Veikko Huuska

Uudenvuodenpuheeni 31.12.1992

Uudenvuodenpuheeni 31.12.1992

*

Selasin vanhaa albumia ja löysin sen välistä puheen, jonka pidin uudenvuodenyönä 31.12.1992 Ikaalisten kaupunginviraston parvekkeella, rakettien paukkeessa.  Tilaisuus radioitiin paikallisradion, Radio Sata-Hämeen kautta ympäri Pohjois-Satakunnan.  Tilaisuuden avasi kirkkoherra Heikki Mattila, joka esitti tervehdyksen ja sitten lauloi Raija Järvensivu, hänen laulunsa tuntui hienolta.  Meidän esiintymisporukka oli sillä kertaa vähän niin kuin pienpiiri: Raija oli työkaverini ja Heikki puolestaan oli minun vihkipappini.  Mutta sitten oli minun vuoroni astua mikrofonin ääreen ja aloitin pontevasti.  Olimme vaimoni kanssa olleet viettämässä uudenvuodeniltaa ystäviemme parissa, peri entistä opettajaani, kaupunginjohtaja, kulttuurisihteeri ja keitä meitä oli: ihan hauskaa, ainoa oli että vitsailin, etten voi ottaa kovin montaa maljaa alkavalle vuodelle, kun pitää vielä mennä sinne parvekkeelle pitämään se puhe.  Niin sitten olin paikalla ja aloitin näin ikään:

Hyvä vuodenvaihteen lääninvaihtajat!

(laitan linkkejä tähän, ja kerron alempana joitain ”selittäviä sanoja”*)

Ensi keväänä tulee kuuluneeksi 75 vuotta siitä kun Ikaalisten elintarvelautakunta lähetti (1918) läänin Elintarvekomitealle kirjelmän, jossa se valitti, että kuntamme syrjäkylillä on jo jonkin aikaa jouduttu käyttämään pettua leivän tekoaineena.  Lisäksi lautakunta anoi lupaa leimata kruunun metsistä tuhat pettumäntyä nälänhädässä olevien kuntalaistemme leipätarpeiksi.

Itsenäisyytemme 75:nnen juhlavuoden vaipuessa mailleen haluamme vielä hetken miettiä tämän ajankohdan suomalaisia ilmiöitä.  Tapahtumat menevät, ilmiöt jäävät.  Niiden havaitseminen on avain tulevaisuuteen.

Kun ennustaa Ikaalisten ja sen asukkaiden tulevaisuutta vuoden 1993 aikana, huomaa, että meidän asemamme on entistäkin tiukemmin sidoksissa siihen, mitä tapahtuu Suomessa ja Euroopassa.  Kukaan ei ole saari, erillään muusta maailmasta.  Ei edes Ikaalinen.

Ajan nopeasti muuttuvassa virrassa on vaikea heti sanoa, mikä käsillä olevista tekijöistä ja näkymistä muodostuu merkittäväksi ja historialliseksi.  Kun jokin vaikuttaja on voimissaan, se näyttää ikuiselta.  Mutta heti kun se suistuu asemistaan, jokainen kysyy, kuinka ihmeessä tuollainen saattoi hetkeäkään pysyä vallassa ja voimassa.

*

Setviessään hartiavoimin 30 vuoden takaisia Kekkosen edesottamuksia, Suomi pakoilee sitä itsetilitystä, joka sen on pakko tehdä oman 80-lukunsa kanssa.  (erityisesti talouden kannalta).

Jos Neuvostoliitto oli väärennös, yhtälailla meidän 80-lukumme korkea elintaso oli väärennös.  Nämä liittyvät läheisesti toisiinsa.  Ainut maa maailmassa, joka hyötyi itäisestä diktatuurista, Neuvostoliitosta, oli tämä hyveellinen Suomi.  Se kävi edullista kauppaa ja turvasi itselleen poliittisen selkänojan, mutta menetti sielunsa.

tänään suljemme silmämme siltä tosiasialta, että maailmanhistorian pisin ja syvin elintasokuilu on Suomen ja Venäjän rajalla.  Tällainen ilmiö ei voi olla ikuinen.  Mitä ja milloin sille tapahtuu jotain, on suurin kohtalonkysymyksemme.

*

Pakolaisten huollossa olemme Euroopan häpeäpilkku.  Rajatessamme itsemme ulos eurooppalaisen pakolaisvastuun rintamasta samalla ratkaisimme miten Eurooppa tulee suhtautumaan meihin kun lähialueillamme puhkeaa pakolaisvirta.  Muu Eurooppa seuraa katseella, miten Suomi hoitaa ikioman pakolaisongelmansa. **)

*

Taloutemme virheet ovat luonteeltaan sellaisia, että kuka tahansa olisi lautamiesjärjellä pystynyt torjumaan ne.  Me söimme omat eväämme ja lainatut.  Lautamiesjärkeä ei ollut tai sitä ei ainakaan käytetty.

Nytkin järkeä käytetään kovin tipottain.  Vain viimeisen pakon edessä.  Pääomapiirien ikuinen toive saada yksityistää voitot mutta sosialisoida tappiot sallitaan toteutuvan näinä aikoina.  Suomi supistuu luonnolliseen kokoonsa ja alikin.  Pyrkiessään välttämään isien virheet se tekee isoisien virheet.

Usko pian koittavaan uuteen nousuun ja talouden kasvuun saattaa osoittautua harhakuvaksi, joka vuosi vuodelta karkaa edellämme ulottumattomiin. ***)

Alkaneena vuonna meillä tulee olemaan työttömiä puoli miljoonaa.  Ikaalisissa työttömien määrä nousee yli 700.

Ankarinta tässä näkymässä on se, että uusia työpaikkoja syntyy varsin vitkaan.  Nuorten osa on murheellinen.  Monet heistä putoavat rattailta, ennekuin ovat sinne edes ehtineet.

*

Syntyykö meillä taloustaantuman seurauksena radikaaliliikehdintää?  Jos syntyy, toivon, että niillä olisi sosiaalinen vastuuntunne.  Pettyneen keskiluokan lamaradikalismi voi ruokkia väkivaltaa, jos sillä ei ole eväänään muuta kuin pelkkä pettymyksensä.

*

Kuntien valtionosuusjärjestelmä muuttuu.  Kansalaisten hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikuttavia päätöksiä tehdään entistä enemmän kaupungintalolla ja valtuustosalissa.  (Valtion momenttiohjausta väljennetään).  Päättäjiltä vaaditaan entistä vahvempaa näkemystä ja entistä kirkkaampaa asioiden hallintaa, jotta oikeudenmukaisuus toteutuisi vaikeissakin olosuhteissa.   Julkisten palveluiden supistamisessa pitää asianosaisten, siis kuntalaisten, saada olla mukana vaikuttamassa itseään koskeviin asioihin.

Suomalainen ihminen kestää ja kärsii kunhan vain tietää, miksi.  Me tarvitsemme tavoitteen ja toivon.  Vanha veteraani sanoi viime itsenäisyyspäivänä: - Johtakaa suomalaisia edessä, älkää takaa kuormastosta.  Siinä hyvä ohje meille päättäjille.

*

Hetki sitten kirkonkellon kumahdusten myötä siirryimme Hämeen lääniin.  Pitkä ja monivaiheinen taipaleemme Turun ja Porin läänissä päättyi.  Uusi vaihe hallinnollisessa historiassamme alkaa.  Lääninhallinto on nopean muutoksen alaisena.  Entistä vähemmän kuntana haemme läänistä leimauslupia.  Hallinnollisten yhteyksiemme vahvistuessa Pirkanmaan suuntaan toivomme saavamme vastaisen kehityksen kannalta tärkeän valtatieyhteyden (Ikaalinen-Tampere) entistä paremmaksi.  Me ikaalislaiset hyvästelemme vanhan läänimme kiittäen yhteistyöstä ja tervehdimme lämpimästi uusia kumppaneitamme Hämeessä.

Alkanut vuosi 1993 on Ikaalisten pitäjän Kurkelan kylässä syntyneen teatteriprofessori Eino Salmelaisen syntymän 100-vuotisjuhlavuosi.  Salmelainen kuuluu suomalaisen teatterin suuriin ohjaajin.  Satakuntalaisena hän niitti laakereita kuvatessaan hämäläisiä Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmissä, käyttämällä esikuvinaan eläviä ikaalislaisia kansantyyppejä.

Ikaalisten kaupungin puolesta toivotan kaikille Ikaalisten asukkaille (ja Radio Sata-Hämeen lukuisille kuulijoille) rohkeutta ja sinnikkyyttä alkaneen uuden vuoden 1993 töissä ja askareissa.”

*

Näin puhui kaupunginvaltuutettu Huuska uudenvuoden puheessaan vuoden vaihtuessa 1992>1993.

Lopuksi Raija lauloi vielä laulun, Heikki luki siunauksen ja tilaisuus päättyi siihen.  Uudenvuoden raketit paukkuivat, tuli oikein rynnäkkö.  Me seisoimme hetken hiljaa asennossa Ikaalisten kaupungintalon parvekkeella ja katsoimme alas ihmisten tummaan väenjoukkoon.  Sitten toivotimme toinen toisillemme onnea ja menestystä alkaneelle vuodelle ja läksimme koteihimme omiemme pariin.

*

Selityksiä:

*) – Ikaalinen ja naapurimme Turun ja Porin läänin koilliskulmalla vaihdoimme tuona yönä lääniä: meistä tuli Hämeen läänin kuntia.  Hallinnollinen suuntamme muuttui Porista ja Turusta Tampereelle, mikä olikin aivan luontevaa; olin ollut mukana tekemässä aloitetta ja paimentamassa sitä Turun suuntaan maaherra Pirkko Työläjärven pöydälle.  Lääninvaihto oli sikäli turha, että kohta demarien järjestelykaarti yms. lopettivat koko satoja vuosia kestäneen läänilaitoksen entisessä muodossaan ja valmistivat suurläänit, jotka sitten kohta jo lopetettiin merkillisellä tavalla tyystin.  Muistan miten olin jossain demarien piiritoimiston järjestämässä lääni-seminaarissa Porissa, jossa Pirjo Ala-Kapee sanoi pöntöstä, että hän on monet kerrat sanonut noille ”pojille”, että ”ellei teillä ole mitään järkevämpää tekemistä kuin piirustella näitä lääni-laatikoita uusiksi, niin menkää kaljalle – teistä on siellä vähemmän harmia.  Minä olen tämän miettinyt ja näen, että paljon parempi on tehdä töitä itse asioiden kimpussa kuin rustailla näitä hallinnollisia laatikkoleikkejä”.  Vaan eipä Backman ja muut uskoneet, ja tässä sitä ollaan.  Ala-Kapee oli harvinaisen fiksu poliitikko.

**) Olin tuolloin aktiivisesti mukana Pirkanmaan eri yhteisöjen valmisteluryhmässä, jossa paljon pohdimme tätä kysymystä, ja varautumista sen tuloon.  Kyse oli siis ennakoinnista sen varalta, jos Venäjän valtiollinen tilanne ja talous heikkenevät siihen pisteeseen, jossa väki alkaa etsiytyä rajan yli tähän suuntaan; mitä ihmettä me silloin tekisimme?  Olin vieraillut Venäjällä edellisenä syksynä ja saanut Karjalan suunnalta melko ajantasaisen kuvan tilanteesta.

***) Tässä syyllistyin liialliseen pessimismiin: kun kansakunnan kaikki voimat ja varat oli hopeavadilla kannettu vientiteollisuuden pöytiin, alkoi vienti tosiaan vetää, ja sitten tuli Nokian huima buumi, joka keskeisellä tavalla auttoi Suomen nousuun.  Paha kyllä kaikki tämä osoittautui vain tilapäiseksi, pysyminen talouskasvun korkealla janalla olisi edellyttänyt parempaa kokonaisnäkemystä ja vireämpää kehittämistyötä, keskittymistä olennaiseen.

*

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Olet ollut aikaasi edellä. Toidottavasti et ole joutunut odottamaan kovin epämukavassa paikassa, kuten yleensä sellaiselle voi käydä. :-)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Eipä kuinkaan.

Itseasiassa yllätyin kun havaitsin, miten samantapaisia pulmat vuodenvaihteessa 1992-1993 olivat juuri tämän päivän tilanteeseen nähden:

Takana "ajat rilluvuosien", eli vikaan mennyt arvio talouskehityksestä ja muu tilanteeseen nähden löysä menotalous;

Kuntamyllerrys;

Hallintorakenteiden uudet asennot;

Kunnallisten palveluiden (ei vähiten sote) tuottamisen uudet mallit;

Oman historiamme ruodinta; vegangenheitsbevältigung eli "menneisyyden hallinta";

Suomen ja Venäjän suhde;

Pakolaisvirrat, uhka niistä;

Asemamme Euroopassa;

Radikaaliliikehdinnän uhka, pelko extremismistä;

Johtaminen edestä ym.

*
Tosiaan hämmentävän paljon samoja teemoja!
Huomaan olleeni jossain määrin pessimistinen tuolloisiin näkymiin nähden. Oliko se sokeutta vai viisautta?
Juuri nyt minusta tuntuu, että silloin pääsimme Suomena ja kansakuntana "aika helpolla" tuosta alhosta:

oli monta tekijää jotka olivat puolellamme: "Tähdet ikäänkuin olivat suosiollisia meille";

Vienti alkoi vetää; globalisaatio ei Neuvostoliiton ja kommunistiblogin murtuman jälkeen ollut vielä ehtinyt kypsyä lähellekään täyteen mittaan. Nyt kilpailutilanne maailmanmarkkinoilla on paljon kovempi kuin silloin. Sitten tosiaan oli Nokia ja muu it-alan rynnäkkö, paperinjalostuskin vielä toimi mahdikkaasti.

Nyt meillä ei ole tällaisia uniikkeja kasvualoja, eikä näy tulevan. Yleinen kilpailu globaalisti on rajua.
Me joudumme nyt ottamaan enemmän tosissaan vaihtoedot.

Niitä on kaksi:

"Joko yhdysvaltalainen tuottavuus - tai kiinalainen elintaso". Tämän huikean vision esitti 1990-luvun alkuvuosina EY-neuvottelujen maatalouspääluokan neuvotteluissa Brysselissä vaikuttanut korkea suomalainen virkamies, näilläkin palstoilla edukseen esiintynyt.

Suomen vaikea tehtävä on luonnollisesti löytää suomalainen malli näiden ääripäiden välistä! Mutta helppo urakka se ei ole.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana hyvinvointiyhteiskunta pikku hiljaa puretaan, Suomi asemoituu omaan viiteryhmäänsä l. muuttuu Viron ja Unkarin kaltaiseksi itäeurooppalaiseksi maaksi, jossa on kohtuullinen elintaso, mutta ei mitään hyvinvointipalveluita.

Jos geopolitiikka kovasti keikahtaa, niin vaihtoehtona on Valko-Venäjän tyyppinen asema Euraasian liitossa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset