Ei-Läntinen uusi maailmanmahti: Venäjän-Kiinan akseli nousee
Ei-Läntinen uusi maailmanmahti: Venäjän-Kiinan akseli nousee
BRICS- ja SCO –maiden huippukokous Venäjän Ufassa 9.-10.7.2015 on osa ei-läntisen uuden hegemonian noususta.
*
Motto:
Uusi ei-läntinen maailma haastaa euroskleroosin kourissa konttaavan Euroopan ja hajoavan Yhdysvaltain muodostaman Länsi-vetoisen maailmanjärjestyksen.
Maailman mahtajien kokoontuessa tavaksi on tullut ottaa yhteiskuva; tiheän kokoustahdin ja samojen henkilöiden mukanaolo tuo kuvakavalkadiin puisevaa sävyä, miksi näitä kuvia yleensä otetaan?
Mutta viime viikolla otetuissa ryhmäkuvissa oli hieman uutta. Lännen johtajat eivät patsastelleet siellä lainkaan. Muut voimat olivat näyttämöllä.
Ja aivan kuin kohtalon ivaa: nämä tarkoittamani kokouskuvat otettiin samoina hetkinä kun Euro-alueen johtajat pähkäilivät ns. Troikan kanssa Brysselissä Kreikan kohtaloa, ollako vaiko ei Eurossa. Itse asiassa kyseessä ei ollut mikään sattuma; nyt puheenaolevan kokouksen oli kutsunut koolle ja juuri tähän tiettyyn heinäkuun alkupuolen viikonvaihteeseen Venäjän presidentti Putin.
Ja tarkoituksella näin ajoitettuna; hän on avoimen ivan mestari. Samaan aikaan kun Euroopan ”valiot” jähnäsivät ties monennettako kertaa omia jäsentenvälisiä ongelmiaan, Venäjän Ufassa kokoustivat 9.-10.7.2015 ”kehittyvien maiden viitoset” eli BRICS-maat yhdessä SCO-maiden (Shangai Cooperation Organizationin –Shanghain Yhteistyöjärjestön) kanssa oman yhteistyönsä ja sen verkostojen kehittämisen merkeissä.
Näin Putin pääsi paitsi näyttämään Lännen pakotemaille, ettei hän näiden ”pannaanjulistuksesta” huolimatta ole käpertynyt Kremlin kamareihin – ja mikä kirvelevintä Lännen kannalta pitkälti hänen myötävaikuttamanaan pykätään maailmalla nyt uusia, Ei-Läntisiä rakenteita, – ja vielä pääosin sellaisia, joissa Lännellä ei ole osaa eikä arpaa, ja vielä sellaisten vahvojen nousevien valtojen kesken, jotka aikovat tulevina aikoina säädellä uuden maailmanjärjestyksen.
Tässä sitä on ajattelemisen aihetta.
*
Haastajat liikkeellä
Toistaiseksi vielä melko väljät BRICS-rakenteet yhdessä Euraasian ja Tyynenmeren alueen uusien rakenteiden kanssa nähdään joko poliittisesti värittyneinä hankkeina, joille ei kannata juurikaan korvaansa lotkauttaa, tai sitten vaihtoehtoisesti Lännelle heitettynä haasteena, joka vakavasti kyseenalaistaa Lännen hallitseman maailmanjärjestyksen.
Joka tapauksessa nämä jo olemassa olevat tai aiesopimuksin vahvistetut järjestelmät tarjoavat huippukokouksineen, julkilausumineen ja toimintasuunnitelmineen sekä Venäjälle että Kiinalle tilaisuuden esitellä sekä omaa potentiaaliaan että aikomuksiaan hankkia kasvava rooli maailmanlaajuisessa finanssikentässä sekä yleensä kansainvälisessä politiikassa.
Vähättelyn tai mitätöinnin sijasta vanhoihin rakenteisiin turvaavissa maissa, myös Suomessa, kannattaa tarkasti seurata kehitystä tälläkin lohkolla ja huomioida ne kehityssuunnat, jotka niiden suhteen ovat jo selkeästi hahmoteltuina.
*
SCO
SCO – Shanghai Coopertion Organization –järjestelmään kuuluvat Kiina, Venäjä, Kazakstan, Kirgisia, Tadzikistan ja Uzbekistan, ja se on ilmoittanut pyrkivänsä laajentamaan jäsenkenttää Intian ja Pakistanin mukaantulolla (ne ovat kaksi maata kaikkiaan kuuden ”tarkkailijastatuksella” olevan ehdokasmaan joukossa). Ne olisivat ensimmäiset Keski-Aasian ulkopuoliset maat vuonna 2001 perustetussa instituutiossa.
Asiantuntijat kiistelivät huippukokouksen alla, mitä siinä aiotaan käsitellä, onhan vuotta leimanneet useat kriisit, joista vakavimmat turvallisuusongelmat liittyvät Afganistanin ja toisaalta Ukrainan epävakaaseen tilanteeseen, mutta kokous työjärjestyksineen osoitti, että kaikista osanottajien välisistä eroavuuksista huolimatta niillä on seikkoja, joissa ne kykenevät sopimaan konkreettisista edistysaskelista.
*
Block-building (Liittokuntien rakentelua)
Mitä Venäjä ja Kiina tällä kaikella hakevat, mitä ne aikovat?
”Niiden pyrkimyksenä näyttää olevan yhteistyön lisääminen sekä SCO:n että BRICS-rakenteiden puitteissa. Yhteisistunto Euraasian Economic Unionin (EEU:n eli Putinin lempilapsen, Euraasian Unionin rakenteiden), BRICS:in ja SCO:n sekä vielä Azerbadzanin ja Turkmenistanin kesken on merkki siitä, että Venäjä tavoittelee liittokunta-rakennetta”, Moritz Rudolf arvioi.
Hän työskentelee Berliinissä sijaitsevan Mercator Institute for China Studies (MERICS) Kiinan ulkopolitiikan asiantuntijana. Haastattelulausunnon Rudolf antoi kokouksen ennakkotunnelmissa Deutsche Welle –medialle.
*
AIIB
Huomionarvoista on havaita, että SCO- ja BRICS-maat ovat äskettäin perustetun uuden AIIB:n (Asian Infrastrcture Investment Bank – Aasian yhteiskuntarakenteiden investointipankin) suurin osakkeenomistajataho.
Kaiken kaikkiaan BRICS ja SCO –maista on yleisesti katsottu, että ne ovat suurin Ei-läntinen ryhmittymä maailmassa tällä hetkellä. Joten on ymmärrettävää että ne pyrkivät huippukokouksiin liittyen yhdenmukaistamaan strategisia ja toiminnallisia näkemyksiään ajankohtaisista suurhankkeista, kuten Kiinan voimaperäisesti ajama taloudellisen maantieteen uudistus Euraasiassa, ja muiden uusien ei-läntisten finanssi- ja kehitysrakenteiden luominen.
Bejing keskittää entistä vahvemmin panoksiaan tämän alueen maiden taloudellis-poliittisen yhteistyön kehittämiseen, samalla kun se pyrkii lievittämään jännitteitä rajakiistojen ym. rasittamille suhteilleen Etelä-Kiinanmeren alueen maihin, Japaniin, Vietnamiin ja Filippiineille.
Venäjä todennäköisesti käytti sitä, että huippukokous järjestettiin samanaikaisesti Brysselin nahkean euro-pesänselvityksen kanssa näyttämään Lännelle, ettei sen pyrkimys eristää Venäjä poliittisesti ole tuottanut odotettua tulosta.
”Isännöimällä tärkeimpien kehittyvien maiden valtionpäämiehiä on selvä merkki siitä, että Venäjä ei ole täysin eristetty”, Rudolf arvioi.
Muistettakoon että Kiina havittelee Renminbi (Yuan) –valuutastaan ensin alueellista, Tyynenmeren länsirannan reservivaluuttaa. Epäilemättä pitemmän ajan tavoite on sen nostaminen US Dollarin rinnalle globaaliksi reservivaluutaksi.
*
NDN
Globaalin talouden kannalta olennaisia kehitysaskeleita ovat eittämättä ollut se, että BRICS hiljattain perusti oman New Developement Bank´in (NDN – Uusi Kehityspankki) sekä kehittyvien viisikon maat ovat suurimmat osakkeenomistajat hiljattain perustetussa Kiina-vetoisessa Asian Infrastructure Investment Bank´issa (AIIB), jonka rahoitusjärjestelyt ja infrastrutuurihankkeiden suunnitelmat olivat kaksipäiväisen huippukokouksen asialistan kärkiaiheita.
*
Kauppa ja investoinnit – Uudet painopistealueet Aasian-Afrikan suhteissa
Aiemmin Indonesian huippukokouksessa Aasian ja Afrikan jäsenmaiden johtajat sitoutuivat entistä tiiviimpään yhteistyöhön, ja kannustivat uuden avoimemman taloudellisen maailmanjärjestyksen luomiseen kyseisten kehittyvien maiden talouksille soveltuvin menetelmin.
Tämä on avoin haaste Lännen johtamalle vanhalle finanssirakenteelle.
Herää oikeutettuja kysymyksiä, olisiko uusi järjestys entistä tasaveroisempi kumppanimaille. Miten Kiina-johtoiset pankit voisivat auttaa asiakaslähtöisesti Aasin infrarakentamisen rahoituksessa paremmin kuin olemassa olevat järjestelmät.
*
Venäjän kääntää painopisteen Aasiaan
Onko tarkoituksena rakentaa Kiinan ja Venäjän akseli?
Jonkinlainen China – Russia Entente?
*
Kiinan ”Silkkitie”
Itse asiassa Kiina pyrkii vahvistaman parlamentin taannoin päättämän kunnianhimoisen Silk Road (Silkkitie) –hankkeen toteutumista Sen tunnuslauseeksi on mainittu: ”One Belt, One Road –aloite” (Yksi reitti – yksi tie –hanke), jonka lähtökohdaksi tiedetään Kiinan presidentti Xi Jinpingin allekirjoittama ulkopoliittinen aloite, kuten Andrew Small kertoi DW:lle. Small toimii vierailevana professorina German Marshall Fund of the United States´in Aasia-ohjelmassa.
Huippukokouksessa käsitellyistä uusista rahoitusvälineistä ja infrahankkeista, kenties keskeisin oli juuri tämä hanke rakentaa toimiva rahtiliikennereitti Kiinasta Eurooppaan. Kiina on nykyisin ”maailman tehdas”, ja merkittävä osa sen tavaraviennistä suuntautuu Eurooppaan.
Analyytikko Rudolf arvioi, että presidentti Xin Ufan vierailun tärkein tavoite oli ”muodollisesti yhdistää Kiinan ajama taloudellinen ”Silkkitie”-hanke (”Silk Road Economic Belt”) Putinin EEU:n ja SCO:n sateenvarjon alle (reitti kulkee eräiden ko. maiden halki). Bejing haluaa kannustaaa BRICS-maita hyväksymään sen aloitteen, jonka vastineeksi niille väläytetään anteliaita ”infrastruktuuri-investointeja”, hän jatkaa, ja uskoo, että renkaassa mukana olevien maiden välisten kaupan esteiden poistaminen alueen maiden keskisessä kaupassa on kiireisimpiä käsiteltäviä asioita.
Kiina näyttää myös asettuvan vahvistamaan SCO:n taloudellisia ulottuvuuksia. On puhuttu tarpeesta perustaa erillinen ”SCO kehityspankki” (SCO Developement Bank) – jonka suhteen venäjän on aiemmin ollut skeptinen.
”Yleisesti ottaen Kiina pitää BRICS- ja SCO-ryhmiä tärkeinä rinnakkaisina rakenteina nykyisten, Yhdysvaltain johtamien instituutioiden rinnalla. Näiden uusien instituutioiden vahvistaminen auttaa Pejingiä sen pyrkimyksissä muodostaa moninapainen maailma”, mainittu MERICS-asiantuntija määrittelee.
Lisäksi BRICS etenee muiden asialistalla olevien asiakokonaisuuksien alalla, tarkoituksena vahvistaa muiden kuin Länsi-johtoisten rahoitusjärjestelmien asemaa, mukaan lukien vaihtoehtoinen SWIFT (Belgia-lähtöinen turvallisuusviestintä-järjestelmä, joka helpottaa rajatylittävää liiketoimintaa), jolla pyritään vähentämään riippuvuutta lännestä.
Huomionarvoista on, että Kiina ehdottaa paikallisten valuuttojen soveltamista BRICS-maiden välisessä sisäisessä kaupankäynnissä.
Nyt aivan päivänkohtainen paljastus:
Kyseeseen voi tulla jopa Kreikan taloudellinen kohtalo (tällaisena BRICS-ulkojäsenen omaisessa roolissa), asiantuntijat arvioivat.
(Aiemmin on spekuloitu – myös Huuska mukaan lukien – Venäjän mahdollisella taloudellisella interventiolla Kreikan konkurssipesän järjestelyissä; BRICS-ulotteinen valuuttajärjestelyjä sisältävä malli vaikuttaisi jo merkittävästi realistisemmalta; Venäjän ohella ainakin Kiinalla on selkeä ja epäämätön geopoliittinen ja taloudellinen intressi Kreikan alueellisen roolin suhteen).
*
Turvallisuus
Jotta pyrkimykset taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi menestyisivät, on olemassa useita turvallisuuspoliittisia kysymyksiä, jotka on ensin ratkaistava. Esimerkiksi Kiinalla on selkeä intressi edistää sen läntisen raja-alueen turvallisuusrakennetta, militanttien uhkakuvien minimoimiseksi (Xinjiang).
Lisäksi sillä on kuten mainittu halukkuutta kehittää vaihtoehtoisia liikenneyhteyksiä ja kulkureittejä (alternative transportation corridors), jotka vähentävät sen riippuvuutta nykyisistä merireiteistä.
”Kiina toivoo, että mittavilla infra-investoinneilla se pystyy kehittämään läntisiä maakuntiaan, rakentamaan uusia sisäisiä markkinoita, ulkoistamaan ylimääräistä teollista kapasiteettiaan, luomaan lisää elinkelpoisia taloudellisia yhteyksiä sen päämarkkinoihin ja resurssitoimittajiin, ja edistämään sen lähialueiden epävakaiden maiden kehitystä – kaikkiaan melkoinen haaste! toteaa analyytikko Andrew Small.
Lisäksi kun otetaan huomioon ”Islamilaisen valtion” (IS) leviäminen Keski-Aasiaan, Pejingissä halutaan SCO:n myötä lisätä ja vahvistaa läsnäoloa alueella, etenkin Afganisgtanissa, jossa Yhdysvaltain ja Naton läsnäolon ohennuttua ja Talebanin aktivoiduttua kautta sodan runteleman maan.
Venäjän suunnitelmat ovat vähemmän dramaattisia – sillä on yksinkertaisesti vähemmän rahaa pelissä mukana kun äveriäällä Kiinalla – ja sen turvallisuuspäämäärät ovat enemmänkin säilyttää Venäjän vaikutusvalta (tai palauttaa sitä, VH) kuin esim. Afganistanin vakauttaminen.
Mutta vaikka Kiinan ja Venäjän tavoitteissa ”pitää huolta turvallisuudesta Euraasiassa” voidaankin nähdä eroja, Andrew Small arvioi, että molemmat, sekä Venäjä että Kiina ovat aina nähneet SCO:n keinona lujittaa heidän edustamaa poliittista mallia (yksinvaltainen, yksipuolueperusteinen markkinatalous, VH) – silti kenties tärkein lopullisen turvallisuuden tavoitteen lukko kummassakin maassa on vakaa johtajuus, jota ne kieltämättä herkeämättä pyrkivät ylläpitämään, kummassakin pääkaupungissa, siis Bejingissä ja Moskovassa.
*
Yhteistyötä vai kilpailua?
Mutta ovatko nämä mainittuihin rakenteisiin liittyneet maat halukkaita seuraamaan Kiinan vai Venäjän mallia?
Koska useimmat Keski-Aasian valtiot ovat valmiita toimimaan pragmaattisesti pyrkiessään omiin poliittisiin ja taloudellisiin tavoitteisiin, analyytikot väittävät, etteivät ne tee suurta eroa, toteuttavatko ne Pejingin vai Moskovan kehittämismallia.
”Vaikka maat saattavat hyötyä kiinalaisista investoinneista erityisesti infra-aloilla, ne myös hyötyvät Venäjä-vetoisen Euraasian Unionin (EEU – Eurasian Ecnomic Union) jäsenyyden tuomista paremmista kaupan ehdoista. Mitä sijoituksia tai lainoja Kiina sitten tarjoaakaan Venäjään nähden, jää nähtäväksi”, Moritz Rudolf sanoo ja jatkaa:
”Suhteiden paraneminen joko Pekingin tai Moskovan kanssa voi myös muuttua arvokkaaksi pelinappulaksi näiden maiden kannalta niiden suhteessa Yhdysvaltoihin. Tämä puolestaan voi johtaa Lännen kasvavaan huomioon niitä kohtaan, mikä voi johtaa lisääntyvään taloudelliseen tukeen myös Lännen taholta”, hän lisää.
Vaikka Kiinan Silkkitie-hanke voi muodostaa huomaamattomia jännitteitä Kiinan ja Venäjän välille, samoin kuin eräät EEU:n ulottuvuudet, Venäjän haastava taloustilanne pakottaa sen entistä tiiviimpään ”syleilyyn” Kiinan kanssa.
On jo monia viitteitä siitä, miten Ukrainan kriisistä johtuva repeämä Venäjän ja Lännen välillä on johtanut Moskovan katsomaan entistä kiinteämmin Itään, ja laajentamaan suhteitaan Aasiaan, etenkin Kiinaan.
Tämä kävi selväksi presidentti Vladimir Putinin Kiinan-vierailulla 20. toukokuuta 2015, jonka aikana mm. useiden miljardien dollarien arvoinen kaasutoimitussopimus allekirjoitettiin.
”Moskovan lähestymistapana on ollut alustavasti myöntyä Kiinan aloitteisiin. Joissakin suhteissa on vielä suurempi riski, että jos Venäjä kohtelee niitä kilpailijoina, EEU heikkenee vielä nopeammin kuin jos se roikkuisi bandwagonina (menestyjän myötäilijänä) Pekingin asialisoilla.
Venäjä saattaa myös hyötyä Kiinan investoinneista, jotka tukevat monia sen omia infraan liittyviä suunnitelmia”, analyytikko Andrew Small sanoi Deutsche Welle –median haastattelussa, jota olen tässä olennaisin osin hyödyntänyt.
*
Johtopäätöksiä
Kuten allekirjoittanut on jo toistuvasti tälläkin palstalla maininnut, on Venäjän uuden strategian mukaista pyrkiä nostamaan Venäjä tasaveroiseksi suurvallaksi maailman näyttämöllä, ja sen osaelementtinä on Putinin sinnikäs pyrkimys heikentää ja lannistaa Läntisten toimijoiden hegemonista asemaa sen omassa toimintapiirissä ja globaalisti.
Lännen pakotteista huolimatta ja Venäjän talouden syvistä ongelmista piittaamatta Putin singahtelee kuin sukkula eri suunnilla maailmalla, ja pitää lukemattomia palloja ilmassa, pyrkiessään vahvistamaan Venäjän asemaa globaalissa keskiössä, ja mitenkä se muutoin tapahtuisi kuin luomalla Läntisten institutioiden ja hegemonististen mallien rinnalle kilpailevia ei-läntisiä uusia muotoja ja rakenteita.
Kiina on vakain aikein ja pitkäjänteisesti hakenut suoria kontakteja, omistuksia ja toimintamalleja lukuisille tahoille, mutta erityisesti Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan, joissa näkyvimpiä hankkeita ovat olleet maataloustuotannon ja kaivannaisteollisuuden hankkeet pitkin Afrikkaa, sekä mm. Nicaraguan läpäisevä ”uusi Panavan kanava”, jolla se havittelee maailmankaupan erään polttopisteen haltuunottoa.
Kiinalla ei ole Venäjän tavoista poiketen ollut näkyviä ekspansiivisia ja ulkoista turvallisuusvyöhykettä havittelevia hankkeita, mutta tunnetusti sekin on pyrkinyt tarkoin huolehtimaan rajojensa tinkimättömyydestä.
Ex-kehitysministeri Pekka Haavisto kertoi kesäkuussa, miten Kiinan kommunistisen puolueen johtoon kuuluva henkilö oli tähdentänyt hänelle, että Kiinan poliittinen linja on enemmän konfutselainen kuin marksilainen. Jos Kiina pyrkisi vaurastuttamaan kaikki kiinalaiset yhtä aikaa, se olisi liian iso pala purtavaksi. Kommunismi edellyttäisi tasa-arvoa ja samanaikaisuutta. Mutta konfutselaisuus mieltää elämän vaiheittaiseksi, ja niinpä he ovat päättäneet että ensin vaurastuvat rannikoilla asuvat, sitten tasangolla asuvat ja lopuksi vuoristossa asuvat, eli syvällä sisämaassa asuvat. Nyt on mielenkiintoista kuulla nämä presidentti Xin ajatukset Kiinan läntisten maakuntien kehittämisestä ja kytkemisestä rahtireitin avulla heidän keskeisille markkinoilleen Eurooppaan.
*
Jos näemme maailman neljän voimakentän taistelutantereena, jossa Eurooppa, Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä muodostavat nuo olennaiset actorit, on mielenkiintoista havaita, miten Yhdysvallat Bushin ja sittemmin Obaman johdolla käänsi selkäänsä Euroopalle, mutta ennen kaikkea Venäjälle, jonka kanssa se käytännössä pani välit poikki. Monessa suhteessa Yhdysvaltain vanavedessä Eurooppa teki samoin. Putinin esittämä pelkistetty versio Euroopasta tahdottomana US:n marionettina pitää jossain määrin kutinsa. Nyt siis Venäjä ja Kiina lämmittelevät keskinäisiä suhteita monikerroksisen ja useita instituutioita käsittävän verkostokudonnan vahvistamana. Venäjän voima ei ole riittänyt 1980-luvun jälkeen flirttailla tehokkaasti nk. kolmannen maailman kanssa. Kiina on ottanut suvereenisti sen paikan kehittyvien maiden ”kummisetänä”.
Euraasian unioni (vahvistettuna kehittyvien maiden kasvavalla panoksella ja osanotolla) näyttää johtavan Uuden maailmanjärjestyksen valmistelua numeroin 2- 0.
Samalla kyseessä on ei-läntisen voimaryhmän luominen ja vankistaminen.
Voimme tietyin edellytyksin puhua Venäjän-Kiinan (tai kenties paremminkin: Kiinan-Venäjän) akselista.
Onko kyseessä China And Russia Entente?
Tuleeko tämä tässä hahmoteltu rypäs Kiinan ja osin Venäjän vetämänä jatkossa säätelemään maailman kaupan, talouden, finanssielämän ja muun poliittisen hegemonian menettelyt ja sävyn? Kun oikein isoja asioista tapahtuu historiassa, ne tulevat äkisti ja ilman varoitusta.
Kuten Niall Ferguson sanoo:
Suuret mullistukset, niiden edellytykset kypsyvät hitaasti, mutta ne tapahtuvat nopeasti ja yllättäen.
Kyllä Länsi pelasi 2000-luvun taitteen pelin heikosti, aivan alta kykyjensä. Uusi maailmanjärjestys tulee nopeammin kuin ratamestarin ihanneaikataulu edellyttäisi. Lännen virheet, laiminlyönnit ja vääriin asioihin panostaminen edisti sitä. Niin ikäviä kuin yksipuoluejärjestelmän diktatuurit ovatkin, nämä kaksi, Kiina ja Venäjä, kaikista virheistään huolimatta, onnistuivat joissakin olennaisissa asioissa tekemään oikeita valintoja. Kiina teki sen suunnitelmallisemmin, niin uskon. Venäjä pääsi vankkurien astinlaudalle, se käy Kiinan pirtaan, koska se itsekin hyötyy siitä nyt.
Maailman pörssit ja kauppatavat päätetään jatkossa Pajingissä kommunistisen puolueen politbyroossa.
Vapiskaa läntiset yupit.
*
”Jos näemme maailman neljän voimakentän taistelutantereena, jossa Eurooppa, Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä muodostavat nuo olennaiset actorit…”
…niin näemme kyllä harhoja. Ymmärrettävästi sinänsä, koska täältä katsoen Venäjä on lähellä. Euroopan unioni, Yhdysvallat ja Kiina ovat kuitenkin kolme ylivoimaisesti suurinta talousaluetta. Venäjän kokonaistuotanto on korkeintaan kymmenesosa EU:n kokonaistuotannosta.
Toki pinta-ala ja ydinaseet ovat tärkeitä, mutta hieman toistensa merkitystä peruuttavia asioita. Kiina saattaisi hyväksyä Kiinan-Intian-Venäjän akselin, mutta ei ikinä Venäjän-Kiinan akselia 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Mikä ei kuulu joukkoon? Euroopan unioni, Kiina, Yhdysvallat, Venäjä, Japani, Argentiina.
Ilmoita asiaton viesti
Argentiina. Sen bkt on Ruotsin luokkaa (eikä se ole liittovaltiokaan).
Ilmoita asiaton viesti
Euroopan unioni. Kaikki muut on valtioita.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin samasta aihepiiristä viikko sitten: Venäjä pyllistää Euroopalle ja tähyää Aasiaan
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/…
Venäjän, Kiinan ja Intian taloudellisen ja sitä seuraavan poliittisen ja sotilaallisen yhteistyön tiivistyminen on ilman muuta asia, jota ei voi kevyesti sivuuttaa, vaikka kysymys on kehittyvistä talouksista. Kun tähän lisätään Brasilia, Etelä-Afrikka ja Iran, potentiaalia on, varsinkin taloudellisen kasvun kannalta.
Kysymyshän on markkina-alueesta, joita Yhdysvallat ja EU ovat toivoneet pääsevänsä valloittamaan.
Lisäksi on huomattava, että useimmat ovat varsin autoritaarisesti johdettuja, mikä saattaa olla etu nopeaa reagointia vaativissa ratkaisuissa, kuten poliittisten ja sotilaallisten operaatioissa.
Eurooppa – ja Suomi myös – on itseriittoisuudessaan ja omahyväisyydessään käpertynyt liikaa itseensä, EU-integraatioon. Sekä Yhdysvallat että EU ovat ratkaisuissaan ylimielisesti väheksyneet Venäjää ja sen näkemyksiä, mikä on johtanut huonoihin tuloksiin esim. Syyriassa.
EU on borokraattinen ja kankea päätöksenteossaan, mikä vaivaa erityisesti sen ulkosuhteiden hoitoa eikä se tukena ole sotilaallista suorituskykyä.
Resursseja on EU:ssa uhrattu toisarvoisiin asioihin ja harrastettu yksipuolisesti idealistista maailmanparannusta tavalla, joka on kääntynyt tarkoitustaan vastaan, esim. ilmastopolitiikassa.
Pelkäänpä, että arvioisi siitä, että EU on Yhdysvaltain ohjailtavana, on perää. Asetelma ei ole tasavertainen.
EU-alueella tulisi keskittyä omiin vahvuuksiin, joihin kuuluvat demokratia ja kansalaisoikeudet, joiden perusta on yhteisessä kulttuurisessa (kristillisessä) arvopohjassa, sekä sisämarkkoiden kehittämiseen.
EU:n ja Venäjän etujen mukaista olisi vastakkainasettelun purkaminen ja yhteistyö. Ilman Ukrainan kriisin ratkaisua se ei ole mahdollista. Yhdysvallat on kuitenkin saatava yhteiseen neuvottelupöytään.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjässä Kiina näkee sille tuiki tarpeellisen raaka-aineiden tuottajan. Venäjä taasen tarvitsee jatkossa yhä enemmän kiinalaista teknologiaa ja kiinalaisia tuotteita.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni asia on juurikin noin. Arktisen alueen luonnonvaroilla on tässä merkittävä rooli. Ja lisäksi se laaja, nopeasti kasvavien talouksien markkina-alue. Yhdysvallat tuskin katsoo tätä kehitystä suopeasti.
Ilmoita asiaton viesti
Kiina ja Venäjä ?
Venäjä.
Venäjän vienti on voimakkaasti painottunut kaivannaisiin. Raaka-aineiden osuus Venäjän kokonaisviennistä on noussut vuosikymmenessä 50 %:sta yli 70 %:iin, mikä on hidastanut talouden ja viennin rakenteen monipuolistamista.
EU:n osuus Venäjän kokonaiskaupasta 49 %. Kiinan 10 %.
Kiina
Kiinan talous on erittäin riippuvainen ulkomaankaupasta, ja EU:ta onkin sanottu sen suurimmaksi taloushaasteeksi. Kuitenkin Kiinalle EU, Yhdysvallat, Japani on ne ylivoimaisesti tärkeimmät kauppakumppanit. Kehittyvät maat ovat edelleen hyvin pieni osa siitä.
Kiinan viennistä 35 % suuntautuu EU:hun ja USA:han. Venäjälle vain vaatimaton 2 %.
Näistä luvuista voi tehdä yhden johtopäätöksen. Sekä Venäjän että Kiinan taloudet eivät ole mahdollisia ilman EU:n ja USA:n kauppaa. Ilman öljyä, kaasua ja kivihiiltä Venäjä olisi 1800 luvun lopun agraarivaltio. Samoin Kiina ilman länsimaihin suuntautuvaa vientiä ja länsimaisen teollisuuden investointeja Kiinaan.
BRICS maat muodostavat lähinnä kauppakumppanuuden maiden välillä, mutta niiden merkitys maailmankaupassa on verrattavissa muiden maiden tai kaupallisten liittoutumien vastaaviin kahdenvälisiin kauppasopimuksiin. BRICS maiden keskinäisellä yhteistyöllä ei maailman kauppatasapainoa muuteta.
Venäjän ja Kiinan välisellä sotilaallisella yhteistyöllä ei ole mitään merkitystä. Miksi olisi ja ketä vastaan ? Miksi Kiina tai Venäjä uhkaisisivat länsimaita jotka pitävät niiden maiden talouden pystyssä omalla kulutuksellaan ja investoinneilla niihin maihin.
Hyvänä esimerkkinä on Venäjän nykyinen taloudellinen kehitys. USA:n ja EU:n pakotteet ovat suistamassa Venäjän syvään taantumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pitkällä aikavälillä pahin uhka Venäjälle on sen suuri itäinen naapuri Kiina.
Kiina lujittaa pikku hiljaa asemaansa Keski-Aasian muslimivaltioissa kaasu-ja öljykaupan kautta ja rakentamalla liikenneyhteyksiä. Venäjä ei voi tätä estää.
Siperia taas on Kiinan toinen ”luonnollinen” raaka-ainereservi.
Venäjän on yritettävä olla ystävä Kiinan kanssa, jotta voisi edes vähän hallita uhkaa. Kiina ei halua ärsyttää Venäjää, kehitys menee rauhanomaisestikin Kiinan etujen mukaisesti, Kiinalla on aikaa. Löyhässä yhteistyössä voivat parhaiten pitää sormeaan toisensa valtimolla.
Ilmoita asiaton viesti
Molempien maiden uhkana on kuitenkin vaurastuvan ja tiedostavan keskiluokan kasvava vaatimus demokraattisista oikeuksista. Jossain vaiheessa tämä vaan tuppaa puukkaamaan läpi eikä sitä kyetä hillitsemään. Väkivaltaisen tukahduttamisen seuraukset eivät yleensä kokonaisuuden kannalta hyvät.
Ilmoita asiaton viesti
YLE /Juha Kulmanen, Tapio Tamminen, 20.3.2017; http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/20/kiinan-uus…
Kiinan uusi silkkitie ja tuleva maailmanjärjestys
”Kiinan presidentti Xi Jinping puhui syyskuussa 2013 Kazakstanissa ensimmäisen kerran julkisesti uuden silkkitien rakentamisesta. Kuukausi myöhemmin Indonesiassa hän mainitsi, että merireitit Kiinasta Afrikkaan ja Eurooppaan ovat myös osa uutta silkkitietä.
Hanketta kutsutaan Kiinassa myös nimellä ”yksi vyöhyke, yksi tie”, sillä se yhdistää valmistuessaan noin 60 maata yhdeksi talousvyöhykkeeksi. Näissä maissa asuu yli puolet maailman väestöstä. Hanke tulee voimaannuttamaan nousevaa Kiinaa.”
Uuden silkkitien pääväylä kulkee Kiinasta Keski-Aasian kautta Iraniin ja sieltä Turkkiin. Istanbulista reitti jatkuu Itä-Euroopan halki Moskovaan. Moskovasta pääväylä kulkee Valko-Venäjän kautta Liettuaan. Pääreitin on tarkoitus jatkua Liettuasta aina Afrikan sarveen saakka.
”Silkkitiehanke on pitänyt presidentti Xi Jinpingin kiireisenä. Viime vuonna hän vieraili lyhyen ajan sisällä kahdesti eri puolilla Itä-Eurooppaa. Matkan aikana hän solmi useita maiden välisiä sopimuksia, jotka varmistavat silkkitiehankkeen etenemisen. Euroopassa hankkeen ytimessä on Itä-Euroopan 16 entistä sosialistista valtiota.”
Tammikuussa saapui ensimmäinen tavarajuna Kiinan Yiwun kaupungista Lontooseen. Se taivalsi noin 12 000 kilometriä 16 päivässä. Junan Itätuuli -nimessä on symboliikkaa. Se muistuttaa vanhasta Mao Zedongin sanonnasta, jonka mukaan itätuuli voittaa länsituulen. Kiinan valtion rautatieyhtiö on jo solminut sopimukset liikenteen aloittamisesta 14 kaupunkiin eri puolilla Eurooppaa.
Kiinan mukaan uudesta talousvyöhykkeestä hyötyvät kaikki osapuolet. Silkkitiehanketta onkin verrattu Yhdysvaltojen antamaan Marshall-apuun Euroopalle toisen maailmansodan jälkeen. Tuolla avulla sodan runtelema Eurooppa nostettiin jaloilleen. Nyt Kiina haluaa nostaa jaloilleen Keski-Aasian ohella Itä-Euroopan taloudet.
Minghao Zhaon mukaan tämän vuoksi EU on suhtautunut silkkitiehankkeeseen epäluuloisesti.
”EU:ssa on epäilty, että Kiina käyttää perinteistä ”hajoita ja hallitse” -menetelmää, kun se suosii hankkeessaan Itä-Euroopan maita. EU:ssa ei myöskään katsottu hyvällä Kiinan toimia Kreikan velkakriisin aikana, kun se vahvisti taloudellista ja poliittista tukeaan Ateenalle.
Monet hankkeet ovat jo käynnistyneet Itä-Euroopassa. Unkari solmi ensimmäisenä EU-maana yhteistyösopimuksen Kiinan kanssa. Pilottihankkeena toteutetaan nopea junayhteys Budapestista Belgradiin. Myös Puola päätti yhteistyöstä Kiinan kanssa nopeasti. Sen seurauksena rakennetaan junayhteys Si Chuanin kaupungista Lodziin. Kiina aikoo myös investoida Gdanskin sataman kehittämiseen.
Peking on solminut yhteistyösopimukset esimerkiksi Serbian, Kroatian, Tsekin ja Liettuan kanssa, jossa Kiina investoi Klaipedan sataman laajennukseen.”
On ilmeistä, että uusi silkkitie hyödyttää ensisijaisesti Kiinaa.
”Kiina voi kiihdyttää uuden silkkitien turvin talouskasvunsa ehkä jopa talousbuuminsa parhaiden vuosien lukuihin. Viime vuosinahan Kiinan talouskasvu on hyytynyt 6-7 prosenttiin. Silkkitiehanke auttaa Kiinaa selviämään kasvavista työvoimakustannuksista, pääsemään teollisen sektorin ylituotannostaan ja vapautumaan jatkuvasta energiapulastaan. Jos Kiina ei pysty säästämään energian kulutuksestaan, maa voi joutua tuomaan jopa 75 prosenttia öljystään vuonna 2030.
Kuuntele tai lue koko juttu täältä; http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/20/kiinan-uus…
Ilmoita asiaton viesti
Tässä vielä kaverin maailmalta lähettämä kartta Silkkitien about nykyhetken suunnitelmavolyymistä.
Olen tosin nähnyt kuvia ja kiinalaislähteisiin perustuvia planeja, joissa nuo tässä kuvassa kovin ohkaiset Moskovan länsi-suunnan linjat olisivat näkyvämmin suuntautumassa Pietari – Baltic Sea – Itämeri – (myös Suomi) -suunnalle…
Onko suomella yhtään koukkua vedessä?
Lähde: Kresy/Puolan Radio, c last summer 2016;
http://static.kresy.pl/image/x/ebd0a898d01c9998dac…
Ilmoita asiaton viesti