettujen desanttien toimintaan, mutta pätee kaiken kaikkiaan ”kansainvälisen kommunistisen liikkeen” suomalaisedustajien rooliin historiassamme.

Suomalaisen fasismin vaikutuksen ja tulosten niukkuuden suhteen tutkijat olisivat voineet suorittaa vastaavankaltaisen litviikin ja esittää sen selkokielisesti.  Ehkä halu kohdistui nyt enemmän uhkan hahmotteluun, kuin reaalimaailman saavutusten määrittelyyn.  ”Väestön tuen puuttuminen” on iso juttu, ja monesti sillä todellakin on lopulta se kaikkein suurin vaikutus yhteiskunnan muutosten ohjautumiseen ja muotoutumiseen.

IKL ei huippukaudellaankaan saanut eduskuntaan kuin 14 kansanedustajaa.  Kommunistisiksi mielletyt ryhmittymät sentään kokosivat pääsääntöisesti yli 20 edustajaa ennen maanalaiskautta, enimmillään, liki tuplasti sen verran 1920-luvun alussa, 27 kansanedustajaa. 

*

Ruotsinkielinen venäjänsuomalainen fasismin mannekiini

Suomalaiset fasistit –teosta vaivaa tietynlainen kohotusmentaliteetti, joka ilmenee paitsi tietyissä yksityiskohdissa, myös koko teoksen ”kantavassa” kehyskertomuksessa, eli Venäjän armeijassa kantaupseerina palvelleen Johan Fabritiuksen roolissa.  Tekijät haluavat nähdä että Fabritius ”oli yksi tämän eurooppalaisen sotasukupolven jäsenistä”, sukupolven, jonka keskuudessa eurooppalainen fasismi sikisi ja kehittyi.

Pitkä vuosisata” Ranskan suuresta vallankumouksesta 1789 aina ensimmäisen maailmansodan tykinlaukauksiin 1914 loi perustan yhteiskuntanäylle, jolla torjuttaisiin koko yhteisöä – kansakuntaa – uhkaavaksi uskottu rappio, jota näkyvästi ikään kuin edustivat valistuksen ja liberalismin harhaopit.  Tämän näkemyksen kypsytti ja terävöitti fasismiksi maailmansodan rapaiset juoksuhaudat ja selustan petolliset sivilistit.

Ilmeinen ongelma typologian kannalta on siinä, että Fabritius mitä vähäisimmässä määrin henkilöhistoriansa puolesta saattaa edustaa suomalaista maatiaista sukupolvikokemusta; äidinkieleltään ruotsinkielisenä Venäjän imperialistisen massa-armeijan upseerina, kenraalin poikana ja venäläisen aatelisen puolisona ja keskeiset aikuisvuotensa (aikajänteellä 1910-1917) Venäjällä viettäneenä, hänen kosketuspintansa suomalaiseen kansallistuntoon ja radikaaliin kommunisminvastaiseen taisteluun on epäedustavalla tavalla ohut ja etäinen.

Hän kuuluu minoriteetin minoriteettiin (Venäjällä palvelleiden suomalaisten vähemmistöön), ja sellaisella lähtökohdalla tyypittäminen suomalaisen fasismille taipuisan sukupolven edustajaksi on epäonnistunut yritys.  Fabritiuksen vähälle tai täysin olemattomalle huomiolle jääneen, vuonna 1936 ilmestyneen omaelämäkerrallisen romaanin ”Miehet jotka eivät unohda” (suomeksi 1938) esiinkaivaminen on kuriositeettina eittämättä kiinnostava, mutta saa suhteettoman huomion kirjassa.  Eikö sen jääminen unholaan ole vakuuttavin todiste sen epäedustavuudesta ja vieraudesta Suomessa?

*

”Reilua talonpoikaishuumoria”

Vielä vakavampi kysymysmerkki on painettava tapaan, jolla teoksessa kuvataan suomalaisen fasismin toteutunutta laittomuutta, väkivaltaa: lapun liikkeen toteuttamia muilutuksia.

Suomalaiset fasistit –teoksen tähän mennessä ilmestyneiden arvioiden ja kritiikkien ehkä eniten lainattu kohta liittyy juuri tähän kohtaan.  Epäilemättä senkin vuoksi, että siinä tekijät siteeraavat sitaattien ja nootin voimalla tutkija Jussi Niinistön tekstiä tämän teoksesta ”Lapuan liike. Kuvahistoria kansannoususta 1929-1932” (Nimox, 2003).  Niinistö toimii kuten yleisesti tiedetään nykyisin puolustusministerinä.

Tutkijat Silvennoinen, Tikka & Roselius otsikoivat fasismia ja vähättelyn kulttuuria käsittelevän jakson sitaattimerkinnöin ”Reilua talonpoikaishuumoria”?

Otsikossa ei ole lähdeviitettä, mutta myöhempi tekstiyhteys antaa ymmärtää, että siteerattu määrite liittyy Niinistön teokseen (sivulle 58).  Tuossa kohdassa Niinistöltä ei kuitenkaan löydy tuollaista sitaattia.

Vielä hankalammaksi juttu käy, kun tutkijatrio kirjoittaa Lapuan liikkeen väkivallasta.  Nyt siteeraan sanatarkasti heidän asiaa koskevan kappaleensa (s. 23):

”Lapun liikkeen väkivaltaa on myöhemmin puolusteltu sillä, että liike olisi ehkäissyt kommunistien toimintaa ja ”viidennen kolonnan” syntymistä Suomeen.  Liikkeen väkivaltaisuudet olivat tästä näkökulmasta hyödyllisiä, ja joka tapauksessa perusluonteeltaan harmitonta, reipasta ”talonpoikaishuumoria.”  Luonnehdinta on vähintäänkin kummallinen, koska puhe on sieppauksista, pahoinpitelyistä ja poliittisista murhista.”

Kappale on merkitty lähdeviitteellä 9, joka lähdeluettelon mukaan viittaa Niinistön mainitun teoksen sivulle 58.

*

Kun lukija katsoo Niinistön teoksen sivulle 58, osoittautuu, että kirjoittajia siteeraten heidän siteerauksensa ”on vähintäänkin kummallinen”.

Tutkija Jussi Niinistö kirjoittaa kyseisessä kohdassa sanatarkasti näin:

”Kyyditystoimintaa on sanottu aseettomaksi sissisodaksi.  Se oli suoralinjaisella, diplomatiasta piittaamattomalla talonpoikaisjärjellä perusteltua ja usein vielä juurevalla kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä.  Kun kerran kommunistit halusivat elää sosialistisessa yhteiskunnassa, niin miksei heitä saisi ”auttaa” sellaiseen pääsemisessä?” (”Me teemme mitä tahdomme” –otsikoitu luku, Niinistö emt. s. 58)

Missään ei lue ”Reilua talonpoikaishuumoria”, eikä myöskään ”talonpoikaishuumoria”, eikä sen puoleen siitaatittomia määritteitä, joiden mukaan muilutus oheistoimintoineen olisi jotenkin ”joka tapauksessa perusluonteeltaan harmitonta, reipasta …”

Kun fasismi määritellään kansallismielisyydeksi, joka ottaa keinovalikoimaansa väkivallan, voidaan katsoa että tässä ollaan koko kirjan kannalta ytimen lähellä: eikö silloin siteeraamisen tulisi olla normatiivisesti moitteetonta ja siten tarkkaa? 

Tässä tarkkuudesta on lipsuttu tarkoitushakuisuuden puolelle? 

Tällainen horjahdus heikentää kokonaissuorituksen arvosanaa.  Erheellisen sitatoinnin hedelmät ovat jo alkaneet elää mediassa omaa elämäänsä.

Ilmeinen tarkoitus on kompromettoida Niinistön teosta, muuta motiivia on vaikea keksiä.  Asiaa ei muuta se, että teoksen lopulla, (s. 455) lainataan kyseinen kyydityskohta tarkkaan.

Oivallisia siteerauskohteita Niinistön Lapualaiskuvauksesta olisi ollut tarjolla enemmänkin. 

Muun muassa kohta, jossa kerrotaan miten pääministeri Svinhufvudotti rauhallisesti vastaan tiedon Rötkön ja Pekkalan sieppauksesta”.  Lapualaiset Artturi Vuorimaa ja Kosti-Paavo Eerolainen olivat Helsingin iskujoukon kärjessä siepanneet kansanedustajat Rötkö ja Pekkala Säätytalolta, kesken perustuslakivaliokunnan istunnon – kieltämättä eräs suomalaisen parlamentarismin törkeimmistä loukkauksista, jonka kuultuaan ”Ukko-Pekka” – tuleva tasavallan presidentti ja tunnettu ”oikeustaistelija” – ”nosteli muhkeita kulmakarvojaan ja ihmetteli: - Katoppas noita veitikoita! Vai sinne jo ennättivät! Nepä kerkeävät joka paikkaan!”  (emt. s. 57)

Voisiko tätä perustellusti luonnehtia ”Luumäkeläiseksi tuomarihuumoriksi” vai ”oikeustaistelijan aivopieruksi”

Erona toki on se, että Svinhufvudin tapauksessa tarkastellaan keskeisen aikalaistoimijan toimintatapaa ja siinä ilmenevää mentaliteettia, eikä vuosikymmenten jälkeen kirjoitettua tutkimuksellista ajan meiningin mentaalikuvausta.  Jumittuminen jälkimmäiseen edustaa metahistoriaa, jossa tulkintaklappi alkaa olla jo tosiolevaan nähden melkoinen. 

Syyllistyykö tutkija asennemokaan, jos hän kuvaa menneen ajan tapahtumia silloisten toimijoiden kokemuksellisen todellisuuden käsittein?  Trion mielestä tutkijan virheellinen asenne on selviö, he kirjoittavat: ”..Niinistö ei peittele terroria kohtaan tuntemaansa ihailua”.  Niin tulkinnallinen asia kuin tämä itsessään onkin, se tietysti on tutkijoiden ”suora syöttö median lapaan”.  Nykyään.

Joku lehti riensikin heti paheksumaan, että tuollaiseen kardinaalivirheeseen syyllistynyt henkilö toimii nytten (huomaa aktuelli muoti-ilmaisu!) Suomen tasavallan puolustusministerinä.

*

Kommunismin uhka

”Neuvostokommunismin uhasta tehtiin Suomessa 1920-luvulla uskonnollinen opinkappale”, kirjoittajat maalailevat.  Mihin argumentteihin tämä maksiimi perustuu, tutkijat eivät tarkenna. 

He korostavat valvontaviranomaisten verkostoja, joiden läpi eivät kovin isot kalat enää uineet.  Tämä pitää paikkansa, mutta jatko on hieman tulkinnanvaraisempaa:

”Silti kommunismin vaaraa pidettiin jatkuvasti esillä ja sen uskottiin uhkaavan koko yhteiskuntajärjestystä.  Epäsuhta kommunismin todellisen vaikutusvallan ja sitä vastaan liikekannalle pantujen voimien välillä osoittaa, että kysymys ei ollut vain ulkopoliittisesta uhasta.  Kysymys oli myös sisäpoliittisesta uhasta”. 

Kirjoittajat katsovat, että ”erityisesti kansallismielisten radikaaleimmalle, fasistiselle osalle kommunismi oli hyvä vihollinen”, joka tarjosi keppihevosen omien tavoitteiden nostolle.  ”Ellei kommunisteja olisi oikeasti ollut olemassa, heidät olisi pitänyt keksiä”. 

Tässä tutkijat nähdäkseni sortuvat etsimään nauloja, sen jälkeen kun ovat itse ottaneet vasaran käteensä.

Pitäisikö todeta: Ellei fasisteja olisi oikeasti ollut olemassa, heidät olisi pitänyt keksiä. ?

Eiköhän kommunistit ja kansainvälisen kommunismin uhka ollut enimmälle osalle suomalaisia aivan todellinen, vakava ja toimenpiteitä aiheuttava uhka.  Jos se tarjosi radikaalivähemmistöille tekosyyn terävöittää otteitaan, niin sekin pitänee paikkansa.  Mutta jos tällä pyritään todistelemaan, että ”oli pieni ihme, että kommunismi Suomessa ylipäänsä säilyi hengissä, niin moneen otteeseen ja niin monella tavalla valkoinen Suomi ampui tätä kärpästä tykillä” (vahvennus VH:n], niin mittasuhteiden arviossa mennään pieleen.  Kommunismilla oli oma kasvualustansa, ja sitä eivät valvonta- ja sortotoimet suinkaan poistaneet, pikemminkin päinvastoin.  Näin minä olen kommunismin tutkijana ja kommunistien keskellä eläneenä, asian ymmärtänyt.

Miten tämä stemmaa kokonaisuuteen?

 

Jos 1918 maahan ja vankileireille ja maanpakoon lyöty liike saa takaa-ajettuna 27 kansanedustajaa, ja on silti "kärpänen", niin mitä sitten on valtiojärjestyksen eräänalaisena käenpoikana, suojattina ja rinnakkaisrakenteena oleva aate ja sen kellokaspuolue, joka saa parhaimmassa iskussaan 14 kansanedustajaa, keskeinen uhkako?

*

Suomalaiset fasistit –teoksen kirjoittajat painottavat vahvasti, ettei ollut mitään kansallista suomalaista erillistä fasismia, vaan täkäläinen ilmentymä oli elimellinen osa eurooppalaista aateliikettä.

[Tietyllä tavalla tässä tulee dèjá-vu -kokemus (entiselämys); Suomen erillissota - ei-erillissota -vääntö!]

Yhtäläisyysmerkkien kovin totinen vetäminen Italian ja Saksan sotasukupolvikokemuksiin vievät hieman hakoteille.  Suomessa – toisin kuin natsismi-fasismin isäntämaissa, valkoinen rintama edusti voittajia  Suomessa; fasismi esiintyi ja nousi vuoden 1918 voittajien riveissä, valtiollisen establishmentin ja järjestelmän sisältä.  Se oli osa virallista valtiollista valtaa, se ilmestyi vallan kamareihin, eikä joutunut tunkeutumaan ja kaappaaman asemia sieltä.  Kytkentöjä kansainväliseen liikehdintään ohentaa myös perisuomalainen sisäänpäinlämpiävyys, maantieteellinen ja kielellinen etäisyys, suorien henkilö- ja järjestöyhteyksien puute tai satunnaisuus.  Ei Suomen fasismi missään Euroopan valtavirrassa toiminut, eihän sillä ollut ainuttakaan oikeasti hovi-kelpoista natsia Saksan suuntaan; kovin kotikutoista, maalaista, humalahakuista, suppeaa, ja Neuvostoliiton/Venäjän suuriruhtinaskunta-asemaan ja naapuruuteen liittyviä fobioita ja vastenmielisyyksiä ylettömiin korostanutta, kerta kaikkiaan nurkkakuntaista hommaa.

Suomalainen fasismi eroaa suomalaisen kommunismin kasvustosta myös sikäli, että maan ulkopuolelta tuleva rahoitus fasisteille oli vähäistä, ulkomainen koulutus (vertaa Lenin-koulu, punaupseerikoulut, yms.) olematonta, ulkoa ohjaillusta maanalaisesta työstä puhumattakaan [vert. OWK Kominternissa].  Viimemainittua esiintyi pääasiassa välirauhansopimuksen jälkeen 1944, kun koko fasistien korttitalon perusta oli maailmansodan ja Suomen rintaman ratkaisujen johdosta romahtanut.

*

Missä peto?

Fasistit – jos kutka – ovat ”kuviteltu yhteisö”.  Ja sillä keksityt perinteet.

Lue lisää:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvitteellinen_yhteis%C3%B6

https://fi.wikipedia.org/wiki/Benedict_Anderson

Sitä he ovat aatetta ulkopuolelta tarkastelevien politiikan mikrobiologien näkökannalta, mutta mitä suurimmassa määrin myös aatteen nuotiopiiriin kokoontuneiden kannalta.  Kasvoton kansa, anonyymi, pelottavakin.

Mutta mikä on suomalaisen post-maailmansotien kauden näkyvin suomalainen fasisti, antaisiko sellaisen nimeäminen ja hahmottaminen näkökulmaa, mittasuhteita, aiheeseen?  Onko se Pekka Siitoin kertomassa koppalakissaan ja ylähuuliviiksissään: ”Minä olen rasisti, natsisti ja fasisti”?

Jos ja kun WW I:n tappiollejääneet (poislukien suomalaiset voittoisat valkoiset?) veteraanit olivat 1920- ja 1930-lukujen fasistien ydinjoukko, niin ovatko nykypäivän fasistien ponkaisulankut 1990-luvun lamaveteraanien kokemuksissa, heidän kokemassaan pettymyksessä ja kärsimyksissään?

Muodostaako nykyinen finanssikriisin ja stagnatiivisen yhteiskuntajärjestyksen sorretut ja solvaistut sen joukon, jonka sukupolvikokemuksesta siitetään uuden fasismin todellinen nousu? Mutta mikä on nykyuhka, sisäinen vihollinen, joka itsenäisyyden alussa oli eittämättä bolshevismi, imperialistinen maailmanvallankumoukseen kärkkyvä kansainvälinen kommunistinen työväenliike?  Onko mitään vastaavaa olemassa tai nousemassa; onko fasismi liike, joka itse synnyttää oman isänsä ja äitinsä?  Vai onko vihollinen Tornionjoen sillan yli kävelevä ja älykännykkäänsä räpläävä, luku- ja kirjoitustaidoton irakilainen?

*

”Tyrmäävää tehokuutta” – finanssiliberalismin uhkat

Kirjoittajat yltyvät teoksen loppusivuilla varsinaiseen credoon, ylistysvirteen, jonka kaltaisia harvoin kuulee tai näkee.

He kirjoittavat:

”Fasistinen yhteiskuntaoppi osoittautui kelvottomaksi.  Maailmanlaajuiseksi laajentunut valtioiden välinen kilpailu tehokkuudesta, suorituskyvystä ja vakaudesta on entisestään alleviivannut vapaan talouden ja oikeusvaltion yhdistelmän tyrmäävää tehokkuutta kaikkiin kilpailijoihinsa nähden.”

Kun kuka tahansa tänään katsoo ympärilleen ja havainnoi kirkkain silmin (ilman värilaseja) maailman menoa, niin harvanpa kantti taitaa juuri nyt riittää tuollaiseen korkeakiitoon.  ”Tehokkuus, suorituskyky ja vakaus”. 

Mitä nykyhetken liberalismi tarjoaa meille?  Globaalia talouden diktatuuria.  Finanssien kauttaallistumista, totaalista velkataloutta ja megalomaanista riskipeliä rahoilla, jotka eivät ole kenenkään, mutta voitot joidenkin harvojen, tappiot koko Euroopan tai maailman ihmisten riesa.

*

”Kaikkivoipa valtio” kontra ”Kaikkivoipa finanssi”

Trio kirjoittaa:

Suomalaistenkin fasistien toistelema vaatimus ”yhteisetu yksilön edun edelle” vaikutti päällisin puolin viattomalta, mutta kun se yhdistettiin demokratian ja lain suojan purkamiseen, sen takana vaani kaikkivoipa valtio.” …

Kansallissosialistien saksalaiset äänestäjät tuskin äänestivät sodan ja Auschwitzin puolesta”, he tykittävät.

Tämä alkaa olla jo aika poleemista tekstiä. 

Sama kuin kuka tahansa kirjoittaisi nykyhetkestä:

””Talouden vapauksia” kannattavat suomalaiset äänestäjät tuskin äänestivät Kreikan apupaketin, 2008 finanssiromahduksen, säkölinjojen ja muun Suomen infran yksityistämisen, pakolaisvirtojen, Afganistanin-Irakin-Syyrian-Libyan etc. pommitusten ja Syyrian 400.000 kuolleen puolesta”. 

Nämä kuitenkin ovat yhtä elimellisesti osia ja seurauksia finanssiliberalismista, sen edunvalvonnasta, systeemisekoiluista ja niistä kalleista hinnoista, jotka kansalaiset joutuvat maksamaan salliessaan tällaisen ”fasismin” juhlia, tällä kertaa.  Fasismi, sikäli kuin se on, ja sen muotoja halutaan nähdä, esiintyy tänään juuri suurimpien globaalien vapauksien muodossa, irvikuvanaan ja rumana seurauksena kaikesta siitä hyvään ja parhaaseen pyrkivästä ajattelusta, jota keskivirran reunamilla, kohtuuden tuolla puolen, toimivat ääriaktiviteetit kieltämättä edustavat.

Heidän (kansallissosialistien saksalaisten äänestäjien) erehdyksensä oli antaa tukensa liikkeelle, jonka aikomuksena oli tehdä selvä demokratiasta, parlamentarismista ja oikeusvaltiosta niin pian kuin mahdollista.  Näiden pidäkkeiden murtaminen avasi tien terroriin, sotaan ja kansanmurhaan”, päättelevät tutkijatrion jäsenet.

Yhtälailla minä voin tässä kirjoittaa:

Heidän (finanssivapauksia kannattavien suomalaisten äänestäjien) erehdyksenä oli antaa tukensa liikkeelle, jonka aikomuksena oli tehdä selvä demokratiasta, parlamentarismista ja oikeusvaltiosta niin pian kuin mahdollista.  Näiden pidäkkeiden murtaminen avasi tien finanssipeliin, keinottelusotaan ja kansantalouksien murhaan.”

Ne, talouden vapaudet, ”tekivät selvändemokratiasta, parlamentarismista ja oikeusvaltiosta.

*

”Uutta sarastusta kohti”

Mikäpä muu on ollut finanssiliberalistisen fasismin kootun voiman tärkein hyökkäyskohde?  Juuri demokratia, parlamentarismi ja oikeusvaltio.  Mitä globaalit keinottelijat ja imurit, TTIP:ien ja NAFTA:in laatijat, velallistajat ja reaalitalouden tuhoajat muuta ovat tehneet, kuin murtaneet ja syrjäyttäneet kansalliset kansanvallan peruslinnakkeet, systeemisen kansalaistahdon kanavoitumisen keinot, - demokratia, parlamentarismi ja oikeusvaltio - murskanneet ne alas ja pitävät pilkkanaan laillisuusyhteiskunnan kirjoitettuja ja kirjoittamattomia lakeja. 

Mehän näemme sen ympärillämme joka päivä: ei meidän tarvitse maalailla maisemakuvia siitä, miten fasismin rumat kasvot kohoavat taivaanrannan takaa horisontin tummenevassa kajossa.

Meillä on jo kaikkivoipa finanssi.  Meillä on jo kaikkivoipa Iso Raha.  Meillä on jo epäparlamentaarinen, epädemokraattinen, keskeiset lait naurunalaiseksi tekevä finanssiliberaali fasismi.  Ei sillä tarvitse pelotella, että sellainen ”musta sarastus” tulee, hei, se on jo täällä!

Fasismi ilman naamiota.

*

”Tyrmäävää tehokkuutta”

Ylistetty finanssiliberalismi, ”vapaan talouden” valtakunta, on ylivertaisesti vaarallisempi ja tuhoavampi imuri kuin niin sanottu fasismi.  -  Ellei tämä sitten ole finanssifasimia. Mutta valitettavasti menneeseen tolppajuurin kiinnittyneet historioitsijat eivät näytä tuntevan tämän päivän valtavirtaista ilmiötä.

Osoittaako tämä villinä rehottava finanssiliberalismi jollain tavoin ”tyrmäävää tehokkuutta”?  Missä mielessä?  Tulojen ja varallisuuden keskittymisessä!  Tulojen separoimisessa muutamien harvojen ”rännimiesten” haltuun.  Miten käy niiden 99:n prosentin?  Siis meidän?

Tässä vaiheessa menetin malttini ja tempaisin paksun raamatun nurkkaan, jonne se saa jäädä räävittömään asentoon joksikin aikaa.

Jos joku näkee fasistisen yhteiskuntaopin epäonnistuneeksi ja mustalla reunuksella merkatuksi, niin mitä erinomaista siinä on?  Niinhän valtava enemmistö ihmisistä näkee, ihan luontojaan.  Ei siihen kovin paljon erityisosaamista tarvita.

Mutta tuohon johtopäätökseen tulleena ei kovinkaan moni kaipaa jonkin muun yhteiskuntaopin, kuten nyt tällaisen rosvofinanssiaalisen tupenrapinatalouden ylistämistä.

*

Kirjoittajien jossain määrin apokalyptisten tulevaisuusnäkyjen tehoa hieman syö se, että siinä vaiheessa kun vakava fasismintutkimus harhautuu huumorin typologioiden kuurnimiseen, aletaan olla kaukana ytimestä.

Veijo Meri sanoi (tähän tapaan), että se mikä etäältä katsottuna on komediaa, on kohteen kannalta tragediaa.  Henkisen etäisyyden päästä katsottuna puolihumalaisen muiluttajan mielestä punikin istuttaminen kusiaispesään on voinut tuntua tosi hyvältä vitsiltä: ”kusessa ollaan, sanoi Lapuan punikki, kun kusiaispesässä istui”.

Vaikka vakavissaan olenkin, joskin vain puolitosikko, lainaan Veijo Merta pätkän tähän:

”Hauskuttajat ovat asia erikseen.  He eivät kirjoita tosissaan, eivät siksi, että he kykenevät kirjoittamaan leikillään, vaan siksi että he eivät pysty kirjoittamaan tosissaan, heille ei ole mikään totta tai kaikki on totta, se on sama asia.  Paha harhaluulo on käsitys, että tragedian epäonnistuminen olisi huumoria.  Huumoria on sataprosenttisesti onnistunut murhenäytelmä.  Kun ihminen on arka ja heikko ja huono juoksemaan ja siitä huolimatta häntä pahoinpidellään ja ajetaan takaa, se on huumoria (Chaplin).”  Lähde: Veijo Meri: Kaksitoista artikkelia; Huumorista ja humoristeista. Otava, 1967. s. 11.

*

Peruskartoitus, mutta ei enempää

Suomalaiset fasistit –teos on tärkeä ja ehdottoman mielenkiintoinen, hyvin ja vetävästi kirjoitettu aihealueen suomenkielinen peruskartoitus, joka kantaa edelläkävijän rasituksia, mutta taatusti on jo syntyessään kivi, jota ei voi kiertää, vaan jonka päälle ja rinnalle jatkossa rakentuu tarkentavaa ja syventävää tutkimusta. 

Ruotsiksi 1991 Schildtsin julkaisemana ilmestynyt Henrik Ekbergin perustutkimus Fuhrers trogna följeslagare.  Den finländska nazismen 1932-1944 tulisi saada suomeksi, vihdoinkin.  On syytä huomata, että Ekberg nimenomaisesti tutki suomalaista natsismia, - eikä fasismia -, mikä mielestäni onkin parempi määritys ja rajaus.  Kokosin taannoin Ekbergin teoksesta luettelon suomalaisista natsistisista tai sellaisiksi koetuista järjestöistä ja toimijoista.  Linkki; - odota hetki..

Terminologinen debatti ei ole ominta alaani, mutta silti puhuisin tässäkin yhteydessä sitkeästi suomalaisesta natsismista, millä nimellä ilmiötä pääsääntöisesti aikalaishetkessäkin nimitettiin ja määritettiin.  Jälkiviisaus ja aiheeton ulkoisten määreiden ymppääminen suomalaiseen maaperän ei ole perusteltua, ei vaikka puhe fasismista on niin muodikasta.

Mutta jos siitä välttämättä halutaan puhua, fasismista, silloin emme voi sivuuttaa globaalia finanssiliberalistisen fasismin muotoa, vaikka Suomalaiset fasistit –teoksen kirjoittajat niin puusilmäisesti tekevätkin.

*

Konkretiaa:

Pilviä taivaalla, kuva kotiportiltani la 13.2.2016;

https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/VarjojaJaPilvia1422016#6251430326087923618

ja muita kuvia.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (32 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

J. Niinistö: ”Kyyditystoimintaa on sanottu aseettomaksi sissisodaksi. Se oli suoralinjaisella, diplomatiasta piittaamattomalla talonpoikaisjärjellä perusteltua ja usein vielä juurevalla kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä. Kun kerran kommunistit halusivat elää sosialistisessa yhteiskunnassa, niin miksei heitä saisi ”auttaa” sellaiseen pääsemisessä?” (”Me teemme mitä tahdomme” –otsikoitu luku, Niinistö emt. s. 58)"
Kyseenalaistat ettei tämä sitaatti voisi motivoida luonnehdintaa "reilua talonpoikaishuumoria".
Reiluutta siinä on kuvattu reilusanan monimerkityksellisyyden kaikissa merkityksissä. Mm suoralinjainen, diplomatiasta piittaamaton kuvaavaat reilun reipasmerkitystä ja vertailu "kun kerran" ....."niin miksi ei"....kuvaa reilusanan oikeudenmukaisuuspuolta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tietty tyylivirhe on kuitenkin siinä, että tuo "reilu talonpoikaishuumori" on kirjoitettu sitaatteihin sellaisessa yhteydessä, joka luontevasti luo tulkinnan suorasta sitaatista - ei kirjoittajan itsensä käsitekevennyksestä, jollaiseen tarkoitukseen toki lainausmerkkejä myös voi käyttää.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Okei, jees:

Haettiin "reilu" Kielitoimiston sanakirjasta"
reilu

1. suora, rehti, vilpitön. Reilu kaveri. Reilu peli. Tuo ei ollut reilua poikaa kohtaan.

2. aito, oikea, kunno(lline)n, rehellinen. Reilua suomalaista kotiruokaa. Reilut kumisaappaat.

3. kitsastelematon, runsas, reipas, roima. Reilu korvaus vaivannäöstä. Reilu alennus. Reilun metrin jäljessä voittajasta. Leikkasi leivästä reiluja [= paksuja, isoja] viipaleita.

Kielitoimiston sanakirja, "Reilu"; http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?m...

Kolmoskohta selittää..

*

Hakusana: "Talonpoikaishuumori",
Sanaa ei löytynyt

« Katso lähimmät osumat tulossanaluettelosta
» Etsi koko tekstistä;

*

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Pikkupioneerien akateeminen siipi näkee mörköjä tai on ainakin näkevinään. Olisi ollut syytä katsoa peiliin Oulan ja kumppanien. Ensin oli humalaiset venäläiset ja punakaartit , johon vastavedoin perustettiin itsesuojelun vuoksi valkokaarti. Marginaalissa olevalla pelleporukalla oli aseet ja vieraan vallan ainakin osittainen tuki, mutta ei tunareilta onnistunut. Sama epäonni on seurannut kommunisteja kautta tasavallan historian ja aina on riittänyt perinteinen selkäsauna ilman saunan taakseviemistä. harvinaisen kyvytön joukko kautta historian, mikä on havaittu ja siten päädytty melko lempeään käsittelyyn ilman sen kummempaa ideologiaa (fasismi).
Mistä näitä pseudobolseviikkeja riittää salaliittoteorioineen? Varmaan kömpivät Huhtuniemen mullista työnimellä Walking and Bullshitting Deads.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Hyvä kirjoitus näistä "fasismintutkijoista" jotka oman näkemykseni mukaan vain hyökkäävät kansallisvaltion kimppuun tarkoituksenaan demonisoida kansallisvaltiot ja ehkä samalla demokratiankin. Tyypillistä liittovaltiopropagandaa, onko ehkä saanut EU-rahoitusta.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*

AAMULEHTI julkaisi tänään maanantaina 15.2.2015 laajan artikkelin kansallismielisistä nykyryhmistä:

"Kansallismieliset piirit ovat pienet".

Aamulehti ma 15.2.2016, laaja artikkeli, jonka on kirjoittanut erikoistoimittaja Kaisa Hahto.

Asian tärkeyden ja aiheliittymän perusteella rohkenen linkata jutun tähän:

https://picasaweb.google.com/113679801467129695575...

Artikkeli on julkaistu 14.2. jo mm. Hämeen Sanomien verkkosivuilla, maksullisena:
http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kanta-hame/303...

Artikkelin tiivistelmä täällä;
http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kotim...

*

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Globaali finassiliberalismi on mielestäsi fasismia?

Oletko ikinä harkinnut ryhtyväsi sosialistiksi tai peräti kommunistiksi?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juttuni oli pitkänpuoleinen, joten lukiessa on varmaankin vaikea pitää kaikki teemalliset langanpätkät hyppysissä.

Kirjoitin (teoksen tekijöiden teemallisia menetelmiä ja tekstiä praafraasinomaisesti hyödyntäen):

"Nämä [markkinahäiriöt ym. kurja, lisäys vh:n] kuitenkin ovat yhtä elimellisesti osia ja seurauksia finanssiliberalismista, sen edunvalvonnasta, systeemisekoiluista ja niistä kalleista hinnoista, jotka kansalaiset joutuvat maksamaan salliessaan tällaisen ”fasismin” juhlia, tällä kertaa.

Fasismi, sikäli kuin se on [fasismia, vh], ja sen muotoja halutaan nähdä, esiintyy tänään juuri suurimpien globaalien vapauksien muodossa, irvikuvanaan ja rumana seurauksena kaikesta siitä hyvään ja parhaaseen pyrkivästä ajattelusta, jota.. jne"

Tarkennan vielä tähän kysymyksesi johdosta, että aikomukseni oli itse tekstiin lisätä maininta, että henkilökohtaisesti pidättäydyn kovin löyhästä fasismi-termin käytöstä, nostaisin riman melko korkealle jo yksinomaan siitä syystä, että real facism on sen verran kova käsite ja sen jäljet niin pelottavat, että väljä ja kevyt käyttö on omiaan laimentamaan itse fasismin käsitettä ja painavuutta.

Syntyy tietynlaista "kevytfasismia".

Toisaalta, jokin pienilmiö, tai vastaava saa "nostetta", ansiotta ja aiheetta.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Siinä tapauksessa ei kannattaisi itse laajentaa termin merkitystä tarpeettomasti. Fasismiin kun olennaisesti ajatellaan liittyvän äärimmilleen viedyn nationalismin tai kansallismielisyyden, miten vain haluat. Finanssiliberalismi ja globalisaatio eivät minusta liity siihen juuri mitenkään.

"Toisaalta, jokin pienilmiö, tai vastaava saa "nostetta", ansiotta ja aiheetta."

Kyseessä on historiallinen tietokirja, ei kuvaus nykyhetkestä. En ole sitä vielä lukenut, mutta voin kuvitella kirjan pohjalta voitavan vetää yhtäläisyyksiä joihinkin poliittisiin toimijoihin.

Pienilmiö sai nostetta vuodesta 2008 ja on nyt osin valtavirtaistunut.

Lisäys:

Vai yritätkö sanoa oikeistoradikaalin toiminnan sellaisena kuin se nykyään esiintyy olevan lieveilmiö, jonka taustalla on globaalin finanssikapitalismin valta-asema? Oikeistoradikalismi olisi siis yksi vastareaktio globaalille finanssikapitalismille? Se voi hyvinkin olla totta, mutta mitä sitten? Se ei tee kyseenalaisesta toiminnasta yhtään hyväksyttävämpää.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #10

"Oikeistoradikalismi olisi siis yksi vastareaktio globaalille finanssikapitalismille? Se voi hyvinkin olla totta, mutta mitä sitten? Se ei tee kyseenalaisesta toiminnasta yhtään hyväksyttävämpää."

Eipä tietenkään.

Selittää, tekee etymologialtaan ymmärrettävämmäksi, mutta ei yhtään hyväksyttävämmäksi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ainakin Saksan Kansallissosialistisen Työväenpuolueen retoriikassa globaali finanssikapitalismi oli suurempi vihollinen kuin kommunistit. Juuri sen katsottiin olevan juutalaisten käsissä. Vielä sodan aikana Saksan miehittäessä Neuvostoliiton länsiosia natsipropaganda tuomitsi bolshevismin ja pörssikapitalismin aiheuttamat inhimilliset kärsimykset jopa samoissa lauseissa.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Sama päti myös Italian fasisteihin. Hekin omaksuivat vasemmistolaisuuksia osaksi aatettaan ja järjestelmäänsä. He eivät kuitenkaan vastustaneet kansallista suurpääomaa, vaan jopa tukivat sitä.

Janne Suuronen

Historian tutkimuksen politisoiminen nykymaailman käyttöön ja politisoidun tutkimuksen nieleminen mediassa karvoineen päivineen on kovin surullista.

Sitten vielä kehdataan moittia Putinin hallintoa samasta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Vastauksena otsikon kysymykseen: suomalaiset fasistit ovat merkitykseltään mitätön, mutta ennen kaikkea käyttökelpoinen puheenaihe viemään huomion pois ajankohtaisesta ja vielä ratkaisemattomasta sekä meille kaikille erittäin kalliiksi käyvästä turvapaikanhakijoiden ongelmasta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Vastustan kyllä finanssikapitalismin nykyvaihetta, mutta:

Tarkoitatko, Veikko, vakavissasi, että huono talouspolitiikka on yhtä suuri uhka demokratialle ja oikeusvaltiolle kuin miljoonien ihmisten systemaattinen murhaaminen?

Näinhän alustuksessa lukee:

[”Heidän (kansallissosialistien saksalaisten äänestäjien) erehdyksensä oli antaa tukensa liikkeelle, jonka aikomuksena oli tehdä selvä demokratiasta, parlamentarismista ja oikeusvaltiosta niin pian kuin mahdollista. Näiden pidäkkeiden murtaminen avasi tien terroriin, sotaan ja kansanmurhaan”, päättelevät tutkijatrion jäsenet.

Yhtälailla minä voin tässä kirjoittaa:

”Heidän (finanssivapauksia kannattavien suomalaisten äänestäjien) erehdyksenä oli antaa tukensa liikkeelle, jonka aikomuksena oli tehdä selvä demokratiasta, parlamentarismista ja oikeusvaltiosta niin pian kuin mahdollista. Näiden pidäkkeiden murtaminen avasi tien finanssipeliin, keinottelusotaan ja kansantalouksien murhaan.”

Ne, talouden vapaudet, ”tekivät selvän” demokratiasta, parlamentarismista ja oikeusvaltiosta.]

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Talouden vapaudet nykyisessä globaalissa mitassa, siis kauttaallinen finanssimarkkinoiden liberalismi, rajattomine ja rajoittamattomine rahantekokoneineen jyllää kaiken demokratian, parlamentarismin ja oikeusvaltio-instituution yli.

En kutsuisi sitä "huonoksi talouspolitiikaksi", jota se tottakai myös on, mutta se on yksiselitteisesti vapauksien ylivaltaa.

En myöskään kutsuisi tätä finanssikapitalismiksi, vaan finanssidiktatuuriksi, koska finansseilla, siis käytännössä teoreettisella sähkövirralla automatiikan voimin jyllätään. Ei siinä kapitalisoidu mitään, perinteisestä kapitalismista https://fi.wikipedia.org/wiki/Kapitalismi , siis järjestystä, jossa on OMAISUUTTA ja TUOTANTOVÄLINEITÄ, puhumattakaan. Tässä nykyisessä vain luonnonvarojen, työn ja toiminnan tulokset imuroidaan ja synnytetään tyhjää, vastikkeetonta, mutta faktisesti olemassa olevaa kasautuvaa pääomaa, ja tähän imuriin hukkuu raskas siivu kansantalouksien lisäarvosta ja varannosta.

Jossain katsannossa megapääomien muodostajien uhakapelisampoa voisi kenties kutsua tuotantovälineeksi, mutta vain heille suuntautuvan lisäävän pääoman tuotannonvälineeksi. Ei muuten.

Tässä ajaudumme uusien käsitteiden muodostamisen tilaan, luonnostelemaan uutta sanastoa ja ajatusmalleja kuvaamaan nykytilaa.

Kaikki se, mitä edellä olen kirjoittanut fasismista siis edelleen sillä selkeällä varaumalla, jonka edellä kommentissani kuittasin vastauksena Karon hyvään kysymykseen.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Das Finanzkapitalista kirjoitti jo vuonna 1910 Rudolf Hilferding (jonka sittemmin natsit tappoivat).

https://de.wikipedia.org/wiki/Das_Finanzkapital
https://en.wikipedia.org/wiki/Rudolf_Hilferding

Seppo Hildén

Veikolta hyvin ruodittu kirja-analyysi.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Nationalismilla ei ole mitään tekemistä fasismin kanssa.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Fasismi on yksi nationalismin muoto. Nationalismeja on monenlaisia.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Fasismi on yksi nationalismin muoto."

No kun ei ole vaikka kuinka toistaa. Nationalistisessa valtiossa voi olla fasismia mutta fasismi on ihan oma suuntauksensa.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson Vastaus kommenttiin #21

Abstrakteja termejä kannattaa käyttää varovaisesti. Fasismin oppikirjamääritelmässä voidaan puhua kansallismielisyydestä ilman että viitataan nationalismiin. Maailmansotien väliaikaan sijoittuva fasismi (kattoterminä, jonka alla on mm. kansallissosialismi)ja 1800-luvulta peritty nationalismi on hyödyllistä erottaa.

Nationalismin (eli kansallisuusaatteen) ja kansallismielisyyden eroa voidaan havainnollistaa toteamalla mm. että kansallismielisyyttä on kansallisinto ja kansalliskiihko. 1800-luvulla nationalismia (esim. Runeberg ja Topelius) oli kansallisen heräämisen ilmiö, josta puuttui kansalliskiihkoilu ja jonkin kansanryhmän (etnisen ryhmän, kansatieteellisen ryhmän) nosraminen muiden yläpuoelle. Fasismi voi olla samaan aikaan sekä kansalliskiihkoilua että pyrkimystä assimiloida sulatettavissa olevat ja hävittää ne, joita ei katsota sulattamisen arvoisiksi, ja lisäksi luoda yli-ihmisyyden varaan imperiumi. Nationalismi voi olla opilliseisti liberalismia ja demokratiaa, mutta fasismi (ja natsismi) ei voi olla. Nationalismi voi olla yleisinhimillistä, kun taas fasismi kansallismielisyytenä on yli-inhimillistä, siis määrätyn ihmiskastin tai ihmiseliitin asioiden edistämistä.

Jos otetaan huomioon termien käyttöalueiden erikokoisuudet, niin vältytään turhalta sanailulta. Fasismi ei ole tietenkään täsmälleen sama asia kuin nationalismi, mutta kummatkin ovat kansallismielisyyden lajeja, joita toisistaan erottavat vallankäytön lajit. Nationalismi ei edellytä jonkin kansakunnan valtiota, Skandinavian (myös Suomen) ja Venäjän saamelaiset pyrkiessään alkuperäiskansan statukseen ovat nationalisteja ja myös jonkinanlaisia kansallismielisiä ilman että he puyrkivät kansanryhmäidentiteetin ylläpitoon ja tiettyjen kansallisten oikeuksiensa ylläpitämiseen.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #30
Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Harmi kun en ehdi nyt luonnostella tarkkarajaisemmin ja huolellisemmin tuota ”vapauksien valtakunnan” eli ”finanssifasismin” kuvaa.

Se olisi tarpeen, ja oikeastaan velvollisuutenikin, kun avasin perspektiiviä siihen suuntaan.

Nyt joudun tyytymään tähän vain osittain tyydyttävään tiivistykseen:

”Vapaa markkinatalous eli laissez-faire (ransk. antakaa tehdä) katsotaan joskus "puhtaaksi kapitalismiksi". Laissez-faire tarkoittaa minarkismia, minimivaltiota[7] tai valtion vallan eliminointia, jolloin kysyntä ja tarjonta saavat toimia vapaasti. Täysin puhdasta laissez-faire -kapitalismia ei ole koskaan ollut käytännössä.”

No, siltä osin voisin väittää, että tuo Wikipedia –artikkelin (Kapitalismi) loppuhenkonen on käynyt epäajankohtaiseksi.

Kyllä tätä globaalifinanssisaation tilaa voidaan täydellä syyllä nimittää vaikkapa tuolla käsitekompleksilla: ”täysin puhdas laissez-faire –kapitalismi”. Sillä varaumalla, jonka edellisessä kommentaarissa toin esille, että megamaisessa globaalifinanssissa ei ole kyse kapitalismista, ei ainakaan sen perinteisessä muodossa, johon siis liittyy pääomien karttumisen ja varallisuuden muodostumisen lisäksi aivan olennaisena tekijänä tuotantovälineiden tuottaminen, hankkiminen, käyttäminen, siis praktisesti kapitalistin perustehtävän mukainen tuotannollinen toiminta.’
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kapitalismi

Epäilemättä globaalitalouden eri ulottuvuudet ja ilmiöt kaipaavat yleistä käsitepäivitystä.

Se ei koskaan ole neutraalia kielitoimisto-työtä, vaan siinä toimii aina poliittinen ulottuvuus.

Mutta fasismia en pidä tyydyttävänä käsitteenä tähän yhteyteen, ajauduin soveltamaan sitä fasistit-kirjan tekijöiden mallinnuksen innoittamana, vasteilmaisuna.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Mitä pirua on "globaali finanssiliberalistinen fasismi"? Tolkutonta.

Muutenkin aika ihme kirjoitus. Saivartelua siitä, kun tekijät puhuvat "talonpoikaishuumorista", vaikka Niinistö oli puhunut "talonpoikaisjärjestä" ja "kansanhuumorista"? No olipa tosiaan järkyttävän merkittävä ero.

Mitä sulle Huuska on tapahtunut? Takavuosina kirjoittelit ihan mukiinmeneviä juttuja, mutta tässä ei ole päätä eikä häntää.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Joo, terve Jussi. Tolkutonta, sitähän tuo finanssihärdelli on, nimenomaan.

Kiitos kysymästä, näin ystävänpäivän tietämillä. Hårda tider. Hårda saker. Liian paljon prosesseja ja asioita, joita vanhat, yleisesti levitetyt selitysmallit eivät selvästikään selitä tai kuvaa relevantisti. Siksi suuri intressini viime vuosina on ollut katsoa tarkkaan, suoraan kohdetta, fokusoida itse asiaan ja ihmisiin.

Katsoa, nähdä, selittää.

Eniten haluan nähdä ylihuomiseen, mihin tämä johtaa. Kai tässä sielu saa vamman, mutta en ainakaan ole jättänyt yrittämättä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Aamulehti, 6.2.2015;
”Uusi tutkimus Suomen fasisteista: Tahallaan unohdettu historia”
AL/Simopekka Virkkula kirjoittaa mm.:
”Sano reilusti fasisti
Kolmikon kirjan sähköistävin sana on painettu jo kansilehdelle: fasistit.
Käsitettä on häveliäästi väistelty, kun puhe on ollut itsenäisyyden ensimmäisistä vuosikymmenistä. Fasisteiksi tai natseiksi on mainittu vain hakaristien kanssa elämöineitä yksittäisiä kuumapäitä ja sirpaleryhmiä.
Nyt tutkijakolmikko ottaa termin käyttöön laajasti ja ujostelematta. Sanalla kuvataan myös massajärjestöjen ideologiaa.
- Esimerkiksi Isänmaallinen kansanliike IKL ja Akateeminen Karjala-Seura AKS olivat TÄMÄN PÄIVÄN NÄKÖKULMASTA FASISTISIA (vers. VH], Tikka ilmoittaa.
Saman mustan sateenvarjon alle kirja asettaa esimerkiksi Vapaussodan rintamamiesliiton, ja joutuupa Suojeluskunta-järjestökin kriittiseen syyniin.
Fasismi ei ollut outo poikkeus; aatteen myötäjuoksijoita vilisi sivistyneistössä ja elinkeinoelämässä, vähän joka puolella.
Tutkijoiden mielestä on tullut aika puhua fasismista sen omalla nimellä – historiallisista rasitteista ja traumoista huolimatta.
Rasitteilla miehet viittaavat Neuvostoliittoon, joka läiski fasisti-leimaa holtittomasti mihin sattui. Ja Vladimir Putinin trolliarmeijaan, jonka laulu- ja soitinyhtye hoilaa yhtä levottomia.
- Ei fasismi-termiä voi jättää hullujen yksityisomaisuudeksi, Roselius ilmoittaa.
- Ja tämän voit sitten laittaa Oulan suuhun, tutkija nauraa.”

*
Kannattaa lukea koko juttu täältä;
http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1195017064127/ar...

*

Loppukevennys:
Simopekan jutun otsikko on ilmiselvästi nykymuunnelma takavuosien olutmainoksesta, jossa kokokansan Tauno Palo kehotti:

"Sano vaan reilusti KOFF!"

https://www.facebook.com/GuideGuldur/posts/4405150...

Ja sekin stoppasi sitten;

Alkoholin kulutus lisääntyi niin radikaalisti että oluen mainontaa rajoitettiin vuonna 1972, jolloin määrättiin, että olutilmoituksissa sai käyttää kuvituksena vain pulloa ja lasia.

Tunteisiin ei saanut vedota.

Olutmainontaa tiukennettiin edelleen maaliskuusta 1977 alkaen, mistä lähtien sai mainostaa vain ykkösolutta.

Slogania Sano vaan reilusti Koff ei saanut käyttää oluen mainonnassa sitten kevään 1984.

Vaikka tuolloin kiellettiin kaikki oluiden iskulauseet kuten esimerkiksi Karjalasta kajahtaa, Ei oo Lahden voittanutta, tai Iisalmesta ihmeen hyvää niin siitä huolimatta ne elävät edelleen puheen parsina.

teksti: Sinebrychoff ja Sinebrychoffin taidemuseo,
via: http://70-luvulta.blogspot.fi/2010/02/retrokoff.html

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Toivottavasti ei ruveta kuvittelemaan, että ei oo fasisimin voittanutta :)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska
Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kokosin viime kesänä muutamana sadepäivänä listan Suomen äärioikeiston järjestöistä.

Lista lienee kaikkea muuta kuin kattava, mutta antanee kuitenkin jonkinlaisen käsityksen tuosta ”kentästä”:

”Oikeistolainen extremismi ja sen järjestöt Suomessa 1919-1944
- Suomalaisia äärioikeistolaisia liikkeitä sotien välisenä aikana – ”

Lista kokonaisuudessaan on nähtävissä US-blogissani täällä:
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/19964...

PS. Mitään järin havaittavaa huomiota ei tuo lista herättänyt kun sen 4.8.2015 julkaisin.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Aamulehti, 14.4.2016:

Brittiprofessori varoittaa demareita.

Brittiläinen Lontoon yliopiston professroi Guy Standingin mukaan prekariaatti eli länsimaiden uusköyhälistö on kaikissa maissa vieraantunut ammattiliitoista ja sosialidemokraattisista puolueista. …

”Prekariaatin vieraantuminen sosialidemokratiasta on paradoksi kasvavan epätasa-arvon aikakaudella.”

” ”Täytyy tajuta, että emme voi mennä taaksepäin. Jokaisessa OECD-maassa reaalipalkoihin kohdistuu samanlainen jatkuva paine alaspäin. Palkkamme jatkavat pysähtyneisyyden tilassa, eikä klassinen sosiaalidemokraattinen malli enää toimi”, Lontoon yliopiston professori Standing painottaa.

”Ei tarvitse olla Thomas Piketty ymmärtääkseen, että työvoimalta pääomalle on menossa valtava globaali ansioiden siirtymä. 1900-luvun tulonmuodostus ei palaa. Perusfakta täytyy ymmärtää”.

Standing varoittaa vanhoja työväenpuolueita siitä, että ne ajavat prekariaatin – silpputöitä tekevän uusköyhälistön – herkästi äärioikeiston syliin.

”Miljoonat ihmiset putoavat prekariaattiin, tulevat vihaisiksi ja kuulevat seireenilaulut kaukaa oikealta.

Uusfasistien kannatuspohja laajenee, ellei ongelmaa ratkaista. Ihmiset ovat turhautuneita, mutta ennen kaikkea he kaipaavat turvallisuutta”, Standing sanoo.

*

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset