Veikko Huuska

Angelan valinta – suurinta elämässä; CDU pitää puoluepäivät Karlsruhessa

Angelan valinta – suurinta elämässä; CDU pitää puoluepäivät Karlsruhessa

Saksan mahtipuolue Kristillisdemokraatit CDU pitää puoluekonventin (CDU-Bundesparteitag 13.12.-15.12.2015) viikonloppuna Karlsruhessa.  Jännitteiset ajat lyövät leimansa puoluepäivien alustunnelmiin ja epäilemättä myös itse kokouksen kulkuun. 

Liittokansleri Angela Merkel on tullut toimineeksi Saksan suurpuolueen puheenjohtajana 15 vuotta ja Euroopan mahtimaan Saksan liittokanslerina kokonaisen vuosikymmenen.  Koskaan aikaisemmin hän ei ole ollut niin voimakas valtionpäämies kuin juuri nyt.  TIME valitsi hänet jälleen maailman vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi, ja yleisessäkin sarjassa sijoitus on korkealla: Euroopassa hän on ehdoton vaikuttaja Nummer Eins

Mutta samaan aikaan koskaan aikaisemmin vastustus ja inho häntä kohtaan ei ole ollut niin väkevä kuin juuri nyt.  Kukaan ei sinänsä haasta häntä, muuta kuin teoriassa ja yksittäisessä teemassa (”Willkommenpolitik”!), mutta sitä voimakkaampi muutoksen paine kohdistuu Angelaan, ja voimistuva puoluepoliittinen, taktillinen ja asenneilmastollinen kiehunta liittyy hänen persoonaansa ja politiikkaansa.  Kasvava joukko sekä CDU:n sisällä että sen ulkopuolella miettii jo:

Mitä Angelan jälkeen?  Millainen on Saksa, millainen on Eurooppa ja maailma sitten kun Angela ei enää ole Angela, Nummer Eins.

*

Toivomus

Tärkein toivomus puolueväen keskuudessa on, etteivät riidat leimahtaisi.  Riitelylle on juuri nyt mahdollisimman vähän aikaa ja tilaa.  Puoluekokouksen valmisteluasiakirja käsittää 381 sivua, mutta koko istuntoviikonlopun tärkein aihe puuttuu.  Uudi muotoilu pakolaispolitiikasta loistaa poissaolollaan: CDU:n puoluehallitus päättää siitä Karlsruhessa vasta aivan kongressin aattona. 

Siihen nähden että kokouksessa käsitellään paljon muutakin, mutta että jo tämä yksittäinen ”koko Eurooppaa ravisteleva” kysymys, kaikkine kinkkisine osa-alueineen, kuten maahantulon rajoitukset, kotouttamisen käytäntö, terrorismin torjunta ja nyt viimeksi Komission esitys (minkä sisältöinen se lopulta onkin) EU:n yhteisestä rajavalvontaorgaanista ja sen valtuuksista, tarjotaan puoluevastuullisten mutusteltavaksi niin, ettei heillä ole edes 24 tuntia aikaa paneutua sen yksityiskohtiin, tullee herättämään pahaa verta. -  Merkel on kokenut kettu ja hallitsee taktiset piruetit!  Mutta nähtäväksi jää, missä määrin se tässä tilanteessa kannattaa. 

Oletettavaa myös on, ettei Komission eilen julkaistu ilmoitus Frontexin ohelle esitettävästä ”EU:n rautanyrkistä”, rajavalvonnan arkeen keskittyvästä laajat ylikansalliset valtuudet (?) omaavasta uudesta viranomaisesta ollut ajoitukseltaan sattuma, vaan täsmällisesti ottaen tarkkaan harkittu taimaus.  Euroopassa ei risukaan taitu, ilman että Merkel sen taittaa, tai ainakin tietää siitä. 

Merkel haluaa lähettää signaalin Saksalle, Euroopalle, Venäjälle, vihollisille ja maailmalle: Saksa on yhtenäinen huolimatta vivahteita koskevista erimielisyyksistä. 

Onnistuuko tämä, vai rakoileeko ”yhteinen onni”?  Se jää nähtäväksi. 

Samalla voimme samanaikaisesti ulkopuolisina ja kuitenkin mitä syvemmällä sisässä olevina pohtia sellaistakin epäpyhää kysymystä, kuin että, miten tämä enää eroaa sellaisen ”yhtenäisen onnen” yhteisön, kuin Yhtenäinen Venäjä –puolueen puoluekokousvalmisteluista ja itse puoluekonventista?

*

CDU uudistuu

Ihan helppoa ei Karlsruhen viikonloppu tule olemaan suht tuoreelle CDU:n pääsihteeri Peter Tauberille.  Hän on ajanut puolueensa uusiutumista.  Jonkinlaiseksi kolmikannaksi on muotoutunut puolueen ”nuorentuminen, naisellistuminen ja kirjavoituminen”.  https://de.wikipedia.org/wiki/Peter_Tauber

Pääsihteeri Tauber valmisteli Karlsruhe 2015 –puoluepäiviä hienoin ajatuksin, että Karlsruhesta tulisi hänen puolueensa uusiutumisen käännekohta.  ”Minun CDU:ni vuonna 2017” -teeman keskeinen tavoite oli ”vahvistaa yhteenkuuluvuutta – tulevaisuuden kansalaisyhteiskunnan muotoutumista”. 

Nyt näiden ajatusten niputtaminen syliin purskahtaneen Uuden Immigration Act –säännösten kanssa on taatusti kylmä suihku Peterille.  Uneton yö tiedossa, vähintäinkin. 

Oman eskonpuumerkkinsä tilannekuvaan on antanut ex-liittopresidentti Christian Wulff https://fi.wikipedia.org/wiki/Christian_Wulff joka - olennaisesti tyynemmissä oloissa vuonna 2010 - tuli laukoneeksi iskulauseen: ”Islman kuuluu Saksaan(Der Islam gehört zu Deutschland).  CDU-vaikuttaja Wulffin julkikuvaa rasittaa se että hän joutui julkisen paineen vuoksi eroamaan liittopresidentin paikalta kesken kauden 2012 kun ilmeni että hän oli uhkailemalla yrittänyt estää itseään koskevien kriittisten juttujen julkaisemisen saksalaisissa Bild- ja Welt am Sonntag –suurlehdissä.  Sittemmin vielä tuli esiin korruptioepäilyksiä.  Liberaalina konservatiivina tunnetun Wulffin aksiooma pulpahti pintaan jo tammikuussa kun Merkel näyttävästi siteerasi häntä. http://www.welt.de/politik/deutschland/article136286414/Merkel-zitiert-Wulff-Islam-gehoert-zu-Deutschland.html  Epäedullisia assosiaatioita on pyritty liedontamaan mukauttamalla lauselma miedompaan muotoon: ”Muslimit elävät täällä osana Saksaa.  Tähän sisältyy perustuslain ja demokratian turvaama oikeus harjoittaa islamin uskontoa”.

*

Lillukanvarret

Runnomalla Karlsruhen puoluepäivät näin tuppasen täyteen uutta asiaa ja viemällä puolueväeltään käytännöllisen päätösvallan Merkel pelaa uhkapeliä. 

Hänen peliään helpottaa se, että välittömästi ei ole tiedossa vaaleja, jotka toisivat taktisen ulottuvuuden parketille ja tajuntoihin.  Kestääkö koheesio näin kovan koetuksen?  Leimansa se tulee jättämään, varmuudella.

(Vaalitonta aikaa ei koskaan ole: kolmen kuukauden sisällä käydään osavaltiovaalit Baden-Wurttenbergissä, Rheinland-Pfalzissa ja Saksen-Anhaltissa.  Ne ovat tärkeä virstanpylväs matkalla kohden vuoden 2017 liittovaaleja.  Mielipidetiedustelujen valossa CDU:lla näyttäisi olevan saumansa palata sekä Mainzissa että Stuttgartissa valtaan, tämä siitä huolimatta että yleiskannatus liittotasavallassa on kärsinyt maahanmuutto- ja muissa kriiseissä.  Toisaalta kristillisdemokraattien onnistuessa säilyttämään puolueyhtenäisyys kohtuullisella tasolla on helpompi taistella hajanaisuudesta kärsivien haastajapuolueita vastaan, ja toisaalta sosialidemokraattien ja vihreiden haaste jää puolittaiseksi nehän kun ovat maahanmuuttomyönteisiä puolueita).

Pakottamalla vapaan maan puolue-eliitin toimimaan ohjatulla tavalla, estämällä päättävän puoluekaaderiston ”sotkeutumasta lillukanvarsiin” Merkel osoittaa johtajuutta.  Mutta missä on ”osoitetun johtajuuden” raja?  Kun katsoo Eurooppaa, joka on kuin olohuoneen lattialle kaadettu pelukopallinen leluja ja tinasotilaita ja tanskalaisia leegopalikoita ja kaiken tämän hyvän ylle on kipattu vielä kottikärryllinen syvää multaa.  Missä todellinen johtajuus?  Vai miten on, kaipaako ”vanha manner” johtajuutta, vai jotain muuta, esimerkiksi ”elämän tarkoitusta”?

*

Miljoona kerta miljoona

Kuulun niihin maan matosiin, jotka omissa loukoissaan pohtivat, mikä sai Saksan ja Merkelin (pitäisi tietysti kysyä tässä järjestyksessä: Merkelin ja Saksan) ”avaamaan ovensa” tulijoille.

Historia tulee todistamaan, että se oli epärationaalinen päätös.  Monet näkivät sen heti, monet myöhemmin, jotkut eivät koskaan. 

Merkelin, 61 v. – tuon itäsaksalaisessa diktatuurissa 35-vuotiaaksi eläneen, luterilaisen papintyttären, kemistin ja sikäläisen ddr-komsomol- ja agit prop –toimijan keskeisiin piirteisiin on tähän asti kuulunut jäätävän viileä harkitsevuus, rationaliteetti, ja pidättyväinen konservatiivisuus. 

Tänä kesänä hän teki elämänsä ratkaisun, ja teki sen toisin perustein ja tyylillisesti eri tavoin.  Mikä sai hänet toimimaan näin?  Saiko hän rajallisuusnäyn, kokiko hän velvollisuudekseen historian ja ikuisuuden edessä tehdä juuri näin, vai oliko hän kovassa paikassa vain ”suurpääoman juoksutyttö”?  Olen keskustellut tästä saksalaisten kumppanien kanssa, ja lähinnä olemme joutuneet tyytymään vaihtoehtojen kartoitukseen, tokko saamme valmista selitystä elinaikanamme. 

Kun otamme hieman etäisyyttä ja katsomme fundamentteihin, ei olisi ihme eikä merkillisyys, jos seitsemääkymmentään käyvä, pitkän uran tehnyt ja yleensä hyväuninen vanheneva ihminen – Angelakin on ihminen – jossain unettomien öiden ja paineistettujen päivien rajahetkissä kokisi välttämättömyyden ja tarpeellisuuden tuntoja.  Mikä on oikein, mitä ihmisen tulee tehdä – ikuisuuden edessä.  Kaikkein vahvimmin logiikkaan ja rationaalisuuteen sitoutunut ihminen voi päätyä rannalle, jossa käteen jää se ei-niin-todennäköisin vaihtoehto.  - 

Toisaalta olen vakavasti sitä mieltä, että Merkel kuunteli tarkkaan Saksan työantajain keskusliittoa – sikäläistä EK:ta – ja sen teollisuusfragmenttia, sekä tieteellisiä futuristeja, ja niin arpa lankesi saranan narahduksen puolelle. 

Miljoona ihmistä, miljoona nuorta aikuista: sehän on kansantaloudellisesti, tuotantotaloudellisesti ja demografisesti pelkkä välttämättömyys: parhaat päältä: miljoona ihmistä per miljoona euroa.  Saksa avasi ovensa ja miljoona ihmistä käveli sisään.  Investointi, jonka arvo per fakta on miljoona miljoonaa euroa.  Mitä muutakaan Merkel Merkelin paikalla saattoi tehdä?  Kun porvari avaa sydämensä, hän ei ajattele mitään muuta kuin lompsaansa, taisi joku vanhan työväenliikkeen isistä sanoa, en muista kuka.

Nyt on yksi vaihe käyty.  Seuraa seuraava vaihe, jonka olennainen elementti on auki levitettyjen ovien asteittainen ja jossain määrin lopullinen sulkeminen.  Saksa sai sen minkä Saksa halusi.

*

Merkel on tehnyt suurteon.  Merkel voi mennä.

Puolueväki, CDU, ei sitä tee.  Vielä.  Mutta Angela voi.

Kysymys on ajoituksesta.  Loogikko osaa senkin ratkaista.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Angela Merkel lienee ratkaisuissaan ajatellut ensisijaisesti maailmanpolitiikkaa ja Saksan vastuuta Balkanin, Lähi-idän ja koko alueen ja maailman tilanteesta. Obama myös arvostaa Merkelin toimintaa turvapaikka-asioissa.

CDU:n puoluepäivien valmistelukomissiossa hylättiin alkuviikolla lause, jonka mukaan ”Islam (der Islam) kuuluu Saksaan”, ja korvattiin se ehdollisella muotoilulla, jossa Saksaan kuuluu sellainen islam, jota harjoitetaan vapaamielis-demokraattisen yhteiskuntajärjestyksemme pohjalta:

„So wollte der Vorstand noch vor wenigen Wochen beschließen lassen: "Die bei uns lebenden Muslime sind heute ein Teil Deutschlands, und damit gehört inzwischen auch der Islam zu unserem Land." Doch die Antragskommission für den Parteitag entschied jetzt, den Delegierten lieber eine abgeschwächte Form zu empfehlen.

Demnach gehört nicht mehr "der Islam" zu Deutschland, sondern nur noch "ein Islam, der auf der Basis unserer freiheitlich demokratischen Grundordnung gelebt wird".“

Die Welt 09.12.15 – „Das Unbehagen gegen den Islam ist überall greifbar“, http://www.welt.de/politik/deutschland/article1497...

Saksan sosiaalidemokraatit SPD pitää parhaillaan omaa puoluekokoustaan. Puheenjohtaja, varakansleri Sigmar Gabriel puolusti päätöstä osallistua ilma- ja merivoimilla Daeshin (ISIL) vastaiseen toimintaan.

Sosiaalidemokraattien jäsenet saavat kuitenkin päättää Saksan sotilaallisen osallistumisen mahdollisesta laajentamisesta: jos Saksan halutaan osallistuvan suoraan taistelutoimiin tai lähettävän maajoukkoja Syyriaan, asiasta järjestetään SPD:ssä jäsenäänestys.

”Vor einer möglichen Ausweitung des Bundeswehreinsatzes gegen die Terrormiliz will Gabriel die Parteimitglieder abstimmen lassen. Wenn sich Deutschland direkt an Kampfhandlungen in Syrien und der Region beteiligen solle oder gar Bodentruppen schicken solle, werde er die Mitglieder über die Haltung der SPD entscheiden lassen, kündigte Gabriel an. Das verspreche er.“

Die Welt 11:09 - "Wenn der IS erst das Land erobert hat, ist es zu spät", http://www.welt.de/politik/deutschland/article1498...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitos lisävalaistuksesta tuohon Islam-lauselmaan, sekä Saksan Syyria-operaatioon.

Sitä, miten Merkelin myönteinen maahanmuutto-poliittinen linjaus liittyy maailmanpolitiikkaan ja Saksan vastuuseen Balkanin, Lähi-idän ja koko alueen ja maailman tilanteesta en ymmärrä. Nythän he ovat sulkemassa ovia - kun miljoona parhaassa työmarkkina-iässä olevia ensin otettiin sisään. Überkrenzen - siis ylärajan olemassaolo ei ole voinut tulla yllätyksenä: vastuu kärsivistä ja heikko-osaisista kaiketi olisi edellyttänyt edes jonkin asteista valikointia nyt toteutuneen Open Haus -politiikan sijasta.

Kiinnostuksella Karlsruhen linjauksia seuratkaamme!

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tämä Angela Merkelin viiden vuoden takainen lausunto löytyy uudelleen CDU:n edestä. Paitsi "Unionpolitik", myös ns. "Willkommenpolitik" tulee jakamaan puoluetta, kun hintalapuista (sanan laajimmissa merkityksissä) aletaaan keskustella:
http://www.bbc.com/news/world-europe-11559451

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset