Veikko Huuska

Öljyn kohtalo? Katoaako kuvasta vai vahvistaako strategista asemaansa?

 

Miten käy öljyn; katoaako markkinoilta vai varmisteleeko asemiaan strategisena hyödykkeenä?

*

”Pariisissa suuri ilmastosopimus” – se tähtää hiilivetypohjaisen energiankäytön vähentämiseen.

”Öljyntuottajamaiden kokouksesta ilmoitus: tuotantomäärät pysyvät korkeina”

”Raakaöljyn syöksykierre jatkuu – hinta alle 37 dollaria barrelilta”

http://www.hs.fi/talous/a1450065188615?ref=hs-art-luetuimmat-#9

Siinä uutisotsikoita viime päivien ja tuntien ajalta.

*

On täysi aihe kysyä: sulaako strategisen tuotteen, öljyn, asema maailmalla? 

Onko öljy todella poistumassa näyttämöltä, vai onko tässä vain kyseessä optinen harha?

Onko öljyn hintanotkahdus vain hetkellinen vaihe, eikä suuri saranan narahdus?

Voiko tapahtua vielä ”Öljyn paluu”? – hinnan nousu 100:aan tai 150:een dollariin/bs?

*

Helsingin Sanomat tänään 14.12.2015 iltapäivällä:

”Raakaöljyn viime viikolla alkanut halpeneminen jatkui maanantaina. Pohjanmeren Brent-viitelaadun raakaöljyn hinta halpeni ensi kerran sitten joulukuun 2008 alle 37 dollariin barrelilta.

Syksyllä 2008 öljy halpeni voimakkaasti, koska rahoitusmarkkinoiden kriisi kärjistyi investointipankki Lehman Brothersin vararikkoon. Iltapäivällä kello 14 Suomen aikaan barreli Brent-viitelaadun raakaöljyä maksoi 36,8 dollaria. Barreli on öljykaupan mittayksikkö. Sen tilavuus on 159 litraa.

Raakaöljyn halpenemiseen viime viikolla ja kuluvalla viikolla on useita syitä. Runsas viikko sitten öljynviejävaltioiden yhteistyöjärjestö Opec päätti olla rajoittamatta tuotantoa. Jos öljyn tarjontaa supistetaan tuotantoa rajoittamalla, hinta kohoaa yleensä hyvin nopeasti.

Toinen merkittävä syy öljyn lähiaikojen halpenemiseen on epäilyt Kiinan talouskasvun hidastumisesta. Kiinan teollisuus on suuri öljyn ja siitä valmistettujen hyödykkeiden kuluttaja. Öljyn halpenemisen takia myös monet muut raaka-aineet ovat halvenneet, mikä aiheuttaa ongelmia etenkin kehittyville kansantalouksille, joissa raaka-aineita tuotetaan paljon.”

*

Liuskeöljy

Kuten tunnettua on osa öljyntuottajamaiden järjestön OPECin maista, Saudi-Arabia etunenässä, viime aikoina ponnistellut määrätietoisesti saada raakaöljyn hinta alas.  Se on tapahtunut ensin säilyttämällä öljyn tuotantomäärät ylhäällä ja nykyisin jopa niitä lisäämällä. 

Yleisesti on laskettu, että Saudi-Arabia ja sen harvenevat kumppanit pyrkivät näin nitistämään Yhdysvalloissa nopeasti laajentuneen liskeöljybuumin.  Nyttemmin – ja viimeksi viikonvaihteen aikana Abu Dhabista saamani viestit vahvistavat tämän – on alettu nähdä, että kyseessä ei ole Yhdysvaltain öljytuotannon suitsiminen.

Kuten tuotantoluvut osoittavat Yhdysvaltain liuskeöljytuotannon määrät ovat osoittaneet varsin huomattavaa joustavuutta ennätyksellisen alhaisen öljyn hinnan vuoksi.  Epäsovinnaisten tuotantomenetelmien öljyteollisuus (liuske, särötys) on Yhdysvalloissa pirstoutunutta, ja sen kokonaistuotanto ei ole kenenkään hallinnassa.  Ala on tilkkutäkkimäinen, ja toimijat ovat heterogeeninen ryhmä operoijia, joista osalle nykytila on myrkkyä, ja niinpä alalla tapahtuu paljon yrityskauppoja, fuusioita ja vaihtelevia järjestelykuvioita, joista osa edistää keskittymistä.

Yhdysvaltain tuotanto heijastuu vain lievästi maailmanmarkkinoille niin kauan, kuin kongressin säätämä laki kieltää yhdysvaltalaisen öljyn viennin.

Niinpä OPECin hintasota ei kohdistukaan ensisijaisesti Yhdysvaltoja vastaan, vaan niitä jättimäisiä varantoja vastaan, jotka sijaitsevat Yhdysvaltain ulkopuolella, ja joista vain mitätön murto-osa on tähän mennessä ylimalkaan ollut tehotuotannon piirissä. 

Reilusti yli 80 % shale ja tight –öljyvaroista sijaitsee Pohjois-Amerikan ulkopuolella.  http://www.oil.fi/fi/tietoa-oljysta-oljy-energialahteena/liuskeoljy-ja-kaasu  Tämä globaali varanto pitää OPECin varpaillaan: kartellijärjestö on valmis pitkään uuvutustaisteluun tällaisten uusien lähteiden hyödyntämistä vastaan.

Tämän päivän alhaisilla hinnoilla liuskeöljyn tuotannossa ei ole taloudellista ideaa, mutta OPEC käykin pitkää sotaa suojellakseen omaa markkinaosuuttaan.

Tämä taktiikka onnistuu vain sillä edellytyksellä, että ei-OPEC –maiden tuotanto sen avulla alenee.  Tässä suhteessa OPEC on tehnyt tavoitteensa selväksi.  Tällä hetkellä tarjonnan tasapainottamisodotukset kohdistuvatkin kolmansiin toimijoihin.

Tilanne on johtanut yhä vain kasvaviin paineisiin OPECin sisällä.  Kaikki järjestön jäsenmaat kärsivät kasvavasta budjettialijäämästä.  Vain Saudi-Arabia, Kuwait ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat selviytyvät juuri ja juuri, kun taas kaikki muut, eritoten Venezuela, Libya, Iran, Algeria ja Nigeria horjuvat jo romahtamisen partaalla ja lisäävät julkista kritiikkiään nykyistä politiikkaa ”tulva”-politiikkaa vastaan.

*

OPEC on valmis neuvottelemaan uuden potentiaalisen liittouman muodostamiseksi

Siitä huolimatta, että Venäjän presidentti V.V. Putin on toistuvasti käyttänyt uhmakkaita lausuntoja, Venäjä on – oman kuukausi kuukaudelta hankaloituvan asemansa vuoksikin – huomattavan valmis käymään OPECin kanssa tuotannon määriä koskevia neuvotteluja.  Olen aikaisemmin kertonut tuloksettomista kosketuksista osapuolten kanssa.

Venäjän on suurin pysyvä tarkkailijajäsen OPECin valtuuskunnan Wienissä sijaitsevassa sihteeristössä, sen ei odoteta koskaan tulevan sallimaan ulkopuolisten vaikuttaa omaan kansalliseen tuotantoonsa.  Silti nähdään, miten olennainen asia Venäjälle on päästä asiassa jonkinlaiseen sopimukseen.  Niinpä Moskova itseasiassa on halukkaampi neuvotteluosapuoli.

*

Rintamakarkuruutta OPECin riveissä

Tosiasiassa useat OPEC-maat ovat avoimessa oppositiossa Saudi-johtoista nykylinjaa vastaan.  Venezuela, Nigeria, Libya, Iran ja Ecuador johtavat kapinaliikettä, jonka tavoitteena on tuotannon leikkaaminen ja alentuvan tarjonnan tuloksena hintojen nousu.

Taloudellisesti OPEC on maalannut itsensä nurkkaan, ja ainoa tie ulos nykyisestä asetelmasta on nostattaa hintoja.  Jopa Saudi-Arabia mieltää tämän.

Tämä on syy, miksi Riadh on nyttemmin viestittänyt Venäjälle ja jopa Yhdysvaltain suuntaan valmiuttaan liittyä mukaan vakauttamaan ei-OPEC –maiden tuotannon ”stabilisointia” maailmanmarkkinoilla. 

Niinpä OPECin joulukuun alun ilmoitus pumppauksen jatkamisesta nykytasolla ja ylikin, ei pidä pitää ”kiveen hakattuna”.  Öljyn nykyinen hinta kirvelee jopa Saudi-Arabiassa, ja senkin on mietittävä muutosta nykymenoon.

Niinpä ilmoitus muutoksesta on odotettavissa.

*

Öljysodan vaikutuksia

Saudi-johtoisen öljysodan kokonaisvaikutukset öljyn tarjontaan on yleisesti – eikä vähiten OPECissa – aliarvioitu.  Vaikka epäsovinnaisesti tuotetun öljyn suhteen ei mitään ”lopullista” pystytäkään lausumaan, vaikutuksia on ollut muuallakin.  Yhdysvaltain öljynporaus on vähentynyt merkittävästi, samoin sijoitukset tulevaisuuden öljyalan investointeihin.  Ja mikä näkyvintä: sekä Arktisen alueen että Meksikonlahden merenalaiset offshore-hankkeet on pantu jäihin, tai haudattu lopullisesti.

Öljyteollisuuden luottotappiot rasittavat ala tulevaisuuden näkymiä.

Omalta osaltaan tämä tulee vaikuttamaan tuotantomäärien putoamiseen Pohjois-Amerikassa. 

*

Öljyn kysyntä kasvaa

Kaikista uusiutuvan energian projekteista ja viimeksi Pariisin ilmastosopimuksesta huolimatta näyttää kovasti siltä, että öljy ei katoa minnekään.

Raakaöljyn maailmanlaajuinen tarve kasvaa tuoreiden raporttien mukaan keskimäärin yli miljoonalla tynnyrillä päivässä vuosittain.  Ja kasvua johtaa vahvoin ottein Aasia.

OPECin omien arvioiden mukaan öljyn kysyntä Aasiassa kasvaa nykyisestä noin 16:sta miljoonasta barrellista päivässä 46:een miljoonaan barrelliin päivässä vuoteen 2040 mennessä.  Toisinsanoen: Öljyn käyttö Aasiassa liki kolminkertaistuisi 15 vuodessa.

Mittasuhteisiin asetettuna: Aasian kasvu on lähes kaksinkertainen siihen määrään nähden, mikä tuotetaan nykyisin Yhdysvalloissa.

Summaarisesti voidaan todeta:

Öljybisneksessä pahimmat ongelmat ovat esiintyneet aina kun tarjonta on ylittänyt kysynnän.  Kasvava kysyntä ei ole koskaan ollut ongelma.

*

Miten öljyn hinta muuttuu?

Viimeaikainen huojunta sekä öljyn maailmanmarkkinahinnassa että futuureissa ja alan keskeisten suuryhtiöiden osakkeissa on merkittävässä määrin osoitusta markkinahäiriöstä.

Tässä tapauksessa markkinahäiriö on ”itse aiheutettu” laadultaan. 

Mikä sitten on öljyn ”todellinen hinta” (the true value of oil)?

Koska ”paperiöljyn hinnat” (”paper barrels”) ovat aina horjuttaneet toimitetun öljyn (tarkoittaa sanoa: the ”Wet barrels” eli tynnyriin pannun öljyn) hintaa, tämän heijarin vaikutus vain kasvanut, eikä sillä ole mitään yhtymäkohtia todellisuuteen. 

Nykyisellään öljytynnyrin (WTI) tosiasiallinen markkinahinta on runsaat 50 $ tynnyriltä, eli runsaat 13 taalaa/tynnyri korkeampi kuin tänään raportoitu hinta (ks. yllä).

Lopulta tuotteiden hinta asettuu lähemmäs tai jopa kohdalleen kyseisen tuotteen markkinoilla esiintyvän järjellisen perusteen tasolle.

Niinpä kun ”paper barrells” –hinta on aikansa kiertänyt omaa sykliään, ja paperiöljyn tuottopotentiaali alkaa kuivumaan, ”paperihinta” tulee nousemaan vastaamaan öljyn todellista kokonaisarvo energianlähteenä ja vertailukohteena muiden käytettävissä olevien energialähteiden rintamassa.

*

Mitä se on?

Maailma ei palaa takaisin $ 100 tynnyriltä öljyä.  Poissa on pitkään kestänyt geopoliittinen harha, jonka kallis öljy eräille tuottajamaille ja niiden johtajille tarjosi, ja minkä harhan hintaa maailma pitkään vielä maksaa.

Mutta selviä näyttää olevan, että öljyn nykyinen ale – joka voi vielä tovin jatkua alenevin noteerauksin – tulee palaamaan korkeammalle tasolle.

Tässä erään öljykaupan kokeneen operoijan (jätän nimen nyt mainitsematta) arvio tällä päivämäärällä 14.12.2015:

West Texas Intermediaten hintakehitys tulee olemaan:

Heinäkuun 1. päivään 2016 mennessä: WTIn hinta on 66 dollaria tynnyriltä;

Lokakuun 1. päivään 2016 mennessä sen hinta on 68 dollaria;

Tammikuun 1. päivään 2017 mennessä öljy vihdoin rikkoo 70 dollarin rajan tynnyriltä.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ari Pesonen kirjoitti eilen huomattavan hyvän blogin aiheesta
"Halpa öljy - onko Venäjälle käymässä kuten Neuvostoliitolle?"
http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208340...

Hän tiivisti oivallisesti pohdintaongelman tähän tapaan:

"Fossiilisen energian ja ennen kaikkea raakaöljyn hinta ratkaisee Venäjän talouskehityksen ja sitä kautta koko nykymuotoisen Venäjän olemassaolon. Kestääkö Venäjä fossiilisen energian hinnan laskun? Kuinka kauan Venäjällä on mahdollisuus kestää raakaöljyn alhaisia hintoja?

Venäläinen taloustieteilijä ja poliitikko Jegor Gaidar on kirjoittanut lukemisenarvoisen kirjan vuosikymmenten ajan kestäneestä Neuvostoliiton hajoamisprosessista ja siitä, miksi yksinvaltaisella imperiumilla on aina tapana hajota ennemmin tai myöhemmin. Neuvostoliitto hajosi lopulta romahtaneen raakaöljyn hinnan takia. Neuvostoliitolta loppuivat yksinkertaisesti varat, ja venäläisten jokapäiväinen ruokakin jouduttiin ostamaan lopulta läntisellä velkarahalla. Gaidarin kirja on julkaistu suomeksi vuonna 2014 nimellä Imperiumin tuho.

Kuten nytkin, 1980-luvun puolivälissä Saudia-Arabia oli keskeisin toimija öljyn hinnan romahtamisprosessissa."

Suosittelen!

*

Oma hajanaisempi sepustukseni tarkastelee öljyn asemaa maailmanmarkkinoilla, ja päivänkohtaisia vääntöjä, joita sekä OPECin sisällä, että sen liepeillä käydään öljyntuotannon nykyisestä tasosta, sekä mm. Venäjän lähentelystä Saudien suuntaan.

Nyt jo tovin jatkunut öljyale on sen verran iskenyt eri tahoilla välittömiin tuotantomääriin, öljyn etsintään, koeporauksiin etc. että sillä tulee olemaan OPECin ulkopuolisiin tuotantomääriin melko pitkäkestoinen vaikutus.

Sekä USA että Venäjä ovat merkittävässä määrin vetäytyneet arktisten alueiden öljyhankkeista, samoin kuin vedenpinnan alaisia tuotantohankkeita on joko keskeytetty tai supistettu.

Putinin öljyrahasto ja kansallinen varantorahasto (sikäläinen sote-kukkaro) ovat kuivumassa: jotain täytyy tehdä, mutta mitä. Ihan kauaa eivät "kummisedät" tätä menoa katsele, vaan juuri nuo muistumat Pesosen kuvaamista Neuvostoimperiumin "viime päivistä" kohoavat esiin ja pakottavat ylimmän johdon ryhtymään toimiin. Mutta minkälaisiin?

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

"Yhdysvaltain tuotanto heijastuu vain lievästi maailmanmarkkinoille niin kauan, kuin kongressin säätämä laki kieltää yhdysvaltalaisen öljyn viennin".

Tätä lakia on jo viime vuonna lievennetty siten, että kongressi on lakiuudistuksen myötä entistä suurempi osa maassa pumpattavasta liuskeöljystä on kelvollista vientiin, sillä viennin ehtona raakaöljyä tarvitsee käsitellä aiempaa vähemmän.

Käsittelemättömän raaka-öljyn viennin vapauttamisesta kokonaan vientiin tehdään kongressissa ratkaisu lähiaikoina.

The 40-year-old ban on most U.S. crude oil exports "very likely" will be lifted in the government spending bill, according to reports citing congressional aides from both parties, as part of a deal D.C. lawmakers are negotiating as part of spending and tax measures Congress is aiming to pass by Dec. 16.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Kuten tuotantoluvut osoittavat Yhdysvaltain liuskeöljytuotannon määrät ovat osoittaneet varsin huomattavaa joustavuutta ennätyksellisen alhaisen öljyn hinnan vuoksi."

Pakkohan sitä on pumpata jotta selviävät pankkilainojen koroista.

"Yhdysvaltain tuotanto heijastuu vain lievästi maailmanmarkkinoille niin kauan, kuin kongressin säätämä laki kieltää yhdysvaltalaisen öljyn viennin."

Arvopaperi 10.10.:

USA poisti 40 vuotta jatkuneen öljyn vientikiellon

Yhdysvaltain kongressi päätti perjantaina äänin 261-169 lopettaa 40 vuotta jatkuneen öljyn vientikiellon, kirjoittaa Wall Street Journal.

http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/usa+poisti+4...

"Öljyn kysyntä kasvaa"

Öljyn hinnanpudotukselle ei näy loppua

http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/oljyn+hinnan...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Seija ja Ilkka, kiitos hyvistä täydennyksistä.

Öljyn hasardimainen alennusmyynti luonnollisesti muuttaa sen kilpailuasemaa energiamuotojen joukossa. Miten voimakkaasti tämä ilmeisestikin tilapäiseksi jäävä ilmiö muokkaa muiden energialähteiden kehittämistyötä ja "markkinaosuuksien" muutoksia jää nähtäväksi. Pariisin ilmastosopimuksen näkökulmasta tämä politiikka tietenkin on kiusallista, mutta öljyriippuvaisia maita ajatellessamme emme tietenkään voi edes ihmetellä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset