Yhdysvaltain keskiluokka kutistuu kuin pyy maailmanlopun alla
Yhdysvaltain keskiluokka kutistuu kuin pyy maailmanlopun alla
*
Täytyy myöntää, että palaan jälleen lempiaiheeseeni, erääseen niistä, vaikka itse asia onkin mitä ikävin laadultaan.
*
Keskiluokka kuihtuu Yhdysvalloissa. Näin kertoo – tämän vanhan uutisen, joka on juuri nyt ajankohtaisempi kuin koskaan – The Pew Charitable Trusts, joka esittää asiasta uusinta dataa.
Maaliskuun 19. päivänä 2015 julkaistun raportin mukaan Yhdysvaltain keskiluokkaisten kotitalouksien prosenttiosuus kokonaisväestöstä laski vuosien 2000 – 2013 välisenä aikana.
Mittarina käytettiin luokitusta, jossa tarkasteltiin niiden kotitalouksien määrää, joiden vuosiansiot (”earnings”) vaihtelivat haarukassa 67 % – 200 % koko väestön keskitulosta. Tämä hieman amerikkalaisittain omintakeinen määritelmä otettakoon in sich.
Esimerkiksi Minnesotan osavaltiossa keskiluokkaisen väestön putosi vuoden 2000 tasolta 52,9 % vuoteen 2013 tultua tasolle 48,9 % (- 4,o %-yksikköä). Georgiassa, jossa jo lähtötaso oli alle50 %:n, pudotus oli vielä suurempi, melkein 5 %-yksikköä; 49,o %:sta 44,2 %:iin.
*
Polarisaatio
”Tulevaisuutemme merkitsee suurempaa hyvinvoivien ihmisten määrää kuin koskaan, mutta myös yhä enemmän köyhiä ihmisiä”, kirjoittaa libertaristisena tunnettu ekonomisti, professori ja New York Times –lehden myyvin kirjoittaja Tyler Cowen vuonna 2013 ilmestyneessä teoksessaan ”Keskitaso on mennyttä” (Average Is Over).
”Tasapainottaaksemme budjettimme meidän ei pidä nostaa veroja tai alentaa tuloja, vaan meidän on sallittava lukemattomien työläisten tulojen alentua – ja siten sallia uuden alaluokan syntyminen”, hän muotoili teesinsä.
*
Cowen spekuloi että työllistäjät haluavat tulevaisuudessa entistä vahvemman isännän äänen työllistämiinsä nähden, kitkeä juurineen kysynnän ylittävän yliresurssoinnin. Cowan myös vaatii eläkeläisiä elämään kuin reservaatissa. Nuoremmat, perspektiivittömät hän panisi säilömään itsensä huumeiden ja online-viihde-elektroniikan kuplaan.
Suhtaudummepa sitten raivostuen tai kyynistesti näihin Owenin maalailemiin kuviin hajoavasta tulevaisuudesta, yksi asia on varma: Keskiluokka on kutistumassa. Ja se on tehnyt sitä itse asiassa jo 1970-luvun lopulta lähtien.
*
Viisi tosiasiaa, jotka vahvistavat keskiluokan alamäen
Todiste numero 1 siitä, että keskiluokka kutistuu:
Palkat (eritoten fyysisestä työstä maksetut) ovat polkeneet paikallaan jo vuosikymmenten ajan.
Yhdysvalloilla on kokemusta yleisestä palkkatason seisahtaneisuudesta samaan aikaan kun korkeapalkkaiset ja yksilöllisiä erikoisvalmiuksia vaativissa tehtävissä työllistyvät ovat vuosi vuodelta nauttineet yhä vain kasvavia ansioita.
Tammikuun 6. päivänä 2015 The Economic Policy Insitute (EPI) julkaisi tutkimussarjansa tietoaineistoon perustuvan raportin, josta ilmeni, että vuonna 2007 (joka oli viimeinen vuosi ennen suurta finanssikriisiä (”Great Recession)
”Yhdysvaltain keskiluokan tulojen keskiarvo (average income of the middle) oli 76.443 $.
Jos se (average) olisi kehittynyt yleisen tulokehityksen tahdissa, sen olisi pitänyt vuonna 2011 olla 94.310 $ eli runsaat 23 % korkeampi kuin 2007 (+18.000 $). Näin siis, jos tulokehitys olisi toteutunut yhdenvertaisesti (epätasa-arvo olisi haihtunut tuuleen). Mutta näin ei käynyt, vaan suuret tuot kasvoivat stratosfäärsiin mittoihin, samaan aikaan kun finanssikriisin nimissä korkeimpien tuloluokkien verotusta tilapäisin laein alennettiin merkittävästi.
*
Todiste numero 2 siitä, että keskiluokka kutistuu:
Työläisten työn tuottavuus on merkittävästi epätasapainossa.
Työläisten palkkauksen pysähtyneisyyttä on ruodittu, ja väitetty sen johtuvan kasvavasta kiilasta yleistyöläisten (overall worker) työn tuottavuuden ja kustannusten (palkat ja sivukulut) välillä.
EPI:n mukaan toista maailmansotaa seuranneen yli 30-vuotiskauden kuluessa suurimman osan haalarityöläisistä tuntipalkka nousi 9 %. Tämä palkan nousutahti oli samaa tasoa kuin yleisen tuottavuuden kasvu samaan aikaan – joka oli 9 %.
*
Mutta yhdenmukaisuudesta ei pidetty kiinni
Lukuun ottamatta muutaman vuoden jaksoa 1990-luvun lopulla, Yhdysvaltain työläisten enemmistön tuottavuus tipahti yleisestä työn tuottavuuden trendistä. Vuosien 1973-2013 välillä työnjohdon alla työskentelevien työläisten tuntipalkat nousivat nippa nappa 9 %. Kuitenkin tuottavuus tänä aikana kohosi hypähtämällä 74 %.
Koska työläisiin ei tänä aikana kiinnitetty juurikaan huomiota (mm. poliittisessa mielessä), ja heidän kustannuksensa jatkoivat kasvuaan näiden kolmen vuosikymmenen aikana, he eivät enää kyenneet säästämään palkastaan, eivätkä hankkimaan eläkevakuutuksia, mikä johtaakin suoraan kolmanteen todisteeseen…
*
Todiste numero 3 siitä, että keskiluokka riutuu:
Keskiluokan pää on nippa nappa veden pinnan yläpuolella.
Helmikuun 20. päivänä 2015 julkaistun Yahoo!Financen artikkelin mukaan 76 % keskiluokan työläisistä kituuttaa palkkapäivästä palkkapäivään.
Samaan aikaan monien keskiluokkaisten työläisten keskimääräinen velkaantumisaste on kohonnut 84.000 dollariin – eli kohonnut peräti 161 %:lla vuodesta 1992 lähtien. Tämä henkilökohtaisen velan kasvu edistää Yhdysvaltain väestön jakautumista kahteen sosiaaliluokaan: köyhät ja toimeentulevat (”poors” ja ”Wealthy”).
*
Todiste numero 4 siitä, että keskiluokka riutuu:
Alemman luokan palkkataso putoaa, ylemmän luokan palkkataso nousee.
Samaan aikaan kun keskiluokan palkkataso on mainitulla tavalla jämähtänyt paikoilleen, alemmanluokan työläiset ansaitsevan vuosi vuodelta entistä vähemmän…
*
Vuodesta 1979 vuoteen 2013 alemman palkkatason työläisten tuntipalkat putosivat 5 %. Näin kertoo EPI:n raportti. Vastaavasti ylemmän palkkatason työläisten palkat kohosivat 41 %. Ja tämä kaikki erottelu tapahtui sen ”sateenvarjon” alla, jota emme saa unohtaa: kaikkiaan keskiluokan palkkataso kyseisenä aikana jumittui ennalleen, ja jäi kohtalokkaasti jälkeen koko väestön tilastollisesta tulojen kasvusta.
Samalla kun keskiluokan työläisten palkat kohosivat 6 %, tämä nousu oli vuotta kohden vain 0,2 %-yksikköä. Ja edelleen, EPI:n raportin mukaan, tämäkin vähäinen nousu tapahtui itse asiassa siksi, että 1990-luvun lopulla työmarkkinat kuumenivat muutaman vuoden ajaksi: työttömyys putosi vuonna 1999 erittäin alas, nimittäin 4 %:iin, ja säilyi tuolla tasolla vuoteen 2000, mikä auttoi keskimääräisen palkkatason näyttämään tilastoissa mainittua nousua. (Muuna aikana nollalinja).
*
Todiste numero 5 siitä, että keskiluokka riutuu:
Ihmiset eivät tiedä, mihin verrata heidän omaa taloudellista tilannettaan
Hamilton Collegen sosiologian professorin Dennis Bilbertin The New York Timesissä julkaiseman artikkelin (11.5.2015) mukaan ”ihmiset tapaavat määrittää oman asemansa sanomalla, että ”minä tunnistan kuuluvani ryhmään, joka on jonkin verran alle keskiarvon”. Tämä siksi, että monet ihmiset eivät oikeasti tiedä mihin ryhmään he oikeasti taloustilanteensa perusteella kuuluvat, minkä ”lapun” alle heidät pitäisi sijoittaa.
Tämä näin, koska 51 % yhdysvaltalaisista identifioi itsensä keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan. Tämä ilmenee 28.4.2015 julkaistusta asiaa selvittäneestä gallupista. Vastaavissa kyselyissä vuosina 2000 ja 2008 keskiluokkaisiksi itsensä määrittävien osuus oli 60 %. (-9 %).
*
Keskiluokka ohenee
Yhteiskunnassa, joka toimii terveellä pohjalla, selkeä enemmistö kokee kuuluvansa keskiluokkaan, siis gaussin käyrän paksuimpaan siivuun. Epäterveen taloudellisen järjestelmän polarisoiva vaikutus ohentaa, riuduttaa, tätä yhteiskuntaa kantavaa väestöryhmää. Molemmat ääripäät kasvavat: taloudellinen eliitti ikään kuin pitenee määrättömään ja ohenevaan kiilaan tulonjakauman yläpäässä. Määrä ei suuresti kasva, mutta heille karttuvien tulojen ja varallisuuden massa sitäkin enemmän. Sen sijaan alempi keskiluokka, ja sen alapuolelle kasautuva alenevan tulorakenteen väki kasvaa sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Yhdysvaltalaisessa järjestelmässä tämän jo pitkään kasvaneen väestön osallisuudesta ei juurikaan taiteta peistä, riutuvanakin keskiluokka hallitsee poliittista kenttää, mutta sekään ei ole immuuni tälle epäsuotavalle kehitykselle, ja sen yhteiskunnan ilmapiirille oman sävynsä antavalle ilmiölle.
Suomessa poristaan paljon köyhyydestä ja syrjäytyneisyydestä, mutta keskustelu käy kummallista kyllä enemmän vanhakantaisessa tulonsiirtoja koskevassa kentässä, vaikka tulonsiirtojen lisäämiselle ei ole olemassa mitään reaalisia, saati poliittisia edellytyksiä. Sen sijaan siihen, miten työmarkkinoita, työn sisältöjä ja palkkauksellisia elementtejä tullaan muokkaamaan jotta tuotannosta tipahtaneiden määrä ei jatkaisi synkeää kasvuaan, tuskin hiiskahdetaankaan. Oma syynsä on jämähtäneissä työmarkkinatoimijoissa, jotka ovat kummallisesti jämähtäneet menneisyyden maailmaan, eivätkä näe uusia velvoitteita ja mahdollisuuksia, joita markkinoiden raju muutos niillekin asettaa.
*
Lähde:
Tutkija Abby Higgs: Yes, America`s Middle Class Is Shrinking – Here`s the Proof. Julkaistu Julu 22nd, 2015.
*
Marx oli sittenkin oikeassa? Tulee mieleen myös Londonin Rautakorko…USA muuttuu Kiinan tyyppiseksi fascistiseksi valtioksi?
Ilmoita asiaton viesti