Veikko Huuska

Venäjä tarvitsee öljyntuotannon rajoitussopimuksen Saudi-Arabian kanssa ja pian

Venäjä tarvitsee öljyisen Saudi-diilin

*

Venäjän energiaministeri Alexander Novak väitti 28.1.2016 Venäjän sopineen alustavasti Saudi-Arabian kanssa öljyntuotannon rajoittamisesta määrällisesti 5 %.  Diiliin kuuluisi, vaikkei siitä erikseen mainittukaan, että öljyntuottajamaiden järjestön OPECin piirissä rajoituksia vastaan markkinaosuuksiaan tarkoin varjeleva Saudi-Arabia tekisi nyt siis täyskäännöksen, ja ajaisi järjestön puitteissa rajoitukset läpi.

Perjantaihin mennessä öljymarkkinoiden taksat olivat pompahtaneet maanantain avausnoteerauksiin nähden 7,7 %.  Se oli samalla ensimmäinen yli kolme päivää kestänyt nousuhyppäys tänä vuonna.  Mutta pitääkö väite paikkansa ja supistuuko öljyntuotanto?

*

Katso asiaa koskevat uutiset viime viikolta;

Taloussanomat, to 28.1.2016; http://www.taloussanomat.fi/energia/2016/01/28/opecin-tuotantoleikkauksista-venalaisvihje-oljyn-hinta-hyppasi/20161084/12?n=1

Talouselämä, pe 29.1.2016; http://www.talouselama.fi/uutiset/alku-oljysovulle-venaja-tapaa-venezuelan-6249616  kertoi;

Venezuelan öljyministeri Eulogio del Pino kertoo tapaavansa Venäjän ja muiden Opec-maiden energia-alan edustajia ensi viikolla, kertoo talouslehti Financial Times.

Öljyntuottajamaiden järjestöön kuuluva Venezuela etsii tukea tuotannon leikkaamistoiveilleen. Maan tavoitteena on pysäyttää öljyn hintojen lasku.

Del Pino tapaa maanantaina Venäjän energiaministeri Alexander Novakin ja tiistaina öljy-yhtiö Rosneftin toimitusjohtajan Igor Sechinin. Keskiviikkona del Pino tapaa puolestaan Qatarin ja torstaina Saudi-Arabian edustajia.”

*

Venezuelan talous kyntää tunnetusti syvällä, ja sillä on eräiden muiden öljyvaltioiden tavoin kova kiire saada markkinahinta nousuun keinolla millä hyvänsä, ja keinoista nopein olisi tuottajamaiden kartellitemppu, pakottava sopimus, jolla itse kukin alentaisi tuotantomääriään sovitun prosentin verran.

*

Vain yksi ongelma

Lähteet suoraan Saudi-Arabiasta kuitenkin kertovat eilen, että asia näyttää kulissien takana täysin toiselta.

Vaikka Venäjän energiaministeri muut väittää, öljyalan eksperttien tiedot sekä Saudia-Arabiasta että OPECin piiristä kiistävät tiedon.  Ne toteavat kategorisesti, että mitään Novakin vihjaamaa tarjousta tuotannon supistamisesta ei ole tehty.

Ei ainakaan virallisesti.

Tämä on öljypelin seuraava erä.  Geopoliittista peliä, jossa on sekä savua että peilisaleja.

Usein on todettu, että yritys luoda toimiva tuotannon rajoitussopimus on erittäin riskialtis hanke.  Saudit ovat pitäneet tuotantomääränsä ylhäällä nimenomaan puolustaessaan markkinaosuuttaan amerikkalaisia epäkonventionaalisia tuotantoyhtiöitä vastaan, pakottaen ne puolustuskannalle.  Aivan tarkkaan emme edes tiedä, miten moni yritys Yhdysvalloissa on ajautunut konkurssiin, bankrotin partaalle tai pakkofuusioon, ja miten suuret rahoittajien todelliset tappiot jo nyt ovat.

*

Saudi-Arabia voi jatkaa peliä

Teoriassa Riyad voi tehdä pelistä todella vaikean, koska sillä on maailman halvimmat tuotantokustannukset – huhutaan niiden olevan keskimäärin alle 12 $ tynnyriltä.  Tätä tietoa on ollut vaikea tarkistaa, koska virallisia tiedotteita ei ole annettu sen jälkeen, kun Aramco vuonna 1979 otti maan öljyteollisuuden huostaansa.

Tässäkin mielessä varsin kiinnostavalta koepallolta kuulostavat viimeaikaiset huhut siitä, että Saudi-hallitus saattaa olla kiinnostunut yksityistämään osia valtiohallintaisesta Aramcosta – seikka, joka saa lisäulottuvuuksia siitä uusjakoon valmistautuvien suurvaltojen asetelmasta, joka Lähi-Idässä juuri nyt näyttäytyy.  Tuollainen liike avaisi valtaisat luonnon reservivarat avoimelle kilpailulle, kustannustehokkaalle voitonmaksimoinnille, mistä kuningashuonekin arvioi saavansa hyvät osingot.

Mutta perusteesi on tämä: Saudi-Arabia voi kestää öljyn alhaista hintaa paremmin kuin mikään muu tuottajamaa.

Silti sekin on joutunut syömään omia öljyrahastojaan ensimmäistä kertaa vuosiin, sekä sen ohella merkittävässä määrin tarkistamaan talousarviotaan leikkaamalla kuluja ja työstämällä uusia veroja.

Vain Kuwait ja Arabiemiirikuntien liitto ovat samassa tilanteessa tuotannollisesti ja taloudellisesti, vaikka molemmilla kipuraja alkaa tuntua jo 30 taalan tynnyrihintatasolla.

*

OPEC ei kykene sopimaan

Kaikki muut OPEC maat – varsinkin Venezuela, Nigeria, Libya, Algeria ja Ecuador – ovat jo kauan sitten tulleet talouskirstunsa kanssa pohjalaudoituksiin asti.  Joten ei ole mikään yllätys, että ne ovat toistuvasti hätistelleet Saudi-Arabiaa ja OPECia koordinoituun öljyn tuotannonleikkauksiin.

Saudi-Arabia näyttää aikovan katsoa kortit

Viiden prosentin leikkaus Venäjän öljyministerin vihjaamassa muodossa on mielenkiintoinen kaupankäynnin ase muussakin mielessä kuin kartellitoimena.

Tämä 5 % sattuu olemaan samaa tasoa, kuin on mainittu jokaisessa OPECin ulkomaisessa konferenssissa sitten Wienin 2014 kiitospäivän kokouksen, jossa OPEC kieltäytyi rajoituksista.

Nykyisillä tuotantotasoilla 5 %:n määrällinen leikkaus merkitsisi noin 4,6 miljoonan barrellin vähennystä päivittäiseen tuotantoon.

Laskelmissa, joissa on huomioitu odotettavissa oleva maailmanlaajuinen kysynnän kasvu, tulossa oleva Iranin ja Irakin vientiin suuntautuva tuotannonlisä, sekä Yhdysvaltain arvioitu tulo maailmanmarkkinoille, tämän kokoinen supistus mahdollistaisi noin 45 taalan hinnan kesäkuuhun mennessä, ja vuoden loppuun mennessä markkinahinnan arvioidaan nousevan 60 taalaan.

*

Tuotannon vähentäminen, sikäli kuin sopimus syntyisi ja pantaisiin täytäntöön, nostaisi öljyn hintaa ja parantaisi tuottajien tulorahoitusta.  Mutta jotkin joitakin jo syntyneitä vahinkoja olisi vaikea korjata.

Sitten on vielä Iran ja Irak.  Molemmat ovat OPECin jäseniä, mutta niillä ei ole ollut kartellin kuukausikiintiöitä vuosikymmeneen.  Iran on innolla ajamassa ylös tuotantokapasiteettiaan pakotteiden purkauduttua.

Oil & Energy Investor on kuitenkin toistuvasti todennut, että Iranin öljykenttien kunto, kuljetusputket ja yleinen infra ovat kurjassa kunnossa.

Tuotannon nosto 500.000 tynnyriin päivässä on nopeastikin mahdollista, mutta ilman merkittävää ja nopeaa Lännen teknis-taloudellista tukea (rahoitus ja asiantuntemus) sellainen ei ole mahdollista.  (tämä menee ristiin sen kanssa, mitä toisiin lähteisiin tukeutuen viime viikolla kirjoitin, VH).

*

Ulkopuolisten rooli Iranissa

Vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen säädetyn perustuslain mukaan ulkomaiset toimijat eivät saa omistaa maata tai luonnonvaroja Iranissa.  Tämä mutkistaa juuri nyt niin houkuttelevia kumppanuuteen tähtääviä lähestymistapoja ja yhteisyritysten perustamista.

Nykyiset takaisinostoehdot ovat tiukkoja ja johtavat aikaa vieviin neuvotteluihin.  Säädökset eivät tarjoa kannustimia, vaikka sovitut tuotannon tasot ylitettäisiin, mikä vie markkinoita vikasuunaan.  Yhtiö joutuu maksamaan rahalla ulkoiset hankinnat, mutta pyrkii maksamaan sisäiset kulut, muun muassa palkan ns. luontoissuorituksina (öljytuotteina).

Iran ei virallisten raporttien valossa näytä lainkaan niin puoleensavetävältä, kuin toimijoiden kertomat kuvaukset antaisivat uskoa.

Asiat eivät ole paljon paremmin Irakissa.

Irakin öljytuotanto on itseasiassa vaarassa.  Vaikka Bagdadista viestitään tiettyä optimismia, viralliset tuotantotavoitteet jäävät saavuttamattomiksi. Pohjoisessa ISISin toiminta ja poliittisen Shiia-opposition (jota Iran tukee) nousu etelämpänä muodostaa poliittisen ukkospilven öljykenttien ylle.

Irak noudattaa sopimusta, jonka mukaan ulkopuolisten konsernien on maksettava sovittu tynnyrihinta supistettujen tuotantotavoitteiden ylityksen osalta.  Jälleen kerran; tämä ei muodosta minkäänlaista kannustinta tuotannon tehostamiseksi, vaikka reservit antaisivat siihen mahdollisuuden.

Myös Irakissa on infraan liittyviä ongelmia, varsinkin raakaöljyn käsittelyn ja putkilinjojen suhteen.  Sodan jäljet tuntuvat.

Poliittinen valtataistelu Baghdadissa on estänyt öljyntuotantoa ja voitonjakoa koskevan lainsäädännön ajantasalle saattamisen.  Kansakunnalle elintärkeä öljyalan peruslaki on ollut limbo jo yli vuosikymmenen ajan.

Pohjoisilla alueilla jatkuva keskusvallan ja itsehallinnollisen Kurdistanin aluehallituksen (KRG) välillä pitää ulkomaiset öljy-yhtiöt loitolla.

*

Niinpä käsillä on tilanne, jossa OPEC on sisäisesti päätöskyvytön, koska avaintahot tuottajain keskuudessa ovat sitoutuneet nykyiseen bulkkimyyntiin, mikä näennäisesti lisää tuloja, mutta hintamekanismin myötä pitää hinnat masentavan alhaisina.

Tämä on todettu jo hyvissä ajoin ennen Iranin ja Irakin pyrkimyksiä lisätä tuotantoaan.

Kaikki tämä on kyseenalaistanut Saudi-Arabian tai OPECin kyvyn ratkaista tuotantomääriin liittyvää ongelmaa.

*

Yhdysvaltain öljyntuotanto ei ole keskusjohtoisesti säädeltävissä

Hintojen sukellus on väistämättä iskenyt voimalla myöskin Yhdysvaltian omaan öljyntuotantoon.

Maat, jotka voisivat vaikuttaa OPECin siirtoihin, ovat Yhdysvallat ja Venäjä.

Niiden intressit tunnetusti ovat erisuuntaisia, joten enimmillään asiantuntijat uskovat sopimukseen, jolla vuoden puoliväliin (30.6.) mennessä voitaisiin saavuttaa nettovähennys, joka olisi enintään 300.000 tynnyriä päivässä – noin 3,3 %.

Saudien sopimusehtoihin kuuluu ehdottomasti Yhdysvaltain tuotannon alentaminen sekä ehdoton vientikielto.  Koska maan öljyteollisuus ei ole kansallisen öljy-yhtiön, vaan hajautetun konserniryppään ja yksittäisten (tosin harventuneiden) yhtiöiden omistuksessa, liittovaltiolla ei ole keinoja nopeasti vaikuttaa tuotantoon.

Mutta toisaalta, Yhdysvaltalais-öljyn virtaus kansainvälisille markkinoille ensi kertaa neljäänkymmeneen vuoteen, nostaa huolten ryppyjä OPEC-johtajien otsalle.

*

Venäjä on juttu erikseen

Venäjä tarvitsee öljysopimuksen.  Se tarvitsee öljydiilin – ja nopeasti.

Venäjälle öljyn ja maakaasun vienti on kansallinen elinehto, valtakunnan budjetti seisoo tai kaatuu öljytulojen myötä.  Ja tämä on asia, joka on suoraan Kremlin valvonnassa.

Öljyn nykyinen tuottajan kannalta ”suolainen” hinta painaa kansakuntaa kyyryyn, ja uhkaa suistaa sen finanssikriisiin.  Rupla on jälleen valmis kaatumaan kovien ulkomaisten valuuttojen puristuksessa, ja katukaupassa ulkomaisten tuotteiden hinnat ovat raketin tavoin kohonneet pilviin.

Toisin sanoen:

Venäjällä on suurempi välitön tarve päästä ylituotantoa rajoittavaan sopimukseen, kuin Yhdysvalloilla.

Kremlillä on myös kansalliset keinot toteuttaa omalta osaltaan sopimuksen ehdot. 

Yhdysvalloilla on nyt hanttikortti käsissään.  Obama joutuu seuraamaan katseella, kun kaksi isoa öljymaata, Venäjä ja Saudi-Arabia hierovat kauppaa.

Näissä pakottavissa oloissa on selvää, että Putin ajaa neuvottelut maaliin.  Sopimus syntyy.  Venäjä saa öljy-diilin Saudien kanssa.

Kysymys on vain siitä, mikä on sopimuksen hinta?

Miten paljon Putinin pitää ensin huhkia ja kaivaa Lähi-Idässä, jotta hänelle syntyy ”vaihtorahaa”, jotain jolla on Saudi-Arabialle niin paljon merkitystä, että se kaikkien iltalypsyjen ja öljykylpyjen jälkeen kuittaa sopimuksen.

Veikkaan, että yksi liikuva tekijä on al-Assad.  Mutta muutakin tarvitaan.

Kiire, kiire kuitenkin on.

*

Ja jotta emme unohtaisi Kiinaa:

Kiinan tilanne saattaa olla vaikeampi kuin yleisesti uskotaan.

Kiina on nyt muulle maailmalle samanlainen piilopommi, kuin asuntokupla oli Yhdysvalloille juuri ennen finanssikriisiä 2008”, väittää Michel Lewitt artikkelissaan 29.1.2016, jonka otsikko on paljonpuhuva:

Miksi Yuan on iso ongelma kaikille?”

Kiinan velka on kohonnut ennen finanssikriisiä vallinneesta 7.000 miljardin dollarin tasosta nelinkertaiseksi, eli nykyiseen yli 30.000 miljardiin dollariin.  Velalla se on pystyttänyt mahtavan ylikapasiteetin teollisuuteensa, ja nimenomaan kulutustarviketeollisuuteen.  Koska muu maailma alkaa olla jo tavaraa väärällään, ja kotimainen ostovoima ei vielä riitä, alkaa käsiin kertyä uhka jättimäisistä teollisuuskompleksien konkursseista.

Sitä paitsi Kiinan potee kasvavaa tarvetta devalvoida yuan, uudestaan ja kunnolla.  Kiinan talous kohtasi Lewittin mukaan tiiliseinän kesällä 2014, ja sen jälkeen noin 1.000 miljardin dollarin edestä pääomia on lähtenyt livohkaan maasta.  Maan 4.000 miljardin dollarin ulkomaisen valuutan varanto on sulanut lähelle 3.300 miljardia, samaan aikaan, kun viranomaiset ovat polttaneet satoja miljardeja dollareita valuutan suojaukseen.  Jos raha häviää tähän tahtiin jatkossakin, reservit ovat palaneet kesään 2017 mennessä.  Kiinalaisilla on oikeus enimmillään lähettää 50.000 dollarin edestä varojaan ulkomaille per vuosi.  Jos vaikkapa 5 % kansasta tekisi tämän, likvidi valuutta katoaisi maasta  varsin nopeasti ja johtaisi drastisiin kansantaloudellisiin ongelmiin.

*

Lewitt muistuttaa, että enimmillään Kiinan osuus maailman talouden kasvusta on ollut jopa 75 %, sitä kohtaava finanssikriisi olisi iso kysymys kaikille maailmassa.  Ei vain Yhdysvalloille vaan myös Euroopalle ja Aasian naapureille jne.

Suuri osa Kiinan 30.000 miljardin taalan velkasummasta on sijoitettu tuottamattomiin kohteisiin, kuten haamukaupunkeihin ja aavetehtaisiin, joista se ei voi odottaa tuottoja nyt ja tuskin lähivuosinakaan.

Jotkin tahot, kuten Wall Street ja monet talouslehdet, uskoivat Kiinaan.  Se uhmasi taloustieteen lakeja, ja uskotteli että se voi muuttaa satoja miljoonia kouluttamattomia maaseudun talonpoikia kaupunkeihin tuottavaan työhön kuin vain sormia napsauttamalla.  Se oli kommunistisen puolueen toivon ja ideologian riemuvoitto, niin kauan kuin sitä kesti.

Valitettavasti KKP:kään ei pysty murtaman taloustieteen ja terveen maalaisjärjen ja kapitalismin rautaisten lakien muodostamaa kehää, eivät edes kommunistit. 

Kiina kokee nyt suurimman velkakuplansa sen kirjoitetussa historiassa, ja että kupla voi poksahtaa puhki, realisoituu, sikäli kuin taloustieteen kuplahistoria toteuttaa itseään. 

Kiina ei ole immuuni taloustieteen lakeja vastaan, vain siksi että se katsoo voivansa toimia eri säännöillä.

*

On selvää, että jotain voi tapahtua

Kiinalaisen uuden vuoden juhlat ulottuvat ajalle 7.2. – 13.2.2016.  Viranomaiset yrittävät pitää tilanteen hallinnassa ja mielet rauhallisina kyseisen juhlajakson loppuun saakka. 

Kiinan valtioneuvoston verkkosivuilla on ilmoitettu, että pääministeri Li tapasi IMF:n pääjohtaja Christine Legarden ja sanoi, että Kiina puolustaa yuania.  Se on vähän niin kuin NHL:n omistaja antaisi joukkueen valmentajalle luottamuslauseen. 

Mutta kun Kiinan uudenvuoden loma päättyy 13.2. on paljon suurempi mahdollisuus, että Kiinan hallitus antaa markkinavoimien ottaa tilanteen haltuunsa.

Jos Kiina devalvoi tai devalvoiduttaa yuanin, muut Aasian valuutat seuraavat.  Tiedämme jo että Japanin johto haluaa keventää jeniä, jotta se vauhdittaisi talouskasvua.  Mutta myös muut valuutat, kuten Singaporen dollari todennäköisesti seuraisi perässä, huolimatta siitä että Singaporen imago on vahvan valuutan valtion mielikuva.  Singaporen pankkisektori on paisunut viimeisten 5-6 kuuden vuoden aikana rivakasti, ehkä nyt on tasauksen aika.

D-lääke voi siis olla käytössä lähempänä aikana kuin arvaammekaan.

Jäämme tarkkailemaan tilannetta.

(tämän jutun Kiina-osio perustui Michel Lewittin viikonvaiheen kolmuniinI.

*

Venäjä voi joko odottaa Kiinan ratkaisua, tai sitten painaa päälle ja pyrkiä Saudi-sopimukseen vielä tämän ja ensi viikon aikana. 

Kiinan mahdollisen devalvaation lastut lentelevät kyllä Moskovaan ja Helsinkiin saakka.
*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kai niitä muitakin öljyn toimittajia on kuin Venäjä ja Saudi-Arabia? Eikö vientimäärän supistaminen viidellä prosentilla laske Venäjän tuloja vastaavasti? Toiset voivat lisätä vientiä.
On Suomen etu että Venäjä saataisiin pakotettua tällä tavalla luopumaan alueidensa laajennuksista eli uusista sodista.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

OPECin kartellisopimusta tarjonnan rajoituksista ei synny juuri siksi että niin sekalainen seurakunta; ja kuukausi kuukaudelta itseasiassa kaikki merkittävät öljynviejämaat, Nigeria, Venezuela etc. ovat jyrkästi pahenevien taloudellisten ja sosiaalisten = yhteiskunnan perusteita järkyttävien ongelmien kurimuksessa, ja kun hätä on käsissä, "apukin" on lähinnä, eli öljyhanaa ruuvataan äärimmilleen oli diiliä tahi ei..

Öljysodalla ja pakotteilla ei Venäjää saa luopumaan alueidensa laajennuksista, eli siis käytännössä Krimistä. Krimi on ja pysyy Venäjällä, sen palautamisen peruuttamien on käytännnössä mahdotonta, tämä on ollut tiedossa jo viime keväästä lähtien. Mitä Itä-Ukarainaan tulee, hiperteleva Venäjä tuskin edes haluaa siitä mitään palaa niskoilleen, sille riittää tämä status quo, jossa Ukrainan houkuttavuus myös lännelle on heikennetty. Kuviota voisi jopa verrata tilanteeseen, jossa mustankipeä sulhanen ei saa morsianta, joka vilkuilee naapuriin päin, ja sulhanen - jos ei nyt tapakaan - niin viiltelee sen verran pahasti morsion, että häitä ei soitella sitten "Länsi-sulhasenkaan" kanssa...

Suomen etu on, että Venäjä ei romahda eikä syöksy uuteen, edellisiä talouskaaoksia pahempaan jamaan. Kaikki toimet, jotka torjuvat jättiläisen ajautumista sekasortoon ovat myös meikäläisille eduksi. Tässä aivan pähkinänkuoressa tilannekuva, jossa tietenkin on vivahteita moneen suuntaan, aivan kuten itsekin viittasit. - Niin, uudet sodat: Putin meni Syyriaan häärimään myös osin nykyisen syöksykieerteen vuoksi; ahdinkoon joutuneen diktaattorin ikiaikainen konsti, toki Lähi-Idässä oli Venäjän kannalta "ikiaikaisia" alueellisia intressejä valvottavana, jotka myöskin edellyttivät läsnäoloa, ja uusi kylmä vaihe Yhdysvaltain ja Lännen kanssa osin johti tähän nähtyyn sooloiluun. Syyria ja al-Assad ovat Putinille strateginen ystävyyssuhde ja valtapoliittinen astinlauta, hankala sellainen, mutta paremman puutteessa tarpeellinen, välttämätön. Näin lukisin tilannetta.

Antti Jokela

On vaikea uskoa, että öljyntuottajamaiden välille olisi rakennettavissa riittävästi luottamusta tuotannon leikkaamiseen. Saudi-Arabia on joutunut aiemminkin joutunut pettymään OPEC-kumppaneihinsa, jotka eivät toteuttaneetkaan sovittuja leikkauksia, ja Venäjän kanssa maa on sijaissodassa Syyriassa.

Venäjän neuvotteluasema on lisäksi kehno. Ensinnäkin on yleisessä tiedossa, että maa on laiminlyönyt uuden kapasiteetin rakentamisen, koska maan pääsy rahoitusmarkkinoille ja länsiteknologian saanti on ollut jäissä sanktioiden vuoksi. Venäjän tuotantomäärät laskevat siis joka tapauksessa tämän vuoden aikana, kun nykyiset lähteet ehtyvät.

Toiseksi Saudi-Arabian reservirahastot ovat paljon suuremmat kuin Venäjän, jonka rahat voivat loppua jo tänä vuonna, jos öljyn hinta pysyy nykyisillä tasoilla. Kolmanneksi Saudi-Arabian tuotantokustannukset ovat alemmat kuin Venäjän, vaikka Venäjä vielä tammikuussa rehvastelikin alhaisilla kustannuksillaan. Neljänneksi Saudi-Arabia pystyy halutessaan ottamaan käyttöön lisäkapasiteettia (1.5-2 miljoonaa tynnyriä/päivä) muutamassa kuukaudessa ja lisäämään Venäjän tuskaa.

Mitä Putin voi tuoda neuvottelupöytään? Al-Assadin pään?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juuri näin: Venäjän neuvotteluasema on heikko. Heikkous luo heikkoutta, ja vie myönnytysten tielle. Kysymys onkin, mitä Putin voi tarjota Saudihuoneelle sellaista, mistä nämä olisivat valmiit myönnytyksiin öljysodassa?

Venäjä on souvannut Syyrian neuvotteluja, ja jätti tietysti tarkoituksella sekä lähtökohtaisesti että juuri Saudi-Arabian kanssa käytäviä kahdenkeskisiä öljyneuvonpitoja varten Saudit ja siis käytännössä sunnit mopen osalle neuvotteluasetelmassa. Se yrittää pitää tuota isoa sotakuviota näpeissään ja maksattaa jokaisesta askelesta hinnan; al-Assad on ilman muuta yksi nappula tässä pelissä (ei enää "kuningas", vaan ehkä ratsu..)

Aivan kuten totesit OPECin tuotantokartelli ei toimi; pitkälti sama yhteisen intressin dilemma, kuin Euroopan Unionin maiden kesken: kaikki saisivat (ehkä) parhaan lopputuloksen tekemällä tiivistä yhteistyötä, mutta koska jo aiemmin liian monet ovat tehneet välistävetoja, kukaan ei voi luottaa että diili pitäisi, joten diiliä ei synny, ja kaikki puskevat täysillä, vaikka samalla kaikki häviävät.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kuten sanottu Venäjän tilanne on todella tukala.
Se ilmenee jo tästäkin:

Financial Times kertoi maanantina 1.2.2016;

”Venäjä suunnittelee yksityistävänsä useita suuria ja tunnettuja valtionyhtiöitä paikatakseen öljyn hinnan laskusta aiheutunutta rahoitusvajetta, kirjoittaa Financial Times.

Mahdollisella myyntilistalla ovat FT:n mukaan muun muassa
lentoyhtiö Aeroflot,
kaivosyhtiö Alrosa ja
öljyjätti Rosneft.
Muita mahdolllisia nimiä ovat VTB-pankki ja
Venäjän suurin laivanrakennusyhtiö Sovcomflot.

Lehden mukaan yhtiöiden johdot kutsuttiin maanantaina Putinin luokse neuvottelemaan yksityistämissuunnitelmista vielä tänä vuonna, mikä kuvastaa nopeaa aikataulua.

FT:n haastattelema pankkilähde arvioi, että vain Sovcomflotin listautumisen onnistuminen näyttää realistiselta.
Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi FT:n mukaan, että valtionyhtiön osia myydään vain Venäjällä rekisteröityneille ostajille, ja että pilkkahintaan osakkeita ei myydä.”

Via; Talouselämä 1.2.2016;
http://www.talouselama.fi/uutiset/venaja-saattaa-y...

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Veikko Huuska

Yksi puuttui Putinin listalta. Gazprom. Venäjän valtio omistaa enemmistön yhtiön osakkeista ja yhtiön katsotaan olevan Venäjän presidentinhallinnon erityissuojelussa. Tämä yhtiön voimahamo on Vladimir Putin.

Vuonna 2001 Venäjän presidentti Vladimir Putin aloitti Gazpromin johdon vaihdattamisen. Uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Aleksei Miller ja hallituksen puheenjohtajaksi Dmitri Medvedev.

Vuonna 2004 Venäjän valtio osti lisää Gazpromin osakkeita, jolloin sen omistusosuus nousi 50 prosenttiin. Seuraavan vuonna Gazprom osti öljy-yhtiö Sibneftin oligarkki Roman Abramovitšilta ja siitä muodostettiin Gazprom Neft.

Brittiläis-venäläinen TNK-BP kärsi vuonna 2007 takaiskun Kovyktan maakaasulöydöksillä Irkutskin alueella. Venäjän valtion peruutti porausluvan alueella. Tappion kärsinyt TNK-BP myi 66 prosentin osuutensa pois porausoikeudet omistaneesta Rusia Petroleum yhteisyrityksestä. Ostajana oli Gazprom 700–800 miljoonalla dollarilla. Kauppa oli analyytikkojen mukaan alihintainen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi FT:n mukaan, että valtionyhtiön osia myydään vain Venäjällä rekisteröityneille ostajille, ja että pilkkahintaan osakkeita ei myydä.”

Osakkeiden sijaan Venäjä on myynyt omistuksia, Intialle 15 % ja Kiinalle 10 % suurimmasta Vankorin öljykentästään ja rahapulassaan todennäköisesti tingittyyn hintaan:

Indian state oil company to buy stake in Rosneft Project

http://www.theoilandgasyear.com/news/7770/

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Venäjä pyrkii siis kattamaan pahasti vajaata budjettiaan myymällä osia valtionyhtiöistä, jotka ainakin osittain on jo nimettykin.

Mitään ”pihvejä” ei ole tiskissä, päinvastoin ongelmissa kärvisteleviä ja osin konkurssikypsiä puljuja, ehkä valtion telakkayhtiö Sovkomflot, jolla on osaamista ja näyttöä, ja joka voisi kiinnostaa aidosti joitain sijoittajatahoja.

Kasaan pitäisi saada 12 mrd euron edestä ruplia, parin vuoden aikana ehkä, mutta tavoite tuntuu utooppiselta.

Mistään "hihastavedetystä" hankkeesta ei ole kysymys. Putin lupasi Pietarin Talousfoorumissa 21.6.2013, että valtionyhtiöiden yksityistämisohjelmaa jatkuu. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1371778523400

Sattuneista syistä mitään ei sillä rintamalla ole tapahtunut, mutta nyt ollaan jo niin rotkon reunalla, että presidentti panee prosessin käyntiin. Panee, siitäkin huolimatta, että "jäljet pelottavat".

Venäjän yksityistämisprosessi 1.o vuosina 1995-1996 Jeltsinin ”humuvuosina” meni ketuille, totaaliseksi ryöstöyksityistämiseksi.

Silloin ns. pajarit panivat lihoiksi ja rahoiksi kansallisvarallisuuden keskeisiä ytimiä. Seitsemän pajarin ydinryhmittymä kaapasi keskeiset helmet ns. Lainaa osakkeissa –programmilla.

Myöhemmin vielä valtion kassatilaneen pahetessa ja vuoden 1996 presidentinvaalien lähestyessä alakynteen ja sivuraiteelle joutumisen kurimukseen joutunut Jeltsin hyväksyi Potaninin porkkanan, eli rahamiesten lainaohjelman, jossa nämä saivat rahaa vastaan pantiksi valtionyhtiöiden ja omistusten osakkeita. Kun sekasorrossa ollut valtio jätti velat maksamatta pantit laukesivat ja sijoittajat panivat sulassa sovussa ”lihat pataan”.

Myllerryksen sivutuotteena Jeltsin nosti maatuskojen eläkkeitä ja lupaili kuuta taivalta ja sai uusittua presidentuurinsa, joka sitten vuosituhannen vaihteessa johti ”sattumatsaarin”, eversti Putinin nyttemmin tunnettuun nousujohteiseen diktaattorin istuimeen ja kaikkeen muuhun.

*

HS: Pekka Hakalan loistava tiivistelmä Venäjän tilasta täällä:

http://www.hs.fi/talous/a1454393053944 Helsingin Sanomat 2.2.2016

Hakala luettelee Putinin kuusi ehtoa osuusmyynneille:

1.) Tärkein ehto yksityistämiselle on että Venäjän valtio säilyttää strategisesti tärkeissä yhtiöissä määräävän aseman.

2.) Ostajiksi hyväksytään vain Venäjällä rekisteröidyt yhtiöt. Käytännössä kuka tahansa voi perustaa Venäjälle kokonaan omistamansa yhtiön, joten helppo nakki sikäli.

3.) Omistuksia ei saa kätkeä veroparatiiseihin. Tässä Putin osoittautuu kaukonäköisemmäksi kuin Katainen ja Vapaavuori..

4.) Ostajan on sitouduttava ostamansa yrityksen kehittämiseen. Tämä ehto voi jatkossa osoittautua vähemmistöosakkaaksi menevälle melkoiseksi ”myllynkiveksi kaulassa”.

5.) Ostoksiin ei saa käyttää Venäjän valtionpankin myöntämää lainarahaa. Tästä onkin sittemmin mm. laillisuussyistä kaiketi tingitty. http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2016/02/02/pu...

6.) Osakkeista on saatava ”kunnon hinta”. …niin aina.

*

Pekka Hakala tiivistää pointin hyvin:

”Epäluuloisimmat näkevät nyt käsillä olevassa yksityistämisessä 1990-luvun edeltäjän piirteitä. Putinin on nimittäin syytä pitää valtion rahoitus ainakin miten kuten kasassa vuoden 2018 presidentinvaaleihin saakka, jos mielii neljännelle kaudelle.

”Yksityistämisen todelliset tavoitteet selviävät vasta, kun näemme, kenelle osakkeet menevät”, talouskorkeakoulu VŠE:n professori Aleksei Savatjugin kommentoi sanomalehti Vedomostille.”

*

Tämän asetelman voi siis ymmärtää ainakin kahdella tavalla:

1.) Valtio ja Putin on niin ankarassa saumassa, että se joutuu tekemään ns. ”Jeltsinit” eli pitkälti soveltamaan samoja ”pannaan lihoiksi nyt – tulkoon vedenpaisumus sen jälkeen”-mallilla parhaita ja keskeisimpiä yhtiöitä.

2.) Tai sitten Valtio ja Putin on ankarassa saumassa, mutta Putin arvioi tilanteen vielä sen verran vahvaksi ja muskeliensa voiman vielä olevan tallella, että hän voi ”kutsua” oligargit ”yhteisiin talkoisiin”, ja rahastaa heiltä tuon mainitun 12 mrd euroa vastaavan summan. Siis tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Ja saadakseen hankkeensa läpi Putin tulee tarvittaessa ja epäilemättä ottamaan ”käsittelyyn” jonkun juuri nyt epämieluisaksi muodostuneen tai sellaiseksi osoittautuvan oligarkin ja ”putsaa” hänet. Ihan malliksi ja esimerkiksi muille. Siis hajoita ja hallitse. ”Eiköhän se sitten siitä”.

3.) Tietysti voimme skenaroida vielä kolmannenkin mallin: Konsensus –skenarion. Siinä osapuolet toteavat ”kusessa ollaan” ja ei muuta kuin ”valssi kesällä”, eli enemmän tai vähemmän sopuisasti pannaan hattu kiertämään ja tehdään summa, jolla budjettia katetaan. Sitten yhdessä tai kaksittain sovitaan Putinin johdolla, ”mitä kukin saa” vastineeksi osallisuudestaan ”yhteiseen hyvään”.

– Melkein veikkaisin vaihtoehtoa kolme.

*

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Ennen kuin alatte ostella nurkkia venäläisistä firmoista, niin tässä hieman muistinvirkistystä lähihistoriasta... ja voi olla, että Putinin toripäivät jää vaisuiksi juuri tästä syystä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/04/11/venalainen...

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Martti Haverinen
Fortumilla on kassassa 8 miljardia € polttavan kuumaa valuuttaa. Fortumissa on selväst tilanne, että he eivät tiedä mihin investoida. Olisi todella liian helppo ratkaisu pistää lisää panoksia Venäjän energiasektoriin. Ellei sitten ole pakko....?

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen Vastaus kommenttiin #10

Fortumihan ostaa vaikka Venäjän valtion oblikaatioita ennemmin kuin investoi kotomaahan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset