*

Veikko Huuska

Miten Lähi-Idän öljysota 2016 oikein meni? Yritys taistelukuvaukseksi

 

Rauhaan Lähi-Idässä ei enää usko kuin pihatontut.

*

Olen parissa aikaisemmassa blogissani (15. ja 18.1.2016) pohtinut öljymarkkinoiden turbulenttia tilaa: voiko raakaöljyn hinta painua alle 20 dollaria tynnyriltä, ja voiko hinta painua jopa 10 dollariin?

Nyt vastaan: Voi.

Ja myös painuu.  Kuvio alkaa selkiytyä. 

Nyt nimittäin näyttää siltä, että niin paljon paukkuja on ladattu sen vaihtoehdon päälle, että raakaöljyn hinta painetaan kymppiin ja jopa senkin alle.

*

Kerä

Vallitsee tietty ongelma, mistä alkaisi keriä tätä lankakerää.  Tilanne on sama kuin alkaa purkaa isoa jättölangasta pyöritettyä kerää: pelkkiä pätkiä, mutta tietty johtolinja, osassa langat solmiutuvat siististi toisiinsa, toisissa ei.

Mutta alamme syksystä 2013.  Silloin Yhdysvaltain presidentti Barack Obama oli ”napinpainallusta vailla” valmis antamaan käskyn iskuista Syyrian kemiallisten aseiden tukikohtiin, tai sellaisiksi tiedustelun toimesta merkattuihin maaleihin.  Syyskuun alussa 2013 Venäjän presidentti Vladimir Putin varoitti Obamaa hyökkäämästä Syyriaan ilman Yhdistyneiden Kansakuntien valtuutusta.  Putin vaati että Syyrian hallussa olevia kemiallisia aseita koskeva sopimusongelma ratkaistaan diplomaattista tietä.  Obama perääntyi, pian ja pitkästi paljastui, että Putinin shakki toimi. 

*

Hannu Reime kirjoitti tilanteesta blogissaan 20.9.2013 otsikolla ”Syyriassa teeskennellään periaatteellisuutta” tähän tapaan:

 

”Yhdysvaltojen ja Venäjän neuvottelema sopu Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamisesta toi mieleeni lausahduksen, jonka satuin lapsena, joskus kaukaisella 1950-luvulla, kuulemaan eräältä kauan sitten kuolleelta sukulaiselta jonkin perhejuhlan yhteydessä. ..;

"Suurpolitiikkaan ja politiikkaan yleensäkin sisältyy aimo annos näyttelemistä: läpinäkyvän valheellista periaatteellisuutta, närkästymisen esittämistä ja päivittelyä, kunniaa, jota mukamas on loukattu."

Reime tiivisti tapausten kulun:

”Tämän yllättävän diplomaattisen käänteen (diplomaattisen välipuheen siitä, että Syyria/al-Assad luopuu myrkkyarseanaalistaan) voi tiivistää yhteen lauseeseen:

Putin pelasti Obaman loukusta, jonka tämä oli itselleen rakentanut.

Obama oli rikkonut yhtä menestyvän poliitikon perussääntöä: lupaukset ja sitoumukset täytyy pitää sopivan epämääräisinä. "Punaisten viivojen" asettelu voi johtaa siihen, että joutuu vastaamaan sanoistaan niin kuin Obamalle oli käymässä, hänhän oli julistanut, että myrkkyaseiden käyttö Syyriassa johtaa vastatoimiin.”

http://maailma.net/artikkelit/syyriassa_teeskennellaan_periaatteellisuutta

(… sivumennen sanoen ehkä pääministeri Sipilänkin olisi kannattanut lukea tämä Reimen viisas artikkeli.)

*

Putin pettyi

Putin odotti, kenties oikeutetustikin, että Obama tuon Syyria-episodin vuoksi tarjoaisi joitakin myönnytyksiä, jossain sopivassa paikassa, olihan hän noukkinut kastanjoita nuotiosta Obamalle, mutta hän odotti turhaan.  Obama päinvastoin jatkoi ja tuki Lännen toimintaa Ukrainassa ja monissa muissa Venäjän kannalta herkissä paikoissa. 

Kun on arvioitu Putinin ”peukaloisen harharetkeä” Krimille ja Itä-Ukrainaan talvella 2014, on harvemmin huomioitu sitä psykologista kytkentää, jotka näillä kahdella hyökkäyksellä eittämättä on:

Obaman toteutumattomaksi jäänyttä mutta näkyvästi uhottua sotaretkeä Syyriaan tuhoamaan myrkkyvarastoja; Putinin ennakoimatonta ja matalammalla profiililla käynnistynyttä, mutta Venäjän kannalta tuhoisaa, sotaretkeä naapurimaa Ukrainaan. 

Rauhan-Nobelilla laakeroitu Obama säästyi ansalta, mutta valkoista vihaa puhkuva Putin juoksi suoraan ansaan, josta häntä ei kukaan ehtinyt eikä osannut rientää pelastamaan, ja tuskin hän olisi ollut (enää) pelastettavissakaan. 

Lännen röyhkeys ja kiittämättömyys, kaiken Putinin puheissaan luetteleman päälle, muodosti sen paragidmaisen ratkaisun, ja sen psykologisen ja mieshenkisen motiiviperustan, jonka pohjalta onneton Venäjän "lännen sotaretki" (geopoliittisen suoja-alueen varmistaminen) käynnistyi Krimillä talvella 2014.

Obaman motiiveita ja psykologiaa on meillä ”Lännessä” ruodittu merkittävästi vähemmän ja harvemmin, kuin Putinin sielunelämää ja sen liikkeitä.  Ehkä kannattaisi symmetrisemmin kohdistaa mielenkiintoa näihinkin osa-alueisiin.

*

Tinkimätön Obama

Ehkä 50 vuoden kuluttua hieman tarkemmin tiedämme, minkälainen presidentti Obama presidenttinä oli, minkälaisin motiivein ja liikkein hän näytteli oman roolinsa ”periaatteellisena ihmisenä”. 

Obama on kaiken aikaa jakanut vahvasti ihmisiä, osa näkee hänessä vahvaa hyvää, osa ei, osa rakastaa, osa vihaa. 

Hän ei ole ollut maailmaa – eikä edes omaa kansaansa – yhdistävä voima, vaan erottava.  Hän on aktiivisesti erottanut ja hajoittanut maailmaa, tosin toisin keinoin, sofistikoidummin, kuin kunnioitettu edeltäjänsä G.W Bush, joka lähes tyyten on häipynyt julkisuudesta, tehtävänsä, maailmanvallankumouksen suorittajana, suoritettuaan.

Obama ei antanut milliäkään siimaa Putinille, tuossa vaiheessa, jossa se ehkä oli vielä mahdollista.  2013.  Moni hurraa, ettei antanut.

Mutta nyt Obama kerii siimaa, ei siis anna edelleenkään, vaan vetää pitkää siimaa sisään, ja tietää, että sen yhdessä koukussa on ”Iso Kala”.  Putin.

Ja Venäjän kansa.¨

*

Iranin öljy

Nyt minä alan ymmärtää. 

Kuvio meni näin:

Pakotteita, erilaisia sanktioita, on vuoden 1979 vallankumouksesta lähtien langetettu Iranille, tuolle Lännen entiselle kumppanille Lännen toimesta.  Obaman pakotteet ovat luku sinänsä.  Hän on hyvin tiennyt, että kansa, ei eliitti, siinä kärsii.

Lännen pakotteiden vuoksi Venäjä ja Kiina pääsivät sisälle Iraniin, eivät apusisarina, vaan öljymiehinä, haalarit päällä.  Sitten vielä 2010-luvun varmennetut uudet löytökentät.  Iranilla on osaamista syvän meren öljytöistä, mutta maailman paras osaaminen on Yhdysvalloissa.

Yhdysvallat alkoi huolestua Lähi-Idän öljyn ja alueellisen geopoliittisen tasapainon puolesta.  Piti reagoida.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/ae/CIAIranKarteOelGas.jpg

Nyt olemme tilanteessa, jossa Obama ja hänen oikea kätensä ulkoministeri John Kerry ovat regoineet.  Ryminää on ollut, eivätkä läheskään kaikki ole tyytyväisiä, eivät edes Yhdysvaltain liittolaisten joukossa.  USA teki sen taas.  Putin puree hammasta.

Olen muodostanut käsityksen, jonka mukaan Iranin öljyteollisuutta on amerikkalaisten toimesta ja hyvän aikaa auteltu, sanktiopolitiikasta huolimatta.  Sopimusprosessi on edennyt askel askeleelta, eikä Kerry ole ollut ainoa jenkki, joka on puikkinut maassa. 

Iranin öljyntuotanto, joka 2012 asettui tasolle 3,5 miljoonaa tynnyriä päivässä, on kaikessa hiljaisuudessa vedetty jo lähes 5:een miljoonaan tynnyriin.  Ja mikä olennaisinta: Iranin öljyä pystytään aivan pian, kyse on vain kuukausista, nostamaan lähelle 1975-tasoa eli 6 miljoonaa tynnyriä.  Ja senkin yli. 

Sitäpaitsi, kaikki Iranin öljyvarastot ovat tuppasen täynnä.  Valmistelu on ollut täydellinen.

https://en.wikipedia.org/wiki/Petroleum_industry_in_Iran#/media/File:Iran_Oil_Production.png

https://en.wikipedia.org/wiki/Petroleum_industry_in_Iran#/media/File:Oil_Production_and_Consumption.gif

Tätä maailma ei tiedä.  Media pyörittelee vain 0,5 miljoonan tynnyrin vientikapasitetti-arviota kuin papukaija.

Tosiasiassa, saamani käsityksen mukaan, Iran pystyy varsin nopeasti tuikkaamaan maailmanmarkkinoille noin 2 -3  miljoonan tynnyrin panoksen. 

Ja se pystyy, yhteiskumppaniensa, maassa jo viime vuodet vahvasti toimineiden Venäjän ja Kiinan valtionyhtiöiden, ja nyt lopullisesti ”pellit avanneiden” Yhdysvaltalaisten öljy-yhtiöiden, ja muiden läntisten yhtiöiden (StatOil etc.) kanssa, nostamaan viennin jopa 4 miljoonan tynnyrin/d tasolle kenties vielä tämän vuoden 2016 aikana.

*

Venäläisten ja Kiinalaisten valtiollisten yhtiöiden, kuten Gazpromin, lisäksi Iranissa operoi muun muassa Malesialainen Petronas https://fi.wikipedia.org/wiki/Petronas , Etelä-Korealainen multikansallinen LG-International (Lucky Goldstar – Onnellinen Kultatähti) –konserni https://en.wikipedia.org/wiki/LG_Corporation , Angolassa perustettu Son Angol –konserni, jonka senkään todellisista omistajista tuskin kellään on tarkkaa rekisteriä, mutta läntiset omistajat siinäkin osallisina https://fi.wikipedia.org/wiki/Sonangol ; https://en.wikipedia.org/wiki/Sonangol_Group , moniomisteinen, aikanaan Iranin kansallisen öljy-yhtiön sisaryhtiöksi merelle perustettu SADRA https://en.wikipedia.org/wiki/SADRA , samoin monessa keitetty Petro Sina Aria etc.

Tässä muuten listaa Iran-sanktioiden kohteista; http://www.sanctionswiki.org/Iran

*

Varakas maa

Iranin petrokemialliset varannot, arvion mukaan: öljy 10 % ja kaasu 15 % maailman kaikista hyödyntämiskelpoisista varannoista, ilmeisesti nykytilanteessa, jossa off-shore ja arctic –nostot ovat supistuneet, vielä merkittävästi isommat.

POGC:n eli Pars Oil and Gas Company:n kotisivujen kuvat, näyttävätkö ne alikehittyneen, rappeutuneen öljymaan maailmanlopun virityksiltä?; http://www.pogc.ir/Default.aspx?tabid=112

Viikko sitten (ma 11.1.2016) Iranin kansallinen öljy-yhtiö National Iranian Oil Company – NIOC juhli presidentti Ruhanin läsnäollessa South Parsin alueen maallasijaitsevien yksiköiden 17. ja 18. maakaasutuotannon käynnistymistä.  Samalla yhtiö ilmoitti saavansa heinäkuuhun 2016 mennessä täyteen vauhtiin seuraavan hankekokonaisuuden kaasutuotannossaan.  Alueen merkittävä merenalainen hanke käynnistyy 15.3.2017.  Kaasua pystytään yksinomaan tuolla alueella tuottamaan tällä hetkellä 420 miljoonaa kuutiometriä päivässä.  Huipputuotantotasolla aluetuotanto vastaa 5,8 miljoonaa barrellia öljyä.

Presidentti Rouhani ilmaisi tilaisuudessa tyytyväisyytensä Iranin kaasun tuotannon kasvuun, toteamalla, että Iranin kaasun vienti voi parantaa Iranin suhteita maailmaan ja auttaa lisäämään rauhaa ja vakautta alueella.  Presidentti Rouhani ennusti nousukautta pakotteiden jälkeiselle aikakaudelle (post-sanctions era), jonka on määrä alkaa lähipäivinä (puhe siis 11.1.).

Rouhani totesi seuraavasta Iranin vuodesta 1395 (joka alkaa läntisen laskun mukaan 20.3.2016) tulee muodostumaan nousukauden vuosi.  Iranin talousarvio vuodelle 1395 on laadittu pyrkimykselle vähentää riippuvuutta öljytuloista.  Presidentti teki selväksi, että Öljyn osuus valtion tuloista ensi vuoden talousarviosuunnitelmassa on asetettu vain 25 %.n tasolle.

Valtiovarainministeri ja talousministeri Alil Tayyebnia sanoi, että kansainvälisten talousennusteiden perusteella ensi (20.3.2016 alkava) vuosi merkitsee vahvaa talouskasvua kaikkialla alueella, joka ulottuu Pohjois-Afrikasta Lähi-Itään.  Tayyebnia sanoi, että kansainväliset asiantuntijat ennustavat valoisaa tulevaisuutta Iranin talouteen”.

Lähde:

http://www.pogc.ir/Default.aspx?tabid=711&articleType=ArticleView&articleId=6110

*

Yllätys yllätys yllätys

Lainaan vielä toistamiseen kokeneen maailmanpolitiikan arkipäivän tarkkailijan ja osaajan Hannu Reimen lausetta:

"Suurpolitiikkaan ja politiikkaan yleensäkin sisältyy aimo annos näyttelemistä: läpinäkyvän valheellista periaatteellisuutta, närkästymisen esittämistä ja päivittelyä, kunniaa, jota mukamas on loukattu."

Tästä tässä on kysymys.

Suurpolitiikka on suurta, mutta vielä suurempaa on öljy.

Suuri strateginen peli on sisältä aimo annos näyttelemistä.  Sanktioita ja selektiivisiä sanktioita.  Sitä me Suomessa emme ymmärrä, emme todellakaan. 

Sama peli kuin Venäjällä: Yhdysvallat julisti sanktiot, ja – tunnetusti – luovii niistä omat haarukkapalansa.  Eihän Venäjän-sanktiot koske Yhdysvalloille tärkeitä superteknologian lohkoja, eikä mitään muitakaan sellaisia lohkoja, joissa se ampusi itseään jalkaan, eihän se nyt herrajumala tyhmä ole. 

Mutta Venäjälle arkoja paikkoja se kyllä nyrhii, ja Euroopan Unionin eräitä osia, joista eniten maan kokoon ja Venäjä-kaupan suhteelliseen bkt-osuuteen nähden, Suomessa.  Mutta suomi, tuo pieni, arka, mitättömiin mittoihin itsensä kutistanut hyypiö, vaikenee.

Ei Yhdysvallat kaupallisista ja valtiollisista – siis taloudellisista – sanktioista huolimatta, ole täysin Irania jättänyt.  Tietenkään.  Eikä se enää ilmeisesti kesästä 2014 lähtien ole paljon piitannut omista voimalla toteuttamistaan rajoituksista.  Tämä meni näin päin tällä kertaa: ei suinkaan neuvoteltu ensin sopimusta, ja sitten vedetty rautoja ikkunoista ja ovista, vaan ensin alettiin purkaa esteitä, ja siinä samalla käytiin neuvonpitoa, ja lopulta, itseasiassa, tuli vähän kiire runnoa sopimus kuntoon ja tarkastajiltakin vielä puhtaat paperit, että voitiin näytellä, että aletaan myös pelata taloutta. 

Kaikki meni siis toisinpäin.  Kiire ja tarve pedata kunnon jalansija Iranin öljyyn, juoksutti sopimusneuvottelut maaliin.  Olisihan se ollut hupaisaa, jos olisi paljastunut kaikki se peli verhojen takana, ja sopimus olisi jäänyt tekemättä: keisari kontillaan öljylähteen ääressä.  Mutta Iranilla oli vähintäin yhtä hyvä motiivi toimia niin kuin se nyt toimi.

Monet ovat jo kiitelleet Obamaa, että nyt hän viimeistään ansaitsi, jos ei Nobelia, niin jo kerran saamansa rauhan-Nobelin kotelon.

Mutta kuka näkee, minkälaisen miinan ja pommin – uuden ruutitynnörin – tämä rakennelma muodostaa Lähi-Itään?  Ja globaaleille markkinoille: öljyyn ja finanssiin?

Nyt tässä pyöritetään modernin maailman suurinta rulettia.

Kukaan ei tiedä, miten tämä peli päättyy.  Ei voi tietää.  Mutta ei se hyvin mene.  Paljon silppua ja soraa.

*

Näin se menee

Iranin öljyn tulo maailmanmarkkinoille valtavalla voimalla sekoittaa viimeisenkin järjen ja käsitettävyden öljymarkkinoilla – ja finanssimarkkinoilla.

Maailmanmarkkinahinta painuu 10 $:iin tynnyriltä, ja joksikin aikaa allekin.

Nyt minä siis ymmärrän, miksi ne amerikkalaiset kaverini sijoitussektorilla koko syksyn kohkasivat siitä, miten rahaa tehdään, kuin suokuokalla, jos öljy painuu kymmeneen taalaan.  Puhe vaikutti ihan huuhaalta tänne tammikuulle asti; mutta nyt siis, ymmärräys valkeni.

Kun Venäjä ei sitten saa enää infaloituja rupliakaan kuin vain kympin edestä tynnyriltä, piru alkaa olla irti.  Mutta monen muunkin lompakko alkaa olla kylmä.

Liian moni Yhdysvalloissa tiesi, että näin tulee käymään. 

Liian monta kymmentä miljardia dollaria, ehkä sataa, on lyöty vetoa sen päälle, että öljy putoaa yksinumeroiseksi.  Muuta ei voi enää tapahtua.  Mutta on tämä pirullinen peli tällä kertaa.  Olisiko pitänyt uskoa, Obama on tinkimätön mies.

Penni ajatuksistasi, Putin.

*

tämä oli kotiaineeni aiheesta, mitä tapahtuu todella

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tässä TOP-raakaöljyntuottajamaiden tuotantokäyriä vuoteen 2014;

https://en.wikipedia.org/wiki/Energy_in_Iran#/medi...

Jos ja kun Iran saa tuotantonsa käyntiin, ei 6 M tynnyriä/pv ole mikään raja, vaan eräänlainen välitasanne. Se pystyy järjestelymenetelmin viemään halutessaan ja esim. Yhdysvaltain kanssa laaditun tuotantosopimuksen myötä liki kaiken, mikä ylittää 2,5 K bs/d.

Näköjään eräät hinta- ja spekulaatiorakenteet perustuvat tähän matematiikkaan. En siis kerro omia käsityksiäni, vaan komposioin eri tahoilta saamieni tietojen ja vihjeiden "lautakasaa".

Äärimmilleen viritetyssä nykytilassa merkittävästi vähäisempikin öljytilkka lisää maailmankaupan "tynnöriin" on tulenarkaa puhaa, puhumattakaan todellakin niistä näkymistä, joita Iran-sopu nyt luonnostelee, tuntien maan potentiaalin ja vihreän veran takana rakennetun valmiuden.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Haluaako USA Kiinan nielaisevan Venäjän?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Olen ollut havaitsevinani niin tässä Lähi-Idän tilanteessa, kuin yleisemminkin kansainvälisellä kentällä, selvää "Kolmimaaottelun henkeä": Yhdysvallat - Venäjä - Kiina.

Syyriassa nyt tosin mukana myös Euroopan suurvaltojen panos, mutta muuten Eurooppa on hieman (tarkoitan EU) on jossain määrin passiivisessa roolissa.

Kolmen asetellessa siirtojaan hegemonistisin tarkoituksin ne yleensä huomioivat, miten ne voivat pelata yksiin jonkun osapuolen kanssa; nyt tätä kumppanuus-kuviota on nähty eri lohkoilla.

Nyt kun Kiina on noussut todelliseksi haastajaksi Yhdysvalloille, ja kun se itse on suurvelallinen tälle nousijalle, Yhdysvaltain liikkumavara sinne päin on rajallinen, ja kun Venäjä on "sillassa", on molempien muiden aika helppo tehdä melko kiusallisia liikkeitä Venäjää kohtaan. Toisaalta ne voivat myös rohkeammin pelata Venäjän kortilla edukseen.

Kuitenkaan kummankaan, yhtä vähän Yhdysvaltain kuin Kiinankaan, intresseissä ei ole heikentää "liikaa" Venäjää, koska silloin pelitilanne heikkenee, pelkistyessään.

Oleellinen elementti pelissä on myös taistelu "neljänsien maiden", lähinnä BRICS ja lähinnä Tyynen meren altaan nousevat tiikerit + tietysti se, minkä tahdomme toistuvasti unohtaa: Afrikka, jossa Kiina on tehnyt kovaa maaperätyötä. http://fi.gbtimes.com/politiikka/kiina-lisaa-kultt...

*

Allekirjoitan sen, minä Artokin totesi, eli että Ukrainan suhteen neuvottelutulos voi olla lähellä; onko hetki todella kypsä jonkinasteiseen löyhään ja köyhään sopuun, nähdään kesään mennessä.

Viite: Arto Luukkasen blogi tänään, 19.1.2016;
"Toisaalta, yhtä kaikki, jokaisessa näissä arveluissa epäillään, että nämä kuolemat merkitsivät sitä, että Ukrainan ja Donbassin alueen vastuu siirtyisi näin FSB:n haltuun ja että luvassa olisi uudenlaista strategiaa, jossa pyrittäisiin myös ns. poliittiseen ratkaisuun. Ainakin Boris Gryzlovin vierailu Kiovassa merkitsi sitä, että nyt tunnustellaan tosissaan mahdollisuutta jonkinlaiseen sovintoon. Laihakin sovinto olisi nyt mahdollinen." - http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2101...

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

lähi-idän todellinen jokerikortti-Israel,jonka askelmerkit täytyy ottaa huomioon niin syyriassa kuin iranissa,ja jopa moskovassa !

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

”Venäläinen energiajätti Lukoil pitää öljyn markkinahinnan kipurajana 24 dollaria barrelilta.

– Kaikki analyyttiset tutkimukset kertovat, että hyvin monet hankkeet – jopa jo aloitetut – yksinkertaisesti jäädytettäisiin tätä alemmalla hinnalla, Lukoilin johtaja Vagit Alekperov sanoi torstaina televisiokanava Rossija-24:lle.

Öljyalan "hirveimmästä kriisiajasta" puhunut Alekperov kertoi, että jo nykyhinnalla Lukoil valmistelee parhaillaan investointiohjelman leikkaamista 1,2–1,5 miljardilla dollarilla. Hän tähdensi, ettei jalostuksesta eikä henkilöstöstä leikata.

– Tuotantoa todennäköisesti rajoitetaan Siperian kentillä 0,5–0,6 prosenttia riippuen siitä, millaisen investointiohjelman voimme pitää.
Raakaöljy on Venäjän suurin tulonlähde. Brent-öljyn markkinahinta on kutistunut 27,7 dollariin. Hintataso on alimmillaan 12 vuoteen, ylitarjonnan sekä erityisesti Kiinasta sikiävien talouskasvuhuolien eli yhä heikkenevän kysynnän sanelemana.”

Lähde: YLE 21.1.2015, http://yle.fi/uutiset/oljy-yhtion_kipuraja_on_24_d...

*
Venäjältä tänään saamani tiedon mukaan:

"Venäjän talouden viisari näyttää tänään alaspäin --- ja lujaa.
Raakaöljyn hintojen painuminen alla 30 dollari tynnyriltä on jo tarpeeksi paha asia, mutta Venäjän korkean rikkipitoisuuden Export Blend, Uralin Export Blend Crude (UBC), ei voi enää voi toivoa saavansa sitäkään.

Niinpä UBC:n kauppa käy nyt $ 26 tynnyriltä – tai vähemmän.
Maakaasu on ”kunnostautunut” vielä enemmän…”

Siis:
Näistä asetelmista liippaus tuohon 24 dollariin on enää ajan kysymys.

*

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset