Veikko Huuska

Uusi kylmä sota - iso peli käännetyin roolein

Uusi kylmä sota

Geopolitiikka on ilmiselvästi kuin horteesta herännyt, jäseniään oikova jättiläinen.  Turhaan ei sanotakaan että olemme valahtaneet vähemmän jännitteisistä välikauden keleistä suoraan uuteen Kylmaan sotaan (Cold War).  https://en.wikipedia.org/wiki/Cold_War_II

Se alkuperäinen kylmä sota, kukapa sitä enää kaipaisi.. Sille ominaista oli kahden suurvallan – Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton – riidanalainen vipuilu maailman herruudesta ja asemasta kolmansissa maissa.

Erityisesti supervaltojen taistelukentäksi muodostui Afrikka.  Edellinen hegemoninen imperiumi, Iso-Britannia, vetäytyi ja erkani maanosasta, mutta itsenäistyneiden ja itsenäistymisprosessissa vääntelehtivien entisten siirtomaiden hallinta ja oman läsnäolon varmistaminen niiden valtioelämässä kiinnosti uusia tulijoita.

*

Peittelyä ja puolitotuuksia

Suurin osa silloisista kolmannen maailman konflikteista liittyi patoamiseen; pyrkimykseen rajoittaa vastapuolen asemien vahvistumista ja kykyä toimia.  Niinpä suurin osa konflikteista tai potentiaalisista yhteenotoista päättyi niin kutsuttuun ”D&D” –asetelmaan.  Denial and Deception – eli Kiellä ja Petä. 

vertaa neuvostotermi: маскировка https://en.wikipedia.org/wiki/Maskirovka  ) Venäjänkielinen termi "maskirovka" tarkoittaa peiteltyä sodankäyntiä, usein käyttäen "hyödyllisiä idiootteja".

Denial and Deception, Wikipedia-artikkeli: https://en.wikipedia.org/wiki/Denial_and_deception

Aihepiiriä valaisee myös tämä  International Journal of Intelligence and Counterlntelligence´n vuonna 2000 laatima tiivistelmä: Strategic Denial and Deception; http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.200.659&rep=rep1&type=pdf

Lyhyesti sanoen kyseessä oli kylmän sodan aikainen suuri peli, oman aikansa tiedonhallintasodankäynti, informationjakelun, sen säätelyn ja vääristelyn lohkoilla.  Tietynlaista hybridisotaa, taistelua sieluista.

*

Iso kuva

Tässä kylmän sodan “seikkailussa”, suuressa pelissä oli kaksi merkittävää keinoa.

Ensinnäkin oli pyrkimys käyttää nukkehallituksia sekä tukea kapinallisia liikkeitä, epävirallisia taisteluryhmiä ja järjestöjä, viemään ideologista ”ilosanomaa” eteenpäin, ilman että jouduttaisiin aivan julkikuumaan tilaan (”Hot War”), jossa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton maajoukot (armeijat) kohtaisivat välittömästi toisensa.

Toisaalta sovellettiin pyrkimystä tunnistaa ”heikot lenkit” sekä johtotasolla että politiikan rakenteissa, ja niiden hyödyntäminen, sekä niiden tukeminen taistelussa vastapuolen tavoitteiden nujertamiseksi.

Molemmat pelit pelattiin päätyyn asti Afrikassa: tuloksena hyvin paljon kurjuutta ja muita epäkelpoja tuloksia.  Suurvaltojen primääritavoitteisiin tuskin koskaan on kuulunut ensisijaisena tavoitteena rajoittaa vahinkoja (collateral damages).  https://en.wikipedia.org/wiki/Collateral_damage

*

Valtatyhjiö öljylähteiden äärellä

Uusi kylmä sota on käynnissä.

Se, mikä tänään tapahtuu Syyriassa on paralleeli (rinnakkainen) historiaan nähden.

Ne prosessit, jotka käynnistivät Uuden kylmän sodan, ovat erittäin samankaltaisia kuin kylmän sodan katalyytit.  Niinpä monet tarkkailijat katsovatkin, että ”vanha” Kylmä sota ei itseasiassa koskaan päättynyt.  Elettiin vain kylmän sodan latentti vaihe, joka kesti neljännesvuosisadan, yhden ihmissukupolven ajan.  http://www.edwardlucas.com/the-new-cold-war/

Kun ennen Washington pönkitti näkyviä ja epäiltyjä diktaattoreita – vakauden nimissä, niin Moskova oli monenkirjavien vapautusliikkeiden mestari ja kummisetä – internationalismin ja vallankumouksen nimissä.

Mutta tänään on päinvastoin:

Venäjä tukee al-Assadin hallitusta Damaskuksessa, ja muita enemmän tai vähemmän veren tahrimia itsevaltiaita eri maanosissa. 

Yhdysvallat puolestaan on ”kääntänyt peilin” sekin, ja auttaa niitä, jotka yrittävät syrjäyttää diktaattorit – tuntematta lähemmin, keitä nämä kampittajat oikeastaan ovat.

*

Käänteiset roolit mutta sama jatkuva draama

Sillä mitä tapahtuu Lähi-Idässä on aina ollut suora vaikutus energian hintaan sekä energia-alan investointinäkymiin.  Mutta geopolitiikka ympäröivillä alueilla marssii usein ”eri rumpalien” tahtiin.

Kuitenkin yksi olennaisen seikka erottaa vuosien 1960-1985 Afrikan nykypäivän Syyriasta.  Afrikalla hyvin vähän tekemistä energiapolitiikan kanssa ja erityisen vähän öljypolitiikan kanassa.  Syyria, sensijaan, on nouseva voimatyhjiä keskellä maailman suurimman raakaöljytuotannon ydinaluetta.

Toistaiseksi tämä yksinkertainen tosiasia on unohdettu asiantuntijoiden ja analyytikkojen tilannearvioissa.  Pikemminkin on jatkuvasti uskottu Yhdysvaltain öljyliuske- ja särötysöljytuotannon mahtiin tulevien aikojen öljykaupassa.

*

Miksi puhuvat päät näkevät väärin?

Syyrian osuus öljyntuotannossa on ollut vähäinen.  Mutta kun huomioidaan Syyrian asema maailman energiakeskiössä, kuva muuttuu.  Jos sovellamme viime vuosina esillä ollutta poliittisenhistorian professorien lanceeraamaa käsitettä ”epäonnistunut valtio” (failed State) Syyriaan, ymmärrämme, että iso kuva on enemmän kuin problemaattinen.

Valtapoliittinen tyhjiö tuollaisessa paikassa imee suurvallat paikalle.

Ja jos suurvallat ovat ikiomilla poluillaan, tekee se tilanteen entistä vakavammaksi.

Ja niinhän juuri nyt on.

 

Ei tarvitse olla ennustaja nähdäkseen vakavan nykytilanteen vaikuttavan väistämättä raakaöljyn hintaan ja sen kerrannaisvaikutukset maakaasun ja jopa uusiutuvien energiamarkkinoiden toimintaan.

Reaalimaailmassa enegiapeliä ei koskaan pelata vakuumissa, tyhjiössä.  Kytkentä tuotantoon ja maaperässä oleviin varantoihin toimii aina, ja se säilyy valtapolitiikan keskiössä.

*

Öljypelin uudet kierrokset

Syyrian tragedia ei kehkeytynyt eikä etene erillisenä ilmiönä – Saudi-Arabia, Iran, Irak, Kuwait, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, ja Turkki, on vedetty tähän rinkiin, maailmanpolitiikan ”punaiseen ympyrään”.

Tämän asetelman näkymät ovat mitä vähimmässä määrin toivotut.

Mielenkiintoista, että eilen kaksi eri puolilla maailmaa ilmestyvää lehteä, Kiinan suurin uutispäivälehti, The People’s Daily, ja The New York Times päätyivät tahoillaan, eri lähteiden turvin, samaan johtopäätökseen.

Molemmat näkevät Syyriassa Yhdysvaltain ja Venäjän välisen kriisin riskit, uuden kylmän sodan todellisen vaaran.  Ukraina tulee jäämään tämän pelin varjoon.  Sikäli Putin on pelannut korttinsa omalta kannaltaan etevästi, tai sitten ei.

Levottomuus maailmassa ei ole vähenemään vain lisääntymään päin.  Se on selvä, väistämätön, ankara havainto.

*

Lähteitä:

mm. Kent Moorsin aihepiiriä ruotiva artikkeli The New Cold War Battlefield… , ilmestynyt 13.10.2015, sekä muita päivänkohtaisia lähteitä sekä idästä että lännestä.

http://mondediplo.fi/digi/lehti/5-2014/artikkeli/kylma-sota-heraa-horroksesta/#.Vh5eM6HyUdU

*

PS:

hegemoniasta; http://www.slate.com/blogs/moneybox/2013/10/04/world_s_most_popular_websites_the_new_cold_war_for_search.html

(tilanne 2013)

Cool map from Pew shows the most popular website in each country, weighted by size of internet population.

Suuret ovat suuria illuminaatiossakin, ja pienet…

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Teemu Kammosen raportti 18.6.2013 Syyria silloisesta tilanteesta:

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/60071-absurdi-til...

”Absurdi tilanne: kuin kylmä sota olisi palannut
Ulkomaat
|
Syyrian sisällissota

Länsimaat ja Venäjä hakevat päättäväisesti yhteistä kantaa Syyrian sisällissodan lopettamiseksi. Tänään Britanniassa järjestetty G8-maiden kokous keskittyi paljolti Syyria-kysymyksen ympärille.

Samaan aikaan vanhat suurvallat Yhdysvallat ja Venäjä ovat ajautuneet omituiseen tilanteeseen. Yhdysvallat ilmoitti viime viikolla aloittavansa asetoimitukset Syyrian oppositiojoukoille. Venäjä puolestaan aseistaa presidentti Bashar al-Assadin hallinnon joukkoja.

Presidentti Vladimir Putin varoitti länsimaita ”harkitsemaan tarkasti” toimintaansa Syyriassa. Putin painotti, että Venäjän asetoimitukset Syyrian hallinnolle täyttävät kansainvälisen oikeuden kriteerit.

Yhdysvallat, Britannia ja Ranska ovat kertomansa mukaan saaneet todisteita kemiallisten aseiden käytöstä Syyriassa. Tällä hetkellä todisteita kerrotaan olevan vain Assadin hallinnon sotarikoksista. Kuitenkin joidenkin lehtitietojen mukaan myös oppositiojoukot olisivat onnistuneet hankkimaan käyttöönsä kemiallisia aseita.

Britannian pääministeri David Cameron painotti kokouksen päätteeksi länsimaiden ja Venäjän yhteistä halua lopettaa väkivaltaisuudet ja sotatoimet Syyriassa.

Kahden valtablokin välillä on kuitenkin ristiriitaa siitä, mitä Syyrian sodan loppuminen tarkoittaisi Assadille.

Länsimaat ja arabimaiden yhteisö ovat vaatineet presidentin hallinnon luopumista vallasta.

Venäjä tukee edelleen Assadia.

Jos länsimaat aikovat puuttua sotilaallisesti Syyrian konfliktiin, tarvitsevat ne YK:n turvallisuusneuvoston luvan toimilleen.”
*

Käyttäjän harripihl kuva
Harri Pihl

Eiköhän se Huuska olisi parempi jos noitten loputtomien hölmöjen salaliittoteorioiden sijasta ottaisit oikeasti selvää Syyrian sisällissodan taustoista. Tälläkään kerralla pitkässä, mutta Huuska-asteikolla lyhyessä, vuodatuksessa ei mainita kertaakaan shiiojen ja sunnien välistä konfliktia joka on perussyy Syyrian tapahtumiin. Ja tämä sama konflikti on meneillään myös Irakissa, Jemenissä ja muissakin arabimaissa, samalla se on keskeinen syy ISIS-ääriliikkeen nousuun sunnien keskuudessa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Lyhyen jutun aihe on Kylmä sota (Uusi kylmä sota) ja geopolitiikan paluu, - ja vielä suurvaltojen "käännetyin roolein". Eli fokus suurvalloissa ja niiden pelissä maailmannäyttämöllä. Eri uskontokuntien blokit ja niiden osallisuus vihollisuuksissa on kaiketi kaikkien tuntema tosiasia.

Siinä missä edellä käytin ilmaisua ”epäonnistunut valtio” (failed State), naapurin vieras kuului Oulussa puhuvan geopoliittisesta "mustasta aukosta". Puhe oli siis syyriasta. Kohtalaisen osuva kuvaus. - Ja kuten myös tiedämme, ja ylempänä Teemukin 2013 lainatussa uutisessaan kertoi, "Yhdysvallat ilmoitti viime viikolla aloittavansa asetoimitukset Syyrian oppositiojoukoille. Venäjä puolestaan aseistaa presidentti Bashar al-Assadin hallinnon joukkoja."
Eikä tuo ollut mikään alkupiste, vaan välietappi pitkässä geopoliittisessa väännössä strategisesti tärkeästä kolmen maanosan saranakohdasta, jossa mm. öljyvarannot vetävät vieraita valtoja puoleensa kuin mettä valuvat niityt.

Voisi melkein ounastella, että ensimmäisen maailmansodan jälkeen suurvaltapoliittisena ratkaisuna syntyneiden "viivotinvaltioiden" stabiilius ei lähivuosina tule suinkaan lisääntymään, vaan muutokset ravistelevat jatkossakin niitä. Ja siinä ei tosiaankaan ole kyse vain shiiojen ja sunnien väliset konfliktit, joita niitäkään emme toki voi unohtaa, jos kohta ei niitä ihan joka kotiaineessa viitsi mainitakaan.

Yksi seuraavista liikkeistä tullee olemaan Venäjän panostaminen Irakin suuntaan, siihen on montakin perustetta, tuolle oletukselle: viimeksi tänään uutisissa on kerrattu miten alueen useat toimijat tukevat Venäjän läsnäoloa ja tukeutuvat siihen.
Suosittelen tätä Hannu Reimen viimeviikkoista katsausta: http://areena.yle.fi/1-3065080

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Asiantuntijat: Yhdysvallat ja Venäjä jo käytännössä sodassa.

Ilta-Sanomat, 15.10.2015; http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-14448836928...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset