Veikko Huuska

Mitä tapahtuu todella? Vuorovedet vuodenvaihteessa 2015-2016

 

Mitä tapahtuu todella? Vuorovedet vuodenvaihteessa 2015-2016

*

Olemme lähdössä tietämään mitä emme tiedä nyt

(P. Saarikoskea soveltaen vh)

*

2015

… harva asia – ei edes vihollisen propaganda – murentaa niin tehokkaasti ihmisen moraalisen selkärangan kuin vastikkeettomasti saatu raha tekee, sisältäpäin.  Ja varsinkin kun siitä tehdään ihmisoikeus, joka vapauttaa viimeisestäkin velvollisuudesta.

Ja syntymisestä, ilmaantumisesta paikalle, tulee pyhin lähtökohta, - ikään kuin se herkku ei olisi niukkuustuote, siinä missä kaviaari, lohi, raha, valta.

(VH)

*

Markkinaennuste 2016 on kuin lehtiharava

Kuten tavallista, yksikään Wall Streetin niin sanottu ”huippu strategisti” (Top Strategists) ei tuoreessa Barronin kokoamassa tutkimuksessa ennusta osakemarkkinoiden laskevan vuonna 2016. 

Kaikki uskovat – he vaativat – että markkinoiden nousu jatkuu vuonna 2016.  Juuri nyt S&P500 on 2078.

Heidän Standard & Poors 500-huippufirmaa ennusteensa vuodella 2016 vaihtelevat 2100 – 2500 pisteen välillä.  (Muutos: +1,35 % - +25,1 %)

Tyhmäajattelu on voimaa.”, näin kirjoittaa Michael Lewitt tämänaamuisessa kirjeessään.

Ennustelaitosten huippuasiantuntijoiden ennusteet S & P 500 –kurssista vuoden 2016 lopussa:

2500: Federated Investors;

2250: Prudential;

2200: JPMorgan, Barclays, Citi, Columbia Thredneedle, BofA Merrill Lynch;

2175: Morgan Stanley, Blackrock;

2100: Goldman Sachs.

Niin, ja kirjeenvaihturini, Michael, hän on ”pessimisti”, hän on ”erilainen”.

”Minun ennusteeni käytännössä asettaa minut ulos koko tästä kaaviosta”, hän toteaa.

Hänen näkemyksensä 31.12.2016 –tilanteesta on 1875 p. (- 10 %)

En mainitsisi tätä, ellen olisi pitkälle samaa mieltä hänen kanssaan, ja vieläpä samoin perustein.

Herää vain kysymys:

Miten maailmaa voi enää ennustaa, kun niinkin vakioituneesta suureesta kuin S & P 500:sesta ei päästä tämän tarkempaan yhteiseen näkemykseen? 

Haarukka on lehtiharavaakin leveämpi: 625 pistettä.  Se on kokonainen maailma.

Out of Box.

https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/EnnusteSP500Kurssikehitys31122016MennessaByWallStreetStrategistSTop11#6234378516847962290

*

Jokainen joka haastaa alituisesti kasvavan konsensuksen joutuu syytetyksi ”ilonpilaajaksi”.

Mutta siitä ei kannata välittää. 

Tehtäväni on ottaa maailma sellaisena kuin se on, eikä sellaisena jollaisen minä toivon sen olevan.

Lähden siitä, että silmäni näyttää minulle maailman.  Minä levitän kuvan pöydälle ja alan terävin pinsetein eritellä sitä, maailmaa.  Eniten toivon, etten tee paradigmavirhettä.  Enkä

Monet käsittävät elämän lineaarisena, etenkin kehityksen.  Mutta se ei ole.  Eikä varsinkaan romahdus, putoaminen.

Ei maailmaa mikään politiikka johda, eikä edes raha, vaan paradigma.  Kulloinenkin uskomusjärjestelmä, oppi, jonka mukaan maailman kulloinkin uskotaan pyörivän.  Se sentään pyörii, riippumatta opeista.

Wiki sanoo:

”Paradigma on jonkun tieteenalan kulloinkin yleisesti hyväksytty oppirakennelma, ajattelutapa, suuntaus. Yleensä paradigma viittaa tieteellistä toimintaa ohjaaviin ajatuskulkuihin tai muihin tietoteoreettisiin näkökulmiin. Selkokielellä paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoriaa tai viitekehystä, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa. Paradigma tulee kreikan sanasta "παράδειγμα" (paradeigma), "malliesimerkki", "esimerkki", "näyte".”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paradigma

Tuo selitys on riittävän hyvä käytettäväksi, paitsi että siinä on liikaa tiedettä ja teoriaa: normaali uskomusjärjestelmä on enemmän perinnettä, kapinaa, mieltymystä, malliesimerkiksi kohottautumista ja ”näyte jostain jota toivotaan”.  Siis harhaa.  Elämä itse sen osoittaa.

*

Euroopan Unionin purkautuminen on alkanut

Milloin se päättyy, Euroopan Unionin purkautuminen?

Darrel Delamaide kirjoitti MarketWatsh:issa viikko ennen joulua 2015;

”Siellä (EU:ssa) on eksistentiaalinen kriisi ja puhutaan myös ”rinnakkaisesta EU:sta”, joka kehkeytyy Iso-Britannian ympärille”.                                                                                                    http://www.marketwatch.com/story/the-unraveling-of-the-european-union-has-begun-2015-12-18

Kansalliset johtajat tekevät edelleen sitä mitä he parhaiten osaavat – jotenkuten sumussa harhaillen, koska he eivät koskaan käsittele perusongelmia, jotka ovat johtaneet toistuviin taloudellisiin, poliittisiin ja ulkopolittiisiin kriiseihin.

EU:n jäsenmaiden viimeaikaiset vaalit Puolassa, Ranskassa ja Portugalissa heijastelevat muutosta yleisellä tasolla, ja nostavat voimallisesti esiin kysymyksen siitä, onko Euroopan yhdentymisen nykyinen malli tosiaankaan niin hyvä ajatus, kuin ”kaikki” jossain vaiheessa uskoivat.

Yhä useampi painii yhä suurempien ongelmien kanssa: niiden oheistuotteena pöytiin tunkee entistä konkreettisempana kysymys poistumisesta Brysselin järjestelmästä, joka näyttää aina vain työläämmältä ja merkityksettömämmältä.  Ja tämä on lievimmästä päästä havainto: lisäksi tulevat ne tunnot, joissa koetaan, että se on Brysselin järjestelmä, joka synnyttää lisää ongelmia, korostaa olevia ja tekee mahdottomaksi omin ponnistuksin selvitä niistä.

Tärkeintä lienee havainto, että Euroopan johtajat ovat yksinkertaisesti hukassa.

Monet pulmat kiteytyvät kummallisesti deedeeärräläiseen papintyttäreen, joka saksalaisen anagstin ja muurienrakentamisen tuskan takia päätyi willkommenpolitik –kierteeseen, ja sekoitti ihan yksin koko maanosan asiat.  Ei maanosan ovien avaaminen voi olla yhden angstin varassa.

Nyt, viimeisimpien tietojen mukaan, kukaan ei tiedä, montako pakolaista on tullut Saksaan, joka on säntillisyyden Euroopan mestari.  Virallisesti miljoonan pakolaisen lukumäärä meni rikki marraskuun lopussa, mutta nyt sanotaan että jossakin Saksassa on ainakin 200.000 pakolaista, jotka eivät ole kirjoissa eivätkä kansissa.  Viimeksi eilen YLEn Berliinin-kirjeenvaihtaja Pertti Rönkkö sanoi, että pakolaisia voi olla jopa 1.500.000 Saksassa, mutta kukaan ei tiedä.  Osa on jossain piilossa, pimennossa, osaa ei vain ole kirjattu.  (yritin etsiä ohjelmatiedoista, mutta jostain syystä se on poissa.  Asiaan tietysti kuuluu, että mikään uutismedia ei tarttunut tähän sensaatiomaiseen uutiseen).

Miten paljon pakolaisia on sitten koko Euroopassa, jos Saksassa on jopa 1½ miljoonaa?  Kukaan ei tiedä. 

Melkein kaksi miljoonaa.

Ei tiedä!

Mahdoton juttu.

Jo esivaltiollisista ajoista lähtien jokainen itseään kunnioittava tilanherra, kyläpäällikkö, maakuntasatraappi ja ruhtinas on pitänyt kunnia-asianaan tietää edes sen verran, että montako ihmistä hänen hallitsemallaan alueella on ja asuu.  Jos ei tiedä, ei myöskään hallitse, eikä ole ”itseään kunnioittava”.  Euroopasta on tullut kuin hylätty talo, hollitupa johon kävellään sisään, eikä kukaan tiedä olennaisimpia asioita.  Olematta yhtään ilkeä voi kysyä montakohan divisioonaa tänne voi kävellä tai ajaa ilman että kukaan tietää, välittää, tekee mitään?

*

Euroopan kohtalosta

On mielenkiintoista, että juuri nyt Eurooppa on joutunut kuten sanottu eksistentiaaliseen kriisiin.

Loppuuko eurooppalaisten vapauksien aika, kaikkein tärkeimpänä ihmisten vapaa liikkuvuus?  Poistuuko Kreikka Eurosta?  Lähteekö Britannia Unionista?  Hajoavatko Iso-Britannia ja Espanja osiinsa?: Skotlannin ja Katalonian separatistiset pyrkimykset eivät ole suinkaan sammuneet.  Eri valtioiden kesken on lähes sovittamattoman vahvoja näkemyseroja.  Valtioiden sisäiset jakolinjat vahvistuvat.

Miten Eurooppa pysyy kasassa?  Vai pysyykö se?  Miten se pysyisi.

*

Heikko demokratia

Ulkoapäin katsoen Eurooppa on paradoksikimppu.  Se on vienyt valtioiden keskisen integraation lähemmäs liittovaltiota kuin mikään itsenäisten valtioiden yhtymä koskaan historiassa.  Ja vieläpä ilman sotaa.  Siis näkyvää sotaa, taustalla on tietysti WW II:n haamut, ja Berliinin muuri.  Sekä: pyrkimys rajoittaa, estää Saksaa koskaan nousemasta uudelleen Euroopan keskusvallaksi: - ja kriisien kautta ja integroitumalla Eurooppa on löytänyt edestään sen mitä se kaihtoi: vahvoista vahvimman ja yksinvaltaisen Saksan.

Euroopan Unioni kamppailee kahden ääripään, polarisaation, välillä.  Vahvuuden ja heikkouden kurimuksessa.

Euroopalla ei ole vahvaa demokraattista hallintoa, mutta sillä ei ole myöskään vahvaa itsevaltaista johtajaa.  Näin kirjoittaa entinen Englannin pankin virkamies John Nugèe, joka toimii Lontoon pankkifoorumissa.  https://www.chathamhouse.org/about-us/directory/197470

”EU on heikko demokratia.

Viranomaisilla on riittävästi lujuutta yrittää ratkaista unionin ongelmia ilman kansalaisten suostumusta.

Mutta he ovat liian heikkoja sivuuttamaan negatiiviset populistiset virtaukset, joihin tällainen toiminta väistämättä kansalaiset yllyttää, ja mikä puolestaan pahentaa alkuperäistä heikkoutta.”, näin mr. Nugèe em. artikkelin haastattelussa (MarketWatch, 18.12.2015).

Italialainen entinen diplomaatti Antonio Armellini, joka on edustanut maataan useissa ulkomaisissa pääkaupungeissa ja kansainvälisissä järjestöissä sanoo, että ”..meidän kakkien velvollisuutemme on ymmärtää, että mantra 28:sta osavaltiosta, joilla kaikilla on samat tavoitteet, on virallisesti kuollut.”

Suomesta tällaista suorapuheisuutta ei kuulu.

Silti täälläkin maailma – Eurooppakin – on nähtävä sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin toivoisimme sen olevan.

*

Milloin alkaa seuraava Eurooppalainen sota?

Pian.

Se alkoi jo.

Monta saapasta sitten.

Entä, olemmeko me siinä mukana?

Olemme, väistämättä, tahtomattamme, tahtoen.

*

Metonymioita

Wikipedia selittää:

”Metonymia tarkoittaa tilanteita, joissa johonkin käsitteeseen viitataan nimeämällä jokin toinen, tuohon käsitteeseen läheisesti liittyvä käsite.  Metonymia kuuluu kielikuviin. Se on metaforan erikoistunut laji, ja sillä tarkoitetaan nimityksenvaihtoa, joka syntyy kun syy asetetaan seurauksen tilalle, omistaja omistetun tilalle, abstrakti konkreettisen tilalle.”

*

Petri Jääskeläinen toteaa teosanalyysissaan:

(ole hyvä ja lue tarkemmin: http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2002_480.pdf )

”…metonyyminen prosessi voi esiintyä käsitteellisellä tasolla (kategoriointi, päättely), kielen

eri tasoilla (leksikko, morfologia, syntaksi, diskurssi), eri kielellisissä funktioissa (referenssi,

predikaatio, puheaktit) ja yhdistämässä eri ontologisia alueita (käsitteet, muodot, oliot ja tapahtumat).

Metonyymisia suhteita esimerkiksi lingvistisen merkin analyysissa (vrt. semioottinen kolmio) ovat siten muodon ja käsitteen suhde, sanan ja tarkoitteen suhde, käsitteen ja tarkoitteen

suhde sekä muodon ja tarkoitteen suhde (kielen arkikäsityksessä). Metonymioita tuottavat suhteet ovat osan ja kokonaisuuden tai osien välisiä.”

*

Minä pelkistän:

kun minä laitan fb:heni tai blogiini jossain Hennalan suunnalla hortoilleen Klu-Klux-Klan –asuisen miehen kuvan, kuvan ja tarkoitteen suhde on selvä: tietenkin tuomitsen kaiken sen historiallisen pahan, mikä liittyy ja voi liittyä jossakin Hennalan suunnalla hortoilleeseen Klu-Klux-Klan –asuiseen mieheen, ja siihen, mitä hän tässä kontekstissa tässä ajassa ja tässä ajatusverkostossa edustaa.  Siis olen hyvä ihminen.  Minä kohotan itseni, ajatteluni, tekoni ja kuplani korkealle, hyvin korkealle.

Minä teen päivän hyvän työn.  Olen kelpo poika.  Toisin kuin nuo.  Erottaudun.  Merkkaudun, teen sen ihan itse.  Siis olen todella hyvä. Olen oikeassa joukossa, valittujen, parhammistojen rivissä ja rintamassa.  Jos tekisin toisin, olisin toisin, kuuluisin ”niihin”.  Ja kuulunkin, kuten tiedän.

Jonain toisena aikana kuulun siihen, valittujen, joukkoon, kun otan kiinni paleltuneen perunan varastaneen pikkupojan ja ohimennen katkaisen hänen varastaneen oikean kätensä polveani vasten, että kraks.

Jossain toisessa mytologiassa olen pyhä ja hyvä ja kaikkea, kun olen jotenkin vain muurahaisena kulkenut polun, joka on johtanut Fellmanin pellolle, muistokivikin silloin minulle tehdään, onko yhdellekään vankileirin vartijalle sellaista kunniaa suotu?

*

”Blendaaminen(käsitteellinen yhdistyminen, vh) toimii niin kompleksien metaforien ja yhdyssanojen

semantiikan kuin esimerkiksi vitsien tai mainostenkin luovana mekanismina. 

 

Käsitteellisessä yhdistymisessä metonymialla on kahtalainen rooli. Esimerkiksi kaapuun pukeutunut, viikatetta kantava luuranko kuoleman metaforana saa aineksia useasta syötöksestä (esim. ihmisyksilön kuolema, kuolema aiheuttaa kuolemista — kausaalimalli, prototyyppinen tappaminen ja elonkorjaaja).

 

Syötösten piirteet heijastuvat uuteen käsitteeseen metonyymisesti muun muassa siten, että viikatemiehen asun huppu projisoituu ihmisen kuolemaan metonyymisesti liittyvän papin kautta, joka ei suoraan ole käsitteellisenä vastineena esimerkiksi niittäjälle elonkorjuu-syötöksessä.

Lisäksi metonymia on yksi käsitteellisen yhdistymisen mallin optimaalisuusrajoituksista (metonymy projection constraint): metonymian kautta heijastuvien elementtien vierekkäisyys blendissä on läheisempi kuin syötöksessä, esimerkiksi huppu kuoleman asussa.”

(P. Jääskeläinen: ema.)

*

Tämä Tapahtuu Vuonna 2016

T. S. Eliotin runossa "J. Alfred Prufrockin rakkauslaulu" (1917) kädet ja käsivarret kattavat kaikki mainitsemani metonymian tapaukset: korvauksen, osa-kokonaisuus-suhteen ja kuvien rihmastoitumisen. Kädet, käsivarret ja niiden toimintaan yhdistyvät ilmaisut edustavat runon puhujan epäröintiä ratkaisun hetkellä ja tuon epäröinnin seurauksia:

”on oleva aikaa murhaamiseen ja synnyttämiseen
ja aikaa kaikkiin tekoihin ja päiviin käsillä
jotka nostavat ja laskevat kysymyksen lautasellesi;

/- -/

Ja todellakin on oleva aikaa
ihmetellä: "Uskallanko minä?" ja "Uskallanko minä?"

/– –/

(Tullaan sanomaan: "Miten laihat hänen käsivartensa ja säärensä
                                                         ovatkaan!")

 

(T.S. Eliot: J.Alfred Prufrockin rakkauslaulu, 1917, suom. Leo Tiainen)”

Lähde: Metonymia: http://www.helsinki.fi/hum/kotim.kirjallisuus/opiskelu/Lyriikankurssi/Kuvallisuus/metonymia.htm

*

”jos tyven on seuraava myrskyä
niin että muurahaiset näyttävät hoipertelevan
    kun aamuaurinko saa satimeen niiden varjot”

 

(Ezra Pound: Pisan Cantot, suom. Ville Repo)

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset