Veikko Huuska

Tätä ei kerrota Suomessa: EKP syöttää elvytysrahaa osin Suomenkin piikkiin

Tätä ei kerrota Suomessa: EKP syöttää elvytysrahaa osin Suomenkin piikkiin

eli ”uutta pukkaa”…

*

Saska Saarikoski kirjoitti eilen (HS 12.4.2015) Helsingin Sanomissa oivaltavasti siitä miten vaikeaa nykyihmisten on havaita se hiuksenhieno ero, joka on uskomattoman ja uskottavan välillä.  http://www.hs.fi/paivanlehti/paakirjoitukset/Hymyile+olet+Piilokamerassa/a1428727200050

Saska siteerasi erästä New York Timesin kirjoittajaa, joka totesi havaintojensamukaan ”ih­mis­ten ole­van niin alis­tu­nei­ta jat­ku­viin älyl­li­siin nöy­ryy­tyk­siin, et­tä he nie­le­vät mel­kein mi­tä ta­han­sa – jo­pa lii­ken­ne­po­lii­sin, jo­ka ja­kaa sak­ko­ja liian no­peas­ta kä­ve­lys­tä.”

”To­tuu­del­la ei ni­mit­täin me­ne hy­vin. Luin juu­ri toi­mit­ta­ja Pe­ter Po­me­rant­se­vin kir­jan Not­hing is True and Eve­ryt­hing is Pos­sib­le (Mi­kään ei ole tot­ta ja kaik­ki on mah­dol­lis­ta). Kir­jas­sa Po­me­rant­sev ku­vai­li vauh­dik­kaa­seen tyy­liin ve­nä­läis­tä me­diaa si­sä­puo­lel­ta. Hä­nen mu­kaan­sa useim­mat ve­nä­läis­toi­mit­ta­jat tie­tä­vät se­pit­tä­vän­sä sa­tu­ja. He loh­dut­ta­vat it­seään sil­lä, et­tei ob­jek­tii­vis­ta to­tuut­ta ole edes ole­mas­sa: kaik­ki on pelk­kää tul­kin­taa.”

Mutta meilläkään ei ole aihetta viistoon nauruun.  Pikemminkin päinvastoin.  Olemme kaikki saman ongelman ytimessä.

 

Niinpä Saskakin päätyy jossain määrin resignoituneeseen loppuvetoon.

”Ita­lia­lai­nen fi­lo­so­fi Gian­ni Vat­ti­mo jul­kai­si vuon­na 2009 teok­sen A Fa­re­well to Truth, jos­sa hän väit­ti, et­tä to­tuu­del­le on jo käy­nyt sa­mal­la ta­val­la kuin Fried­rich Nietz­sche sa­noi käy­neen Ju­ma­lal­le: To­tuus on kuol­lut, mo­net ei­vät vain ole vie­lä kuul­leet uu­tis­ta.

Vat­ti­mon mu­kaan to­tuu­den kuo­le­ma on iloi­nen asia de­mok­ra­tial­le, kos­ka sil­loin ih­mis­ten tah­don ylä­puo­lel­la ei ole mi­tään, ei edes val­tio­va­rain­mi­nis­te­riö­tä. Nä­kö­jään se on hy­vä uu­ti­nen myös hui­ja­reil­le ja sil­män­kään­tä­jil­le.”

 

*

Suomi – Quo Vadis?

Kun pääjohtaja Draghi tyytyväisenä viime kuussa julkisti EKP:n elvytysohjelman, 60 mrd euroa kuukaudessa 19 kuukauden ajan (maalis 2015 – loka 2016), monet huokaisivat helpotuksesta.

Tyypillistä oli, että koko ”määrällisen elvytyksen” riskit Suomen – ja nimenomaan Suomen – kannalta jäivät liki huomiotta.

 

Uusi Suomi kertoi sen kuitenkin: (US 5.3.2015; http://www.uusisuomi.fi/raha/78703-tassa-suomen-osuus-60-mrd-eun-jattipotista-naemme-selvan-riskin )

”Euroopan keskuspankin EKP:n pääjohtaja Mario Draghi ilmoitti tänään odotetusti, että keskuspankki aloittaa euromaiden valtionlainojen ostot ensi maanantaina eli 9. maaliskuuta. EKP ostaa valtionlainoja 60 miljardilla eurolla kuukaudessa. 

-Ostot jakautuvat EKP:n pääoma-avaimen mukaan, joten Suomen Pankin ostot ovat yhteensä noin miljardi euroa kuukaudessa, Hypon ekonomisti Juhana Brotherus laskee katsauksessaan.”

 

Miljardin euron ostot kuukaudessa 19 kuukauden aikana on yhtä kuin 19  miljardin ostot koko sopeutuskauden aikana.

Miten Suomi suhtautuu niihin lisäriskeihin, jotka tähän Suomen kannalta perifeeriseen pakko-osto-ohjelmaan sisältyvät?  Olankohautuksella.  Pelkällä olankohautuksella.

Mutta ei tässä vielä kaikki.

*

 

Jytky tulee – oletko valmis?

Meillä(kin) on EKP:n elvytysohjelma otettu vastaan melkeinpä ilon kiljahduksin; hyvä, deflaatiopeikko ajetaan luolaansa, ja talous saa todellista voimaa, oikein isolla ruutalla vitamiinia Euroopan pakaraan.

Kaikkea muuta!

Euro on ei ole vain taloudellinen suure, se on myös – ja ennen kaikkea – poliittisen tahdon ilmentymä.

Näin se jotenkin menee.

Sanatarkasti siteerasin tätä EUroZonen (EZ) mantraa viimeviikkoisessa blogissani.  Halukkaat voivat lukea tuoreen (12.3.2015) Euroryhmän komissiomietinnön, jossa asia lausutaan (sinänsä rehellisesti) julki.  Mutta kun jälkiä katsoo, ja jatkaa vielä katsettaan siihen suuntaan, mihin jäljet johtavat, ei voi muuta kuin karjaista kivusta, tuskasta ja suuttumuksesta.

 

Linkki: täältä löytyy tuo Euroryhmän toimikunnan 12.3.2015 antama viimeisin näkymäraportti.

(Kuka muuten edusti meitä, Suomea, tuossa ryhmässä?).  http://ec.europa.eu/priorities/docs/analytical_not...

 

Ei kukaan.

Ei tietenkään.  Koska me Suomessa luotamme ”isoihin poikiin”.  – Halusimme kyllä päästä ”pöytiin, joissa päätetään meitä koskevista asioista”.  Mutta kun nyt istumme siellä ”missä tapahtuu”, me piut paut piittamme siitä, mitä päätetään.  Ja siellähän päätetään: ja nimenomaan ”meidän päidemme yli”.  Eikä ainoastaan päidemme yli, vaan ”päidemme menoksi”.  Aivan kirjaimellisesti.

Mainitussa euroalueen talouden jatkotoimien suuntaamista koskevassa ”analyyttisessä muistiossa” todetaan sinänsä kiitettävän avomielisesti, mutta samalla jäätävän alastomasti:

 "Euro on enemmän kuin valuutta – se on myös poliittinen hanke.”

 

Mutta kun Euro on syntynyt suuressa harhassa, sitä ei voi muuttaa, koska silloin pitäisi tunnustaa suuri kollektiivien harha, ja se ei ole mahdollista.

Euro syntyi kyynisen poliittisen pelin tuloksena, suuren bisneksen halusta ja monien typerysten nyökkäillessä.  Liian monta typerystä Euron isänä: mitä siitä voi syntyä?  Ei muuta kuin raha- ja finanssimarkkinoiden bastardi.  Samankaltainen, kuin sen emäkin on: Euroopan Unioni on valtio-opillisesti katsoen epäkelpo.  Se ei ole valtio, mutta se on ominut valtion toimintoja.  Se on epävaltio, eikä sen olisi koskaan pitänyt astua valtiollisen alueelle.  Tällaisen bastardin synnyttämä rahabastardi ei ole, eikä voi olla muuta kuin juuri se, mikä se on.  Ikävä epämuodostuma.

 

Euron kurja taival tulee saamaan mitä ikävimmän lopun.

*

EKP:n elvytys ei elvytä Suomea, mutta se toteutetaan osaksi suoraan Suomen piikkiin

Tämän edellä käyneen välttämättömän johdannon jälkeen pääsemme päivän epistolaan.

Miten Euroopan Keskuspankin elvytys toimii?

Melkein kaikki finanssialan viranomaiset uskovat, että EKP:n elvytys toimii Euroopan oloissa vähintään yhtä hyvin kuin vastaavissa tilanteissa maailmalla toteutetut ”ruiskeet”.  Poliitikoilla ei ole hetkiin ollut mitään omaa tietämyksellistä substanssia seurata EZ:n puuroutunutta ongelmakenttää.  He uskovat hapineesti kaiken, mitä hyväuskoiset ja monessa tapauksessa läpivilpilliset finanssiviranomaiset heille syöttävät.  Mikä on uskoessa, koska mihin muuhunkaan he uskoisivat, ja jos kaikki päättyy katastrofiin, onpahan ainakin muodollinen syntipukki: miten me olisimme voineet tietää, kun eivät ”maailman parhaat asiantuntijatkaan” tienneet!

 

Eittämättä järjestelmä on menettänyt viimeisenkin ripenän demokraattisesta valvonnasta ja ohjauksesta, kun siitä on tehty niin monimutkainen, että ”kaikki” ovat ”asiantuntijoiden” armoilla.

Olennaisin osa Euroopan demokratiasta on ajettu hornan tuuttiin, ja loputkin lapioitu samaan kaivoon, kun on suostuttu luomaan järjestelmä, josta ei ole toivoakaan että sitä hallittaisiin, - saati että sitä ohjailtaisiin kansakuntien kannalta mielekkääseen suuntaan.

Sanokaamme, että Euro ja EZ on poliitikkojen luoma helvetinkone, joka on riistäytynyt käsistä, siinä on paitsi avattu pullon henki finanssimaailman harvoille ja valituille suurpelureille, myös tehty pahin mahdollinen:

On ajettu talon ainoa traktori jorpakkoon, demokratia.

 

Taloa ei hallitse enää kukaan, vaan pelurit pyörittävät koko järjestelmää.  Euroopan kohtalon iso peli pelataan nyt Kreikassa.  Katsokaa miten meitä pyörittävät pelurit, tässä tilanteessa pelureista kovimmat: Kreikka, Venäjä ja Markkinat.  Lopulta niistä väkevin on Markkinat.

EKP:n elvytysohjelma (The European Central Bank´s Public Sector Purchase Programme – PSSP), josta yleisesti käytetään myös muotoilua ”ECB QE” eli EKP:n QE, on kuitenkin ilmiselvästi monimutkaisempi järjestelmä kuin sen esikuvina pidetyt Yhdysvaltain ja Japanin keskuspankkien toteuttamat määrällisen elvytyksen, (printtirahan luomisen) toteuttamat operaatiot.

 

*

EKP QE

Euroopan Keskuspankin elvytysinstrumentti avattiin maaliskuussa 2015, ja ohjelman mukaan kuukausittain syötetään tekorahaa markkinoille velkakirjaostojärjestelmän kautta liikepankkien luukulta 60 miljardia Euroa.  Ja koska ohjelma jatkuu (ainakin) lokakuuhun 2016, koko tämänkertainen ohjelma käsittää 19 x 60 miljardia eli 1.140 miljardin ruiskeen.

Läntisten mahtien, Yhdysvaltain ja Japanin elvytyksestä Euroopan samanniminen ohjelma poikkeaa eräin olennaisin kohdin.

Euroopan Unionin perussopimuksen ja Saksan vahvan linjan (se pelkää – aiheellisesti – että sen perustuslakituomioistuin toteaisi 2016 että ohjelma muussa muodossa olisi perustuslain vastainen) ja muutaman muun seikan vuoksi EKP:n elvytysohjelmaan on jouduttu leipomaan useita rajoituksia.

Keskuspankki, yhtä vähän kuin kansalliset keskuspankit, ei itse asiassa printtaa rahaa, vaan valtiovelkakirjojen siirrolla tarjoaa liikepankeille lisää kapasiteettia myöntää enemmän lainoja.  Olemassa olevan rahan määrää ei siis lisätä, vaan QE:n pyrkimys on lisätä rahan kiertonopeutta juuri tuon pankkien kasvaneen luotonantokyvyn myötä.

Sitten tullaan EU:n perussopimukseen, joka edellyttää raha- ja finanssipolitiikan toimijoiden välistä eroa.  Veropolitiikka on jäsenmaiden hallinnassa, rahapolitiikasta taas on vastuussa EKP:

Tämä on tunnetusti ollut päänsärkynä kun joidenkin euroalueen heikommille jäsenmaille, kuten Kreikalle, joka ei ole voinut käyttää rahapoliittisia keinoja rahoittaakseen velanhoitoaan, kun ne ovat karanneet käsistä.

Ja koska ei ole yksiä ja samoja ”valtion joukkovelkakirjalainoja”, vaan jokainen jäsenmaa tekee omaa velkaansa, ja sille kuuluu (teoriassa) vastuu kyseisten omien velkojensa hoidosta.  Käytännössä minkä tahansa jäsenmaan hoitamaton velkakirjasalkku kaatui vahvempien jäsenmaiden kontolle, ja tämä tarkoitti toisaalta ”verotuksen siirtoa” toisille maille, ja toisaalta euroalueen vahvempien maiden astumista ohjaamaan Kreikan finanssipolitiikkaa.  Kaikki tämä rikkoi pahoin EU:n peruskirjaa.

 

*

EKP QE

 

Kuoritaanpa hieman auki tätä systeemiä.

Ohjelma käsittää siis 60 miljardia 19 kk:n aikana = 1.140 miljardia euroa.

Kuukausittaisesta 60 miljardista 10 mrd on ohjelmaan leivottua jo menossa olevaa osto-ohjelmaa, jonka EKP syksyllä 2014 ilmoitti toteuttavansa.  Tämän ohjelman osuus kokonaistoiminnoista on 190 miljardia.  Loput 50 mrd/kk eli yhteensä 950 mrd käsittää valtionvelkojen ostot euroalueen jäsenmaissa.

 

QE-ohjelman riskienjako

EKP lähestymistapa merkitsee, että kuukausittaisesta 50 miljardin osto-ohjelmasta 80 %:iin ei sovelleta riskien jakamista.  Tämä tarkoittaa 40 miljardia euroa, jotka kansalliset keskuspankit ostavat oman maansa velkakirjoja.

 

Loppuihin 20 %:iin bondi-ostoista sovelletaan riskien jakamista.  Riskien jako koskee siis 10 mrd:n osuutta euro-ojelmasta.

QE-ohjelman mukaan tämän sektorin tappiot katetaan kaikkien euro-maiden toimesta.  Eivät vain ne, jotka bondeja ovat ostaneet.

[“Any losses on up to 10 billion euros of the program due to member defaults would have to be covered by ALL EUROZONE counties – not just the country defaulting.”]

 

Mainittu 20 %:n jaettu riski voidaan jakaa toisinkin .  QE-ohjelmasta 12 % tai 6 mrd euroa voidaan määrittä ylikansallisen rahoituselimen katettavaksi.  Näitä ovat ERVV, EVM ja Euroopan investointipankki.  Ostot voidaan tehdä myös kansallisten keskuspankkien pääomien jakosuhteen (pääoma-avain) (capital key) mukaisesti.

Toinen puolikas näistä jaetun riskin joukkoveloista on (20 – 12 =) 8 %, eli 4 miljardia euroa per kuukausi, ja tämän osuuden veloista EKP kohdentaa suoraan Euroalueen (EZ) jäsenmaille.

 

19 x 10 miljardia = 190 miljardia.

Paljonko Suomen osuus tästä on?

 

*

Yhteenveto

 

Joten tässä lopullinen kuukausittaisen 60 miljardin ostosumman vastuiden jakautuminen:

  1. 10 miljardin euron ostovoiman hankinnat toteutetaan olemassa olevan (syksyllä 2014 päätetyn) osto-ohjelman mukaisesti.

 

  1. 40 miljardia euroa käsittää Euroopan Kansallisten keskuspankkien ostot jäsenmaan omia velkoja, suhteessa sen pääomitusosuuteen.

 

  1. 6 miljardia euroa on ylikansallisten toimielinten velkaa (ERVV, EVM ja EIP), joita kansalliset keskuspankit hankkivat, samoin suhteessa niiden pääomitusosuuteen.  Tämä merkitsee riskien jakamista (kaikkien Euroalueen jäsenmaiden kesken).

 

  1. 4 miljardia euron ostoihin, joilla EKP hankkii suoraan jäsenmaan velkakirjoja. Tämä merkitsee riskien jakamista.

Siis huomatkaa, hyvä herrasväki, joka ikinen kuukausi 10 miljardin euron ”elvytyspanos” yhteensä 19 kuukauden aikana = 190 miljardia.

Ja kaikesta tästä osiosta EKP:n upeaa QE:ingiä Suomelle lankeaa jatkuva osuus tuosta kuukausivirrasta.  Ja lopulta osuus tuosta aina 190 miljardiin kohoavasta ”jäsenmaiden kesken jaetusta riskistä”.  [”Any losses on up to 10 billion euros of he program due to member defaults would have to be covered by ALL Eurocone countries – not jus the country defaulting.”]

Suomen osuus EZ:n väestöstä ja BKT:sta on noin 2,0 %.  Se on meidän vastuu-osuutemme 190 miljardista eurosta.

Noin 3,8 miljardia.  Tuosta vain.

 

Vertaa; http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1420557490931.html

Jan Hurri/ I-S 7.1.2015; ”Kreikan hintalappu: Suomi maksaisi miljardi euroa kreikkalaisten velkoja”

 

*

Ja vielä yksi pala tähän surulliseen palapeliin (puzzle) joka kuvaa sitä, miten EKP:n QE toimii.

EKP on jatkanut entistä tunnollista vakuutteluaan olla tunnistamatta minkään maailman vastuuta finanssipolitiikastaan.

Joka tapauksessa EZ on jälleen kerran ylittänyt itsensä luodessaan ennennäkemättömän monimutkaisen ja täysin hallitsemattoman rahoitusjärjestelmän, joka on merkillinen sekoitus himmeliä ja junttaryhmän heijarilaitetta.

*

Kaikki yritykset rinnastaa ja vertailla EKP:n QE:ingiä aikanamme toteutettuihin määrällisen elvytyksen toimenpidekokonaisuuksiin, sellaisiin kuin Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Japanin tekemät, johtavat umpikujaan.  Vertailuyritykset ainoastaan pystyvät osoittamaan, miten monimutkainen systeemi Euroopan keskuspankin QE todellakin on.  EKP yrittää samaan aikaan vetää köydellä kun sen toisaalta on pakko työntää samalla köydellä.

 

Lopulta ainoa asia, minkä EKP:n QE pystyy tarkkailijalle osoittamaan on se, miten syvän reiän Euroalue on onnistunut kaivamaan itselleen yrittäessään yhdistää rahapolitiikan, ilman sen välttämätöntä rinnakkaiselementtiä, yhdistettyä finanssipolitiikkaa.

*

Paraneeko Euroskeloris?

Pystyykö EuroZonen QE todella vahvistamaan ja korjaamaan sitä, mikä Eurooppaa nyt vaivaa?  Ja mikä EZ:ea vaivaa?

Näennäisesti se on Kreikka.  Mutta todellisuudessa Euroopan suurin vaiva on romahdusta vailla oleva lähtökohdiltaan täysin epäonnistunut eurojärjestelmä.

Aakuutisti käsillä on siis Kreikka, 19-jäsenisen valuuttajärjestelmän pahin uhka.  Vaihtoehtoja on kaksi: Kreikan potentiaalinen ero – tai vaihtoehtoisesti pysyvä maksukyvyttömyys, velkojen mitätöinti.

”Grexit” merkitsee että EuroZone on liian hauras pitääkseen itsensä kasassa.  Mutta maksukyvyttömyys merkitsee että EZ sallisi jäsenilleen juoksuttaa velat alas, ilman rangaistuksia.

Vain huonoja vaihtoehtoja on.

Tulevaisuus on niin kauhea, ettei siitä enää voi puhua, ja koska siitä ei voi puhua, siitä on vaiettava.

 

Totuus on kuollut.  Kaikki vain eivät ole kuulleet uutista.

 

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Toistaiseksi tuo dokumentti on laadittu Eurooppa-neuvoston epävirallisesta
kokouksesta 12. helmikuuta 2015.

Se mikä saa hälytyskellot soimaan ja kovaa on dokumentissa otettu kanta kohdassa 5 "Kohti tiivistä ja aitoa talous- ja rahaliittoa"

"Koska euroalueen taloustilanne on edelleen heikko ja useissa yksittäisissä euroalueen maissa esiintyy yhä haavoittuvuustekijöitä ja jäykkyyksiä, on tarpeen jatkaa ”sellaisten konkreettisten mekanismien kehittämistä, joilla lisätään talouspolitiikan koordinointia, lähentämistä ja solidaarisuutta”. Näiden mekanismien olisi perustuttava euroalueen maiden todelliseen taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja työllisyystilanteeseen sekä maiden keskinäisriippuvuuteen ja kykyyn lähentyä toisiaan."

Tämä epävirallisen kokouksen anti tullee Suomessa seuraavan hallituksen ja eduskunnan käsittelyyn. Eurooppa neuvoston kokouksiin osallistuu pääministeri. Miten mahtaa käydä Suomen päätöksen kanssa? Jatketaanko kohti täydellistä tulonsiirtounionia, johon on tarkoitus mennä. Keskustakin kuuluu Parlamentissa tuohon kannattajien ryhmään. Ei hyvältä näytä.

http://europa.eu/about-eu/institutions-bodies/euro...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Totta, mutta nämä epäviralliset kokousmuistiot tai "analyyttiset muistiot" vain tuppaavat toteuttamaan itseään. Etenkin kuin muistion laatijoina ovat Juncker, Tusk ja Draghi..

Koko vajaan 11 sivun plari kannattaa tosiaan lukea läpi. Kuten nimenomaan tuo nostamasi 5-kohta.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Aivan totta että ainakin aiemmat "suunnitelmat" ovat toteutuneet. Tässä kohden joutuukin vain kysymään sitä mikä on Suomen kanta, sillä käsittääkseni neuvoston päätökset pitää olla yksimieliset. Mennäänkö taas lammaslauman tavoin mukaan ajattelematta laisinkaan mitä kansalaiset sanovat suunnan tiivistämiseen?

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Maailman osakkeiden yhteenlaskettu markkina-arvo on noussut kaikkien aikojen
ennätykseen, uutisoi Bloomberg.

Maailman osakkeiden arvo nousi viime perjantaina 70 biljoonaan eli 70
tuhanteen miljardiin dollariin.

Yhdysvaltalaisten osakkeiden markkina-arvo on tällä hetkellä 24 biljoonaa
dollaria. Kiinalaisten osakkeiden arvo on noin 7 ja japanilaisten 5
biljoonaa dollaria.

Maailman osakkeiden aiempi arvostushuippu nähtiin ennen finanssikriisiä.
Finanssikriisin aikana maailman osakkeiden arvosta suli kuitenkin 37
biljoonaa dollaria.

Maailmantalouden kasvu on edelleen varovaista, mutta osakemarkkinat nousseet
vakaasti jo vuosia. Alhaisilla ohjauskoroilla ja keskuspankkien
elvytysohjelmilla on ollut merkittävä osuus osakemarkkinoiden nousussa.

Tänään tuli jäätävä uutinen Kiinasta. Kiinan vienti romahti 15 %. Samoin tuonti Kiinaan on laskussa. Kulutus vähenee ja Kiina joutunee devalvoimaan valuuttansa. Seuraava globaali lama alkaa Kiinasta. Tähän voidaan lopettaa Suomen viennin kohentuminen. Emme valitettavasti ole lähelläkään pohjaa.

Eiköhän arvostustasot korjaannu taas kerran.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Aivan oikein. Näin valitettavasti on.

Nyt vain joudumme katseella seuraamaan, missä ja milloin taite tulee. Kiinalla on sen verran pelivaraa järjestellä taloutta ja toisaalta niin paljon instrumentteja käytettävissä, että en välttämättä usko alkupamauksen tapahtuvan siellä - vaan "vanhassa paikassa" eli Yhdysvalloissa. - Palan aiheeseen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset