Veikko Huuska

Teuvalainen pienviljelijä Aleksi Rinne – erään kansanedustajan tarina

Teuvalainen pienviljelijä Aleksi Rinne – erään kansanedustajan tarina

Äskettäin kokosin Eduskunnan kansanedustaja-matrikkelista tiedot vuonna 1945 eduskuntavaaleissa valituista 49:stä SKDL:n kansanedustajasta ja vaalikauden aikana ”remmiin” astuneista kahdeksasta varaedustajasta ja kahdesta loikkauksen myötä eduskuntaryhmään liittyneestä.  http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193216-outo-joukko-%E2%80%93-vuoden-1945-vaaleissa-valittu-skdln-eduskuntaryhma

*

Kaikkein lyhyin CV

Edustajamatrikkelin tiedot teuvalaisesta yhdenkauden kansanedustajasta, pienviljelijä Aleksi Rinteestä (1899-1974) olivat koko kimaran niukimmat.  Todettiin ainoastaan että hän oli toiminut pienviljelijänä Teuvalla.  http://en.wikipedia.org/wiki/Aleksi_Rinne

Koska oli päivänselvää, ettei kukaan koskaan – suurimmankaan puoluenosteen aikana – kohoa kansanedustajaksi ainoastaan toimimalla ”pienviljelijänä Teuvalla”, kiinnostuin aidosti, minkälainen elämäntarina Aleksi Rinteen kansanedustajatoimen taustalla oli.

Tampereen yliopistossa 2002 hyväksytty Toni Viljanmaan Suomen historian pro gradu ”Aseistakieltäytyjistä luokkataistelijoiden eturintamaan – Teuvan työväenliikkeen ideologinen kehitys sisällissodasta lapualaisvuosiin” antaa merkittävästi lisätietoa Rinteen henkilöhistoriasta ja poliittisesta kehityksestä.  Alempana lainaan Viljanmaan tutkimusta, jonka tiedoista estoitta kiitän häntä.  Gradu on hieno lisä maamme poliittisen historian ihmistason toimintoihin ja olosuhteisiin, kiitos siitä.

http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/2003/viljanmaa.html

Koko teksti; https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/90051/gradu00146.pdf?sequence=1

*

Teuva valitsee vasemmistoradikalismin (1919-1928)

Nuoret kommunistit

Vasemmistolaisen nuorison järjestötoiminta vilkastui sisällissodan jälkeen uudelleen vuosina 1919-1921.  Teuvan työväenliikkeessä nuorten poliittisella toiminnalla oli pitkät perinteet, sillä nuoriso-osasto oli kokoontunut jo vuodesta 1911 lähtien, vaikka olikin syksyllä 1917 joutunut keskeyttämään toimintansa.

Helmikuussa 1921 Teuvan sosialidemokraattinen nuoriso-osasto kokoontui jälleen 45:n henkilön läsnä ollessa perustavassa kokouksessa. Osaston päätehtäväksi määriteltiin ”kasvatus- ja valistustyön tekeminen köyhälistönuorten keskuudessa”.  Toukokuussa 1921 nuoriso-osasto liittyi taloudellisista syistä Teuvan Kirkonkylän työväenyhdistyksen alaosastoksi.  Suuntavalinta ulottui myös vasemmiston nuorisojärjestöihin.  Sosialidemokraattisen nuorisoliiton tullessa jäsen järjestöineen lakkautetuksi vuoden 1923 huhtikuussa perustettiin tilalle heti toukokuussa  Suomen Sosialistinen Nuorisoliitto.  Myös Teuan nuorten osasto vaihtui nimeltään ”sosialistiseksi”.  Teuvan sosialistisen nuoriso-osaston perustava kokous  pidettiin 13. tammikuuta 1924.

Perustavassa kokouksessa puheenjohtajaksi valittiin S.A.Vähäluoma ja sihteeriksi 16-vuotias Edvin Suksi. Muina johtokunnan jäseniä olivat muun muassa jo työväenyhdistyksen toiminassa kannuksia hankkineet Jalmari Teirilä, Arvo Säntti ja Aleksi Rinne.

Lähde: Viljanmaa: emt. 4.1.3.

*

Aatteesta

Jäsenistön keskuudessa syntyi toisinaan yllättäviä aatteellisia erimielisyyksiä, muissakin kuin sukupuolten tasa-arvokysymyksissä.  Huhtikuun 26. päivän kokouksessa 1923 syntyi kiivas keskustelu siitä, oliko nuoriso-osastosta ylipäätään mitään hyötyä.  Luokkavalppaus oli kokouksesta kaukana, sillä osa jäsenistä oli sitä mieltä, et järjestötoiminnasta ei ollut muuta hyötyä kuin esiintymisvarmuuden karttuminen.  Eräs tyttö myönsi jopa kannattavansa valkoista vaatetta punaisen sijasta, ja tunnusti olevansa ”lahtari”!  Yksimielisyys oli kokouksessa kuitenkin saatava.  Sihteerin kirjaama keskustelun johtopäätös oli kaikessa kokoavuudessaan esimerkillinen.

”Lopulta täytyi kuitenkin kaikkien tunnustaa, että punalipun perään tahtovat kulkea ja siihen luottaa.”

Myös vappujuhlallisuudet aiheuttivat vuonna 1923 keskustelua.  Työväen juhlan jälkeen nuoriso-osastolaiset keskustelivat siitä, miksi kaikki työläiset eivät olleet ottaneet osaa vappukulkueeseen.  Erikoista oli, että myöhemmin maanalaisessa SKP:ssä toimineet Edvin Suksi ja Aleksi Rinne asettuivat vastahankaan.  Nuoret miehet väittivät osallistuvansa kulkueeseen ”tyttöjen takia”, eikä suinkaan ”aatteen velvoittamina”.  Nuorten sosialistien viehtymystä kollektiivisille päätöksille kuvastaa se, että keskustelun lopuksi Rinne ja Suksi ”tunnustivat olleensa väärässä” ja hyväksyivät enemmistön päätöksen, että sosialismin aate velvoitti työläisiä marssimaan.

Lähde: Viljanmaa: emt. 4.1.3.

*

Radikalisoituminen – Maanalaisen SKP:n organisaatio

Teuva – SKP:n pohjalaiskeskus 1925-1928

Teuvalle maanalainen SKP tuli ilmeisesti keväällä 1925.  Vasan piirin järjestelijä Toivo Latva määräsi 18-vuotiaan Edvin Suksen, Teuvan sosialistisen nuoriso-osaston sihteerin, perustamaan paikalliskomitea [pak] Kirkonkylään.  Suksi onnistui värväämään ensimmäiseksi jäseneksi Kirkonkylän työväenyhdistyksen puheenjohtajan Jalmari Teirilän, sosialistisen nuoriso-osaston puheenjohtajan S.A.Vähäluoman ja kauppilalaisen aktiivisen nuoriso-osastolaisen Aleksi Rinteen.  Pakin organisaattorin [Suksi*] lähdettyä suorittamaan asevelvollisuuttaan  sen johtoon tuli myös nuoriso-osastossa aktiivisesti toiminut työmies Arvo Säntti.  SKP:n ja pakin kokouksia pidettiin Kirkonkylän työväentalon pukuhuoneessa pari kertaa kuukaudessa.  Kokouksissa käsitellyistä asioista on mahdotonta sanoa mitään tarkasti, sillä pöytäkirjaa ei luonnollisestikaan pidetty.  Kokouksissa paikalla olleiden mukaan niissä keskusteltiin SKP:n toimintaa koskevia kysymyksiä sekä myös kommunistisen kunnanvaltuustoryhmän toiminnasta ja sen johtamisesta.  Keskustelua aiheutti etenkin 1920-luvun puolivälin jälkeen pahentunut työllisyystilanne.  Säntti jakoi kokouksissa jäsenille kirjallista materiaalia, muun muassa SKP:n Proletari- ja Nuori Kommunisti –lehtiä, joka piti maanalaiseen toimintaan asiaankuuluvasti polttaa lukemisen jälkeen.  Tai ainakin niin väitettiin myöhemmin EK:n kovaotteisille kuulustelijoille.  Pakeilla oli kaikilla omat salaiset tunnuksensa, joita ei tosin juuri käytetty.  Pienellä paikkakunnalla tiedettiin melko tarkasti kehen voitiin luottaa, eikä toiminnassa tarvittu ylimääräisiä illegaaliin järjestöön kuuluneita ”koristeita”.  –

Alaviite;

*) Etsivä Keskuspoliisi (EK) käyttää Teuvan pakin perustajasta nimeä ”Ville Suomela”, joka oli todennäköisesti peitenimi, sillä tämännimistä henkilöä ei Teuvan työväenliikkeen piiristä löydy.  ”Suomelan” henkilöllisyydestä ei ole varmaa tietoa.  On luultavaa, että EK:n tiedustelijat ”Suomela”, ”Salmi” ja nuoriso-osaston sihteeri Edvin Suksi olisivat olleet yksi ja sama henkilö.  ”Suomelan” tunnustukset Teuvan työväenliikkeestä loppuvat lokakuun 1928 jälkeen.  Sen jälkeen tiedustelijaksi vaihtuu ”Salmi”, joka EK:n mukaan marraskuussa 1928 ”antautui lopullisesti ja täydellisesti virastomme palvelukseen”.  Suksi saattoi antaa ”Salmelana” tiedonantoja EK:lle vain tiettyyn pisteeseen sakka, mutta ryhtyi ”Salmena” täyspainoisemmin valtionpoliisin [”Ohranan”, VH] palvelukseen.  Peitenimen taakse piiloutuneen henkilön identtisyyttä puoltaa EK:n etsivän Kosti Paavo Eerolaisen perustelu lokakuulta 1928.  Hän kehuu siinä ”Suomelan” hyödyllisyyttä tiedustelijana: ”Pakin puheenjohtaja, etevänä puhujana ja kynämiehenä (Työn Äänen paras kirjeenvaihtaja) on S:llä edellytyksiä jos kenelläkään seurata läheltä julkista – niin kun salaistakin toimintaa piirissä.”  Tämä viittaisi vahvasti Edvin Sukseen, joka oli nimenomaan ahkera ja etevä kirjoittaja Työn Äänessä.  Lisäksi ”Salmelta” takavarikoitiin keväällä 1926 Proletaari-lehti, jonka hän väitti saaneensa toimittaja Hannes Mykkäseltä eikä Toivo Latvalta niin kuin oli tapahtunut.  Edvin Suksi joutui samaan aikaan pidätettäväksi juuri samasta syystä ja kertoi lehden alkuerästä samalla tavalla EK:lle.

Lähde: Viljanmaa: emt, 4.2.2.

*

Kasvattaja

Nuoriso-osasto toimi Teuvalla kasvattajana SKP:n toimintaan, sillä vuonna 1929 maanalaiseen toimintaan tulivat mukaan aiemmin ahkerasti nuorisotoimintaan osallistuneet räätäli Johannes Harju ja työmies Yrjö Koppelomäki.  Pakin johtajavimmat jäsenet olivat kuitenkin organisaattori Arvo Säntti ja Aleksi RINNE, joka päämies Sänttin valtuuttamana otti osaa muun muassa SKP:n piirikomitean kokoukseen syksyllä 1929 Vaasassa ja muutamiin muihinkin neuvottelukokouksiin.  RINNE toimi eräänlaisen pakin varaoganisaattorina, ja vastasi esimerkiksi maanalaisten puoluelehtien jakamisesta jäsenille Sänttin ollessa poissa.  - - -

… Teuvan Kirkonkylän pakin jäsenet olivat iältään alle 30-vuotiaita.  Jäsenistä vanhin oli vuonna 1892 syntynyt Jalmari Teirilä [37 v.]  ja nuorimmat vuonna 1907 syntyneet Johannes Harju ja Yrjö Koppelomäki [22 v.].  Pakin jäsenet tunsivat toisensa hyvin jo ennen puolueeseen liittymistä, sillä heitä yhdisti pitkäaikainen kokemus järjestötoiminnasta.  Arvo Säntti oli toiminut muun muassa Kirkonkylän sosialidemokraattisen nuoriso-osaston puheenjohtajana vuonna 1923, ja kuuluisen jälkeen perustetun sosialistisen nuorisojärjestön johtokuntaan.  Yrjö Koppelomäki oli vuonna 1926 perustetun voimistelu- ja urheiluseura Auran puheenjohtaja.  Kirkonkylän työväentalon vahtimestarina toiminut Johannes Harju oli muun muassa Teuvan Kirkonkylän työväenyhdistyksen johtokunnan jäsen ja Työn Äänen sanomalehtikomitean jäsen.  Jalmari Teirilän mittavan järjestökokemuksen kirkkaimpia helmiä olivat Kirkonkylän työväenyhdistyksen monivuotinen puheenjohtajuus ja hyvässä vauhdissa ollut valtuustoura.  Aleksi Rinne oli puolestaan toiminut paikallisjärjestön puheenjohtajana ja Auran sihteerinä.  Kaikki pakin jäsenet kuuluivat Teuvan sosialistiseen nuoriso-osastoon.  Johannes Harju oli ollut lisäksi Perälän työläisnuorten opintoyhdistyksen varapuheenjohtajan ennen muuttoaan Kirkonkylään vahtimestarin virkaan.  SKP:n Teuvan paikalliskomitea muodostui korostetusti kunnan työväenliikkeen eliitistä, mikä vastasi hyvin illegaalin SKP:n alkuperäistä tehtävää.  Maanalaisen kommunistisen puolueen tarkoituksena ei ollut olla joukkoliike, vaan nimenomaan työväen eliitistä koostunut ”proletaariluokan etujoukko”.

Siviilisäädyltään Säntti, Rinne ja Koppelomäki olivat naimattomia.  Kahden lapsen isät Jalmari Teirilä ja Johannes Harju olivat avioliitossa.  Maanviljelijöitä ei viiden kommunistiaktiivin joukossa ollut, vaan kaikki olivat ammatiltaan työmiehiä, tosin Aleksi Rinne oli tilallisen sosialistikunnanvaltuutetun, Juuse Rinnen poika.  Nuorten poikien seikkailuhenkisyyttä SKP:n jäsenyys ei teuvalaisten kohdalla tarkoittanut, vaan pakin jäsenet olivat monipuolisessa työväenliikkeen järjestötoiminnassa karaistuneita aktiiveja, verraten nuoresta iästään huolimatta.

Lähde: Viljanmaa: emt, 4.2.2.

*

Maanalaiset

Maanalainen kommunismi näyttää ollen määräävämpi tekijä Teuvan työväenliikkeessä kuin esimerkiksi Järviseudulla, jossa ”skpl:läiset” myös johtivat paikallisia työväenjärjestöjä.  Järviseudulla SKP ulottui ainoastaan Evijärvelle.  Teuvan Kirkonkylän ja Perälän työväenjärjestöjen näkyvimmät henkilöt, kuten Juho Perälä, Kosti Hakala, Arvo Säntti, Jalmari Teirilä, Aleksi Rinne ja Edvin Suksi kuuluivat kaikki SKP:een.  Ainut Perälän ja Kirkonkylän johtohahmoihin kuulunut teuvalainen, joka ei ainakaan tiettävästi osallistunut maanalaiseen toimintaan oli Perälän työväenyhdistyksen monivuotinen puheenjohtaja Nikolai Saari.  Maanalaiseen toimintaan osallistuminen saattoi nostaa teuvalaisten työväenaktiivien arvoa myös piiritasolla, sillä Teuvan työväenliikkeen eliitti saavutti entistä merkittävämmän aseman 1920-luvun puolivälin jälkeen piirin julkisessa toiminnassa.  …

Lähde: Viljanmaa, emt: 4.2.3.

*

Kirkkokysymys

Vuoden 1899 aikana vanhan työväenliikkeen sosialistinen kärkiryhmä asettui paitsi kirkkoa ja kristinuskoa, myös koko uskontoa vastaan.  … Uskonnonharjoittajat olivat Taavi Tainion [myöhempi SDP:n puoluesihteeri] mukaan ”suurkapitalistein kätyreitä” heidän selittäessään köyhyyden kuuluvan jumalalliseen maailmanjärjestykseen.  Hänen mukaansa luokkataistelu tuli korvaamaan uskonnon. …

Työväenliikkeen tietoista asettautumista vastakkain vallitsevaan porvarilliseen todellisuuteen nähden kuvastaa se, että Teuvalla erottiin kirkosta vuosina 1923-1930 selvästi enemmän kuin Etelä-Pohjanmaalla [tai Suomessa yleensä, VH] keskimäärin.  Vuonna 1923, heti uskonnonvapauslain voimaantulon jälkeen, kirkosta erosi Teuvalla 53 henkilöä, eroajista 52 siirtyi siviilirekisteriin.  Pääosa eronneista oli työväenliikkeen jäseniä.  … Vuosina 1923-1930 hieman yli 9.000-jäsenisestä Teuvan seurakunnasta erosi 27 henkilöä.  Etelä-Pohjanmaalla Teuvaa vilkkaammin kirkosta erottiin ainoastaan niinikään vahvan työväenliikkeen Kauhavalla ja Jurvassa.  Reilusta 6000-jäsenisestä Jurvan seurakunnasta muodostui suhteellisesti ottaen koko maan suurin erokeskus, sillä peräti 718 ihmistä erosi kirkosta Jurvassa 1923-1930.  ….

Kirkosta eroaminen oli ahkeralle kynämiehelle Edvin Sukselle [mm. nimimerkki ”Kaapro Hoppulaanen”] selvä osoitus luokkatietoisuudesta, johon jokaisen kommunistisen työläisen tuli pyrkiä.  Se oli hänelle luultavasti oiva keino vastustaa yhteiskuntaa ja järjestelmää. ….

… ”Kaapro Hoppulaasen” ohella kirkkokysymykseen otti Nuoressa Proletaarissa ahkerasti kantaa nimimerkki ”Pakana”*.  ”Pakana” käsitteli uskontokysymystä usein eri tavoin kuin ”Hoppulaanen” pyrkien seikkaperäisesti paljastamaan muun muassa Raamatun tekstien epäjohdonmukaisuuksia.  ”Pakanan” mukaan ”tieteellinen tutkimus” osoitti, että ”se osa ihmiskunnasta, joka on uskonut tai vielä uskoo raamatun lapsellisiin taruihin, ei se kohoa yksinkertaisimman luola ihmisen yläpuolelle järjessä ja tiedossa.”  Hän toi usein humoristiseen sävyyn esille myös työläisen kurjan arjen ja kirkon aseman luokkavallan ylläpitäjänä Suomessa.  Uskonto ei ”Pakanan” mielestä auttanut kärsiviä työläisiä, joilla oli ”leipäannos nyt jo liiankin pieni a aina vain pienenee, vaikka hoosiannaa hoilaten ryömisimme polvemme nahattomiksi”.  Raamattuun ilmeisen hyvin perehtyneen ”Pakanan” pääasiallisena arvostelun kohteena oli tekopyhyys, joka hänen mukaansa ”kristikunnassa” vallitsi.  ”Pakanallisuus”, sananmukaisesti, vilahteli aika ajoin hänen kirjoituksissaan.  Toisinaan hänen kirjoitustyylinsä oli taas varsin ”raamatullista”, jopa apokalyptista:

”Kalliit sisaret ja veljet, pysähtykää ja ajatelkaa, että jokaista pikku pyhimystä vastaan, jonka te valmistatte taivasta varten, te synnytätte ainakin yhdeksän syntistä, jotka joutuvat helvettiin. Minä oletan hyvällä syyllä, että kaikki tällä haavaa elävät kristityt ottavat huomioon sen, että kaikki uskonnot ovat humpuukia, ja niiden kannattajat ovat irrallisia mielipuolia.  Kaikki uskonnot ovat olevinaan Kristuksen seuraajia.  Me huomaamme, että kaikki uskonnot ovat repineet alas sen, joka todella olisi oikeudenmukaista ja inhimillistä.  Me olemme saaneet omin silmin nähdä, että kaikki väärät profeetat ovat ilmestyneet näyttämölle, joten näemme, että maailman lopun aika on lähellä”.

Alaviite:

*) On syytä olettaa, että ”Pakana” oli Aleksi Rinne, sillä hän toimi Nuoren Proletaarin vastaavana toimittajana, päätoimittajan samoissa lehdissä, joissa ”Pakana” kirjoitti pääkirjoitukset a suuren osan muista jutuista…

Pakana” [alias Aleksi Rinne] kritisoi usein kirjoituksillaan myös pappeja:

”Missä sen pulskemmin syödään rasvaisia herkkuja, keittokirjan konstikkaimpien sääntöjen mukaan kun rovastin pappilassa.  Ja kannattaakin syödä.  Ja nämä ilkeävätkin sanoa itseään kristuksen seuraajiksi, nuo ammattivalehtelijat.  Niin se juuri todistaakin heidän olevan patenttivalehtelijoita, sillä kristus päinvastoin eleli köyhien parissa ja heidän etujaan puoli”.  Nuori Proletaari –lehti, 29.11.1923.

*

Kunnanvaltuusto

Kunnanvaltuuston yksinkertaistetuista pöytäkirjoista ei näy juuri merkkejä vakavista erimielisyyksistä [Teuvan] valtuustossa.  Jotakin valtuuston porvarijäsenten asenteista saattaa paljastaa kunnallislautakunnan [nyk. kunnanhallitus] kokouksessa heinäkuussa 1923 käsitelty avustusanomus, jossa kaksi Perälän kylästä olevan kommunistin vaimot hakivat avustusta miestensä ollessa suorittamassa asevelvollisuutta.  Kokous myönsi avustuksen, mutta totesi, että ”Sen seikan, että edellä mainittujen vaimojen miehet ovat viettäneet joutilasta elämää, toimineet kommunistien asiamiehinä ym., ei kai luulisi mitenkään parantavan vaimojen puutteenlaista asemaa”.

Todisteita SKP:n vaikutuksesta valtuuston toimintaan ei ole, vaikka pakien kokouksissa todennäköisesti käsiteltiin myös valtuustoasioita.  Monet Teuvan ja Perälän SKP:n pakien jäsenet, kuten Jalmari Teirilä, Aleksi Rinne, Kosti Hakala ja Juho Perälä, toimivat kuitenkin jossain vaiheessa 1920-luvulla myös kunnanvaltuutettuina.  Etsivän Keskuspoliisin EK:n teuvalaisen tiedottajan ”Kalle Salmen” [vert. edellä: kavaltaja Edvin Suksi, VH] mukaan kommunistien salainen toiminta liittyi niin läheisesti julkiseen, että salaista koneistoa ei loppujen lopuksi tarvittu lainkaan.  ”Salmen” mukaan, mitä voimakkaammaksi julkinen kommunistinen toiminta saatiin paikkakunnalla, sitä vähemmän SKP:n elimillä oli siellä työtä.  Arvio sopii hyvin Teuvalle, sillä kaikki maanalaisessa toiminnassa mukana olleet toimivat aktiivisesti myös julkisissa järjestöissä, eikä toisaalta ole tiedossa montakaan konkreettista asiaa, mitä pelkästään salaisella toiminnalla olisi Teuvan työväenliikkeen piirissä saatu aikaan.

Lähde: Viljanmaa: emt. 4.3.1.

*

Pienviljelijät

Syksyllä 1929 SKP:n Vaasan piiriorganisaattori Bruno Poti sai tehtäväkseen selvittää, miten pienviljelijät saataisiin Etelä-Pohjanmaalla mukaan SKP:n toimintaan.  Hänet velvoitettiin kutsumaan laihialainen kommunisti Epra Lehtinen ja Teuvan pakin [SKP:n paikalliskomitean] aktiivijäsen Aleksi RINNE neuvottelemaan kanssaan asiasta.  Neuvottelukokousta mahdollisesti seuranneista käytännön toimista ei ole tietoa.  Joidenkin eteläpohjalaisten pienviljelijöiden siirtyminen kommunistien kannattajaksi laitettiin merkille myös poliittisella vastapuolella, sillä maalaisliittolainen Ilkka oli huolestunut kommunismin saamasta kannatuksesta etenkin ”harvaan asutuilla” pienviljelijäseuduilla, joissa lehden mukaan ”valtiollinen valistuneisuus oli vähäistä”.  Lääkkeeksi kommunismitartuntaa vastaan Ilkka suositti tehokasta ”vastapropagandaa” ja ”valistusta”.

Lähde: Viljanmaa, emt, 5.2.1.

*

Sosialistisen diskurssin arkaainen viha

Järjestölehti Nuoressa Proletaarissa porvarit olivat ennen kaikkea julmia ja verenhimoisia sortajia.  Heitä vastustaessaan ”kommunistin” henki oli halpa, mutta toisaalta marttyyrius oli suurinta mitä luokkataistelija saattoi saavuttaa. Teuvalaisnuorison viehtymys uhrivalmiuteen, ainakin teoriassa, oli Nuoren Proletaarin kaikkein äärimmäisintä juttu-ainesta.  Työväenluokan toimintaa ohjasi oikeutettu luokkaviha, puolustustaistelu sortajaa vastaan, kuten nimimerkki ”Pakanan” mielestä. [vert. edellä; Viljanmaan katsoo että ”Pakana” oli yhtä kuin Aleksi Rinne, vh]:

”Yhtä kuoleman kenttää käy proletariaatin taistelun kulku.  Olkoonpa taistelun muodot mitkä tahansa avonainen kansalaissodan kaaos, tai diplomatian naamariin verhoutunut salaiskujen sateleminen – yksi on ja pysyy aina varmana seurauksena, ”Marttyyrit lisääntyvät”.  Muodoista huolimatta määrää sama vaikutin, hillitön, leppymätön luokkaviha, jatkuvasti taistelussa.  Ja sen vihan seurauksina on, että marttyyrit lisääntyvät. (…) Porvareiden hyeenamainen toiminta kantaa hedelmiä.  Mutta tuhansien kärsivien työläisten silmät avautuvat.  He oppivat yhä paremmin tuntemaan nykyisen järjestelmän kaameuden.  Tämä johtaa heidät kulkemaan punaisen lipun juurella.”  (Nuori Proletaari, 29.11.1923, Aleksi Rinne [?])

*

Lapuanliike

Lapuanliike astui avoimen terrorin tielle 28. maaliskuuta 1930 lapualaisten iskujoukon murtauduttua muita kommunistilehtiä ”räikeämpänä” pidetyn Työn Äänen kirjapainoon Vaasassa ja tuhottua sen perinpohjin.  Kirjapainoiskun jälkeen monet kansanliikkeessä alusta lähtien mukana olleista maalaisliittolaisista alkoivat pitää oikeistoradikalismia uhkaavana vaarana, kun taas radikaalisempi osa lapuanliikettä oli edelleen valmis laittomuuksiin.  Kommunistien toiminnalle Työn Äänen moukaroinnilla oli lamauttava vaikutus.  Viranomaisten tehostuneen valvonnan lisäksi lapualaisten suorittamat laittomudet loivat entistä uhkaavamman varjon äärivasemmiston järjestötoiminnan ylle.  Teuvalla järjestettiin Tapio Huttulan mukaan yksi harvoista kokouksista vaasalaiskirjapainon kohtalon johdosta.  Tuoreeltaan, aprillipäivänä 1.4.1930 Kirkonkylän työväentalolla järjestetty kokous keräsi paikalle yhteensä 70 henkeä.  Kokous alkoi ”Kansainvälisellä” ja jatkui yleisellä keskustelulla, jonka aloitti Edvin Suksi.  Paikalle oli ilmeisesti tullut myös joitakin lapuanliikkeen kannattajia, sillä kokouspöytäkirjan toinen pykälä kuului:

”2.§.  Keskusteltiin Suomen porvariston kohdistamasta vainosta työläisiä kohtaan ja ensimmäisessä puheenvuorossa alusti E.L. Suksi Vaasassa tapahtuneesta kirjapainon hävittämisestä , ja esiintyi siitä vilkas keskustelu fasistien kanssa ja kokous antoi paheksumislauseen kaikille semmoisille konnan töille. (Teuvan kk:n Työväenydistys, ptk 1.4.1930).

Työläisten yleisen kokouksen lopuksi päätettiin valita avustuksen kokoajat tuhotulle kirjapainolle.  Aleksi Rinne ja Johannes Harju valittiin kokoamaan kolehtia.  Sinänsä pienehkö kokous sai sopivassa poliittisessa tilanteessa yllättäviä valtakunnallisia mittasuhteita, sillä ainakin Savo-lehti kommentoi Teuvan julistusta otsikolla ”Vai vielä punakaartikin!”.  Savolaislehti varoitti [Kyösti Kallion] hallitusta toimettomuuden seurauksista uhaten, että ellei maan johto saa kommunistien kiihotusta ja uskonnon pilkkaa lopetettua, ”seuraa ehkä muualtakin yhtä kovia sanoja kuin Etelä-Pohjanmaalta”.

*

Kommunismin aave Teuvan yllä

1920-luvun lopun muutamissa kirjoituksissa kielletty hedelmä [Neuvosto-järjestelmä] uskallettiin useammin kohotta julkisesti jalustalleen.  Teuvalla oli ilmeisesti liikkunut huhuja vallankumouksen alkamisesta Neuvostoliiton 12-vuotisjuhlan kunniaksi [1929].  Varsinkin ”naiset erikoisesti levittävät tätä hälyytystä”.  Osa Teuvan porvaristosta oli ilmeisesti ottanut huhun tosissaan, niin kuin nimimerkki ”Adam II” kirjoitti marraskussa 1929:

”… Neuvosto-Venäjä on kuolemantuomio kapitalistiselle järjestelmälle, joka sairastaa taloudellista pulaa”.  Sosialistisesta ja kommunistisesta yhteiskunnasta saatettiin käyttää kirjoituksissa kiertoilmauksia ”uusi maailma” tai ”työn tasavalta”.  ”Kommunisti”-sanaa saatettiin käyttää usein sitaateissa, usein kuitenkin selvästi ylpeillen, kuten Työn Äänen Teuvan työväenyhdistyksen 20-vuotisjuhlanumerossa: ”Ei ole porvareiden helppo kulkea vuonna 1919 rakennetun työväentalon ohi tietäen sen kuuluvan ”kommunisteille”, kuten porvarit ja sos.demit meitä nimittää”.  Sanaa saatettiin käyttää myös tarkoittaen vahvasti vastarintahenkistä yleisilmapiiriä, joka oli ikävänä piikkinä porvarillisen yhteiskunnan lihassa: ”Kommunismin aave kummittelee (Teuvalla) yhtä uhkaavana kuin koko ”hyvinjärjestetyssä yhteiskunnassa”.  Lähinnä jäsenille tarkoitetussa, usein Neuvostoliiton sirppi ja vasara –tunnuksin koristellussa [järjestölehti] Nuoressa Proletaarissa kielenkäyttö oli huomattavasti jyrkempää ja monipuolisempaa kuin yleiseen jakeluun menneissä Vapaassa sanassa ja Työn Äänessä.

Lähde: Viljanmaa, emt. 5.3.2.

*

Muiluttajat, työväentalot ja maaherra Erik Heinrichs

Eräs lapualaisajan mieliinpainuvimmista episodeista Teuvalla nähtiin syyskuun 6. päivänä 1930, jolloin muiluttajat valitsivat kohteekseen Kirkonkylän työväenyhdistyksen puheenjohtajan Jalmari Teirilän.  Koska eivät saaneet Teirilän talonovea auki, kyyditsijät irrottivat aidasta seipäitä ja hakkasivat niillä rakennuksen seiniin ja ikkunoihin.  Silminnäkijöiden mukaan erittäin aggressiivisesti käyttäytyneet miehet olivat huutaneet muun muassa että ”Tuu nyt saatanan kommunisti näyttämään naamasi, niin pääs lentää heti!”

Teirilän taloa piiritti yhteensä neljä miestä.  Jalmari Teirilän lisäksi sisällä olivat hänen vaimonsa Hilda, 13 vuorokauden ikäinen tytär ja kaksivuotias Topi-poika sekä Hildan 11-vuotias veli ja torpparinleski Maria Kujala.  Yksi öisistä tunkeilijoista pyrki sisään rikotusta ikkunasta, jolloin Teirilä löi miestä päähän raskaalla penkinkannella.  Tämän jälkeen miehet lähtivät takaisin autoilleen ja suuntasivat apteekkarin luokse paikkailemaan iskun saanutta kaveriaan.  Apteekkari Kustaa Jutila kertoi poliisikuulustelussa miesten sanoneen, että ”heillä oli ollut aikomuksena mennä sisälle erääseen paikkaan täällä, mutta että häntä (hoidettavaa miestä) oli, heti kun hän oli päässyt ovesta sisään, lyöty nuijalla päähän”. Pois lähtiessään ja apteekkaria kiitellessään lääkitty mies oli kertonut vielä apteekkarille, että ”isänmaan asioissa kulkiessa sattuu tämmöisiäkin iskuja”.

Teuvan työväenliikkeen keskuudessa Jalmari Teirilän taistelusta kotinsa ja perheensä puolustamiseksi lapualaisylivoimaa vastaan tuli elävä legenda, tarina, joka muistetaan yksityiskohtaisesti vielä tänäkin päivänä.  Erään tapahtumaan liittyneen sivujuonteen mukaan hänelle olisi ollut jopa hautapaikka valmiina kaivettuna Horonkylässä sijaitsevassa Varisnevassa.

Juha Siltalan (Lapuan liike ja kyyditykset 1930) mukaan Teirilän kyydityksen tarkoituksena olisi ollut estää lakkautetun Kirkonkylän työväenyhdistyksen omaisuuden siirtyminen sosialidemokraattiselle työväenyhdistykselle.  Tämän piti tapahtua kyyditsemällä myyjä, Teirilä, pois paikkakunnalta.  Teuvan Kirkonkylän ja Perälän työväentalot oli suljettu maaherran päätöksellä 28. heinäkuuta 1930.  (…) Talokauppaa vastustaneet porvarit väittivät sosialidemokraattista yhdistystä vastaperustetuksi, vaikka se oli perustettu jo vuonna 1926.  Perustavassa kokouksessa oli ollut osin läsnä ainoastaan viisi henkilöä, ja yhdistyksen toiminta jäi Teuvalla myöhemminkin vaatimattomaksi.  Kokouksiaan yhdistys oli pitänyt ensin vuokralaisena Kirkonkylän työväentalon tiloissa, ja myöhemmin jäsentensä kodeissa.  Työväentalon luovutussopimus solmittiin lopulta 8. lokakuuta 1930.  Kauppakirjan yhtenä allekirjoittajana, talon myyjänä, oli luonnollisesti työväenyhdistyksen puheenjohtaja Jalmari Teirilä yhdessä Aleksi Rinteen kanssa.

Teuvan kihlakunnan oikeus ei kuitenkaan hyväksynyt kauppaa, joten se jäi ilman lainhuudatusta.  (…)  Työväentalon sulkemisiin oli vaikuttanut Teuvan porvareiden painostus.  Sekä kunnallislautakunnan puheenjohtaja, suojeluskunnan perustajajäsen Jafet Suksi (ei sukua usein mainitulle kommunistijärjestön EK-tiedottajalle Edvin Sukselle, VH) että Teuvan piirin nimismies Olavi Julin vaativat tuoreelta maaherralta [myöhempi kenraali, 2-kertainen Mannerheim-ristin ritari ym. VH] Erik Heinrichilta Perälän ja Kirkonkylän työväentalojen sulkemista, vieläpä samana päivänä 26. heinäkuuta.

Suksi vetosi lakkautusvaatimuksessaan kunnassa vallinneeseen kireään poliittisen ilmapiiriin.

Nykyisen kiihkeän mielialan vallitessa Teuvalla kommunistien rikolliseen toimintaan nähden, saan pyytää teidän toimintaanne, että Teuvan Kirkonkylän ja Perälän työväentalot ensi tilassa sulettaisiin, koska niitä vielä käytetään kokoontumispaikkoina, vaikkakin pienemmille joukoille, ja on aivan varma, että ne muussa tapauksessa tullaan kuntalaisten toimesta väkivaltaisesti sulkemaan.”

Lähde: Viljanmaa. emt., 6.3.

*

Valtuuston ”puhdistus”

Lapuanliikkeen vaikutus näkyi rajuna painostuksena kunnanvaltuustoissa.  Kansanliikkeen valtuuskunta anti heinäkuun 24. päivänä 1930 vaalijulistuksen, jonka mukaan kommunistit oli ”siveellisellä painostuksella saatava poistumaan kuntien valtuustoista ja kaikista luottamustoimista”.  Samalla valtuuskunta kielsi kannattajiltaan omavaltaisuudet, mukaan lukien kyyditykset [”muilutukset”, vh].  Valtuustot ”puhdistettiin” yhteensä noin 70 paikkakunnalla.  Teuvan 23-jäsenisessä valtuustossa oli vuonna 1930 seitsemän kommunistista valtuutettua.  Lapualaistoimia sovellettiin Teuvan valtuustossa hieman ennen lapuanliikkeen valtuuskunnan ohjeita.  Heinäkuun 15. päivänä pidetyssä valtuuston kokouksesta olivat poissa kaikki seitsemän kommunistivaltuutettua.  Neuvostoliittoon muilutettu Juho Perälä sekä Juho Kivisaari, Asseri Ahola, Kosti Hakala, Jaakko Ahola, Jalmari Teirilä ja Nikolai Saari.  Toimestaan vapautusta anoneelle Juho Kivilahdelle myönnettiin ero jo heinäkuun 15. päivänä.

Kuin korostaakseen ”uutta isänmaallista komentoa”, valtuusto myönsi samaisessa kokouksessa yksimielisesti 10.000 markan lisämäärärahan Teuvan suojeluskunnalle.

Valtuuston kokouksessa elokuun 5. päivänä 1930 päätettiin yksimielisesti kehottaa kaikkia kommunistisia jäseniä eroamaan kunnallisista luottamustoimista.  Kommunistivaltuutettujen piti toimittaa valtuuston puheenjohtajalle Herman Hakalalle joko kirjallinen tai suullinen eroamispyyntö.  Syyskuun 30. päivänä pidetyssä valtuuston kokouksessa myönnettiin lopulta ero Jalmari Teirilälle, Asseri Aholalle ja Nikolai Saarelle.  Jaakko Aholan ja Kosti Hakalan valtuustosta eroamisesta ei löydy valtuuston pöytäkirjoista mainintaa.  Kokouksissa he eivät kuitenkaan olleet läsnä.

Etsivä Keskuspoliisi oli heinäkuussa 1930 saanut määräyksen lakkauttaa sosialistisen työväen ja pienviljelijäin vaalijärjestön.  EK takavarikoi TPVL:n keskuselimen, työväen vaalikomitean, ja piirivaalikomiteoiden arkistot sekä pidätti tavoittamansa toimihenkilöt.  Koska kyse ei ollut yhtenäisestä puolueorganisaatiosta, kaikki TPVL:n vaalielimet lakkautettiin oikeudessa erikseen.  Eduskuntavaaleissa [1930] vasemmistoa edusti yksi puolue, SDP, jonka vaalityötä lapualaiset häiritsivät varsinkin maaseudulla.  Muilutusten ja uhkailujen lisäksi vasemmiston toimintaa pyrittiin vuona 1930 tukehduttamaan näennäisesti laillisesti, esimerkiksi ehdokaslistat hylkäämällä.

Vaalilautakunnat myös karsivat vaaliluetteloista kommunisteina pitämiään kansalaisia estäen heidän äänioikeuden käyttönsä.  Etsivä Keskuspoliisi auttoi vaalilautakuntia ”kommunistien” identifioimisessa.  Hannu Soikkasen laskelmien mukaan koko maassa olisi vuonna 1930 poistettu vaaliluetteloista peräti yli 20.000 henkilöä.

Teuvalla vaalilautakunta otti äänioikeuden pois 500 -600 kommunisteina pitämältään kuntalaiselta.  Jalmari Teirilä teki vaalilautakunnan menettelystä kantelun kihlakunnan oikeuteen.

Teirilä oli myös ainut äänioikeutettu, joka valitti lautakunnan päätöksestä.  Hän ilmeisesti saikin äänioikeutensa takaisin, tosin kukaan ei ollut hänelle sitä kertonut.

*

Teuvalaiset tuomiolle valtiopetoksesta

Vuonna 1930 vangittiin [Suomessa] noin tuhat kommunistiksi epäiltyä, heistä 329 tuomittiin hovioikeuksissa valtiopetoslakien nojalla.  Se oli neljä kertaa enemmän kuin EK:n vuoden 1928 leikkauksessa.  Valtiollisia vankeja kertyi vuonna 1930 noin 500.  Heitä oli yhtä paljon kuin maanalaisella SKP:llä oli maksavia jäseniä.

Teuvalla vangitsemiset alkoivat 22. päivänä heinäkuuta 1930.  SKP:n paikalliskomitean jäsenistä ensimmäisenä pidätettiin sen organisaattori, Arvo Säntti.  Hän oli joutunut pidätetyksi Vaasan piirikomitean organisaattorin Bruno Potin paljastettua SKP:n alueen organisaation kokonaisuudessaan.

Seuraava poliisi-isku tapahtui Teuvalla 28. lokakuuta 1930, jolloin pakin jäsenet Akseli Rinne ja Jalmari Teirilä pidätettiin epäiltyinä osallisuudesta maanalaiseen toimintaan.

Seuraavana päivänä jäivät kiinni SKNL:n (Suomen Kommunistisen nuorisoliiton) Teuvan paikalliskomitean jäsenet Verner Haavisto, Tauno Valo, Arvo Martola ja Pauli Haka sekä SKP:n jäsenet Johannes Harju ja Yrjö Koppelomäki.  Marraskuun 10. päivänä 1930 Teuvan Kirkonkylän opintoyhdistyksen jäsenistä pidätettiin vielä Kaskisissa töissä ollut ja sinne asettunut opintoyhdistyksen sihteeri Eeli Parkki.  Hän kuului lisäksi Kirkonkylän työväenyhdistykseen ja voimistelu- ja urheiluseura Auraan.

Maanalaiseen toimintaan osallistuneiden teuvalaisten kiinnijäämistä joudutti EK:n soluttautuminen SKP:n paikalliskomiteoiden toimintaan.  Syksystä 192 lähtien Etsivän Keskuspoliisin palveluksessa toimineesta Edvin Suksesta, ”Kaapro Hoppulaasesta”, oli tullut salaiselle poliisille arvokas mies.  Hänen paljastuksensa kommunistien organisaatiosta ja henkilöistä sen takana eivät rajoittuneet pelkästään Teuvalle, vaan SKNL:n pakin entisellä organisaattorilla ja ahkeralla Työn Äänen kirjeenvaihtajalla oli hyvä suhteet piirin johtoon asti.  Suksea kuulustelemassa käyneen etsivän, myöhemmän lapuanliikkeen kyyditsijän Kosti-Paavo Eerolaisen mukaan tiedottaja ”Suomelalla” eli todennäköisesti Suksella oli ”pakin puheenjohtajana, etevänä puhujana ja kynämiehenä (hän oli Eerolaisen mukaan Työn Äänen paras kirjeenvaihtaja) edellytyksiä jos kenelläkään seurata läheltä julkista –niin kuin salaistakin toimintaa piirissä.”

Teuvalla ensimmäisenä valtiopetoksen valmistelusta tuomittiin Arvo Säntti.  (…) Sänttiä pidettiin yhteiskunnalle vaarallisempaa tapauksena.  Hänen maakuntamatkansa ja lukuisat kokoukset SKP:n piiriorganisaattorin ominaisuudessa paljastuivat ja mies tuomittiin 20.11.1930 Tammisaaren pakkotyölaitokseen.  Sänttin kannalta ikävää oli, että koska hän oli toiminut ilmiantajaksi ryhtyneen [edellä mainitun SKP:n Vasan piirikomitean organisaattorin] Bruno Potin käskyläisenä, hänen maanalaisesta toiminnastaan jäi tuskin kiveäkään kääntämättä.  Arvo Säntti sai 3 vuoden ja 6 kuukauden vankeustuomion, sen lisäksi hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi vailla kansalaisluottamusta olevaksi [= tammikuuhun 1940 asti, VH].

Sänttin jälkeen ankarimman tuomion valtiopetoksen valmistelusta sai teuvalaisista Aleksi Rinne, joka oli toiminut Sänttin sijaisena paikalliskomiteassa pääorganisaattorin ollessa estynyt.  Rinne tuomittiin tammikuun 15. päivänä 1931 Vaasan Hovioikeudessa 2 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi vankeuteen.  Lisäksi hänet tuomittiin olemana viideksi vuodeksi vailla kansalaisluottamusta.

Samassa oikeusistunnossa tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta muut SKP-pakin jäsenet.  Näiden kolmen miehen tuomiot vaihtelivat 1v.6 kk – 2 vuotta haarukassa.  Tämän lisäksi 6 muuta teuvalaista sai vuodesta puoleentoista vuoteen vankeustuomiot, kansalaisluottamuksen menetyksineen; kaikki kärsivät tuomionsa Tammisaaren pakkotyölaitoksessa.

*

Luopuja

Teuvan paikalliskomitean ilmiantanut nuoriso-osastolainen Edvin Suksi poistui paikkakunnalta pian ratkaisevan ”palon” jälkeen.  Hän sai ilmeisesti Teuvan suojeluskunnan paikallispäällikön Tauno Olavi Hermansin avustuksella töitä tulitikkutehtaalta Kuopiosta.  Suksi palasi Teuvalle, ja vanhaan tehtävänsä, ollessaan sairaslomalla rintamalta talvisodan aikana tammikuussa 1940.  Suksi havainnoi Etsivälle Keskuspoliisile ilmapiiriä kunnan vasemmistolaisten keskuudessa samalla, kun esitti oman arvionsa Kosti ja Viljami Hakalan sen hetkisestä kommunistisuudesta:

Yleisesti voi panna merkille, että työläisten vanhemmassa polvessa, siis 1920-luvulla aktiivisesti kommunistiseen toimintaan osaa ottaneissa henkilöissä, on vielä vaikuttamassa aika paljon vanha ns. työläiskommunismi eli melkein sama, jota nyt Kuusisen ja Rosenbergin [ns. Terijoen marionettihallituksen ”ministereitä”, VH] agitaattorit ”Lahden aalloilla” tyrkyttävät Suomen kansalle.  Tämän takia ei kai nämä henkilöt ymmärrä eikä pyrikään ymmärtämään nykyhetken politiikkaa eikä sitä, kun ei Suomi tehnyt marraskuussa 1939 myönnytyksiä Neuvosto-Venäjälle.  Suomussalmen voittojakin esim. kuulin epäiltävän vain sotapropagandaksi.  Tosin tämän laatuisia ajatuksia ei tuoda julki väkijoukossa, mutta kahden miehen keskustelussa tämä merkillinen myötämielisyys kyllä tuli ilmi.”

Vanha äärivasemmistolaisuus näkyi jatkosodan aikana Teuvalla ja Jurvassa melko vahvana metsäkaartilaisuutena.  Sotaa piilotelleiden teuvalaisten ja jurvalaisten välille muodostui myös jonkinlaista yhteistoimintaa.  Sodan lopussa suojeluskuntalaiset ampuivat kaksi jurvalaista metsäkaartilaista metsään.

Lähde: Viljanmaa. emt., epilogi.

*

SKP:n Teuvan osasto perustettiin uudelleen jatkosodan jälkeen marraskuun lopussa 1944. 

Toisen maailmansodan jälkeen kommunistit palasivat myös eduskuntaan ja saivat Teuvalta jo eti vuoden 1945 vaaleissa 15 vuoden takaista asetelmaa muistuttaneen 25,4 prosenttia äänistä.  SDP joutui tyytymään 7,6 prosentin kannatukseen.  Kaksikymmentäviisi vuotta sitten tehty suuntavalinta osoitti pysyvyytensä Teuvan työväenliikkeessä.

Juho Perälän paikan eduskunnan kommunistiryhmän teuvalaisedustajana otti pienviljelijäksi siirtynyt sodanjälkeisen SKP:n perustajajäsen Aleksi Rinne, joka toimi vuodet 1945-1948 SKDL:n kansanedustajana.

Lähde: Viljanmaa, emt. epilogi.

*

Tämä oli nuorisoliittolainen, pienviljelijä, kunnallispoliitikko, poliittinen vanki ja aatteen mies, kansanedustaja Aleksi Rinteen tarina.

 

Tämä tarina on tosi.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Veikko, tietääkseni v. 57 NKP luovutti SKP:lle aineistoa koskien Stalinin vainoissa kärsineitä suomalaisia kommunisteja. Onko sinulla mitään tietoa siitä, minne se hävisi, koska mistään sitä ei ole löydetty.

terv. vanha aleniuslainen kansandemokraatti. Mitähän Elelle kuuluu tällä hetkellä?

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Kiitokset mielenkiintoisesta blogista. Blogissa mainitun Taavi Tainion poika Tauno on kirjoittanut kirjan isänsä Taavin vaiheista, "Neljästi linnassa, neljästi eduskunnassa" on tuon kirjan nimi ja varsin mielenkiintoista luettavaa. Ellen väärin muista, niin Tauno Tainio oli aikanaan suositun radiohjelman "viisaten kerhon" vakiojäsen.

Hannu Wierola

Teuvalaasrt framilla.
Tejukassa oli just juttu Trumpin avustajasta General Morosin naispomosta Barrasta, jonka isoäiti oli Perälänkylän
Saarisia.
Mielenkiintoista olisi kuulla lisää.
Lapsena Teuvalla facebookkiin tietoa lisää...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset