Veikko Huuska

Venäjä, Syyria, öljy, voimapolitiikka

 

Venäjä, Syyria, öljy, voimapolitiikka

*

Motto:

Ennen vanhaan salapoliisijuttua tai muuta monimutkaista probleemia ratkaistaessa neuvottiin aina kysymään: Mutta missä on nainen?  -  Tänään maailmanpolitiikkaa ja erityisesti voimapolitiikkaa pohdittaessa tulee alati kysyä: No, mutta missä on öljy?

*

Öljyn kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti.  Näin tapahtuu kaikesta huolimatta.  Huolimatta siitä, että fossiilisten energiamuotojen haitat on laajasti tiedostettu, ja korvaavien energiamuotojen hyvät puolet havaittu ja niiden hyväksi paljon ponnisteltu.

Öljynkäytön globaali kasvu on nyt kiihkeämpää kuin missään vaiheessa vuoden 2010 jälkeen.

The Joint Organization Data Initiative (JODI) –tutkimuslaitoksen keräämien tietojen mukaan öljyn kysyntä nousi vuoden 2015 alkupuoliskolla 3,3 % viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon nähden.  https://www.jodidata.org/

*

JODIn tiedot perustuvat 59 maan ilmoituksiin.  Nämä maat käsittävät noin 80 % koko maailman öljynkulutuksesta.  JODI arvioi, että vuonna 2015 globaali öljyn kysyntä kasvaa keskimäärin 1,65 miljoonaa tynnyriä päivässä.  Tämä käy yksiin Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) esittämään arvion kanssa, jonka mukaan maailman öljynkulutus kasvaa tänä vuonna 1,7 miljoonaa tynnyriä per päivä.

*

Leijonanosa kulutuksen kasvusta tapahtuu Kiinassa, joka ilmoittaa öljyn kulutuksensa kasvuksi 1,3 miljoonaa barrellia/päivä.  Se merkitsee – kaikesta Kiinan talouden nikottelusta huolimatta – yli 13 %:n kasvuvauhtia.

*

Öljyn kysynnän tausta

Läntisten maiden talous- ja finanssiongelmista huolimatta maapalloinen talous kasvaa.  Kasvuun liittyy konevoimaisen tuotannon ja kulutuksen kasvu, joka arvioiden mukaan on pinnan verran nopeampaa kuin talouskasvu sinänsä; talouden ja elämänmuotojen ”länsimaistuminen” on kokoava selittävä tekijä.

Talouden muutoskasvu, sekä polttoaineiden hintojen lasku (muidenkin kuin vain fossiilisten), merkitsevät nopeinta öljyn kysynnän kasvua viiteen vuoteen.

Tulemme näkemään, miten tämä ”schema works” eli mitä vaikutuksia tällä tulee olemaan lähiaikoina ja kuukausina.  Eikä ainoastaan energia-alalla, vaan myös – ja ennenkaikkea – suurvaltapolitiikassa.  Ja kun energiasta eli voimasta puhutaan, tekisi mieleni sanoa ”voimapolitiikassa”.  Siinäkin ja nimenomaan siinä tulee näkymään nykytilan vaikutus.

Itse asiassa öljyläikkä erottuu jo selvästi voimapolitiikan altaassa!

*

Moskova

Viime viikonloppuna Venäjän energiaministeri Alexandr Novak ilmoitti, että Moskova on valmis tapaamaan OPECin ja muiden öljyntuottajamaiden edustajat kokouksessa, joka käsittelisi öljyn nykyistä alhaista hintaa.  https://en.wikipedia.org/wiki/Alexander_Novak

Ensimmäistä kertaa lähes 11 kuukauteen – eli sen jälkeen kun OPECin voimatekijät, Saudi-Arabian johdolla tyrmäsivät vaatimukset tuotantorajoituksista ja hinnan nostosta – on avautunut uusi mahdollisuus korottaa maailmanmarkkinahintoja.  Geopolitiikka on astunut kuvaan, eikä Venäjän oma toiminta mm. Syyriassa ole ollut vähäisin tekijä.

Niinpä ilmassa näyttäisi olevan ainekset hinnankorotukselle.

Alempana tarkastelemme reittejä niin vaikeaksi osoittautuneeseen öljyn hinnankorotukseen.

http://www.voanews.com/media/video/russia-syria-involvement-europe/2988988.html

*

Ketä koskee?

Sen jälkeen kun OPEC viime vuoden kiitospäivänä julkaisi nostolle kielteisen kantansa, ja jatkoi korkeaa tuotantotasoaan, ovat monet öljynviejävaltiot joutuneet taloudellisesti koville.  Vientihinta putosi kolminumeroiselta tasolta jopa 40 $/b.  Suurvalloista eniten tilanteesta on kärsinyt Venäjä, jonka öljynviennistä kootut valtiolliset vararahastot hupenevat pelottavaa vauhtia, mutta aivan löysillä eivät ole myöskään yhdysvaltalaiset liuskeöljy-yhtiöt, joiden kannattavuusraja edellyttää keskihintaa tasolla 70-75 $/b.

Mutta kuten sanottu, kaikkein kovimmilla on Venäjä, ja siksi Venäjältä pääsi kutsuhuuto.

*

Valtio kipuilee

Siinä missä Yhdysvaltain öljytuotanto ja eritoten öljyn hinta on yksityisten firmojen päänsärky, Venäjällä, kuten myös kaikissa OPEC-maissa hintojen sukellus näkyy ja tuntuu valtion kassaholveissa, ja sitä kautta johtavien poliitikkojen housunlahkeissa.

Kaikkien öljynviejämaiden talous ja valtiopolitiikka on rakentunut ratkaisevasti öljylle, ja tähän liittyy niiden kansantalouksien epäsymmetria, kohtuuton riippuvuus yhden raakaaineen menekistä ja hinnasta.

Venäjän päänsärkyä lisäävät Krimin haltuunoton ja Itä-Ukrainan sotatilan aiheuttama länsisaarto ja siihen kytketyt vastapakotteet, samoin kuin finanssipolitiikan rakenteelliset ongelmat.  Vaikeudet toimia täysimääräisesti kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla, sekä pitkälti U.S.Dollaripohjaiset pitkäaikaiset sopimukset, ja vielä enimmäkseen vahvasti ennakkorahoitteisesti, ovat vieneet Venäjän kansallisen perikadon jos ei partaalle, niin huomattavan lähelle kuilua.

Ensi talvi tulee olemaan vaikea.  Jos siitä tulee vielä ankara pakkastalvi, Putinilla riittää ongelmia ja selitettävää.

*

Tekeekö OPEC diilin tai osasopimuksen?

Kaikki OPEC-maat ovat tuottaneet selvästi yli niille kartellin puitteissa jaettujen kiintiöiden.  Tämä on taas ollut omiaan painamaan hintaa alas.  Yhdysvaltojen ja Venäjän yleisesti kiristyneet suhteet puolestaan ovat tehneet mahdottomaksi niiden yhteisesiintymisen öljytuotannon paisumista vastaan.  Molemmilla on omat paineensa, mutta Venäjän paineet ovat akuutimmat ja tuhoisemmat.  Siksi Yhdysvalloillakaan ei kaikesta huolimatta ole ollut ”kovat piipussa” sen pyrkimyksissä hakea tuotantosopimuksen viilauksia OPECin suunnalta.  Taustalla värjyy vielä Iran-sopimuksen avaamat ehkä pikaisetkin kuviot, jolloin se (amerikkalaisella teknologiatuella?) saisi oman ö-tuotantonsa edes yskien käyntiin, ja USA kenties saisi koplattua kokonaiskuvioon ekonomis-poliittisesti mielekkään diilin.

Joka tapauksessa ”öljyministeri” Novakin ulostulo viittaisi jonkinasteiseen edistymiseen julkisuudelta salassa pidetyissä kontakteissa OPEC-maiden, tai ainakin joidenkin niistä, kanssa.

Aktiivisesti markkinaosuuksiaan ja tulevaisuuden voimasuhteita varjellut Saudi-Arabia epäilemättä vaatii markkinaosuus-vakuudet.  Muutoin senkin kohtaamat taloudelliset takaiskut ja sisäpoliittiset jännitteet voivat saada nykyjohdon suopeammaksi jonkinlaisille uusille siirroille.

Saudien ajama politiikka on johtanut tuotantosopimukset ylittävään pumppaukseen OPEC-maissa, jopa Saudia-Arabia itsekin rikkoo kartellisopimuksia.  Nyt se on itse aiheuttamassaan uskottavuus-kuopassa.  Miten tästä eteenpäin, jotta se toisaalta pystyy hoitamaan vallanvaihdoksen jälkeen kohonneet sisäiset paineensa, myös säilyttämään johtavan asemansa tuottajamaiden ja Lähi-Idän maiden keskuudessa.  Tosiasiassa se ei pysty estämään kumppaneitaan niiden epätoivoisesti kiihdyttäessä tuotantojaan.

Pysyäkseen koossa ja Saudi-Arabian näpeissä OPEC kaipaa ratkaisuja.

*

”Latinalaisen Amerikan arabi-kevät”?

Toisaalta Latinalaisen Amerikan ja Afrikan öljymaiden kriisit sen kuin kriisiytyvät edelleen: Venezuela, Nigeria, Libya ja myös Iran vaativat yli 100 taalan hintaa.  Hinnan noin merkittävä nosto ei välttämättä tapahdu, joten niiden sisäiset ongelmat kertautuvat.  Venezuelassa tilanne on vakavin.  Kansantalous on käytännössä pysähtynyt täysin, ruoka- ja hintamellakoita esiintyy kaikissa suurimmissa kaupungeissa, ja kansallisen öljy-yhtiö PDVSA:n johto on epävirallisesti myöntänyt, että öljyriippuvuudesta vapautumiseen tähdännet toimet ovat epäonnistuneet ja köyhtynyt maa on entistäkin riippuvaisempi ainoan vientituotteensa menekistä ja hinnasta.

Neuvonpito öljystä, hinnoittelusta ja taloudesta siirtää painopisteen väistämättä politiikkaan.  Tarkkailijoiden mielestä tämä merkitsisi Etelä-Amerikassa poliittista kuohuntaa, ”Latinalaisen Amerikan arabi-kevättä”.  Tämä mahdollisuus, joka on siis myös uhka, koskee niin Venezuelaa kuin Brasiliaa ja Argentiinaa, mutta myös Ecuadoria (OPECin pienintä tuottajaa) ja Kolumbiaa.

*

Prosessi on potkaistu liikkeelle

Kukaan ei vielä – ei edes Putin – tiedä, mitä tarkalleen ottaen tämä tarkoittaa, ja minkälaiseen sopimukseen ensinnäkin tähdätään, ja minkälaiseen päästään.  Venäjän aktiviteetti Syyriassa ja Turkinvastaisen rajan tarkoituksellinen hivelöinti ainakin luovat lämpöä Lähi-Idän muutenkin kuumemmaksi käyvään kattilaan.

Kuten nähdään suurvaltojen, Yhdysvaltojen ja Venäjän, läsnäolo kolmen mantereen strategisesti aina niin tärkeässä saranakohdassa on lisääntynyt.  Jännitteet kasvaneet.  Enää puuttuu vastaus kysymykseen: Missä on Kiina?

Mitä Kiina tekee.  Selvää on ettei se katso sivusta tätä ottelua.  Missä määrin sen on onnistunut toteuttamaan strategista ”sisälle rakenteisiin” –läsnäolo-ohjelmaansa.

*

Russia-Saudi Pact?

Venäjällä saattaa olla lyhyen ajan keinoja suostutella OPEC alentaa tuotantotasoaan.  Moskova ei milloinkaan tule suostumaan OPECin jäseneksi, koska Kreml ei voisi hyväksyä ulkopuolisten sanelevan miten paljon öljyä se itse voi tuottaa ja myydä.

Mutta, toisin kuin Yhdysvallat, Kanada ja Mexico (eli Pohjois-Amerikan Union, NAU https://en.wikipedia.org/wiki/North_American_Union ) Venäjällä on ollut korkean tason tarkkailijaryhmä OPECin pääkonttorissa Wienissä jo jonkin aikaa.

Tähdet näyttävät nyt asettuneen (tai onko niitä hieman aseteltu? vh) sellaiseen asentoon, jossa Venäjän ja Saudi-Arabian kahdenväliset neuvottelut voivat alkaa, ennen tämän syksyn OPEC kokousta.  http://www.cnbc.com/opec/ OPEC, Vienna, Russia, 2015.

Russia-Saudi –meeting saattaa avata tien öljyntuotannon rajoituksille ja sen myötä hinnan merkittävällekin kohoamiselle.  Ja Putin paiskii töitä Syyrian kentillä lyödäkseen löylyä tälle hintabuustille.

Näin toimii maailma tänään.

*

Tulkoon todetuksi, että ”Venäjän öljytsaari”, Rosneftin toimitusjohtaja Igor Sechin vieraili OPECissa viime marraskuussa 2014; http://www.voanews.com/content/reu-russia-oil-czar-to-meet-with-opec-in-vienna/2523709.html

*

Lähteet:

Tausta-aineistona tälle kotiaineelleni olen käyttänyt useampia Yhdysvalloissa julkaistuja alaa sivuavia artikkeleita, sekä muita saamiani viestejä Englannista ja muualta ulkomailta.  Koska tämä on vain harrastelijan blogi, eikä esimerkiksi väitöskirja, en viitsi kirjata kaikkia lähdeviitteitä tähän.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Öljyä tuotetaan siinä 94 miljoonaa tynnyriä per päivä. IEA arvioi tämän vuoden kysynnäksi 93 miljoonaa tynnyriä per päivä.

http://www.iea.org/aboutus/faqs/oil/

Kiinan kysyntälukujen nousu on tietysti merkittävä asia, mutta:

Missä kaikkialla Kiina nyt sitten sotiikaan? Kiinako on aloittanut arabikevään ja värivallankumoukset? Kiinako on keksinyt sunnien ja shiiojen vastakkainasettelun? Ilman kiinalaisia ei varmaan olisi Sudanin ja Somalian sisällissotia? Kiinako se loukkaa Turkin ilmatilaa ja pommittaa Lääkärit ilman rajoja -järjestön sairaalaa?

Mitä se öljy selittää?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

En tiedä rakensinko jutun täysin päin honkia, mutta idea oli tämä:
Öljyn kysyntä kasvaa ja siis sen käyttö - näin tapahtuu kaikista ilmastouhista, ilmastosopimuksista ja uusien energiamuotojen lanceerauksista huolimatta.
Tämän kasvavan kysynnän tilaan liittyy öljymarkkinoiden hinta-ale, joka johtuu useammasta kuin yhdestä syystä, mutta tarjonnan ja tarjontapotentiaalin koosta huolimatta normaalimarkkinat ainakin globaalisti yleensä reagoivat enemmän tai vähemmän nopeasti kysynnän ja tarjonnan suhteen vaihteluun.
Nyt pointti: Mikä maa kärsii eniten öljyn hinta-alesta? Venäjä, Venäjä, Venäjä.
Mutta Kremlin "hiljaisista rukouksista" huolimatta maailmanmarkkinahinta on pysynyt alhaalla. Kun ei nouse, niin pitää auttaa nousemaan. Ja nyt Putin on tällä avustusmatkalla. Syyria ja Opec-kontakti, yhdessä ja erikseen. Jos niillä ei öljyn hinta ala reagoida, niin ei sitten millään (?).
Ennen vanhaan pienikin pum-sota siellä tai täällä heijastui öljyn hinnassa.
Kiina on ehkä fiksaationi; mutta siitäkin huolimatta ja asian tunnistaen, haluan seurata tikkana isoja prosesseja, ja Kiinan roolia niissä. Kausaalisuhteet voivat toimia monella tavoin, mutta en kai ole Kiinaa syyttänyt mistään: valtiona se toimii oman intressinsä valvojana ja actorina, ihan niin kuin valtio perustavien valtiokäsitteiden mukaan aina on toiminut ja aina toimii. Paitsi joskus Suomi, ja nyt Eurooppa, joka (EU) ei ole valtio, vaan nimenomaisesti epävaltio.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Luin kyllä koko juttusi. Tarkoitus oli nimenomaan kiinnittää huomiota siihen, että Kiinalla on toistaiseksi varaa olla passiivinen, mutta entä kun öljyn hinta nousee takaisin lähelle 150 dollaria? Kuten sen on pakko, koska "foreseeable future" on alle sata vuotta kuitenkin.

Euroopasta on muuten pakko tehdä oikea liittovaltio, monestakin syystä. Tuossa samassa "nähtävissä olevassa" tulevaisuudessa siis, en nyt tarkoita ennen uudenvuodenpäivää 2016, vaikka itse sitä kannattaisinkin.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Öljyn hinta ei näytä seuraavan sotatapahtumia. Oliko Putin väärässä ?

Sekä Brent ja WTI ovat tänään iltapäivällä kääntyneet selvään laskuun. Iltaa kohti lasku on jyrkentynyt.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset