Veikko Huuska

Puolueille tulosvaatimukset: Eduskuntaan edustajia vain äänestys-% mukaisesti

Puolueille tulosvaatimukset: Eduskuntaan edustajia vain äänestys-% mukaisesti

Teesi:

Eduskuntaan tulee valita kansanedustajia vain sen mukaan kuin puolueet ovat saaneet ääniä äänestäjiltä.

Niinpä jos eduskuntavaalin äänestysprosentti on 70, tulee eduskuntaan päästää vain 70 % a 200 paikkaa = 140 kansanedustajaa.

Äänestämättömien tulee saada tahtonsa julki: 30 % äänestämättä jättäneitä = 30 % = 60 eduskunnan jakarandatuoleista tyhjiksi!  30 % EI-ääniä = 30 % ei-kansanedustajia.

Tämä asettaa selkeän haasteen kaikille ehdokkaita asettaneille puolueille.  Mitä paremmin ja tehokkaammin ja vetovoimaisemmin puolueet ehdokkaineen vetoavat äänestäjiin, sitä enemmän läpimenneitä.

Tämähän on ihan normaalia nykypäivän työelämässä: tulos tai ulos.  Samat rohdot poliitikoille, kuin meille ”siviileillekin”.

Tämän lisäksi se toteuttaa vaaleissa demokratian jalot periaatteet jotka nykyisin ovat tarkoituksenmukaisuussyistä poljettu ojaan.  Koska vaalit ovat yhtäläiset, eli jokaisella äänioikeutetulla on yksi ääni, pitää tämä ”yksi äänioikeutettu – yksi ääni” –periaate viedä täytäntöön myös eduskunnan koostumusta laskettaessa.

Myös äänestämättömillä on äänioikeus – sitä ei kukaan voi viedä pois – ja niinpä myös äänestämättömien mielipide tulee huomioida.  Sen takaa vaalien yleinen ja salainen luonne.

Ääntään käyttämätön ansaitsee lakisääteisenä kansalaisoikeutenaan (perusoikeus) että hänen mielipidettään ei dementoida, jätetä huomioimatta.

On korkea aika että tyhjän lipun jättäneet tai lippuun koskemattomat saavat vihdoin heille kuuluvat vaikuttamismahdollisuudet. 

Äänestäminen on teko, joka huomioidaan.  Mutta myös äänestämättömyys on teko, joka täytyy huomioida.

Tulemme vaalien nolla-yksi –luonteeseen.  Äänestäjä päättää.  Hän antaa joko 1-äänen tai 0-äänen.  Aivan kuin tietokoneohjelmoinnissa nolla-yksi on yhtä tärkeä viestiactori.

Täytäntöön vietynä tämä merkitsee välittömästi sitä, että Eduskunnassa ei jatkossa enää istu 200 kansanedustajaa, vaan ainoastaan sen verran kahdestasadasta, kuin mitä heitä ja edustamiaan puolueita kannattaneita vaaleissa on ollut kaikista äänioikeutetuista.

*

Perustelut

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

(Perustuslaki 2§ 1 mom.; Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 )

Eduskuntaan valitaan nykyään 200 kansanedustajaa.  Valinta tapahtuu yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla vaaleilla, jollaisia nyt valmistaudumme viettämään. (PL 24 §; Eduskunta on yksikamarinen. Siihen kuuluu kaksisataa kansanedustajaa, jotka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan.)

Yleinen äänoikeus tarkoittaa, että vaaleissa voivat äänestää kaikki 18-vuotta täyttäneet äänioikeuden omaavat.  Yhtäläinen vaali tarkoittaa, että kullakin äänioikeutetulla on yksi ääni.  Ei esimerkiksi manttaalin tai hallitsemansa omaisuuden mukaan määräytyvä äänimäärä.  Salainen tässä yhteydessä tarkoittaa, että kullakin äänioikeutetulla on oikeus vapaasti ja mielipidettään julkaisematta antaa äänensä ja vaikuttaa vaalin lopputulokseen.  (PL 2 L 4 § Jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää valtiollisissa vaaleissa ja kansanäänestyksessä.)

Perustuslain mukaan oikeus äänestää vaaleissa on jokaisella 18-vuotta täyttäneellä: kaikki poliittista debattia Esson baarissa ja työpaikan kahvitunnilla ja saleissa ja erilaisissa tiloissa kuulleet tietävät, että jokaisella on mielipiteitä ja kantoja politiikasta.

Mutta tarjolla ja tyrkyllä olevat puolueet ja ehdokkaat eivät tyydytä kaikkia.

Se ei suinkaan saisi tarkoittaa sitä, että tällainen ”hiljainen kansanosa”, siis nykyään melkein 30 % äänioikeutetuista sivuutetaan automatic.  Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa heitä oli noin 29,5 % - rutkasti enemmän kuin yhdenkään ns. suuren puolueen kannattajien määrä.

Perustuslaki ei puhu mistään velvollisuudesta äänestää: äänestäminen on vapaaehtoista ja perustuu lähinnä äänestäjän tahdonilmaisuun.  Myös niillä, jotka eivät puolla ehdolla olevaa tarjontaa, pitää säilyä sanansija ja äänestämisvalta: he vain äänestävät tyhjää – ja tämä tyhjä pitää  näkyä vaaleissa.

Eihän tämä näin voi mennä maailmantappiin;

Mitä sitten jos jossain vaaleissa äänestysprosentti olisi vaikkapa 52,1 %.  Edelleenkö systeemimme mitätöisi ja panisi vaille mitään painoarvoa ja vaikutusta tuon mahtavan 47,9 %:n panoksen vaaleissa?

Jotain on tehtävä

Kaikki nämä lain muotoilemat oikeudet ovat ehdottomia, ja niistä on syytä pitää kiinni.  Näiden ylevien ja kestävien periaatteiden toteuttamiseksi vaalilakiin onkin pikaisesti syytä tehdä mm. seuraavat muutokset.

*

Laillisuus

Jokaisen äänioikeutetun ääni on yhdenvertainen ja huomioidaan täysimääräisesti.  (PL.; 25§; Kansanedustajat valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla. Jokaisella äänioikeutetulla on vaaleissa yhtäläinen äänioikeus

Perustuslain mukaan ”valtiovalta kuuluu kansalle”.  Laissa ei sanota: ”valta kuuluu äänestäneille”.  Ei.  Vaan kansalle, ja kansa tarkoittaa kulloisissakin vaaleissa äänioikeuden omaavia kansalaisia.

Loppu tälle brutaalille nykymenolle!  Loppu tälle äänestämättömien kriitikoiden mitätöinnille.  Loppu rasistiselle diskriminaatiolle.  Loppu äänestäjien yksipuoliselle suosinnalle.  Loppu ”maan hiljaisten” sorrolle.  Loppu äänen annon ylivertaistamiselle.  Loppu tälle äänestäjien perusteettomalle suosinnalle.  Loppu tälle … loppu yhtäläisen äänioikeuden realisoitumisen estämiselle…

 

*

Katselmus

Jos vuoden 2011 eduskuntavaaleissa olisi ollut voimassa tässä esitetty poliittiselle järjestykselle annetun 1-äänen ja sille antamatta jääneen 0-äänen yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, eduskuntaan olisi valittu vain 141 kansanedustajaa.  Kotimaan äänestysprosentti näet oli 70,5 % ja sillä olisi ”ansaittu” mainitut 141 edustajanpaikkaa.  Äänestämättömiä tai hylätyn äänen jättäneitä oli 29,5 % joka merkitsi ei-ääniä järjestelmällä ja ehdokaskentälle: tyhjiä jakarandatuoleja vaaleissa äänestettiin siten yhteensä 59 kpl.

 

Vaalipiireittäin prosenttien mukainen edustajaluku pyöristetään ylempään täyteen edustajaan.

Vaalipiireittäin oikea jako olisi ollut:

 

Helsingin vaalipiiri:

äänestysprosentti 75,5 %: olisi valittu 16, eikä 21 edustajaa = 5 tyhjää; pois olisivat jääneet: Lasse Männistö, Mari Kiviniemi, Päivi Lipponen, Juha Väätäinen ja Outi Alanko-Kahiluoto.

Kuten havaitaan, tässä ei ole huomioitu järjestelmän muutoksen ehdokasasetteluun, puolueiden panostuksiin yms. aiheuttamia muutoksia ja niiden vaikutusta.

 

Uudenmaan vaalipiiri:

äänestysprosentti 72,9 %: olisi valittu 26, eikä 35 = 9 tyhjää; pois olisivat jääneet: Antti Kaikkonen, Pia Kauma, Mika Niikko, Johanna Karimäki, Marjo Matikainen-Kallström, Jouko Jääskeläinen, Mikaela Nylander, Matti Saarinen, Arja Juvonen ja Sanna Lauslahti.

 

Varsinais-Suomen vaalipiiri:

äänestysprosentti: 71,2 %: olisi valittu 13, eikä 17 = neljä tyhjää; pois olisivat jääneet: Pertti Hemmilä, Annika Saarikko, Eeva-Johanna Eloranta ja Jyrki Yrttiaho.

 

Satakunnan vaalipiiri:

äänestysprosentti: 69,5 %: olisi valittu 7, eikä 9 = kaksi tyhjää; pois olisivat jääneet: Sauli Ahvenjärvi ja Anne Holmlund.

 

Ahvenanmaan vaalipiiri:

äänestysprosentti: 51,1 %: olisi valittu 1, kuten nytkin = ei yhtään tyhjää.

 

Hämeen vaalipiiri:

äänestysprosentti: 68.8 %: olisi valittu 10, eikä 14 = neljä tyhjää; pois olisivat jääneet: Aino-Kaisa Pekonen, Päivi Räsänen, Juha Rehula ja Jouko Skinnari.

 

Pirkanmaan vaalipiiri:

äänestysprosentti: 71,5 %: olisi valittu 13, eikä 18 = 5 tyhjää; pois olisivat jääneet: Jukka Gustafsson, Martti Mölsä, Mikko Alatalo, Leena Rauhala ja Harri Jaskari.

 

Kymen vaalipiiri:

äänestysprosentti: 67,4 %: olisi valittu 9, eikä 12 = kolme tyhjää; pois olisivat jääneet Juho Eerola, Sari Palm ja Suna Kymäläinen.

 

Etelä-Savon vaalipiiri:

äänestysprosentti: 66,5 %: olisi valittu 4, eikä 6 = kaksi tyhjää; pois olisivat jääneet Katri Komi ja Pauliina Viitamies.

 

Pohjois-Savon vaalipiiri:

äänestysprosentti: 66,3 %: olisi valittu 6, eikä 9 = kolme tyhjää; pois olisivat jääneet Tuula Väätäinen, Markku Rossi ja Erkki Virtanen.

 

Pohjois-Karjalan vaalipiiri:

äänestysprosentti: 65,7 %: olisi valittu 4, eikä 6 = kaksi tyhjää; pois olisivat jääneet Marja Mäkisalo-Ropponen ja Eero Reijonen.

 

Vaasan vaalipiiri:

äänestysprosentti: 73,2 %: olisi valittu 13, eikä 17 = 4 tyhjää; pois olisivat jääneet Maria Tolppanen, Mika Lintilä, Lars Erik Gästgivars ja Janne Sankilo.

 

Keski-Suomen vaalipiiri:

äänestysprosentti: 69,0 %: olisi valittu 7, eikä 10 = kolme tyhjää; pois olisivat jäänet Eila Tiainen, Sinuhe Wallinheimo ja Aila Paloheimo.

 

Oulun vaalipiiri:

äänestysprosentti: 67,7 %: olisi valittu 13, eikä 18 = viisi tyhjää; pois olisivat jääneet Timo Korhonen, Raimo Piirainen, Pirkko Mattila, Satu Haapanen ja Risto Kalliorinne.

 

Lapin vaalipiiri:

äänestysprosentti: 67,5 %: olisi valittu 5, eikä 7 = kaksi tyhjää; pois olisivat jääneet Johanna Ojala-Niemelä ja Markus Lohi.

*

 

Menetetyt paikat puolueittain 2011:

 

Sos.Dem. 11 paikkaa

Keskusta 11 paikkaa

KOK         9 paikkaa

PS              7 paikkaa

Vas             5 paikkaa

KD             5 paikkaa

VIHR         3 paikkaa

RKP           2 paikkaa

 

Yhteensä tyhjää paikkaa Eduskunnassa 2011-vaalien jälkeen: 53.

Huomaa:

Edellä laskettaessa kotimaan äänestysprosentin mukaan päädyttiin 59:ään tyhjään paikkaan.

Kumpaa prosenttilukua tulisi käyttää?  Valtakunnan lukemaa vai vaalipiirikohtaista?  Kohtalaisen hyvin perusteluin vaalipiirikohtaista.  Ja vieläpä niin kuten edellä on tehty, eli pyöristäen ylempään täyteen edustajapaikkaan.  Näin hiuksenhienoin kokonaisluvun ylitys tuottaisi kokonaisen paikan.  Eihän ole tietenkään mahdollista osittaa edustajia, vaikka ”kansanedustaja onkin kansalainen pienoiskoossa” – aivan kuten eduskunta on kansakunta pienoiskoossa.

*

 

Puolueet

Viimeisimpien käytettävissä olevien tilastojen mukaan Suomessa puolueiden jäseninä on noin 300.000 suomalaista.

Puolet heistä kuuluu Suomen Keskustaan.

 

Jäsenistä noin puolet on eläkeläisiä, ja siten yleensä vapaajäseniä: eli he poistuvat puolueen kirjoista lähinnä vain krematorion kautta.  Helsingin Sanomat kirjoitti tänään, että ensi vuosikymmenellä voidaan laskea ehkä kolmasosan puolueiden jäsenistä poistuvan kirjoilta – siis ottamaan hiekkakylpyjä hautausmaanmäelle.  Nuoria uusia jäseniä tulee vitkaan, mitkään kampanjat eivät näytä purevan, kuin korkeintaan tilapäisesti ja satunnaisesti.

Wikin mukaan eduskuntapuolueiden jäsenmäärät 2013 olivat:  http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_puolueista

 

Keskusta 150.000

SDP  46.000

KOK 40.000

RKP 26.000

KD  10.000

VAS 10.000

SKP 2.500 (ei ole EK-puolue)

VIHR 8.000

PS  8.000

 

Yhteensä: kutakuinkin 300.000 jäsentä.

 

Vuoden 2011 Eduskuntavaaleissa äänestämättä jättänyt äänioikeutettujen 29,5 % on absoluuttisesti ilmaistuna peräti  noin 1.200.000.

 

Äänestämättömien määrä on nelinkertainen (4x) Suomen puolueiden jäsenmäärään nähden.

 

Tämä ei voi jatkua näin.

 

Ei.

 

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Todella hyvä idea. Kannatan.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Henkilökohtaisesti näkisin merkittäväksi syyksi siihen, että yleensä en äänestä vaaleissa sen, että yleensä kiinnostavat ehdokkaat eivät ole ehdolla vaalipiirissäni - eikä RKP ollenkaan.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Aikanaan ehdokkailla oli mahdollista asettua ehdolle useamman vaalipiirin alueella.

Muistan esim. Väinö Tannerin olleen ehdolla mm. Turun ja Porin pohjoisessa vaalipiirissä ja Helsingissä sekä jossain muuallakin.

Tähän "haravajärjestelmään" perustui Hertta Kuusisen aikanaan vuoden 1948 vaaleissa saama jättimäinen äänisaalis:

"Hertta Kuusisen äänimäärä vuoden 1948 eduskuntavaaleissa oli 58 770 ollen suurin ehdokkaan saama henkilökohtainen äänimäärä vuoteen 2007 asti, jolloin Sauli Niinistö sai 60 563 ääntä. Ennen vuotta 1970 kansanedustajaehdokkaat saattoivat olla ehdolla useassa vaalipiirissä."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hertta_Kuusinen

Toki hän sai pääkaupunkiseudulla jo itsessään huiman äänisaaliin.

*

En tiedä, miten tuollainen henkilön äänestäminen yli vaalipiirirajojen onnistuisi nykyään. Enemmänhän on viimeisen vuoden aikana puhuttu ruotsalaistyyppiseen "pitkien listojen" -malliin pyrkimisestä, tai onko se ollut haikailua.

Edellä mainittu puolueiden jäsenmäärän jatkuva aleneminen ei ole omiaan tukemaan puoluejärjestöjen määrittämien listojen edustavuutta. Listallahan ehdokkaat järjestetään puolueen määrittämään järjestykseen, ja lista pätkästään poikki siitä kohtaa, missä sisäänmenijöiden luku päättyy..

Toisaalta alueellisen edustavuuden ja intressinvalvonnan kannalta tietysti on tärkeää, että vaalipiirijako säilyy: ilmeisesti sitä rukataan taas kohdakkoin. Esittämässäni mallissa, jossa faktisten läpimenijöiden määrä jäisi tasolle 4-5 kansanedustajaa per eräät vaalipiirit, suurempiin vaalipiireihin siirtymisen tarve olisi ilmeisen suuri.

*

Ainakin puolueiden kannatuslukujen (siis %-osuuksien) ilmoittamisessa tulisi siirtyä koko äänestäjäkuntaa vertauslukuna käyttäviin prosenttilukuihin. Tästä oli puhetta joskus talvella.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#3
Kokoomuslaisena lähtenyt kersantti palasi sodasta ylikersanttina ja äänesti SKDL:n Hertta Kuusista.

Mikä meni pieleen?

Minulle vastasi eräs tällainen veteraani. Henkensä sai antaa isänmaan puolesta, mutta viinaa ei myyty aliupseerille lomalla.

Se oli verinen loukkaus, kun Kokoomuksen idiootti ylioppilas-vänrikki sai ostaa viinaa.

Suomella on edelleen ilmiömäinen kyky tyriä politiikassaan ja olla antieurooppalainen kummajainen. Nyt kyykytetään Viron kärrykaljoilla loskaisilla Tallinnan kaduilla.

Olen Pekan kanssa samaa mieltä. RKP olisi ainoa vaihtoehto, mutta meillä ei ole mahdollisuutta päästä yli 1000 -äänen.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

”Kansanedustajat ovat läpileikkaus Suomen kansasta.”

No eikä ole.

Äänioikeutettuja on noin 4, 2 miljoonaa, 30- 40 % ei käy äänestämässä.

Se tarkoittaa että 60- 80 jakarandatuolia eduskunnassa pitäisi jättää tyhjiksi. Runsaat miljoona äänestäjää vaikenee.

Kevyesti saa laskea parin ”vanhan puolueen” äänestäjät yhteen eikä joukko vielä kukistaisi meitä jotka emme äänestä. Suomen suurin puolue, ylivoimaisesti.

Näin ollen eduskunnassa ei istu kansanedustajia vaan äänestäjien edustajia.

On tullut selailtua kymmeniä ehdokkaiden blogeja ja muita kirjoituksia. _Yksikään_ ei puhu meistä, jotka emme äänestä. Miten meidän käy?

Ehdokkaat ovat hyviä puhujia kaikki. Yhtään mutisijaa ei löydy. Vaan miten löytää totuudenpuhujat, joiden puheet jalostuvat teoiksi vaalien jälkeen.

Toinen mistä vaietaan on puolueiden samankaltaisuus. No tietenkin vaietaan, kuka nyt sahaisi oksaa, jolla istuu. Jos on parikymmentä puoluetta , on parikymmentä organisaatiota, joista löytyy leipäpuu ja pätemispaikka ja – palkka. Mitä enemmän puolueita, sitä enemmän virkoja.

Suuri osa meistä, jotka emme äänestä olisimme kaikkein eniten edustajien tarpeessa. Sadat tuhannet eivät tiedä ketä voisi äänestää. Kammottava aukko kansanvallassa.

Jos omasta äänestämättömyydestä jotakin sanon niin eräs syy on matka, noin 250 km edestakaisin.

Valtaa pitävät ovat niin ihastuneita tietokoneäänestykseen että eivät halua puhuakaan kirjatussa kirjeessä äänestämisestä. Järjestely tuskin olisi kovin ihmeellinen, halpakin ilman tietokonekustannuksia.

Kansoittamattomien tuolien pitäisi olla tyhjiö joka räjähtää, niin kuin alkuräjähdys.

----
http://jormamoll.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186506-%...

Hyvä kun asiasta puhutaan.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Hyvä kirjoitus hienosta ideasta. Kun katselee oletettujen ulosjääneiden listaa, niin helposti huomaa, että kansanvalta ei olisi menettänyt mitään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset