Mitä me todella teemme silloin kun suvaitsemme?
Mitä me todella teemme silloin kun suvaitsemme?
*
Katsoin viikonloppuna Yle Tv1:stä Helil kyläs –ohjelman. Tuula-Liina Varis vieraili, Heli Laaksonen emännöi. Kaksi kieli-ihmistä, sanan osaajaa. http://areena.yle.fi/1-2460601
Ilmeni, että suvaita tarkoittaa itämurteissa ”rakastaa”. Lännessä se lähinnä voi merkitä jotain jota just ja just sietää.
Jäi ilmaan kysymys: Mitä tarkoittaa verbi suvaita.
Se kun on nyt kovin akuutti sana.
Mitä minä teen kun suvaitsen?
*
Ei muuta kuin kirjahyllylle.
Vanha temppu: Nykysuomen sanakirja.
Se sanoo:
SUVAITA, verbi;
suvaitseva ks. erikseen.
1.sietää, kärsiä, kestää, toleerata, sallia, hyväksyä.
Esimerkkejä:
Suvaita sukulaisiaan, toisin ajattelevia.
Tuskin suvaittu vieras.
He eivät suvainneet toisiaan.
Ei suvainnut ketään lähellään, seurakseen.
Kalamiehet eivät suvaitse naisia pyyntimatkoilleen.
Arabian pyhälle kamaralle ei suvaittu muukalaisia.
[Paavo] tottui vähitellen Pekan koiraa suvaitsemaan. SANTERI ALKIO
Vanrikoivussa suvaitaan vain pienehköjä oksia.
Ei suvainnut talossaan muuta kuin hengellistä kirjallisuutta.
Suvaitsi tanssia ja muita kevyitä huvituksia.
En suvaitse, että sivulliset puuttuvat asioihin. –
Kansanomaisesti sanottuna suosia; rakastaa.
alkavi kosijat käyä/ sekä sulhaset suvaita. KANTELETAR
2. armollisesti katsoa hyväksi, pitää sopivana tehdä jotakin, alentua tekemään jotakin.
Torpparien oli tyydyttävä sellaisiin ehtoihin, kuin maanomistajat suvaitsivat heille tarjota.
Silloin tällöin joku ohikulkija suvaitsi heittää kolikon soittajalle.
N. suvaitsi esittää sinunmaljat nuoren apulaisensa kanssa. –
Varsinkin vanhahtavassa tyylissä:
hyvin kohteliaassa esityksessä mahtaville, arvokkaille henkilöille.
Pyydettiin, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa suvaitsisi valmistuttaa ja antaa armollisen esityksen asiasta.
Suvaitkaa vastaanottaa, Herra Ministeri, vakuutus mitä suurimmasta kunnioituksestani.
Mitä lupakirjaa suvaitsee rouva kuvernöörskä tarkoittaa. JUHANI AHO –
Ironisessa tai leikillisessä esityksessä:
Ei suvainnut ymmärtää suomea.
Suvaitsi vipata minulta viimeiset rahani.
Me isot veljet suvaitsimme kannattaa nuoremmilla tavaramme.
[Sanomalehti ”Karjala”] suvaitsi viime lauantaina ulosantaa kirjoituksen, jossa – NYKYSUOMEN SANAKIRJAN AINESKOKOELMA.
*
SUVAITSEMAT/ON,
kielteinen adjektiivi.
–TOMASTI adverbi
-TOMUUS ominaiuus.
(< ed) joka ei suvaitse, siedä jotakin; varsinkin
eri käsitys- ja käytöstapoihin suhtautumisesta;
ahdasmielinen, -henkinen, jyrkkä, tuomitseva, intolerantti.
Suvaitsematon toisin ajattelevia kohtaan.
Suvaitsematon uskonkiihko.
Pietismin ahdas suvaitsemattomuus. –
Ruisrääkän luonne on äreä ja toisia lintuja suvaitsematon.
*
SUVAITSEVAI/NEN adjektiivi
-SESTI adverbi
-SUUS ominaisuus
joka suvaitsee jotakin;
varsinkin eri käsitys- ja käytöstapoihin suhtautumisesta:
vapaamielinen, liberaalinen, avarakatseinen, -sydäminen, humaaninen, ennakkoluuloton, maltillinen, tolerantti.
Suvaitsevaisuus eli toleranssi on toisten yksilöiden tai ihmisryhmien käsitys- ja käytöstapojen ymmärtämistä ja halua suoda niillekin yhteiselämässä esiintymisen oikeutta, kunhan ne eivät ole ristiriidassa siveellisen tietoisuuden kanssa.
Suvaitsevainen hallitsija.
Oli liian suvaitsevainen harhaoppisille.
Kohdella lähimmäistään suvaitsevaisesti.
Uskonnollinen suvaitsevaisuus.
Ohran ulkonaisten ominaisuuksien suhteen aletaan olla entistä paljon suvaitsevaisempia.
*
Niin, siis mitä?
Vastaus:
sietää, kärsiä, kestää, toleerata, sallia, hyväksyä; suosia ja – rakastaa…
armollisesti katsoa hyväksi, pitää sopivana tehdä, alentua tekemään…
No, johan on.
Suvaitsevaisuus on aika laaja käsite. Tolerantti.
Onkohan sen alaa viime aikoina pyritty suotta kaventamaan, fokusoimaan liiaksi johonkin yhteen pisteeseen?
*
http://www.telkku.com/ohjelmat/helil-kylas/75871/yle-tv1/515710
Maassa kuin maassa on lakien oltava kaikille samat.
Jos tiettyjen kulttuurien naiset ja seksuaaliset vähemmistöt vaatisivat oikeuksiaan, ne lakkaisivat olemasta sellaisina kuin ne nyt ovat.
Mutta kun kulttuurin edustajia on muutama sata, ei viranomaisten tahto ja kyky riitä valvomaan. Tätä on kestänyt romanikulttuurin osalta yli 400 vuotta. Asiasta avautui Kiba Lundberg tappouhkauksien säestämänä.
Ilmoita asiaton viesti
Kohta 2 ”armollisesti katsoa hyväksi, pitää sopivana tehdä jotakin, alentua tekemään jotakin” on sovelias suomalaiseen kontekstiin.
”Suvaitseminen” luo valta-asetelman, jossa joku asettuu ikään kuin ylhäältä käsin ”suvaitsemaan” toista, jonka tällöin oletetaan olevan tämän ”suvaitsemisen” tarpeessa ja potentiaalisen uhrin asemassa. Vähemmistöt eivät pidä tällaisesta perusteettoman valta-aseman rakentamisesta – mitä sitten tapahtuu jos et suvaitse minua, todennäköisesti ei yhtään mitään olennaista.
Ilmoita asiaton viesti
Ilari kiinnitti huomiota aivan relevanttiin seikkaan. Esitetäänkö Nykysuomen sanakirjassa hakusana ”suvaita/suvaitsevaisuus” (suvaitsemattomuus) hieman ikään kuin vanhahtavasta, von oben –näkökulmasta. Siis sellaisesta perinteisestä näkökulmasta, jossa subjekti on jotenkin ylemmyysasemassa objektiin nähden, suvaitsija suvaittuun/suvaittavaan nähden. Ainakin yksi jollain tapaa näkökulmaa ja asetelmaa ymmärrettävämmäksi tekevä seikka on NSSK:n laadinta-ajankohta. Matti Sadeniemen johdolla kirjaa tehtiin vuosikymmenten ajan, ja aktiivisesti 1951-1961. https://fi.wikipedia.org/wiki/Nykysuomen_sanakirja
Uudemmissa sanastoversioissa selitys ja esitys lienee toisenlainen.
*
Katsoin verkosta Kielitoimiston sanakirjan, joka lienee päivitetty ainakin teoriassa ajantasaiseen muotoon:
http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?m…
Haettiin ”suvaita” Kielitoimiston sanakirjasta
suvaita69
1. sietää, sallia, hyväksyä. Suvaita toisin ajattelevia.
Ei suvainnut ketään lähellään.
Hänen suvaittiin pitää pikku erikoisuutensa.
2. iron. viitsiä, pitää sopivana.
Suvaitsisitko nostaa takapuolesi tuoliltani.
Ei suvainnut edes vastata.
*
Joo, jätän jokaisen arvioitavaksi, miten ikäänkuin relevanttina tätäkään on juuri tänään pidettävä. Tämä on aika kapea, suppea esitys ”suvaita” -verbistä.
Pettynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä kotona Kaakonkulmalla sanaa suvaita käytettiin ainoastaan kohdan 2 ”armollisesti katsoa hyväksi, pitää sopivana tehdä jotakin, alentua tekemään jotakin” mukaisesti. Ja silloinkin lähinnä torumiseen tyyliin:
”Jaaha, vai suvaitsee se neiti tulla kotiakin. Etkös olisi voinut soittaa, että olet myöhässä?”
Tai jos oli pariin kertaan komennettu tekemään jotakin, mutta olin jäänyt viivyttelemään: ”Suvaitsiskos neiti tulla jo viimeinkin tiskaamaan?”
Mitään rakkauteen viittaavaa merkitystä ei sanalla suvaita meillä ollut. Ei sitä käytetty edes sietämisen synonyymina. Tuo alentuminen ironisessa mielessä oli ainoa käytössä ollut merkitys ja on vieläkin. Siten ei kai ole kummallista, että helpoin tapa hankkia itselleen ylimielisen k*sipään maine minun silmissäni on julistautua suvaitsevaiseksi…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos. Hieno palaute!
Tällaiset omakohtaiset kielen ja myös murteen vivahteet, finessit, ovat todellinen rikkaus!
Toisaalta on aina hyvä muistaa ja aiheeseen perehtymällä havaita, miten monella tavalla suomenkieltä voidaan käyttää eri tahoilla, eri murrealueilla – mutta myös jopa aivan saman murrealueen sisällä. Aivan kuin puhutaan paikallissäästä, voidaan puhua paikallismurteista ja niiden erityispiirteistä.
Mutta, kiitos, siis: erinomaiset esimerkit nuo joilla havainnollisit kommenttiasi.
Ilmoita asiaton viesti