Veikko Huuska

”Vladimir Vladimirovits, onko sota tulossa?”

 

*

Kysymys numero 1:

”Vladimir Vladimirovits, onko sota tulossa?”

Tämä kysymys esitettiin ensi kerran julkisesti Venäjällä ”Myroporyadok” (миропорядок – World Order - maailmanjärjestys) dokumentissa, joka esitettiin joulukuun viimeisenä päivänä 2015 Venäjän valtion television kanavilla.  Ohjelma on manifesti-tyyppinen nykyvenäläinen tuote, ja ”myroporyadok” puolestaan on olennaisesti Putin-Venäjän nykysanastoa, keskeinen ilmaisu.

Vaikka Venäjän johtaja päättäväisesti kieltäytyy kuulemasta hälytyskellojen kilkatusta, yhä isompi osa suuresta yleisöstä on kuukausi kuukaudelta entistä vakuuttuneempi, että jos mikään ei lähikuukausina muutu, edessä on välitön ”iso hässäkkä”.  Kolumnisti Ivan Krastev käyttää tässä yhteydessä suorasukaista ilmaisua ”Big War” (Iso sota) – mutta kun nykyisin tällätään tuo vaikea sana ”sota” vähän jokaisen tapahtuman ja tilanteen yhteyteen, teen poikkeuksen, enkä tee sitä tässä ja nyt.

*

Nyt Venäjällä kysytään, onko dokumentti ”Miroporyadok”, ja sen esittäminen Venäjän valtion valvomilla kanavilla, vain fiksu temppu kääntää huomio todellisista ongelmista.  Niistä, joita ovat valtion suunta, kansalaisten rahat ja toimeentulen epävarmuus, kammettu demokratia ja jatkuvana rehottava korruptio, vain muutamia nimetäkseni.  – Voisiko hallituksen vaihdos tuoda uutta raikasta ilmaa maahan?

”Myroporyadok” on vahva ilmaus Kremlin nykyisestä mielentilasta.  Linnoitus näkee maailman paikkana, joka on kuilun reunalla, kaoottinen ja vaarallinen, paikka jossa  kansainväliset instituutiot ovat tehottomia, alisteisia Lännen tavoitteille ja harhaluuloille, suorastaan Lännen panttivankeja.  Ydinaseet ovat ainoa tae maan suvereniteetista, ja tätä suvereniteettia esitetään halulla ja kyvyllä vastustaa Washingtonin hegemonistista agendaa (yksinvaltaista asialistaa).

Elokuva keskittyy toistuvasti teemoihin, joita presidentti Putin on pitänyt ”suurissa puheissaan” esillä: NATOn pommitukset entisessä Jugoslaviassa, presidentti George W. Bushin sota Irakiin, Lännen väärinkäytökset YK:n lentokieltoalueella Libyassa (lue: pommitukset), ja Lännen itsepintainen sekaantuminen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntyneiden itsenäisten valtioiden sisäpolitiikkaan. 

Tämä kaikki esitetään todistuksena ja näyttönä siitä, mikä on dokumentin keskeinen sanoma: Länsi voi puhua arvoisat ja periaatteista, mutta kaikki se on tarkoitettu vain naamioksi reaalipolitiikalle, jolla Länsi pyrkii maailman herruuteen.

*

Osa syytöksistä on ilmeisen aiheellisia: Yhdysvallat eittämättä kantaa huomattavan vastuun katastorfista Lähi-Idässä. 

Jotkut syytökset ovat ilmeisen vääriä: Ei jokainen kapina maailmalla ole CIA:n peiteltyä provokaatiota ja sen synnyttämää epätasapainoa.

Mutta niin tahi näin, kaikkeen väitettyyn sisältyy aimo annos liioittelua.  Ei Amerikassa kaikki ole niin väkevää ja ilkeää, kuin Kreml maalailee.

Keskeinen ristiriita Moskovan näkemyksissä Yhdysvaltain ulkopolitiikasta ja sen epäonnistumisesta, on se, miten on yhteensovitettavissa toisaalta vaatimus Yhdysvaltain vaikutusvallan vähentämisestä ja toisaalta syytteet siitä, että kaikki paha, mikä maailmassa tapahtuu johtuu Yhdysvaltain ulkopoliittisista toimista.

Pyrkiikö Washington tuomaan vakautta Lähi-itään, vai ei?  Vai onko alueen pitäminen jatkuvassa epävakauden tilassa Washingtonin perimmäinen tarkoitus ja tavoite (strategia)?  Uskomatonta: Moskova uskoo molempiin.

*

Putinin mieli

Vielä keskeisempää elokuvassa on se avaama kuva Putinista.  Elokuva haastaa yleisesti hyväksytyn kuvan mr. Putinista kylmäverisenä realistina, kyynikkona, joka uskoo vain valtaan, ja joka viettää päivät pitkät ahmimassa karttoja ja tarkastamassa tiliotteita.

Mutta dokumenttielokuvassa ”Myroporyadok” tapaamme Putinin vihaisen moralistina, joka muistuttaa samanaikaisesti Euroopan populisteja ja kolmannen maailman radikaaleja, ja joka kokee maailman nöyryytysten ja syrjäytymisen linssien läpi.

Mr. Putinin läheinen neuvonantaja, Vlasislav Surkov, kirjoitti kerran:

“We still look like those guys from the working part of town suddenly finding ourselves in the business district. And they’ll swindle us for sure if we keep stumbling backward and dropping our jaws.”

Tälläinen vetäytyminen epäluottamukseen, ja taipumus nähdä maailma perhedraamana, joka rakentuu rakkaudesta, vihasta ja petoksesta.  Tämä on enemmänkin 1800-luvulle ominaista tunteilua, eikä nykymaailman reaalipolitiikkaa, ja selittää useimmat Moskovan politiikan viime vuosien käänteet.

Venäjän ja Turkin suhteet on hyvä esimerkki tästä.  Sen sijaan, että pitäisi kiinni kaikesta ulkopolitiikkaan kuuluvasta realismista, Kreml näyttää omaksuneen sentimentaalisen suurvallan politiikan.  Vielä kaksi kuukautta sitten Ankara oli Venäjän strateginen liittolainen sen taistelussa moninapaisen maailman (Multipolar World) puolesta.  Turkki oli Venäjän ”vastavirran veli” (”brother-in-resentment – veli kaunassa), ainoa NATOn jäsenmaa, joka kieltäytyi liittymästä Moskovan-vastaisiin pakotteisiin Krimin Venäjän liitettyä Krimin itseensä.  Ankara oli asemoinut itsensä Moskovan energia-diplomatian keskiöön.

Mutta riitti kun turkkilainen ohjus pudotti venäläisen lentokoneen Syyrian rajalla, ja äkkiä Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan ei enää ollut ystävä ollenkaan, vaan petturi, joka oli ”auttanut terroristeja”, kuten Putin lausui ja kuulosti henkilökohtaisesti loukkaantuneelta.

Venäjän ulkopolitiikan ytimessä ilmenevä sentimentaalisuus on taipumusta tarkastella valtioiden välisiä suhteita johtajien suhteina.  Tämä merkitsee hyvin henkilökohtaista näkemystä maailmasta, mikä auttaa selittämään, miksi Putin, mies, joka haluaa voittaa Yhdysvallat, on niin innokas Donald J. Trumpin kannattaja, tuon ”loistavan ja lahjakkaan johtajan”, joka lupaa ”tehdä Amerikasta uuden”.

*

Putinin mieltymyksellä Trumpiin ei ole mitään tekemistä Kremlin perinteisellä mieltymyksellä republikaaneihin.  Sitä ei voi selittää sillä, että Putin, jos hän olisi Yhdysvaltain kansalainen – fyysisesti suuntautunut, ikääntyvä, aseita rakastava ja homovastainen konservatiivi – hän profiililtaan olisi tyypillinen Trumpin kannattaja.  Eikä asetelma muutenkaan kauas mene: miljardööri, jolla taskut pullottavat taaloja, ja joka jakaa Amerikkaa kahtia, ja tekee kaikkensa saadakseen sen näyttämään naurettavalta. 

Eikä vähiten Putinin hämmentävää intoa Mr. Trumpiin ole vähentänyt se, että he molemmat elävät yhtäläistä saippua-oopperaelämää enemmänkin tunteiden varassa kuin rationaalista kansallista etua ajaen.  Ehkä Putin uskoo Trumpiin, koska tämä amerikkalainen liikemies muistuttaa hänen ainoaa todellista ystäväännsä maailman johtavien poliitikkojen joukossa; Italian ex-pääministeriä Silvio Berlusconia

*

Myroporyadok –dokumentin jäljiltä Venäjällä on käyty vilkasta porinaa, on keskusteltu paljon uusista säännöistä ja instituutioista, kaikesta mahdollisesta Jaltalta Yhdistyneisiin kansakuntiin.

Mutta sen sanoma on selvä:

Maailmassa, jossa tekopyhyys on vallalla, vain uhkaaviin ulkopuolisiin voi luottaa.

"In a world where hypocrisy hold sway, only angry outsiders can be trusted."

*

Kysymys n:o 2:

”Miksi Putin rakastaa Trumpia?”. 

”Suuri jälleen!”

Alaskan lahja Yhdysvaltain demokratialle, entinen varapresidentti-ehdokas, Sarah Palin, ilmaisee pelin hengen:

'Make America great again': Sarah Palin endorses Donald Trump;

“Tee Amerikasta jälleen suuri!”, Palin yllyttää Donald Trumpia.

“Ääni Trumpille – on potku ISISille persuuksiin!”

Ehkäpä tässä, havittelussa menetetyn suuruuden perään, - ja suorasukaisuudessa, on nähtävissä jotain yhteisiä äänenpainoja – Trumpin ja Putinin välillä..

http://www.theguardian.com/us-news/2016/jan/19/sarah-palin-endorses-donald-trump-for-president

*

Lähde ja pohja:

Ivan Krastev: Why Putin Loves Trump? ArtikkeliThe New York Times, 12.1.2016;

Mr. Krastev  toimii Sofiasa, Bulgariassa The Center for Liberal Strategies –järjestön johtajana, ja Wienissä toimivan The Institute for Human Sciences –laitoksen pysyväisjäsenenä.

Ivan Krastev, http://www.nytimes.com/2016/01/13/opinion/why-putin-loves-trump.html?WT.mc_id=2016-JANUARY-OTB-INTL_AUD_DEV-0101-0131&WT.mc_ev=click&ad-k

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Kansainvälisen politiikan tutkimuksessa on ymmärtääkseni jokin teoria, joka tarkastelee sivilisaatioiden välisiä suhteita tunteista käsin. Länsi on arrogantti ja toisaalta huolissaan valtansa menettämisestä. Kiina on puskenut rikastumisen hybrikseksessä. Islamilainen maailma on tuntenut olonsa nöyryytetyksi ja on vihainen. Venäjällä jossain määrin samansuuntainen tunne.

Avaimet ratkaisuun voisi olla lännellä ja ehkä myös Kiinalla. Venäjää ei ole viisasta liiaksi nöyryyttää, koska kyseessä on kuitenkin ydinasevaltio, joka voisi romahtamisensa äärellä huonona häviäjänä painaa nappia ja tuhota merkittävän osan lännen sivilisaatiosta. Ainakaan meidän suomalaisten etu ei ole se, että syttyy täysimittainen viimeinen taisto, jonka lopputuloksena Venäjä nujerrettaisiin lopullisesti. Lännellä on paljon menetettävää siinä.

On syytä huolestuneena kysyä tämäkin kysymys: Miksipä Venäjän nykyjohto ei viimeisenä tekonaan tappion edessä tuhoaisi mm. Pariisia, Lontoota Berliiniä, Brysseliä, Tukholmaa, Helsinkiä ja amerikkalaisia kaupunkeja? Onko lännellä edes kykyä estää suurkaupunkiensa tuho, jos Venäjästä tulee epätoivoisen kostonhimoinen?

Pekka Iiskonmaki

#1
Tuo kaupunkien tuhoaminen onnistuu Venäjältä kuin sorsajahti. Kukaan ei ammu takaisin.

On ne aika poikia.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Kyllä takaisin ammutaan ja se on Venäjän loppu, mutta Venäjän loppu ei ole miljoonien ihmisten ja biljoonien eurojen menetysten arvoinen.

Jyrki Paldán

"Onko lännellä edes kykyä estää suurkaupunkiensa tuho, jos Venäjästä tulee epätoivoisen kostonhimoinen?"

Tuskin. Jos olisi, Venäjä olisi varmaan jo hävinnyt maailmankartalta vuosia sitten. Israel toimii hyvänä testilaboratioriona ohjuspuolustusjärjestelmille, ja siellä tuo väitettävästi maailman tehokkain ohjuspuolustusjärjestelmä - rautakupoli, torjuu kotikonstein väsättyjä raketteja. Niitäkin huonosti ja vaihtelevalla menestyksellä. Venäjällä sen sijaan ei ole mitään kotikonstein väsättyjä raketteja, vaan huippumoderneja ydinkärjin varustettuja risteilyohjuksia, jotka saavuttavat yli 20 machin nopeuden, joihin on ohjelmoitu satunnaiskohinalla toimivia torjunnanväistöjärjestelmiä, ja joissa on sisällä sadoittain harhautuskärkiä. Ja niitä ohjuksia on miltei kaksi tuhatta kappaletta aktiivisena ympäri maita, mantuja ja piilotettuina sukellusveneisiin ympäri maailman meriä. Ja vielä neljä tuhatta lisää varastossa odottelemassa pahaa päivää.

Jos Venäjä, Kiina tai Yhdysvallat päättää pyyhkiä jonkun kaupungin kartalta, se tapahtuu. Kukaan ei voi sitä estää. Ellei sitten joku taho ole kehitellyt maan alla jotain täysin mullistavaa ja ennennäkemätöntä, joka on kehityksessä useamman vuosikymmenen kaikkia muita edellä.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kukas se kysyi kansalta lopullisen tappion uhatessa että haluatteko totaalista sotaa? Kansa innoissaan huusi että halutaan.

Hitler määräsi Pariisinkin tuhottavaksi kostoksi, miksei Putinkin voisi tehdä samalla tavalla.

Venäläiset ovat ilmeisesti jo täysin valmiita totaaliseen sotaan, kaikki pettävät ja vainoavat heitä. Vain Jumala on heidän puolella.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

"Ei jokainen kapina maailmalla ole CIA:n peiteltyä provokaatiota ja sen synnyttämää epätasapainoa."

Ei varmasti jokainen. Mutta...

William Blum on summannut kirjassaan -Killing Hope: U.S. Military and CIA Interventions Since World War II- melko kattavan listan näistä historian tapahtumista joihin mainittu suurvalta on tiedustelupalvelunsa tai sotakoneensa kautta osallistunut.

En ole kirjaa kannesta kanteen lukenut. On sen verran asiaa. Kirjan sisällysluettelo kertoo jo paljon.

http://williamblum.org/books/killing-hope#toc

Ja muutamia mainintoja kirjasta.

“Far and away the best book on the topic.” – Noam Chomsky

“A very valuable book. The research and organization are extremely impressive.” – A. J. Langguth, author, former New York Times Bureau Chief

“A very useful piece of work, daunting in scope, important.” –Thomas Powers, author, Pulitzer Prize-winning journalist

Tässä karttakuvaan sijoitettuna US sekaantumiset. Kannattaa vilkaista..

http://williamblum.org/intervention-map

Meni hieman ohi blogisi aiheen ja ehkä mainostamisen puolelle. Pahoittelut siitä.

Ja sitten kommentoin hieman tätä blogisi taustalla olevaa kaveria Ivan Krastevia. Nyt on tietenkin hieman vaikeaa kun ei ole kyseistä elokuvaa edes nähnyt, mutta kuitenkin...

Ivan Krastev on siis "Soros-miehiä". Istuu Soros'n rahoittaman Open Societyn johtokunnassa.

https://www.opensocietyfoundations.org/about/board...

Soros on eri järjestöineen ollut taustalla vaikuttamassa useissa kansannousuissa ja vastaavissa. Myös Ukrainassa... Itä-Euroopassa -89, Puolassa, Tsekeissä..
http://transcripts.cnn.com/TRANSCRIPTS/1405/25/fzg...

Veikkaisin että juuri tämän takia Venäjällä on pistetty kiinni ainakin kaksi Soros rahalla toiminutta kansalaisjärjestöä.. Niillä kun on ollut tapana vähän vaikuttaa noissa kansannousuissa.

Myös USA:n Fergusonissa riehuttiin Soros rahalla..

Soros on myös sanonut että EU:n tulisi ottaa noin miljoona pakolaista vuosittain.. Kai mies tietää että tulijoita riittää. Ja jos alkaa loppua niin järjestyy kyllä..

https://www.project-syndicate.org/commentary/rebui...

Eli kyseistä dokkaria näkemättä, suhtautuisin tietyin varauksin.. Kaikkeen mitä Soros-miehet mistään kirjoittaa.
Pitäis varmaan katsoa se dokkari. Jos löytyis teksteillä varustettuna..

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jutun lähtökohtana olevan artikkelin kirjoittaja Ivan Krastev on viisikymppinen bulgaarialainen kansainvälisen politiikan tutkija;
Ivan Krastev (Bulgarian: Иван Кръстев, born 1965 in Lukovit) is a Bulgarian political scientist.
He is the Chairman of the Centre for Liberal Strategies in sofia, and permanent fellow at the IWM, Institute of Human Sciences in Vienna. ;
https://en.wikipedia.org/wiki/Ivan_Krastev
*
Edellä mainitusta IWM:stä voisi vilkaista tällaisen esittelyn Wikipedian sivuilta;
https://en.wikipedia.org/wiki/Institut_f%C3%BCr_di...
Institut für die Wissenschaften vom Menschen

History and core idea[edit]
The IWM was founded in 1982 by the Polish philosopher Krzysztof Michalski who was Rector of the Institute until his death in February 2013. It is committed to broaching new and often contested topics of social relevance, thus contributing to debates on a wide range of political, social, economic, and cultural issues. Since its inception, the IWM has promoted international exchange and dialogue among scholars and intellectuals from different fields, societies, and cultures, most notably from Eastern and Western Europe. This exchange has increasingly included researchers from North America, from South-Eastern Europe and from former Soviet states.

Structure and Program[edit]
The IWM is sustained by a community of scholars consisting of Permanent Fellows, Visiting Fellows and Junior Visiting Fellows.

Permanent Fellows of the IWM are:

Cornelia Klinger, Professor of Philosophy at the University of Tübingen (Germany);

János Mátyás Kovács, Member of the Institute of Economics at the Hungarian Academy of Science, Budapest (Hungary);

Ivan Krastev, Chair of the Board at the Centre for Liberal Strategies, Sofia (Bulgaria);

Krzysztof Michalski, Professor of Philosophy at Boston University (U.S.A.) and University of Warsaw (Poland);

Klaus Nellen, Managing Editor of Transit – Europäische Revue;

Timothy D. Snyder, Professor of History at Yale University (U.S.A.); and

Charles Taylor, Professor emeritus of Philosophy at McGill University, Montreal (Canada).

Research at the Institute is currently focused on six fields:
• Sources of Inequality
• Cultures and Institutions in Central and Eastern Europe
• The Future of Democracy
• United Europe – Divided Memory
• Religion and Secularism
• The Philosophical Work of Jan Patocka
During each year the IWM hosts about 50 fellows and guests, including scholars as well as journalists and translators, who are awarded with fellowships to pursue their individual research while working at the Institute.
The IWM regularly organizes lectures, debates, and conferences for a broad public, as well as developing policy-oriented programs. The results of this work are published in monographs, articles, and translations, as well as in the biannual journal Transit-Europäische Revue and the magazine IWMpost.
The IWM is registered as a non-profit organization. It receives core funding from the Austrian government and the City of Vienna. Its projects and activities are supported by international foundations and sponsors.
Collaborations[edit]
The IWM collaborates with a number of other institutions:[1]
• Center for Urban History of East Central Europe

*

G. Soros näyttää olevan vielä kovassa vedossa; olen viime viikkoina törmännyt hänen nimeensä eri tahoilla, täysin ennakoitavissa kohteissa.
*

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Jep. Toi on sama kaveri joka istuu siellä Open Societyn johtokunnassa.

Opiskellut Oxfordissa Soros stipendillä. Tieto löytyy myös sen omasta CV:stä.

"1991-1992
Visiting Student in Political Science at St. Anthony’s College, Oxford University /Soros Fellowship/"

Tossa vielä mainitaan Krastevin olevan yksi ensimmäisistä Soros ihailijoista.. Linkki google booksiin Anna Porter- Buying a Better World: George Soros and Billionaire Philanthropy

https://goo.gl/1Z84Kb

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

YLE tänään 20.1.2016;

"Britanniassa tehdyn tutkimusraportin mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin todennäköisesti hyväksyi entisen venäläisagentin Aleksandr Litvinenkon murhan.

Tuomari Robert Owenin kirjoittaman raportin mukaan agentit Andrei Lugovoi ja Dmitri Kovtun murhasivat Litvinenkon poloniumin harvinaisella radioaktiivisella isotoopilla vuonna 2006. Polonium oli pantu Litvinenkon juomaan teehen.

Raportissa todetaan, että agentit toimivat "suurella todennäköisyydellä" tiedustelupalvelu FSB:n ohjeiden mukaisesti. Owenin mukaan sekä FSB:n silloinen johtaja Nikolai Patrušev että presidentti Putin olivat todennäköisesti hyväksyneet operaation.

Vuodesta 2007 Venäjän parlamentissa istunut Lugovoi sanoi torstaina venäläiselle uutistoimisto Interfaxille, että häneen kohdistuvat syytteet ovat absurdeja. Venäjän hallinto on aina kiistänyt sekaantuneensa millään tavalla Litvinenkon murhaan.

Litvinenko sanoi kuolinvuoteellaan, että Putin tilasi hänen murhansa."

Linkki: http://yle.fi/uutiset/brittiraportti_putin_todenna...

Tämä väitetty toimi tapahtui siis vuonna 2006.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

--Миропорядок translitteroidaan suomeksi miroporjadok.

terv. Dr. Pilkunviilaaja.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

”Venäläinen energiajätti Lukoil pitää öljyn markkinahinnan kipurajana 24 dollaria barrelilta.

– Kaikki analyyttiset tutkimukset kertovat, että hyvin monet hankkeet – jopa jo aloitetut – yksinkertaisesti jäädytettäisiin tätä alemmalla hinnalla, Lukoilin johtaja Vagit Alekperov sanoi torstaina televisiokanava Rossija-24:lle.

Öljyalan "hirveimmästä kriisiajasta" puhunut Alekperov kertoi, että jo nykyhinnalla Lukoil valmistelee parhaillaan investointiohjelman leikkaamista 1,2–1,5 miljardilla dollarilla. Hän tähdensi, ettei jalostuksesta eikä henkilöstöstä leikata.

– Tuotantoa todennäköisesti rajoitetaan Siperian kentillä 0,5–0,6 prosenttia riippuen siitä, millaisen investointiohjelman voimme pitää.
Raakaöljy on Venäjän suurin tulonlähde. Brent-öljyn markkinahinta on kutistunut 27,7 dollariin. Hintataso on alimmillaan 12 vuoteen, ylitarjonnan sekä erityisesti Kiinasta sikiävien talouskasvuhuolien eli yhä heikkenevän kysynnän sanelemana.”

Lähde: YLE 21.1.2015, http://yle.fi/uutiset/oljy-yhtion_kipuraja_on_24_d...

*
Venäjältä tänään saamani tiedon mukaan:

"Venäjän talouden viisari näyttää tänään alaspäin --- ja lujaa.
Raakaöljyn hintojen painuminen alla 30 dollari tynnyriltä on jo tarpeeksi paha asia, mutta Venäjän korkean rikkipitoisuuden Export Blend, Uralin Export Blend Crude (UBC), ei voi enää voi toivoa saavansa sitäkään.

Niinpä UBC:n kauppa käy nyt $ 26 tynnyriltä – tai vähemmän.
Maakaasu on ”kunnostautunut” vielä enemmän…”

Siis:
Näistä asetelmista liippaus tuohon 24 dollariin on enää ajan kysymys.

*

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Iranin sanktiot. Tai ennemminkin niiden poistaminen. Vaikuttaa varmasti hintoihin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset