Veikko Huuska

Miksi Karjalassa syntyneiden kuolinilmoituksia on Hesarissa niin paljon?

Miksi Karjalassa syntyneiden kuolinilmoituksia on Hesarissa niin paljon?

*

Kiinnitin sattumalta asiaan huomiota, sillä yleensä en lue kuolinilmoituksia.

Eräs etäisempi tuttava oli kuollut ja tulin seuranneeksi Helsingin Sanomien Kuolleita-palstaa.  Siellä se oli.

Jostain syystä aloin, saatuani näin pään auki, useammin seuraamaan noita sivuja, jotka tähän asti olivat tuntuneet melko etäisiltä.  Huomasin, että vainajien joukossa oli paljon karjalaisia. 

Kun kuukusia kului, aloin tehdä pientä satunnaisotantaan perustuvaa kirjanpitoa: miksi Karjalassa syntyneiden henkilöiden kuolinilmoituksia näytti olevan Hesarissa enemmän,  kuin Karjalan evakoiden osuus Suomen väkiluvusta edellyttäisi?  Pari kertaa otin kokonaisen kuukauden kaikki ilmoitukset ja laskin jakautumasuhteen. 

Karjalaisten osuus vaihteli 12 – 17 prosentin välillä, otantajakosta riippuen.  Välillä otin vain sunnuntainumeroiden ilmoitukset.  En viitsinyt tehdä esim. koko vuotta koskevaa otantaa, se tuntui ylimitoitetulta.

*

Minulla oli jo melkoinen aineisto koossa, tosin vain yhdellä vapaamuotoisesti täytetyllä ja moneen kertaan taitellulla A4:lla.  Ihan vain tukkimiehenkirjanpitoa, mutta sitten se katosi, löysin pestyjen paitojen joukosta, taskusta.

Ajattelen, että en enää viitsi uudelleen ryhtyä moiseen seurantatoimeen, mutta sitten viime sunnuntaina tulin jälleen silmäilleeksi Kuolleita-palstaa, ja otin kynän ja tukkimiehetin ilmoitukset: (HS 17.1.2016)

Karjalassa syntyneitä 12;

Muualla syntyneitä 39;

Ei synnyinpaikkaa mainittuna 8;

Yhteensä 59 kuollutta.

*

Tässä, kertaallisessa ja täysin epätieteellisessä otannassa, Karjalassa syntyneiden osuus kaikista kuolin-ilmoituksista oli 20,3 %.  Niistä henkilöistä, joiden synnyinpaikka oli ilmoitettu Karjalaisten osuus oli vielä korkeampi, nimittäin 23,5 %.

Luulisin, että Karjalaisista miltei kaikista on synnyinpaikka ilmoitettu, niin keskeinen osa identiteettiä se on, mutta voin erehtyäkin.

Karjalan evakoiden osuus Suomen väestöstä 1944 oli noin 10,5 %. 

Tietysti Karjalassa syntyneitä muutti ”kanta-Suomeen” normaalin liikkuvuuden puitteissa jo ennen Talvisotaa, ja he eivät sisältyneet evakoihin.

Sitä paitsi, emmehän voi laskea karjalaisten osuutta vain sotien ajan väestöjakautuman mukaan: Karjalassa – eli luovutetulla alueella ei enää kesän 1944 jälkeen syntynyt ketään suomalaista.  Mutta sen sijaan meillä on vuoden 1944 jälkeen syntynyt kanta-Suomessa noin viisi miljoonaa suomalaista, jotka hekin kuolevat, kukin ajallaan.

Helsingin Sanomissa 17.1.2016 olleissa kuolinilmoituksissa mainituista Muualla kuin Karjalassa syntyneistä oli vuoden 1944 jälkeen syntyneitä peräti 16.  Niistä 8:sta, joiden kotipaikkaa ei mainittu, kaksi oli syntynyt 1944 jälkeen.  Eli yhteensä 18 henkilöä oli syntynyt Karjalan evakoiden tulon jälkeen, enkä halua huomioida heitä tässä laskelmassa.

Näin ollen Karjalassa syntyneiden (12) osuus ennen vuotta 1944 tai 1944 syntyneistä (yhteensä 41) on niinkin korkea kuin 29,3 %.

*

Miksi ihmeessä Karjalassa syntyneiden määrä suhteessa muualla Suomessa vuoteen 1944 mennessä syntyneisiin nähden on yliedustettuna Helsingin Sanomien kuolinilmoituksissa?

Rohkenen todeta tällaisen yliedustuksen olemassaolon, vaikka kiirehdinkin toteamaan, että viime sunnuntain suhde oli korkeimmasta päästä, mitä muistan oman seurantajaksoni aikana havainneeni.

Maanantaina 18.1. kuolinilmoituksia oli 4, niistä puolet eli 2 oli Karjalassa syntyneitä henkilöitä koskevia.

Tiistaina 191. oli yksi kuolinilmoitus, hän oli kanta-Suomessa syntynyt.

*

Mitkä ovat sosio-ekonomiset ym. syyt ja perusteet, joilla henkilön kuolemasta ilmoitetaan nimenomaan Helsingin Sanomien sivuilla?  Voisi olettaa ja arvioida, että pääkaupunkiseudulla eläminen on yksi faktori, onhan HS eränlainen ”Helsingin paikallislehti”.  Toisaalta vähemmän varallisuutta omaavalla vainajalla ja hänen läheisillään ei ehkä ole edellytyksiä tai halua saada ilmoitusta lehteen? 

Mutta samat yleiset syyt koskevat myös Karjalassa syntyneitä ja heidän omaisiaan.

Onko Karjalassa syntyneille jotenkin tärkeämpää, halutumpaa, laittaa ilmoitus valtakunnalliseen, siihen ainoaan, paperimediaan, Helsingin Sanomiin?  Karjalaisille sukulaisuus, kotipaikkarakkaus ja tietynlainen yhteisöllisyys, karjalainen identiteetti, ovat tärkeitä, kenties hieman tärkeämpiä, elämässä keskemmällä, olevia asioita, kuin monelle muulle Suomessa.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

Hyvä havainto ja kirjoitus. Minullakin on tapana silmäillä Hesarin kuolinilmoituksista syntymäpaikkoja. Helsingissä syntyneitä on suhteessa muualla syntyneisiin yllättävän vähän.

Käyttäjän nurmenmarkku kuva
Markku Nurmi

Mukava nähdä, että muutkin ovat huomanneet tuon kiinnostavan demokrafisen kurioisiteetin, josta kirjoitin täällä jo elokuussa 2015.
Joskin tarkastelin enemmänkin sitä, kuinka paljasjalkaiset helsinkiläiset ovat pienenä vähimmistönä niistä, joiden omaisilla on halua tai varaa ilmoitella Helsingin Sanomien kuolinilmoitus-osastossa.

http://nurmenmarkku.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20059...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo reilut 10 prosenttia Suomen väestöstä silloin 1944 lienee alimitoitettu osuus. Eikös siirtokarjalaisia vuosien 1939 - 1944 välillä ollut noin 450.000 ja Suomen väkiluku vain noin 3,5 miljoonaa? Osa talvisotaa pakoon lähteneistä ei koskaan palannut takaisin ja siksi vuoden 1944 evakkojen osuus oli pienempi kuin kokonaismäärä.

Otantaasi vaikuttaa sattuman lisäksi juurikin se, että evakkoon lähteneiden kohdalla jälkeläiset haluavat ilmoittaa synnyinpaikan keskimääräistä useammin. Kuin myöskin se, että siirtokarjalaiset keskittyivät enimmiltään tiettyihin paikkoihin Suomessa ja Helsinki sai silloin osansa. Moni heistä muutti myös myöhemmin Helsingin seudulle.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Karjalan liiton sivuilla esitetään tämänkaltaisia lukuja;
”Sodan runtelemassa maassa sijoittaminen oli varsin suuri operaatio. Kun sota päättyi, piti jäljelle jääneeseen Suomeen sijoittaa noin 430 000 siirtolaista. Heistä 407 000 oli karjalaisia. Kotiseudultaan pois joutuivat siirtymään myös petsamolaiset sekä osa Sallan ja Kuusamon asukkaista, yhteensä 23 000 henkeä. Siirtolaisia oli 11 % maan kaikista asukkaista.”
http://www.karjalanliitto.fi/siirtokarjalaisuus
Wikipedia mainitsee Siirtoväki -artikkelissa määräksi ja osuudeksi kutakuinkin saman;
Siirtoväkeä oli noin 420 000 henkeä eli 11 % Suomen silloisesta väkiluvusta.
*
Itse käytin vertailulukuna viimeistä sodan alla tehtyä väestötietoa, joka oli hieman yli 3.800.000, johon tosin sisältyi jonkin verran henkilöitä, jotka olivat maan rajojen ulkopuolella: kaksi suurinta poissaolevien ryhmää olivat Amerikkaan (USA + Kanada) siirtolaisiksi määräajaksi lähteneet, mutta Atlantin taakse jääneet, sekä 1920-1930 –luvuilla Neuvostoliittoon loikanneet.
Laskutoimitus; 407.000 per n. 3.850.000 = 10.57 %. Mutta anyway tämähän ei ole ihan olennaista tässä.
*

Toisekseen:
Tuo mainitsemani tekijä, eli Karjalassa syntyneiden ja viimeistään ennen Talvisotaa kanta-Suomeen muuttaneiden määrä ei sisälly Karjala-lukuihin. Se lienee, voisin kuvitella joitakin kymmeniä tuhansia, joten olet sikälikin oikeassa, että tosiasiallinen Karjalassa syntyneiden osuus on varmaankin yli 11 %, ehkäpä lähellä 12 %.

Mutta kuten sanottu, Karjalassa syntyneiden osuus näyttäisi olevan tilastollisesti ottaen merkitsevässä määrin tämän yläpuolella.

Itsekin uskon, että juuri tuo että halutaan tiedottaa muualla asuville tuttaville, ja erityisesti, karjalaisille, että pappa tai mamma on nyt siirtynyt tuonilmaisiin, on keskeisiä syitä panostaa Hesariin. Toki monilla meneteetyn alueen kunnilla tai kuntaryppäillä on omat kotiseutulehtensä, mutta kaikki joita asia saattaa kiinnostaa eivät välttämättä lue niitä.

Jukka Nieminen

Auttaisko tähän looginen päättely? Karjalassa ei kukaan ole vissiin voinut syntyä enää vuoden 1944 jälkeen. Valtaosa viimeisistä siellä syntyneistä lienee kuitenkin syntynyt 1932 - 1939 aikana jotka nyt vain ovat sitä sukupolvea joka nyt alkaa ikänsä puolesta kupsahdella. Lyhyesti sanoen, katoamassa on evakkojen viimeinen sukupolvi eli ne jotka sieltä lähtivät lapsena.

ja koska ihmiseen on koodattu keskimääräinen kuolinikä 75-80v niin syntyy buumi. Loput selittyy kireillä pakkasilla joka niittaa vanhusväestöä samaan tapaan kun hellekin.

Käyttäjän nurmenmarkku kuva
Markku Nurmi

Kai Helsigissäkin syntyi vuosina 1932 - 1939 lapsia, jotka ovat nyt ikänsä puolesta "kupsahdusvalmiita"!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin, edellinen kommentti ei ollut aivan looginen, paitsi, että oletettavasti siirtokarjalaisten perheiden koko ja lapsilukumäärä on ollut keskimääräistä suomalaista perhettä korkeampi, jolloin nyt yli 80-vuotiaiden osuudessa heillä saattaa olla "yliedustus".

Mietin vielä tuota Huuskan otantaa siltä kannalta, että onko hän tutkimuksissaan ollut tarpeeksi tarkka siitä missä kohden nykyinen raja kulkee. Kuinka voi tietää onko Ilomantsissa, Wärtsilässä tai Parikkalassa syntynyt evakko vai ei? Karjalaisia (siinä mielessä kuin tässä yhteydessä tarkoitetaan) he kuitenkin ovat.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #7

Aivan oikein; ei mitenkään tarkka. Olin tietoinen tuosta rajakuntien lohkomisesta, veljeni asuu Wärtsilän naapurissa.. Mutta varsinaiseen tarkkuuteen voisi pyrkiä vain ottamalla riittävän suuren otannan, esim. HS:n vuosikerran, ja perkaamalla sen aineiston sitten huolella. - Ehkä lyhyen elämän voi käyttää mielekkäämminkin; mutta jo melko niukoilla otannoilla (joita tein vuoden 2014 keväästä, satunnaisin otoksin) tämä perusteesi lienee saanut vahvistuksen.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kun esim. Kuopiossa asuva evakko kuolee, ilmoitetaan siitä Savon Sanomien lisäksi Hesarissa. Hesarin ilmoitus on tiedonanto sukulaisille ja tuttaville, harva lähtee Kuopioon asti pitkän matkan takia. Hesarissa voidaan ilmoittaa myös vasta hautajaisten jälkeen. (Siunasttu hiljaisuudessa, kiitos osanotosta)

Kun Helsingin tienoilla asuva evakko kuolee, ilmoitetaan siitä sukulaisille ensiksi Savon Sanomissa jotta siellä asuvat lähiomaiset tulisivat hautajaisiin. Hesarissa taas ilmoitetaan jälkikäteen täällä asuvien sukulaisten ja tuttavien tiedoksi. Tällä estetään että he eivät tule hautajaisiin syömään kallista pullaa ja ryystämään kahvia. Ruokaahan sukulaisilla ei nykyisenä pula-aikana ole varaa tarjota saattajille!

Siis evakon kuolemasta tulee usein kaksi ilmoitusta, kun taas hesalaisen kuolemasta riittää yksi ilmoitus. Tämä voi vastata Veikko Huuskan kysymykseen miksi evakoiden kuolinilmoituksia on paljon Hesarissa.

Aatteen mies näki kerran Hesarissa kuolinilmoituksia sivutolkulla. Totesi että Kansan Uutisissa on hyvin vähän kuolleita. Se todistaa että aate voittaa!

Käyttäjän nurmenmarkku kuva
Markku Nurmi

Leolle kiitos karjalaisten evakkojen hautajaisilmoittelukäytäntöjä koskevasta osin hilpeästäkin katsauksesta.

Leo arvelee hesalaisen kuolemasta riittävän yhden ilmoituksen. Minä taasen uskon, että valtaosa paljasjalkaisista helsinkiläisistä hoidetaan hautaan ilman kuolinilmoitusta. Tässäkin viittaan tuolla ylempänä linkittämääni omaan "tutkimukseen"

Seppo Hildén

Veikko, ehkä ilmoituksille on luonnollinen selitys. Karjalan evakot alkavat olla kuoliniässä ja nyt painottuu juuri ikäluokat ennen sotia syntyneille. Äitinikin on lähtöiässä ja kun hän kuolee, tulee ilmoitukseen luonnollisesti syntymäpaikka, joka on nykyisen Venäjän puolella Laatokan rannalla.

Näin se vaan menee.

Käyttäjän nurmenmarkku kuva
Markku Nurmi

Seppo on jo toinen kommentoija täällä, joka ottaa premissikseen sen, että vain karjalaiset evakot ovat juuri siinä iässä, jolloin tuoni korjaa heitä.

Nuorimmat evakot ovat pikkuisen yli 70 vuoden iässä. Samanikäisiä ja vanhempia syntyperäisiä helsinkiläisiä on epäilemättä noin puolet evakkojen määrästä. Olihan vuonna 1944 Helsingin väkiluku noin 275 000 eli kutakuinkin puolet Karjalan evakkojen määrästä.

Mutta helsinkiläiseen perinteeseen ei kuulu kovinkaan laajasti ilmoitella Helsingin Sanomissa kun aika jättää!

Janne Suuronen

Yksi tekijä saattaa liittyä Karjalaisten sukujen ja ystäväpiirien hajautumiseen eri puolelle Suomea.

Kuolemasta ilmoittaminen valtakunnan suurimmassa (lue: kattavimmassa) lehdessä saattoi muodostua tavaksi aikakautena, kun kaukopuhelutkin piti erikseen tilata puhelinvälittäjältä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset