Veikko Huuska

Jan Hus polttoroviolla 600 vuotta sitten - totuus taitaa kestää tulenkin?

Jan Hus, hänen kuolemansa polttoroviolla 600 vuotta sitten ja valta

*

O sancta simplicitas (Voi pyhä yksinkertaisuus!) olivat teologi Jan Husin viimeiset sanat, kun hänet päivälleen 600 vuotta sitten - 6.7.1415 -  poltettiin roviolla Konstanzin kirkolliskokouksessa annetulla tuomiolla.

Hus lausui sanat nähdessään yksinkertaisen maalaismummon kantavan lisää puita rovioon.

Tässä Prahan keskeinen muistomerkki, Jan Hus – poltettu mies.  https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/PRAHA306372015 (otin kuvat aivan äsken, 30.6.-2.7.2015).

 

18. joulukuuta 1998 paavi Johannes Paavali II pyysi katolisen kirkon nimissä virallisesti anteeksi Husin teloitusta.

*

Valta – mitä se on ja mistä se tulee?

Tshekin tasavallan kansallissankarin Jan Husin monumentaalinen patsas jalustoineen hallitsee Prahan vanhankaupungin aukoita.  https://www.google.fi/?gfe_rd=cr&ei=VFKZVYCyB7Or8wf-mIDwAg&gws_rd=ssl#q=praha+hus+kuvat

Maanantaina 6. heinäkuuta 2015 tulee kuluneeksi päivälleen 600 vuotta Husin roviohetkestä.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Jan_Hus

Mitä voimme ajatella herra Husista tänään ja saatammeko nähdä jotain ajankohtaisia kosketuskohtia hänen aikanaan virittelemistä ajatuksista ja protestista juuri nyt ilmassa ja pinnassa oleviin seikkoihin?

*

Mistä tulee valta?

Niin, mistä se tulee, valta?

Missä on vallan lähde?

Miten valta saa oikeutuksensa?

Husin aikana – ja itseasiassa paljon ennen hänen aikaansa ja kauan hänen jälkeensä, ehkäpä peräti maailmaloppuun asti, ihmistä askarruttaa valta, kysymys siitä miten vallan nykyinen käyttäjä on valtansa saanut, miksi hän käyttää sitä niin väärin, ja ”mitä minun pitää tekemän”?

Vallanpitäjä katsoo aina että valta on nyt oikeissa käsissä, ilman pienintäkään kyseenalaistamista.  Valta on aina minulla ansioistani, oikeutetusti ja luonnonvoimaisesti.  Mikään ei ole niin väärin ja niin suuri synti, kuin yrittää ottaa murenakaan siitä pois.  Päinvastoin, harjaantuneena käyttämään valtaani, haluan sitä lisää, ja pidän tämän vaateen täysin oikeutettuna, ja jopa yleisen hyvä nimissä välttämättömänä.  Tätä, vallankäyttöä, olen jo hieman harjoitellut, siksi osaan sen, ja haluan sitä lisää.

Mutta miten vallan kohde kokee asian?  Siinäpä kysymys.  Olisi liian stereotyyppistä nähdä, että vallanalainen olisi aina kapinallinen, halukas ja kykenevä louhimaan vallan isosta kamarasta oman osansa.

*

Kenen valta?

Valta on usein nähty mahtina, jonka vallan haltija on saanut suoraan Jumalalta.  Tähän jumalalliseen saantoon liittyy velvollisuus ja kyky käyttää valtaa, alamaisiaan kohtaan, ilman sen suurempaa tilintekovelvoitetta.

Toinen vallan legitiimi vallan lähde on kansa.

 

Arto Luukkanen kirjoitti taannoin:

””Kansan suvereniteetti” on merkinnyt sitä, että vallan todellinen alkuperä kumpuaa kansan tahdosta. Vallankäytön lähde ei ole enää Jumala, hallitsija tai uskonnollinen organisaatio vaan kansa itse. Teknisesti kansalta saatavan valtakirja on haettu vaaleissa.     

Kansan suvereniteetti on tehnyt valtioista vahvoja ja mahdollistanut myös teollistamiskehityksen ja modernisaation etenemisen.  Tämä on merkinnyt sitä, että kansaa on voitu mobilisoida, verottaa ja hallita sen omissa nimissä – paljon kattavammin ja täydellisemmin kuin aikaisemmin.”

http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115125-onko-kansalla-oikeus-tiet%C3%A4%C3%A4-tarjottiinko-koivistolle-karjalaa-takaisin  

*

Hussin ongelma oli paitsi kirkkohistoriallinen vallan keskittymisen ja rappion kohtaaminen arjessa, myös ihmisen omantunnon kysymys: voinko toimia vääriksi näkemieni periaatteiden mukaan, vai olenko valmis uhrauksiin oikeaksi näkemäni puolesta.  Kun ihminen uhraa – uhristahan tässäkin on kyse: Hus ei taipunut suostutteluihin ja myöntänyt ”kerettiläisyyttään”, harhaoppisuuttaan, eikä tehnyt siitä ”parannusta” armahduksen saadakseen, vaan pitäytyi näkemyksessään, aina viimeiseen kuumaan henkäykseen rovion ytimessä.

Ryhtymättä hellepäivän päätteeksi sen syvällisempiin yrityksiin kaivautua kokonaisproblematiikan ytimiin, pyrin tässä luomaan ajankohtaisen kuvan, tietynlaisen impression, jonka alkulähde on hetkissä, jotka parin kaverini kanssa vietin Prahan vanhan kaupungin torin ytimessä parina iltana tällä viikolla (ke-to 1.-2.7.2015);

 

Aurinko heruttaa lämpöään.  Sade-Suomesta tulleen hermoja, luita ja sielua pehmentää tämä kaikki.  iso mukulakivinen tori kuhisee ihmisiä.  Laajat ravitsemus- ja virkistysteltat keltaisine kupoleineen ja harjalappeineen suovat pientä varjoa.  Hussin muistomerkki seisoo alallaan, vankka jalusta on kuin alkukivi.   http://www.tripadvisor.fi/LocationPhotoDirectLink-g274707-d276800-i65370021-Jan_Hus_Monument-Prague_Bohemia.html

Asiakkaita havittelevat opiskelijapojat kaartelevat Segway-peleineen ympäriinsä.  Jalkapallotaituri, jo hieman ikääntynyt tumma mies pallottelee taidokkaasti maassa, ilmassa ja ihan vain jalassa..  Onko hän joskus pelannut jalkapallojoukkueessa, vai hionut taitojaan vain takapihalla, mutta mestari hän ainakin on.

Äkkiä torille ajaa viisi poliisiautoa, yksi niistä on maija, niistä purkautuu mellakkavarusteisia poliiseja, ehkä parisenkymmentä.  He ryhmittyvät torin etelälaitaan, josta pian alkaa kuulua sekavia huutoja.  Kansa katsoo laiskanlaisesti, mitä siellä oikein tapahtuu.  Mielenosoitus.  Poliisit astelevat lippuja, plakaateja ja hirsipuita köysineen kannattelevien mielenosoittajien kahta puolta.  Ehkä noin sata mielenosoittajaa.  Katso kuvia.

Myöhemmin illalla areenan valtaavat tulennielijä, akrobaatti ja kumilangalla taivaalle ledisäihkettä heittävät toimijat.  Ledivalo menee korkealle, valaisee yötä, laskeutuu laskuvarjon avulla hiljalleen.  Noin kolmivuotias tyttö ottaa valon kiinni, hän on taitava.  Nyt lieskuu tulennielijän tuli kohahtaen korkeuksiin, väki tiivistyy ringiksi ympärille.  Haistan terästetyn petrolin tuoksin, iso musta rinkula kohoaa tyvenessä ilmassa korkeuksiin.

 

Tasatunnein väki kiirehtii vanhan kellotornin luo katsomaan ihmettä. Ruotsalaiset jalkapalloporukat jakasavat pitää ääntä, välillä joku oukottaa kuin heikkopäinen.

 

Jossain vaiheessa syntyy keskustelu yhdysvaltalaisten veljesten kanssa, puheliaampi edustaa liberaalia amerikkalaisuutta, hän on kriittinen Obaman hallintoa kohtaan, katsoo että tämä on vain jatkanut edeltäjänsä viitoittamalla tiellä, ilman todellista halua mihinkään tasa-arvoisuuteen viittaavaankaan.  Republikaaneja hän vihaa.  Hän kertoo mielenkiintoisia juttuja kotimaansa arjesta, jonka hän näyttää tuntevan varsin perusteellisesti, terveydenhuollosta, obamacaresta, vakuutuksista, kouluita, opetuksesta.  Hän on opettaja itsekin, ja kohtalaisen harvinainen teksasilainen, luulisin.  Veljensä on stereotyyppisempi.  Hän nikkaa silmää ja vaihtaa puheliaamman veljensä olutlasin omaansa, jonka hän on ehtinyt siemoa jo melkein tyhjiin..

Teksasilainen arvioi, että Yhdysvaltain, hänen kotimaansa, ei käy hyvin.  Se on menossa hunningolle.  Tämän hän sanoo maailmaa kiertäneen miehen näkemyksenä, he ovat kulkeneet vuosia yhdessä kesälomareissuilla, tuskin tulevat Suomeen, mutta Tanskassa ja Hollannissa ovat sentään pistäytyneet.  Hetken kuluttua hän kysyy, mikä se Suomen pääkaupunki olikaan.  Kysyn, tunteeko hän ketään suomalaista, noin yleensä tai valloista.  Hän sanoo oitis, että vain yhden: Jeffrey Danielin, etevän puoliksi afroamerikkalaisen rollarin, kitaristin, jonka soundi on taivaallinen.

 

Katso kuvat Prahasta; https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/PRAHA306372015

*

Äskettäin edesmennyt akateemikko Veijo Meri kirjoitti realismista, todellisuusvaikutelmasta, ajankohtaisuudesta – ja aitoudesta näin:

Kirja on aktuelli, ajankohtainen ja uusi.  Se on nykyhetkeä kirjailijalle, kun hän kirjoittaa, ja lukijalle, kun hän lukee, vaikka lukisi viisitoista vuotta kirjoittamisen jälkeen.

Claude Simon puhui tästä Lahdessa (Mukkulan kirjailijakokouksessa 1963  ).  Hän kirjoitti kirjan Espanjan sisällissodasta; kaksi miestä menee kantamuksineen ratapihan yli ja hän katselee heitä asemaravintolan ikkunasta.  Tämän kokemuksen ja kuvan ympärille hän kirjansa kirjoitti.

Kuva ei näytä, millainen oli Espanjan sisällissota, vaan millainen Espanjan sisällissota on ollut Simonille nyt tätä kirjaa kirjoittaessaan kaksikymmentä vuotta myöhemmin.”

 

Lähde: Veijo Meri: Onko uudessa romaanissa realismia? kokoelmassa Kaksitoista artikkelia. Otava, 1967. s. 53http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/mukkulan-ensimmainen-kirjailijakokous

 

http://www.hs.fi/muistot/a1364353485282

*

Jan Husin lyhyt elämäkerta (engl.);

http://www.newadvent.org/cathen/07584b.htm

 

Aika Prahassa

 

Istun Prahan keskustassa ja monet ihmiset askaroivat elämäänsä, vapaahetkeään lenseässä illassa, ja yksi katselee heitä mukinsa takaa.

 

Saippuakuplan tekijät heittävät saippuakuplia ilmaan.  Jossain vaiheessa Husin patsas miltei peittyy niihin.  Onko tämä tätä, vai kuvittelenko vain?

https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/InstantUpload#6168085940939586034

 

*

Maallisen ja hengellisen vallan suhteet

Myöhäiskeskiajalla alettiin epäillä, oliko oikeutettua, että poliittiset käsitteet yhdistettiin niin kiinteästi teologisiin oppeihin kuin oli tehty sydänkeskiajalla.

 

Marsilius (Marsiglio) Padovalainen (k. n. 1342) esitti 1300-luvulla valtiosta ja sen tehtävistä ajatuksia, jotka suuresti muistuttavat Demokritoksen (n.460-370 eKr) vuonna 400 eKr julki tuomia käsityksiä, mutta samalla vaikuttavat hämmästyttävän nykyaikaisilta . Rohkea uutuus oli, että hän torjui katolisen kirkon vaatimuksen, jonka mukaan sen oli saatava yksityiskohdittain ohjailla ihmiselämää.  Ihmisillä piti olla oikeus itse päättää elämäntavastaan.  Valtion tuli pääasiallisesti huolehtia heidän aineellisista tarpeistaan.

Nämä vaatimukset esittämällä Marsilius puhui myös ensimmäisenä porvariluokan poliittisten toiveiden puolesta.  Hän ei enää tarkoittanut kansalaisilla ensisijaisesti kirkon ja valtion toimihenkilöitä vaan porvaristoon kuuluvia kauppiaita ja käsityöläisiä, jotka olivat havainneet, että kohentaakseen yhteiskunnallista asemaansa heidän täytyi hankkia itselleen poliittista valtaa.

 

Uutta oli myös, että Marsilius hyväksyi enemmistöpäätöksen valtiollisen toiminnan lailliseksi pohjaksi.  Ellei valtiolla ole korkeampia päämääriä kuin ihmisten aineellisten tarpeiden tyydyttäminen ja jo nämä samastetaan hyvään, tulee enemmistöpäätös juuri tämän johdosta lailliseksi ja oikeudenmukaiseksi.  Siten joudutaan edelleen päätelmään, että lakia voidaan pitää kansan tahdon ilmaisijana eikä jonkin ihmisen järjelle ilmoitetun korkeamman, jumalallisen tahdon sovellutuksena.  Käytännössä tämä ajatus pääsi vallalle vasta 1600-luvulla.

Lopuksi Marsilius selvin sanoin kannattaa ajatusta, että kansan on valvottava hallitusta.  Hallitsijan tulee olla suoranaisesti vastuussa kansalle.  Kirkon piti rajoittua sielunhoitoon.  Sen päämiehen valitsisi uskovien yhteisö tai yleinen kirkolliskokous.  Paavin vaatimus, jonka mukaan hänen oli saatava vaikuttaa myös maallisiin asioin, torjuttiin oikeuden vastaisena.

 

Marsilius julistettiin kerettiläiseksi ja tuomittiin kirkonkiroukseen.

Paaviutta vastaan hyökkäsivät myös englantilainen John Wycliff (n. 1320-1384) ja Jan Hus (n. 1369-1415).  Molemmat vastustivat paavin valtaa ja arvostelivat pyhimysten palvontaa, toivioretkiä, pyhäinjäännöksiä, anekauppaa jne.  Hus Tuomittiin kuolemaan.  Roviolle vietäessä hän ilmoitti haluavansa ”kuolla evankeliumin totuuden puolesta”.

Kumouksellista sekä Marsiliusen että Wcliffen ja Husin opeissa oli, että he korostivat  y k s i l ö n  merkitystä uskon asioissa.  Heidän mielestään ihmisen pelastus riippui hänen henkilökohtaisesta suhteestaan Jumalaan eikä kirkon toimenpiteistä.  Tämä ajatus pääsi vallalle uskonpuhdistuksessa ja on sen jälkeen ollut protestanttisen uskonnollisuuden perustana.

 

*

Keskiajan tyypillinen feodaalinen valtiomuoto oli ristiretkistä lähtien hajoamistilassa sen johdosta, että  kaupungit kasvoivat, kauppa kehittyi ja talouselämässä asteittain siirryttiin rahatalouteen.  Marsilius Padovalaisen teos ”Defensor pacis” (Rauhan puolustaja) todistaa, että uusilla virtauksilla jo 1300-luvulla oli tulkitsija, joka oivalsi, mitä tulevaisuus toisi mukanaan.

Kirkon valppaan vastustuksen johdosta uudet ajatukset kuitenkin koteloituivat.  Ne ilmenivät vain käytännön politiikassa, joka jo kauan ennen 1500-lukua lähti feodalismista eriytyville urille, vaikka uudesta suunnasta vasta 1500-luvulla avoimesti keskusteltiin Machiavellin Ruhtinas-teoksen ilmestyttyä.  Tällöin sai myös Aristoteleen käsitys ihmisestä sosiaalisena eläimenä kokonaan uuden sisällön.  Ihmisten ei enää katsottu muodostavan yhteisöjä toteuttaakseen ennakolta määrättyä maailmansuunnitelmaa, vaan omia erikoistarkoituksiaan.

Lähde: T.R. Gerholm – S. Magnusson: Ajatus, aate ja yhteiskunta. Länsimaisten aatteiden ja tieteitten, poliittisten ja yhteiskunnallisten järjestelmien vuorovaikutus antiikista nykyaikaan.  WSOY, 1972. s. 166-167.

 

*

John Wycliff, uskonpuhdistuksen aamutähti

Vuonna 1398 paavi Benedictus XIII meni niin pitkälle, että julisti silloiselle vastapaavilleen Gregorius XII:lle sodan ja uneksi voivansa omien joukkojensa etunenässä marssia Roomaan. Niin pitkälle paavillinen sotapäällikkö ei kuitenkaan koskaan päässyt Avignonista.  Kun hän saapui Genovaan, hänen varansa olivat jo lopussa, ja koko sotayritys kuivui tyhjiin.

Miten kirkon uskovaisten jäsenien sitten oli ajateltava tästä näytelmästä?  Ketä taivaanvaltakunnan avainten molemmista erehtymättömistä haltijoista ihmisparkojen oli uskottava?

Lähellä oli johtopäästö, että molemmat kirkkoruhtinaat olivat väärässä ja että koko paavinvalta oli pahasta.

Englannissa esiintyi muuan oppinut ja arvossapidetty mies, joka uskalsi lausua julki näinkin vaarallisia ajatuksia.  Hän oli Oxfordin yliopiston teologian professori John Wycliff (s. n. 1320-k. 1384). …

… Paavinkirkon valtapyyteet ja rahanhimo kutsuivat hänet pian taisteluun Englannin kansallisten oikeuksien puolesta ”ranskalaista paavia” vastaan.  Mitä tälle kirkkoruhtinaalle menneet verot olivatkaan maksaneet Englannin kansalle?

 

Wycliff laski ne lähes 100 000 punnaksi vuodessa.  Nähdessään pappien ja munkkien keskuudessa vallitsevan siveellisen rappion hän myös tunsi vastustamatonta tarvetta lausua totuuden sana.  … Hän löylytti lujasti kaikkialla viliseviä laiskoja munkkeja, ”puna- ja paksuposkisia ja isovatsaisia, jotka ahmivat sellaiset määrät ruokaa, että kokonaiset perheet voisivat siitä elää”.

Hän muistutti näitä oppimattomia ja omahyväisiä laiskureita siitä, että luostarit perustuivat alun perin munkkien työhön, kun taas silloinen luostariväki antoi muiden tehdä työtä omasta puolestaan.  Näiden tietämättömien ja omahyväisten loisten hengellinen pääoma ei kohonnut sen yläpuolelle, mitä Wycliff kutsui ”lihavien lehmien uskonnoksi”.

Lähde: Carl Grimberg: Kansojen historia 9. WSOY, 1982. s. 105-106.

*

Jan Husin elämä, syytteet ja tuomio

 

Jan Husista kasvoi puhdastapainen nuorukainen, joka suhtautui uskonnollisiin kysymyksiin ehdottoman vakavasti.  Kerran hän uhrasi viimeiset neljä groscheniansa ostaakseen itsellensä aneen.  Ajan mittaan hänestä tuli voimakas kansansaaranaaja.  Tuliseen, säikkymättömään rohkeuteen, jolla hän lausui julki vakaumuksensa, yhtyi ehdoton epäitsekkyys ja horjumaton uskollisuus omia heimolaisiaan tshekkejä kohtaan, joiden asiaa hän ryhtyi ajamaan.  Kaikki nämä seikat yhdessä vaikuttivat, että Husista tuli harvinaislaatuinen kananjohtaja. …

… Siinä missä hänen oppi-isänsä Wycliff oli kuiva ja oppinut ajattelija – Husista hänen kiihkoisa intomielensä teki julistajan.

Hus ei kuitenkaan ollut pelkästään uskonnollinen julistaja – hänen heimolaisensa tshekkien valtiollinen vapauttaminen oli myös hänen sydäntään lähellä.  Hussilaisesta liikkeestä tuli toinen puoli tshekkien kansallisuustaistelua saksalaisten holhousta vastaan. …

(Paavin bullan nojalla arkkipiispa keräsi … niin monta Wycliffin kirjoitusta, kuin hänen oli mahdollista saada käsiinsä, ja poltatti  sitten juhlallisesti ne kaikki, 200 kappaletta.  Toimitus suoritettiin Hradcanyn vuorella sijaitsevan arkkipiispanpalatsin pihalla tuomiokapitulin ja suuren pappijoukon läsnä ollessa; laulettiin Te deum, ja kaikkien Prahan kirkkojen kellot soivat. 

Vähän tämän jälkeen Hus ja hänen kannattajansa julistettiin pannaan.  Ilma oli sähköinen, ja levottomuudet ennustivat myrskyä, joka oli puhkeava muutan vuoden kuluttua).

 

… Husin pannaanjulistamisen jälkeen kiihtyi taistelu, jota hän kävi kirkon turmelusta vastaan, yhä katkerammaksi, varsinkin kun Pyhän Pietarin valtaistuimella istuva hirviö, Johannes XXIII, lähetti Prahaan anekaupustelijan, joka rumpua pärisyttäen tarjoili syntien anteeksiantoa rahasta.

Tarkoituksena oli saada rahaa Napolin kuningasta vastan käytävää sotaa varten.  Eivät ainoastaan hussilaiset, vaan muutkin ajattelevat ihmiset paheksuivat ankarasti tätä tapaa, jolla petkutettiin rahaa yksinkertaisilta ihmisiltä.

Hus selitti, että ainoastaan Kristuksella on valta antaa syntejä anteeksi, muttei kenelläkään maailman papilla, ja saarnoissaan hän varoitti kuulijoitaan käyttämästä ropojansa niin huonosti.  ”Tuollainen ane ei kelpaa mihinkään”, hän sanoi suoraan, ja luennoitsijankorokkeeltaan hän pauhasi paavia vastaan ja kutsui häntä antikristukseksi.  Koko kaupunki joutui kuohumistilaan, kirkkorauhaa häirittiin ja yliopistossa tapahtui myrskyisiä kohtauksia.  Hussilaiset ylioppilaat järjestivät ivakulkueen, joka päättyi siihen, että riippuvasinettinen suuri paperi, jonka piti esittää paavin bullaa, poltettiin sitä varten pystytetyn hirsipuun alla riemuitsevien kansanjoukkojen läsnä ollessa.  Se oli heidän vastauksensa siihen, että arkkipiispa oli polttanut Wycliffin kirjoitukset. …

… Tällä paavilla (Johannes XXIII) ei juuri ollut halua kutsua koolle uutta kirkolliskokousta. Mutta olisihan toisaalta näyttänyt pahalta, jos hän olisi asettunut sitä vastustamaan, koska monilla muilla tahoilla oltiin asiaan kovin kiinnostuneita.  Hän suostui sen vuoksi (Saksan kuninkaan) Sigismundin ehdotukseen, ja päätettiin, että yleinen kirkolliskokous kutsuttaisin Konstanziin vuodeksi 1414.  Sinne ei kutsuttu ainoastaan hengenmiehä, vaan myös maallisia ruhtinaita, muita ylhäisiä miehiä sekä yliopistojen edustajia. …

 

Konstanzan kirkolliskokoukseen saapui epätavallisen paljon osanottajia.  Heidän lukumääränsä nousi aika ajoin 3000:een.  Lokakuun 1414 lopulla paavi Johannes XXIII saapui juhlakulkueessa kaupunkiin, ja joulun teinoissa tuli Sigismund kuningattarineen ja loistavine seurueinen, johon kuului muitakin ruhtinaallisia henkilöitä.  Suuria olivat kaikkien muidenkin osanottajien seurueet ja palveluskunnat, ja lisäksi kaupunkiin virtasi paljon muukalaisia rahaa ansaitsemaan.

Ajoittain kauniilla paikalla sijaitsevassa Konstanzin pikkukaupungissa lienee oleskellut 100 000 matkustajaa.  Näistä laskettiin olevan huilunsoittajia, silmänkääntäjiä ja muuta samantapaista irtainta väkeä noin 1 500, ja yleisiä naisia jokseenkin yhtä paljon.  Kaupunkiin oli majoitettu 30 000 hevosta.

Lisättäköön tilastoon vielä niiden muukalaisten lukumäärä, jotka kirkolliskokouksen aikana hukkuivat Reiniin ja Bodenjärveen: heitä oli suunnilleen 500.  …

Hus ei ollut kauan ollut Konstanzissa, kun tapahtui asioita, jotka horjuttivat hänen lujaa uskoaan totuuden voittoon: vastoin Sigismundin tahtoa ”kerettiläinen” pantiin vankeuteen.  He syyttivät Husia peräti 43 harhaopista.

 

Seistessään kardinaalikollegion edessä Hus lausui tyynesti:

Kunnianarvoisat isät” Tietäkää, että haluan mieluummin kuolla kuin pysyä ainoassakaan harhaopissa.  Minä olen omasta aloitteestani tullut tähän kirkolliskokoukseen, ja jos minun todistetaan erehtyneen jossakin, olen halukas alistumaan nöyrästi oikaistavaksi ja parannettavaksi”.

Korkea-arvoinen kardinaalikollegion ja pyhän isän vastauksena oli, että ”kerettiläinen” vietiin eräässä Bodenjärven pienessä saaressa sijaitsevaan luostariin ja heitettiin pimeään ja ahtaaseen vankitornin, jossa hän sairastui hengenvaarallisesti sinne laskevan likaviemärin kosteudesta ja usvasta.

Kun kuningas Sigismund kuuli asiasta, hän suuttui ja uhkasi poistua kokouksesta, ellei Husia päästettäisi vapaaksi, mutta sai jälleen vastaukseksi, että siinä tapauksessa kirkolliskokouskin hajaantuisi.

Hus alkoi aavistaa oman kohtalonsa, kun hän sai tietää, että kirkolliskokous oli tuominnut Wycliffin opit ja päättänyt, että oppi-isän ruumis oli kaivettava haudasta ja poltettava.

Tämän päätöksen tehtyään kirkolliskokous alkoi perinpohjaisesti kuulustella Wycliffin oppilasta (Husia).  Tuomio oli itseasiassa jo kauan sitten langetettu.  Kun syytetty halusi puolustautua, hänelle huudettiin:

”Lopeta viisastelusi ja vastaa kyllä taikka ei!”

Ja kun hän kuunteli vaieten syytöksiä, hänen vihollisensa huusivat:

Ken on vaiti, hän myöntää.”  …

Kerran tuntui hilpeyden häivähdys tässä …kuulustelussa, kun tultiin Husin väitteeseen: ”Paavi tai pappi, joka elää kuolemansynneissä, ei ole oikea paimen”.

Hus viittasi paavi Johannes XXIII:n tapaukseen vaatien siten vastausta kysymykseen, kumpi mies oikeastaan oli: oikea paimen vai oikea rosvo.

 

Silloin kardinaalit eivät voineet olla hymyillen katsahtamatta toisiinsa, mutta heidän virallinen käsityksensä oli kuitenkin se, että niin kauan kuin mies oli paavi, hän oli oikea paimen.

Tässä törmäsi kaksi sovittamatonta katsantokantaa toisiinsa: totinen kristillinen ja maallismielinen kirkollinen.

Pitkien kuulustelujen tuloksena oli, että Hus tuomittiin kuolemaan vuonna 1415.  Tarina kertoo, että kun kuolemantuomio julistettiin, kuningas Sigismund punastui jouduttuaan kerettiläisen katseen kohteeksi.  Kun Husin kohtalo oli ratkaistu, hän lankesi polvilleen ja rukoili:

Herra Jeesus Kristus, anna anteeksi kaikille vihamiehilleni suuren armeliaisuutesi vuoksi!  Sinä tiedät, että he ovat väärin minua syyttäneet ja tuoneet vääriä todistajia.  Anne heille anteeksi armosi tähden!

 

Silloin monet hengenmiehistä nauroivat pilkallisesti.

Tuomittu oli nyt ruumiillisesti murtunut yli puoli vuotta kestäneen vankeuden ja rasittavien kuulustelujen jälkeen.  Jo kauan hänen sanotaan toivoneen marttyyrikuolemaa.  Hän sai kärsiä sen roviolla, suurta sankarimieltä osoittaen.

 

Hänen tuhkansa siroteltiin Reiniin.  Mutta kokonainen kansa suri Husia hengellisenä johtajanaan ja piti häntä ”viidentenä evankelistana”. …

…Nykyään yhdytään yleisesti tutkija Hauckiin siinä, ettei Hus ollut uraauurtava henki, eikä uskonpuhdistaja, vaan ainoastaan vastarintamies silloisen kirkon piirissä.

Ajatus katolisen kirkkomuodon kumoamisesta oli hänelle yhtä vieras kuin se ajatus, että hän itse olisi ollut kerettiläinen.  Hyökätessään kiivaasti paavia, pappeja ja munkkeja vastaan hänen päähänsä ei hetkeksikään pälkähtänyt hylätä paavinvaltaa instituutiona.  Häneen oli syvästi juurtunut vakaumus, että Pyhän Pietarin sijaisella oli valtansa suoraan Jumalalta ja että papit olivat paljon maallikkojen yläpuolella, koska he olivat Kristuksen sijaisia maan päällä.

Lähde: Grimberg: emt. osa 9. s. 114-138.

*

Lutherin sota aneita vastaan

Anekysymys oli herättänyt ärtymystä, vieläpä kapinoitakin jo pitkiä aikoja.  englannissa Wycliff arvosteli aneita jo 1300-luvun lopulla, sitten tshekkiläinen Hus, joka osin juuri tämän vuoksi poltettiin roviolla 1415.

Husin kohtalo on erityisen merkille pantava siksi, että hän osoitti, kuinka aneiden jakelu liittyi läheisesti paavin koko politiikkaan.  Paavi tuomitsi Husin kerettiläiseksi aneita vastaan suunnatun saarnan ja sen vuoksi, että tämä muutenkin levitti rohkeita väitteitä paavin auktoriteetista.

 

(Myöhemmin) Lutheria säikytettiin hänen ensimmäisestä esiintymisestään alkaen vaarallisella syytöksellä, että hän oli ”böömiläinen” tai ”toinen Hus”.

Luther tunsi hyvin sekä Wycliffin että Husin kohtalon.  Hän tunsi myös humanistien purevan kirkkokritiikin.  Sen kuuluisimpia tuotteita oli Erasmuksen pamfletti ”Tyhmyyden ylistys” vuodelta 1511.

Tämä kirja, josta ennen Erasmuksen kuolemaan vuonna 1536, siis uskonpuhdistuksen aikana, otettiin peräti 40 painosta, ruokki harkitun ivallisesti paavin kirkon levittämää uskoa kiirastuleen, aneisiin, ihmeisiin, pyhäinjäännöksiin ja tapaa, jolla kirkko muutti nämä uskomukset suureksi rahaksi herkkäuskoisen väen kustannuksella.

Lähde: Grimberg: emt. osa 11. s. 344-345.

*

https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/JanHus

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Prahalainen kaverini jonka kanssa treffasimme kertoi, että on hieman ironista, että heillä Prahassa ”olohuoneessaan” vanhassakaupungissa seisoo Jan Hussin patsas. Tshekki kun on Euroopan toiseksi uskonnottomin maa ja kansa.

Hänen mukaansa vain viidennes kansasta kuuluu johonkin kirkkokuntaan tai uskonnolliseen lahkoon. Loput ovat uskonnottomia tai eivät ainakaan kuulu kirkkoihin.

Englanninkielinen Wikipedia varmistaa tämän asiantuntijalausunnon:

Religion; 80% non-declared or non-religious
• 10.3% Roman Catholic

https://en.wikipedia.org/wiki/Czech_Republic

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

EU-kriitikot ovat kuin Galileo Galilei Paavin edessä ja Paavilla on ehdoton valta kuten komissiolla, euro on ikuinen ja maapallo on maailman keskus.

Petteri Hiienkoski

Legendan mukaan Jan Hus (tšekiksi hanhi) totesi roviolla v. 1415: ”Te olette nyt polttamassa hanhea (Hus), mutta sadan vuoden päästä tulee laulava joutsen, jota ette voi polttaa.”

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Vielä aiheesta:

Jan Hus kansallissankarina ja Tshekin kansan uskonnottomuus

Euroopan Unionin piirissä Tshekki on uskonnottomin kansakunta, maailmassakin kolmen sakissa).

Vaclavin ratsastajapatsaan ohella Tshekin näkyvin muistomerkki on tässä puhuttu Jan Hussin, - siis uskonnollisen reformaattorin - patsas. Tämä on jossain määrin paradoksaalista sikäli, että nykyisin Tshekin tasavallan väestö on yksi vähiten uskonnollisista kansoista koko maailmassa.

Lainaan englanninkielistä Wikipediaa;

”Tshekin tasavalta on yksi vähiten uskonnollisista kansaoista maailmassa; maan väestöstä kolmanneksi suurin prosenttiosuus on ateisteja, heti Kiinan ja Japanin jälkeen.
Historiallisesti Tshekin kansaa on luonnehdittu ”uskonnollisesti suvaitsevaiseksi ja jopa välinpitämättömäksi”.

Vuoden 2011 väestölaskennan mukaan 34 % kansasta ilmoitti, että heillä ei ole uskonnollista näkemystä.

Roomalaiskatolisia on 10,3 %.
Protestantteja 0,8 %; ja heistä 0.5% Czech Brethren ja 0.4% Hussite (Tshekin Veljet ja Hussilaiset) –ryhmittymiiin.
9 % noudatti muita uskonsuuntia tai sitten ei (näistä 863 ilmoitti olevansa pakanoita).

Kaikkiaan 45 % väestöstä ei vastannut uskontoa koskevaan kysymykseen.

Roomalaiskatolisuuden kannatus putosi kymmenvuostisjaksolla 1991-2001 39%:sta 27 %:iin (-12 %-yks); ja 2001-2011 27 %:sta mainittuun 10,3 %:iin.

Protestanttisuus puolestaan laski kymmenvuotiskausittain tähän tapaan; 3,7 % > 2 % > 0,8 %.

Eurobaromerti Poll https://en.wikipedia.org/wiki/Eurobarometer -kyselyssä vuonna 2010 16 % Tshekin kansalaisista vastasi että he ”uskovat, että Jumala on olemassa”.

Tämä on alhaisin lukema Euroopan Unionin kansakuntien joukossa), kun taas 44 % vastasi, että ”he uskovat että on olemassa jonkinlainen henki tai elämänvoima”, ja 37 % sanoi, että ”he eivät usko että on olemassa mitään henkeä, Jumalaa tai elämänvoimaa”.

Wikipedia; Tshekin tasavalta, uskonto; https://en.wikipedia.org/wiki/Czech_Republic

*
The Czech Republic has one of the least religious populations in the world, being the country with the third most atheistic population by percentage, behind only China and Japan.[109] Historically, the Czech people have been characterised as "tolerant and even indifferent towards religion".[110] According to the 2011 census, 34% of the population stated they had no religion, 10.3% was Roman Catholic, 0.8% was Protestant (0.5% Czech Brethren and 0.4% Hussite), and 9% followed other forms of religion both denominational or not (of which 863 people answered they are Pagan). 45% of the population did not answer the question about religion.[108] From 1991 to 2001 and further to 2011 the adherence to Roman Catholicism decreased from 39% to 27% and then to 10%; Protestantism similarly declined from 3.7% to 2% and then to 0.8%.[111]
According to a Eurobarometer Poll in 2010,[112] 16% of Czech citizens responded that "they believe there is a God" (the lowest rate among the countries of the European Union),[113] whereas 44% answered that "they believe there is some sort of spirit or life force" and 37% said that "they do not believe there is any sort of spirit, God or life force".
*

Lue lisää jos kiinnostuit;

"GLOBAL INDEX OF RELIGION AND ATHEISM" (PDF). Retrieved 10 October 2013.
"Population by religious belief and by municipality size groups" (PDF). Czech Statistical Office. Retrieved 23 April 2012.
"Eurobarometer on Biotechnology 2010 – page 381" (PDF). Retrieved 1 February 2013.
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jan Hussin massiivinen muistopatsas paljastettiin tasan 100 vuotta sitten, 6.7.1915.
Silloin tuli kuluneeksi tasan 500 vuotta hänen roviollepanostaan.

http://www.prague.fm/fi/7304/vanhankaupungin-aukio/

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset