Kävin Helsingin Kirjamessuilla: Venäjä minä Venäjä
Venäjä minä Venäjä
Kirjoja, messuja ja mies.
Venäjä (NL)tuli elämääni hyvin varhain. Eikä se ole sieltä lähtenyt pois. Varhain tajusin, että isäni oli syntynyt Suomessa kylläkin, mutta alueella joka ei enää ollut Suomea. Perheessä tästä ei puhuttu koskaan, mutta kun karjalaiset tapasivat muusta ei sitten puhuttukaan.
Venäläinen kirjallisuus tuli elämääni varhain, sekin. Sisareni toi kirjastosta Gogolin ja Kuolleet sielut. Luimme ääneen ja hirnuimme. Sisko kuoli 1962. Hän oli 14. Minä olen häntä 3 v. nuorempi, joten olin 10 tai 11.
Venäjä oli Helsingin Kirjamessujen pääteema. Ei ihme, että jouduin siellä laukalle ja homma irtosi lapasesta.
Katso:
Messukuvani täällä; 70 kpl.
https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/HelsinginKirjamessut2015VenajaMinaVenaja
*
Veikko, katsoin kuvasi ja sen perusteella neuvoisin korjaamaan otsikkosi muotoon
”Kävin Helsingin Kirjamessuilla: Venäjä minä ja naiset”
No hyvä että sinä keskityit naiskirjailijoihin, minä juoksin meinaan miesten perässä neljä päivää. Tänä vuonna oli yllättävän paljon mielenkiintoisia paneelikeskusteluja koskien Suomen turvallisuusasemaa, sotahistoriaa sekä Esa Sirenin Törni-sarjan avaus.
Iloniemelle ja Tiitiselle annoin neloskirjani koska siinä paljastetaan Tiitisen lista veijarikirjailijan näkemänä.
Olin koko neljä päivää selvin päin.
Tämäkään ei ole kirjamessuilla aina niin itsestäänselvyys.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka ollakaan ainakin kahdelta lavalta kuulin, miten jokaisen Venäjän kanssa tekemisissä olevan tulisi lukea Gogolin klassikko Kuolleet sielut, jotta saisi edes jonkinlaisen tuntuman maan syväluonteeseen ja meininkiin. Yhdyn aika pitkälle tähän; nythän oli melko monipuolisesti esillä myös venäläistä nykykirjalisuutta, johon kosketukseni jäi valitettavan pintapuoliseksi. Turvallisuuspolitiikkaan minäkin tähtäilin, ja valinnat olivat nämä kuvateksteissä tarkemmin kuvaillut. Aina ei saa kaikkea!
Ilmoita asiaton viesti
Luin ja tentin 80-luvulla venäläiset klassikkokirjailijat yliopistolla ja meni siinä joukossa myös tasapuolisuuden nimissä USA:n ja muun lännen klassikkokirjailijoitakin. Oikeastaan 80-luvun jälkeen en ole enää oikein kirjoja lukenut vaan sen sijaan alkanut kirjoittamaan niitä itse.
Klassikoita niistä tuskin tulee.
Ilmoita asiaton viesti
Sofi Oksanen on täysin yliarvostettu kirjailija. En ymmärrä hänen suosiotaan alkuunkaan. Teksti on monissa teoksissa töksähtelevää ja yksioikoista. Juoni liian polveilevaa.
Oksasta arvostan vain sen vuoksi, että otti kustantamonsa ohjelmaan uudelleen painatukseen Solzhenitsynin ”Gulagin”. Ja kyllä hänen lausuntojaa Venäjästäkin kuuntelee. Paljon asiaa.
Tsaarinaikaiset venäläiskirjailijat ovat todella arvonsa ansaitsevia. Ja oli Neuvostoliitossakin joitakin hyviä prosaisteja, esimerkiksi Pasternak, Solohov ja Dudintsev, ja tietenkin Solzhenitsyn. Näistä nykyisistä kirjailijoista en tiedä mitään sanoa,
ja historioitsijoidenkin kohdalla näyttää pahalta, kun aletaan taas uudelleenkirjoittaa Putinin mieleistä historiaa.
Ilmoita asiaton viesti