Veikko Huuska

Venäjän hallinto 2015: pelkkää taktiikkaa – ei strategiaa lainkaan

Venäjän hallinto 2015: pelkkää taktiikkaa – ei strategiaa lainkaan

*

Lähde

Yleisen mielenkiinnon vuoksi käänsin ja vähän pelkistin tähän Andrei Kolesnikovin artikkelin, joka on julkaistu Carnegie Moscow Centerin sivuilla pari viikkoa sitten, 9.9.2015 nimellä ”The Russian Regime in 2015: All Tactics, No Strategy”.

Andrei Kolesnikov toimii tutkijana Moskovan riippumattomassa Carnegie-keskuksessa.  Hän tutkii ensisijassa Venäjän kotimaan politiikan keskeisiä trendejä, keskittyen erityisesti Ukrainan kriisin vaikutuksia ja ideologisia siirtymiä Venäjän yhteiskunnassa.

Kolesnikov ruotii putinilaisen Venäjän tilaa ja kehityssuuntia, jotka monessakin mielessä näyttävät kulkevan suoraan putikkoon.

Read more at: http://carnegie.ru/2015/09/09/russian-regime-in-2015-all-tactics-no-strategy/ih3tx

*

Andrei Kolesnikov

Tutkija Andrei Kolesnikov tunnetaan Suomessa Venäjän tilaa koskevista lausunnoistaan, sekä vuonna 2009 suomeksikin ilmestyneestä presidentti Jeltsinin luottomiehestä, Anatoli Tšubaisin elämäkerta.  Pääministeri Esko Aho arvioi teoksen Helsingin sanomissa 6 vuotta sitten, otsikko kuului: ”Jeltsinin luottomies myi Venäjän”  http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1353061461375

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/anatoli-tsubais-venajan-vihatuin-mies/

*

Kolesnikovin lausuntoja Suomen mediassa 2015:

Boris Nemtsovin kuolemasta:

”Moskovalainen politiikan toimittaja ja väsymätön vallanpitäjien arvostelija Andrei Kolesnikov tuli tiistaiaamuna kello 11 Moskovan puistokehän itälaidalle ja pysähtyi kukkapuskineen jonon päähän.

Matkaa Jauzajoen rannalla sijaitsevaan Saharov-keskukseen oli vielä puoli kilometriä, mutta jalkakäytävillä ja puistossa kiemurtelevaan jonoon oli kertynyt jo tuhansia ihmisiä jättämään jäähyväisiä lauantain vastaisena yönä ammutulle oppositiopoliitikko Boris Nemtsoville.

"Tästä ei seuraa yhtään mitään", Kolesnikov sanoi katsoessaan hitaasti etenevää jonoa. "Tämä ei liikuta enemmistöä millään tavalla. Kahden päivän kuluttua Boris on unohdettu."

"Tämä ei ole poliittinen vaan moraalinen ilmiö."”

Lähde: Pekka Hakala/HS, 3.3.2015: http://www.hs.fi/ulkomaat/a1425358450946

*

Venäjän presidentti Vladimir Putin erotti eilen (23.3.2015] kansliastaan kaksi hallintojohtajaa. Lähteä sai sisäpolitiikasta vastaava Oleg Morozov ja kansainvälistä yhteistyötä ohjaava Sergei Bolhovitin.

Etenkin valtapuolue Yhtenäisen Venäjän yhtenä pääideologina tunnetun Morozovin ero on huomioitu laajasti venäläismediassa

Riippumattoman Carnegie-keskuksen tutkija Andrei Kolesnikov ei näe henkilövaihdosten muuttavan politiikan suurta linjaa.

– Kyse on ennen kaikkea yrityksestä nuorentaa joukkuetta ja antaa dynamiikkaa tällä hetkellä toteutettavalle politiikalle. Taustalla voi nähdä myös valmistumisen vuoden 2016 pidettäviin duumanvaaleihin, Kolesnikov sanoo.

Kolesnikov näkee Kremlin sisäpolitiikan varsinaisena pääideologina Vjatshelav Volodinin, joka toimii presidentin hallinnon kakkosmiehenä. Hänen on tosin presidentin lisäksi otettava huomioon myös silovikit eli turvallisuuspalveluihin linkittyvät johtajat.

– Mutta yhtä kaikki Volodin on tällä hetkellä yksi Venäjän politiikan tärkeimmistä moottoreista, jolla ei ole vain hallinollista vaan myös poliittista valtaa, tutkija Kolesnikov arvioi.”

Lähde: YLE/Erkka Mikkonen, 24.3.2015; http://yle.fi/uutiset/tutkija_valtaeliitin_tuki_putinia_kohtaan_ei_murene/7886936

*

”Näkökulma: Hyödyntääkö Putin suosionsa aikaistamalla presidentinvaaleja?

”Oppositiosta ei siis ole antamaan vastusta Putinin hallinnolle. Eikä mikään osoita, että Venäjällä viime vuosina kasvanut keskiluokka pystyisi siihen.

Keskiluokka, joka vielä hiljattain vaati muutoksia ja kansalaisvapauksia, kääntyy nyt sisäänpäin ja keskittyy turvaamaan oman olemassaolonsa, sanoo Moskovan Carnegie -keskuksen tutkija Andrei Kolesnikov.

Niin kauan, kun vaihtoehtoiset voimat eivät pääse osallistumaan vaaleihin eivätkä esiintymään valtion mediassa, Putin voi olla varma voitostaan järjestettiinpä vaalit sitten ennen aikojaan tai ajallaan.”

Lähde: YLE/Marja Manninen, 13.4.2015: http://yle.fi/uutiset/nakokulma_hyodyntaako_putin_suosionsa_aikaistamalla_presidentinvaaleja/7918656

*

*

Andrei Kolesnikov:

Kaikki taktiikkaa, ei strategiaa

Vaikka Kreml jatkuvasti noukkii taktisia voittoja poliittisella tasolla, järjestelmä on osoittanut ettei se kykene ajattelemaan strategisesti.  Strategisen ajattelun puute johtuu eliitin halusta säilyttää oma valtansa ja mukautua autoritaarisen järjestelmän kaikkiin oikkuihin.

Vuoden 2015 alkupuolisko poisti salaperäisyyden verhon useiden Venäjän hallinnon keskeisten ominaisuuksien yltä.  Vaikka Kreml jatkaa taktisten voittojen tiellä politiikassaan, mikä sellaisenaan auttaa ylläpitämään presidentti Vladimir Putinin pilviin noussutta suosiota yllä, on järjestelmä samalla osoittanut, ettei sillä ole kykyä ajatella strategisesti – puhumattakaan kyvystä laatia selkeitä ja saavutettavissa olevia tavoitteita tai edellytyksistä hahmottaa miltä tulevaisuuden tulisi näyttää.  Strategisen ajattelun puute johtuu eliitin halusta turvata oma asemansa ja myötäillä autoritaarisen poliittisen järjestelmän oikkuihin, järjestelmän, joka vain imitoi demokratian hienouksia samalla kun se todellisuudessa käyttää rönsyilevää propagandaa lietsoessaan aggressiivista kansallismielisyyttä.

Pitkään jatkunut öljyn korkea hinta ja 2000-luvun alun taloudellinen kasvu edistivät hallinnon omahyväisyyttä.  Siitä hyötyi hallitseva eliitti ja auttoi sitä luomaan strategisen ajattelun vajeen.  Rakenteellisilta uudistuksilta vältyttiin niillä aloilla, jotka liittyvät maan inhimillisen pääoman, kuten terveydenhuollon, koulutuksen ja eläkejärjestelmien kehittämiseen.

Mutta järjestelmää ja sitä kautta yhteiskunnassa näkyvää taloudellista pysähtyneisyyttä alettiin pitää uutena normaalina.  Viimeaikaisen kehityksen kieroutunut luonne on synnyttänyt uutta terminologiaa taloudellisten asiantuntijoiden keskuudessa, joka puhuu tilanteesta, jossa vallitsee ”kriisitön kriisi” -“noncrisis crisis.”

*

Miksi Putin ja hänen Kremlin piirinsä näyttävät hermostuneilta?

Sekä puolue, että Putin ja hänen lähipiirinsä korkeat virkamiehet pitävät kiinni näkemyksestä, jonka mukaan Venäjällä on edessään vähäisiä ja lyhytkestoisia kriisejä.  Heidän silmissään Venäjä elää kapitalismin kehityksen huipulla, onnellista historian lopun aikaa, Venäjän tyyliin.  Tämä reaktio osoittaa että valtion johdolla, joka koostuu pääasiassa taloudellisesta eliitistä ja johtavan luokan kermasta, ei ole vähäisimpiäkään haluja tehdä myönnytyksiä poliittiselle oppositiolle, Lännelle tai uudistusmielisille tahoille.

Elintason lasku, heikentynyt talouskasvu, jatkuva ruplan kurssin alakuloinen sahaaminen sekä kiihtynyt inflaatio, mitään näistä ei ole käsitelty viranomaisten keskuudessa vakanvana ongelmana, saati hätätilana.  Kritiikki torjutaan suoralta kädeltä; Negatiiviset ennusteet nähdään merkkinä sabotaasista.  Entisestään huononevat talouden indikaattorit oletettavasti esitetään osana tätä uutta standardia, tavalla, jossa viranomaiset vetävät itseään nenästä ja johtavat tietoisesti yleisöä harhaan.  Niinpä kansakunnalle jää vain sopeutuminen ja toteuttelu tyytyä yhä vähempään ja vähempään.

Tietenkin tämä on vakava kriisi, mutta koska käsitys on todellisuutta Venäjällä, on parempi vain olla tekemättä mitään.  Siksi Sergei Ivanov, Putinin voimakas esikuntapäällikkö, antoi Financial Timesin haastattelussa kesäkuussa 2015 ymmärtää, että NATOn käyttäytyminen häiritsee Venäjän hallituksen etenemistä rakenneuudistuksen kimpussa.  interview with the Financial Times

*

Muu korkean tason keskustelu rakennusuudistuksista on pitkälti työkalu jolla testataan poliittista ilmapiiriä.  Yksi esimerkki tällaisesta koepallosta oli entisen valtiovarainministerin Aleksei Kudrinin heitto parlamenttivaalien aikaistamisesta joulukuusta 2016 syyskuuhun 2016, varhennetun presidentinvaalin yhteyteen.  Säätömääräisesti presidentinvaali käytäisiin 2018, mutta tällä vekslauksella Venäjän valtionpäämiehelle hankittaisiin vahva mandaatti isoille uudistuksille.

Pelästynyt poliittinen eliitti reagoi välittömästi.  Monet aistivat, että tässä testattiin heitä itseään, ja testaajana taustalla oli itse Putin; kaikki olivat tietoisia miten hyvissä väleissä Kudrin ja Putin olivat, presidentin pitkäaikainen ystävä ja kollega.  Niinpä poliittinen eliitti riensi osoittamaan uskollisuuttaan Putinille ja tukemaan ajatusta ennenaikaisista presidentinvaaleista.  Heillä on kokemusta.  Näin lähes kaikki Neuvostoliiton johtajat, Stalinista Brezhneviin testasivat eliitin ”uskollisuutta”.  Lähes joka kerta Venäjän varpaillaan oleva eliitti on osoittanut nöyristelyä Johtajan edessä, ja samoin tämän kaipaamaa vihamielisyyttä uudistuksia kohtaan.

Eliitit ovat herkistyneet myötäilemään tällaisia provokaatioita.  Siksi he myötäilevät kaikkia ääniä, joiden mukaan vaatimukset liberalisaatiosta on järjettömiä ja vastustettavia.  Esimeriksi pahamaista lakia ”ulkomaisista agenteita” on täydennetty uudella lailla ”toivottavista organisaatioista”.  Venäjän lainsäätöelimen molempien kamarien, sekä duuman että liittoneuvoston jäsenet antavat kilvan kovia lausuntoja Lännestä, etsien näin parhainta tapaa osoittaa uskollisuuttaan viranomaisille.  Tätä taustaa vasten nykyien Venäjän eliitit ovat identtiset heidän edeltäjiinsä nähden Stalinin aikakaudella.

*

Miten nostaa Venäjä kontiltaan?

Laajasti luullaan, että Venäjän ja venäläisten ihmisarvo on nyt palautettu sen jälkeen kun Länsi on syyttänyt sitä lukuisista rikkomuksista, ja tämä puolestaan on edesauttanut Putinin huimaa kansansuosiota. Silti käsite arvokkuus ansaitsee muutaman mietteen tässä yhteydessä.  Kuten israelilainen filosofi Avishai Margalit kirjoitti teoksessaan ”Decent Society” (Ihmisarvoinen yhteiskunta); ”sivistynyt yhteiskunta on yhteiskunta, jonka jäsenet eivät nöyryytä toisiaan”.  Toisentyyppisessä yhteiskunnassa valtion laitokset kohtelevat ihmisiä kuin esineitä, eläimiä tai lapsia, jotka eivät kykene ottamaan vastuuta itsestään, aikanaan ihan täysin.

Monille venäläisille vain nöyryytetty ihminen voi elää polvillaan.  Tämä tarkoittaa, että prosessissa jossa ihmisarvo palautuu, ihminen kohottautuu polviltaan, leimallisesti tapahtuu venäläisen metaforan mukainen ”Ihmisarvon hankkiminen”.

*

Suuri selittäjä

Minkälaista ihmispolitiikkaa Venäjän pitkäaikainen presidentti toteuttaa?  Vuoden 2014 elokuun mielipidetutkimuksen mukaan hänen suurin saavutuksena oli Venäjän suurvalta-aseman palauttaminen.  Neuvostoliiton kaaduttua monesta kansalaisesta se tuntui nöyryyttävältä tappiolta kylmässä sodassa.  Nyt he ovat nousseet polviltaan, mikä johtuu merkittävästi uhmasta oppositiota ja Lännen hapatusta kohtaan.  Nämä viime nöyryytykset on häivytetty rakentamalla käsite piiritetty linnoitus joka sisältää oman maan ja ulkoiset maanmiehet (”maan laajennetut rajat”.  Tässä prosessissa Venäjän on katkaissut kaikki siteet euroatlanttiseen sivilisaatioon.

Ja näin tämä aikaansaannos toimii poliittisesti.  Venäjän suurvalta-aseman palauttamisesta on tullut koodi, joka tarkoittaa ihmisarvon palauttamista.  Saavutukset valtakunnan ulkopolitiikassa kompensoidaan sillä, että on palautettu ihmisarvo maan sisällä.  Viiden minuutin keskustelun aikana useimmat Venäjän kansalaiset paljastavat että he tuntevat itsensä täysin puolustuskyvyttömiksi isojen ja pienien pomojen paineen edessä, ja joutuessaan tekemisiin sähköyhtiöiden, palokunnan ja verotarkastajien, tuomioistuinten, poliisin, armeijan, kutsuntalautakunnan ja jopa satunnaisten katupartioiden kanssa.

Samaan aikaan, niin entisen Neuvostoliiton kuin Venäjän kansalaiset näyttävät tuntevan (tai teeskentelevät tuntevansa) kuuluvansa johonkin suureen ja kasvottomaan yleisöön, johon kuuluessaan pääsevät osalliseksi ylpeydestä kuulua tuohon joukkoon, ja yhteydestä sen johtajaan.  Keskimääräinen venäläinen on jälleen ylpeä ollessaan erilainen kuin kaikki muut ja on valmis kärsimään jonkin Suuremman Hyvän (Greater Good) puolesta.

Tämä monimutkainen konstruktio voidaan tiivistää Krimin tapauksessa vapauden hinnaksi.  Laajassa kuvassa Venäjä näyttäytyy metaforana piiritetystä linnoituksesta, joka on ylpeä viimeaikaisista saavutuksistaan.  Tällaisia saavutuksia ovat Venäjän voitto 1939 talvisodassa Suomea vastaan, epäpyhä Molotov-Ribbentrop –sopimus, mikä johti erinäisten raja-alueiden miehitykseen toisen maailmansodan aikana sekä Puolan jako, tai jopa Moskovan 1968 hyökkäys Tsekkoslovakiaan Prahan kevään kukistamisen merkeissä.

Neuvostoliiton ajan sukupolvilla oli joukko virstanpylväitä, jotka he pyrkivät selittämään historiallisena kamppailuna kommunismin lopullisen voiton saavuttamiseksi, vapauden ja ihmisarvon saavutuksina.  Merkittävyydessään ne rinnastuivat sellaisiin historiallisiin tapahtumiin kuin vuoden 1825 dekabristikapina tai maaorjuuden poistaminen 1861.

*

Valtio valtias

On toinenkin hyvin yksinkertainen selitys miksi Putinin suosio kasvaa edelleen talouden heikentymisetä huolimatta.  Holhoavuudella on syvät juuret venäläisessä yhteiskunnassa ja erityisesti kriisien aikana, jolloin haavoittuvat väestönosta, erityisesti sellaiset, jotka eivät oma-aloitteisesti pysty huolehtimaan itsestään, odottavat valtion tarjoavan apuansa.  Ymmärrettävistä syistä, ne jotka odottavat valtiolta apua ovat vastahakoisia puremaan kättä, joka heitä ruokkii.  Se tosiasia, että valtio on läheisesti assosioituu Putinin vetovoimaan, johtuu hänen aherruksestaan puheenjohtajana.  Kesäkuun 2015 mielipidetutkimuksen mukaan Putinin suosio on saavuttanut stratosfäärisen tason, lähes 90 %.

Kun tulee erimielisyyttä asioista, monet kansalaiset tunnistavat samaistuvansa valtioon.  Siten ihmisoikeusloukkaukset ovat laillinen tapa erottaa venäläinen yhteiskunta ulkomaisista vaikutteista.  Viranomaisten harjoittama vallan väärinkäyttö nähdään usein olennaisena osana hallinnon legitiimiä oikeutta suojella äänestäjien enemmistöä yhteiskunnan kumouksellisilta vähemmistöiltä.

*

Murtuvien suojakaiteiden maa

Sen jälkeen kun Itä-Ukrainassa alkoivat sotatoimet hallituksen joukkojen ja Venäjän tukemien separatistien välillä, monet sellaiset asiat, jotka aikaisemmin oli kielletty Venäjällä, saivat virallisen siunauksen.  Nyt rajat, jotka aikaisemmin olivat koskemattomat, muuttuivat sallituksi, ja niitä vastaan voitiin käydä peiteltyä sotaa naapurimaan alueella.  Vihapuhe, vihamielinen kieli on tullut normiksi poliittisessa keskustelussa.

Sen sijaan että yhdistäisi Venäjän, sota on tehokkaasti jakanut kansakunnan kahteen leiriin: uskollisiin ja epäisänmaallisiin, tai niihin, jotka onnellisina noudattavat uusien sääntöjen normittamaa käyttäytymistä ja niihin jotka kieltäytyvät seuraamasta puolueen linjaa.

Kansalaisille annettavien lääkemääräysten ja noudatettavaksi tarkoitettujen normien märittely on totalitaaristen järjestelmien klassinen piirre, ei niinkään autoritaaristen järjestelmien.  Putinin hallitus ei ole luonut myöhempien aikojen versiota Neuvostoliiton aikaisesta moraalisesta koodista, joka kiteytyi käsitteeseen ”Kommunismin rakentaminen”, johon liittyviä moraalisia sääntöjä kommunistisen puolueen jäsenten odotettiin seuraavan.  Silti Putinin kaudella on nähtävissä tietyllä lailla vastaavaa.  On selvästikin olemassa ”Asianmukaista” ja ”Sopimatonta” käytöstä.  Yrittäköönpä kadunmies vaikkapa kieltäytyä musta-oranssista PyhänYrjön nauha-symbolista, joita Venäjän armeijan edustajat luovuttavat kulkijoille kadulla, niin jopa teidän käyttäytymistänne voitaisiin pitää moraalittomana, tai ainakin poikkeavana.

*

Vain muutama vuosi sitten oli tapana keskittyä seuraamaan ihmishenkien menetyksiä sotilasoperaatioissa.  Tämän päivän norminmukainen käyttäytyminen edellyttää asiasta vaikenemista tällaisista asioista, koska valtio sitä haluaa.  Kansalaisten käyttäytymismallia tukee presidentin asetuksella säädetty ukaasi, joka määrää nämä tappiot valtion salaisuudeksi.  Näin säädettiin, ihmisoikeuksia ajavien lakimiesten vastustuksesta huolimatta, ja vaikka he perustelivat näkemystään sillä, että laki rikkoo Venäjän perustuslakia ja lakia valtiosalaisuuksista.  Nyt heillä ei ole toimivia keinoja valittaa mihinkään instanssiin Venäjän armeijan rauhan aikaisissa erityistehtävissä esiintyviä tappiosta koskevan luettelon salauksen laajentamista vastaan.

Tiivistyvä yhteistyö julkisen hallinnon ja turvallisuuspalvelun välillä on tulossa moraalisesti hyväksyttäväksi ja tätä tukee uusi lainsäädäntö.  http://www.rg.ru/2015/07/03/pensiya-dok.html Esimerkiksi yhteistyö tutkintaelinten kanssa voidaan nyt laskea henkilön työkokemuksen kartuttajaksi.

*

Hyväksyttävä käyttäytyminen

Pohjimmaltaan Venäjän kansalaiset joutuvat kohtaamaan uuden, kirjoittamattoman käyttäytymiskoodin, joka määrittelee toiminnan ”Hyväksytyn käyttäytymismallin” mukaisesti.

Se läpäisee kaiken, alkaen vaitiolovelvoitteesta jotka koskevat valtiosalaisuuksia (ennenkaikkea sodankäyntiä koskevat), ja yltää aina Pyhän Yrjön nauhaan sonnustautumiseen lomailtaessa Krimillä, positiivisten tunteiden omaksumiseen Kiinaa kohtaan, avoimen mielen röyhkeimpäänkin tarkoituksenmukaisuus-tulkintaan (”vahvistetuille”) Venäjän historiasta, sekä noudattaa keinotekoisen innostunutta suhtautumista Venäjän ortodoksista kirkkoa kohtaan.

Ehkä vahinko on jo tapahtunut sikäli kuin kyse on yleisön näkemyksistä.  Kaikki vakioituneen käyttäytymisen ohjurit näyttävät kaatuneen siltä osin kuin kyse on suhtautumisesta muuhun maailmaan, ja viidenteen kolonnaan kotimaassa.  Erittäin aggressiivinen ja vihamielinen puhe, erityisesti televisiossa  ja sosiaalisissa verkostoissa, on nyt normi.  Erittäin vahva suvaitsemattomuus vähemmistöjä, länsimaisia ihmisiä ja ajatuksia, sekä paljasjalkaisia liberaaleja kohtaan on täysin hyväksyttävää.

*

Poliittisen murhan paluu

Tämä aggression ja väkivallan kyllästämä ilmasto loi pohjan helmikuun 2015 murhaan, jossa uhrina oli oppositiopoliitikko Boris Nemtsov.  Monille tarkkailijoille oli suuri yllätys, että tämä avoin tappaminen ei järkyttänyt eikä ravistellut Venäjän yhteiskuntaa.  Päinvastoin, raja, joka määrittelee sallitun, oikeastaan laajentui: poliittinen murha on nyt hyväksyttävä, jos se palvelee Suurempaa Hyvää.

Eräs Venäjän poliittiseen eliittiin kuuluva muotoili sen yksityiskeskustelussa näin:

”Jos haluat tulla todelliseksi poliitikoksi nykypäivän Venäjällä, sinun pitää sisäistää kolme asiaa: sinut voidaan heittää vankilaan; sinun rakkaasi voivat päätyä vankilaan; ja lopulta, voit itse tulla tapetuksi”.

*

Sotakannalla

Venäjä on jälleen sotaisalla pohjalla, ja viranomaiset haluavat saada kansalaiset uskomaan, että he elävät kuin piiritetyssä keskiaikaisessa linnassa.

Viranomaiset ruokkivat tätä vaikutelmaa jatkuvilla viittauksilla vihamielisten voimien hyökkäyksiin, ulkomaisiin agentteihin, ja ei-toivottuihin järjestöihin.  Viides kolonna ja Kansallispetturit tuhoavat linnoituksen henkistä perustaa sisältäpäin.  Kaikki nämä edellyttävät Venäjän pelastusrenkaaseen tarrautumista, ja minkä käsitteen loi suosittu päämies itse.  Tällä johtoryhmällä on ollut myös keskeinen rooli sen tukahduttavan lainsäädännön synnyssä, joka on tehtailtu sen jälkeen kun Putin palasi presidentuurilleen vuonna 2012.

Paluu lipevään, löysään puheeseen ydinsodasta on toinen osoitus siitä, miten menneisyyden rajoitteet ovat lakanneet toimimasta.  Tämä tekee nykytilanteesta jopa pahemman kuin sen, joka vallitsi kylmän sodan aikana, kahden ydinaseita omaavan supervallan edustajien tavatessa toisiaan säännöllisesti.  Tuolloin toimintaohjeet olivat selkeämmät, ja molemmin puolin ymmärrettiin selkeästi, että ydinsodassa ei ole voittajia.  http://carnegie.ru/2015/06/16/unnoticed-crisis-end-of-history-for-nuclear-arms-control/ib19

Entä nykyään, ken sen tietää?

*

Pahvi-Obama

Normaalien käyttäytymistä ja poliittista keskustelua säätelevien rajoitusten heikkenemisellä voi olla pitkälle meneviä vaikutuksia.  Pahimmillaan on runsaasti todisteita siitä, että Venäjän poliittisesta kulttuurista on tulossa yhä vain primitiivisempää ja karkeampaa.  Siitä on helppo löytää todisteita sosiaalisesta mediasta, jossa esimerkiksi potkitaan Obamaa joka päivä jossakin Venäjän provinssikaupungissa.  Osallistujia pyydetään potkimaan pahvista leikattua Yhdysvaltain presidenttiä ja huutamaan: ”Pyhä Venäjä nousee polviltaan jokaisella potkulla!”.  Jopa niinkin kosmopoliitissa paikassa kuin Moskovassa voi löytää järkyttävän rasistista kuvastoa ja pilakuvia Barack Obamasta.  On vaikea kuvitella, että nämä aineistot ovat ilmestyneet verkkoon spontaanisti, ilman jonkinlaista virallista kannustusta.  http://www.newsru.com/russia/02jul2015/pni.html

*

Toimitusjohtaja menneisyydestä

Venäjän hallinto pyrkii aktiivisesti saamaan oikeutuksensa menneisyydestä.  Tämä auttaa selittämään viranomaisten viimeaikoina kohonneen kiinnostuksen Stalinin aikakauteen sekä Stalinin historiallisten saavutusten asteittaisen uudelleenarvioinnin.  Putin itse on yrittänyt perustella vuoden 1939 talvisotaa Suomea vastaan, Molotov-Ribbentrop –sopimusta, sekä Neuvostoliiton vuoden 1979 Afganistanin miehitystä.

Muutenkin regimi yrittää hallita menneisyyden menetelmin.  Venäjän yleinen syyttäjä on harjoittanut koomista yritystä soveltaa Neuvostoliiton ajalta olevia lainsäädännöllisiä punkteja tulkiten: ”Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan toimivallan aikana Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan piiriin siirretty Krimi.  Samanlaista analyysia on harjoitettu kyseenalaistettaessa Baltian maiden oikeutta itsenäistymiseen Neuvostoliiton romahduksen jälkeisessä tilanteessa.

Menneisyyden uudelleenarviointi ulotetaan koskemaan jopa elokuun 1968 Tshekkoslovakian miehitystä.  Aikaisemmin vuonna 2015 erällä Venäjän kansallisen television kanavilla esitettiin uusi dokumentti Varsovan liitto, jossa kömpelösti oikeutettiin vuoden 1968 tapahtumat.  Kyseisen elokuvan mukaan hyökkäys Tshekkoslovakiaan oli vain reaktio NATOn ja Bundeswehrin pahoja aikeita vastaan, jotka olivat olleet mukana Tshekkoslovakian laillisen hallituksen kaatamista lietsomassa.  Dokumentti yritti loihtia vastaavankaltaisen yhteyden myös vuoden 2014 Maidanin kansannousuun Ukrainassa, esittämällä näennäisesti samanlaisen skenaarion Lännen tukemista katuprotesteista.  Korostaen yhtäläisyyksiä, puoli-karski, puoliksi ironinen kertojan ääni katkerin ja närkästynein äänensävyin tuomitsi Prahan kevään 1968.

On aivan selvää, että elokuvaa ei ole tarkoitettu ulkomaiselle yleisölle; se oli vain yritys mukauttaa lähes viidenkymmen vuoden takaiset tapahtumat nykypäivän vallitsevaan näkemykseen. Venäjän nykyisestä asukasluvusta monella oli ilo elää sosialistisen järjestelmän parikymmentä viime vuotta, ja heille nyt kerrottiin surutta, miten Neuvostoliiton joukot tuotiin suojelemaan sosialismin saavutuksia.  NATOn joukot oli siirretty Schawabenista Etelä-Saksasta Tshekkoslovakian rajalle ja lähes 300.000 saksalaisen joukot olivat jo Tshekkolovakiassa sisällä.  Dokumentti ei edes väittänyt, että Maidanin kaltaisen kapinan suunnitelmiin liittyviä NATOn varastoja olisi paljastunut.

Tietenkin linkousmestarit eivät lausu mitään massojen tahdosta tai siitä epämukavasta tosiasiasta, että ihmiset Tshekkoslovakiassa yksinkertaisesti halusivat elää toisenlaista elämää.  Jokainen jolla on huumorintajua, selviää kyllä tästä.  Tshekin ulkoministeriö vastasi provokaatioon kutsumalla Moskovan Prahan-suurlähettilään antamaan selityksen.

Historia on jälleen kansallistettu ja monopolisoitu.

Virallisesti hyväksyttävä versio historiasta on tulossa keskeiseksi välineeksi yleisen mielipiteen manipuloinnissa; sillä on hallitseva vaikutus maan nykyiseen poliittiseen ja taloudelliseen pysähtyneisyyteen.

*

Vaalit: tyhjä kuori

Ajankohtainen hanke siirtää Venäjän 2016 parlamenttivaalien ajankohta joulukuusta syyskuuhun on toinen osoitus umpikujasta, johon viranomaiset ovat itsensä ajaneet.  Röyhkeä tapa puuttua poliittisiin prosesseihin, eliitin ”taipumus puhua puhtaasti hysteerisesti”, ja viranomaisten yleinen pyrkimys ratsastaa kaikella, joka auttaisi sitä säilyttämään oman valtansa hinnalla millä hyvänsä.

Ehkä koskaan Neuvostoliiton jälkeinen Venäjän poliittinen historia ei ole perustanut hallinnon toimia niin avuttomasti ja keinotekoisesti kuin nyt.  Koskaan aikaisemmin tavalliset ihmiset eivät ole kiinnittäneet näin vähän huomiota hallinnon poliittiseen keplotteluun.  Itse asiassa, poliittinen apatia näyttää vaihtelevan samalla tasolla kuin kansan tuki järjestelmälle.  Tätä taustaa vasten on järjestelmän tuki apaattista, hallinnon poliittinen vääristely ohitetaan samalla kollektiivisella olankohautuksella, kuin ohikiitävä säänmuutos.

Eduskuntavaalin ajankohdan muutos varmistaisi paremmat mahdollisuudet valvoa vaaliprosessia.  Koska uskotaan, että ihmiset eivät ole syyskuussa vielä ehtineet palata kesälomiensa jälkeen arkiruutineihin.  Kreml veikkaa, että äänestäjät ovat paremmalla tuulella syyskuussa kuin joulukuussa, ja on täten todennäköisempää että he ilmaisevat ”hyväntahtoisen välinpitämättömyytensä” järjestelmää kohtaan tuolloin.  Tietenkin, tämä sisältää olettaman, että maan pitkittynyt taloudellinen taantuma tai vallan uusi kriisiaalto ei pahenna nykyisiä sosiaalisia ongelmia.  Lopulta vaalipäivien muuttaminen ei vaikuta todennäköisesti yhtään mitään.  On selvää, että viranomaiset ovat peloissaan ja hermostuneita, ja innokkaasti yrittävät valvoa pienintäkin muutosta äänestäjien ajatuksissa ja käyttäytymisessä.

Monet lainsäädännön muutostoimet ja jatkuva oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisen murentaminen sekä usko oikeudellisen kulttuurin voimaan näkyvät selvästi.  Ajankohtainen laki haitallisista järjestöistä on selkeä esimerkki tästä kehityksestä.  Parlamentin alahuone, duuma, on käynnistänyt lainmuutoksen valmistelun koskien lakia poliisin valtuuksista, ja perustuslakituomioistuin päätti heinäkuussa, että Venäjä voi halutessaan noudattaa ainoastaan valikoivasti Euroopan ihmistuomioistuimen ratkaisuja.  Vaikka jotkut oikeudelliset näkökohdat ovat vielä kesken, perustuslakituomioistuimen johtaja on antanut selkeän kuvauksen tilanteesta, joka on lähes virallinen: Venäjä hyväksyy vain hyvät (lue: kannaltaan ”kätevät”) EIT:n tuomiot.  Millään ei ole mitään väliä, jos tällaisessa asemassa oleva institutionaalisen voiman edustaja polkee kansainvälisiä oikeudellisia normeja ja lakihierarkiaa, joka itseasiassa on säädetty myös Venäjän federaation perustuslaissa, jossa nimenomaisesti tunnustetaan kansainvälisen oikeuden valta ylitse kansallisen lainsäädännön.

Tietenkin viranomaiset voivat aina keksiä oikeudellisia, tai pikemminkin semi-oikeudellisia perusteluja päätösvaltaan nähden, kun se vain soveltaa omaa ”oikeudellista tajuaan”.

Mutta tällainen taktiikka on vääjäämättömästi vetämässä Venäjää kohti tilannetta, jossa  valtion lainsäädäntö voisi perustua kvasi- tai johonkin muuhun räikeään ei-lailliseen perustaan, aivan kuten Stalinin hallinto suhtautui muutettuun poliittiseen osaan Neuvostoliiton rikoslakisäädöksiä.

Laki haitallisista ulko- ja kansainvälisistä järjestöistä on tähdätty tukahduttamaan pois ulkomaiset toimijat Venäjän maaperältä, niin kaupallisesta toiminnasta kuin epäkaupallisestakin.  Rajoituksia lain soveltamiseen voidaan asettaa vain yleisen syyttäjän harkinnan mukaan, ja hänen tarkoituksena on koordinoida omia toimiaan yhteen toimeenpanoviranomaisten ja lainvalvontaviranomaisten kanssa.

Kremlin organisoidut muodollinen pyyntö liittoneuvostolle, eduskunnan ylähuoneelle, tutkia kahdentoista Läntisen järjestön osalta päätyi yksimieliseen äänestykseen ns. Isänmaallisen Pysäkkiluettolosta heinäkuun alussa.   Vaikkakin vain yksi järjestö, yhdysvaltalainen Nationala Endowment for Democracy, on tähän mennessä virallisesti nimetty listalle, tämä laki on hyödyllinen lisä ulkomaisten agenttien aggressiiviseen jahtiin.  Lain soveltamisella viranomaiset pyrkivät pelottelemaan organisaatioita, jotka kaikesta huolimatta haluavat yhä jatkaa toimintaansa Venäjällä.

Toistaiseksi Venäjän tyytyy rajoitettuihin poliittisiin julistuksiin, mutta se pyrkii luomaan oikeudellisia perusteita jättää Strassbourgista, EIT:stä tulevat poliittisesti hankalat tuomiot tulevaisuudessa huomiotta.  Tällainen Euroopan ihmistuomioistuimeen kohdistuva menettely johtaa vääjäämättä Venäjän kohti oikeudellista eristäytymistä.

*

Venäjän umpikuja

On vaikea olla näkemättä ajankohtaisten tapahtumien kehityksessä selkeää lopputulosta: joka on: nykyajan Venäjän hallinto on tiellä kohden katastrofia.

Myös uusi Yhteisösopimus ”Krim vastineeksi vapaudesta” tulee todennäköisesti pysymään voimassa, ja toistaiseksi ainakin auttaa järjestelmää vaimentamaan Venäjän heikkenevän sosioekonomisten olosuhteiden kielteisiä vaikutuksia.  Mutta tulee aika, jolloin järjestelmän on kyettävä tarjoamaan yleisölle jotain uutta, kulahtanut Krimi-kortti ei enää riitä.  Taloudellinen ihme ei todellakaan kuulu keinovalikoimaan.  Ei voida myöskään vakavasti ajatella Venäjän sotaa Länttä vastaan, ei varsinkaan laajamittaista sotaa, koska maan resurssit ovat vajavaiset ja käyvät yhä heikommiksi.  Huhtikuussa 2015 järjestelmä tuotti uuden symbolisen vaiheen, Venäjän Arctic-kampanjan.  Mutta tällaisten temppujen hyödyt todennäköisesti sulavat nopeasti pois.

Venäjän johto on hitaasti valmistautumassa toiseen lenkkiin pitkin Möbiuksen kaistaletta, joka varmasti päättyy strategiseen umpikujaan.

*

Näin siis arvioi Venäjän nykypäivää ja näkymiä Moskovan Carnegie-keskuksen tutkija Andrei Kolesnikov, artikkelissaan joka julkaistiin 9.9.2015. – Käännös: Veikko Huuska, lievästi lyhentäen.  Väliotsikot VH.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Miksi Putin ja hänen Kremlin piirinsä näyttävät hermostuneilta?"

Johtuisiko tästä:

Russia Can't Put Off Its Oil Problem Forever

http://www.themoscowtimes.com/opinion/article/russ...

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

"Andrei Kolesnikov toimii tutkijana Moskovan riippumattomassa Carnegie-keskuksessa."

Toimii kyllä, mutta Andrei Kolesnikov ja Carnegie-keskus eivät ole kylläkään riippumattomia!

Kolesnikov kuuluu Venäjän marginaaliseen oikeisto-oppositioon ja Parnas-puolueeseen. Kolesnikov on riidanhaastaja.

Moskow Carnegie Center on Yhdysvalloissa toimivan ja rahoitetun Carnegie Endowment for International Peace:n haaraosasto.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tokikin.
Kirjoittaessani katsoin, miten Suomen johtavat mediat epiteeraavat Kolesnikovia. Kas näin (tuossa juttuun liitetyssä niukassa sitaattikimarassa):

Pekka Hakala, HS;
”Moskovalainen politiikan toimittaja ja väsymätön vallanpitäjien arvostelija Andrei Kolesnikov…”
*
Erkka Mikkonen, YLE;
”Riippumattoman Carnegie-keskuksen tutkija Andrei Kolesnikov…”
*
Marja Manninen, YLE on vähän neutraalimpi:
”… sanoo Moskovan Carnegie -keskuksen tutkija Andrei Kolesnikov.”
*
Mutta mistä sinä repäiset tähän ”puolueettoman” tai ”riippumattoman” tutkijan tai asiantuntevan tarkkailijan?
Jokaisella toimijalla Moskovassa on oma agendansa, syynsä olla paikalla ja toimia. Mitä syvemmällä kuviossa ollaan sitä enemmän kyseessä on myös rahoitus. Raha. Muut intressit seuraavat rahaa.
Intressien moninaisuudesta huolimatta aina kiinnostavinta sittenkin olisi keskustella itse näkemyksistä, argumenteista, johtopäätöksistä: kokonaiskuvasta. Miten vino tai suora se näyttäisi olevan. Mihin johtopäätöksiin ja arvioihin esitetty antaa aihetta.
*

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset