Veikko Huuska

NATOn ja EU:n turvalausekkeet – mitä eroja niissä on?

NATOn ja EU:n turvalausekkeet – mitä eroja niissä on?

Pariisin iskujen 13.11.2015 jälkeen on Suomessa ikään kuin havahduttu siihen, että Suomen laki estää EU:n solidaarisuuslausekkeen mukaisen avun annon Ranskalle.  Eikä se toisaalta tee helpoksi myöskään ottaa vastaan mahdollista apua Suomeen, jos sitä joskus tarvitaan, mistä herra meitä varjelkoon.

Tosiasiassa tämä ”ongelma” on ollut hyvin tiedossa aina vuodesta 2006 lähitien jolloin EU:n peruskirjan sisältöön liittyen asiasta neuvoteltiin, ja vielä vuodesta 2009, jolloin Lissabonin sopimus ja siihen implattu ns. solidaarisuuslauseke tuli voimaan.

Asiasta haastateltiin tänä aamuna (19.11.) Radion Ykkösaamussa Matti Vanhasta, joka tuolloin silloisten tehtäviensä vuoksi oli mukana neuvottelemassa ja vahvistamassa Suomen puolesta tuon nyt paljon puhutun sopimuksen sisällöstä ja tarkoituksesta.  Vanhanen selosti aivan hyvin miten ”tähän on tultu” ja miten nyt hieman nopeutetussa aikataulussa tiettävästi tammikuusta 2016 alkaen asiaa käsitellään lainmuutosasiana Eduskunnassa.

Kuuntele; YLE Radio 1, Sakari Kilpelä haastattelee Matti Vanhasta, ajassa 01:30-08:15 http://areena.yle.fi/1-3048411

*

Koska paljon esillä olleita EU- ja NATO-artikloja ei ole pahemmin esitetty julkisuudessa sellaisenaan ja rinnakkain, teemme sen tässä.

*

Lainaan Iltalehteä: 20.3.2014 http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014032018142030_ul.shtml

”Näin EU- ja Nato-sopimuksissa lukee turvatakuista”

”Sekä Euroopan unionilla että Natolla on velvollisuus auttaa jäsenmaitaan mahdollisen hyökkäyksen sattuessa.”

Tekstit:

EU:n Lissabonin sopimuksen 42. artiklassa käsitellään muun muassa yhteistä puolustusta ja turvatakuita:

- 7. kohta:

Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti.

- Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.”

*

Naton sopimuksen

5. artiklassa puolestaan lukee seuraavasti:

Sopimuspuolet sopivat siitä, että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan, ja tämän seurauksena ne sopivat, että jos tällainen aseellinen hyökkäys tapahtuu, kukin niistä harjoittamalla omaa tai yhteistä Yhdistyneitten Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan tunnustamaa itsepuolustusoikeuttaan auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai sopimuspuolia ryhtymällä välittömästi, yksin tai yhdessä toisten sopimuspuolten kanssa, sellaiseen toimintaan, jonka se arvioi tarpeelliseksi, mukaan lukien aseellisen voiman käytön, tarkoituksenaan palauttaa Pohjois-Atlantin turvallisuus ja ylläpitää sitä.”

Sopimus siis mahdollistaa sotilaallisen avun antamisen, mutta ei velvoita ketään automaattisesti antamaan sitä.

Alkuperäinen sopimus: http://www.nato.int/cps/en/natohq/topics_67656.htm

*

Huomautus:

(Vahvennokset yllä VH:n.)

7.-kohdan toisen momentin klausuulit ovat juuri niitä, joita Suomi aikoinaan ajoi tähän paperiin omista lähtökohdistaan.

Päälauseke viittaa selkeästi siihen, että EU-turvajärjestyksen mukaan toteutettujen aputoimien tulee toteutua YK:n peruskirjan määrittämässä menettelyssä ja muodossa.

Toisaalta kakkosmomentti nivoo NATOn suhteen sen peruskirjan mukaisiin formuihin.  Vertaa yllä NATOn 5. artikla. –

Euroopan Unionin Lissabonin sopimuksen 42.artikla 7-kohta velvoittaa jäsenmaita antamaan hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenvaltiolle ”kaikin käytettävissä olevin keinoin”.  Avusta kuitenkin sovitaan bilateraalisesti, eli kahdenvälisesti, ilman Brysselin välitöntä myötävaikutusta.

*

Lissabonin sopimuksen 42 artiklan 7-kohtaa, ja sen suhdetta YK:n peruskirjan 51. artiklassa esitettyyn nähden, sekä Suomen lainvalmisteludokumentteja tarkasteli ansiokkaasti pari päivää sitten Riku Reinikka blogissaan, täällä: http://rikureinikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206740-lissabonin-sopimuksen-avunanto-velvoite-suomen-kiire-lakimuutokseen

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Aamulla autoradiosta kuulin meppien keskustelua aiheesta, ja oliko Sirpa Pietikäinen, joka katsoi, että olisi itsesasiassa ollut toivottavaa, että Ranska olisi vedonnut Lissabonin sopimuksen 2. artiklan 2-kohtaan, joka on "se varsinainen solidaarisuuspykälä", ja sen suhteen olisi käsittely edennyt yhteisövetoisena. Hän kylläkin heti perään totesi ja myönsi, että 28 valtion yhteispäätöksen synnyttäminen olisi kenties vienyt tähän tilanteeseen nähden liiaksi aikaa, mikä epäilemättä onkin totta. Niinpä Hollanden ja Ranskan ratkaisu näyttäisi - ainakin heidän näkökannaltaan - johdonmukaselta ja argumentoidulta. Sehän tässä jo aikaisemmin on ruodittu ja todettu, ettei Ranska halunnut Nato-vetoista hanketta, koska se olisi vienyt hankkeen omissa liemissään piehtaroidan Yhdysvaltain riepoteltavaksi, ja ainakin johtanut Ranskan nyt tällä hetkellä, akuuttina uhrikohteena ja ykköstoimijana, sivummalle pois fokuksesta. Hollande on mitä kipeimmin kaivannut nostetta haaksiolla olevan kannatuksensa ja toimintavoimansa kohottamiseksi. Nyt tämä rankka murhenäytelmä näyttää muodostuvan ainakin hetkellisesti sellaiseksi, trombiittiseksi voimaksi.

Hollanden ja Putinin keskinäinen "kohtalonyhteys" saattaa poikia huomattaviakin avauksia jatkossa, toivottavimmin kohtalaisen nopeita avauksia EU:n sanktioiden ainakin osittaiseen poistamiseen, ja loppujenkin sanktioiden aikataluluttamiseen, - jopa riippumatta KiovaII: toteutumisesta (sehän ei tule toteutumaan, ja siksi Lännen on turha ripustautua siihen tarpeettoman pitkään, maailma näet ryntää eteenpäin ja meidän on vain pystyttävä seuraamaan mukana). Kuvat Obamasta ja Putinista päät melkein yhteen kolahtaen pohtimassa seuraavia toimia G20:ssa olivat moniselitteisiä: toisaalta realismia, toisaalta osoitus tietystä opportunismista, jota ilman ei maailma taida pyöriä.

TÄSSÄ tämä kommnetin alussa viitattu Lissabonin sopimuksen 2-artikla ja sen 1.- sekä 2-kohta: (tekstissä viitataan 2-kohtaan)

”2 artikla
1. Unionin päämääränä on edistää rauhaa, omia arvojaan ja kansojensa hyvinvointia.

2. Unioni tarjoaa kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla ei ole
sisärajoja ja jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus, toteuttaen samalla ulkorajoilla tehtäviä
tarkastuksia, turvapaikkaa, maahanmuuttoa sekä rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa koskevat
aiheelliset toimenpiteet. ...
..."
Linkki; https://www.ecb.europa.eu/ecb/legal/pdf/fi_lisbon_...

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Se solidaarisuus pykälä on artikla 222

222 artikla

1. Unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuuterrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi. Unioni ottaa käyttöön kaikki käytettävissään olevat välineet, mukaan lukien jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamat sotilaalliset voimavarat:

a) — torjuakseen terrorismin uhan jäsenvaltioiden alueella;

— suojellakseen demokraattisia instituutioita ja siviiliväestöä mahdolliselta terrori-iskulta;

— antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten elinten pyynnöstä terrori-iskun tapahtuessa;

b) antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten elinten pyynnöstä luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden tapahtuessa.

2. Jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun kohteeksi taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden uhriksi, muut jäsenvaltiot antavat sille apua sen poliittisten elinten pyynnöstä. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltiot sovittavat yhteen toimensa neuvostossa.

3. Neuvosto tekee komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisestä ehdotuksesta päätöksen, jossa määritellään säännöt, joiden mukaisesti unioni panee täytäntöön tämän yhteisvastuulausekkeen. Neuvosto tekee ratkaisunsa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos päätöksellä on merkitystä puolustuksen alalla. Asiasta ilmoitetaan Euroopan parlamentille. Neuvostoa avustavat tämän kohdan soveltamisalalla poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa kehitettyjen rakenteiden tukemana sekä
71 artiklassa tarkoitettu komitea, jotka antavat sille tarvittaessa yhteisiä lausuntoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 240 artiklan soveltamista.

4. Jotta unioni ja sen jäsenvaltiot voisivat toimia tehokkaasti, Eurooppa-neuvosto arvioi säännöllisesti unioniin kohdistuvia uhkia

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset