Veikko Huuska

Hitler 1889 – 1939

Hitler 1889 – 1939

*

Jollain vaatimattomalla hautausmaalla voisi tänään olla vähäinen muistokivi, jossa ilman pitempiä esittelyjä ja epitafeja seisoisi niukka teksti:

”Hitler 1889 – 1939”

Siinä lepäisi Saksan entinen diktaattori, jonka elämä ja työ katkesi kesken.  Keskeytys tuli 8. päivänä marraskuuta 1939, suurten suunnitelmien ja suurten kuvioiden tuoksinoissa, kun muuan tuntematon ja vähäinen puuseppä onnistui lataamaan ja räjäyttämään voimakkaan panoksen Hitlerin puhujapöntön läheisyydessä, kohtalokkain seurauksin.

*

Johdanto

Ian Kershaw kertoo teoksessa Hitler (Otava, 2009):

Hitler olisi vuoden 1939 lopulla voitu kaataa vain kahdella tavalla: ylhäältä johdetulla vallankaappauksella, toisin sanoen hallituksen sisäpiiriin kuuluvien iskulla, niiden joilla oli valtaa ja sotilaallista mahtia, tai salamurhalla (sen mahdollisuutta Hitler itse ei koskaan sulkenut pois).

Salamurhan toteuttaisi joku uhmapäinen henkilö, joka toimisi täysin yksin eikä kuulusi mihinkään tunnettuun vasemmistolaiseen maanlaiseen ryhmään (Gestapo pystyi helposti soluttautumaan näihin ryhmiin, ja ne olivat tuolloin hyvin pieniä, sirpaloituneita ja täysin voimattomia).

Sillä aikaa kun kenraalit ja johtavat virkamiehet aprikoivat, pitäisikö heidän toimia, miehet vailla tahdonlujuutta ja määrätietoisuutta aikeidensa toteuttamiseen, yksi mies todellakin toimi, mies jolla ei ollut mitään tekemistä vallanpitäjien kanssa, ei edes poliittisia yhteyksiä eikä varsinaista selvää ideologiaa.

Hän oli schwabenilainen puuseppä Georg Elser.  Hän pääsi marraskuussa 1939 lähemmäksi Hitlerin tappamista kuin kukaan muu ennen heinäkuuta 1944.

Tällä kertaa vain onni pelasti Hitlerin.  Elserin motiivit perustuivat naiiveihin tunteisiin eivätkä kouluja käyneiden ja asioista perillä olevien ihmisten omantunnontuskaan.  Ne eivät myöskään heijastaneet korkealla taholla olevien intressejä vaan epäilemättä lukemattomien tavallisten saksalaisten senhetkisiä tuntemuksia. …  https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/GeorgElserAttentaatti8111939#6219239112948302434

*

Salaliitot Hitleriä vastaan

Pienet, epätoivoiset ja vain löyhästi toisiinsa kytkeytyneet oppositioryhmät pohtivat lokakuun viimeisillä viikoilla (1939) salaa erilaisia vaihtoehtoja Hitlerin syrjäyttämiseksi.

Goerdeler ja hänen pääyhteyshenkilönsä – Hassell (entinen Rooman-lähettiläs), Beck ja Johannes Popitz (entinen valtakunnan valtiovarainministeriön valtiosihteeri) – olivat yksi tällainen ryhmä, joka mietti jonkin aikaa, voisiko Göringin johtama väliaikaishallitus tulla kyseeseen (he tiesivät Göringin olevan haluton lähtemään sotaan Isoa-Britanniaa vastaan).

Tämä ryhmä solmi Beckin kautta heikot siteet Abwehrissä toimivaan ryhmään, jonka muodostivat Oster, Dohananyi, Hans-Bernd Gisevius (entinen Gestapo-upseeri, joka nyt vastusti jyrkästi Hitleriä) ja Groscurth.  Jälkimmäinen ryhmä laati vallankaappauksen toimintasuunnitelman, jonka mukaan Hitler pidätettäisiin (ja hänet mahdollisesti julistettaisiin mielisairaaksi), samoin Himmler, Heydrich, Göring, Goebbels ja eräät muut johtavat natsit.

Esimiehensä amiraali Canarisin kannustuksesta ja Osterin patistuksesta, Abwehr-ryhmä yritti saada ajatuksilleen tukea eräistä Zossenissa toimivan yleisesikunnan upseereilta, joskin menestys jäi huonoksi.  He eivät ottaneet suoraan yhteyttä Halderiin, koska eivät olleet hänestä varmoja.  He eivät tienneet mitään ajatuksista, joita Halder oli ilmaissut Brauchitschille 14. lokakuuta.

Kolmas ryhmä, jonka jäsenet olivat samaa mieltä, että Hitler olisi syrjäytettävä ja sota länttä vastaan estettävä, oli muodostunut ulkoasiainministeriöön Weizsäckerin ympärille.  Ryhmän tärkein jäsen oli Erich Kordt, joka pystyi hyöydyntämään asemaansa Ribbentropin Ministerburon johtajana ja piti yllä suhteita kotimassa ja ulkomailla.

*

Attentaatti Bürgerbräukellerissä 8.11.1939

Abwehrissä, ulkoasiainministeriössä ja yleisesikunnassa työskentelevät salaliittolaiset hämmästyivät siinä missä kaikki muutkin saksalaiset kuullessaan, että Hitler oli yritetty murhata Bürgerbräukellerissä illalla 8.11.1939. 

Lue: https://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Elser  

He luulivat, että hyökkääjä oli joku heidän omasta keskuudestaan tai että iskun olivat järjestäneet toisinajattelevat natsit tai joku muu vastustajaryhmä – kommunistit, papit tai ”taantumukselliset” – ja että Hitler oli saanut ajoissa varoituksen.

Itseasiassa  Hitler, joka istui erikoisjunassaan ja keskusteli Goebbelsin kanssa siitä, että yhteenotto papiston kanssa saisi odottaa sodan päättymistä, oli täysin tietämätön tapahtumasta, kunnes uutinen keskeytit Nürnbergissä hänen matkansa Berliiniin.  Hänen ensireaktionsa oli, että uutisen täytyi olla perätön.  Goebbelsin mukaan se oli Hitlerin mielestä ”arvoitus” (Mystifikation).

Pian pantiin liikkeelle virallinen versio, jonka mukaan murhayrityksen takana oli Ison-Britannian salainen palvelu ja tekijä oli Otto Strasserin ”kätyri”.  Alankomaiden rajalla pidätettiin seuraavana päivänä brittiläiset agentit majuri R.H. Stevens ja kapteeni S. Payne Best.  Pidätyksiä käytettiin propagandassa tämän kaukaa haetun tulkinnan tukemiseen.

*

Simppeli totuus

Totuus ei ollut näin mutkikas mutta sitäkin ällistyttävämpi.

Murhaa oli yrittänyt yksi ainoa ihminen, tavallinen saksalainen, työväenluokan mies, joka oli toiminut ilman kenenkään apua ja kenenkään tietämättä.  Siinä missä kenraalit olivat epäröineet, hän oli yrittänyt surmata Hitlerin pommilla pelastaakseen Saksan ja Euroopan vielä suuremmalta katastrofilta.

Hänen nimensä oli Georg Elser.  Hän oli 36-vuotias puuseppä ja kotoisin Württenbergin Königsbronnista.  Hän oli yksineläjä, ja hänellä oli hyvin vähän ystäviä.  Ennen vuotta 1939 hän oli kannattanut vaaleissa KDP:tä, mutta ei puolueen ideologisen ohjelman vuoksi vaan siksi, että se hänen mielestään pyrki parantamaan työväenluokan asemaa.  Elser sanoi havainneensa vuoden 1933 jälkeen työväestön elintason laskeneen ja sen vapauden kaventuneen.  Hän oli pannut merkille vihan, jota työväestö tunsi hallitusta kohtaan.  Hän osallistui  työtoveriensa kansa keskusteluihin huonoista oloista ja yhtyi heidän näkemyksiinsä.  Hän yhtyi myös heidän pelkoonsa tulevasta sodasta, jota he kaikki odottivat syksyllä 1938.

Münchenin sopimuksen jälkeen hän oli ollut edelleen vakuuttunut, ”että Saksa esittäisi muille maille lisää vaatimuksia ja liittäisi alueeseensa muita alueita ja että sota olisi siksi väistämätön”.  Elser ryhtyi kenenkään yllyttämättä kuumeisesti etsimään keinoja parantaa työväestön asemaa ja estää sota.  Hän tuli siihen tulokseen, että hallituksen johdon (jolla hän tarkoitti Hitleriä, Göringiä ja Goebbelsia) ”eliminointi” saisi sen aikaan.  Hän ei päässyt ajatuksesta eroon.  Syksyllä 1938 (p.o. 1939, VH) hän päätti pitää itse huolen Führerin ”syrjäyttämisestä”.

*

Alte kamrater

Hän (Elser) luki lehdestä, että puoluejohtajien seuraava kokoontuminen pidettäisiin Bürgerbräukellerissä marraskuun alussa.  Hän matkusti Müncheniin katsastamaan mahdollisuuksia tehdä se, mitä hänellä oli mielessä.  Turvallisuusesteet eivät olleet suuret.  (Tapahtumien turvallisuudesta huolehti puolue, ei poliisi.)  Hän selvitit, että paras menetelmä olisi sijoittaa aikapommi pilarin taakse, joka olisi Hitlerin käyttämän puhujakorokkeen takana.  Seuraavien kuukausien mittaan hän varasti  räjähdysaineita varustelutehtaasta, jossa hän oli siihen aikaan töissä, ja suunnitteli aikapomminsa mekanismin.

Hän palasi Müncheniin elokuun alussa.  Siitä alkaen marraskuun alkuun hän piiloutui yli 30 kertaa yöksi Bürgerbräukelleriin, missä hän koversi valitsemaansa pilariin onkaloa.  Hän poistui joka aamu sivuovesta.  Pommi oli paikoillaan ja viritettynä 6. marraskuuta (1939).  Elser ei jättänyt mitään sattuman varaan.  Hän palasi paikalle yöllä 7. marraskuuta varmistaakseen, että pommi toimisi kuten pitää.  Hän painoi korvansa pilaria vasten ja kuuli tikityksen.  Kaikki oli kunnossa.  Aamulla hän lähti Münchenistä Konstanziin aikomuksenaan jatkaa matkaa Sveitsiin, missä hän olisi turvassa.

Illalla, kuten aina 8. marraskuuta, puolueen ”konkarit” kokoontuivat.

Hitlerin jokavuotinen puhe alkoi yleensä noin kello 20.30 ja päättyi noin kello 22.00.  Oli jo ilmoitettu, että sotatilanteen vuoksi kokoontuminen alkaisi tänä vuonna tavallista aikaisemmin ja että vallankaappausyrityksen kahden päivän mittaista muistojuhlaa lyhennettäisiin.  Hitler aloitti puheensa pian Bürgerbräukelleriin saavuttuaan kello 20.10 ja päätti sen kello 21.07.

Hän poistui välittömästi useiden puolueen johtomiesten seurassa.  Sitten hän siirtyi rautatieasemalle lähteäkseen junalla kello 21.31 takaisin Berliiniin.

*

Pommi

Kello 21.20 Elserin pommi repi pilarin Hitlerin hetki sitten käyttämän puhujakorokkeen takana ja osan katosta suoraan sen yläpuolella.

Räjähdyksessä sai surmansa kahdeksan ihmistä ja loukkaantui 63, joista 16 vakavasti.

Hitler oli lähtenyt vain kymmenen minuuttia ennen kuin pommi räjähti.

*

Hitlerin näkemys

Hitler katsoi pelastumisensa Kaitselmuksen ansioksi, merkiksi siitä, eträ hänen tuli toteuttaa kohtalon hänelle määräämä tehtävä.

V1ölkischer Beobachter puhui otsikossaan 10. marraskuuta ”Führerin ihmeellisestä pelastumisesta”. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä eikä ylimaallista.

Hänellä oli vain käynyt uskomaton onni.

Hitlerillä oli ollut hyvät syyt palata viipymättä Berliiniin.  Hyökkäyspäätöstä (Iso-Britanniaan) oli lykätty 7. marraskuuta; lopullinen päätös oli määrä tehdä 9. päivänä.  Hitlerin oli palattava siihen mennessä valtakunnankansliaan.  Se oli tärkeämpää kuin menneiden muisteleminen puoluekonkareiden kanssa Bürgerbräukellerissä.  Elser ei voinut tietää mitään siitä, miksi Hitlerin Münchenin-käyntiä lyhennettiin.

Oli siksi sattuma, ettei schwabenilainen puuseppä onnistunut siinä, missä kenraalit eivät olleet saaneet edes yritystä aikaan.

*

Elser

Pommin räjähtäessä Elser oli jo pidätetty tulliasemalla Konstanzin lähellä.  Hänet oli pidätetty, kun hän oli yrittänyt siirtyä luvatta rajan yli Sveitsiin.  Pidätys oli sinänsä rutiiniluonteinen.  Vasta muutama tunti räjähdyksen jälkeen rajavartijoille alkoi valjeta, että Georg Elserin taskuissa olevat tavarat, muun muassa Bürgerbräukelleriä esittävä postikortti, yhdistivät hänet Hitlerin murhayritykseen.

Elser tunnusti 14. marraskuuta.  Muutaman päivän kuluttua hän antoi toimistaan ja vaikuttimistaan täyden selostuksen.  Hänet siirrettiin Sachsenhausenin keskitysleirille, ja häntä kohdeltiin ihme kyllä etuoikeutettuna vankina.  Hitler uskoi edelleen, että Elser oli kansainvälisen salaliiton kätyri.  Hän todennäköisesti suunnitteli järjestävänsä sodan jälkeen valeoikeudenkäynnin sälyttääkseen syyn Ison-Britannian salaisen palvelun harteille.

Elser siirrettiin Dachauhun vuoden 1944 lopulla tai seuraavan vuoden alussa.  Valeoikeudenkäyntiä ei järjestettäisi.  Kun sota oli käytännössä hävitty, Elserillä ei ollut enää arvoa hallitukselle.

Elser noudettiin sellistään ja ammuttiin hieman ennen kuin yhdysvaltalaiset vapauttivat Dachaun.

*

Sotaan syylliset

Sotaa koskevien pelkojensa osalta Elser puhui monien puolesta.

Sen sijaan hän oli paljon huterammalla pohjalla syyttäessään sodasta natsijohtoa.  Propagandalla oli kaikesta päätellen onnistuttu taivuttelemaan suurin osa tavallisista saksalaisista ajattelemaan, että länsivallat olivat syypäät sodan pitkittymiseen, sillä Hitler oli tehnyt kaikkensa estääkseen sen.

Hitler oli säilyttänyt massiivisen kansansuosionsa kaikista puolueeseen ja hallitukseen kohdistuvasta kiivaasta arvostelusta huolimatta.  Harva saksalainen olisi riemuinnut onnistuneesta salamurhasta.

Suuri osa kansasta olisi järkyttynyt.  Vastareaktion ja uuden puukonisku selkään –tarun mahdollisuudet olisivat olleet suuret.  Puhuttiin, että jos murhayritys olisi onnistunut, se olisi johtanut maan sisäiseen sekasortoon, hyödyttänyt Saksan vihollisia, aiheuttanut sodassa tappion ja maassa suuremman kurjuuden kuin Versaillesin rauhansopimus konsanaan sekä tehnyt tyhjäksi kaiken, mitä vuoden 1933 jälkeen oli saatu aikaan.

*

Hitler yhä

Hitlerin ote Saksasta oli vahvempi kuin koskaan.

Ne, joilla oli riittävästi valtaa tehdä jotain häntä vastaan, olivat epäonnistuneet.  Tämä seikka ja Elserin pommiattentaatin seuraukset osoittivat, ettei hänen valtaansa voitu horjuttaa valtaeliitin sisältä ja että hänellä oli edelleen suunnaton kansansuosio.

Hän käytti jälkimmäistä hyväkseen puhuessaan noin 200 komentavalle kenraalille ja muille johtaville Wehrmachtin upseerille valtakunnankansliassa 23. marraskuuta 1939 kello 12.

Hitlerin puhe oli poikkeuksellisen suorasukainen.  Edellisviikkoina armeijanjohdon kanssa syntyneen konfliktin takia hänen tavoitteenaan oli saada kenraalit vakuuttumaan, että länteen oli hyökättävä viipymättä.  Aluksi hän luetteli kuulijoille tavalliseen tapaan menneiden vuosien saavutuksia ja tuli tyypilliseen päätelmään: ”Ratkaisevinta on, että nyt on otollinen hetki.  Puolen vuoden päästä tilanne voi olla toinen.”

Sitten hän puhui omasta asemastaan: ”Minun on vaatimattomuuden nimissä todettava, että viimeinen tekijä olen minä itse – korvaamaton tekijä.  Sen paremmin kukaan sotilas kuin siviili ei voi minua korvata. .. Minä isken enkä antaudu.  Saksan kohtalo riippuu yksin minusta.”  Hän jatkoi, että myös maan sisäiset olot puolsivat varhaista iskua.  Sisäinen vallankumous oli mahdoton.  Armeijalla oli tukenaan maailman vahvin aseteollisuus.  Hitler sanoi, että hän oli nyt pannut kaiken, mitä oli saavuttanut, likoon voiton puolesta.

Pelissä ratkeaisi, kuka hallitsisi Eurooppaa tulevaisuudessa.

Hänen päätöksensä oli peruuttamaton, Hitler jatkoi.  ”Minä hyökkään Ranskaa ja Isoa-Britanniaa vastaan otollisimmalla ja aikaisimmalla hetkellä.  Belgian ja Hollannin puolueettomuuden loukkaamisella ei ole merkitystä.  Kukaan ei kysy siitä, kun olemme voittaneet…”  Lopuksi hän tarkasteli Saksan kansan psykologista valmiutta.  Kansalta saadun  tuen mahdollista heikkenemistä silmällä pitäen hän sanoi nyt sotilaille: ”Minä haluan hävittää vihollisen.  Minun takanani seisoo koko Saksan kansa, jonka moraali voi muuttua vain huonompaan suuntaan.”

Hitler osui puheessaan oikeaan: sisältä käsin ei ollut odotettavissa vallankumousta.  Heydrichin poliisivaltio piti siitä huolen.  Mutta kyse ei ollut pelkästään poliisitoimista.  Sisäisiä vastustajia kohdeltiin armottomasti, mutta toisaalta monilla hallituksen toimilla ja varsinkin Hitlerin omilla suurilla saavutuksilla oli tukenaan yhteiskunnan eri osiin ulottuva laaja konsensus.

Elserin pommi oli paljastanut uudelleen Hitlerin suosion.

Sisäinen oppositio oli taas alistunut omaan toimintakyvyttömyyteensä.  Laivasto ja Luftwaffe tukivat Hitleriä.  Maavoimien johto tekisi velvollisuutensa, vaikka suhtautuikin Hitleriin varauksellisesti.  Kenraalien erimielisyys ja heidän voimakas velvollisuudentuntonsa jopa tilanteessa, jossa he pitivät menettelytapaa katastrofaalisena, olivat Hitlerille eduksi.

Mikään ei voisi enää estää läntistä offensiivia.

*

Lähde: Ian Kershaw: Hitler.  Otava, 2009, sivut 527, 534-537. Väliotsikot VH:n.

*

Attentaatista on tehty elokuva, jonka ensi-ilta on tänään.

Elokuvan esittely: http://demokraatti.fi/miksi-adolf-hitler-jai-henkiin-marraskuun-8-paivana-1939/

myös tässä; http://www.episodi.fi/elokuvat/elser-yksin-hitleria-vastaan/  sisältää virallisen trailerin.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Wikipedia;
Muistokirjoitus eli epitafi
on hautakiveen, muistomerkkiin tai suurempaan monumenttiin kirjattu teksti. - Muistokirjoitus voi noudattaa vakiintunutta kaavaa, olla kirjallinen lainaus, tai olla täysin omaperäinen teksti. Omaperäiset tekstit olivat varsinkin vanhastaan usein lyhyitä ja ytimekkään sukkelia, joskus jopa ironisia, hirtehishuumorin sävyttämiä tai nöyrtymiseen johdattavia viitaten ihmisen mitättömyyteen ajan ja iäisyyden edessä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Muistokirjoitus

Käyttäjän JarmoNevalainen kuva
Jarmo Nevalainen

Kiitos mielenkiintoisesta historiakatsauksesta.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Pelkästään vaihtamalla vuosilukuja päästään tähän päivään:

"Ennen vuotta 1939 hän oli kannattanut vaaleissa KDP:tä, mutta ei puolueen ideologisen ohjelman vuoksi vaan siksi, että se hänen mielestään pyrki parantamaan työväenluokan asemaa.
Elser sanoi havainneensa vuoden 1933 jälkeen työväestön elintason laskeneen ja sen vapauden kaventuneen. Hän oli pannut merkille vihan, jota työväestö tunsi hallitusta kohtaan.
Hän osallistui työtoveriensa kansa keskusteluihin huonoista oloista ja yhtyi heidän näkemyksiinsä. Hän yhtyi myös heidän pelkoonsa tulevasta sodasta, jota he kaikki odottivat syksyllä 1938."

Henry

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Juhlallinen tervehdys Münchenin Feldherrenhallen edustalla 11.11.1939, kolme päivää aikaisemmin 8.11. Bürgerbräukellerin pommi-iskussa menehtyneiden seitsemän uhrin arkkujen edessä. A.Hitler tervehtii uhreja, joiden joukkoon tekijä oli hänet tarkoittanut. Mutta 13 minuuttia erotti johtajan kuolemasta. https://en.wikipedia.org/wiki/Johann_Georg_Elser#/...
*
Königsbrunnissa oleva Gerog Elserille omistettu muistolaatta.
https://en.wikipedia.org/wiki/Johann_Georg_Elser#/...
*
Englanninkielinen Wikipedia kertoo hieman yksityiskohtaisemmin Elserin vaiheet;
https://en.wikipedia.org/wiki/Johann_Georg_Elser
*
Elserin terrori-iskusta on itseasiassa tehty kaksi elokuvaa;
The story of Elser is commemorated in the 1989 film Seven Minutes directed by Klaus Maria Brandauer, and the 2014 film 13 Minutes (German: Elser), directed by Oliver Hirschbiegel.
Tuota “Mefisto” –Klaus Maria Brandauerin Seven minutes (1989) en tiennyt enkä siis ole sitä nähnyt. Oliver Hirschbiegelin 13 minutes (Elser) sen sijaan aion mennä katsomaan lähiaikoina.

Loppukevennyt:
Hirschbiegelin tunnetuin ja ”siteeratuin” elokuva kieltämättä on Perikato, jossa olevasta Hitlerin raivokohtaussarjasta on tehty satoja, ellei jo tuhansia, parodiatiivisia YouTube –juttuja, malliin ”mitä Hitler sanoi, kun kuuli että Lidlissä myydään suomalaista mämmiä hintaan 1,20 euroa tuokkonen?”
*

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset