Veikko Huuska

YYA-sopimuksen allekirjoitus 6.4.1948 Kremlissä – valokuvat retussin kynsiin

YYA-sopimuksen allekirjoitus 6.4.1948 Kremlissä – valokuvat retussin kynsiin

*

YYA-sopimus

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1948/19480017

allekirjoitukset Moskovassa tiistaina 6.4.1948: Molotov ja Pekkala; http://www.punatahdet.com/kuvat/YYA-sopimus2iso.jpg

*

Eräs Suomen itsenäisyydenajan epäilemättä merkittävimmistä, mutta politiikan narratiossa vuosikymmenten ajan ehdottomasti useimmin mainittu paperi, YYA-sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä, allekirjoitettiin 6. huhtikuuta 1948. Allekirjoittajina olivat Suomen presidentti J. K. Paasikiven valtuuttama pääministeri Mauno Pekkala ja Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön (käytännössä kommunistipuolueen pääsihteeri ja pääministeri Josif Stalinin) valtuuttama pääministerin tehtäviä hoitanut varapää- ja ulkoministeri Vjatšeslav Molotov.

*

Niinpä ei ole mitenkään järin yllättävää, että Kansallisarkiston juhlavuoden verkkonäyttelyssä vuonna 2010 äänestettiin 1940-luvun merkittävimmäksi arkistopaperiksi YYA-sopimus.  http://www.arkisto.fi/fi/news/507/55/Valtion-tuottavuusohjelma-vuosikymmenen-2000-2009-merkittaevin-asiakirja/

Tarton rauhansopimus 1920 äänestettiin arkistojakson 1890-2009 merkittävimmäksi asiakirjaksi. http://www.arkisto.fi/news/525/151/Tarton-rauhansopimus-aeaenestettiin-vuosien-1890-2009-merkittaevimmaeksi-asiakirjaksi

*

Kuvamanipulaatio

 

Valokuva allekirjoituksesta retusoitiin ja redusoitiin

Oletko nähnyt ajankohtaan nähden erittäin tärkeän asiakirjan allekirjoitustilaisuudesta valokuvaa?

Ehkä et.   Syykin on selvä.  Suomalaiset havaitsivat melko varhaisessa vaiheessa, että isäntien Kremlin tilaisuudesta julkaisemia valokuvia oli sormeiltu.

Uskomatonta.  Ellei tietäisi.

Katso ja vertaa allekirjoitustilaisuudesta otettuja valokuvia;

 

https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/YYASopimusAllekirjoitetaanKremlissa641948#

Mutta miksi moinen?

Menivätkö kuvat aina ja joka tapauksessa retussiin, ja silloin #koneisto hoiti homman.  Eli aina tehtiin jotain.  Joskus melko ”tarpeetontakin”?

*

Heninen.net - muutoin ansiokkaat sivut sisältävät vähäisen nimeämisvirheen.  Siellä ministeri Peltonen (SDP) on nimetty Onni Alfred Hiltuseksi (ML).  http://heninen.net/view_f.htm?F=sopimus&P=1948-2.jpg

*

YYA:n synty

Presidentti Paasikivi nimitti Suomen valtuuskunnan, joka koostui eri puolueiden jäsenistä, kuulematta itse puolueita ollenkaan. Suomalaisvaltuuskunnan jäseniksi nimitettiin pääministeri Mauno Pekkala, ulkoministerit Carl Enckell ja Reinhold Svento, sisäministeri Yrjö Leino sekä kansanedustajat Onni Peltonen, Urho Kekkonen ja J. O. Söderhjelm. Presidentti antoi vastuun valtuuskunnan toimista pää- ja ulkoministerille, ja jäi itse Helsinkiin. Paasikivi oli kuitenkin antanut valtuuskunnalle tiukat rajat, joita ei saanut ylittää ilman hänen lupaansa. Lisäksi hän edellytti, että sopimuksen voimassaoloajaksi tulisi enintään kymmenen vuotta. Nimittäessään valtuuskunnan Paasikivi ei tiennyt, että Yrjö Leino oli jo menettänyt oman puolueensa SKDL:n ja Neuvostoliiton luottamuksen.  -  Lähde: Wikipedia.

Lisäksi: Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimusneuvotteluiden sotilasasiantuntijana Moskovassa 1948 toimi kenraali Erik Heinrichs. http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=22

http://www.elonet.fi/fi/elokuva/117088

*

Neuvotteluvaltuuskunnan lähtö – ja ”Jumala ompi linnamme…” + mm. Hertta Kuusinen saattaa Yrjö Leinon matkaan… Katso:  ”YYA-neuvottelut Moskovassa” http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/yya-neuvottelut-moskovassa  Kesto: 1:36 min.

”Suomen neuvotteluvaltuuskunta lähti matkaan iltajunalla 20.3.1948. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta oli rautatieasemalle kerääntynyt suuri väkijoukko, joka voimallisin laulutervehdyksin tavoitteli syksyn 1939 kohtalokkaita tuntoja.

Alkuyön tunnit kuluivat voileipien, kuuman teen ja vodkan rauhoittavassa seurassa.”

Kekkosen ja Södehjelmin lähtö Malmilta, elokuvan aika: 0:14 – 4:08. http://www.elonet.fi/fi/elokuva/162948

*

Vuoden 1948 keskeisiä tapahtumia YYA:n lisäksi;

http://vanhahistoria.blogspot.fi/2015/05/vuosi-1948.html

*

Valtuuskuntien ensimmäinen neuvottelu oli Kremlissä 25. maaliskuuta, Suomalaisia vastapäätä istuivat Molotov, Vyusinski, Zorin, Abramov ja Savonenkov. Tapaaminen oli miellyttävä. Molotov tarjosi pohjaksi Unkarin kanssa tehtyä sopimusta, mutta myös Tsekkoslovakian kanssa 1943 tehty sopimus käy neuvottelun pohjaksi. Avainhenkilöt olivat Kekkonen, Söderhjelm ja Heinrichs. Pekkala ei ollut hyvässä kunnossa ja Leino pysytteli melko lailla syrjässä. 

Lähde: Erkki Aho; http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2009/09/moskovan-tiella.html

*

Tunnetun tiedon mukaan YYA-sopimuksen tiukimmat punktit, tarkat kaksi ensimmäistä pykälää, kirjoittivat varapuhemies Urho Kekkonen ja varaulkoministeri Vysinski, juristeja molemmat, ”niin ettei tekstiin tulisi virheitä”, kuten Molotov äityi vitsailemaan.

*

Kun työ oli saatu tehtyä – vuorossa olivat huvit:

”Maaliskuun 30. päivänä oli Molotovin vastaanotto ulkoministeriön juhlahuoneistossa. Aterian ja runsaiden juomien innoittamana osa suomalaisista lähti vielä jatkoille Suomen lähetystöön. Meno oli riehakasta.

”Tanssittiin ja Kekkonen esitti mm. soolotanssin valtavan, iäkkäänpuoleisen venäläisen keittiöapulaisen kanssa. Hän kuitenkin keskeytti esityksen minun edessäni ja johdatti kolossin syliini”, Söderhjelm raportoi illasta.

Huhtikuun 1. päivänä valtuuskunta päätti ottaa yhteyden Helsinkiin. Kekkonen soitti Paasikivelle. Ilmeisestä salakuuntelusta välittämättä tai ehkä juuri sen vuoksi presidentti haukkui valtuuskunnan ehdotukset pataluhaksi. Kekkonen ja Söderhjelm matkustivat pikakäynnille Helsinkiin tapaamaan presidentti Paasikiveä.

 ”Ukko huusi kuin perseeseen ammuttu karhu”, kirjoittaa Kekkonen päiväkirjassaan. Molotov totesi kaksikon palattua Moskovaan, että he taisivat kokea vaikeita aikoja Helsingissä.” – Erkki Aho: em. linkki

 

”Sopimuksen juhallinen allekirjoittaminen tapahtui 6.4.1948 klo 21.00 Molotovin työhuoneessa. Lopputulos sähkotettiin Paasikivelle.

 

Illan kuluessa tunnelma vapautui ja muuttui vähitellen riehakkaaksi. Söderhjelmin episodi todistaa: "Stalin ojensi hetkistä myöhemmin Kekkoselle sen punaviinipullon, josta hän oli useita kertoja täyttänyt madeiralasinsa ja pyysi Kekkosta maistamaan tätä hänen lempiviiniään, joka oli peräisin hänen omalta kotiseudultaan.

 

Kekkonen kaatoi itselleen puoli lasia, tyhjensi sen yhdellä siemauksella ja jäi istumaan sanaa sanomatta.

Syntyi melkein piinallinen tauko.

Lopulta Stalin kysyi, mitä Kekkonen piti viinistä.

Kekkonen viivytteli vastausta kauhuksemme hyvän aikaa ja sanoi sitten, ettei koskaan pidä antaa hätäistä lausuntoa vakavassa asiassa, otti pullon, kaatoi siitä uudelleen ja tyhjensi lasin yhdellä siemauksella. Ja nyt lopultakin seurasi odotettu ylistys. Stalin arvosti suuresti tätä leikkiä ja sanoi, että Kekkonen voi pitää pullon, jolloin Kekkonen tarkasteli sitä ja huomautti huolestunein ilmein, että siinä oli niin vähän jäljellä. Stalin virkkoi, että Kekkonen sai kyllä lisää, niin runsaasti, että voisi vielä kotiinkin tultuaan juoda hänen, Stalinin, maljan".

 

Ystävän laulu


Nousuhumalainen Urho Kekkonen riuhtoo suunnattoman lihavan venäläisen keittiöapulaisen seinän vierustalta keskilattialle. Maatuska ratkeaa hervottomaan nauruun, kun kalju juhlavieras tuuppaa hänet hurjan tanssin päätteeksi toisen suomalaismiehen syliin. Meneillään ovat YYA-neuvottelujen jatkot Suomen suurlähetystössä Moskovassa. Kekkonen ja kansanedustaja J.O. Söderhjelm kilistelevät kristallimaljoja sen kunniaksi, että ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta on vihdoinkin päästy sopimukseen Vjatselav Molotovin kanssa.
 

Seuraavana aamuna presidentti Paasikivi haukkuu kohmeloisen Kekkosen alimpaan paikkaan.

 - Sinä sovjetisoit Suomen, äkäinen vanhus rähjää puhelimessa.

 

Neuvottelijan korvia kuumottaa, kun kuulee myyneensä isänmaansa ja imeskelevänsä Josef Stalinin viiksiä.
 

Mannerheim kauhistui. Hän kykeni vaivoin säilyttämään salaperäisen, arvokkaan ilmeensä, sillä hän tiesi, mihin tsekit olivat suistuneet. Mieleen palasi tuttu ajatus muutosta lämpöiseen Portugaliin.


Asiakirjat vahvistavat, että Moskovan YYA-neuvottelut olivat näytelmä, jolla vahvistettiin Kekkosen asemia. Päärooleissa olivat Stalin, joka leikkisästi nimitti sopimusta "Paasikiven diktaatiksi" ja Molotov, jonka kerrotaan esiintyneen "äärimmäisen rakastettavasti". Molotov aloitti neuvottelut kysymällä, oliko suomalaisilla oma ehdotuksensa niiden pohjaksi. Pääministeri Pekkala ja ulkoministeri Carl Enckell olivat ihmeissään, mutta Kekkonen seurasi rauhallisena sivusta, sillä hän oli toimittanut sopimusluonnoksen etukäteen Moskovaan. Hän ja Molotov tiesivät, että Unkarin ja Tsekkoslovakian sopimusmallit, Paasikiven painajaiset, olivat poissa pelistä. Kekkosesta oli tulossa Moskovan uskottu mies.

Lyhyiden neuvotteluiden jälkeen sopimusta juhlittiin Kremilin komeassa Yrjön salissa. Kaikki hymyilivät leveästi ja helpottuneina, vaikka sopimus sitoikin Suomen tosiasiallisesti Neuvostoliiton valtapiiriin. Pääministeri Pekkala oli ollut viimeisessä tapaamisessa aivan omissa ajatuksissaan. Illan juhlat venyivät, joten pääministeri joutui neuvottelujen jälkeen tarkistamaan Kekkoselta: - Mistä te oikein sovitte Molotovin kanssa?


Kaksi sotaa käyneet suomalaiset olivat kiinni voittajassaan, itäisessä naapurissa, jonka kanssa tapailtiin jatkossa Ystävän laulua. Tärkeää oli myös, että Moskovalla oli nyt Suomessa yhteistyömies, Urho Kekkonen, joka voisi vielä nousta jopa Suomen tasavallan presidentiksi. ”


Lähdeaineisto:
Juhani Suomi Vonkamies Urho Kekkonen 1944-1950 ISBN 951-1-09770-9
Pekka Hyvärinen Suomen mies Urho Kekkosen elämä ISBN 951-0-25076-7

Kirjoittaja: Erkki Aho; http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2009/05/kohti-yya-sopimusta.html

*

YYA-sopimuksen käsittely ulkoasiainvaliokunnassa ja eduskunnan suuressa salissa, huhtikuu 1948. http://www.elonet.fi/fi/elokuva/162951 Aika: 0:00 – 3:15 min.

 

Wikipedian esittämä YYA-sopimusasiakirja, jossa näkyy J.K.Paasikiven ja ulkoministeri Carl Enckellin nimikirjoitukset;  http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/57/Finno-Soviet_Treaty_of_1948.jpg

*

Yleisesikuntamajuri Hannu Särkiö:

Vuoden 1948 ystävyys-, yhteistoiminta- ja avunantosopimus suomalaisissa

arvioinneissa

Tutkielma vuodelta 1972;  http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&frm=1&source=web&cd=7&ved=0CD8QFjAG&url=http%3A%2F%2Fojs.tsv.fi%2Findex.php%2Fta%2Farticle%2Fdownload%2F47518%2F13393&ei=Jg1jVcb8KYGNywOc5oCADg&usg=AFQjCNGneCi0PsVmTAtjkANGwo9IPxVibg&sig2=T0aXjWQbHBtSvmYiTeTbQA

*

Agricola.utu.fi –sivuilla julkaistussa allekirjoituksen jälkeisessä kuvassa kuvakulma on hieman erilainen, mutta siinäkin näkyy ”taustakuoron” ilmeisen alkuperäinen asetelma, jossa varaulkoministerit Zorin ja Vysinski seisovat kättelevien Pekkalan ja Stalinin vasemmalla puolella.   http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=3&t=3056

*

Muistatko? Näin kouluissa juhlittiin YYA-sopimusta vuonna 1973 – ”ystävyyden asialla”

SK 27.4.2013, muistoja YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhlavuodelta 1973;

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/muistatko-nain-kouluissa-juhlittiin-yya-sopimusta-vuonna-1973-ystavyyden-asialla/

”Keväällä 1973 Suomessa nähtiin liikekannallepano rauhan ja ystävyyden puolesta. Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus täytti neljännesvuosisadan, eikä naapurisuhteiden juhlinnalla ollut mitään rajaa.

Järjestettiin kaikkiaan 1500 juhlatilaisuutta, seminaareja ja elokuvaesityksiä, julkaistiin YYA-postimerkki, painettiin 50000 kappaletta juhlakansiin puettua sopimustekstiä ja noin 30000 juhlajulistetta.

Huhtikuun pääjuhlassa Finlandia-talossa puhui tietenkin presidentti Urho Kekkonen, joka juhlinnan yhteydessä sai korkean neuvostoliittolaisen tunnustuksen, kansojen ystävyyden kunniamerkin. Kunniavieraaksi oli saapunut Neuvostoliiton presidentti Nikolai Podgornyi. Finlandia-talo oli viimeistä tuolia myöten täynnä arvovieraita.

Poliittisen eliitin karkelot olivat kuitenkin vain yksi osa tapahtumia. Muun muassa Suomi-Neuvostoliitto-Seura ja Teiniliitto jalkauttivat juhlinnan joka puolelle maata.

Nuorison ystävyysviesti, Suomi-Neuvostoliitto-Seuran järjestämä suurponnistus, lähti tammikuun lopulla Lapista kahta reittiä pitkin kohti Helsinkiä.

Enontekiön nuoriso lähetti läntisen reitin viestin matkaan Kilpisjärven tullista. Enontekiöläinen Esko Heikurainen hiihti viestin Muonion rajalle ja luovutti viestikirjan eteenpäin. ”Pitkä, pimeä kaamos on juuri päättymässä ja aurinko alkaa lahjoittaa tervetullutta lämpöään. Olkoon tämä valon voitto enteenä myös maittemme välisten ystävyyssuhteiden kehittymiselle”, maalailivat enontekiöläiset viestikirjan tervehdyksessään.

Viesti laskeutui Lapista Tornioon, Kemiin ja Ouluun, jossa sen saapumisen kunniaksi oli järjestetty vauhdikas nuorisodisco.

Viestin vastaanottanut Oulun nuorisolautakunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari (sd) oli juhlasta huolimatta apeana, sillä hänen mukaansa todellisuudessa neuvostovastaisuus oli lisääntynyt ja oikeistovoimat olivat aktivoituneet.

”Nuoriso tuomitsee ne, jotka sanoillaan kiihottavat sotaan”, jylisi Jaakonsaari ja lähetti viestin edelleen Raaheen ja rannikkoa pitkin Vaasaan, mistä se jatkoi matkaansa, välillä pienkoneen siivin aina Varsinais-Suomeen saakka.”

*

…jatkuu;

”Teiniliiton hallitus ja vähemmistökommunistien Tiedonantaja-lehti kiinnittivät huomiota siihen, että vaikka kaikki edistykselliset voimat olivat kouluissa liikkeellä, myös taantumuksellisia provokaatioita oli nähty useilla paikkakunnilla.

Tiedonantajassa paheksuttiin erityisesti oikeistoenemmistöisiä kouluneuvostoja, joissa viikon järjestelyissä oli oltu kovin passiivisia. Esimerkiksi Vantaan yhteiskoulu ei suostunut ottamaan vastaan ystävyysjunadelegaatiota, ja toisessa koulun YYA-tilaisuuksista puhui puolustusvoimien edustaja.

Joillakin paikkakunnilla viikko typistyi päiväksi tai muutamiksi oppitunneiksi. Pomarkussa rehtori oli vedonnut rahan puutteeseen ja supistanut viikon minimiin. Korson ja Nakkilan yhteiskoulussa oikeistolaiset kouluneuvostojäsenet olivat piittaamattomia, ja Lauttasaaren yhteiskoulussa kouluneuvosto oli suorastaan päättänyt, että on muutakin työtä kuin teemaviikon järjestäminen.

Suoranaista sabotaasiakin oli havaittu. Turun tyttölyseossa oli teemaviikon aikana jaettu pimeästi taantumuksellista materiaalia, jossa vihjattiin Neuvostoliiton rajoittavan Suomen vapautta ja kerrottiin maan suurlähettilään valmistelleen aivan äskettäin Suomessa vallankaappausta.

Vaasan yhteislyseossa YYA-sopimuksesta puhui armeijan everstiluutnantti, minkä lisäksi neuvostoliittolainen elokuva oli jätetty näyttämättä pimennysverhojen puuttumiseen vedoten.

Kaikkein mustin lammas oli Saimaan yhteislyseo Lappeenrannassa. Sen kouluneuvostossa oli valtakunnallisen ohjeistuksen vastaisesti päätetty opettajien ja porvarillisesta vaaliliitosta valitun opiskelijan voimin äänin 5-3, että teemaviikkoa ei pidetä lainkaan.

Teinilehden mukaan kouluneuvostossa historianopettaja Mönkkönen totesi, että ”yksikin tunti on liikaa tälle asialle” ja tiedusteli opiskelijoilta, että ”kuinka paljon te tahdotte tähän uhrata, päivän, kuukauden, viikon vai?” Tunteet kuumenivat saksanopettaja Siljanderin vastattua: ”Loppuiän.”

Saimaan yhteislyseolaisten teemaviikko oli lopulta yhden historiantunnin ja yhden aamunavauksen kokoinen, mikä sai Teiniyhdistyksen valmistelemaan asiasta kantelun kouluhallitukselle.”

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/muistatko-nain-kouluissa-juhlittiin-yya-sopimusta-vuonna-1973-ystavyyden-asialla/

*

”YYA — 25 vuotta Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyttä”

Lisää ajankuvaa 1973; http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/08/13/yya-25-vuotta-suomen-ja-neuvostoliiton-ystavyytta

*

Jaakko Blomberg arvioi 16.4.2013 – 65 vuotta YYA-sopimuksen solmiamisen jäkleen;

Neuvostoliiton turvallisuuden kannalta, siis sen asevoimille, yya-sopimus merkitsi sotilasliittoa. Suomi oli sille turvallisuuspoliittinen yhteistyökumppani. Puolueeton Suomi oli karkaamassa Moskovan holhouksesta.

 

Jälkeenpäin tiedämme, että Neuvostoliitolle puolustus hyökkäystä vastaan tarkoitti hyökkäystä vihollista vastaan, puolustus oli toteutettava mahdollisimman kaukana omilta rajoilta, vihollisen alueella. Tämä strategia oli syntynyt toisen maailmansodan perintönä*. 

 

Näin yya-sopimus merkitsi neuvostoasevoimille mahdollisuutta käyttää Suomen aluetta hyökkäykseen länsiliittoa vastaan.”

*) Juuri näin, paitsi että Neuvostoliiton ”puolustus vieraalla maalla” –prinsiippi tuli sen sotilaspoliittiseen doktriiniin jo paljon varhemmin, viimeistään vuonna 1927. VH

*

YYA ja Suomi –teemasta keskusteltiin Agricolassa 2007 tuimasti tähän tapaan:

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=880&hilit=6.4.1948+6.4.1948

*

Päivän tilannetta kannattaa peilata tämän neljän vuoden takaisen katsauksen avulla.  Ajat muuttuvat, mutta muuttuuko ihminen?

http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/87238-onko-yya-sopimus-otettu-salaisesti-kayttoon

*

http://yle.fi/uutiset/soinin_valiokunta_panttaa_yya-papereita/5419120

*

PS.

Urho Kekkosen jäljestä käsin, vuonna 1973 – YYA:n 25-vuotisjuhlallisuuksiin liittyen, laatima selonteko sopimuksen synnystä on tällainen:

Ajatus Suomen ja Neuvostoliiton välisestä sopimuksesta tuli sotien jälkeen esille syksyllä 1944 muutamia kuukausia välirauhan jälkeen. Valvontakomission puheenjohtaja kenraalieversti Zhdanov tiedusteli silloisen Tasavallan presidentin Mannerheimin mielipidettä samantapaisen yhteistoimintasopimuksen solmimisesta, mikä oli tehty Tshekkoslovakian kanssa vuonna 1943. Myöhemmin, vuoden 1945 toukokuussa kenraalieversti Zhdanov otti kysymyksen puheeksi silloisen pääministeri Paasikiven kanssa.

Vaikka nämä alustavat tunnustelut päättyivät siihen, että Neuovstoliiton hallituksen piti käsitellä asiaa ja palata siihen, presidentti Paasikivi antoi Suomi-Neuvostoliitto-Seuran julkaisulle helmikuussa 1947, siis enemmän kuin vuosi ennen yya-sopimuksen solmimista, haastattelulausunnon, jolla on erittäin keskeinen merkitys yya-sopimuksen valmisteluvaiheissa. Lausunto kuului seuraavasti:

"Suomen kansa haluaa rakentaa tulevaisuutensa rauhansopimuksen luomalle perustalle ja välttää tulla sekotetuksi enempiin sotaisiin selkkauksiin. Suomen kansa tahtoo elää rauhassa kaikkien kanssa, eikä sillä ole vihollisia. Jos kuitenkin Suomea vastaan tai sen alueen kautta Neuvostoliittoa vastaan tehtäisiin sotilaallinen hyökkäys, Suomi tulee kaikin keinoin puolustautumaan. Elleivät sen voimat kuitenkaan tähän riittäisi, olisi apu haettava Neuvostoliitolta."

Presidentti Paasikiven lähtökohta oli realistinen ja selkeä. Se tulee erittäin selväpiirteisesti esille siinä Paasikiven itsensä kirjoittamassa selonteossa, joka hallituksen nimissä esitettiin 15.3.1948 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle. Sen jälkeen kun haastattelulausuntoon oli viitattu, jatkuu selonteko seuraavasti:

"Presidentti Paasikiven edellämainitun haastattelulausunnon tarkoituksena oli todeta 1) ettei Suomi vastaisuudessa tule koskaan taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan, 2) että Suomi haluaa jäädä kaikkien mahdollisten riitaisuuksien ulkopuolelle, 3) että Suomi tulee puolustamaan aluettaan, jos hyökkäys tapahtuu Suomea vastaan tai Suomen kautta Neuvostoliittoa vastaan, ja 4) että jos Suomen puolustusvoima tällöin osoittautuisi riittämättömäksi, Neuvostoliitto osallistuisi puolustamiseen."

On luonnollista, että Paasikiven lausuntoon kiinnitettiin Moskovassa suurta huomiota. Se kävi selville suomalaisen hallitusvaltuuskunnan vierailun aikana Moskovassa marraskuussa 1947 sekä myöhemmin itse sopimusneuvottelujen aikana.

Neuvostoliitto palasi kysymykseen virallisesti vuoden 1948 helmikuun 22. päivänä, jolloin ministerineuvoston puheenjohtaja J.V. Stalin ehdotti neuvotteluja sopimuksen solmimiseksi.

Kun julkisuuteen saatettiin tieto Neuvostoliiton taholta tehdystä ehdotuksesta yya-sopimuksen solmimiseksi, niin suuri osa Suomen kansaa suhtautui aluksi epäluulolla ja pelolla neuvotteluihin. Tämä johtui ensi kädessä asian uutuudesta sekä siitä, että sota oli järkyttänyt mieliä.

Presidentti Paasikivi tiedusteli kaikkien eduskuntaryhmiä mielipidettä Neuvostoliiton ehdotuksesta. Neuvottelujen aloittamiselle asettivat muut puolueet paitsi SKDL kovia ehtoja, monet olivat suorastaan neuvottelujen aloittamista vastaan.

Tänä päivänäkin on vaikeaa sanoa, oliko eduskunnan enemmistö neuvottelujen aloittamisen puolella vai sitä vastaan.

Sopimuksen vastustamisen voimaa kuvaa mm. se seikka, että kun valtioneuvostossa 3.4.1948 käsiteltiin viimeisiä ohjeita hallituksen asettamalle neuvotteluvaltuuskunnalle, presidentti Paasikivi antoi ohjeet vastoin valtioneuvoston enemmistön kantaa.

Kun sopimus sitten suunnilleen näiden ohjeiden mukaisesti allekirjoitettiin 6.4.1948 ja hallitus antoi myöhemmin eduskunnalle esityksen sopimuksen ratifioimisesta, se tapahtui valtioneuvostossa yksimielisesti.

Eduskunnassa ainoastaan 11 kansanedustajaa äänesti ratifiointia vastaan.

Näin oli Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittu sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta.”

Lähde: Tasavallan Presidentin puhe YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhlassa 4.4.1973

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/8385/TMP.objres.3997.html?sequence=1

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset